Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Sinun kommentistasi. Retoriikkasi on aika väsynyttä. Mikä tuo viimeinen lauseentapainen oli? Mitäs se sinne sairaalaan meno ja kemikaalien ja palvelun vaatiminen on? Minä haluan kaikki mahdolliset keinotekoiset ja kalliit ja kätilöille työteliäät tavat passata itseä jne. Se että haluaa olla kotona ja tyytyy vaatimattomiin luonnollisiin keinoihin, ei pitäisi olla keneltäkään pois tai naurun aihe. Masturbointi todellakin on yksi kivunlievityskeino supistusten välissä, ja edesauttaa kohdun supistelua ja siten synnytystä. Heikentää myös kipureseptoreiden aktivoitumista aivoissa.

Vaarallista lytätä myönteisiä kokemuksia ja asennetta synnytyksiin liittyen.

Milleniaalit on vihoissaan kun synnytyksestä ei saa vaaleanpunaista unelmahöttöä vaikka kuinka kiukuttelisi.

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden

ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Sinun kommentistasi. Retoriikkasi on aika väsynyttä. Mikä tuo viimeinen lauseentapainen oli? Mitäs se sinne sairaalaan meno ja kemikaalien ja palvelun vaatiminen on? Minä haluan kaikki mahdolliset keinotekoiset ja kalliit ja kätilöille työteliäät tavat passata itseä jne. Se että haluaa olla kotona ja tyytyy vaatimattomiin luonnollisiin keinoihin, ei pitäisi olla keneltäkään pois tai naurun aihe. Masturbointi todellakin on yksi kivunlievityskeino supistusten välissä, ja edesauttaa kohdun supistelua ja siten synnytystä. Heikentää myös kipureseptoreiden aktivoitumista aivoissa.

Vaarallista lytätä myönteisiä kokemuksia ja asennetta synnytyksiin liittyen.

Tulehan takaisin keskustelemaan sitten kun olet synnyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaapa tuollaista kohtelua vaikkapa jonkun leikkauspotilaan hoidossa?

Siitä nousisi iso haloo.

Mutta kun kyseessä on synnyttävä äiti, niin häntä saa ilmeisesti kohdella miten vain ja jättää selviytymään omillaan, vaikka olisi kaiken koetun ja verenhukan vuoksi heikossa hapessa.

Sattuu sitä leikkurissakin, kaikennäköistä ennakoimatonta.

Ja on noussut haloo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Ongelma ei ollut ruuan hakeminen huoltsikalta, vaan se, että koronaohjeistuksen mukaan sitä ei olisi saanut tehdä ja silti ohjattiin sinne syömään. Se, että sinutkin on henkilökunta jättänyt yksin selviytymään kunnes kätilön on ollut pakko saapua paikalle ei tarkoita sitä että se olisi käytäntönä ok.

Ja vaikka yksi ongelmista olisikin ollut, että miesparka komennetaan ruokkimaan itse itsensä, kuinka sen saa vertaantumaan pieleen menneeseen epiduraaliin ja hermovaurioon, ja millä logiikalla ne vedetään tyhjänpäiväiseksi paskapuheeksi kumpikin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Juu, kyllä sitä ihan ennen synnytystä jo kerrotaan, että ota eväitä mukaan synnytykseen. Itse olin ekassa synnytyksessä viikon sairaalassa repeämän ja katetrin takia. Ruokaa tuli ne ennalta arvelluiden ruoka-aikojen puitteissa. Muuten sitten mies haki ekoina päivinä tai itse viimeisinä päivinä sieltä kiskalta mitä itse halusi syödä. Oli salaattibuffaa ja vaikka mitä. En odottanut saavani jotain hienoa kolmen ruokalajin illallista joka päivä, tai että nappia painamalla minulle tarjoiltaisi upeita ruoka-annoksia. Mehua sain pyytämällä painamalla nappia, myös jugurttia ja leipää. Ekoina päivinä en päässyt sängystä ylös. Ihan aina eivät heti ehtineet tulla heti välittömästi, tietenkään, koska hoitajia oli sen verran vähän. Imetys oli aluksi mysteeri, mutta ekoina päivinä hoitajat pyytämättä tulivat siinä ohjeistamaan. Lopuksi pitikin sitten itse hakea se juuri oma tapansa. Ei sitä hommaa muut puolestasi tee jatkossakaan. Joka tapauksessa kaikesta jäi ihana muisto, molempien mielestä sairaalassa olo oli mukavan rentoa aikaa ja arvioin kokemuksen arvosanalla 10. Kaksi lasta tullut vielä jälkeenpäin lisää, ja niistä kotiuduttu jo seuraavana päivänä ilman jälkihaittoja (mm. vessaan pystyi normaalisti jo tunti synnytyksestä kun paikat jo joustikin ilman repeytymiä).

Jaan, koska tuntuu pelkkien huonojen kokemusten lietsonnan vallanneen tämän ketjun ja se on vaarallista, mikäli joku ajattelee sen ainona totena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaan mietin itsekseni... Onko se joltakulta pois, että jotkut haluavat parantaa synnytysoloja ja vuodeosastoaikaa? Niin vahvasti hyökätään kehitystä vastaan. Vai onko se kateutta: koska minä kärsin, kärsikööt muutkin? Muuten kyllä kaikki arkea helpottavat vekottimet ja palvelut kelpaa, mutta synnytys on jotain niin pyhää, että siihen ei saa koskea. Ihmettelen.

Samaa ihmettelen. Kun uutta elämää tuodaan maailmaan, luulisi, että tilanteesta halutaan tehdä mahdollisimman lämminhenkinen.

Synnytys on brutaali tapahtuma niin äidille kuin lapsellekin siitä ei millään lämminhenkisyydellä muuteta. Faktat on faktoja ja kun on henki ja terveys kyseessä niin joku lässytys ja paapominen on toissijaista .

Mut jos lässytyksellä ja paapomisella (lue: arvostuksella ja kunnioituksella) saatais synnytyksestä parempia kokemuksina, niin miksi niitä ei siihen voisi lisätä?

^ Tuota, tuota. Kätilöt ovat pakostakin asemassa jossa on joskus puskettava sanallisesti synnyttävää ns. etiäpäin, oman ja vauvan turvan vuoksi. Kannustamalla ja tsemppaamalla. Lässytys ja paapominen ei varsinaisesti kuulu siihen synnytyshetkeen, se on sitten vauvan ja vanhempien välinen juttu.

Annetaan ammattilaisten tehdä hommaansa neuvomatta, heillä voi olla tuhansien vauvojen maailmaantuonti takanaan. Jokatapauksessa kova koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden

ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Sinun kommentistasi. Retoriikkasi on aika väsynyttä. Mikä tuo viimeinen lauseentapainen oli? Mitäs se sinne sairaalaan meno ja kemikaalien ja palvelun vaatiminen on? Minä haluan kaikki mahdolliset keinotekoiset ja kalliit ja kätilöille työteliäät tavat passata itseä jne. Se että haluaa olla kotona ja tyytyy vaatimattomiin luonnollisiin keinoihin, ei pitäisi olla keneltäkään pois tai naurun aihe. Masturbointi todellakin on yksi kivunlievityskeino supistusten välissä, ja edesauttaa kohdun supistelua ja siten synnytystä. Heikentää myös kipureseptoreiden aktivoitumista aivoissa.

Vaarallista lytätä myönteisiä kokemuksia ja asennetta synnytyksiin liittyen.

Tulehan takaisin keskustelemaan sitten kun olet synnyttänyt.

Juu, edelleen löytyy ne kolme lasta omasta kanavasta ulos jumpattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Ongelma ei ollut ruuan hakeminen huoltsikalta, vaan se, että koronaohjeistuksen mukaan sitä ei olisi saanut tehdä ja silti ohjattiin sinne syömään. Se, että sinutkin on henkilökunta jättänyt yksin selviytymään kunnes kätilön on ollut pakko saapua paikalle ei tarkoita sitä että se olisi käytäntönä ok.

Ja vaikka yksi ongelmista olisikin ollut, että miesparka komennetaan ruokkimaan itse itsensä, kuinka sen saa vertaantumaan pieleen menneeseen epiduraaliin ja hermovaurioon, ja millä logiikalla ne vedetään tyhjänpäiväiseksi paskapuheeksi kumpikin?

Tottakai se on käytäntönä ok, niinhän se aina on. Ei se kätilö istu siellä salissa koskaan koko aikaa, miksi istuisi? Salissa nukutaan päikytkin joskus.

Et taida tietää synnytyksestä paljonkaan? Epiduraali menee joskus pieleen ja siitä jää kipuja, jotka 99% menevät ohi hyvinkin pian. Juttu on kirjoitettu niin että vaikea on uskoa että hermovaurio on epiduraalista ja pysyvä, saati aiheuttanut irtisanoutumisen. Jos näin on, olisi se sit pitänyt toisin sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

Ahaa, eli siis todellakin MYÖNSI, että irtisanoutui ainoastaan kokemusasiantuntijaksi ryhtymisen myötä. Värikynää käytetty. Tämä keskustelu voi siis päättyä tähän ja voidaan todeta, että jälleen yksi stara sai viisi minuuttia julkisuudessa ja ilmaista mainosta omalle yrittäjyydelleen someinfluensserina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Tässä Iltasanomien artikkelissa tapahtumien kulku näyttäisi eriävän kirjauksien ja haastattelun kesken.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että synnytys on sattunut, synnytyskivusta ehkä tulisi keskustella enemmän, koska synnytys tuskin koskaan on kivuton, vaikka sen epiduraalinkin saisi.

Näille kotisynnytyksiä mainostaville tiedoksi: synnytyksessä on aina riskinsä, vaarassa voi olla sekä äidin, kuin myös vauvan henki, sairaalassa apu on kuitenkin lähellä toisin kuin kotona. Ambulanssin tulossa menee aikansa ja joskus ne minuutit saattavat olla ratkaisevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Ongelma ei ollut ruuan hakeminen huoltsikalta, vaan se, että koronaohjeistuksen mukaan sitä ei olisi saanut tehdä ja silti ohjattiin sinne syömään. Se, että sinutkin on henkilökunta jättänyt yksin selviytymään kunnes kätilön on ollut pakko saapua paikalle ei tarkoita sitä että se olisi käytäntönä ok.

Ja vaikka yksi ongelmista olisikin ollut, että miesparka komennetaan ruokkimaan itse itsensä, kuinka sen saa vertaantumaan pieleen menneeseen epiduraaliin ja hermovaurioon, ja millä logiikalla ne vedetään tyhjänpäiväiseksi paskapuheeksi kumpikin?

En ole sitä mieltä että kätilön olisi pitänyt olla huoneessa kanssani 12 tuntia. Oikeasti lumihiutaleet nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Juu, kyllä sitä ihan ennen synnytystä jo kerrotaan, että ota eväitä mukaan synnytykseen. Itse olin ekassa synnytyksessä viikon sairaalassa repeämän ja katetrin takia. Ruokaa tuli ne ennalta arvelluiden ruoka-aikojen puitteissa. Muuten sitten mies haki ekoina päivinä tai itse viimeisinä päivinä sieltä kiskalta mitä itse halusi syödä. Oli salaattibuffaa ja vaikka mitä. En odottanut saavani jotain hienoa kolmen ruokalajin illallista joka päivä, tai että nappia painamalla minulle tarjoiltaisi upeita ruoka-annoksia. Mehua sain pyytämällä painamalla nappia, myös jugurttia ja leipää. Ekoina päivinä en päässyt sängystä ylös. Ihan aina eivät heti ehtineet tulla heti välittömästi, tietenkään, koska hoitajia oli sen verran vähän. Imetys oli aluksi mysteeri, mutta ekoina päivinä hoitajat pyytämättä tulivat siinä ohjeistamaan. Lopuksi pitikin sitten itse hakea se juuri oma tapansa. Ei sitä hommaa muut puolestasi tee jatkossakaan. Joka tapauksessa kaikesta jäi ihana muisto, molempien mielestä sairaalassa olo oli mukavan rentoa aikaa ja arvioin kokemuksen arvosanalla 10. Kaksi lasta tullut vielä jälkeenpäin lisää, ja niistä kotiuduttu jo seuraavana päivänä ilman jälkihaittoja (mm. vessaan pystyi normaalisti jo tunti synnytyksestä kun paikat jo joustikin ilman repeytymiä).

Jaan, koska tuntuu pelkkien huonojen kokemusten lietsonnan vallanneen tämän ketjun ja se on vaarallista, mikäli joku ajattelee sen ainona totena.

Itse olen kokenut kolme keskenään erilaista synnytystä ja kaikista on jäänyt hyvä mieli. Esikoisen synnytyksen aikaan sairaalassa oli ruuhkaa ja mekin oltiin suurin osa ajasta miehen kanssa kahden. Välillä kätilö kävi katsomassa että kaikki on ok ja miten avautuminen on edennyt. Itse en todellakaan anna tökkiä selkäydintäni , joten sain paracervikaalipuudutuksen. Seuraava synnytys oli supernopea ja kuopuksen synnytys leppoisa. Sattumalta osui vieläpä sama kätilö kuin esikoisen synnytyksessä.

Tää oli hyvä kysymys: – Miksi päättäjämme eivät herää siihen, kuinka järkyttävät synnytysolosuhteet maassamme vallitsevat?

Ei heitä kiinnosta. Kun somekuvat, bilettäminen ja matkustelu on tärkeintä.

Ei edes omat lapset vaikuta tärkeiltä, miksi sitten muiden lasten tai muiden synnytysten pitäisi aiheuttaa huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?

Noh. Ehkä jos valittaa siitä että miehen piti hakea ruokaa huoltsikalta ja että jätettiin välillä

kahdestaan huoneeseen, niin ei niitä loppuja valituksiakaan oteta ihan niin tosissaan. Ei minunkaan synnytyksissä kätilöä näkynyt kuin vasta ponnistusvaiheessa ja mies taisi hakea pitsan itselleen.

Tämä. Lisäksi jos kerran somessa kertoi irtisanoutuneensa yritystoimintansa vuoksi open virasta niin pikkasen outoa kertoa mediassa irtisanoutuneensa synnytystrauman takia. Tässähän jälkeen kerran ollaan haukkumassa yhden henkilön väritetyn "kokemuksen" vuoksi koko Suomen synnytysten hoitoa. Ei kai se ole synnytysosaston ja kätilön vika ,mikäli anestesialääkäri möhlii epiduraalin laiton.

Mitä siellä synnytyksessä pitäisi tapahtua, että nykyajan mielensäpahoittajat olisi tyytyväisiä? Jokaisen kannattaa ymmärtää ettei sitä synnytyksen kulkua pysty käsikirjoittamaan, se etenee niinkuin etenee ja niissä tilanteissa toimitaan aina tilanteen vaatimalla tavalla potilaan hyväksi, jotta äiti ja lapsi selviää hengissä. Ehkä on parempikin, että tietyt ihmiset eivät lisäänny, sillä kyllä siinä lastenkasvatuksessa tulee vaikeampiakin asioita eteen kuin synnytys.

^ Tämä. Synnytyksessä pitää olla jousikvartetti. Leikkausali odottaa jos äiti tahtoo sektion. Muutama runoja lausuva kätilö. Michelin-raflasta illallinen/lounas/päivällinen. Satiinilakanat.

Ei kipua. Ei ulostetta. Ei verta. Ei pahoinvointia. Ei huutoa.

Vauveli putkahtaa LV-kevätmalliston potkari päällään pestynä ja pyynättynä pimpsusta ulos. Isän/äidin, mummien ja kummien hurratessa ja heitellessä konfetteja sängylle?

Samppanjatarjotin ja huone täynnä ruusuja. Imettäjä odottaa valmiina jo hämyisessä nurkassa?

Ehkäpä nykyisin ihmiset ovat vieraantuneet niin syntymästä kuin kuolemastakinn, sillä nykyisin ne tapahtuu sairaalahuoneen yksityisyydestä. Kumpikaan ei tapahdu elävässä elämässä niin kauniisti ja ylevästi kuin hollywood-filmeissä.

Vierailija kirjoitti:

Milleniaalit on vihoissaan kun synnytyksestä ei saa vaaleanpunaista unelmahöttöä vaikka kuinka kiukuttelisi.

Siis oletko nyt ihan tosissasi? Tälle äidille tuli hermosärkyjä ja hän menetti myös paljon verta. Tutulta repesi kohtu. Nämää on kivulisita ja kauaskantoisia tapatumia. Naisille pitää nyt taata rauha synnyttää. Me synnytämme yhä vanhempina, ja synnytykset vaihtelevat.