Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henna, 22, kävi lapsensa kanssa neljä kertaa Jorvissa. Vasta viidennellä hänet otettiin todesta. Lapsi oli hengenvaarassa.
12.02.2023 |
Henna Tulimäki, 22, kävi pienen tyttärensä kanssa viikon aikana neljä kertaa päivystyksessä. Aina heidät lähetettiin kotiin, vaikka äiti vaistosi, että jokin on pahasti vialla. Viidennellä kerralla paljastui, että lapsi on hengenvaarassa.
Ensimmäinen keuhkoja kuunnellut lääkäri sanoi, ettei mitään hätää ole.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Toisella kerralla lapsi oli saanut antibiootteja korvatulehdukseen ja piristynyt hieman. Hän istui äidin sylissä lääkärin tutkimuksen ajan.
Lääkärin mukaan vasemmasta keuhkosta äänet kuuluivat painautuen. Hän arveli, että se johtui vain asennosta, kun tyttö istui sylissäni.
Lääkäri ei tutkinut asiaa sen tarkemmin, vaikka Tulimäki kysyi, voisivatko he vaihtaa asentoa ja kuunnella uudelleen.
NELJÄS kerta Jorvin päivystyksessä oli pahin. Tulimäki piti sylissään lasta, jota ei ollut tunnistaa omakseen. Tytär oli veltto ja uupunut.
He eivät päässeet lääkärin vastaanotolle edes kääntymään.
Sairaanhoitaja katsoi lasta ja sanoi: jos lapsi ei ole kahteen päivään ulostanut, kyseessä on todennäköisesti ummetus.
Hän sanoi, että hakekaa Pegorionia ja menkää kotiin.
Lauantaina kuume alkoi nousta. He eivät enää soittaneet yhtään minnekään, vaan ajoivat suoraan Jorviin.
Sieltä olisi varmaan sanottu, että ei tarvitse tulla, Tulimäki puuskahtaa miettiessään käymiään puhelinkeskusteluja.
Sairaalassa kuumetta mitattiin 39 astetta. Tytön leposyke oli yli 200. Heidät ohjattiin suoraan tarkkailuhuoneeseen.
Kommentit (476)
Ihan uskomaton tämä juttu ja kirjoittajien kokemukset! Minulla ei ole kuin hyvää sanottavaa paikallisesta päivystyksestä. Kerran pojalle nousi yhtäkkäiä kauhea kuume ja hirveät vatsakivut. Kannoin noin 10-vuotiaan pojan (eli selvästi isomman kuin syli-ikäinen) päivystyksen ovista sisään ja heti juoksi parikin hoitajaa paikalle kyselemään, että mikä hätänä. Hoito on ollut aina hyvää, jopa ns. pikkuasioissa (terveyskeskuksesta käsketty päivystyksessä hoitaa asia). Muutamaan vuoteen ei ole tarvinnut päivystyksessä käydä, joten en tiedä mikä nykytilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko40 kirjoitti:
Noh..
Jorvissa sain kerran päivystävältä lääkäriltä huudot kun en ollut käytävältä tullut hänen huoneeseen vaikka hän oli kolme kertaa käynyt huutamassa. Neljällä kerralla menin kysymään että tarkoititko minua kun käytävä sattui olemaan tyhjä.Vastaanottohuoneessa ymmärsin hänen puheestaan ehkä joka neljännen sanan, asian sisältöä en.
Olikohan tuon tausta jostain Egyptistä tai lähemmän idän puolelta, luulisin.
Tein kielitaidottomuudesta ilmoituksen, johon vastattiin että paperit on kunnossa, pätevä kaveri hommaansa.
Sittenhän se on asia kunnossa.
Minä olen terveyskeskuslääkäri ja joskus päiväaikaan päivystyksessä huutelin useampaan kertaan aulasta lasta nimeltä "Mikko VIrtanen". Näin koneelta, että ilmoittautunut oli, mutta kukaan ei tullut kutsuttaessa. Sitten Mikon äiti oli lopulta mennyt sinne ilmoittautumisluukulle valittamaan, että kuinka ei heitä kutsuta ollenkaan lääkärille, vaikka ovat niin ja niin kauan odottaneet. Kävi ilmi, että vanhemmat kutsuivat lasta "Jussiksi", joka oli hänen toinen nimensä, eikä äiti ollenkaan tunnistanut, kun lasta kutsuttiin vastaanottohuoneeseen hänen oikealla etunimellään.
Oletko tyhmä?
Eka etunimi ei todellakaan ole kaikilla se kutsumanimi tai oikea nimi😂
Kone ei vain tunnista aina sitä alleviivausta joka sen kutsumanimen alle käsketään laittaa.
Minunkin lapseni nimi on muotoa Maria Elvi ja se Elvi on kutsumanimi.
Sukunimi on kyllä harvinainen eli sekaannuksia ei tule.
Meinaatko että lääkäri oli tyhmä? Äitihän se tässä oli desorientoitunut. Tämän lapsipotilaan kohdalla ei ollut mitenkään sairauskertomuksessa merkattu, että "Jussi" olisi kutsumanimi. Sen pystyy sairauskertomukseen kyllä merkitsemään. Kun vastaavassa tilanteessa aikuista kutsuu heidän etunimellään, he kyllä ymmärtävät tulla vastaanottohuoneeseen, mutta mainitsevat heti alkuun, että minua kyllä kutsutaan tällä nimellä.
Miksi vanhemmat antavat lapselleen etunimen, jota eivät edes tällaisissa tilanteissa tunnista???
En tiedä, mutta se, että Sote-puolen ohjelelmistoissa ei selkeästi laiteta ylös kutsumanimeä, aiheuttaa vaaratilanteita! Meillä läheinen sai sairaskohtauksen. Sanotaan, että nimi oli Terttu Maria. Lääkäri puhutteli Terttuna. Potilas ei reagoinut. Lääkäri totesi, että ei laiteta jatkohoitoon, kun ei reagoi. Onneksi olin paikalla. Sanoin, että entäs jos kokeillaan oikealla nimellä. Lääkäri kokeili. Potilas reagoi ja pääsi jatkohoitoon.
Nyt on muistisairautta ja sama ongelma koko ajan :-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori äiti, ei oteta tosissaan. Onneksi tässä kävi hyvin.
Onhan niillä äideillä monesti omat pelkonsa lasten sairauksien suhteen. Kun vanhemmalla lapsella on joskus aikanaan ollut keuhkokuume, epäillään sitä ensimmäisenä nuoremmankin lapsen kuumeen ja yskän syyksi. Eikä uskota, ettei ole, vaikka tutkittaessa ei ole mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa, virkeä lapsi, ei yski, keuhkojen kuuntelulöydös normaali ja CRP 5.
Löytyikö joku, joka osasi rauhoittavasti selittää, että tässä on kaikki riittävä tieto kerättynä, ettei nyt ole keuhkokuume? Ja että samalla myös annettaisiin ihmiselle vakuutus, että jos tilanne pahenee, jatkossa hän pääsee omalla ilmoituksellaan tuomaan lapsensa näytille? Nimittäin, jos ensimmäistä käyntiä on ollut vaikea saada ja on yritetty kampittaa ja tylyttää, totta kai ihmistä pelottaa, ettei hänen huoltaan kuulla jatkossakaan. Tässä on nyt itse aiheutettu ongelma ja sitten kiukutellaan ihmisille siitä, että he toimivat niinkuin ihminen siinä tilanteessa toimii, saatuaan sellaista kohtelua kuin sai.
On hyvä ymmärtää sekin, että perheessä voi olla perittyäkin herkkä hakeutuminen joistain oireista näytille. Minut raahattiin ensi yskäisystä 70-luvulla lääkäriin, koska isoäitini kuoli tubiin. Ymmärsin tämän vasta, kun äitini meni hysteeriseksi aina kun oma vauvani yskähti. Jos äitini olisi saanut 70-luvulla yhtä ynseää kohtelua kuin tämän hetken äidit, hän olisi lyönyt jotakuta kuonoon. Ihmiset ovat nykyisin huomattavan hyväkäytöksisiä vaikka heitä kohdellaan röyhkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko40 kirjoitti:
Noh..
Jorvissa sain kerran päivystävältä lääkäriltä huudot kun en ollut käytävältä tullut hänen huoneeseen vaikka hän oli kolme kertaa käynyt huutamassa. Neljällä kerralla menin kysymään että tarkoititko minua kun käytävä sattui olemaan tyhjä.Vastaanottohuoneessa ymmärsin hänen puheestaan ehkä joka neljännen sanan, asian sisältöä en.
Olikohan tuon tausta jostain Egyptistä tai lähemmän idän puolelta, luulisin.
Tein kielitaidottomuudesta ilmoituksen, johon vastattiin että paperit on kunnossa, pätevä kaveri hommaansa.
Sittenhän se on asia kunnossa.
Minä olen terveyskeskuslääkäri ja joskus päiväaikaan päivystyksessä huutelin useampaan kertaan aulasta lasta nimeltä "Mikko VIrtanen". Näin koneelta, että ilmoittautunut oli, mutta kukaan ei tullut kutsuttaessa. Sitten Mikon äiti oli lopulta mennyt sinne ilmoittautumisluukulle valittamaan, että kuinka ei heitä kutsuta ollenkaan lääkärille, vaikka ovat niin ja niin kauan odottaneet. Kävi ilmi, että vanhemmat kutsuivat lasta "Jussiksi", joka oli hänen toinen nimensä, eikä äiti ollenkaan tunnistanut, kun lasta kutsuttiin vastaanottohuoneeseen hänen oikealla etunimellään.
Oletko tyhmä?
Eka etunimi ei todellakaan ole kaikilla se kutsumanimi tai oikea nimi😂
Kone ei vain tunnista aina sitä alleviivausta joka sen kutsumanimen alle käsketään laittaa.
Minunkin lapseni nimi on muotoa Maria Elvi ja se Elvi on kutsumanimi.
Sukunimi on kyllä harvinainen eli sekaannuksia ei tule.
Meinaatko että lääkäri oli tyhmä? Äitihän se tässä oli desorientoitunut. Tämän lapsipotilaan kohdalla ei ollut mitenkään sairauskertomuksessa merkattu, että "Jussi" olisi kutsumanimi. Sen pystyy sairauskertomukseen kyllä merkitsemään. Kun vastaavassa tilanteessa aikuista kutsuu heidän etunimellään, he kyllä ymmärtävät tulla vastaanottohuoneeseen, mutta mainitsevat heti alkuun, että minua kyllä kutsutaan tällä nimellä.
Miksi vanhemmat antavat lapselleen etunimen, jota eivät edes tällaisissa tilanteissa tunnista???
En tiedä, mutta se, että Sote-puolen ohjelelmistoissa ei selkeästi laiteta ylös kutsumanimeä, aiheuttaa vaaratilanteita! Meillä läheinen sai sairaskohtauksen. Sanotaan, että nimi oli Terttu Maria. Lääkäri puhutteli Terttuna. Potilas ei reagoinut. Lääkäri totesi, että ei laiteta jatkohoitoon, kun ei reagoi. Onneksi olin paikalla. Sanoin, että entäs jos kokeillaan oikealla nimellä. Lääkäri kokeili. Potilas reagoi ja pääsi jatkohoitoon.
Nyt on muistisairautta ja sama ongelma koko ajan :-(
On outoa ettei nykypäivän tietokannoissa onnistu merkitsemään kutsumanimeä erikseen. Vanhoissa paperisissa potilaskansioissa se oli tussilla erikseen alleviivattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori äiti, ei oteta tosissaan. Onneksi tässä kävi hyvin.
Onhan niillä äideillä monesti omat pelkonsa lasten sairauksien suhteen. Kun vanhemmalla lapsella on joskus aikanaan ollut keuhkokuume, epäillään sitä ensimmäisenä nuoremmankin lapsen kuumeen ja yskän syyksi. Eikä uskota, ettei ole, vaikka tutkittaessa ei ole mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa, virkeä lapsi, ei yski, keuhkojen kuuntelulöydös normaali ja CRP 5.
Löytyikö joku, joka osasi rauhoittavasti selittää, että tässä on kaikki riittävä tieto kerättynä, ettei nyt ole keuhkokuume? Ja että samalla myös annettaisiin ihmiselle vakuutus, että jos tilanne pahenee, jatkossa hän pääsee omalla ilmoituksellaan tuomaan lapsensa näytille? Nimittäin, jos ensimmäistä käyntiä on ollut vaikea saada ja on yritetty kampittaa ja tylyttää, totta kai ihmistä pelottaa, ettei hänen huoltaan kuulla jatkossakaan. Tässä on nyt itse aiheutettu ongelma ja sitten kiukutellaan ihmisille siitä, että he toimivat niinkuin ihminen siinä tilanteessa toimii, saatuaan sellaista kohtelua kuin sai.
On hyvä ymmärtää sekin, että perheessä voi olla perittyäkin herkkä hakeutuminen joistain oireista näytille. Minut raahattiin ensi yskäisystä 70-luvulla lääkäriin, koska isoäitini kuoli tubiin. Ymmärsin tämän vasta, kun äitini meni hysteeriseksi aina kun oma vauvani yskähti. Jos äitini olisi saanut 70-luvulla yhtä ynseää kohtelua kuin tämän hetken äidit, hän olisi lyönyt jotakuta kuonoon. Ihmiset ovat nykyisin huomattavan hyväkäytöksisiä vaikka heitä kohdellaan röyhkeästi.
Jo tämän takia pitäisi hoitovirheiden uhrien saada traumaterapiaa.
Koska kun se koko hoitovirhe kielletään ja potilaan odotetaan jatkavan kuin mitään ei olsii edes tapahtunut ja koko järjestelmä kääntää hänelle selkänsä, ei hän todellakaan luota tietenkään jatkossa yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori äiti, ei oteta tosissaan. Onneksi tässä kävi hyvin.
Onhan niillä äideillä monesti omat pelkonsa lasten sairauksien suhteen. Kun vanhemmalla lapsella on joskus aikanaan ollut keuhkokuume, epäillään sitä ensimmäisenä nuoremmankin lapsen kuumeen ja yskän syyksi. Eikä uskota, ettei ole, vaikka tutkittaessa ei ole mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa, virkeä lapsi, ei yski, keuhkojen kuuntelulöydös normaali ja CRP 5.
Se on merkillistä että saat tämän käännettyä niin, että äidit olisi väärässä... Hysteerisiä ja tyhmiä.
Kun moka on yksinomaan terveydenhuollon ns ammattilaisissa, jotka ei osaa kohdata potilasta, eivätkä osaa työtään.
On toki luonnollista, että äiti epäili keuhkokuumetta, kun vanhemmalla lapsella sellainen oli ollut. Mutta kun todettiin tutkimusten jälkeen, että tällä lapsella ei ole, vaan ihan normi virusflunssa, joka paranee itsekseen, niin äiti ei sitä usko. Röntgensäteille ei turhasta viitsi tuollaista nelivuotiasta altistaa, kun mikään ei viittaa keuhkokuumeeseen.
Onko sinulla aspergerpiirteitä miten vahvasti? Jos on asiallista tylyttää vanhempia normaaleista inhimillisistä reaktioista, niin on täysin asiallista myös tylyttää lääkäreitä kyvyttömyydestä ymmärtää inhimillistä hätää. Kaikki me ymmärrämme, että lääkäreissä on myös näitä heikommin varusteltuja, mutta silloin tarvitaan joku tulkiksi. Tai pitää erikoistua patologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että etenkin nuoria kohdellaan huonosti ja töykeästikin terveydenhuollossa. Usein vasta kun äiti tai isä (siis täysi-ikäinen lapsi) alkaa vaatimaan hoitoa, nuori otetaan vakavasti.
Näitä yläasteikäisiä ja joskus ala-asteikäisiäkin pistetään yksin vastaanotolle ilman vanhempia tai muuta saattajaa, ja lapsi ei välttämättä lainkaan osaa itse kertoa, miksi aika on varattu.
... ja sen takia tätä yksinäistä lasta saa vapaasti tylyttää? Kohdellaan kuin neukkulääkärissä abortille tulijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
Juu itse passitettu lapsen kanssa myös useamman kerran. Ei häirinnyt itseäni kylläkään, mutta lapsen kannaa ei niin kiva juosta kun esim. kuumetta. Hieman idioottimsisey kommemtjt ja reaktiot joiltau "ammattilaiselta" kyllä hieman ärsytti.
Nuori sairaanhoitaja tyttönenkin heti ensitöikseen opastavaan sävyyn, että takin voisi ottaa pois ja pillimehuja tarjoilemaan kujeilevalla äänellä, vaikka sanoin, että ei tuo mitään mehua voi juoda, eikä juonutkaan kun tuotiin.
Oli sellanen tauti, että piti saada suoneen tiputus. Huvittavaa kun sairaanhoitajatyttöset luulee, että pillimehusta se lapsi ilostuu. Tuota se on kun ei ole elämänkokemusta oikeastaan ollenkaan myös jostain pehemmistakin kun pelkkää 38 kuume.
No ehkä se nuori sairaanhoitaja yritti piristää lasta ja olla ystävällinen tarjoamalla lapselle mehua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori äiti, ei oteta tosissaan. Onneksi tässä kävi hyvin.
Onhan niillä äideillä monesti omat pelkonsa lasten sairauksien suhteen. Kun vanhemmalla lapsella on joskus aikanaan ollut keuhkokuume, epäillään sitä ensimmäisenä nuoremmankin lapsen kuumeen ja yskän syyksi. Eikä uskota, ettei ole, vaikka tutkittaessa ei ole mitään keuhkokuumeeseen viittaavaa, virkeä lapsi, ei yski, keuhkojen kuuntelulöydös normaali ja CRP 5.
Löytyikö joku, joka osasi rauhoittavasti selittää, että tässä on kaikki riittävä tieto kerättynä, ettei nyt ole keuhkokuume? Ja että samalla myös annettaisiin ihmiselle vakuutus, että jos tilanne pahenee, jatkossa hän pääsee omalla ilmoituksellaan tuomaan lapsensa näytille? Nimittäin, jos ensimmäistä käyntiä on ollut vaikea saada ja on yritetty kampittaa ja tylyttää, totta kai ihmistä pelottaa, ettei hänen huoltaan kuulla jatkossakaan. Tässä on nyt itse aiheutettu ongelma ja sitten kiukutellaan ihmisille siitä, että he toimivat niinkuin ihminen siinä tilanteessa toimii, saatuaan sellaista kohtelua kuin sai.
On hyvä ymmärtää sekin, että perheessä voi olla perittyäkin herkkä hakeutuminen joistain oireista näytille. Minut raahattiin ensi yskäisystä 70-luvulla lääkäriin, koska isoäitini kuoli tubiin. Ymmärsin tämän vasta, kun äitini meni hysteeriseksi aina kun oma vauvani yskähti. Jos äitini olisi saanut 70-luvulla yhtä ynseää kohtelua kuin tämän hetken äidit, hän olisi lyönyt jotakuta kuonoon. Ihmiset ovat nykyisin huomattavan hyväkäytöksisiä vaikka heitä kohdellaan röyhkeästi.
Jo tämän takia pitäisi hoitovirheiden uhrien saada traumaterapiaa.
Koska kun se koko hoitovirhe kielletään ja potilaan odotetaan jatkavan kuin mitään ei olsii edes tapahtunut ja koko järjestelmä kääntää hänelle selkänsä, ei hän todellakaan luota tietenkään jatkossa yhtään mihinkään.
Hoitovirheitä pitäisi myös AINA pyytää asiallisesti, avoimesti ja rehellisesti ANTEEKSI.
Koska nykyäänhän ne vain ei-ole-olemassa, jolloin se epäluulo on totaalinen jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
22v äiti ei arvatenkaan pysty maksamaan sitä yksityistä. Ja kun täällä kerran on julkinen terveydenhoito, niin kyllä sitä pitää voida käyttää ja sen toimimiseen luottaa.
No jos ei pysty yhtä yksityistä lääkärikäyntiä lapsensa terveyden takaamiseksi maksamaan, niin kuinka hän yleensä pystyy huolehtimaan lapsestaan? Muiden rahoilla, oletan?
Kyllä. Sillä tavalla kehittynyt yhteiskunta toimii: kaikista huolehditaan ja siten kaikilla on sekä luotto siihen että yhteisö kantaa, että syy osallistua siihen kantamiseen.
Jos ihmiseltä tapetaan lapsi hoidon puutteeseen siksi että hän on tullut tehneeksi lapsen ilman varmuutta siitä että aina on varaa mennä yksittiselle hoidattamaan, mitä motiivia hänelle jää tehdä esimerkiksi vaikkapa pianipalkkaista mutta tarpeellista työtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä kertaa turhaan Jorvissa, eikä tule mieleen mennä yksityiselle??
22v äiti ei arvatenkaan pysty maksamaan sitä yksityistä. Ja kun täällä kerran on julkinen terveydenhoito, niin kyllä sitä pitää voida käyttää ja sen toimimiseen luottaa.
No jos ei pysty yhtä yksityistä lääkärikäyntiä lapsensa terveyden takaamiseksi maksamaan, niin kuinka hän yleensä pystyy huolehtimaan lapsestaan? Muiden rahoilla, oletan?
Kyllä. Sillä tavalla kehittynyt yhteiskunta toimii: kaikista huolehditaan ja siten kaikilla on sekä luotto siihen että yhteisö kantaa, että syy osallistua siihen kantamiseen.
Jos ihmiseltä tapetaan lapsi hoidon puutteeseen siksi että hän on tullut tehneeksi lapsen ilman varmuutta siitä että aina on varaa mennä yksittiselle hoidattamaan, mitä motiivia hänelle jää tehdä esimerkiksi vaikkapa pianipalkkaista mutta tarpeellista työtä?
Hyvä vanhempi selvittää realiteetit, eikä rääkkää tai jopa tapa lastaan jonkin haihatelman/periaatteen/ihanteen takia.
Eli vie lapsen KUNNOLLLISELLE lääkärille, jos ja kun julkisen puolen lääkäri on surkea.
Ei hakkaa päätään viittä kertaa ja anna lapsensa kärsiä vain koska hänellä on mielestään oikeus tai hän on niin typerä, ettei ymmärrä mikä tilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vähän sama kokemus joulukuussa, mutta TYKS:ssä. Mitään hätää ei kenenkään mielestä ollut, vaikka vauva hengitti huonosti. Käskettiin antaa Buranaa.
Lopulta meni hermo ja vain tungettiin päivystykseen, niin vauva jäi osastolle rs-viruksen aiheuttaman keuhkokuumeen vuoksi. Ja siis varmasti oli ruuhkaa ja varmasti porukka soitti turhaan, mutta kyllä v*tutti kaikki ne "ottakaa buranaa" -ihmiset silti.
Mietittiin että onneksi on meidän kolmas ja meillä on pokkaa mennä sinne lääkäriin "ilman lupaa", niin tilanne ei enää tuon pahemmaksi päässyt. Mutta osa on niin paljon kiltimpiä, että varmaan olisivat vielä odotelleet.
Eihän alle 12-vuotiaalle saisi suositusten mukaan edes antaa Buranaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on sikäli varsinkin todella mielenkiintoisia tapauksia, että kun samaan aikaan kuuluu juttuja sairaaloiden ja ensiavun ruuhkautumisesta, niin onko ihmekään, että ruuhkautuu, jos saman asian takia pitää tulla viisi kertaa sinne ennen kuin hoidetaan. Olisiko ollut vähän nopeammin hoidettu tuokin homma, jos olisi ensimmäisestä kerrasta jo otettu hoitoon. Silloin keuhkojen tilanne ei olisi edes ollut vielä niin paha.
Eli taitaa olla se sairaaloiden kiire täysin itse aiheutettua, kun on aikaa ottaa joku potilas vastaa neljä kertaa turhaan tutkimatta ja antamatta hoitoa.
Onneksi tämäkin tapaus tuli julkisuuteen, niin ehkä tuonne saisi jotain painetta kehittää prosesseja. Mielestäni oikea tapa kehittää olisi se, että potilas tutkitaan aina ensimmäisellä kerralla riittävästi ja riittävällä ajankäytöllä, ettei toista kertaa tarvitse tulla samalla asialla.
On ihan selvä, ettei kaikki oireet tule aina esiin ensimmäisellä kerralla, mitä myöhemmin tulee, eikä niitä kaikkia saa ensimmäisellä kerralla selville, vaikka pyöräytettäisiin kaikki kokovartalon magneettikuvaukset. Siksi se on ihan itsestään selvää, että aika usein kotiutetaan, ja sanotaan, että tulkaa uudestaan, jos oireet pahenevat, ja sitten tutkitaan tarkemmin. Ihan normikäytäntö. Eihän siitä mitään tulisi, että jokainen flunssa, joista 5 % voi olla keuhkokuumeita, otetaan sairaalaan tarkkailuun.
Työskentelen itse päivystyksessä, ja potilaat saattavat tulla ruuhkauttamaan päivystystä viikonloppuna, vaikka oireet ovat olleet jo 2 viikkoa, kun ovat päättäneet, että juuri nyt pitää tutkia. Ei niin pidä tehdä, vaan tulla heti ensimmäisenä arkipäivänä.
Sanon teille, että todella monet potilaat tulevat päivystykseen aivan turhaan. Ei ihme, että siinä järjettömässä paineessa ja kuormituksessa sitten menee läpi sormien tuollainen oikeasti vakava tapaus. Hoitajat ja lääkäritkin ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Eikä kukaan potilas voi vaatia virheettömyyttä.
He teki NELJÄ kertaa mokan yhdelle potilaalle. Ei tartte olla virheetön mutta jossain vaiheessa voisi skarpata.
No jos tällaisia mokia tapahtuu yhtä usein, kun lehtijuttuja on, niin aika hyvin kuitenkin toimii.
Oikeasti, julkisessa terveydenhuollossa työskentelevänä suoraan sanoen v*tuttaa tällaiset jutut. Teen keskimäärin 6-päiväistä työviikkoa, minulta ei ole siitä kysytty, vaan se sanellaan työnantajan toimesta. Pyrin tutkimaan potilaat niin hyvin kuin pystyn. Kaikkia tutkimuksia ei tietenkään tehdä heti, vaan sitten, jos oireet pitkittyvät. Välillä on jonot pitkät, mutta minkäs teet. Ei ne päättäjätkään osaa arvioida, milloin ihmiset sinne päivystykseen yhtä aikaa päättää ilmaantua, eikä lääkäreillä tai hoitajilla ole kristallipalloa. Minullekin voi sattua virhe, kun ihminen olen minäkin. Olin lukioni parhaimmistoa, eli tuskin mistään erityistä kykyvajeesta on asia kiinni. Lääkärin ammatissa virhe voi johtaa potilaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan, mutta ei sille voi mitään, sen kanssa on vain elettävä.
Ottaa suuresti päähän tällaiset massalynkkaukset, kun meillä 99 % tapauksista saadaan aivan asianmukainen hoito. Näen läheltä sitä, miten monet ylilääkärit ja päättäjät pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta terveydenhuolto toimisi. Todella demoralisoivaa työskennellä julkisella sektorilla, jos yleinen asenne tämä yhden potilaan kokemuksen perusteella.
Tässä tapauksessa lri oli kuullut keuhkoista ylimääräistä mutta ei tutkinut tarkemmin niin kuin olisi oireiden perusteella pitanyt.
Julkisella on tosiaan paljon myös hyvä hoitoa. Terveyskeskukseen tosin on melko mahdotonta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävää!
Itsellä on kokemus kun teini kävi päivystyksessä kolme kertaa lääkärin lähetteellä. Kotiin passitus joka kerta.
Sitten hermostuin ja pakotin lähtemään neljännen kerran. . Lähti omalla kyydillä kun ei henki enää kulkenut eikä pystynyt pistämään vastaan.
Siellä kymmenen tunnin odotuksen ja tutkimusten jälkeen passitus yliopistosairaalaan.
Sanoin että puetaan ja lähdetään ajeleen. Tuli ehdoton EI omalla autolla.
Ambulanssi siirsi sitten hoitoon eristykseen. Parin viikon reissu. Montakohan ehti tartuttamaan?
Mistä noita mukalääkäreitä sikiää?
Vierailija kirjoitti:
No sama sairaala pari vuotta sitten. Pojallani oli 40 astetta kuumetta ja niin kipeä jalka, ettei pystynyt ilman keppejä kävelemään. Hoitaja puhelimessa oli tehnyt diagnoosin, että influenssa ja revähdys. Olikin pahasti leviämään päässyt bakteeri, meinasi käydä huonosti. Onneksi mentiin toisaalle ja päästiin saman tien kuviin ja sairaalaan. Crp oli yli 400.
Monesti lapset ovat tosi sitkeitä ja kun vielä henki kulkee niin lääkäri ei ota tosissaan.
Tuo hoitajajien lupa tehdä diagnooseja on aivan hirveää. Ei ole meillä (itsekin olen hoitaja)
lupaa diagnosoida potilaita.
Onneksi poikasi selvisi.
Tuo on pientä ammattitaidotonta suhmurointia. Eniten olen saanut ihmetellä kuinka asiattomuuksista ja rikoksista ei puhuta kollegoiden kesken tai jos puhutaan, niin ei vuodeta ulos niitä salaisuuksia, eikä puututa. Ihaltavaa.
Onpas ovela niin niin etkö huomannut että se luottamus romutetaan. Mahdollisimman huonoa hoitoa. Oipas hienot näytelmät
Paitsi jos oikeasti on noin käynyt, niin ei kai se mikään yllätys ole jos odottaa ehkä myös seuraavalla kerralla hoidon olevan huonoa samassa paikassa. Jos vihjaat että tuollaista tejtäisiin tahalleen jollekin eli järjestetään huonompaa hoitoa kun tavsllisesti tai keskimäärin. Nonhuh huh mitä pitäisi tuollaisesta ajatella. Ei kovin kivalta kuulosta. Kuulostaa melkein uskomattomalta. Tietyin selityksen en ollenkaan epäile,että ei tuollaiseen saataisi ihmisiä mukaan. Sen verran kieroutuneita yksilöitä joka ammatissa
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsi loukkasi kätensä sunnantaina. Ensin terveyskeskukseen tunti odottelua. Lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut teen lähetteen Jorviin. Ajo Jorvin lasten päivystykseen. Jonotus puoli tuntia vastaanottoon. Hoitaja tutkii kättä. Jonotus kaksi tuntia, lääkäri tutkii - saattaa olla murtunut, lähete röntgen. Odotetaan taas pari tuntia röntgeniin. Odotetaan pari tuntia että lääkäri tulee kertomaan että on murtuma, kipsataan. Odotetaan tunti kipsaukseen.
Pahinta on että en tajunnut ottaa eväitä mukaan. Olin lapsen kanssa kahdestaan eikä siitä odotushuoneesta oikein voinut mihinkään lähteä kun ei ollut mitään tietoa milloin oma vuoro tulee.
Ymmärrän että sairaanhoidossa on tarkat prosessit, mutta en silti ihan ymmärrä miksi piti odottaa kahden eri lääkärin kautta ennenkuin pääsi röntgeniin. Minullekin oli heti tapaturmasta lähtien melko selvää että käteen tuli murtuma.
Tää saattaa olla murtunu on kyllä huippu!
Meille lääkäri sanoi noin kun 9vuotiaan käsi oli ilmiselvästi ihan väärässä asennossakin. Sanoin että on murtunut. Ehkä oli liikaa lääkärin itsetunnolle.
Ei ollu rontgen auki enää.
Aamulla heti yksityiselle. Lääkäri haki lasten ortopedin. Veti luun paikalleen. Kipsaus kuvaus. Kotiin. Tunti meni ja matkat päälle.
Esimerkki: olet kunnallisella hammasläääkärillä, outo käytös lääkärillä yhdistettynä ihmeellisen nopeasti murenevaan hampaaseen. Saattaa olla kyseessä huono hoito tai sattuma mutta herättää ainakin epäilyksiä. Samalla utelu muista ei niin kiireellisistä hammas jutuista: miten aiot rahoittaa. Nätisti vastasin, mutta olisi tehnyt mieli sanoa: Vitt...ks kuuluu sulle.
Alue: Aihe vapaa
Juu itse passitettu lapsen kanssa myös useamman kerran. Ei häirinnyt itseäni kylläkään, mutta lapsen kannaa ei niin kiva juosta kun esim. kuumetta. Hieman idioottimsisey kommemtjt ja reaktiot joiltau "ammattilaiselta" kyllä hieman ärsytti.
Nuori sairaanhoitaja tyttönenkin heti ensitöikseen opastavaan sävyyn, että takin voisi ottaa pois ja pillimehuja tarjoilemaan kujeilevalla äänellä, vaikka sanoin, että ei tuo mitään mehua voi juoda, eikä juonutkaan kun tuotiin.
Oli sellanen tauti, että piti saada suoneen tiputus. Huvittavaa kun sairaanhoitajatyttöset luulee, että pillimehusta se lapsi ilostuu. Tuota se on kun ei ole elämänkokemusta oikeastaan ollenkaan myös jostain pehemmistakin kun pelkkää 38 kuume.