Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vaadin aikoinaan sektion koska se oli lapselle turvallisempi ja itselleni kivuttomampi.

En mä nähnyt mitään syytä sille että joutuisin synnyttämään pahimmillaan omien toiveideni vastaisesti ilman kivunlievitystä.

Sektiossa kivunlievitys sentään on varma ja vauva syntyy hallitusti ja turvallisesti.

Sektio on aina riskialttiimpia. Molemmille.

Tästä on tutkimusta, googlailepas.

Omat toiveet ja niiden vastaisuus...Hmm.

Jos sektiolla ei ole oikeaa todellista lääketieteellistä tarvetta, miettisin kyllä asiaa.

Tuolla sektiohullulle on turha vastata. Jokaiseen synnytystä käsittelevään ketjuun alkaa sama kaikille sektiot koska paikat löystyy spämmäys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Vähän typerästi juttu oli kirjoitettu, mutta siis ammatinvaihdon syy oli ne hermokivut (jotka jäi sössitystä epiduraalista), ei henkinen trauma.

Nih, no olis hoitanu homman ilman piikkipuudutteita ja hyvin olisi todennäköisesti sujunut. Ihme kuin kukaan ei olisi kertonut epiduraalin riskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Vähän typerästi juttu oli kirjoitettu, mutta siis ammatinvaihdon syy oli ne hermokivut (jotka jäi sössitystä epiduraalista), ei henkinen trauma.

Paitsi että jutussa sanottiin nimenomaan että hän ei voisi kuvitella jaksavansa aamulla sinne töihin lähteä ja että itseluottamus on nollissa jne. Juu, aamuisin hänellä on kipuja, mutta kyllä hän päivänsä saa käyntiin. Yhtään siis vähättelemättä kipua, se ei hänestä työkyvytöntä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

Kyseinen nainen sai puhelinnumeron pelkopolille ja mahdollisuuden keskustella kätilöiden kanssa. Ei kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Väärin veikkasit! Minustakin synnyttäminen on hienoa mutta en silti koskaan ilkkuisi toisten kokemuksille. Olet aika reppana.

T. Kaksi luomusunnytystä kokenut äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna, toista osapuolta sitoo vaitiolovelvollisuus.

Täh? Miten kukaan muu liittyy siihen mitenkään jos joku kokee traumatisoituneensa? Jos kätilö sanoo ettei tälläisestä nyt pidä itseensä ottaa niin trauma katoaa ja kaikki onkin hyvin?

Äiti: Melkein kuolin! Olin niin järkyttävissä kivuissa, että taju meni! En tiedä toivunko tästä kokemuksesta koskaan ennalleen.

Kätilö: No ei kun kato sä oot vielä hengissä. Eli hyvinhän se meni :)

Äiti: Ai. No niinpäs menikin. Kiitos. Nyt voin hyvin :)

Voi kulta pieni. Siellä ollaan järkyttävissä kivuissa. Miksi et siitä toipuisi ennalleen kun kipu on ohi? Etkö toivu mistään kivusta, jos vaikka jalka katkeaa? Sekin sattuu. Vaiko synnytyksestä vain?

Eli sinusta tuossa jutussa ainoa ongelmanoli kipu? Mitään muuta et aiitä saanut irti? Kulta pieni, sinun ymmärrys on todella puutteellinen.

Tuon dialogin perusteella kyllä; järkyttävä kipu, ohi meni, olet hengissä ja lapsi myös.

Miten olisi pitänyt toimia? Kesksyttää synnytys? Miten?

En tiedä mitään hölmömpää kuin synntyksillä päteminen. Tässäkin ketjussa monta mammaa kertonut suu vaahdossa miten on ihanasti ja upeasti onnistunut synnyttämään täydellisesti ja miten se teki hänestä jotenkin super ihmisen.

Okei mammat, synnytys on normaali ja luonnollinen tapahtuma. Ei ole syytä kehua tai päteä. Eikö teillä ole elämässä muita hienoja asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

Tuossa on jotain muutakin takana. Plus nykymeininki, että enää ei edes yritetä selviytyä mistään, koska uhrina saa kivasti huomiota. Siitä voi tehdä ammatinkin nykyään, kunhan on vasemmistolainen. Pääsee ainakin pitämään kolumnia jonnekin. Mielenterveystapauksia on mediassa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Ja minusta on oikeasti järkyttävää, jos jonkun pitää jutun luettuaan edes kysyä, mikä tuossa synnyksessä meni pieleen. Ja vielä järkyttävämpää on, että tässä keskustelussa synnyttäneet äidit vähättelevät Peppi Kärkeä ja hänen kokemustaan!! Minulla oli hyvä synnytys, mutta Kärjellä todellakaan ei.

Vai haluttiinko tässä tietää tarkemmin, mikä meni pieleen esim epiduraalin annossa? Mihin se osui?

Ihanaakin palstan psykiatrian "ammattilaiset" ovat taas rantautuneet tähänkin ketjuun keksimään tuolle äidille vaikka minkälaisia diagnooseja kun eihän synnytys voi olla noin ikävä kokemus???!!

News flash teille palstan urpot: ihminen ei ole kone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Väärin veikkasit! Minustakin synnyttäminen on hienoa mutta en silti koskaan ilkkuisi toisten kokemuksille. Olet aika reppana.

T. Kaksi luomusunnytystä kokenut äiti

Samanmielinen joka tapauksessa. Reppana on se, joka edesauttaa tällaisen artikkelin jakamista totena ja ihailee naista, joka asettuu reppanoiden esikuvaksi tässä artikkelissa. Suomessa synnyttäminen ei ole hirveää ja ala-arvoista, eikä jutun naisen kokemukset kuvasta suomalaisten synnyttäjien kokonaisvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

^ Aika tarkasti hän kuvaa kokemuksensa artikkelissa?

Yleisellä tasolla voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että traumaattisestakin synnytyksestä toipuu valtaosa normaalin tai edes kohtalaisen resilienssin omaava työkykyiseksi synnytyksestään. Piste.

Synnytyksestä johtuvan ahdistuksen aiheuttamia työkyvyn nenetyksiä ei tilastollisesti ole varmaankaan monia?

Toki tässä on aamuun painottuvia kovia hermokipuja. Näihin pystytään kipupkl;lla varsin hyvin reagoimaan, samoin työaikajärjestelyin jne.

Jokatapauksessa hyvä että hänellä on hyvä traumaterapeutti nyt ja toipuminen nahdollusesti alkanut?

Ajatelkaapa tuollaista kohtelua vaikkapa jonkun leikkauspotilaan hoidossa?

Siitä nousisi iso haloo.

Mutta kun kyseessä on synnyttävä äiti, niin häntä saa ilmeisesti kohdella miten vain ja jättää selviytymään omillaan, vaikka olisi kaiken koetun ja verenhukan vuoksi heikossa hapessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Artikkelin luettuani, herää väistämättä mieleen että kyse on paljon syvemmästä ongelmasta kuin synnytys.

Toki sekin on ollut traumaattinen kokemus, mutta että jättää niin syvän ahdistuksen että joutuu töistä luopumaan, tämä on se pointti joka laittaa miettimään onko nyt pelkästään traumaattisesta synnytyksestä kyse?

Tapahtumat ovat laukaisseet jotain joka projisoituu synnytykseen? Kohtalaisella resilienssillä varustettu, toipuu kyllä työkykyiseksi synnytyksestä, traumaattisestakin ellei menetä lasta yms.

Kuulehan. Et tiedä mitä tuo nainen on kokenut ja millainen se synnytys on ollut.

Me ihmiset olemme yksilöitä!!! Ei voi sanoa että koska joku muu on selvinnyt siitä, tästä tai tuosta, niin samalla logiikalla kaikkien kuuluisi selvitä.

Traumaattiset kokemukset voivat oikeasti lamauttaa, masentaa ja ahdistaa. Kyseinen nainen ei saanut apua ajoissa eli heti tilanteen jälkeen.

P.s Resilienssi on hieno sana mutta ei sovi tähän.

Tuossa on jotain muutakin takana. Plus nykymeininki, että enää ei edes yritetä selviytyä mistään, koska uhrina saa kivasti huomiota. Siitä voi tehdä ammatinkin nykyään, kunhan on vasemmistolainen. Pääsee ainakin pitämään kolumnia jonnekin. Mielenterveystapauksia on mediassa paljon.

Juu, nykyään tällainen kokemusasiantuntija on ihan ammatti ja tässä jutussa halutaan vaan tarjota omaa palvelua (kokemusasiantuntijuutta) muille (löytyy some joka tukee tätä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on järkyttävää miten naisten kokemuksia vähätellään ja suorastaan ikkunaan että etpä tuotakaan osannut! Ja ilkkujina vielä toiset naiset. Hyvin olette roolinne omaksuneet, sillä naisten asioiden edistämisen tiellä on aina ollut toisia naisia jotka ovat luulleet että miehet pitävät heistä enemmän kun he lyttäävät omaa sukupuoltaan.

Synnyttäminen ei enää tänään Herran vuonna 2023 saisi olla niin kauheaa kuin se on. Tietenkään kaikkea lipua ja epämukavuutta tai kaikkia riskejä ei voida poistaa, mutta inhimillinen ja huomioiva kohtelu veisi jo pitkälle.

Joo, olet varmaan sama kommentoija jonka mukaan synnyttäminen pitäisi hoitaa koneellisesti jossain laitoksessa synteettisillä kohduilla ja manaa samalla miehet maanrakoon kun on niin epistä, kun miehet ei voi hoitaa tuota epämieluisaa tapahtumaa tai keksiä sille jotain uutta tapaa ylipäätään.

Synnyttäminen ei ole kauheaa, vaan ihanaa. On upeaa, että elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa voi ylittää itsensä ja saa siitä niin upean lahjan. T. Kolmen äiti

Väärin veikkasit! Minustakin synnyttäminen on hienoa mutta en silti koskaan ilkkuisi toisten kokemuksille. Olet aika reppana.

T. Kaksi luomusunnytystä kokenut äiti

Missä täällä ilkutaan toisen kokemuksia? Jutussa puhutaan että synnytystrauma estää hakkimasta lisää lapsia ja täällä ratkaisuksi ehdotetaan sektiota ja väitetään että naisia kohdellaan huonosti, miehiä ei kohdeltaisi jne. Sit joku sanoo että synnytys on hyvä kokemus, se on sit ilkkumista?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitään hölmömpää kuin synntyksillä päteminen. Tässäkin ketjussa monta mammaa kertonut suu vaahdossa miten on ihanasti ja upeasti onnistunut synnyttämään täydellisesti ja miten se teki hänestä jotenkin super ihmisen.

Okei mammat, synnytys on normaali ja luonnollinen tapahtuma. Ei ole syytä kehua tai päteä. Eikö teillä ole elämässä muita hienoja asioita?

No pitää vähän kehua kun tehdään juttu, jossa jaetaan disinformaatiota. Jälleen kerran. Kiitos iltapäivälehdet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.

Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.

Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.

Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.

En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.

Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.

Mielenkiintoista luettavaa tämä ketju. Vuosikaudet on keskustelupalstoilla huudettu synnytysväkivallasta ja huonoista kokemuksista synnytykseen liittyen, ja peräänkuulutettu kampanjointia asian tiimoilta. Nyt, kun yksi porukasta on saanut äänensä kuuluviin, se pitääkin ruotia pohjamutia myöten, leimata traumatisoitunut äiti epäonnistujaksi ja mielellään vaientaa kun "ei se suurella osalla synnyttäjistä noin mene".

Ilmeisesti iltapäivälehden lööppi oli väärä kanava asian esiin tuomiseen? Raflaava blogi missä pari ensimmäistä postausta käsittelee itse aihetta ja joka lopulta taantuu kotikutoisten tuoksukynttilöiden ja saippuoiden verkkokaupaksi olisi ollut parempi?