Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi neuvolassa pidetään huonona asiana että 4v lapsi kotihoidossa?
15.02.2023 |
Lähtökohtaisesti? Olisi kiva kuulla miksi suhtautuminen on niin kovin negatiivista ja epäileväistä?
Meillä kaksi pienempää lasta ja hoidan kaikki lapset kotona. 4v käy kerhossa 3x viikossa 3h kerralla. Naapurissa perhepäivähoitaja, jolla puoli vuotta nuorempi hoitolapsi, kenen kanssa leikkivät usein. Lisäksi on muitakin kavereita ja on jo harrastuksiakin pari kertaa viikossa. Lisäksi tehdään ja touhutaan paljon, käydään erilaisissa tapahtumissa, retkillä jne.
Lapsi on kaikin puolin reipas ja hyvin kehittynyt ikäisekseen. Itse näen että hänellä on hyvin onnellinen elämä tällä hetkellä. Silti neuvolassa ihmetellään että eikö lapsi vielä todella ole päiväkodissa ja ihmetellään asiaa. Miksi näin?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan se mahdollinen kodin ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien vähyys, mikä laittaa epäilyttämään. 4-vuotiaalle ei löydy enää kavereita leikkipuistosta, kun muut sen ikäiset on jo hoidossa, ja äidillä ei ole työyhteisöä jne. Heti, kun vaikka hoitaa jonkun toisenkin mukulan samalla (siis on perhepäivähoitaja), homma on ok, koska kohtaa aamuin ja iltapäivisin muita vanhempia, lapsella on leikkikaveria jne.
Toki kyseisessä henkilössä itsessäänkin voi olla jotain epäilyttävää (vetelä ja epäsiisti olemus, töksähtelevä tai epäilyttävän mielistelevä käytös tms.).
Mistä päättelet että kotona lastana hoitava vanhempi ei tekisi töitä?
Tai että se lapsi olisi ilman kontakteja muihin lapsiin?
Ei tartte heti mennä puolustuskannalle. Kirjoitin nimen omaan, että MAHDOLLINEN. Sitähän ne nimen omaan kysyy, että eikö ole hoidossa. Siihen vaan kertoo sitten niistä naapurin lapsista, kerhoista ja harrastuksista ja asia on kunnossa.
Ja teen itsekin paljon etätöitä, ja voin sanoa, että aika kamalaa olisi noin pienelle olla päivät pitkät itsekseen, kun äiti on luurit korvissa tai keskittyy kirjoittamaan jotain. Sen tyylisiähän ne etätyöt yleensä on. Jonain satunnaisena sairaspäivänä ok, mutta ei joka päivä.
Mitkä etätyöt???
Minulla on yritys ja ihan tein kuule normaaleja töitä kaikki ne vuodet kun lapset oli kotona.
Eikä ne lapset siinä vieressä istuneet.
Siis nyt puhutaan tapauksesta, jonka lapset eivät ole hoidossa. Olettaisin, että sinun on olleet hoidossa? Vaikka mummolassa, mutta hoidossa kuitenkin. Tai sitten se ilman työyhteisöä oleva lapsen pääasiallinen hoitaja on lapsen isä. Sama tilanne kuin toisinkin päin.
Sinun tilanteesi on tosiaan erikoinen, joten en ihmettele, jos sinulta joku kysyy jotain, tai kokee epäilyttäväksi, kun kerrot, että teet töitä, mutta lapsi ei ole hoidossa, ja jätät sen vaan siihen. Tottakai neuvolahoitaja kysyy lisätietoja tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan se mahdollinen kodin ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien vähyys, mikä laittaa epäilyttämään. 4-vuotiaalle ei löydy enää kavereita leikkipuistosta, kun muut sen ikäiset on jo hoidossa, ja äidillä ei ole työyhteisöä jne. Heti, kun vaikka hoitaa jonkun toisenkin mukulan samalla (siis on perhepäivähoitaja), homma on ok, koska kohtaa aamuin ja iltapäivisin muita vanhempia, lapsella on leikkikaveria jne.
Toki kyseisessä henkilössä itsessäänkin voi olla jotain epäilyttävää (vetelä ja epäsiisti olemus, töksähtelevä tai epäilyttävän mielistelevä käytös tms.).
Mistä päättelet että kotona lastana hoitava vanhempi ei tekisi töitä?
Tai että se lapsi olisi ilman kontakteja muihin lapsiin?
Ei tartte heti mennä puolustuskannalle. Kirjoitin nimen omaan, että MAHDOLLINEN. Sitähän ne nimen omaan kysyy, että eikö ole hoidossa. Siihen vaan kertoo sitten niistä naapurin lapsista, kerhoista ja harrastuksista ja asia on kunnossa.
Ja teen itsekin paljon etätöitä, ja voin sanoa, että aika kamalaa olisi noin pienelle olla päivät pitkät itsekseen, kun äiti on luurit korvissa tai keskittyy kirjoittamaan jotain. Sen tyylisiähän ne etätyöt yleensä on. Jonain satunnaisena sairaspäivänä ok, mutta ei joka päivä.
Mitkä etätyöt???
Minulla on yritys ja ihan tein kuule normaaleja töitä kaikki ne vuodet kun lapset oli kotona.
Eikä ne lapset siinä vieressä istuneet.
Siis nyt puhutaan tapauksesta, jonka lapset eivät ole hoidossa. Olettaisin, että sinun on olleet hoidossa? Vaikka mummolassa, mutta hoidossa kuitenkin. Tai sitten se ilman työyhteisöä oleva lapsen pääasiallinen hoitaja on lapsen isä. Sama tilanne kuin toisinkin päin.
Sinun tilanteesi on tosiaan erikoinen, joten en ihmettele, jos sinulta joku kysyy jotain, tai kokee epäilyttäväksi, kun kerrot, että teet töitä, mutta lapsi ei ole hoidossa, ja jätät sen vaan siihen. Tottakai neuvolahoitaja kysyy lisätietoja tuossa tilanteessa.
Oletetaan ja oletetaan.
Mikä edes on neuvolahoitaja?
Suomessa isoin kivi kengässä on jollain lailla sairas suhtautuminen lapsiperheisiin vanhempiin ja lapsiin. Negatiivinen, epäileväinen ja sellainen, että kaikki täytyy saada tarkkailevan silmän alle. Lapset pitäisi tehdä vain ja ainoastaan yhteiskuntaa varten, mikä tarkoittaa sitä, että heti kun imetys loppuu tai viimeistään kun vauva on 9 kk:tta vanha, niin pitäisi äidin lähteä heti töihin - muu on väärin. Ensisijaisesti suhtaudutaan perheisiin siten, että heissä on jotain vikaa - siis vanhemmissa. Jos lapsella ilmenee kehitysellisiä ongelmia, niin ensimmäiseksi ja joskus viimeiseksi jäädään vain vuosikausiksi syynäämään sitä, että vanhemmat varmaan vain toimivat väärit ja kaikki kehitykselliset haateet johtuvat siitä. Hoitoon, tutkimuksiin eikä varsinkaan kuntoutukseen pääse - kovinkaan helposti.
Vanhusten oloihin on herätty vasta nytten. Heillä oli sama tilanne kuin lasten vanhemmilla. Milloin myös aletaan suhtautua neutraalisti ja positiivisesti lapsiperheisiin. Milloin Suomessa on kiva kasvattaa lapsia, perustaa perhe ja olla perheellinen?
Lapsen hankitaan yleensä siksi, että niitä halutaan. Halutaan olla vanhempia - isiä ja äitejä. EI siksi, että yhteskunta saa ihmisiä ja pääsee itse äkkiä töihin pakoon äitiyttä tai isyyttä.
Moni asia Suomessa on hyvin, mutta tämä lapsiperheiden ja vanhempien kontrolli sopii pikemminkin johonkin muuhun maahan, missä ollaan jatkuvan tarkkailun ja epäilyn alla.
Vierailija kirjoitti:
Kehityksessä siis jotain häikkää. Ei varhaiskasvatusta muuten suositella. Normaalisti kotihoito on tosi jees.
Varmaankin se 4 vuotias osaa jo muista poiketen kyseenalaistaa neuvolatädin antamat ohjeet ja neuvottelee miksi hänen mielestään asiat pitäisi tehdä toisin.
Minun kotihoidettu nelivuotias piti hulluna että leikattava ympyrä oli tulostettu keskelle paperia ja ehdotti että leikkaa sivuilta ylimääräiset suorakaiteet ensin pois että niitä voi käyttää johonkin muuhun myöhemmin ja sitten vasta leikkaa sen ympyrän siitä paperista. Tästä kiistelivät yli puolituntia ja minä odottelin ja ihmettelin mikä kestää. Sosiaalista pelisilmää ja muiden huomioonottamista ihmettelivät eskarissa kun jotenkin kotihoito mielletään eristäytymiseksi yhteiskunnasta ja susilapsien kasvattamiseksi.
Jos tietää kaiken olevan kunnossa, niin miksi panikoitua kysymyksestä? Kyllä ihan kaikilta kysellään henkilökohtaisia ja joskus tungettelevaltakin tuntuvia kysymyksiä neuvolassa. Mun lapset on päiväkotilapsia ja itselle jäi ikävästi mieleen, kun varmaan juuri n. 4v (en muista tarkalleen, mutta 3-5v) pojalla oli polvet mustelmilla ja niistä kysyttiin, että mistäs nuo on tulleet. Enhän minä osannut nimetä mitään tiettyä. Oli kesäaika ja tuon ikäiset konttailee pitkin kivikoita, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikon reunoja shortseissaan. Kyllä siellä ihan kaikista koitetaan kaivaa jotain vikoja, ei pelkästään kotiäideistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan tutkittu juttu että kotona olleet lapset pärjäävät koulussa ainakin yhtä hyvin kuin tarhassa olleet.
Osa lapsistani sai olla kotona (+srk kerho, muskari, sukulaisten kyläilyt, mummun luona), osaa jouduin viemään jo pienenä tarhaan.
Olkaa hyvällä mielellä kotona lasten kanssa. Kotipuuhat, ulkoilut, tavallinen elämä ja perusruokaa. Siinä paras paketti!
Olen jo mummeli, mutta niin toivon että kotihoidontuki kuntoon!! Kyllä me töissä kävijät sen suomme äideille/isille /lapsille.
Neuvola antaa ohjeet järjestelmän muotissa.
Perhe saa itse päättää.
Pitää saada jokainen hallintoalamainen isompaan koneistoon koulutettavaksi jo pienenä. Tiedä mitä psyykeltään hyvinvoivia ja arvoiltaan tasapainoisia ihmisiä sieltä tulee, jos ei ole pienestä asti koulutuskeskuksissa pedagogiikan armoitettujen ammattilaisten kanssa. Olettehan te lukeneet miten upeasti suomen tarhoilla menee, miksi joku nyt ei sinne veisi lastaan! Varmaan haluaa opettaa lapsestaan jonkun rasistisen transfoobikon tai jtn yhtä hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lapsi ei ole silloin valtion aivopesulaitoksessa.
Gotta get 'em young!
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää kaiken olevan kunnossa, niin miksi panikoitua kysymyksestä? Kyllä ihan kaikilta kysellään henkilökohtaisia ja joskus tungettelevaltakin tuntuvia kysymyksiä neuvolassa. Mun lapset on päiväkotilapsia ja itselle jäi ikävästi mieleen, kun varmaan juuri n. 4v (en muista tarkalleen, mutta 3-5v) pojalla oli polvet mustelmilla ja niistä kysyttiin, että mistäs nuo on tulleet. Enhän minä osannut nimetä mitään tiettyä. Oli kesäaika ja tuon ikäiset konttailee pitkin kivikoita, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikon reunoja shortseissaan. Kyllä siellä ihan kaikista koitetaan kaivaa jotain vikoja, ei pelkästään kotiäideistä.
Se juuri onkin hullua tässä yhteiskunnassa koskee neuvolaa, terveydenhuoltoa ja sosiaalitoimea. Siellä kaivamalla kaivetaan vikoja vanhemmista, vaikka mitään ei olisi. Jopa taaperon ja leikki-ikäisen mustelmista polvissa. Sitten kun vanhemmat hakevat oikeasti apua lapselleen terveydellisiin ongelmiin, niin ei niissäkään osata enää auttaa vaan lähdetään syyllistämään vanhempia. Jopa diagnosoituja sairauksia ei hoideta vaan saatetaan syyllistää vanhempia sairauden oireista - vakavissakin sairauksissa.
Sen verran huonosti meitä lasten vanhempia täällä kohdellaan ja lapset joutuvat siitä kärsimään, että vakavasti olen miettinyt, että haluanko täällä enää asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää kaiken olevan kunnossa, niin miksi panikoitua kysymyksestä? Kyllä ihan kaikilta kysellään henkilökohtaisia ja joskus tungettelevaltakin tuntuvia kysymyksiä neuvolassa. Mun lapset on päiväkotilapsia ja itselle jäi ikävästi mieleen, kun varmaan juuri n. 4v (en muista tarkalleen, mutta 3-5v) pojalla oli polvet mustelmilla ja niistä kysyttiin, että mistäs nuo on tulleet. Enhän minä osannut nimetä mitään tiettyä. Oli kesäaika ja tuon ikäiset konttailee pitkin kivikoita, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikon reunoja shortseissaan. Kyllä siellä ihan kaikista koitetaan kaivaa jotain vikoja, ei pelkästään kotiäideistä.
Apua, missä noin vajaita neuvolantätejä on jos lähtee 4v polvien muistelmista tivaamaan! Kaikkea sitä, varmaan nauraisin jos vastaavaan älyttömyyteen törmäisi.
Sosionomi kirjoitti:
Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.
Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.
Tämä. Kirjoitin tänne joskus samoja aatteita, millainen arvomaailma tässä yhteiskunnassa oikein on? Kun lapsia ei "saa" kasvattaa itse vaan ne on annettava yhteiskunnan kasvatettavaksi? Vuoden ikäisenä, viimeistään kolmevuotiaana.
Aivan järjetöntähän se on.
Läheskään kaikki kotiäidit eivät ole puupäitä joiden luona lapsi kärsii, vaan osa nimenomaan valitsee olla lasten kanssa ja huolehtii tasapainoisesta kehityksestä.
Päiväkoti ei automaattisesti ole parempi paikka.
Minua harmittaa vieläkin, jos asiaa pysähdyn ajattelemaan, miksi annoin "painostukselle" periksi. Ihan samoin meiltä ihmeteltiin, ettei lapset ole päiväkodissa, ja "hyväähän se tekisi vaikka edes pari päivää viikossa. "(Meillä kaksoset, seuraa heillä oli jo toisistaan, koskaan ei yksin). Ja että sitä tuputetaan niille jollain tavalla erityisille lapsille, jos on sosiaaliset suhteet vaikeita tai puhe vaikeaa, menkää vaan päiväkotiin kyllä siellä oppii. Millä resursseilla??? Ei siellä tahdo aikuisia riittää tavallistenkaan lasten kanssa, saatika joku jollain lailla erityinen, joka tarvitsee enemmän ohjausta ja tukea. Jestas miten pimeä systeemi. Sinne vaan kaikki "oppimaan". Oppimaan viidakon lait.
Varhaiskasvatuksen tuputtaminen hyvin kotihoidetuille lapsille on ihan vaan väärin. Eikö se pitäisi olla perheen valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa isoin kivi kengässä on jollain lailla sairas suhtautuminen lapsiperheisiin vanhempiin ja lapsiin. Negatiivinen, epäileväinen ja sellainen, että kaikki täytyy saada tarkkailevan silmän alle. Lapset pitäisi tehdä vain ja ainoastaan yhteiskuntaa varten, mikä tarkoittaa sitä, että heti kun imetys loppuu tai viimeistään kun vauva on 9 kk:tta vanha, niin pitäisi äidin lähteä heti töihin - muu on väärin. Ensisijaisesti suhtaudutaan perheisiin siten, että heissä on jotain vikaa - siis vanhemmissa. Jos lapsella ilmenee kehitysellisiä ongelmia, niin ensimmäiseksi ja joskus viimeiseksi jäädään vain vuosikausiksi syynäämään sitä, että vanhemmat varmaan vain toimivat väärit ja kaikki kehitykselliset haateet johtuvat siitä. Hoitoon, tutkimuksiin eikä varsinkaan kuntoutukseen pääse - kovinkaan helposti.
Vanhusten oloihin on herätty vasta nytten. Heillä oli sama tilanne kuin lasten vanhemmilla. Milloin myös aletaan suhtautua neutraalisti ja positiivisesti lapsiperheisiin. Milloin Suomessa on kiva kasvattaa lapsia, perustaa perhe ja olla perheellinen?
Lapsen hankitaan yleensä siksi, että niitä halutaan. Halutaan olla vanhempia - isiä ja äitejä. EI siksi, että yhteskunta saa ihmisiä ja pääsee itse äkkiä töihin pakoon äitiyttä tai isyyttä.
Moni asia Suomessa on hyvin, mutta tämä lapsiperheiden ja vanhempien kontrolli sopii pikemminkin johonkin muuhun maahan, missä ollaan jatkuvan tarkkailun ja epäilyn alla.
Amen tälle.
Paljon pahaa mieltä aiheutetaan vanhemmille, kun tokaistaan asioita. Nyt jo vanhana muistan miten monilapsisen perheen äitinä koki laidasta laitaan kommentteja.
Rakastava koti on paras paikka. Sitten puuhaa tilanteen mukaan. Kiirettä ei ole.
Äidit ja isät tulisi Suomessakin saada arvostettaviksi.
Asian vierestä kyllä vakava huoli on päihteet kodeissa. Sitä on ollut ikävä kyllä aina. Mutta se on asia jota on vaikea antaa anteeksi. Että lapsuus on vanhemman päihteen varjossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä neuvolan ihmisiä tarvitse kuunnella. Teidän perhe tekee omalla tavalla ja jos kaikki onnellisia, niin muiden mielipiteillä ei oo mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei sosialisoidu - sama kuin työtönkin sosialisoituu pupuleikki-kurssilla. Yksilönä oleminen on pahasta!
Suomalaiset ovat tottuneet häpeämään sitä, että viihtyvät yksinkin ja niinpä meillä on vallalla tällainen sosiaalisuushysteria, jossa lasten pitää olla aamusta iltaan toisten seurassa, mielellään vielä mahdollisimman isossa ryhmässä ohjatussa toiminnassa. Osalla on sellainen luonne ja temperamentti, että tuo on ok, osalle ei. Lasten ja nuorten parissa työskentelevien täytyy nykyisin huolestua välittömästi, jos joku sosiaalinen juttu jää väliin. Minulla on kaksi teinipoikaa, joista kummallakin on ollut koulussa kavereita, mutta haluavat viettää vapaa-ajan yksin tai perheen kanssa, noin pääsääntöisesti. Kyllä on yläkoulussakin terveydenhoitajalla huoli herännyt joka saakelin käyntikerta. Nyt juuri ysiluokkalainen oli sanonut, että "jos kokisin se ongelmaksi, tekisin varmaan asialle jotain" ja siitä oli th vaiennut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietää kaiken olevan kunnossa, niin miksi panikoitua kysymyksestä? Kyllä ihan kaikilta kysellään henkilökohtaisia ja joskus tungettelevaltakin tuntuvia kysymyksiä neuvolassa. Mun lapset on päiväkotilapsia ja itselle jäi ikävästi mieleen, kun varmaan juuri n. 4v (en muista tarkalleen, mutta 3-5v) pojalla oli polvet mustelmilla ja niistä kysyttiin, että mistäs nuo on tulleet. Enhän minä osannut nimetä mitään tiettyä. Oli kesäaika ja tuon ikäiset konttailee pitkin kivikoita, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikon reunoja shortseissaan. Kyllä siellä ihan kaikista koitetaan kaivaa jotain vikoja, ei pelkästään kotiäideistä.
Apua, missä noin vajaita neuvolantätejä on jos lähtee 4v polvien muistelmista tivaamaan! Kaikkea sitä, varmaan nauraisin jos vastaavaan älyttömyyteen törmäisi.
Oltiin juuri koululääkärin luona ja myös meidän ekaluokkalaiselta kysyttiin mistä polven mustelma on tullut. Tuli hieman tukala olo, kun lapsi jotenkin luimistellen vastasi, ettei tiedä. Eteisessä arveli meille, että varmaan on treeneissä maila osunut. Mitä lie meistä kirjattiin xD
(Vaikka onhan se hyvä, että tuollaiset noteerataan, ei sillä.)
Ihmeellinen on tämä nykyajan trendi. Ajatellaan, että lapset pitää laittaa pieninä päiväkotiin jotta oppimistulokset paranisivat. Kuitenkin Pisa-tuloksissa oltiin huipulla silloin, kun edes eskari ei ollut pakollinen, vaikka ulkomailla aloitettiin 3-5-vuotiaina "koulu". Nyt oppimistulokset vaan huononevat ja käytös- ja tunne-elämän ongelmat lisääntyvät, samaan aikaan kun tätä laitoshoitoa lisätään.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki halutaan tasapäistää. On epäreilua, jos joku on fiksumpi, tasaisempi ja rauhallisempi mennessään kouluun. Odotas kun pääsee eskariin varhaiskasvatukseen, niin aletaan etsimään ongelmia. Kaikilla täytyy olla joki ongelma. Jos sitä ei ole, se tehdään.
Voi kuule! Kyllä siellä on niitä ongelmatapauksia ihan etsimättäkin.
Voin kertoa ettei takuulla etsitä jos on tavallinen mukava reipas lapsi.
Ja päinvastoin nykyään saattaa jäädä huomaamatta joku pieni korjattavissa oleva ongelma, kun niitä erityisiä tulee ovista ja ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkittu juttu että kotona olleet lapset pärjäävät koulussa ainakin yhtä hyvin kuin tarhassa olleet.
Osa lapsistani sai olla kotona (+srk kerho, muskari, sukulaisten kyläilyt, mummun luona), osaa jouduin viemään jo pienenä tarhaan.
Olkaa hyvällä mielellä kotona lasten kanssa. Kotipuuhat, ulkoilut, tavallinen elämä ja perusruokaa. Siinä paras paketti!
Olen jo mummeli, mutta niin toivon että kotihoidontuki kuntoon!! Kyllä me töissä kävijät sen suomme äideille/isille /lapsille.
Neuvola antaa ohjeet järjestelmän muotissa.
Perhe saa itse päättää.
Joo, ja halvemmallakin päästää kotihoidon tuen maksussa kuin päivähoidon!
Alue: Aihe vapaa
Mitkä etätyöt???
Minulla on yritys ja ihan tein kuule normaaleja töitä kaikki ne vuodet kun lapset oli kotona.
Eikä ne lapset siinä vieressä istuneet.