Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Potilailla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Siksi heistä ja heidän ilkeistä puheista juoruaa koko kaupunki. Oletko kätilön nolo aviomies.

Kaikki nauraa, että tuo on sen ilkeästi puhuvan kätilön aviomies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Potilailla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Siksi heistä ja heidän ilkeistä puheista juoruaa koko kaupunki. Oletko kätilön nolo aviomies.

Kaikki nauraa, että tuo on sen ilkeästi puhuvan kätilön aviomies.

Osa miehistä ei halua enää noita hoitaja naisia. Oppivat jo noissa palkka keskusteluissa mitä ne on naisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Koko ajan ei ole kivaa ja kaikessa ei ollutkaan koko ajan kyse sinusta eli synnyttävää naista ei ollut koko ajan palvomassa 10 hengen tiimi toisena päivätyönään.

Ja se ylipaino.

No jos nyt olisi edes yksi kätilö "yleisössä". Tai edes harjoittelija katsomassa ettei mitään vakavaa pääse tapahtumaan ja hälyttämässä apua jos taju lähtee.

Tämä! Huomaa että täällä kirjoittaa ihmiset jotka eivät ole synnyttäneet. Synnytys on äärimmäinen ja rankka tapahtuma, ja tällä äidillä meni lisäksi epiduraali jonnekin väärään paikkaan. Kaikki myötätunto hänelle.

Höpö höpö. Synnytys on täysin luonnollinen asia, varsinkaan kun ei mennä siihen keinotekoisesti puuttumaan. On myös muita kipuja helpottavia keinoja kuin epiduraali.

Ennenwanhaan odottaville äideille järjestettiin kunnon valmistusta niin että jokainen tiesi mitä siinä synnytyksessä on odotettavissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Potilailla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Siksi heistä ja heidän ilkeistä puheista juoruaa koko kaupunki. Oletko kätilön nolo aviomies.

Kaikki nauraa, että tuo on sen ilkeästi puhuvan kätilön aviomies.

Osa miehistä ei halua enää noita hoitaja naisia. Oppivat jo noissa palkka keskusteluissa mitä ne on naisiaan.

Eivät halua puolisoksi vaativaa prinsessaa jolle tulee itku ja kiukunpuuska, jos ei pääse etelän matkoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Potilailla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Siksi heistä ja heidän ilkeistä puheista juoruaa koko kaupunki. Oletko kätilön nolo aviomies.

Kätilöiden aviomiehet on varmaan jossain ihan muualla kun sunnuntai-iltana vauvapalstailemassa.

Mies oli mukana synnytyksessä, mutta en hänen läsnäoloaan kyllä ensimmäisen tunnin jälkeen edes huomannut. Huoneessa olisi voinut silloin olla paikalla vaikka koko sukuni ilman havaintoa. Oma huomioni oli pelkästään kivuissa, jotka tuntuivat runnovan koko kehon palasiksi. Epiduraali annettiin, mutta liian myöhään eikä se enää tehonnut.

Sitä ilokaasua kiskoin, mutta eihän sillä muuta vaikutusta ollut kuin, että pää meni pöhelöksi. Synnytyksestä jäi sellainen mielikuva, että olettama oli koko ajan, että ensisynnyttäjä ei ihan äkkiä ole ponnistusvaiheessa. En tiedä, mistä johtui, mutta lapsi oli rinnoillani viiden tunnin kuluttua siitä, kun menimme synnytyssaliin.

Sitä olisin jälkikäteen ajatellen toivonut, että kipuja olisi lievitetty ajoissa (tietysti vaarantamatta syntyvän lapsen terveyttä). Sekin oli merkillistä, että kiinnostus synnyttäneen naisen terveyteen ja hyvinvointiin loppui kuin seinään sitten, kun kotiin oli päästy. Lääkäri sairaalassa ennen kotiinlähtöä näytti supistuskäyrän ja totesi, että on ollut aika railakasta menoa, mutta kävipähän sitten nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun sanaan epiduraalipuudutukseen asti. Nämä kamalat ja traumaattiset synnytykset tuntuu järjestään tapahtuvan naisille, jotka pyytävät turruttamaan itsensä tunnottomaksi synnytyksen ajaksi. Miten keho voisi silloin osata toimia juuri oikein, ei sitä ole tehty tunnottomaksi synnytyksen hetkellä.

Kolmen lapsen luomusynnyttäjä. Kokemus vain ihanista kätilöistä. Viimeisin samaan aikaan koronakeväänä, ilman isän läsnäoloa. Ei jäänyt kaivertamaan.

Eli jos ei puudutusta, paikalla on ihanat kätilöt. Jos oot typerä ja vaadit (epäonnistuneen) puudutuksen, ansaitset jäädä yksin, saada hermovaurion ja liian aikaisen kotiutuksen huonokuntoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Jep jep. Eli jos vaikka olet katkaissut jalkasi, niin vaihdat sairaalassa itse lakanasi ja haet ruokasi, ja jos kehtaat vaatia kipulääkitystä, niin oletpas kyllä avuton prinsessa! Ei ennenkään sairaaloihin menty, kun jalka oli poikki! Ja se on jokaisen oma vika, jos jalka menee poikki! Mitäpä lähdit kävelemään tms, vaikka tiesit riskit, että jalka voi mennä poikki, jos tulee vaikka joku tapaturma!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Potilailla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Siksi heistä ja heidän ilkeistä puheista juoruaa koko kaupunki. Oletko kätilön nolo aviomies.

Kätilöiden aviomiehet on varmaan jossain ihan muualla kun sunnuntai-iltana vauvapalstailemassa.

Niin, kätilöistä ja heidän ilkeistä puheista puhutaan työpaikoilla ja kätilöiden nimillä. Potilailla ei ole vaitiolovelvollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?

Sappikivileikkauksessa harvemmin jätetään asiakas yksin sinne leikkauspöydälle tuntikausiksi kuten synnytyksissä on tapana. Haluan jonkun mukaan ihan jo huolehtimaan, että tarvittaessa saan varmasti apua. Seurakaan ei tietysti ole ollut pahitteeksi. Yhteisiähän ne lapset on meille miehen kanssa olleet, ei mitään minun omia projektejani.

Synnytys ei ole leikkaus. Tämä keskustelu on lähtenyt ihan sairaille raiteille, eipä ihme jos naisia ei huvita synnyttää kun näitä lukee.

Joo, sattuu, on hankalaa, aika paljon joutuu kärsimään epämukavuutta ja sitä että asiat ei mene niinkuin ajatteli, eka kerralla ainakaan.

Suurin osa synnytyksistä menee kuitenkin ihan normaalisti, syntyy terve lapsi ja äiti on parin päivän päästä taas täysissä voimissaan. Henkilökunta auttaa ja neuvoo. Niin se tavallisesti menee. Täällä nyt huudetaan että kaikki vammautuu ja on horroria. Toistan, ei se mukavaa ole, mutta sen pitäisi olla kaikilla tiedossa kun lapsentekoon ryhtyy.

Ei, synnytys ei ole leikkaus, mutta se saattaa johtaa leikkaukseen ja olla vaarallinen sekä lapselle että äidille. Jos muuta väität, valehtelet. Sillä, että suurin osa synnytyksistä sujuu ongelmitta, ei ole mitään merkitystä, jos paska iskee omaan tuulettimeen ja oma lapsi vammautuu tai kuolee.

Yhtään synnytystä en olisi suostunut toteuttamaan kotona. Enkä olisi suostunut synnyttämään yksin. Ja kyllä, minulla on viisi tervettä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin uutisessa sairaalasta kommentoitiin, että suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Tuo kommentti jaksaa aina ärsyttää.

Jos 99 synnytystä sujuu hyvin ja sitten omalle kohdallesi osuu synnytys, joka vammauttaa sinua, niin ei se lohduta, että yleensä ei käy näin. Oma terveys on pilalla.

Mutta miksi siihen 100% ei päästä? Siksi, koska potilaat ovat yksilöitä, osa jopa sellaisia, joita on neuvottu olemaan hankkimatta lapsia, koska komplikaatioiden vaara on ilmeinen erilaisten rakenteellisten, henkisten jne. vikojen vuoksi. Seuraavaksi suurin syy on synnyttäjän asenne, on laiminlyöty kaikki valmennus, neuvolat, mennään sinne asenteella "ituhippi cityvihreä tietää kaiken", ja sitten yllätytään miten veri ja kakka lentää. Jännä hei, miten voi olla traumaattista punnertaa tuollainen pomelon kokoinen päänuppi reijästä, jossa on aiemmin vieraillut vain se pikku kikkeli, jolla se lapsi on saatu aikaan, tai sormi? Miten voi olla traumaattista tuo, ei voi ihmismieli käsittää tällaista mystiikkaa? Sen ymmärrän ettei miehet tätä tajua, mutta miksei naiset tätä tajua? Jos miehen käteen annetaan greippi ja sanotaan, että koetahan punnertaa tuollainen ulos prseestäsi, niin mies kyllä pystyy kuvittelemaan miten helppoa se ei ole. Naisilla on ruusuisia unelmia, haaveita kaukana todellisuudesta lähinnä siksi, että äidit ovat vähätelleet asiaa, ei ole otettu selvää, ollaan autuaan tietämättömiä kaikesta..

Eli hermovauriot ym. liian varhaiset kotiutukset ja ruuatta jäämisetkin olisivat jääneet väliin, jos ei olis hänkään ollut ituhippi ja tietämätön? Jopas oli taas selitystä kerrakseen. Ei ihme, etteivät miehet osaa suhtautua naisten elämään, kun naisetkin ovat tätä tasoa "näkemyksineen" kanssasisarien suhteen!

Tokihan tuo synnytys on tapahtunut poikkeusolosuhteissa, mutta minkälainen vätys pitää olla ettei saa sitä hälytyskelloa painettua niin kauan että joku tulee ja tuo sitä ruokaa. Itse olen kolme lasta satasairaalassa synnyttänyt ja kyllä jokaikisen kohdalla on katsoneet, että imetys lähtee sujumaan. Turha itkeä jälkikäteen vaan silloin sitä apua on kysyttävä kun sitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun sanaan epiduraalipuudutukseen asti. Nämä kamalat ja traumaattiset synnytykset tuntuu järjestään tapahtuvan naisille, jotka pyytävät turruttamaan itsensä tunnottomaksi synnytyksen ajaksi. Miten keho voisi silloin osata toimia juuri oikein, ei sitä ole tehty tunnottomaksi synnytyksen hetkellä.

Kolmen lapsen luomusynnyttäjä. Kokemus vain ihanista kätilöistä. Viimeisin samaan aikaan koronakeväänä, ilman isän läsnäoloa. Ei jäänyt kaivertamaan.

Eli jos ei puudutusta, paikalla on ihanat kätilöt. Jos oot typerä ja vaadit (epäonnistuneen) puudutuksen, ansaitset jäädä yksin, saada hermovaurion ja liian aikaisen kotiutuksen huonokuntoisena.

No onhan se nyt kätilölle huomattavasti helpompi seurailla luomuna synnyttävää naista kuin hoivata puudutteilla pökerrytettyä potilasta, jonka synnytyksen etenemistä on hankalampi arvioida ennakkoon.

Suomessa synnyttäminen on kyllä ihan heittämällä karuinta ihan koko EU alueella. Itse sain valita sektion Maltalla, joka ei todellakaan ole tunnettu rikkaana maana. Todellakin passattiin, isä sai olla paikalla kaikkina aikoina paitsi klo 9-11 aamulla. Oli vauvala ja kukaan ei tuputtanut imettämään vaan kunnioitettiin äidin toiveita.

Suomessa tietysti koko sosiaaliturva, mukaanlukien sairaanhoito, rahoitetaan velkarahalla, mutta näinhän se on monesss muussakin valtiossa. Silti niiltä synnyttäneiltä äideiltä ei ensi kädessä viety rahoitusta. Suomessa nyt ei koskaan ole naisia pidetty yhtään minään eikä ketään kiinnosta pätkän vertaa joku synnytystrauma, kyllähän se tästä keskustelustakin näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.

Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi uniikki lumihiutale joka sai trauman ihan tavallisesta asiasta.

Mene helvettiin lässyttämästä, Jani-Petteri, kun et mistään mitään tiedä.

Jaa. Näitä prinsessoja tuntuu olevan tihenevään tahtiin, jotka menee synnyttämään ajatuksella, että kaikki tehdään heidän puolestaan ja että mitään ei kuuluisi tuntua. Ei jatkoon.

Jep jep. Eli jos vaikka olet katkaissut jalkasi, niin vaihdat sairaalassa itse lakanasi ja haet ruokasi, ja jos kehtaat vaatia kipulääkitystä, niin oletpas kyllä avuton prinsessa! Ei ennenkään sairaaloihin menty, kun jalka oli poikki! Ja se on jokaisen oma vika, jos jalka menee poikki! Mitäpä lähdit kävelemään tms, vaikka tiesit riskit, että jalka voi mennä poikki, jos tulee vaikka joku tapaturma!

Sitä hälytysnappia painamalla saa sairaalassa apua. Kivun kanssa on turha draamailla. Kannattaa ymmärtää ,miten sitä kipulääkettä saa ja pitää huoli, että pyytää uuden annoksen ennenkuin edellisen vaikutus lakkaa. Hoitajat eivät voi antaa sitä enempää kuin turvallinen annos on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Hiukan uskallan epäillä tuota tarinaa. Perinteisesti historian mukaan isien läsnäolo synnytyksissä missään roolissa oli ennen täysin poissuljettua.

Varmasti on ollut ja sit taas ei ole. Mistä ihmisillä on käsitys, että kautta historian asiat ovat olleet samalla tavalla aina ja kaikkialla. Tietenkin isät autroivat synnytyksiaaä, jos aiihen on ollut tarvetta. Paljon ovat ihmiset asuneet harvaan asutuilla seuduilla. Kukapa sitä Myrskyluodon Maijaakan olis auttanut, jos ei puoliso? Ja samat miehet kykenivät auttamaan myös kotieläinten synnytyksissä, miksi ei silloin myös omien lasten.

Yleensä se auttaja ei ole ollut mies vaan joku vanhempi nainen toimi lapsenpäästäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Luuletko että leikkauksen jälkeen kaikilla on hoitaja vieressä? Ei todellakaan ole, koneet valvovat, jos valvovat. Miksi synnytyksessä tai sen jälkeen pitäisi?

Mutta sinut nukutettiin eikä tehty ilman kivun lievitystä mitään.

Miksi synnytyksessä pitäisi nukuttaa? Ja ihan hänkin sai kivunlievityksensä. Taidatte puhua nyt ihan eri asioista.

Miksi jalkaleikkauksessa pitää nukuttaa? Etkö kestä kipua?

Ei usein nukutetakaan. Mitähän sä yrität sanoa? Synnytys ei ole toimenpide, jossa pitää seisoa vieressä, ei vaikka joku leikkaukseen nukutetaan.

Jaa, kyllä kuule repeämät ja välilihan leikkaus sattuu.

Ja tuo välilihakin leikataan ja tikataan ilman puudutusta.

Evoluution kannalta ihmislajin synnytys on ihan vinksallaan, koska kaikista synnyttävistä eläinlajeista ihmisen lapsi on emoonsa nähden isoin. Liiankin iso. Toisin kuin muiden eläinlajien syntyvät pennut, ihmisvauva ei ole omatoiminen synnyttään. Tämä siksi, että ihmisvauvan on pakko syntyä "etuajassa", muuten vauva kasvaa niin suureksi, että äiti menehtyy synnytykseen 100% varmuudella.

Evoluutio on nyt päätynyt siihen, että turistetaan tommonen vesimeloni ulos makkaran laajuisesta aukosta, siihen ei ihan kaikki ihmislajin äidit kuole.

Synnyttävän eläimet harvemmin kuolevat synnytyksiin ja yksi syy on se, että pennut ovat emoon nähden huomattavasti pienempiä. Katsokaapa vaikka tiikeriemon ja vastasyntyneiden pentujen kokoeroa. Olisihan se ihmisenäkin helppo ja vaaratonta synnyttää, jos vauvat olisivat suunnilleen kämmenen kokoisia.

Koska eivät ole, äitien hyvä synnytys ja hoito pitäisi turvata sairaaloissa. Selkeästi ihan ylitsepääsemättömän vaikea haaste Suomessa ja mitä sille tehdään? Levitellään käsiä ja kirjataan epäonnistuneet synnytykset - ei kun siis onnistuneet, lapsihan selvisi hengissä, mitä  nyt ehkä vähän vaurioitui mutta mitäs pienistä! :) - hyvin onnistuneiksi virallisiin raportteihin. Että jee jee! Lapsi saatiin elävänä ulos ja on vieläkin elossa. Äippäkin on elossa. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uppis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossakin uutisessa sairaalasta kommentoitiin, että suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin. Tuo kommentti jaksaa aina ärsyttää.

Jos 99 synnytystä sujuu hyvin ja sitten omalle kohdallesi osuu synnytys, joka vammauttaa sinua, niin ei se lohduta, että yleensä ei käy näin. Oma terveys on pilalla.

Mutta miksi siihen 100% ei päästä? Siksi, koska potilaat ovat yksilöitä, osa jopa sellaisia, joita on neuvottu olemaan hankkimatta lapsia, koska komplikaatioiden vaara on ilmeinen erilaisten rakenteellisten, henkisten jne. vikojen vuoksi. Seuraavaksi suurin syy on synnyttäjän asenne, on laiminlyöty kaikki valmennus, neuvolat, mennään sinne asenteella "ituhippi cityvihreä tietää kaiken", ja sitten yllätytään miten veri ja kakka lentää. Jännä hei, miten voi olla traumaattista punnertaa tuollainen pomelon kokoinen päänuppi reijästä, jossa on aiemmin vieraillut vain se pikku kikkeli, jolla se lapsi on saatu aikaan, tai sormi? Miten voi olla traumaattista tuo, ei voi ihmismieli käsittää tällaista mystiikkaa? Sen ymmärrän ettei miehet tätä tajua, mutta miksei naiset tätä tajua? Jos miehen käteen annetaan greippi ja sanotaan, että koetahan punnertaa tuollainen ulos prseestäsi, niin mies kyllä pystyy kuvittelemaan miten helppoa se ei ole. Naisilla on ruusuisia unelmia, haaveita kaukana todellisuudesta lähinnä siksi, että äidit ovat vähätelleet asiaa, ei ole otettu selvää, ollaan autuaan tietämättömiä kaikesta..

Eli hermovauriot ym. liian varhaiset kotiutukset ja ruuatta jäämisetkin olisivat jääneet väliin, jos ei olis hänkään ollut ituhippi ja tietämätön? Jopas oli taas selitystä kerrakseen. Ei ihme, etteivät miehet osaa suhtautua naisten elämään, kun naisetkin ovat tätä tasoa "näkemyksineen" kanssasisarien suhteen!

Tokihan tuo synnytys on tapahtunut poikkeusolosuhteissa, mutta minkälainen vätys pitää olla ettei saa sitä hälytyskelloa painettua niin kauan että joku tulee ja tuo sitä ruokaa. Itse olen kolme lasta satasairaalassa synnyttänyt ja kyllä jokaikisen kohdalla on katsoneet, että imetys lähtee sujumaan. Turha itkeä jälkikäteen vaan silloin sitä apua on kysyttävä kun sitä tarvitsee.

Kelloa soitettu, mutta kukaan ei tullut. Toisaalta tuolla verenhukalla oli hyvä, että jaksoi painaa edes kelloa, sillä kuolema tuossa verenhukassa on ollut lähellä. Luulisi, että olisi hoitajan pitänyt muutenkin käydä katsomassa äidin vointia useammin ilman soittokelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun sanaan epiduraalipuudutukseen asti. Nämä kamalat ja traumaattiset synnytykset tuntuu järjestään tapahtuvan naisille, jotka pyytävät turruttamaan itsensä tunnottomaksi synnytyksen ajaksi. Miten keho voisi silloin osata toimia juuri oikein, ei sitä ole tehty tunnottomaksi synnytyksen hetkellä.

Kolmen lapsen luomusynnyttäjä. Kokemus vain ihanista kätilöistä. Viimeisin samaan aikaan koronakeväänä, ilman isän läsnäoloa. Ei jäänyt kaivertamaan.

Eli jos ei puudutusta, paikalla on ihanat kätilöt. Jos oot typerä ja vaadit (epäonnistuneen) puudutuksen, ansaitset jäädä yksin, saada hermovaurion ja liian aikaisen kotiutuksen huonokuntoisena.

No onhan se nyt kätilölle huomattavasti helpompi seurailla luomuna synnyttävää naista kuin hoivata puudutteilla pökerrytettyä potilasta, jonka synnytyksen etenemistä on hankalampi arvioida ennakkoon.

Liian aikaisin annettu epiduraali voi lopettaa synnytyksen etenemisen ja tämä asettaa vauvan vaaraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Koko ajan ei ole kivaa ja kaikessa ei ollutkaan koko ajan kyse sinusta eli synnyttävää naista ei ollut koko ajan palvomassa 10 hengen tiimi toisena päivätyönään.

Ja se ylipaino.

No jos nyt olisi edes yksi kätilö "yleisössä". Tai edes harjoittelija katsomassa ettei mitään vakavaa pääse tapahtumaan ja hälyttämässä apua jos taju lähtee.

Tämä! Huomaa että täällä kirjoittaa ihmiset jotka eivät ole synnyttäneet. Synnytys on äärimmäinen ja rankka tapahtuma, ja tällä äidillä meni lisäksi epiduraali jonnekin väärään paikkaan. Kaikki myötätunto hänelle.

Höpö höpö. Synnytys on täysin luonnollinen asia, varsinkaan kun ei mennä siihen keinotekoisesti puuttumaan. On myös muita kipuja helpottavia keinoja kuin epiduraali.

Ennenwanhaan odottaville äideille järjestettiin kunnon valmistusta niin että jokainen tiesi mitä siinä synnytyksessä on odotettavissa

Ennen vanhaan, otetaan vaikka viktoriaaninen aika käsittelyyn, naiset eivät tienneet synnyttämään ryhtyessään hommasta mitään. N. 30 % naisista kuoli synnytykseen tai lapsivuoteeseen. Pikkulapsia kuoli Suomessakin niin paljon, ettei tilastointiakaan aloitettu kuin kaksivuotiaista. Kyllä noita entisiä aikoja on tietysti syytä lämmöllä muistella!