Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta. Kun somekuvat, bilettäminen ja matkustelu on tärkeintä.

Ei edes omat lapset vaikuta tärkeiltä, miksi sitten muiden lasten tai muiden synnytysten pitäisi aiheuttaa huolta?

Koska vain hysteerikkojen mielestä synnytysolosuhteet ovat järkyttävät. Sinänsähän Suomessa on turvallisinta maailmassa synnyttää. Eikä perhe saa siitä kymmenien tuhansien laskua.

Oottaako nuo oikeesti jotain someseksikästä blogisynnytystä tai instagramsynnytystä? Valmiita hienouksia ja suloisuuksia filttereineen ja photoshoppauksineen? :DDD

Vierailija kirjoitti:

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Oma kokemus, joka on mukavan raflaavasti jo otsikossa osoitettu koskemaan kaikkia synnyttäjiä. No, reportteriwannabeet ovat ainakin oppineet keinot joilla saada jutuilleen reaktioita ja jakoja ja näin lisää liksaa eettisesti arveluttavasti toimiville medioille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milleniaalit on vihoissaan kun synnytyksestä ei saa vaaleanpunaista unelmahöttöä vaikka kuinka kiukuttelisi.

Siis oletko nyt ihan tosissasi? Tälle äidille tuli hermosärkyjä ja hän menetti myös paljon verta. Tutulta repesi kohtu. Nämää on kivulisita ja kauaskantoisia tapatumia. Naisille pitää nyt taata rauha synnyttää. Me synnytämme yhä vanhempina, ja synnytykset vaihtelevat.

Mitä synnytyssairaala mielestäsi voi sille, että naiset synnyttävät vanhempina, jolloin selkeästi kaikkien komplikaatioiden vaara on suurempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Synnytys on todella iso ja merkittävä tapahtuma jolla on iso vaikutus lapsen ja äidin kiintymyssuhteista muodostumiseen. Isoin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa on se että resursseja on liian vähän joten jokainen synnyttäjä on varsinainen porsija joka hoidetaan liukuhihnalta mahdollisimman nopeasti systeemistä ulos. Synnytys on paljon turvallisempi kokemus jos kätilöitä olisi tarpeeksi ja kätilöillä olisi voimavaroja olla empaattinen ja ymmärtäväinen. Moni on kokenut todella tylyä kohtelua hoitohenkilökunnan taholta joka kohdistuu hormoonihuuruiseen, kipuilevaan ihmiseen joka on täysin hoitohenkilökunnan armoilla.

Joillain ihmisillä on paha hammaslääkäripelkokin joka voi olla huonon hammaslääkärikokemuksen ansiota. Minkä takia alenkatsot traumoja joihin liittyy lähtökohtaisesti paljon kivuliaampi ja pitkäkestoisempi operaatio?

Vierailija kirjoitti:

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta.

Vai onko niin, että kansaa ei kiinnosta?

Kansa voi valittaa siitä, että tutkinto ruotsista on edellytys pääsylle mihinkään korkeaan virkaan Suomessa.

Kansa voi valittaa huonosta järjestelmästä esim. hoidakodeissa, lastentarhoissa, ja julkisissa sairaaloissa (työolosuhteet).

Ja kansalaiset voivat valittaa monesta muustakin asiasta; kansalaisaloitteille korkeintaan nauretaan. Niillä ei ole vaikutusta suuriin asioihin. Esim. suomalaisilta ei kysytä, haluavatko he yhä autoveron, perintöveron, koronarajoituksia tai Suomen liittyvän NATOon.

Miksi kansalaiset eivät herää siihen, että kun kyse on suurista maata koskevista asioista, heillä ei ole niihin MITÄÄN valtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Juu, kyllä sitä ihan ennen synnytystä jo kerrotaan, että ota eväitä mukaan synnytykseen. Itse olin ekassa synnytyksessä viikon sairaalassa repeämän ja katetrin takia. Ruokaa tuli ne ennalta arvelluiden ruoka-aikojen puitteissa. Muuten sitten mies haki ekoina päivinä tai itse viimeisinä päivinä sieltä kiskalta mitä itse halusi syödä. Oli salaattibuffaa ja vaikka mitä. En odottanut saavani jotain hienoa kolmen ruokalajin illallista joka päivä, tai että nappia painamalla minulle tarjoiltaisi upeita ruoka-annoksia. Mehua sain pyytämällä painamalla nappia, myös jugurttia ja leipää. Ekoina päivinä en päässyt sängystä ylös. Ihan aina eivät heti ehtineet tulla heti välittömästi, tietenkään, koska hoitajia oli sen verran vähän. Imetys oli aluksi mysteeri, mutta ekoina päivinä hoitajat pyytämättä tulivat siinä ohjeistamaan. Lopuksi pitikin sitten itse hakea se juuri oma tapansa. Ei sitä hommaa muut puolestasi tee jatkossakaan. Joka tapauksessa kaikesta jäi ihana muisto, molempien mielestä sairaalassa olo oli mukavan rentoa aikaa ja arvioin kokemuksen arvosanalla 10. Kaksi lasta tullut vielä jälkeenpäin lisää, ja niistä kotiuduttu jo seuraavana päivänä ilman jälkihaittoja (mm. vessaan pystyi normaalisti jo tunti synnytyksestä kun paikat jo joustikin ilman repeytymiä).

Jaan, koska tuntuu pelkkien huonojen kokemusten lietsonnan vallanneen tämän ketjun ja se on vaarallista, mikäli joku ajattelee sen ainona totena.

Kokemukset vaihtelevat. Ei minulle kukaan tuonut jogurttia, vaikka olin revennyt.

Ketjusta luettuna voi hyvin todeta, että synnyttäjän kuuluu kivulla ja hädissään saattaa uusi elämä maailmaan, ja korkeintaan narista vauvapalstalla jos jotain meni pieleen. Julkisuuteen asiaa ei saa nostaa, eikä julkisesti epäkohdista puhua. Jos erehdyt suusi avaamaan, olet huomioh**ra ja ansaitset lynkkauksen.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta. Kun somekuvat, bilettäminen ja matkustelu on tärkeintä.

Ei edes omat lapset vaikuta tärkeiltä, miksi sitten muiden lasten tai muiden synnytysten pitäisi aiheuttaa huolta?

Järkyttävät synnytysolosuhteet? Nyt tipahdin ja repesin, en synnytyksestä, vaan naurusta kahtia.

Missän muualla maailmassa synnyttäminen ja sen jälkeinen oleilu ei ole yhtä hyvin turvattu kuin Suomessa. Saat asiantuntevaa ohjausta ennen synnytystä ja terveyttäsi tarkkaan kuin myös kohdussa olevan vauvan, saat noin 200e avustuksen raskausaikana, joissain kunnissa saat useita tuhansia euroja jopa pitkin vuosikymmentä, pääset maailman mittapuulla edistykselliseen sairaalaan synnyttämään huippuosaajien käsiin, jopa ambulanssilla jos niin vaadit, kaikesta tulee korkeintaan satanen tai ehkä kahden lasku, jos joutuisit hieman kauemmin viipymään. Yleensä selviää muutamalla kympillä. Pääset kotiin moneksi kuukaudeksi vauvan kanssa ja siitä maksetaan. Samalla tarkkaillaan vauvan terveyttä ja huolehditaan myös äidin palautumisesta. Ne mitä ei tutkimuksissa havaita, pitää toki itse osata avata suunsa ja kysyä tarpeeksi monta kertaa jos jokin asia mietityttää. Saat lisäksi monia etuja jatkossa perheellisenä ja pääset helpommin palveluiden pariin lapsen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta luettuna voi hyvin todeta, että synnyttäjän kuuluu kivulla ja hädissään saattaa uusi elämä maailmaan, ja korkeintaan narista vauvapalstalla jos jotain meni pieleen. Julkisuuteen asiaa ei saa nostaa, eikä julkisesti epäkohdista puhua. Jos erehdyt suusi avaamaan, olet huomioh**ra ja ansaitset lynkkauksen.

Miksi?

Koska tämä ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse kivuissa ja hädissään synnyttää, ei missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milleniaalit on vihoissaan kun synnytyksestä ei saa vaaleanpunaista unelmahöttöä vaikka kuinka kiukuttelisi.

Siis oletko nyt ihan tosissasi? Tälle äidille tuli hermosärkyjä ja hän menetti myös paljon verta. Tutulta repesi kohtu. Nämää on kivulisita ja kauaskantoisia tapatumia. Naisille pitää nyt taata rauha synnyttää. Me synnytämme yhä vanhempina, ja synnytykset vaihtelevat.

Onko nuo komplikaatiot mielestäsi synnärin vika? Ne kuule osaltaan johtuu ihan siitä synnyttäjän fysiologiasta ja ominaisuuksista. Ikävää ettei aina mene niinkuin Strömsöössä, mutta se vaara on aina olemassa kun ollaan luonnollisten kontrolloimattomien prosessien kanssa tekemisissä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta luettuna voi hyvin todeta, että synnyttäjän kuuluu kivulla ja hädissään saattaa uusi elämä maailmaan, ja korkeintaan narista vauvapalstalla jos jotain meni pieleen. Julkisuuteen asiaa ei saa nostaa, eikä julkisesti epäkohdista puhua. Jos erehdyt suusi avaamaan, olet huomioh**ra ja ansaitset lynkkauksen.

Miksi?

Koska tämä ei pidä paikkaansa. Ei tarvitse kivuissa ja hädissään synnyttää, ei missään.

Sulla on varmaankin vain onnistuneita synnytyksiä, tai ei yhtään synnytystä takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta. Kun somekuvat, bilettäminen ja matkustelu on tärkeintä.

Ei edes omat lapset vaikuta tärkeiltä, miksi sitten muiden lasten tai muiden synnytysten pitäisi aiheuttaa huolta?

Päättäjät eivät herää, koska ei ole järkyttäviä synnytysolosuhteita, niin yksinkertaista se on. Jonkun nostetta firmalleen kaipaavan synnyttäjän yritysmarkkinointi- artikkelikaan ei muuta tätä faktaa. Kannattaisi tämän kyseisen henkilön myös miettiä, kuinka johdonmukainen on ulostuloissaan somessa.

Ja pääsihän se persukin taas öyhöttämään, jopa synnytysaiheisessa ketjussa.

Tämä artikkeli menee haastatellun kanssa samaan lokeroon sen kauppa-köyhyysvalittajanaisen kanssa. En muista nimeä. Valittu kun punalaputetut tuotteet ei riitä hänelle merkkilaukku olalla ja kuitenkin somessa oli ihan toinen ääni kellossa, yhteistöitä ja vaatteilla patsastelua ja itsen esittelyä vahvoissa meikessä (moderni narsisti). Haastattelussa mahdollisimman rupuisena, mutta tekokynnet ja veska käräytti ja kieli tämän elintapojen kestämättömyydestä eli sen mistä se köyhyys ihan oikeasti johtuu mt-ongelmien ja laiskuuden lisäksi. Joillakin oli medialukutaitoa, toiset symppasi vauvapalstalla sivu tolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Käsittääkseni suomalaisen väestön lisääntyminen ei ole poliittisesti suotavaa.

On kaunis ajatus, että kansalainen ottaa enemmän vastuuta roolistaan julkisten palveluiden käyttäjänä ja potilaana - sitä olen itsekin sanonut.

Mutta se ei poista sitä ongelmaa, että palvelut ovat rakentuneet osittain pahan ideologian varaan. Ja että pahan ideologian varaan on rakentunut myös se ilmapiiri, jolla tuotetaan kansalaisia, jotka eivät YMMÄRRÄ mitä vastuun ottaminen tarkoittaa. Eivät he ole laiskoja, heidät on vain kasvatettu avuttomiksi - tottelevaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on todella iso ja merkittävä tapahtuma jolla on iso vaikutus lapsen ja äidin kiintymyssuhteista muodostumiseen. Isoin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa on se että resursseja on liian vähän joten jokainen synnyttäjä on varsinainen porsija joka hoidetaan liukuhihnalta mahdollisimman nopeasti systeemistä ulos. Synnytys on paljon turvallisempi kokemus jos kätilöitä olisi tarpeeksi ja kätilöillä olisi voimavaroja olla empaattinen ja ymmärtäväinen.

Määrä ei korvaa laatua!!!

Vaikka syytäisi miten tahansa paljon rahaa sontaan, fakta on se, että perusta on sontaa (miksi minulle tulee mieleen Ukraina?) Jos järjestelmä on feikki, se ei "tekohengityksellä" hyväksi muutu. Pintarakenteiden kaunistelu ei poista sitä syvintä ongelmaa - se vain hämää, niin että ongelma saa jatkua. Itselle tulee hyvä mieli, kun luuli tekevänsä jotain hyvää, mutta todellisuudessa tulikin vain pumpattua mätää systeemiä seuraavien sukupolvien vaivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Synnytys on todella iso ja merkittävä tapahtuma jolla on iso vaikutus lapsen ja äidin kiintymyssuhteista muodostumiseen. Isoin ongelma suomalaisessa terveydenhuollossa on se että resursseja on liian vähän joten jokainen synnyttäjä on varsinainen porsija joka hoidetaan liukuhihnalta mahdollisimman nopeasti systeemistä ulos. Synnytys on paljon turvallisempi kokemus jos kätilöitä olisi tarpeeksi ja kätilöillä olisi voimavaroja olla empaattinen ja ymmärtäväinen. Moni on kokenut todella tylyä kohtelua hoitohenkilökunnan taholta joka kohdistuu hormoonihuuruiseen, kipuilevaan ihmiseen joka on täysin hoitohenkilökunnan armoilla.

Joillain ihmisillä on paha hammaslääkäripelkokin joka voi olla huonon hammaslääkärikokemuksen ansiota. Minkä takia alenkatsot traumoja joihin liittyy lähtökohtaisesti paljon kivuliaampi ja pitkäkestoisempi operaatio?

Vastuunsa tässä on sillä synnyttäjälläkin. Osalla ihmisistä on näköjään täysin harhainen kuvitelma siitä mitä synnytyksessä tapahtuu ja sitten itketään kun homma ei mennyt oman käsiksen mukaan. Miten itse on valmistautunut synnytykseen henkisesti ja fyysisesti? Entäs se isä, joka raahataan mukaan doulan sijasta, hänen tehtävänsä on tukea, auttaa ja huolehtia siitä että synnyttäjä saa huomion minkä tarvitsee.

Nämä pelkoasiat täytyisi hoitaa pois hyvissä ajoin ennen synnytystä. Miksi ylipäätään synnytystä pelätään? Onhan se nyt ihan selvää, ettei se mikään aurinkoinen piknik tai kylpyläreissu ole.

Todennäköisesti katsonut liikaa muiden somettajien ultramyönteisiä synnytysvidoita ja luulee että niissä on koko totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta. Kun somekuvat, bilettäminen ja matkustelu on tärkeintä.

Ei edes omat lapset vaikuta tärkeiltä, miksi sitten muiden lasten tai muiden synnytysten pitäisi aiheuttaa huolta?

Järkyttävät synnytysolosuhteet? Nyt tipahdin ja repesin, en synnytyksestä, vaan naurusta kahtia.

Missän muualla maailmassa synnyttäminen ja sen jälkeinen oleilu ei ole yhtä hyvin turvattu kuin Suomessa. Saat asiantuntevaa ohjausta ennen synnytystä ja terveyttäsi tarkkaan kuin myös kohdussa olevan vauvan, saat noin 200e avustuksen raskausaikana, joissain kunnissa saat useita tuhansia euroja jopa pitkin vuosikymmentä, pääset maailman mittapuulla edistykselliseen sairaalaan synnyttämään huippuosaajien käsiin, jopa ambulanssilla jos niin vaadit, kaikesta tulee korkeintaan satanen tai ehkä kahden lasku, jos joutuisit hieman kauemmin viipymään. Yleensä selviää muutamalla kympillä. Pääset kotiin moneksi kuukaudeksi vauvan kanssa ja siitä maksetaan. Samalla tarkkaillaan vauvan terveyttä ja huolehditaan myös äidin palautumisesta. Ne mitä ei tutkimuksissa havaita, pitää toki itse osata avata suunsa ja kysyä tarpeeksi monta kertaa jos jokin asia mietityttää. Saat lisäksi monia etuja jatkossa perheellisenä ja pääset helpommin palveluiden pariin lapsen myötä.

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta haluan kommentoida.

Olen samaa mieltä siitä, että Suomessa on verrattain hyvät olosuhteet synnyttää. Mutta yleisesti ottan - ja kun tarkastellaan vain vauraita maita ja/tai "hyvinvointivaltioita" - järjestelmät EIVÄT rakennu hyvän ideologian varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Juu, kyllä sitä ihan ennen synnytystä jo kerrotaan, että ota eväitä mukaan synnytykseen. Itse olin ekassa synnytyksessä viikon sairaalassa repeämän ja katetrin takia. Ruokaa tuli ne ennalta arvelluiden ruoka-aikojen puitteissa. Muuten sitten mies haki ekoina päivinä tai itse viimeisinä päivinä sieltä kiskalta mitä itse halusi syödä. Oli salaattibuffaa ja vaikka mitä. En odottanut saavani jotain hienoa kolmen ruokalajin illallista joka päivä, tai että nappia painamalla minulle tarjoiltaisi upeita ruoka-annoksia. Mehua sain pyytämällä painamalla nappia, myös jugurttia ja leipää. Ekoina päivinä en päässyt sängystä ylös. Ihan aina eivät heti ehtineet tulla heti välittömästi, tietenkään, koska hoitajia oli sen verran vähän. Imetys oli aluksi mysteeri, mutta ekoina päivinä hoitajat pyytämättä tulivat siinä ohjeistamaan. Lopuksi pitikin sitten itse hakea se juuri oma tapansa. Ei sitä hommaa muut puolestasi tee jatkossakaan. Joka tapauksessa kaikesta jäi ihana muisto, molempien mielestä sairaalassa olo oli mukavan rentoa aikaa ja arvioin kokemuksen arvosanalla 10. Kaksi lasta tullut vielä jälkeenpäin lisää, ja niistä kotiuduttu jo seuraavana päivänä ilman jälkihaittoja (mm. vessaan pystyi normaalisti jo tunti synnytyksestä kun paikat jo joustikin ilman repeytymiä).

Jaan, koska tuntuu pelkkien huonojen kokemusten lietsonnan vallanneen tämän ketjun ja se on vaarallista, mikäli joku ajattelee sen ainona totena.

Kokemukset vaihtelevat. Ei minulle kukaan tuonut jogurttia, vaikka olin revennyt.

No pyysitkö sitä?

Oliko traumaattista se kun mies ei pääsdyt vai mikä? Mieheni ei ehtinyt ja mitäpä olisin tehnyt kun sain nk kiireellisen sektion myöhään illalla. Tuli puolenyön aikaan ja halusin nukkua. Hieno kokemus.