Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Sori AP, kuulostaa painajaismaiselta. Mä olisin vetänyt jo muutaman kerran kunnon apinaraivarit ja käskenyt äijän hevontuuttiin. Miksi muuten suostut siihen, että toinen huudattaa omaa musaansa kun sinä haluat olla rauhassa omassa asunnossasi? Ja ne peliäänet, ehdoton nounou! Ryhtiliikettä nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keksinyt sen . Hän on työkomennuksella kotimaassa tai peräti ulkomailla eli kukaan tuttu ei saa häntä vahingossakaan nähdä - siksi tuo kotiisi linnottautuminen. Olisikohan näin.
Meillä riittää kun jompikumpi sanoo, että nyt on sosiaalinen takki täynnä ja omalle rauhalle tarve. Kun menen salille, mies saa omaa aikaa koska lapsi on jo kohta aikuinen eikä häntä kotona paljoa näy. Mies puolestaan on välillä poissa kotoa niin että voin rauhassa tehdä omia juttuja. Joskus menen hotelliin jos tytär haluaa olla omassa rauhassa ja rahatilanne sallii. Joustoja vaaditaan ja keskustelua. Toisen naama alkaa parisuhteessa pänniä välillä mutta kaikki on sovitettavissa. Lapsi ja puoliso esimerkiksi tietävät että kun lähden salille, minua ei saa häiritä kuin hätätilanteessa. Puhelin on mukana käsivarsikotelossa koska kuuntelen musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi ottaa omaa aikaa jossain harrastuksessa? Miten meinasit pärjätä jos joskus muutatte yhteen?
Miksi edes seurustella jos ei halua elää toisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi ottaa omaa aikaa jossain harrastuksessa? Miten meinasit pärjätä jos joskus muutatte yhteen?
Miksi edes seurustella jos ei halua elää toisen kanssa?
Miksi edes syödä mitään, jos ei aio ähkyttää itseään päivittäin sairaalakuntoon? Miksi edes elää tänään, kun kuitenkin jonain päivänä kuolee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi ottaa omaa aikaa jossain harrastuksessa? Miten meinasit pärjätä jos joskus muutatte yhteen?
Miksi edes seurustella jos ei halua elää toisen kanssa?
Miesystäväni on paras ystäväni, sielunkumppanini ja rakastajani. Näistä mitään hän ei olisi enempää, vaikka asuisimme yhdessä. Sen sijaan minä olisin enemmän kodinlaittaja, piika ja kokki, sitä en halua. Elämämme on hyvä näin. Eikä tule tyypillisiä parisuhteiden riita-aiheita, kuten raha tai kotityöt.
Pyydä poistumaan ja tulemaan takaisin kun pyydät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallekin omat harrastukset. Hankkikaa vaikka koira, niin hän voi tehdä tunnin lenkkejä. Yleensä ongelma on kun puoliso harrastaa esim.iltaisin liikuntaa tai on viikonloppuisin pelireissuilla tai leireillä.
Ei kai koiraa oteta parisuhdeongelmia ratkomaan.
Kyllähän kotkut onnettomat ryhtyy lapsen tekoonkin, kun kuvitelllaan sen parantavan suhdetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko se ukko on heitetty ulos vai montako päivää sekin vielä kestää?
Ei kai sitä noin vain voi ulos heittää kun tuo on maksanut kuluja asumisestaan.
Ensin pitää sopia asioista ja sitten päättää miten jatketaan.
Jatketaanko lainkaan yhdessä vai miten.Ehkä aloittajaa on ensin kiehtonut koko ukko sekä myös kulujen jakaminen. Nyt on alkanut ukko ahdistaa.
Nyt sitten pitäisi miettiä jos mies on enemmän omassa asunnossaan, jos sellainen on jossain, kuinka paljon tavataan jos tavataan ja myös sopia ettei mies jatkossa osallistu aloittajan asumiskuluihin tai ainakaan niin paljoa kuin nyt.
Ei kenelläkään ole velvollisuutta asua yhdessä jos ei halua, ja kyllä kesken suhdettakin saa alkaa asettaa rajoja, vaikka ei aiemmin olisi sitä osannut.
Miehellä on kumminkin omakin asunto, ei hän kadulle ole jäämässä.
Hän on maksanut mahdollisesti kuluttamastaan lämmöstä, sähköstä ja vedestä, ne vedet on jo kulutettu. Ei siitä synny mitään pysyvää vuokrasopimusta eikä oikeutta bunkata toisen luona rajattomasti.
Ap vaan sanoo miehelle nyt, että tämä on nyt mennyt jo yhdessä asumiseksi, mitä hän ei ollut halunnut. Että palataan takaisin omillaan asumiseen. Jos mies ei suostu, silloin suhteessa on jo jotain vialla, jos hän tuo kunnioita toisen asettamia rajoja omassa kodissaan.
Uppia! Vieläkö suhde on pitänyt? Mulla on itselläni kokemusta tuollaisista miesvauvoista, erona siinä että työtön oli, viipyili mun luona usen, mua väsytti monesti työpäivän jälkeen ja se oli minä joka kävin kaupassa,tein ruoat töitten jälkeen yms vaikka se olis ollut itse koko päivän mun kämpillä! Olin tosi poikki ja väsynyt usein ja sit kokoajan voivotteli. Sotki,ei korjannut jälkiään. Lopulta pistin stopin ja erottiin. Nyt mukava kun on siisti,puhdas koti eikä tarvitse noukkia likaisia vaatteita lattialta tai tiskata kun toinen ottaa joka kerta siis joka kerta uuden astian tai mukin kun juonut,eikä lisäksi ole syömässä koko jääkaappia tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kiusallista kun nainen tulee kylään eikä sitten omatoimisesti puhu lähtemisestä. Haluaa kuitenki omaa aikaa ja istua vessassa vessan ovi auki ja piereskellä yms. Ei voi rentoutua kunnolla kun toinen on läsnä
Toiset on sellaisia että heitä ei haittaa yhdessä oleminen jatkuvasti tauotta eivätkä kaipaa välttämättä edes omaa aikaa. Kiusallista se on silloin kun toiselle ei kehtaa millään sanoa tietenkään että voisko poistua tai mennä kotiinsa sillä toinen saattaa ajatella että nyt on joku huonosti. Kertokaa hyviä vinkkejä miten vihjata ja pyytää puolisoa poistumaan kotiinsa välillä? Ei aina haluaisi valehdella että on muuta menoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta ymmärrän ap:n ongelman. Olen itse seurustellut miesystäväni kanssa vuoden verran ja asun yksin, lapset ovat aikuisia ja omillaan. Näemme viikonloppuisin, joskus lyhyesti arkisin, mutta viikolla emme yökyläile. Tulisin hulluksi, jos minulla ei olisi omaa aikaa arki-iltaisin. Työpäivä matkoineen haukkaa vuorokaudesta 10 tuntia ja on siinä määrin kuormittavaa, että illalla haluan vain olla itsekseni ja tehdä omia juttujani.
Kun sitten viikonloppuna olemme yhdessä, se aika on erityistä ja ihanaa. Suhde pysyy virkeämpänä tällä tavoin enkä kaipaa arjen jakamista vaikka rakastankin miestä eikä hänen arjessaan ole mitään sellaista, joka minua arveluttaisi yhteenmuuttoa ajatellen.
Toi on niin kiusallista aina uuteen tyyppiin tutustuessa kun ei tiedä millainen ripustautuja toinen voi ollakkaa . Toiset alkaa odottamaan yhteen muuttoa ja alkaa ihmetellä ja pitää outona jos et haluakkaan heti yhteen. Toisethan on suhteessa monia vuosia muuttamatta yhteen. Mulla ahdistaa yhdessä asuminen ajatuksena sillä tottunut tekemään omia juttuja ja omaa rauhaa arjen vastapainoksi. Yhteinen koti pitäs olla sen verta iso että siellä olisi oma huone miesluolaksi
M33
Vierailija kirjoitti:
Uppia! Vieläkö suhde on pitänyt? Mulla on itselläni kokemusta tuollaisista miesvauvoista, erona siinä että työtön oli, viipyili mun luona usen, mua väsytti monesti työpäivän jälkeen ja se oli minä joka kävin kaupassa,tein ruoat töitten jälkeen yms vaikka se olis ollut itse koko päivän mun kämpillä! Olin tosi poikki ja väsynyt usein ja sit kokoajan voivotteli. Sotki,ei korjannut jälkiään. Lopulta pistin stopin ja erottiin. Nyt mukava kun on siisti,puhdas koti eikä tarvitse noukkia likaisia vaatteita lattialta tai tiskata kun toinen ottaa joka kerta siis joka kerta uuden astian tai mukin kun juonut,eikä lisäksi ole syömässä koko jääkaappia tyhjäksi.
Mulla taas on kokemusta juuri tuollaisista naisvauvoista joskus tapaillutkin hetken sellaista kunnes selvisi miten sika ob. Vai pitäiskö sanoa nimityksenä laiskamadoista. Monella tutulla myös suhde missä juuri mies maksaa kaiken ja nainen laiskottelee ja saa huvitella koko palkan edestä kunhan avaa reisiä välillä. Yksi tämmöinen nainen vielä ihmetteli miten muilla on niin vähän rahaa katsos kun ei vuokraa joudu edes maksamaan.. Jokasen aikusen luulis ymmärtävän että kotityöt kuuluu kaikille varsinkin sille joka on enemmän vapaalla
Kertokaa mullekki lisää hyviä vinkkejä miten
vihjata ja pyytää puolisoa poistumaan kotiinsa välillä kun haluaa omaa rauhaa? Ei aina haluaisi valehdella että on muuta menoa.
Monet loukkaantuu niin helpolla
Pelaa pleikkaria?? Siinäpä se vastaus. Seurustelet teini-ikään jumahtaneen kanssa.
Ottamalla vastaan puolet kustannuksista olet antanut miehelle luvan asua luonasi.
No tuskin kenellekään tulee mieleen, että toinen aikoo majailla kaiken aikaa paikalla eikä koskaan poistu mihinkään yksin? Toki kommunikointi olisi tässä avain, kunnolla ilman riitelyä ja syyttelyä keskustella mitä kaipaa ja tarvitsee että voi hyvin suhteessa. Että mikä kuvio tämä nyt on että toinen käytännössä asuu toisen kämpässä vaikka on omakin olemassa. Että pitäiskö etsiä isompi kämppä ja muuttaa yhteen vai olisiko toinen enemmän siellä omassa kodissaan.