Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Jokohan on hankittu lapsi ja kultainennoutaja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulla on oikeasti kaipuu omaan tilaan ja aikaan. Tykkään susta ja meidän suhteesta, mutta mä en ole valmis muuttamaan yhteen ja nyt tää on alkanut olemaan vähän turhan tiivistä. En halua erota, mutta välillä haluan olla vain omassa seurassani ja nukkua yksin. Voisitko mennä omaan kämppääsi ja jos nähtäisiin jonkin aikaa niinpäin, että mä tulen käymään siellä silloin tällöin?"
Mut kun mä maksan puolet sähköstä, ruoasta!
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, miksi en muuta enää ikinä yhdenkään miehenpuolen kanssa saman katon alle. Minulla ja miesystävälläni on omat asunnot ja niin tulee olemaan, vaikka yhteenmuutto olisi miehen toiveissa, minä vain en jaksa. Olen kasvattanut kaksi lasta aikuisiksi totaaliyksinhuoltajana ja ei, enää en passaa ketään.
Minä olen se, joka huomioi aina muut ja niin se tulee olemaan jatkossakin. Pyykkäisin, tiskaisin ja passaisin. Tälläkin hetkellä mies päättää mitä katsotaan televisiosta, milloin aletaan nukkumaan, mitä ruokaa tehdään ja milloin, silloin kun syömme yhdessä. Juu, voin joustaa näissä, mutta jos en saisi "elää omaa elämääni" omassa asunnossani ikinä, niin en jaksaisi joustaa. Siitä tulisi joko riitoja tai pienentäisin itseni miehen ympärillä häärääväksi kodinhengettäreksi, enkä halua kumpaakaan. Mies ei tietenkään huomaa edes, että joustan jo nyt omista haluistani, kaikkihan on hänen kannaltaan
Tämä on näitä miehiä, jotka haluavat muuttaa yhteen, jotta palvelu pelaa. Kumppanin täytyy kuitenkin solahtaa miehen elämään niin, ettei miehen tarvitse kuitenkaan joustaa omista tavoistaan. Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen.
Miten sitä ajaudutaan tuollaisiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Lienee ei koe asiassa olevan ongelmaa, kun et sano mitään.
Mitä kieltä tuo on? Mitä tuo tarkoittaa? Suomea se ei ainakaan ole.
Sehän on kielen, tässä tapauksessa suomen, kehitykseen normaalisti kuuluva ilmiö, jossa ilmaus on lyhentynyt kun muodollisesti täysistä lauseista on jätetty ymmärrykselle tarpeettomia sanoja pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh. No mitäs ylipäätään edes seurustelet sen miehen kanssa, jos et kerran jaksa sen kanssa yhdessä oloa? Yhdessä oleminen on just sitä seurustelusuhteen kivijalkaa ja ydintä. Sano sille päin naamaa, vai ootko just sitä tyyppiä, jolla kun on jotain urputtamista jollekin, niin sille ei ikinä mitään sanota, jolle asiaa on, mutta sitten se kaikki paska puretaan nettiin ja ympäri pitäjää muijien kesken. Toivotaan, että hän saa tietää totuuden kautta rantain jonkun suusta ja sillä sitten kaikki ongelmat ratkeavat siististi ja itsestään. Mitäs täällä turhaan valitat? Ota itseäsi niskasta kiinni ja vähän rotia ja ryhtiä touhuun ja otat asian puheeksi miesystäväsi kanssa. Sanot sille, mitä on valittamista ja sovitte pelisäännöt. Ei mikään tule muuttumaan, jos olet vaiti siitä mitkä häiritsee. Puhu sille, niin opit samalla vähäsen ihmissuhde taitoja. Sitä tarvitset.
Vierailija kirjoitti:
Jokohan se nyt on lähtenyt, kahden vuoden jälkeen?
Miten on voinut mennä KAKSI VUOTTA, kunnes sai ensimmäisen vastauksen?!🤯😮
Sählät suomalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen jossain toisaalla: "miksei mies vietä aikaa luonani?? ärsyttää"
Ikinä ei ole hyvin. Nainen on täysin kyvytön olemaan tyytyväinen ja jotenkin se vika on aina miehessä.
Oon ollut naiseni kanssa 4 vuotta yhdessä ja nyt suunnitellaan yhteen muuttoa. Jo pelkästään asumisessa säästettäisi, kun vuokran puolittamisessa säästäisi niin, että itse maksaisi suunnilleen saman mitä maksoi yksin asuessaan 17 vuotta sitten. Plus sitten kaikki laskut ja ruoat menisi puoliksi ja tileistä jäisi paremmin omaan taskuun. Katsoo nyt, miten hänellä nuo työkuviot lähtee menee jatkossa, että saako pitää duunin, vai joutuuko hakemaan uuden työn. Haaveissa vähän lisäneliöt ja saunallinen kämppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, miksi en muuta enää ikinä yhdenkään miehenpuolen kanssa saman katon alle. Minulla ja miesystävälläni on omat asunnot ja niin tulee olemaan, vaikka yhteenmuutto olisi miehen toiveissa, minä vain en jaksa. Olen kasvattanut kaksi lasta aikuisiksi totaaliyksinhuoltajana ja ei, enää en passaa ketään.
Minä olen se, joka huomioi aina muut ja niin se tulee olemaan jatkossakin. Pyykkäisin, tiskaisin ja passaisin. Tälläkin hetkellä mies päättää mitä katsotaan televisiosta, milloin aletaan nukkumaan, mitä ruokaa tehdään ja milloin, silloin kun syömme yhdessä. Juu, voin joustaa näissä, mutta jos en saisi "elää omaa elämääni" omassa asunnossani ikinä, niin en jaksaisi joustaa. Siitä tulisi joko riitoja tai pienentäisin itseni miehen ympärillä häärääväksi kodinhengettäreksi, enkä halua kumpaakaan. M
Eli mies on kuspiä. Miksi olet hänen kanssaan?
Jokohan se nyt on lähtenyt, kahden vuoden jälkeen?