Miksi neuvolassa pidetään huonona asiana että 4v lapsi kotihoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta lapsesi kannalta! Asenteet kiristyy koko ajan, meidän nyt 10v. lapsi oli myös vastaavalla tavalla kotihoidossa kunnes meni puoli vuotta ennen eskarin alkua päiväkotiin, samaan aikaan pikkusiskon kanssa. Ei neuvola tätä kommentoinut.

Asenteet ovat muuttuneet hurjasti viimeisen reilu 10 vuoden aikana. Olen nähnyt sen läheltä, kun on eri ikäisiä lapsia. Silloin kun esikoinen syntyi 13v sitten ei lähes kukaan laittanut lapsia 1-vuotiaana päiväkotiin ja jos oli kaksi pientä lasta, hoidettiin ne 90% molemmat kotona. Meidän mammaporukasta vain yhdellä oli esikoinen päiväkodissa, muut kävivät kerhossa kunnes menivät eskariin.

Nykyään ollaan jo huolissaan jos 2,5-vuotias ei ole päiväkodissa. Näin siis vaikka äiti olisi kotona vauvan kanssa. Mekin hoidamme vajaa 3-vuotiasta kotona, vaikka ei nuorempia sisaruksia ole, koska saamme vuorotyölisinä sumplittua työvuorot siten että se onnistuu. Ja kuinka tätä meidän järjestelyä on ihmetelty. Vielä enemmän ihmetellään, kun olen miettinyt että jatkaisin sitä vielä toistaiseksi, vaikka lapsi täyttää keväällä 3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olet ap ammatiltasi? Ehkä neuvola epäilee, että jos esim olet pelkkä kotiäiti, niin hoitosi ei ole tarpeeksi hyvää.

Miten ihmeessä ennen osattiin kasvattaa lapsista kunnollisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, ihan vaikka kotiäitien toimesta? Nykyään lasten kasvattamisesta on tehty jotain ihme rakettitiedettä, ja tulokset ovat sijsi lähes katastrofaalisia. Riittäisiköhän ihan normaali maalaisjärki?

Tämä.

Kotona ei voi oppia samalla tavalla sosiaaliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Mun lapset on nyt 18 ja 20, mitään kehityksellisiä tai sosiaalisia ongelmia ei ole ikinä ollut, luokkansa priimuksia, suosittuja.

Huippulukio molemmilla, isompi nyt kirjoilla kahdessa yliopistossa.

Päiväkotien taso se vasta vaihteleekin. Osassa on ihan mitä sattuu aikuisia, jotka vaihtuu koko ajna ja taso on se, että lapsista valtaosa ehkä säilyy hengissä.

Ei mulle kyllä koskaan sanottu mitään neuvolassa vaikka lapset oli kouluikään asti mun kanssa kotona. Kuulostaa erikoiselta.

Kotihoito paras lapselle. Itse hoidin seitsemän kotona. Koulussa ei ongelmia ollut. Kaikki lukivat itselleen ammatin ja ovat aina olleet työssä ja osalla jo perhekin.

Lapsena osa harrasti, osa ei. Päiväkerhossa kaikki kävi 3h kahdesti viikossa.

Oli mahtavaa aikaa kaikile.

Kait monen mielestä tosiaan olisi pitänyt antaa vieraan hoitaa, onneks sain itse hoitaa kaikki kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Tottakai niillä on paremmat taidot kun ne on istuneet päiväkodissa opettelemassa väkisin niitä taitoja. Mutta mitä sitten? Tärkeämpää se hyvä koti ja suhde vanhempiin on kuin se kirjoitustaito.

Hoidin lapseni eskari-ikään asti kotona. Oppi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ekaluokan matikan tasoisesti ennen eskaria.

Ei joutunut kärsimään melusta, hälystä, jatkuvasti vaihtuvista aikuisista eikä pakkonukutuksista. Ruutuaikaa ei ollut edes joka päivä vaan enemmän ulkoili, piirrettiin, askarreltiin, luettiin ja vietettiin rauhallista laatuaikaa. Säästyi tautikierteiltä.

En kadu tätä valintaa sekuntiakaan. Vaikka kalliiksi se minulle rahamielessä tuli.

Säästyy sairauksilta.

Yhteiskunta haluaisi olla kasvattaja .

Nyt tärkeintä että miettii onko mikä hahmo.

Meillä 5-vee käy pk vain 2päivää vko..osaa lukea ja on muutenkin fiksu ikäisekseen, silti pk vasussa täti huokaili kuinka lapsi jää paitsi päiväkodin jumpista ja tehtäviäkin olisi hyvä tehdä enenmän. Itse ajattelen, että kyllä lapsi ehtii vielä tarpeeksi kokea sitäkin kun joka aamu on lähdettävä. Kotona siis pienenpi sisarus ja kerhoja ei ole lähistöllä ja pk:ssa tutut kaverit niin olen aatellut, että kiva kuitenkin vähän olla omaa ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 5-vee käy pk vain 2päivää vko..osaa lukea ja on muutenkin fiksu ikäisekseen, silti pk vasussa täti huokaili kuinka lapsi jää paitsi päiväkodin jumpista ja tehtäviäkin olisi hyvä tehdä enenmän. Itse ajattelen, että kyllä lapsi ehtii vielä tarpeeksi kokea sitäkin kun joka aamu on lähdettävä. Kotona siis pienenpi sisarus ja kerhoja ei ole lähistöllä ja pk:ssa tutut kaverit niin olen aatellut, että kiva kuitenkin vähän olla omaa ohjelmaa.

Ne eskarivihot saa kirjakaupasta.

Sun kannattaisi yrittåä sopia leikkitreffejä kaverien kanssa ja ilmottaa satutanssiin tai telinejumppaan.

Niin se lapsesi saa kaiken mitä päiväkodissakin.

No tuo on kyllä outoa, että ovat huolissaan, vaikka lapsi käy kuitenkin noin paljon kerhoakin.

Sen ymmärtäisin, jos olisi pelkästään kotona pikkuisten kanssa, mutta ei kai tuosta mitään harmia ole?

Ehkä viisivuotiaana laittaisin päiväkotiin, kun siellä tehdään jo viskarijuttuja ja se on aika kiinnostavaa, oli ainakin omani mielestä.

Vierailija kirjoitti:

No tuo on kyllä outoa, että ovat huolissaan, vaikka lapsi käy kuitenkin noin paljon kerhoakin.

Sen ymmärtäisin, jos olisi pelkästään kotona pikkuisten kanssa, mutta ei kai tuosta mitään harmia ole?

Ehkä viisivuotiaana laittaisin päiväkotiin, kun siellä tehdään jo viskarijuttuja ja se on aika kiinnostavaa, oli ainakin omani mielestä.

Lisään, että päiväkotipäivänkään ei tartte olla superpitkä eikä niitä viskarijuttuja ole kaikissa ryhmissä joka päivä, joten ehkä olisi mahdollista edelleen tehdä esim. kolmipäiväistä hoitoviikkoa sopivalla ajoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Tottakai niillä on paremmat taidot kun ne on istuneet päiväkodissa opettelemassa väkisin niitä taitoja. Mutta mitä sitten? Tärkeämpää se hyvä koti ja suhde vanhempiin on kuin se kirjoitustaito.

Ei ollut välttämättä kyse kirjoitustaidosta vaan yleisistä elämäntaidoista.

Päiväkoti on 4-5-vuotiaalle kyllä jo aika antoisaa. Ihan korvaamattomia kaverisuhteita sai omani sieltä.

Alle kolmevuotiasta en itsekään olisi mistään hinnasta laittanut päiväkotiin. Lapseni meni sinne täytettyään kolme vuotta.

Jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista, olisi voinut olla vielä vuoden kotona ja lapsi mennä nelivuotiaana suoraan kunnolla isojen ryhmiin. Niissä oli mahtavaa! Ja sitä kunnon varhaiskasvatusta. Kolmevuotiaana oli minusta vielä enemmän sellaista perustarpeiden tyydyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei voi oppia samalla tavalla sosiaaliseksi.

Tämä. Vaikka täällä niin ihannoidaan kotikasvatusta, niin kukaan ei ole niin täydellinen äiti, että osaa opettaa lapsensa olemaan päiväkodissa tai koulussa ryhmiytymässä. Itse menin vasta eskariin ja olin niin pihalla kaikesta siitä porukkatoiminnasta, että jäin ulos leikeistä ja lopulta minusta tuli koulukiusattu. Minulla oli kotona ollessa kaikkea sitä mitä olette täällä luetelleetkin. Oli kavereita ja toimintaa, mutta mikään ei ole samanlaista kuin se, että sopeutuu toimimaan sujuvasti 20-25 ihmisen ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei voi oppia samalla tavalla sosiaaliseksi.

Tämä. Vaikka täällä niin ihannoidaan kotikasvatusta, niin kukaan ei ole niin täydellinen äiti, että osaa opettaa lapsensa olemaan päiväkodissa tai koulussa ryhmiytymässä. Itse menin vasta eskariin ja olin niin pihalla kaikesta siitä porukkatoiminnasta, että jäin ulos leikeistä ja lopulta minusta tuli koulukiusattu. Minulla oli kotona ollessa kaikkea sitä mitä olette täällä luetelleetkin. Oli kavereita ja toimintaa, mutta mikään ei ole samanlaista kuin se, että sopeutuu toimimaan sujuvasti 20-25 ihmisen ryhmässä.

Sitä varten on eskari ja monin paikoin myös viskari.

Ja sitä ennen on kerhoja ia harrastuksia.

Minulla ei ollut pienintäkään ongelmaa sopeutua isoon luokkaan vaikka menin ihan kylmiltäni suoraan kouluun ja vielä kuusivuotiaana ja osa oli vuoden vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei voi oppia samalla tavalla sosiaaliseksi.

Tämä. Vaikka täällä niin ihannoidaan kotikasvatusta, niin kukaan ei ole niin täydellinen äiti, että osaa opettaa lapsensa olemaan päiväkodissa tai koulussa ryhmiytymässä. Itse menin vasta eskariin ja olin niin pihalla kaikesta siitä porukkatoiminnasta, että jäin ulos leikeistä ja lopulta minusta tuli koulukiusattu. Minulla oli kotona ollessa kaikkea sitä mitä olette täällä luetelleetkin. Oli kavereita ja toimintaa, mutta mikään ei ole samanlaista kuin se, että sopeutuu toimimaan sujuvasti 20-25 ihmisen ryhmässä.

Hiukan sama kokemus. Paitsi ajalta, jolloin eskari ei ollut pakollinen, joten menin vasta kouluun.

Koulutaitojen puolesta se oli OK (osasin esim. jo lukea), mutta sosiaalisten taitojen puolesta... Sanotaanko, etten ole varma, onnistuinko kirimään niitä kunnolla kiinni ennen aikuisikää. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

No en kyllä tunne yhtään äitiä, joka olis pistänyt a tai 2-vuotiaan päiväkotiin kokopäiväisesti kun on itse kotona vauvan kanssa tai muuten vaan kotona työttömänä pitkiä aikoja. Taitaa olla enemmän sun omaa mielikuvitusta tollanen. Ei kotona oleva vanhempi pysty pistämään lasta hoitoon kokopäiväisesti jos ei ole jotain sosiaaliasiakkuutta ja näissä nyt on aika selvä ero työssäkäyviin vanhempiin joiden lapset pk:ssa...

Ja kyllä näitä vaan on näitä naisia, jotka tekee lapsen että sais itse olla kotona eikä se ole mikään huippulähteökohta lapselle silloin se kotihoito.

Tietysti hyvä kotihoito on jotain ihan erityistä. Tämän provon aiheena nyt vaan on se, että saako perheelle suositella päivähoitoa jos äiti kokee kaiken olevan erinomaisesti. Että voiko se äiti joskus olla omahyväisyydessään aivan väärässä siitä onko hänen kanssaan kotona lapselle paras kun äiti siitä päättää.

Ja kyllä äidin kanssa voi olla todella huono lapselle jos lapsi ei opi mitään sosiaalisia taitoja tai melkeinpä puhumaankaan muuta kuin " baby shark dudduuudududduddu..."