Miksi neuvolassa pidetään huonona asiana että 4v lapsi kotihoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Anna mölistä rauhassa. Meillä oli esikoinen eskariin saakka kotona ja voi pojat, mikä ongelma se oli neuvolan terkkarille. Hän etsi lapselle jo 1-vuotiaana jotain ulkokerhoja, mihin käski lapsen jättää vaikka tämä itkisi. Ei ole normaalia eikä lapselle hyväksi olla äidin kanssa kotona. Nyt tämä lapsi opiskelee ensimmäistä vuotta luonnontiedelukiossa loistavalla arvosanalla, on pidetty ystävä ja kahmi itselleen kaikki mahdolliset luottamustoimet peruskoulun aikana. Että semmoinen syrjäytynyt.

Minäkin olin kotihoidossa eskariin asti, eikä kyllä harmita. Meitä oli useampi sisarus, joista oli toisilleen seuraa, ja tietysti joitain ystäviä myös. Ihan varhaislapsuudessa ei mielestäni ole muutenkaan mitenkään pakollista olla mitään valtavaa sosiaalista piiriä. Ei käyty edes missään säännöllisissä kerhoissa, satunnaisesti joskus jossain tapahtumissa ym. Touhuttiin paljon ulkona ja lähimetsissä ja luonnossa, askarreltiin, luettiin ja piirreltiin. Paljon henkilökohtaisempaa se hoiva oli, kuin mitä päiväkodissa olisi saanut.

Olin todella herkkä lapsi, enkä usko, että päiväkoti olisi ollut minulle sopiva paikka. Ehkä se olisi karaissut, mutta luulen kyllä, ettei ne minun synnynnäiset temperamenttipiirteet olisi siitä miksikään muuttuneet. On todella outo tämä nykynäkemys, että joku muu hoitaisi lähtökohtaisesti paremmin lapset, kuin omat vanhemmat. Hälyiset ja isot lapsiryhmät ja jatkuvasti vaihtuvat sijaiset voivat etenkin herkemmille lapsille olla kova kuormitus. Ihan hyvin silti sopeuduin eskariin ja kouluun kun sen aika tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

No en kyllä tunne yhtään äitiä, joka olis pistänyt a tai 2-vuotiaan päiväkotiin kokopäiväisesti kun on itse kotona vauvan kanssa tai muuten vaan kotona työttömänä pitkiä aikoja. Taitaa olla enemmän sun omaa mielikuvitusta tollanen. Ei kotona oleva vanhempi pysty pistämään lasta hoitoon kokopäiväisesti jos ei ole jotain sosiaaliasiakkuutta ja näissä nyt on aika selvä ero työssäkäyviin vanhempiin joiden lapset pk:ssa...

Ja kyllä näitä vaan on näitä naisia, jotka tekee lapsen että sais itse olla kotona eikä se ole mikään huippulähteökohta lapselle silloin se kotihoito.

Tietysti hyvä kotihoito on jotain ihan erityistä. Tämän provon aiheena nyt vaan on se, että saako perheelle suositella päivähoitoa jos äiti kokee kaiken olevan erinomaisesti. Että voiko se äiti joskus olla omahyväisyydessään aivan väärässä siitä onko hänen kanssaan kotona lapselle paras kun äiti siitä päättää.

Ja kyllä äidin kanssa voi olla todella huono lapselle jos lapsi ei opi mitään sosiaalisia taitoja tai melkeinpä puhumaankaan muuta kuin " baby shark dudduuudududduddu..."

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus joka lapsella, ihan siitä riippumatta mitä vanhemmat tekee.

Missäs sinä olet olemattomat taitosi oppinut?

Vierailija kirjoitti:

Mikä olet ap ammatiltasi? Ehkä neuvola epäilee, että jos esim olet pelkkä kotiäiti, niin hoitosi ei ole tarpeeksi hyvää.

Höpö höpö. Ammatti ei liity mitenkään siihen kuinka hyvin hoitaa lapsensa kotona.

Itse arvostan suuresti kotiäitejä!

T. KTM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

No en kyllä tunne yhtään äitiä, joka olis pistänyt a tai 2-vuotiaan päiväkotiin kokopäiväisesti kun on itse kotona vauvan kanssa tai muuten vaan kotona työttömänä pitkiä aikoja. Taitaa olla enemmän sun omaa mielikuvitusta tollanen. Ei kotona oleva vanhempi pysty pistämään lasta hoitoon kokopäiväisesti jos ei ole jotain sosiaaliasiakkuutta ja näissä nyt on aika selvä ero työssäkäyviin vanhempiin joiden lapset pk:ssa...

Ja kyllä näitä vaan on näitä naisia, jotka tekee lapsen että sais itse olla kotona eikä se ole mikään huippulähteökohta lapselle silloin se kotihoito.

Tietysti hyvä kotihoito on jotain ihan erityistä. Tämän provon aiheena nyt vaan on se, että saako perheelle suositella päivähoitoa jos äiti kokee kaiken olevan erinomaisesti. Että voiko se äiti joskus olla omahyväisyydessään aivan väärässä siitä onko hänen kanssaan kotona lapselle paras kun äiti siitä päättää.

Ja kyllä äidin kanssa voi olla todella huono lapselle jos lapsi ei opi mitään sosiaalisia taitoja tai melkeinpä puhumaankaan muuta kuin " baby shark dudduuudududduddu..."

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus joka lapsella, ihan siitä riippumatta mitä vanhemmat tekee.

Missäs sinä olet olemattomat taitosi oppinut?

No ei viimeksi kun tätä tietoa tarvitsin ollut oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Itse olin äitiyslomalla viimeksi 2016 vauvan kanssa ja silloin olisi esikoiselle ollut 28h tai 5x4h /vk päivähoito-oikeus, mistä tuo 54h otettiin ja kävi joinain päivinä. Jos se on nyt muuttunut, silti vaikea uskoa että ihan tapana olisi pitää isompaa lasta 40 h viikossa päivähoidossa...

2x8, 54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

No en kyllä tunne yhtään äitiä, joka olis pistänyt a tai 2-vuotiaan päiväkotiin kokopäiväisesti kun on itse kotona vauvan kanssa tai muuten vaan kotona työttömänä pitkiä aikoja. Taitaa olla enemmän sun omaa mielikuvitusta tollanen. Ei kotona oleva vanhempi pysty pistämään lasta hoitoon kokopäiväisesti jos ei ole jotain sosiaaliasiakkuutta ja näissä nyt on aika selvä ero työssäkäyviin vanhempiin joiden lapset pk:ssa...

Ja kyllä näitä vaan on näitä naisia, jotka tekee lapsen että sais itse olla kotona eikä se ole mikään huippulähteökohta lapselle silloin se kotihoito.

Tietysti hyvä kotihoito on jotain ihan erityistä. Tämän provon aiheena nyt vaan on se, että saako perheelle suositella päivähoitoa jos äiti kokee kaiken olevan erinomaisesti. Että voiko se äiti joskus olla omahyväisyydessään aivan väärässä siitä onko hänen kanssaan kotona lapselle paras kun äiti siitä päättää.

Ja kyllä äidin kanssa voi olla todella huono lapselle jos lapsi ei opi mitään sosiaalisia taitoja tai melkeinpä puhumaankaan muuta kuin " baby shark dudduuudududduddu..."

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus joka lapsella, ihan siitä riippumatta mitä vanhemmat tekee.

Missäs sinä olet olemattomat taitosi oppinut?

No ei viimeksi kun tätä tietoa tarvitsin ollut oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Itse olin äitiyslomalla viimeksi 2016 vauvan kanssa ja silloin olisi esikoiselle ollut 28h tai 5x4h /vk päivähoito-oikeus, mistä tuo 54h otettiin ja kävi joinain päivinä. Jos se on nyt muuttunut, silti vaikea uskoa että ihan tapana olisi pitää isompaa lasta 40 h viikossa päivähoidossa...

Suomessa on kaikilla lapsilla (vanhempainvapaan jälkeen) oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei voi oppia samalla tavalla sosiaaliseksi.

Tämä. Vaikka täällä niin ihannoidaan kotikasvatusta, niin kukaan ei ole niin täydellinen äiti, että osaa opettaa lapsensa olemaan päiväkodissa tai koulussa ryhmiytymässä. Itse menin vasta eskariin ja olin niin pihalla kaikesta siitä porukkatoiminnasta, että jäin ulos leikeistä ja lopulta minusta tuli koulukiusattu. Minulla oli kotona ollessa kaikkea sitä mitä olette täällä luetelleetkin. Oli kavereita ja toimintaa, mutta mikään ei ole samanlaista kuin se, että sopeutuu toimimaan sujuvasti 20-25 ihmisen ryhmässä.

Miten ihmeessä aikana ennen päivähoidon yleistymistä on saatu aikaan yhteiskuntakelpoisia yksilöitä? Kun itse olin lapsi 90-luvulla oli vielä paljon tavallisempaa, että lapset menivät päiväkotiin aika vanhoina, tai vasta eskariin. Useampikin kaverini ei ollut päiväkodissa ennen eskaria, eikä kyllä tapahtunut mitään kuvaamasi kaltaista. Hauskaa siellä oli, ja hyvin tultiin toimeen kaikkien kanssa, vaikkei oltukaan päiväkodissa. Tietysti jos kasvattajan hommaa tekee vanhempien sijasta lähinnä tv tai tablet, on tilanne eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

No en kyllä tunne yhtään äitiä, joka olis pistänyt a tai 2-vuotiaan päiväkotiin kokopäiväisesti kun on itse kotona vauvan kanssa tai muuten vaan kotona työttömänä pitkiä aikoja. Taitaa olla enemmän sun omaa mielikuvitusta tollanen. Ei kotona oleva vanhempi pysty pistämään lasta hoitoon kokopäiväisesti jos ei ole jotain sosiaaliasiakkuutta ja näissä nyt on aika selvä ero työssäkäyviin vanhempiin joiden lapset pk:ssa...

Ja kyllä näitä vaan on näitä naisia, jotka tekee lapsen että sais itse olla kotona eikä se ole mikään huippulähteökohta lapselle silloin se kotihoito.

Tietysti hyvä kotihoito on jotain ihan erityistä. Tämän provon aiheena nyt vaan on se, että saako perheelle suositella päivähoitoa jos äiti kokee kaiken olevan erinomaisesti. Että voiko se äiti joskus olla omahyväisyydessään aivan väärässä siitä onko hänen kanssaan kotona lapselle paras kun äiti siitä päättää.

Ja kyllä äidin kanssa voi olla todella huono lapselle jos lapsi ei opi mitään sosiaalisia taitoja tai melkeinpä puhumaankaan muuta kuin " baby shark dudduuudududduddu..."

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus joka lapsella, ihan siitä riippumatta mitä vanhemmat tekee.

Missäs sinä olet olemattomat taitosi oppinut?

No ei viimeksi kun tätä tietoa tarvitsin ollut oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Itse olin äitiyslomalla viimeksi 2016 vauvan kanssa ja silloin olisi esikoiselle ollut 28h tai 5x4h /vk päivähoito-oikeus, mistä tuo 54h otettiin ja kävi joinain päivinä. Jos se on nyt muuttunut, silti vaikea uskoa että ihan tapana olisi pitää isompaa lasta 40 h viikossa päivähoidossa...

Tiedoksesi, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettu.

Ja valitettavasti kyllä joillakin on tapana tehdä juuri noin.

5x4, hitto kosketusnäyttö on jotenkin heikko...

Meillä oli vähän sama tilanne, lapsia kolme. Isommat sisarukset eskarissa ja ekalla ja 3v kuopus mun kanssa kotona. Käytiin aktiivisesti kerhoissa ja leikkikavereita lähellä. Puuhailtiin vaikka mitä yhdessä, lapsen elämässä säännöllinen ja kiireetön rytmi. Iltapäivästä alkaen oli sisarukset seurana ja viikonloppuisin nähtiin serkkuja ja muita sukulaisia ja puuhattiin perheenä.

Neuvolan ongelma oli mun työttömyys. Se teki minusta epäpätevän hoitamaan ja kasvattamaan omaa lastani. Lapsi olisi pitänyt laittaa päiväkodin mielipuoliseen melskeeseen, kotona ei muka ollut tarpeeksi virikkeellistä olla. Minulla ei ollut minkäänlaisia mielenterveydenongelmia eikä muitakaan sairauksia, lapsi kasvoi normaalisti ja kehittyi vähintäänkin ikätasoisesti, oli monissa asioissa edellä. Ei tylsistynyt kotona ja ne kerho- ja leikkikaverit riitti lapsikontakteiksi. Viikonloppuisin pääsi isovanhemmille ja tapasi muitakin aikuisia sukulaisia ja oppi olemaan muidenkin aikuisten kanssa kuin vanhempien.

Sain töitä, kun lapsi täytti neljä. Muutama sana olisi kyllä sanottavana siitä autuaaksi tekevästä varhaiskasvatuksesta... Siellä kyllä oppi ainakin kaikki huonot tavat, mutta eipä paljon muuta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän sama tilanne, lapsia kolme. Isommat sisarukset eskarissa ja ekalla ja 3v kuopus mun kanssa kotona. Käytiin aktiivisesti kerhoissa ja leikkikavereita lähellä. Puuhailtiin vaikka mitä yhdessä, lapsen elämässä säännöllinen ja kiireetön rytmi. Iltapäivästä alkaen oli sisarukset seurana ja viikonloppuisin nähtiin serkkuja ja muita sukulaisia ja puuhattiin perheenä.

Neuvolan ongelma oli mun työttömyys. Se teki minusta epäpätevän hoitamaan ja kasvattamaan omaa lastani. Lapsi olisi pitänyt laittaa päiväkodin mielipuoliseen melskeeseen, kotona ei muka ollut tarpeeksi virikkeellistä olla. Minulla ei ollut minkäänlaisia mielenterveydenongelmia eikä muitakaan sairauksia, lapsi kasvoi normaalisti ja kehittyi vähintäänkin ikätasoisesti, oli monissa asioissa edellä. Ei tylsistynyt kotona ja ne kerho- ja leikkikaverit riitti lapsikontakteiksi. Viikonloppuisin pääsi isovanhemmille ja tapasi muitakin aikuisia sukulaisia ja oppi olemaan muidenkin aikuisten kanssa kuin vanhempien.

Sain töitä, kun lapsi täytti neljä. Muutama sana olisi kyllä sanottavana siitä autuaaksi tekevästä varhaiskasvatuksesta... Siellä kyllä oppi ainakin kaikki huonot tavat, mutta eipä paljon muuta.

Oppi päivähoidossa huonot tavat vai voisiko olla, että kodin ulkopuolella lapsen todelliset sosiaaliset taidot ilman äidin kädestäpitelyä nähtiin? Eli ne eivät olleet ihan niin täydelliset kuin kuvittelit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Tottakai niillä on paremmat taidot kun ne on istuneet päiväkodissa opettelemassa väkisin niitä taitoja. Mutta mitä sitten? Tärkeämpää se hyvä koti ja suhde vanhempiin on kuin se kirjoitustaito.

Ei ollut välttämättä kyse kirjoitustaidosta vaan yleisistä elämäntaidoista.

Päiväkoti on 4-5-vuotiaalle kyllä jo aika antoisaa. Ihan korvaamattomia kaverisuhteita sai omani sieltä.

Alle kolmevuotiasta en itsekään olisi mistään hinnasta laittanut päiväkotiin. Lapseni meni sinne täytettyään kolme vuotta.

Jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista, olisi voinut olla vielä vuoden kotona ja lapsi mennä nelivuotiaana suoraan kunnolla isojen ryhmiin. Niissä oli mahtavaa! Ja sitä kunnon varhaiskasvatusta. Kolmevuotiaana oli minusta vielä enemmän sellaista perustarpeiden tyydyttämistä.

Elämäntaidoissa ei kyllä varmasti kotihoidetut ole jääneet päiväkotilapsista jälkeen. Päiväkoti ei ole antoisaa minkään ikäiselle lapselle.

Koska Saatanistit eli vasemmistolaiset haluavat lapsesi aivopestäväksi Gender kulttuuriin.

Suomi on mielipuolien hallussa ja hallinnoima.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen oli kotona viisivuotiaaksi kunnes meni kielikoulun eskariin.

Kuopus meni päivähoitoon puolipäiväiseksi vähän alle nelivuotiaana.

Tästä on nyt 15 vuotta ja tämä oli ihan normaalia siihen aikaan. Monet ei käyneet edes eskaria.

Mun esikoinen oli kotona eskariin saakka pikkusisaruksen ksnssa. Kerhoa oli 2x3h viikossa. Ei ollut ihan normia nollarillakaan. Aloittaa opinnot nyt yliopistossa, ihan hyvin meni kaikki ilman pkta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Et taida tietää, että ne "laiskojen, työttömien naisten" lapset just on siellä päiväkodeissa ihan yksivuotiaasta saakka. Yleensä tällaisia perheitä syynätään lastensuojelun taholtakin jo ihan alusta saakka. Jos lapsi on kotihoidossa, se tarkoittaa nykyään sitä, että äiti haluaa kasvattaa lapsensa itse ja tarjota näille oman perheensä kulttuurin mukaisen elämän, eikä sitä tasapäistämis-unelmaa, jota meille nyt kaupataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Eiköhän nämä laiskat kotiäidit ole niitä jotka tuovat hyvässä lykyssä jo 1-2- vuotiaan 8-10 tunniksi hoitoon joka päivä vuoden ympäri, vaikka olisivat itse kotona vauvan kanssa, lomalla, työttömänä, whatsoever. Tämähän on varmasti paaaaljon yleisempää. Yleensä saavat hoidon vielä ilmaiseksi, tottakai hyödyntävät sen. Sehän on heidän oikeutensa!

No en kyllä tunne yhtään äitiä, joka olis pistänyt a tai 2-vuotiaan päiväkotiin kokopäiväisesti kun on itse kotona vauvan kanssa tai muuten vaan kotona työttömänä pitkiä aikoja. Taitaa olla enemmän sun omaa mielikuvitusta tollanen. Ei kotona oleva vanhempi pysty pistämään lasta hoitoon kokopäiväisesti jos ei ole jotain sosiaaliasiakkuutta ja näissä nyt on aika selvä ero työssäkäyviin vanhempiin joiden lapset pk:ssa...

Ja kyllä näitä vaan on näitä naisia, jotka tekee lapsen että sais itse olla kotona eikä se ole mikään huippulähteökohta lapselle silloin se kotihoito.

Tietysti hyvä kotihoito on jotain ihan erityistä. Tämän provon aiheena nyt vaan on se, että saako perheelle suositella päivähoitoa jos äiti kokee kaiken olevan erinomaisesti. Että voiko se äiti joskus olla omahyväisyydessään aivan väärässä siitä onko hänen kanssaan kotona lapselle paras kun äiti siitä päättää.

Ja kyllä äidin kanssa voi olla todella huono lapselle jos lapsi ei opi mitään sosiaalisia taitoja tai melkeinpä puhumaankaan muuta kuin " baby shark dudduuudududduddu..."

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus joka lapsella, ihan siitä riippumatta mitä vanhemmat tekee.

Missäs sinä olet olemattomat taitosi oppinut?

No ei viimeksi kun tätä tietoa tarvitsin ollut oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon. Itse olin äitiyslomalla viimeksi 2016 vauvan kanssa ja silloin olisi esikoiselle ollut 28h tai 5x4h /vk päivähoito-oikeus, mistä tuo 54h otettiin ja kävi joinain päivinä. Jos se on nyt muuttunut, silti vaikea uskoa että ihan tapana olisi pitää isompaa lasta 40 h viikossa päivähoidossa...

Mä olin 2016 kotona vauvan kanssa ja 2013 syntynyt olisi saanut olla täysaikaisena päiväkodissa. Mä siis kävin lasten välissä töissä puoli vuotta ja esikoinen oli päiväkodissa sen pätkän. Sit kun jäin vauvan kanssa kotiin, myös esikoinen oli kotona esikoulun alkuun asti. Mutta olisi saanut olla päiväkodissa ihan normaalisti.

Eiköhän se ole ihan se mahdollinen kodin ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien vähyys, mikä laittaa epäilyttämään. 4-vuotiaalle ei löydy enää kavereita leikkipuistosta, kun muut sen ikäiset on jo hoidossa, ja äidillä ei ole työyhteisöä jne. Heti, kun vaikka hoitaa jonkun toisenkin mukulan samalla (siis on perhepäivähoitaja), homma on ok, koska kohtaa aamuin ja iltapäivisin muita vanhempia, lapsella on leikkikaveria jne.

Toki kyseisessä henkilössä itsessäänkin voi olla jotain epäilyttävää (vetelä ja epäsiisti olemus, töksähtelevä tai epäilyttävän mielistelevä käytös tms.).

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan se mahdollinen kodin ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien vähyys, mikä laittaa epäilyttämään. 4-vuotiaalle ei löydy enää kavereita leikkipuistosta, kun muut sen ikäiset on jo hoidossa, ja äidillä ei ole työyhteisöä jne. Heti, kun vaikka hoitaa jonkun toisenkin mukulan samalla (siis on perhepäivähoitaja), homma on ok, koska kohtaa aamuin ja iltapäivisin muita vanhempia, lapsella on leikkikaveria jne.

Toki kyseisessä henkilössä itsessäänkin voi olla jotain epäilyttävää (vetelä ja epäsiisti olemus, töksähtelevä tai epäilyttävän mielistelevä käytös tms.).

Mistä päättelet että kotona lastana hoitava vanhempi ei tekisi töitä?

Tai että se lapsi olisi ilman kontakteja muihin lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan se mahdollinen kodin ulkopuolisten sosiaalisten kontaktien vähyys, mikä laittaa epäilyttämään. 4-vuotiaalle ei löydy enää kavereita leikkipuistosta, kun muut sen ikäiset on jo hoidossa, ja äidillä ei ole työyhteisöä jne. Heti, kun vaikka hoitaa jonkun toisenkin mukulan samalla (siis on perhepäivähoitaja), homma on ok, koska kohtaa aamuin ja iltapäivisin muita vanhempia, lapsella on leikkikaveria jne.

Toki kyseisessä henkilössä itsessäänkin voi olla jotain epäilyttävää (vetelä ja epäsiisti olemus, töksähtelevä tai epäilyttävän mielistelevä käytös tms.).

Mistä päättelet että kotona lastana hoitava vanhempi ei tekisi töitä?

Tai että se lapsi olisi ilman kontakteja muihin lapsiin?

Ei tartte heti mennä puolustuskannalle. Kirjoitin nimen omaan, että MAHDOLLINEN. Sitähän ne nimen omaan kysyy, että eikö ole hoidossa. Siihen vaan kertoo sitten niistä naapurin lapsista, kerhoista ja harrastuksista ja asia on kunnossa.

Ja teen itsekin paljon etätöitä, ja voin sanoa, että aika kamalaa olisi noin pienelle olla päivät pitkät itsekseen, kun äiti on luurit korvissa tai keskittyy kirjoittamaan jotain. Sen tyylisiähän ne etätyöt yleensä on. Jonain satunnaisena sairaspäivänä ok, mutta ei joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Et taida tietää, että ne "laiskojen, työttömien naisten" lapset just on siellä päiväkodeissa ihan yksivuotiaasta saakka. Yleensä tällaisia perheitä syynätään lastensuojelun taholtakin jo ihan alusta saakka. Jos lapsi on kotihoidossa, se tarkoittaa nykyään sitä, että äiti haluaa kasvattaa lapsensa itse ja tarjota näille oman perheensä kulttuurin mukaisen elämän, eikä sitä tasapäistämis-unelmaa, jota meille nyt kaupataan.

Ei ole joko tai, että ne laiskojen kotona somettamassa makaavien ja itsekkäiden naisten lapset olisi just pk:ssa 1 v alkaen tai kotona vankina 4 seinän sisällä äitinsä kanssa. Nuo pitää lapsiaan kotona kun ei jaksa edes viedä päiväkotiin ja sossu veisi lapsen huostaan jos vaatisi jotain kotoa hakemaan. Ja nuo myös välillä saa sen verran aikaan että vie sen lapsensa päiväkotiin että saa rauhassa selata tiktokia. Onneksi aika kärjistetty esimerkki, pointti että kotoa selvästi puuttuu virikettä ja äitiä ei selvästi lapsenhoito kiinnosta. Mutta se ei kyllä ole totta, että jos lapsi on kotihoidossa niin äiti siten todistetusti jaksaa sitä hoitaa ja sosiaalistaa jne. Eivät kaikki kotiäidit tosiaan huolehdi lapsista asianmukaisesti. Ei tietenkään poista sitäkään ilmiötä, että osa noista, joiden olisi ennen pitänyt pitää lapsi kanssaan kotona kun eivät töihin viitsi mennä, vie lapsen nyt päivähoitoon kun se nykyään on mahdollista. Mikä on sikäli kuitenkin lapsen etu kun on tuollaiselle äidille syntynyt eikä sitä enää voi perua.