Miksi neuvolassa pidetään huonona asiana että 4v lapsi kotihoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen oli kotona viisivuotiaaksi kunnes meni kielikoulun eskariin.

Kuopus meni päivähoitoon puolipäiväiseksi vähän alle nelivuotiaana.

Tästä on nyt 15 vuotta ja tämä oli ihan normaalia siihen aikaan. Monet ei käyneet edes eskaria.

Näinhän se oli vielä reilu 10 vuotta sitren. Ja ihan normaaleita näistä ihmisistä on tullut! Nykyään vanhemmat pelkäävät pilaavansa lapsensa, jos hoitavat heitä kotona. Mielummin työnnetään jo reilusti alle 3v liian täynnä olevaan isoon, hälyiseen päiväkotiin vaihtuvien hoitajien hoidettavaksi, vaikka itse oltais kotona Aivan sairasta suoraan sanottuna, mutta normaalia tänä päivänä!

Todennäköisimmin siksi että lapsen äiti valehtelee neuvolassa lapsen käyvän siellä kerhoissa säännöllisesti vaikka oikeasti synkistelevät kaappimasentuneen mamman kanssa kotona ja sitä perhekerhokaveriakin näkee oikeasti todella harvoin, mikä onkin about lapsen ainoa ikätoverikontakti.

Se neuvolatäti on lapsen kehityksestä ja ÄIDIN ja lapsen sosiaalisista taidoista päätellyt että tämä kotiäiti valehtelee eikä tajua miten heikoiksi lapsen lähtökohdat jäävät vain koska äiti ei halua mennä töihin eikä edes jaksa sosiaalistaa lapsia, joiden varjolla on kotona.

Pidän ylläolevaa todennäköisimpänä koska näitä nyt vain on niin paljon.

TIETYSTI ehkä 20% todennäköisyydellä sillä voi olla joku muu kotiäitivastainen asenne tai on itse kateellinen kun ei saanut jäädä lasten kanssa kotiin kun mies vastusti tai jotain. Mutta tilastollisestihan aikaansaava vuosia kotona viettävä kotiäiti on enemmän se poikkeus kuin sääntö ja siksi joidenkin lasten sosiaalistamisesta ollaan huolissaan. Kun se ei ole lapsen mielenterveydelle helppoa että on mahdotonta saada kavereita jos on tehty ihan vain äidin mielikuvituksettomia kotileikkejä varten

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisimmin siksi että lapsen äiti valehtelee neuvolassa lapsen käyvän siellä kerhoissa säännöllisesti vaikka oikeasti synkistelevät kaappimasentuneen mamman kanssa kotona ja sitä perhekerhokaveriakin näkee oikeasti todella harvoin, mikä onkin about lapsen ainoa ikätoverikontakti.

Se neuvolatäti on lapsen kehityksestä ja ÄIDIN ja lapsen sosiaalisista taidoista päätellyt että tämä kotiäiti valehtelee eikä tajua miten heikoiksi lapsen lähtökohdat jäävät vain koska äiti ei halua mennä töihin eikä edes jaksa sosiaalistaa lapsia, joiden varjolla on kotona.

Pidän ylläolevaa todennäköisimpänä koska näitä nyt vain on niin paljon.

TIETYSTI ehkä 20% todennäköisyydellä sillä voi olla joku muu kotiäitivastainen asenne tai on itse kateellinen kun ei saanut jäädä lasten kanssa kotiin kun mies vastusti tai jotain. Mutta tilastollisestihan aikaansaava vuosia kotona viettävä kotiäiti on enemmän se poikkeus kuin sääntö ja siksi joidenkin lasten sosiaalistamisesta ollaan huolissaan. Kun se ei ole lapsen mielenterveydelle helppoa että on mahdotonta saada kavereita jos on tehty ihan vain äidin mielikuvituksettomia kotileikkejä varten

Niin tai vaan täysin tietämätön?

Itse olen kuullut tätä samaa monilta eri vanhemmilta. Neuvolan agenda on saada kaikki lapset päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisimmin siksi että lapsen äiti valehtelee neuvolassa lapsen käyvän siellä kerhoissa säännöllisesti vaikka oikeasti synkistelevät kaappimasentuneen mamman kanssa kotona ja sitä perhekerhokaveriakin näkee oikeasti todella harvoin, mikä onkin about lapsen ainoa ikätoverikontakti.

Se neuvolatäti on lapsen kehityksestä ja ÄIDIN ja lapsen sosiaalisista taidoista päätellyt että tämä kotiäiti valehtelee eikä tajua miten heikoiksi lapsen lähtökohdat jäävät vain koska äiti ei halua mennä töihin eikä edes jaksa sosiaalistaa lapsia, joiden varjolla on kotona.

Pidän ylläolevaa todennäköisimpänä koska näitä nyt vain on niin paljon.

TIETYSTI ehkä 20% todennäköisyydellä sillä voi olla joku muu kotiäitivastainen asenne tai on itse kateellinen kun ei saanut jäädä lasten kanssa kotiin kun mies vastusti tai jotain. Mutta tilastollisestihan aikaansaava vuosia kotona viettävä kotiäiti on enemmän se poikkeus kuin sääntö ja siksi joidenkin lasten sosiaalistamisesta ollaan huolissaan. Kun se ei ole lapsen mielenterveydelle helppoa että on mahdotonta saada kavereita jos on tehty ihan vain äidin mielikuvituksettomia kotileikkejä varten

Niin tai vaan täysin tietämätön?

Itse olen kuullut tätä samaa monilta eri vanhemmilta. Neuvolan agenda on saada kaikki lapset päiväkotiin.

Tästähän voi päätellä aika paljon kuinka köyhää teidän piirien sosiaalinen elämä ja sivistys on. Siksi, ei muuten. Ei tosiaan koske kaikkia vaikka koskiskin enemmistöä av:lla

Itse olen 28v ja olen ollut kotona yli 5v asti, sitten päikyssä muutaman kuukauden ennen kesälomaa ja eskarin alkua. Meitä oli kotona kolme lasta vähän päälle vuoden ikäerolla, naapurusto täynnä suunnilleen saman ikäisiä ja hoitoon meidät lykättiin vasta kun nuorin oli 3v. Ihan normaaleja taisi meistäkin kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olet ap ammatiltasi? Ehkä neuvola epäilee, että jos esim olet pelkkä kotiäiti, niin hoitosi ei ole tarpeeksi hyvää.

Miten ihmeessä ennen osattiin kasvattaa lapsista kunnollisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, ihan vaikka kotiäitien toimesta? Nykyään lasten kasvattamisesta on tehty jotain ihme rakettitiedettä, ja tulokset ovat sijsi lähes katastrofaalisia. Riittäisiköhän ihan normaali maalaisjärki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olet ap ammatiltasi? Ehkä neuvola epäilee, että jos esim olet pelkkä kotiäiti, niin hoitosi ei ole tarpeeksi hyvää.

Miten ihmeessä ennen osattiin kasvattaa lapsista kunnollisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, ihan vaikka kotiäitien toimesta? Nykyään lasten kasvattamisesta on tehty jotain ihme rakettitiedettä, ja tulokset ovat sijsi lähes katastrofaalisia. Riittäisiköhän ihan normaali maalaisjärki?

Ennen se äiti kuoli tylsyyteen kotona jos ei tehnyt jotain lasten kanssa, mikä kehitti lapsia normaalisti. Äiti saattoi olla lapsistaan nauttiva nero tai hiukan vajaa mutta se ei ollut lapselle haitallista.

Nykyään on laitteet ja osa hälyttävästi osa kotiäideistä ihan oikeasti on kuusi tai vaikka 10 vuotta av:lla poistumatta kotoa lasten kanssa valehdellen siellä neuvolassa sekä itselleen.

Kaikkia lapsia ei todellakaan haluta päiväkotiin, mutta kaikki lapset halutaan kotoa pois jos siellä ei ole yhtään mitään virikkeitä YouTube kidsin lisäksi.

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Haha, itse en ollut päivääkään päiväkodissa tai eskarissa ja olin jopa kotikoulussa peruskoulun ensimmäiset luokat (Hui kauhistus!), ja silti minusta tietääkseni kasvoi ihan normaali, sikäli kun kukaan sellainen täysin on.

Minulla on perhe, sama mies ollut 15 vuotta, ihan hyvä koulutus, työpaikka, taloudellinen tilanne ok, kavereita, harrastuksia jne. Ja kyllä, hoidin omatkin lapseni ilomielin kotona noin 5-vuotiaaksi saakka. En olisi itse kokenut tekeväni oikein laittaessani vajaa 3-vuotiaan päiväkotiin samalla kun hoidin vauvaa kotona. Ihan sama mitä muut ajattelevat! Töitäkin on tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi, jos joku siitäkin huolehtii.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Voi olla osassa tapauksista ihan totta. Riippuu niin paljon perheestä. Jos pieni lapsi vaan istuu päivät pitkät pädi kädessä, niin onhan se selvä että päiväkoti on silloin lapsen kehitykselle parempi paikka.

MUTTA itse olen sitä mieltä että tällaisilla kommenteilla myös varhaiskasvatushenkilökunta nostaa itseään vähän jalustalle, ikäänkuin lapsen omat vanhemmat eivät mitenkään olisi kyvykkäitä kasvattamaan omia lapsiaan, ihan kuin he siellä päiväkodissa olisivat korvaamattomia. No, eivät kyllä ole. Ei se lapsen kasvatus todella mitään rakettitiedettä ole. Vähän viitsimistä toki vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Niin, sillä tuttavallahan on oma lehmä ojassa. Säilyy työpaikka kun saa haalittua niitä väheneviä lapsia sinne hoitoon.

Mun esikoisen eskarissa huomasi kyllä myös eron kotona olleiden ja hoidossa olledien välillä. Jälkimmäiset riehui, etuili, manipuloi ja ryysi koko ajan. Osasivat myös omituisen aikuismaisesti liehitellä opettajia.

Kotona hoidetuilla oli käytöstavat, eikä ne osanneet kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Ikävä kyllä monelle lapselle päiväkodin hoitaja saattaa olla rakkaampi ja vanhemmille tärkeintä on oma aika ja rauha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Niin, sillä tuttavallahan on oma lehmä ojassa. Säilyy työpaikka kun saa haalittua niitä väheneviä lapsia sinne hoitoon.

Mun esikoisen eskarissa huomasi kyllä myös eron kotona olleiden ja hoidossa olledien välillä. Jälkimmäiset riehui, etuili, manipuloi ja ryysi koko ajan. Osasivat myös omituisen aikuismaisesti liehitellä opettajia.

Kotona hoidetuilla oli käytöstavat, eikä ne osanneet kiusata.

Tämä on kyllä totta. Päiväkodissa oppivat viidakon lain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Niin, sillä tuttavallahan on oma lehmä ojassa. Säilyy työpaikka kun saa haalittua niitä väheneviä lapsia sinne hoitoon.

Mun esikoisen eskarissa huomasi kyllä myös eron kotona olleiden ja hoidossa olledien välillä. Jälkimmäiset riehui, etuili, manipuloi ja ryysi koko ajan. Osasivat myös omituisen aikuismaisesti liehitellä opettajia.

Kotona hoidetuilla oli käytöstavat, eikä ne osanneet kiusata.

Just. Tässä just vähä-älyisen ja epärehellisen työnvieroksujan puolustuspuhe kun huoli joidenkin kotiäitien pärjäämisestä kirpaisee niin läheltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Onpa oudon mustavalkoista ajattelua. Oletko edes käynyt päiväkodissa itse milloin viimeksi? Tiedätkö yhtään miten hätää kärsimässä ja loppuunpalaneita ne ainoat vakituiset työntekijät siellä on, monessa ryhmässä ei ole ainoatakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olet ap ammatiltasi? Ehkä neuvola epäilee, että jos esim olet pelkkä kotiäiti, niin hoitosi ei ole tarpeeksi hyvää.

Miten ihmeessä ennen osattiin kasvattaa lapsista kunnollisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, ihan vaikka kotiäitien toimesta? Nykyään lasten kasvattamisesta on tehty jotain ihme rakettitiedettä, ja tulokset ovat sijsi lähes katastrofaalisia. Riittäisiköhän ihan normaali maalaisjärki?

Tämä. Nyt kun lähes kaikki lapset on saatu varhaiskasvatuksen piiriin (kiitos subjektiivisen päivähoidon), niin huomataankin että kaikki on huonommin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Ajatelkaa miten hullussa maailmassa me elämme, kun omien lasten hoitamista itse pitää selitellä ja puolustella. Silloin kun sekä lapset että vanhempi siitä nauttii, mikä voisi olla parempi tilanne?? Ja aloittaja vielä selvästi huolehtii lapsen ikätasoisen sosiaalisen kehittymisen mahdollisuuksistakin.

Päiväkoti, sellaisena kuin se nykyresursseilla yleensä on, ei ole ihmislapselle mitenkään ideaali kasvupaikka. Rakkaus on tärkeintä lapsille, välittävä oma hoivaaja, jonka kanssa opetella maailmaa. Sen puute näkyy yhteiskunnassa rankalla tavalla. Ja silti vaan lapsensa rakkaudella itse hoitavia kummastellaan.

Mun tuttava on esikoulussa opettajana ja hän sanoi: "Kyllä siinä huomaa selvästi eron että ketkä lapset on olleet päivähoidossa ja ketkä tulevat kotihoidosta ensimmäistä kertaa vasta eskariin. Päivähoidossa olevilla paremmat taidot kyllä!"

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta jotenkin kun tätä nykyistä varhaiskasvatusuutisointia on kuunnellut ja siihen liittyviä uutisia/keskusteluja lueskellet niin vaikutti vähän oudolta tämä tuttuni mielipide. Ehkä sitten siellä kotona vain opitaan erilaisia asioita kuin päivähoidossa. Voin olla pahasti väärässäkin, en ole alalla töissä enkä näe tätä arjessani mitenkään. 

Ihmiset vain luonnostaan toimivat tunkollisemmin ja paremmin kun on jotain sosiaalista kontrollia. Päiväkodin hoitajat tekevät siellä pk:ssa keskenään, äitejä ja luuloja ja tätejä ja tulevia äitejä ja mummoja ja tätejä useimmat heistäkin. Eivät mitään sieluttomia robotteja kuitenkaan.

Kun taas moni yksinäinen kotiäiti elää sotkun keskellä ilman mitään mielekästä menoa tai tekemistä tai rahaa liikkua kotoa. Niin siksipä niillä kotihoidossa olleilla lapsilla ei välttämättä ole yhtään mitään taitoja vaikka niin voisi kuvitella rakastavan äidin kanssa kasvaneilla olevan.

Pk-lapsilla useimmilla kuitenkin on yleensä myös rakastavat vanhemmat eivätkä ole jääneet äidin rakkaudesta paitsi.

Kun ihminen menee helposti siitä mistä aita on matalin kun on yksin.

Miksi ihmeessä kuvittelet että se kotihoidettu olisi neljän seinän sisällä köyhän äidin kanssa?

Mun lapset kävi kerhoissa, harrastuksissa, puistotädillä ja leikkipuistossa joka päivä vähintään kerran, liki joka iltapäivä kaupungilla mm lastenteatterissa ja museoissa ja näyttelyissä ja kirjastoissa ja leikkitreffeillä eri lasten kanssa. Kerrna kuussa hotellilomalla Suomessa, risteilyillä, pari ulkomaanmatkaa (kerhoineen ja huvipuistoineen) vuodessa.

He vain sai nukkua aamuisin niin että heräsivät itse, eikä ollut kellontarkkaa ohjelmaa, sairastivat myös huomattavan vähän päivähoidossa oleviin verrattuna.

Miksi ihmeessä te täällä kotiäidit puolustatte kovaan ääneen näitä lapsiaan kotihoidossa laiminlyövät äitejä ja tahdotte kokonaan vaieta asiasta. Kun niitä on ja se just näkyy lasten kehityksessä. Pk-hoidolla on tietty yleinen "taso" mutta kotien "taso" totta hitossa vaihtelee paljon enemmän laidasta laitaan. Ja osa lapsista sit syntyy laiskoille työttömille naisille jotka ei hoida itseään kotiaan eikä lastaan eikä ole varaa pistää hoitoon kun taloudellisesti pitää hoitaa pääasiallisesti kotona eikä oikein viigsikään viedä mihinkään kun vähempi heistä riittää lapselle ihan hyvin. Osa niistä sitten tuohtuneina kirjoittaa av:lle ettei sais arvostella kun kamalinta on oma paha mieli

Jaa. Minä kun luulen, että ap vain liioittelee sitä neuvolassa käytyä keskustelua ja "ihmettelyä". Eihän hän yhtään tarkemmin selostanut, mitä oli sanottu vai oliko itse asiassa sanottu mitään sen ihmeempää, selostamisen arvoista.  Jos nyt on kysytty, että onko lapsi päiväkodissa ja miksi ei ole ja milloin perhe on ajatellut päiväkotiin laittaa vai onko ajatellut, niin se on ihan normaalia keskustelua. Ei joka asiasta tarvitse nokkiinsa ottaa.  Taitaa olla niin, että kotiäiti on jotenkin valmiiksi puolustuskannalla ja tulkitsee kaiken negatiivisesti.