Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa
12.02.2023 |
Ongelmallista on mielestäni keskiluokan käsite puhumattakaan, että se liitetään johonkin euromäärään. Itsellä on korkeakoulututkinto ja työpaikka mutta ei silti varaa matkustella ja hankkia omakotitalo tai sähköauto. Inflaatio pitää huolen, ettei ylimääräistä jää sijoituksiinkaan.
Kommentit (420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.
Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.
Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?
En usko, että teidän koulutettujen, hyvissä töissä olevien ihmisten ymmärrys olisi oikeasti noin yksioikoista. Viitala puhuu ihan niistä asioista, jotka ihmisen köyhyyteen ja syrjäytymiseen johtavat, ja ymmärrys niistä on se mitä hän peräänkuuluttaa.
Eri
Viitala on köyhä, koska hän ei kykene tekemään töitä. Hän ei ole työkykyinen, koska on sairastunut mieleltään. Meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka takaa Viitalalle asunnon ja ruuan, terveydenhuollon ja terapiat vaikka hän itse ei niitä itselleen pysty kustantamaan. Sama hyvinvointiyhteiskunta elättää ilmeisen pitkälti Viitalan lapsia. Viitala ei saa valtiolta samaa elintasoa kuin työssäkäyvä keskiluokka. Viitalan lapselle ei Kela kustanna sitä taitoluistelua eikä äidille ravintolailtoja, mutta perustarpeista huolehditaan. Uskon, että useimmat ovat sitä mieltä, että Viitalalle ei kuulukaan sama elintaso kuin vaikkapa pitkää päivää painavalle lääkärille tai burn outissa kipuilevalle opettajalle vaikka mieleltään Viitala olisi mielellään keskiluokan elintasossa.
Viitala kykenee sairaanakin kirjoittamaan pitkiä, hyvin jäsenneltyjä kolumneja säännöllisesti Ylelle. Lapset eivät ilmeisestikään ole huostassa, on koti, miesystävä jne. Todellisesti syrjäytynyt ja sairas ei kykene mihinkään, mihin Viitala.
Eli köyhä ei voi olla jos ei ole totaalisen syrjäytynyt?
Tässä jälleen nähdään, että köyhä ei voi ikinä olla oikeanlainen köyhä hyväosaisten mielestä. Jos osaa puhua ja kirjoittaa analyyttisesti ja elämänhallintakin on tallella, ei voi olla oikea köyhä -> ei ansaitse ymmärrystä. Jos taas ei kykene analyyttiseen ilmaisuun ja elämänhallinta on mennyt, on, no, tuollainen, tiedättehän nyt millainen, jotain rupusakkia, köyhyys on oma syy -> ei ansaitse ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.
Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.
Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?
En usko, että teidän koulutettujen, hyvissä töissä olevien ihmisten ymmärrys olisi oikeasti noin yksioikoista. Viitala puhuu ihan niistä asioista, jotka ihmisen köyhyyteen ja syrjäytymiseen johtavat, ja ymmärrys niistä on se mitä hän peräänkuuluttaa.
Eri
Viitala on köyhä, koska hän ei kykene tekemään töitä. Hän ei ole työkykyinen, koska on sairastunut mieleltään. Meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka takaa Viitalalle asunnon ja ruuan, terveydenhuollon ja terapiat vaikka hän itse ei niitä itselleen pysty kustantamaan. Sama hyvinvointiyhteiskunta elättää ilmeisen pitkälti Viitalan lapsia. Viitala ei saa valtiolta samaa elintasoa kuin työssäkäyvä keskiluokka. Viitalan lapselle ei Kela kustanna sitä taitoluistelua eikä äidille ravintolailtoja, mutta perustarpeista huolehditaan. Uskon, että useimmat ovat sitä mieltä, että Viitalalle ei kuulukaan sama elintaso kuin vaikkapa pitkää päivää painavalle lääkärille tai burn outissa kipuilevalle opettajalle vaikka mieleltään Viitala olisi mielellään keskiluokan elintasossa.
Viitala kykenee sairaanakin kirjoittamaan pitkiä, hyvin jäsenneltyjä kolumneja säännöllisesti Ylelle. Lapset eivät ilmeisestikään ole huostassa, on koti, miesystävä jne. Todellisesti syrjäytynyt ja sairas ei kykene mihinkään, mihin Viitala.
Eli köyhä ei voi olla jos ei ole totaalisen syrjäytynyt?
Tässä jälleen nähdään, että köyhä ei voi ikinä olla oikeanlainen köyhä hyväosaisten mielestä. Jos osaa puhua ja kirjoittaa analyyttisesti ja elämänhallintakin on tallella, ei voi olla oikea köyhä -> ei ansaitse ymmärrystä. Jos taas ei kykene analyyttiseen ilmaisuun ja elämänhallinta on mennyt, on, no, tuollainen, tiedättehän nyt millainen, jotain rupusakkia, köyhyys on oma syy -> ei ansaitse ymmärrystä.
Mihin sitä erityistä ymmärrystä tarvitaan. Me hyväosaiset maksamme näiden Aulien kulut ja vielä niiden narkkari Janinojen ja alkoholisti Perojenkin. Miksi meidän pitäisi jotenkin vielä enemmän käyttää aikaamme ja energiaamme heihin? Mikä näille Auleille nitten riittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.
Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.
Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?
En usko, että teidän koulutettujen, hyvissä töissä olevien ihmisten ymmärrys olisi oikeasti noin yksioikoista. Viitala puhuu ihan niistä asioista, jotka ihmisen köyhyyteen ja syrjäytymiseen johtavat, ja ymmärrys niistä on se mitä hän peräänkuuluttaa.
Eri
Viitala on köyhä, koska hän ei kykene tekemään töitä. Hän ei ole työkykyinen, koska on sairastunut mieleltään. Meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka takaa Viitalalle asunnon ja ruuan, terveydenhuollon ja terapiat vaikka hän itse ei niitä itselleen pysty kustantamaan. Sama hyvinvointiyhteiskunta elättää ilmeisen pitkälti Viitalan lapsia. Viitala ei saa valtiolta samaa elintasoa kuin työssäkäyvä keskiluokka. Viitalan lapselle ei Kela kustanna sitä taitoluistelua eikä äidille ravintolailtoja, mutta perustarpeista huolehditaan. Uskon, että useimmat ovat sitä mieltä, että Viitalalle ei kuulukaan sama elintaso kuin vaikkapa pitkää päivää painavalle lääkärille tai burn outissa kipuilevalle opettajalle vaikka mieleltään Viitala olisi mielellään keskiluokan elintasossa.
Ei kuulu Viitalalle muiden eikä omastakaan mielestä keskiluokan elämä, mitä se nyt onkaan.
Ehkä Viitala käy sossurahoista ulkona syömässä joskus, ehkä hänellä ei ole terveyskuluja tai muita erikoiskuluja. Ehkä isovanhempi on joskus sponssannut jotain lastenlapsilleen. Sossussa saa 250€ harrastuksiin vuodessa. En tiedä mitä sillä saa, jotain mutta ei kalleimpia tietenkään.
Ei keskiluokkaista elämää tuo kuitenkaan ole.
Taitiluisteluunkin voi olla varaa, jos lasten isä tai joku muu sponssaa. Ei varmaan muuten.
"Ihmiset, joilla olisi kaikki resurssit tehdä tiedettä ja taidetta ja muuttaa maailmaa".
Hänen mielestään me keskiluokkaiset voitaisiin tehdä yllä olevaa, mutta sen sijaan keskitytään kuluttamaan. Ja puhumaan siitä.
Hän ottaa esimerkiksi omat ja lasten harrastukset. Niin, niiden sijastako me kaikki alettaisiin tekemään taidetta, tiedettä ja maailman muutosta? Miten? Millä taidoilla?
Olen itse kirjanpitäjä/somevastaava/yleishöylä pienessä yrityksessä. Osaan soittaa soittimia, mutta minulla ei ole taitoa luoda musiikkia. En myöskään osaa, enkä tarkemmin ajateltuna edes halua, soittaa muiden kanssa. Osaan kirjoittaa ihan hyvin, mutta ajatus kirjan kirjoittamisesta vain itselle tuntuu ajan hukalta (vain itselle siksi, että läpi lyöminen on lottovoitto). Tiedettä en tee kun en osaa.
Olen aivan tavallinen, keskituloinen, keskiluokkalainen nainen joka ei jaksaisi enää lukea keskiluokan syyllistämistä milloin mistäkin.
Kyllä, ajan kaksi vuotta vanhaa autoa. Olen tästä useasti erittäin kiitollinen, sillä auto on minulle ensimmäinen näinkin uusi. Minusta se on hieno! Maksan siitä kuussa noin 300€.
Kyllä, asun omakotitalossa. Rakennettiin tämä miehen kanssa lähes kaksistaan: levypinnalta lähdettiin kokoamaan työpäivien jälkeen. Melkein meni jaksaminen, kun kilpaa rakennettiin materiaalien hinnan nousun kanssa. Säästettiin omalla työllä 100k€. Se vaati silti paljon, sillä emme varsinaisesti ui turvaverkoissa.
Kyllä, joskus matkustetaan. Tehdään sen mahdollistamiseksi valintoja joka päivä.
Kyllä, elämä on yhtä hiton kustannuksista selviämistä ja niistä puhumista. Harva haluaa olla munkkina Valamossa koko elämänsä.
Middleton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.
Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.
Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?
En usko, että teidän koulutettujen, hyvissä töissä olevien ihmisten ymmärrys olisi oikeasti noin yksioikoista. Viitala puhuu ihan niistä asioista, jotka ihmisen köyhyyteen ja syrjäytymiseen johtavat, ja ymmärrys niistä on se mitä hän peräänkuuluttaa.
Eri
Viitala on köyhä, koska hän ei kykene tekemään töitä. Hän ei ole työkykyinen, koska on sairastunut mieleltään. Meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka takaa Viitalalle asunnon ja ruuan, terveydenhuollon ja terapiat vaikka hän itse ei niitä itselleen pysty kustantamaan. Sama hyvinvointiyhteiskunta elättää ilmeisen pitkälti Viitalan lapsia. Viitala ei saa valtiolta samaa elintasoa kuin työssäkäyvä keskiluokka. Viitalan lapselle ei Kela kustanna sitä taitoluistelua eikä äidille ravintolailtoja, mutta perustarpeista huolehditaan. Uskon, että useimmat ovat sitä mieltä, että Viitalalle ei kuulukaan sama elintaso kuin vaikkapa pitkää päivää painavalle lääkärille tai burn outissa kipuilevalle opettajalle vaikka mieleltään Viitala olisi mielellään keskiluokan elintasossa.
Ei kuulu Viitalalle muiden eikä omastakaan mielestä keskiluokan elämä, mitä se nyt onkaan.
Ehkä Viitala käy sossurahoista ulkona syömässä joskus, ehkä hänellä ei ole terveyskuluja tai muita erikoiskuluja. Ehkä isovanhempi on joskus sponssannut jotain lastenlapsilleen. Sossussa saa 250€ harrastuksiin vuodessa. En tiedä mitä sillä saa, jotain mutta ei kalleimpia tietenkään.
Ei keskiluokkaista elämää tuo kuitenkaan ole.
Taitiluisteluunkin voi olla varaa, jos lasten isä tai joku muu sponssaa. Ei varmaan muuten.
Ei kaikki halua taitoluistella. Samoin kun ei kaikkien tyttöjen unelma ole ratsastus herran jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viitalan tekstin ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen ero. Viitalan mukaan keskiluokkaiset eivät ymmärrä syrjäytymisen mekanismia.
Kuitenkin keskiluokkaiset käyttävät valtavia määriä rahaa ja näkevät vaivaa ehkäistääkseen lastensa syrjäytymistä: muuttavat tietylle alueelle saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun, järjestävät lapsilleen kehittäviä harrastuksia, auttavat läksyissä, maksavat kieli- ja valmennuskursseja. Miksi, jos he eivät ole tunnistaneet näiden asioiden ehkäisevän syrjäytymistä? On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan, mutta keskiluokka maksaa kovan hinnan näiden asioiden jatkamisesta lapsilleen. Miksi, jos se kerran on etuoikeus?
Pitkän päivän painaminen yt-uhan alla, yksi maailman suurimmista verotaakoista, asuntolainan nousevat korot, korkea inflaatio, kotiopettajana toimiminen, kun koulussa opettajan aika menikin kulttuurien välisten konfliktien sovitteluun jne. Tarkastakaa termin etuoikeus merkitys, jos pidätte luettelemiani asioita etuoikeutena.
Samoin keskiluokka on kivuliaan tietoinen siitä, että oma asema ja elämä voivat romahtaa milloin tahansa työttömyyden, tapaturman, avioeron tai sairauden myötä. Siksi keskiluokalla on henkivakuutukset, tapaturmavakuutukset, vakavan sairauden turvat, turva työkyvyttömyyden varalle, lainaturva jne.
En siis allekirjoita Viitalan luomaa kuvaa hemmoteltuna, tiedostamattomana ja suoraan sanottuna idioottina kansanosana. Kyllä me ymmärrämme ja tiedämme, siksi ponnistelemme pitääksemme sen mitä meillä on ja siirtääksemme sen lapsillemme. Jos se olisi etuoikeus, ei tarvitsisi ponnistella.
On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.
Keskiluokkaa on helppo haukkua. Sama kuin on helppo heittää Raamattu maahan Koraanin sijaan.
Pelkurien hommaa, koska seurauksia ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nuo keskiluokkaa haukkuvat oikein haluavat?
Tuntuu, että haukkuminen kumpuaa alemmuudentunteesta, katkeruudesta, kateudesta, häpeästä.
Vierailija kirjoitti:
Viitalan tekstin ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen ero. Viitalan mukaan keskiluokkaiset eivät ymmärrä syrjäytymisen mekanismia.
Kuitenkin keskiluokkaiset käyttävät valtavia määriä rahaa ja näkevät vaivaa ehkäistääkseen lastensa syrjäytymistä: muuttavat tietylle alueelle saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun, järjestävät lapsilleen kehittäviä harrastuksia, auttavat läksyissä, maksavat kieli- ja valmennuskursseja. Miksi, jos he eivät ole tunnistaneet näiden asioiden ehkäisevän syrjäytymistä? On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan, mutta keskiluokka maksaa kovan hinnan näiden asioiden jatkamisesta lapsilleen. Miksi, jos se kerran on etuoikeus?
Pitkän päivän painaminen yt-uhan alla, yksi maailman suurimmista verotaakoista, asuntolainan nousevat korot, korkea inflaatio, kotiopettajana toimiminen, kun koulussa opettajan aika menikin kulttuurien välisten konfliktien sovitteluun jne. Tarkastakaa termin etuoikeus merkitys, jos pidätte luettelemiani asioita etuoikeutena.
Samoin keskiluokka on kivuliaan tietoinen siitä, että oma asema ja elämä voivat romahtaa milloin tahansa työttömyyden, tapaturman, avioeron tai sairauden myötä. Siksi keskiluokalla on henkivakuutukset, tapaturmavakuutukset, vakavan sairauden turvat, turva työkyvyttömyyden varalle, lainaturva jne.
En siis allekirjoita Viitalan luomaa kuvaa hemmoteltuna, tiedostamattomana ja suoraan sanottuna idioottina kansanosana. Kyllä me ymmärrämme ja tiedämme, siksi ponnistelemme pitääksemme sen mitä meillä on ja siirtääksemme sen lapsillemme. Jos se olisi etuoikeus, ei tarvitsisi ponnistella.
On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.
Hieno kirjoitus. Viitala syntyi kyllä keskiluokkaan, mutta hänen ponnistelunsa siinä pysyttelemisessä eivät ole olleet kummoisia. Viitala opiskeli toimittajaksi. Jokainen ymmärtää, että nykymaailmassa toimitettua uutisvirtaa on koko ajan vähemmän ja tarve ammattitaitoisille toimittajille on romahtanut. Toimittajan on pitänyt muuntautua tai vaihtoehtoisesti uudelleenkouluttautua. Viitala ei ole sitä tehnyt. Omassa ikäluokassa akateemisen tutkinnon suorittaneista valtaosa on keski-iässä opiskellut toisen tai jopa kolmannen akateemisen tutkinnon, vain pysyäkseen keskiluokassa. Viitalan lapsuudessa keskiluokassa pysytteleminen oli helpompaa. Yksi tutkinto aikuisiässä riitti. Viitalalla onkin ikävä sinne lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihmiset, joilla olisi kaikki resurssit tehdä tiedettä ja taidetta ja muuttaa maailmaa".
Hänen mielestään me keskiluokkaiset voitaisiin tehdä yllä olevaa, mutta sen sijaan keskitytään kuluttamaan. Ja puhumaan siitä.
Hän ottaa esimerkiksi omat ja lasten harrastukset. Niin, niiden sijastako me kaikki alettaisiin tekemään taidetta, tiedettä ja maailman muutosta? Miten? Millä taidoilla?
Olen itse kirjanpitäjä/somevastaava/yleishöylä pienessä yrityksessä. Osaan soittaa soittimia, mutta minulla ei ole taitoa luoda musiikkia. En myöskään osaa, enkä tarkemmin ajateltuna edes halua, soittaa muiden kanssa. Osaan kirjoittaa ihan hyvin, mutta ajatus kirjan kirjoittamisesta vain itselle tuntuu ajan hukalta (vain itselle siksi, että läpi lyöminen on lottovoitto). Tiedettä en tee kun en osaa.
Olen aivan tavallinen, keskituloinen, keskiluokkalainen nainen joka ei jaksaisi enää lukea keskiluokan syyllistämistä milloin mistäkin.
Kyllä, ajan kaksi vuotta vanhaa autoa. Olen tästä useasti erittäin kiitollinen, sillä auto on minulle ensimmäinen näinkin uusi. Minusta se on hieno! Maksan siitä kuussa noin 300€.
Kyllä, asun omakotitalossa. Rakennettiin tämä miehen kanssa lähes kaksistaan: levypinnalta lähdettiin kokoamaan työpäivien jälkeen. Melkein meni jaksaminen, kun kilpaa rakennettiin materiaalien hinnan nousun kanssa. Säästettiin omalla työllä 100k€. Se vaati silti paljon, sillä emme varsinaisesti ui turvaverkoissa.
Kyllä, joskus matkustetaan. Tehdään sen mahdollistamiseksi valintoja joka päivä.
Kyllä, elämä on yhtä hiton kustannuksista selviämistä ja niistä puhumista. Harva haluaa olla munkkina Valamossa koko elämänsä.
Word ja amen.
Itse olen vasta nyt 45-vuotiaana päässyt asemaan, jossa tienaan ensimmäistä kertaa yli 4000e. Olen tehnyt _koko_ikäni_ töitä tämän eteen, yhdessä miehen kanssa ja hänen tuella. Olemme saaneet lapset todella epävarmoissa taloustilanteissa (tästä syystä iso ikäero), koko ajan jotenkin nitkutelleet eteenpäin. Asuntolainan saimme silloin, kun ensiasunnon sai vielä ostaa 100% lainalla, tämän mahdollistivat puolison vanhemmat. Välillä on ollut tilanne, että olemme tosissaan joutuneet miettimään asunnon laittamista myyntiin, koska en ole löytänyt työpaikkaa. Osaamiselleni on ollut kysyntää, mutta palkanmaksajaa ei ole löytynyt ennenkuin nyt.
En tunnista itseäni tuosta Aulin kuvauksesta, minusta se kuvaa enemmänkin "espoolaista keskiluokkaa". Emme asu pk-seudulla, joten ehkä täällä kauempana on erilaista. Ja hyvällä tavalla.
Mutta millään lailla en suostu syyllistymään. Autamma yhteiskuntaa, teemme hyväntekeväisyyttä ja lapset tietävät tämän myös. Tietävät myös, että nykyinen tilanne on etuoikeutettu, mutta näin ei ole ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.
Viitala ei kirjoita tästä, koska hänen viestinsä tuhoutuisi silmänräpäyksessä.
Missään ei niin helppoa päästä keskiluokkaan kuin näissä meidän pohjoisissa ns. hyvinvointivaltioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos se ei täällä onnistu, niin se ei onnistu missään.
Toisekseen, ei ole ollut ikinä yhtään ainutta yhteiskuntaa, jossa esim. pitkäaikainen työttömyys tai vastaava ei aiheuttaisi elintason rajua laskua. Meillä tämä lasku on loivin mitä missään, koska tuloerot ovat meillä niin pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, keskiluokkaisena perheenäitinä pidän yhteiskuntaa omalta osaltani pystyssä sote-alan työtä tekemällä. Kuljen töihin aina sään salliessa pyörällä. Vapaa-ajallani pyrin kasvattamaan lapsistani kunnon kansalaisia puuhaamassa heidän kanssaan erilaisia asioita luisteleminen opettelusta (ihan lähikoulun kentällä) ravintolaetikettiin. Materiaan emme tuhlaa mutta laadukkaita vaatteita, urheiluvälineitä, kirjoja, hyvää ruokaa ja joskus elämyksiä ostetaan, pyrkien valitsemaan kotimaista. Kun keskiluokka toimii niin niin eikös siinä synny jokunen työpaikka? Jaksamisen tueksi harrastan itse musiikin soittamista ja kuntosalia. Mutta tämäkö ei nyt sitten riitäkään, vaan minun pitäisi etuoikeutettuna kermaperseenä tämän kaiken päälle ehtiä vielä pelastaa maailma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Tahallinen väärinymmärtäminen on noloa ja kertoo vain siitä, että Viitalan puheissa joku kolahtaa.
Ei, Viitala ei toivo, että keskiluokka voisi pahoin. Ainoa, mitä hän peräänkuuluttaa, on ymmärrys siitä, millaiset asiat vaikuttavat siihen, kuka pääsee hyvinvoivien joukkoon ja kuka ei.
Mikä saa Aulin kuvittelemaan, että keskiluokkaiset eivät ymmärtäisi? Sekö, että hän itse ei sitä ymmärtänyt? Tässä ketjussa on paljon erittäin hyviä kommentteja, joista selviää, että keskiluokkaiset todellakin ymmärtävät asian. Eivät keskiluokkaiset kävisi töissä, jos kuvittelisivat, että heille "etuoikeutettuna" tipahtaisi keskiluokkainen elintaso kuin Manulle illallinen ilman työntekoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.
Tietenkin sun kokemuksesi ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä oikeasti, millaista on olla esimerkiksi sydänvikaisen down-lapsen äiti? En minäkään ymmärrä, vaikka hyvällä ystävälläni sellainen lapsi onkin. Ymmärrän, että hänen vanhemmuutensa on ollut rankempaa ja erilaista kuin omani, mutta se ymmärrys riittää ihan hyvin. Kun hän kaipasi täyttä ymmärtämistä, hän tapasi muita sydänvikaisten down-lasten vanhempia. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Ystäviltään hän kaipasi ainoastaan ymmärrystä siitä, ettei hänellä ollut lapsensa kanssa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin terveiden lasten kanssa voi tehdä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.
Tietenkin sun kokemuksesi ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä oikeasti, millaista on olla esimerkiksi sydänvikaisen down-lapsen äiti? En minäkään ymmärrä, vaikka hyvällä ystävälläni sellainen lapsi onkin. Ymmärrän, että hänen vanhemmuutensa on ollut rankempaa ja erilaista kuin omani, mutta se ymmärrys riittää ihan hyvin. Kun hän kaipasi täyttä ymmärtämistä, hän tapasi muita sydänvikaisten down-lasten vanhempia. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Ystäviltään hän kaipasi ainoastaan ymmärrystä siitä, ettei hänellä ollut lapsensa kanssa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin terveiden lasten kanssa voi tehdä.
Keskiluokkaisten kanssa on vaan se, että he ei yleensä kyllä ymmärrä mun erilaista kokemusta. Nuorempana mä suorastaan nautin siitä shokista, jonka omasta lapsuudesta kertominen ihmisissä aiheutti, mutta näin vanhemmiten mä en enää jaksa sitä säälinsekaista ihmettelyä.
Mun kokemuksen mukaan siis ihmisillä on kyllä tieto siitä, että on olemassa perheitä, jotka eivät ole keskiluokkaa, mutta he eivät silti tajua asiaa oikeasti. He eivät ymmärrä miten paljon erilaisempaa elämä alemmissa tuloluokissa on. Näin kohta keski-ikäisenä on jännä kuunnella kun työkaverit muistelee lapsuuttaan ja sitä, miten ei omassa perheessäkään raha puussa kasvanut ja sitten seuraavassa hetkessä muistellaan lapsuuden etelänmatkoja.
Voi toki olla semmosia keskiluokkaisesta taustasta tulevia, joilla on aitoa ymmärrystä. Mä en vaan oo oikein sellasiin törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.
Tietenkin sun kokemuksesi ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä oikeasti, millaista on olla esimerkiksi sydänvikaisen down-lapsen äiti? En minäkään ymmärrä, vaikka hyvällä ystävälläni sellainen lapsi onkin. Ymmärrän, että hänen vanhemmuutensa on ollut rankempaa ja erilaista kuin omani, mutta se ymmärrys riittää ihan hyvin. Kun hän kaipasi täyttä ymmärtämistä, hän tapasi muita sydänvikaisten down-lasten vanhempia. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Ystäviltään hän kaipasi ainoastaan ymmärrystä siitä, ettei hänellä ollut lapsensa kanssa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin terveiden lasten kanssa voi tehdä.
Keskiluokkaisten kanssa on vaan se, että he ei yleensä kyllä ymmärrä mun erilaista kokemusta. Nuorempana mä suorastaan nautin siitä shokista, jonka omasta lapsuudesta kertominen ihmisissä aiheutti, mutta näin vanhemmiten mä en enää jaksa sitä säälinsekaista ihmettelyä.
Mun kokemuksen mukaan siis ihmisillä on kyllä tieto siitä, että on olemassa perheitä, jotka eivät ole keskiluokkaa, mutta he eivät silti tajua asiaa oikeasti. He eivät ymmärrä miten paljon erilaisempaa elämä alemmissa tuloluokissa on. Näin kohta keski-ikäisenä on jännä kuunnella kun työkaverit muistelee lapsuuttaan ja sitä, miten ei omassa perheessäkään raha puussa kasvanut ja sitten seuraavassa hetkessä muistellaan lapsuuden etelänmatkoja.
Voi toki olla semmosia keskiluokkaisesta taustasta tulevia, joilla on aitoa ymmärrystä. Mä en vaan oo oikein sellasiin törmännyt.
Mihin sä olisit tarvinnut muiden aitoa ymmärrystä? Olisiko se muuttanut sun elämässäsi jotain? Ei. Sun lapsuutesi oli sellainen kuin se oli. Mun ystävälläni on ollut ihan erilaiset huolet omasta down-lapsestaan kuin mulla omistani. Eikä hän voi olettaa, että kukaan muu kuin saman kokenut voisi tarjota hänelle aitoa ymmärtämistä. Jos sä kaipaat aitoa ymmärtämistä, sun pitää hakea sitä saman kokeneilta.
Vierailija kirjoitti:
Viitalan tekstin ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen ero. Viitalan mukaan keskiluokkaiset eivät ymmärrä syrjäytymisen mekanismia.
Kuitenkin keskiluokkaiset käyttävät valtavia määriä rahaa ja näkevät vaivaa ehkäistääkseen lastensa syrjäytymistä: muuttavat tietylle alueelle saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun, järjestävät lapsilleen kehittäviä harrastuksia, auttavat läksyissä, maksavat kieli- ja valmennuskursseja. Miksi, jos he eivät ole tunnistaneet näiden asioiden ehkäisevän syrjäytymistä? On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan, mutta keskiluokka maksaa kovan hinnan näiden asioiden jatkamisesta lapsilleen. Miksi, jos se kerran on etuoikeus?
Pitkän päivän painaminen yt-uhan alla, yksi maailman suurimmista verotaakoista, asuntolainan nousevat korot, korkea inflaatio, kotiopettajana toimiminen, kun koulussa opettajan aika menikin kulttuurien välisten konfliktien sovitteluun jne. Tarkastakaa termin etuoikeus merkitys, jos pidätte luettelemiani asioita etuoikeutena.
Samoin keskiluokka on kivuliaan tietoinen siitä, että oma asema ja elämä voivat romahtaa milloin tahansa työttömyyden, tapaturman, avioeron tai sairauden myötä. Siksi keskiluokalla on henkivakuutukset, tapaturmavakuutukset, vakavan sairauden turvat, turva työkyvyttömyyden varalle, lainaturva jne.
En siis allekirjoita Viitalan luomaa kuvaa hemmoteltuna, tiedostamattomana ja suoraan sanottuna idioottina kansanosana. Kyllä me ymmärrämme ja tiedämme, siksi ponnistelemme pitääksemme sen mitä meillä on ja siirtääksemme sen lapsillemme. Jos se olisi etuoikeus, ei tarvitsisi ponnistella.
On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.
Tämä on erittäin hyvä pointti!
Keskiluokkaiset säästää mistä tahansa muusta mutta lasten harrastukset laitetaan katkolle vasta viimeisten säästökohteiden joukossa. Lapselle otetaan vakuutus, muutetaan alueelle jossa hyvä koulu, vaikka tämä tarkoittaisikin ahtaampaa asuntoa, isompaa lainaa tai isompaa vastiketta. Keskiluokka sinnittelee omistusasunnon kanssa, koska ymmärtää että vuokralla se sama raha menee ulkopuolisen taskuun. Lapselle otetaan vakuutus jo ennen syntymää ja sitä maksetaan viimeiseen asti.
Keskiluokka nimenomaan on äärimmäisen tietoinen luokasta ja siitä miten helppoa on pudota alaspäin. Ja tekee kaikkensa, ettei niin käy.
Ehkä keskiluokkaisuus on sit ennen kaikkea kykyä ymmärtää luokan merkitys ja kykyä nähdä, millä tavoilla jatkuvuuden voi taata lapsilleen? Suuri osa keskiluokasta ei ole erityisen hyvin toimeentulevia. Minäkin olen ollut koko ikäni vain pätkätöissä ja tällä hetkellä sairauspäivärahalla polvileikkauksen takia. Miehellä tavallinen työ ja tavallinen palkka n. 3000€ brutto. Silti me näillä tuloilla pinnistellään ja käytetään vähät rahat mahdollisimman järkevästi.
Sit tunnen monia, joilla on isommat tulot muttei huolta huomisesta, omistusasunto ja iso laina ei kiinnosta tai jotain on mennyt ulosottoon joskus. Lasten harrastusten tulee olla ilmaisia (miksi), asutaan huonolla alueella (miksi), silti riittää rahaa asuntoauton ostamiseen ihan käteisellä, ei velaksi. Ja rotukoiraharrastukseen upotetaan valtavasti rahaa, kun eläimet antaa niin paljon. Samalla voidaan pihistää lääkkeistä tai lapsen silmälaseista. Kaikki nämä kokemukset ihan omasta tuttavapiiristä.
Juu antaahan ne eläimet paljon, mutta keskiluokka ajattelee niin, että terveys, koulutus, rahan säästäminen tulevaisuutta ajatellen ja lasten harrastukset on tärkeämpää kuin oma koiraharrastus tai asuntoauto tai tuning-autot. Jos tärkeämpien seikkojen jälkeen jää ylimääräistä, niin sit vasta hankitaan se asuntoauto tai kolme rotukoiraa, joiden kanssa käydään näyttelyissä ja ostetaan niille erikoisruokia ja trimmausta.
Keskiluokka osaa priorisoida ja nähdä vähän kauemmas kuin siihen välittömään hyvänolontunteeseen asti. Tästä syystä keskiluokka myös eroaa harvemmin kuin keskiluokan alapuolella olevat. Ennemmin ollaan vähän tylsän tai ärsyttävän puolison kanssa kuin että erotaan ja etsitään taas sitä seuraavaa tosirakkautta. Sillä eron myötä tulotaso laskee ja kohta sitä elääkin ainakin asumistuen varassa.
Sitten on erikseen ne oikeasti köyhät, joiden olemassaolo on Suomessakin todellisuutta. Ja juuri siksi me parjattu keskiluokka tehdään kaikkemme, ettemme siihen putoaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kysehän on myös perhemuodosta: Suomessa on yksilöverotus mutta Kelan ym. tuissa otetaan asuinkumppani tai puolison tulot huomioon. Jos kuluja jakaa jakaa kaksi tulonsaajaa, vaikuttaa se tietenkin elintasoon kotitaloudessa yksinasuvaan verrattuna.
Yksinasuva maksaa kaikesta korkeamman hinnan, mutta saa vähemmän yhteiskunnalta.
Alue: Aihe vapaa
Täällä trollaa palstapersut ja muut oikeistohörhöt. Suuri enemmistö haluaa hyvinvointiyhteiskunnan pysyvän pystyssä.