Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Sektiohullu saapui Kontulasta keskusteluun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rouvalle annettu yhteystiedot pelkopoliklinikalle mutta soittaminen sinne on mahdotonta mutta lehteen soittaminen onnistuu.

Oikeasti se soittaminenkin mihinkään synnytysasiaan liittyen voi olla liikaa hänen taustallaan.

Itse kävin pelkopolilla toisen raskauden aikana ja välillä tuntuikin et kyllä tämä tästä ja et uskallan yrittää synnytystä alateitse vaikka ensimmäinen meni pieleen. Kotona pelko kuitenkin otti vallan ja seuraavalla pelkopolikäynnillä en pystynyt muuta kuin itkemään. Onneksi sydänkäyrää oli ottamassa ihana kätilö joka ymmärsi heti hätäni ja pelkoni ja sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään alakautta. Vieläkin olen kiitollinen hänelle.

Ymmärrätkö eittei keisarin leikkaus missä vatsa avataan ole mikään pikkujuttu. Isoja kalliita ja myös aina vaarallisia leikkauksia ei pitäisi tehdä vain koska nainen on mukavuuden haluinen

Aivan sama onko alatie vai sektio nainen joutuu aina kärsimään. Mitä mies kärsii? Ei mitään vain vapaamatkustaa.

Suunniteltu sektio on rutiinileikkaus ja maksaa vain hiukan enemmän kuin alatiesynnytys.

Yhteiskunnan tulee tehdä kaikki mikä voisi nostaa syntyvyyttä. Kaikk ne asiat liittyvät naisen hyvinvointin ja kohteluun. Hölmöläisten hommaa olla antamatta naisille sektiota ja sitten itkeä matalan syntyvyyden perään.

Sektion turvallisuus on uhattuna jos niitä ihan jokaiselle ruvetaan antamaan. Mistä lääkärit ja kirurgit näihin toimenpiteisiin?

Ainakin tässä kaupungissa leikkaussali on jo nyt sellainen paikka että en menisi kuin pakon edestä. Sen verran paljon huonoja jopa kuolemaan johtaneita virheitä tiedän tuolla käyneen, eikä kyseessä ole ollut mitään aivo kirurgiaa vaan ihan perus lonkka/nilkka/polvi/olkapää operaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Miksi se vastasyntynyt pitää nyt 2023 pystyä sen leikatun äidin hoitamaan täysin itsenäisesti, kun niin ei tarvinut tehdä esimerksi 1995 tai 1969? Onko osastojen töissä olevista terveistä kätilöistä ja lastenhoitajista tullut avuttomampua vai mitä?

Ennen ne vastasyntyneet makasivat yhdessä huoneessa hereillä ilman mitään virikkeitä tai äidin läheisyyttä kun äiti lepäsi. Onneksi nyt ajatellaan vauvan mielenterveyttä.

Eli vauvan mielenterveys siis horjuu jos äiti ei vaikka juuri sinä leikkauspäivänä kykene vauvaa hoitamasn itsenäisesti? Jo on ihmisen mielenterveys pienestä kiinni. Varmaan sitten esimerkiksi noiden vuosien -69 ja -95 sektiolapset ovat kaikki olleet yhteiskunnan kannalta menetettyjä tapauksia. Miten sen vauvan mielenterveys mahtaa kestää vaikkapa isän töissäkäynnin?

Todellisuudessa tietysti se juuri syntynyt vauva ei tarvitse eikä edes hahmota vielä mitään virikkeitä.

Olet kyllä oikeasti huvittava ja täysin pihalla aiheesta. 🤪🤣🤣🤣🤣

Sä olet varmaan syntynyt siihen aikaan kun vauvat tuotiin äidille vain syötettäväksi, siltä tuo sun ulosanti ainakin vahvasti kuulostaa. Mistään hinnasta ei tätä takaisin,

Kun ei ole itse aiheesta asiallista sanottavaa, seuraavaksi seuraa aina henkilöönkäyminen. Siinä vaiheessa olet tosin hävinnyt jo väittelyn 6 - 0.

Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?

Onhan se sen miehenkin lapsi, jota on tultu synnyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

todellakin rupeaa. Potilas patistetaan niin nopeasti ylös jalkeille leikkauksen jälkeen, kuin se on mahdollista.

Kaikille muille leikatuille annetaan nykyään ensinnäkin asialliset kipulääkkeet, eikä heidän tarvitse kanniskella leikkauksen jälkeen nelikiloista vauvaa tai hoitaa sitä yötä päivää. Yleinen ohje muiden leikkaushaavojen suhteen on, että kahvipannua raskaampaa ei saa nostaa.

On täysin eri asia jalkauttaa leikkauksen jälkeen nopeasti kuin pakottaa juuri leikattu ottamasn vastuu myös kokonaan siitä vastasyntyneestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Voi luoja tätä epäempaattisuuden maailmaa. Ihme, ettei traumaattitisia ihmisiä ole vielä enemmän, kun jo mielipidepalstalla suhtautuminen on tätä luokkaa. Tai ehkä nää "tietäjät" ovat just näitä traumaatikkoja, jotka ovat katkeruuttaan kovettuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Missä sanotaan, ettei saa apua? Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja kummallakin kerralla sain apua.

Nyt on kyse siitä, että joku vinkui että vauvalaa tarvitaan sektioäideille. En todellakaan olisi halunnut, että lapsi, jota odotin 9 kk, kärrättäisiin moneksi päiväksi eri huoneeseen, vaan halusin olla lähellä vastasyntynyttä lastani. Kummankin sektion jälkeen kotiuduin kolmantena päivänä sektiosta, joten olisi ollut kauheaa päästä hoitamaan lasta vasta kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Häiritsemättä muita? Kenen synnytys sua on häirinnyt?

Kätilöä, hoitajia ja muita synnytyssalissa ja lähellä olevia.

Häiritseekö lehmätilallista lehmien mölinä tai navetan haju? En nyt oikein hahmota tätä. Ei ole pakko mennä kätilöksi, jos vihaa naisia eikä kestä synnytyksiä eritteineen äänineen. Kummasti tässäkin keskustelussa asiasta syytetään synnyttäjiä, vaikka ilmeisesti prinsessoina ovat juurikin kätilöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Tuon kaiken voi pilata ottamalla liikaa oksitosiinia, niin että kohtu hyperstimuloitu, menee pysyvään kramppiin, ja repeytyy.

Kuvailemasi on totta, mutta sen voi herkästi pilata vaatimalla/suostumalla kaikenlaisia mömmöjä.

Kerroppa meille miten synnyttäjä " ottaa liikaa oksitosiinia"? Oksitosiini on ensinnäkin ihan luonnollinen hormooni, mitä erittyy mm. halatessa, imettäessä jne. Toki sillä ( synteettisellä oksitosiinilla) saatetaan käynnistää supistuksia, mutta eihän synnyttäjä ikinä itse sitä annosta päätä.

Luonnollisesti sitä ei erity kuin tietty määrä. Se vahvistaa supistuksia ja jos saa liikaa voi esimerkiksi revetä kohtu. Mä sain annostuksen yli kun oli jo leikkaussaliin lähtö tulossa, vauva saatiin salissa syntymään, mutta kivuliaat supistukset jatkui voimakkaasti vielä päiviä ja lääkkeeksi vaan buranaa ja siitäkin hoitsut pihtaili, että onkohan mennyt edes 6tuntia edellisestä...

Synnytyksen jälkeen kuuluukin olla jälkisupistuksia päiviä. Eihän se kohtu muuten kasaan mene. Imetys lisää myös sitä oksitosiinin eritystä eli voimistaa jälkisupistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on nelikymppisen synnytys. Kunto on huono, eikä jakseta ponnistaa. Kukaan ei ole miehen lisäksi paapomassa,niin onhan se rankkaa. Johan sitä vähemmästäkin menee työkyky

Lisänä vielä huomattava ylipaino, ei ainakaan helpota synnytystä

Kuka sinua on satuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Missä sanotaan, ettei saa apua? Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja kummallakin kerralla sain apua.

Nyt on kyse siitä, että joku vinkui että vauvalaa tarvitaan sektioäideille. En todellakaan olisi halunnut, että lapsi, jota odotin 9 kk, kärrättäisiin moneksi päiväksi eri huoneeseen, vaan halusin olla lähellä vastasyntynyttä lastani. Kummankin sektion jälkeen kotiuduin kolmantena päivänä sektiosta, joten olisi ollut kauheaa päästä hoitamaan lasta vasta kotona.

Kertoo paljon keskustelun tasosta, että minun eli sektioäidin kokemus saa alapeukkua, kun se ei vastaa palstamielipidettä, jonka mukaan sektion jälkeen vauva pitää kärrätä vauvalaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nää voimaantuneet nykynaiset vaikuttaa heikommilta kuin vanhemmat sukupolvet. Taitaa olla paskapuhetta

Mikähän lehti olisi 50- tai60-luvulla tehnyt jutun siitä miten kauheaa synnyttäminen voi ammattitaidottoman ja empatiakyvyttömän hoitajan seurassa olla? Aikana, jona nainen ei saanut käydä itsekseen edes tanssiravintolassa.

Maailma muuttuu, Karen hyvä, eikä naisia enää vaienneta. Ja h e l v e t i n hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua. Onko täällä ollenkaan kommentoitu sitä että silloin oli kiireinen aika sairaalassa ja vauvoja syntyi monta. Kätilöt tekivät parhaansa. Ongelma on siinä että kätilöitä ei ole tarpeeksi kiireisinä päivinä ja hiljaisina päivinä heillä ei ole paljon tekemistä. Peppikin sanoi että henkilökunta oli ihanaa mutta heillä oli koko ajan kamala kiire. Ihanteellista olisi jos olisi pari ylimääräistä kätilöä aina päivystämässä varalla kotona josta heidät voitaisiin kutsua tarpeen vaatiessa töihin.

Eikö he voi sitten sellaisina päivinä auttaa muilla osastoilla, tai heidät voitaisiin päästää vapaalle ja töihin silloin kuin tarvitaan. Tai voisivat saada silloin työnohjausta, ettei tarvitse synnyttäjiä inhota jos ongelmat ovat olosuhteista peräisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla naisella on posttraumaattinen stressireaktio. Hänen pitäisi päästä kunnon terapiaan.

Terapia ei ensinnäkään ole mikään ihmelääke, vaan varsinkin PTSD on erittäin vaikeahoitoinen ja kestää usein koko loppuelämän kaikesta mahdollisesta avusta huolimatta. Lisäksi terapia ei voi päästä kunnolla alkuun ennen kuin asian käytännön osuus on käsitelty, eli tässä tapauksessa synnyttäjä saanut palautetta kontaktoimiltaan tahoilta ja anteekspyynnön eli että hänen kokemuksensa on validoitu.

Jostain syystä meillä hoidetaan todella huonosti, eli yleensä ei ollenkaan, jälkihoito esim. synnytysten jälkeen. Niistä pitäisi aina olla jälkikonsultaatio. Ja erityisesti silloin, jos on jäänyt epämiellyttävä olo. Se pelastaisi paljon äitien jälkikärsimyksiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmeeseen siellä sairaalassa tarvitaan miestä tai tukihenkilöä? Jos teidät leikataan vaikka sappikivien takia niin otatteko miehenne mukaan?

Sappikivileikkauksessa harvemmin jätetään asiakas yksin sinne leikkauspöydälle tuntikausiksi kuten synnytyksissä on tapana. Haluan jonkun mukaan ihan jo huolehtimaan, että tarvittaessa saan varmasti apua. Seurakaan ei tietysti ole ollut pahitteeksi. Yhteisiähän ne lapset on meille miehen kanssa olleet, ei mitään minun omia projektejani.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Aika yleistä oli että mies auttoi kotisynnytyksessä, siitä ei huudeltu eikä saanut meriittiä, mutta moni isä koki sen tärkeänä. Joillekin miehille oli kova pala kun synnytykset siirrettiin sairaalaan eikä saanut enää ollakaan mukana vaikka oli kaikki edelliset lapsensa auttanut maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Se että hoitaa vauvaa AUTETTUNA on kaukana tämän päivän todellisuudesta, jolloin sektion jälkeen synnyttänyt äiti saa ja joutuu pärjäilemään miten mielii ilman apua.

Juuri itsekin edellä kirjoitat miten sektion jälkeen äidin pitää jaksaa hoitaa vauvansa eikä lepäillä laakereilla. On tosi ihmeellistä miten kaikkien muiden leikkausten jälkeen on lupa saada apua. Ajatellaan vaikka pieniäkin polikliinisiä leikkauksia, niistä ei pääse edes yksin kotiin. Mutta sektio ei saa naisella tuntua yhtään missään.

Missä sanotaan, ettei saa apua? Itse olen saanut kaksi lasta sektiolla ja kummallakin kerralla sain apua.

Nyt on kyse siitä, että joku vinkui että vauvalaa tarvitaan sektioäideille. En todellakaan olisi halunnut, että lapsi, jota odotin 9 kk, kärrättäisiin moneksi päiväksi eri huoneeseen, vaan halusin olla lähellä vastasyntynyttä lastani. Kummankin sektion jälkeen kotiuduin kolmantena päivänä sektiosta, joten olisi ollut kauheaa päästä hoitamaan lasta vasta kotona.

Kertoo paljon keskustelun tasosta, että minun eli sektioäidin kokemus saa alapeukkua, kun se ei vastaa palstamielipidettä, jonka mukaan sektion jälkeen vauva pitää kärrätä vauvalaan.

Ei sinun kokemustasi kiistetä, vaan käytöstapasi ja ymmärryksesi, jos et tajua, että kaikki eivät sitä apua saa minkä sinä sait. Silloinhan sinä itse teilaat muiden kokemuksen. Vähimmäisvaatimus hyvälle keskustelulle on se, että edes halutaan yrittää ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.

pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.

Aika moni naisista ei seksistä välitä pätkän vertaa sitten kun on lapset hankittu. Mies lähtee sitten muille markkinoille koska frigidin vaimon kanssa ei ole kiva elää. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Monta kertaa sairaalassa olleena, leikattuna tai muusta syystä, on kyllä synnärillä ollut meno karuinta. Sektiossa maha auki ja itse vaan vaihtamaan lakanat jne, toisen kerran maha auki muusta syystä ja kaikki passattiin eikä yksin saanut lähteä huoneesta . Miksi sektio ei ole samanlaista kuin se että leikataan toisesta syystä . Oikeasti ihmettelen . Liikkeelle on lähdettävä toipumisen takia ja tulppariski molemmissa.

Siksi että sun pitää pystyä se vauva hoitamaan etkä sä voi jäädä makaamaan laakereillesi.

Siksi pitää saada vauvalat takaisin, että sektiosta saa toipua edes pari päivää. Ei ne muutkaan leikatut rupea touhuamaan heti leikkaussalista tultuaan.

Kyllä sektion jälkeenkin voi imettää ja hoitaa vauvaa, autettuna toki. Sektion jälkeen pitää veritulppariskin vuoksi nousta jaloilleen mahdollisimman pian. Päiväkausien sängyssä makaaminen sektion jälkeen lisää veritulppariskiä huomattavasti.

Aidosti ihmettelen tuota veritulppapelkoa... Olin kilpirauhasleikkauksessa ihan synnytysikäisenä (ja vielä ylipainoisena), eikä kukaan usuttanut liikkeelle. Hoitaja toi vielä kostean pyyhkeen, kun en suihkuun päässyt, ja sillä pyyhin minne yletin. Istumaan nousin 6h heräämöstä lähdömn jälkeen ja vessassa kävin seuraavana päivänä. Painesukat oli jalassa kokoajan, muuten veritulpasta ei kukaan sanonut mitään koko aikana. Onko synnyttäneillä sitten isompi riski vai mikä homma? Vai tekosyy potkia ylös?

Synnytyksessä on selvämpi isompi veritulppariski ja jatkuu 6 viikkoon synnytyksestä asti. Raskaus on hyperkoagulatiivinen tila ja vaara vielä lisääntyy, jos tehdään sektio. Ja päälle muut synnyttäjän riskitekijät kuten ylipaino ja tupakka, jotka on ihan yleisiä. Kaikkien leikkausten jälkeen (ml. Isot sydän- ja neurokirurgiset leikkaukset) kuntoutus aloitetaan heti, sängyssä olo ei toipumista juurikaan edistä.