Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset, joilla olisi kaikki resurssit tehdä tiedettä ja taidetta ja muuttaa maailmaa".

Hänen mielestään me keskiluokkaiset voitaisiin tehdä yllä olevaa, mutta sen sijaan keskitytään kuluttamaan. Ja puhumaan siitä.

Hän ottaa esimerkiksi omat ja lasten harrastukset. Niin, niiden sijastako me kaikki alettaisiin tekemään taidetta, tiedettä ja maailman muutosta? Miten? Millä taidoilla?

Olen itse kirjanpitäjä/somevastaava/yleishöylä pienessä yrityksessä. Osaan soittaa soittimia, mutta minulla ei ole taitoa luoda musiikkia. En myöskään osaa, enkä tarkemmin ajateltuna edes halua, soittaa muiden kanssa. Osaan kirjoittaa ihan hyvin, mutta ajatus kirjan kirjoittamisesta vain itselle tuntuu ajan hukalta (vain itselle siksi, että läpi lyöminen on lottovoitto). Tiedettä en tee kun en osaa.

Olen aivan tavallinen, keskituloinen, keskiluokkalainen nainen joka ei jaksaisi enää lukea keskiluokan syyllistämistä milloin mistäkin.

Kyllä, ajan kaksi vuotta vanhaa autoa. Olen tästä useasti erittäin kiitollinen, sillä auto on minulle ensimmäinen näinkin uusi. Minusta se on hieno! Maksan siitä kuussa noin 300€.

Kyllä, asun omakotitalossa. Rakennettiin tämä miehen kanssa lähes kaksistaan: levypinnalta lähdettiin kokoamaan työpäivien jälkeen. Melkein meni jaksaminen, kun kilpaa rakennettiin materiaalien hinnan nousun kanssa. Säästettiin omalla työllä 100k€. Se vaati silti paljon, sillä emme varsinaisesti ui turvaverkoissa.

Kyllä, joskus matkustetaan. Tehdään sen mahdollistamiseksi valintoja joka päivä.

Kyllä, elämä on yhtä hiton kustannuksista selviämistä ja niistä puhumista. Harva haluaa olla munkkina Valamossa koko elämänsä.

Voi kun sinuun sattuu. Voi että. Voi että kun sinun uhrin elämä on niin rankkaa, ja vielä sen kaiken rankkuuden päälle, sinun pitää vielä lukea Viitalan juttu ja sinun pitää vielä tulla tänne palstalle kertomaan, että Viitala on väärässä.

Muita maailmoja ei ole kuin sinun maailmasi, ja jos onkin, niin sinun ei niistä tarvitse tietää eikä niitä pidä tulla vasten sinun kasvojasi hieromaan.

Kyllä säälin sinua, aidosti. Mutta en ehkä sillä tavalla kuin toivoisit.

Vierailija kirjoitti:

Viitalan tekstin ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen ero. Viitalan mukaan keskiluokkaiset eivät ymmärrä syrjäytymisen mekanismia.

Kuitenkin keskiluokkaiset käyttävät valtavia määriä rahaa ja näkevät vaivaa ehkäistääkseen lastensa syrjäytymistä: muuttavat tietylle alueelle saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun, järjestävät lapsilleen kehittäviä harrastuksia, auttavat läksyissä, maksavat kieli- ja valmennuskursseja. Miksi, jos he eivät ole tunnistaneet näiden asioiden ehkäisevän syrjäytymistä? On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan, mutta keskiluokka maksaa kovan hinnan näiden asioiden jatkamisesta lapsilleen. Miksi, jos se kerran on etuoikeus?

Pitkän päivän painaminen yt-uhan alla, yksi maailman suurimmista verotaakoista, asuntolainan nousevat korot, korkea inflaatio, kotiopettajana toimiminen, kun koulussa opettajan aika menikin kulttuurien välisten konfliktien sovitteluun jne. Tarkastakaa termin etuoikeus merkitys, jos pidätte luettelemiani asioita etuoikeutena.

Samoin keskiluokka on kivuliaan tietoinen siitä, että oma asema ja elämä voivat romahtaa milloin tahansa työttömyyden, tapaturman, avioeron tai sairauden myötä. Siksi keskiluokalla on henkivakuutukset, tapaturmavakuutukset, vakavan sairauden turvat, turva työkyvyttömyyden varalle, lainaturva jne.

En siis allekirjoita Viitalan luomaa kuvaa hemmoteltuna, tiedostamattomana ja suoraan sanottuna idioottina kansanosana. Kyllä me ymmärrämme ja tiedämme, siksi ponnistelemme pitääksemme sen mitä meillä on ja siirtääksemme sen lapsillemme. Jos se olisi etuoikeus, ei tarvitsisi ponnistella.

On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.

Tästähän, mitä kuvaat, on Suomen virallinen psykohistorioitsija Juha Siltala kirjoittanut kokonaisen kirjankin, muiden tekstiensä lisäksi. Uskon, että Auli Viitala on kyllä lukenut sen. Mutta oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on näköjään keskimääräistä huonompi luetun ymmärtämisessä tai sitten kolumni oli erittäin osuva ja nyt älistään syyllisyydestä. >_>

Molemmat. Viitala toivoi jutussa, että keskiluokka käyttäisi koulutustasoaan, älyään ja mahdollisuuksiaan tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemiseen - maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi - mutta kyllä tämän keskustelun seuraaminen osoittaa, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole ollenkaan niin kyvykkäitä ja fiksuja (edes perusluetunymmärtämisen tason suhteen) kuin Viitala tuosta sivupositiostaan käsin niin optimistisesti ajattelee.

Täällä osa porukasta ihan tosissaan muuten fiksussa kommentissa puhuu putkimiehestä keskiluokan edustajana, ja osa puolestaan hyökkää Viitalan persoonaa kohtaan niin kuin alakouluikäinen.

Onneksi täällä on fiksuja kirjoituksia sen ryhmän edustajilta, joiden ääntä Viitala yrittää saamastaan kriitiikistä huolimatta tuoda esille.

Tässäpä se onkin miksi Viitala on niin kahvilla. Täällä suorittavassa portaassa on ihan hemmetin tärkeä, että on töitä ja on jotain tietoja tai taitoja, joista joku on valmis maksamaan. Katos, täällä ei paranneta maailmaa just sen takia, että töissä on aika rankkaa ja sit pitää vielä kasvattaa lapset ja olla vaimollekin (tms.) mukava. Fokus on ELÄMISESSÄ.

Viitalan fokus sen sijaan on jossain ihan muualla ja minusta se johtuu ihan siitä, että hän ei ymmärrä tuota mistä yllä kirjoitin. Esim. jos sulla ei ole mitään mistä joku on valmis maksamaan, niin tottakai olet liemessä. Ja siihen päälle tuollainen asenne, jolla ei todellakaan pärjää, niin sitten olet siellä missä olet.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus tuo on. Viitala näkee hyvin sen oman etuoikeutetun asemansa, kun on saanut keskiluokkaisen kasvatuksen ja koulutuksen, ja sen, että niiden ansiosta hän ei ole täysin syrjäytynyt, vaikka vaikeuksia on tullut. Koska keskiluokkainen ihminen pärjää kelan virkamiestenkin kanssa paremmin, kuin se oikeasti syrjäytynyt. Jokaisen meistä olisi hyvä nähdä oma etuoikeutettu asemamme. Keskiluokassa meillä kaikilla se on, vaikka eläisimme ihan tavallista elämää.

Olen itse tehnyt luokkanousun: suvussani olen ensimmäisiä korkeakoulutettuja ja sisarukseni sekä serkkuni ovat pääsääntöisesti ammattiopistotason käyneitä tai kouluttamattomia duunareita (rekkakuski, ahtaaja, kodinkonemyyjä, talkkari, siivooja, jne). En siis sano tätä mitenkään ylemmyydellä, vaan tiedostan mistä olen lähtenyt ja voisin ihan hyvin olla itse alempaa luokkaa myös.

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni duunarimaailmassa. Nyt työyhteisöni, puolisoni ja ystäväpiiristäni osa ovat keskiluokkaisista taustoista. On niin paljon asioita joita keskiluokkakuplassa elävät eivät ymmärrä. Heidän maailmankuvassaan menestyminen elämässä on "vain" itsestä kiinni. Jos lapsi sairastuu, varaat ajan yksityiseltä ja sairaskuluvakuutus korvaa kulut. Itsekään ei tarvi jonotella päivystyksessä vaan pikkuvaivat hoituvat työterveyslääkärillä. Muuten vakavan sairastumisen kohdalla keskiluokkaisella on energiaa ja osaamista selvitellä millä ehdoin saa sairauspäivärahaa / osasairauspäivärahaa / kuntoutustukea jne. (Esim. osaa pyytää lääkäriltä että työuupumuksen viralliseksi diagnoosikoodiksi kirjataan b-lausuntoon masennus tai ahdistus, koska uupumus ei kelpaa Kelalle eikä vakuutusyhtiölle syynä sairaslomaan tai tuettuun terapiaan). Kun ostaa ensimmäistä asuntoaan, lainaa saa helpommin kun saa vanhemmat takaajiksi. Akateemisten sukulaisten neuvoilla on helpompi sujahtaa yliopistomaailmaan ja osaa käyttäytyä luontevasti, tietää mihin osakuntaan kannattaa liittyä, mitä tarkoittavat fuksiaiset ja miksi kannattaa olla aktiivinen opiskelijaelämässä....

Tietenkään kaikilla ei ole näin, mutta keskiluokkaisesta taustasta saa paljon aineetonta pääomaa jonka turvin osaa luovia elämässä paremmin eteenpäin.

Nykyisen keskiluokkakuplani enemmistö ei näe luokkayhteiskuntaa, koska he pyörivät ympyröissä joissa on vain muita keskiluokkaisia. Eivätkä tähän kuplaan tulleet kehtaa paljastaa omia poikkeavuuksiaan keskiluokkaisille. Itse esimerkiksi asuin vuokralla käytännön pakosta yli kolmikymppiseksi, mikä kl-kuplalaisille on kummallista, "kaikkihan asuvat omassa asunnossa koska se tulee taloudellisesti edullisemmaksi". En myöskään osaa lasketella koska lapsena perheelläni ei ollut varaa rinnelippuihin ja varusteisiin. Meillä ei ole, eikä vanhemmillanikaan ole, kesämökkiä (olen ihan kummajainen tässä suhteessa esim. työkavereihini nähden). En ole koskaan käynyt Lapissa hiihto- tai ruskalomalla. Jne. Suurin osa verrokkiryhmästäni on perheellisiä kahden auton talouksia jotka asuvat omakotitalossa kehyskunnassa ja käyvät lomamatkalla ulkomailla vähintään kerran vuodessa. Useilla on myös mökki tai lomaosake käytettävissä. Lapset harrastavat jääkiekkoa tai jotain muuta ryhmä/seuraurheilua, tai sitten ratsastusta, kuvataidekoulua jne.

Kun seuraan omien lapsuuden sukulaisteni elämää läheltä niin siellä se arkitodellisuus on aika erilainen.

Juu, ei ole itsestäänselvyys keskiluokkaisuus ihmiselle, jonka oma äiti tuli köyhistä oloista maatalosta ja nousi keskiluokkaan ainoana perheestään opiskellen akateemisen ammatin ja menemällä naimisiin koulutetun miehen kanssa.

Opimme lapsina kaiken köyhyydestä, yhä pidemme sukat rikki ja puhki, emme osta turhaan mitään, ruokajätettä ei synny. 

Kirjoitus on alemmuudentuntoa ja kitinää niille, joiden selkänasta revitään Suomen pärjääminen,

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ihan asiaahan tuo Auli kirjoitti, mutta miksi? Mitä hän kirjoituksellaan tavoitteli? Eiköhän jokainen keskiluokkainenkin tiedä, että kahden 3600 €/kk tienaavan perheessa on enemmän rahaa käytettävissä kuin jos tienaajia on vain yksi. Ja että jos jää työttömäksi tai työkyky menee, elintaso laskee. Ja että jos vanhemmilla on resurssit kannustaa ja tarvittaesssa auttaakin lapsiaan koulunkäynnissä, lapsella on paremmat mahdollisuudet kuin sellaisella lapsella, joilla vanhempien tukea ei ole. Eikös nämä ole ihan itsestään selviä asioita? Maalaisjärjelläkin ajateltuna.

Minä koen, että hän tavoitteli tekstillään ihmisten havahduttamista siihen - sinänsä niin ikään arkijärjellä ymmärrettävään asiaan - että ihmiset voivat olla ja reaalimaailmassa ovatkin "eriluokkaisia" ja että jotkut luokkarajat eivät mene tulotason mukaan. Jos on lukenut Viitalan aiempia tekstejä, niistä käy vielä selkeämmin esille se seikka, josta ei suomalaisessa mediasfäärissä mielestäni vieläkään puhuta tarpeeksi: luokkaretkestä alaspäin. Tämä on itse asiassa äärimmäisen tärkeä kysymys, koska se liittyy ihmisten elämässä niin moneen asiaan (lue: kaikkeen), ja mielestäni on kapeakatseista, jos aiheesta uutisoi pelkästään HS Visio (maksumuurin takaa); tällöin otsikot ovat laatua "nykyiset kolmikymppiset eivät tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa". Lisäksi samaan aikaan suurena, hyvin suurena keskustelunaiheena on Suomen koululaitoksen ja oppilaiden osaamistason kriisi. Viitala käsitteli tässä puheena olevassa kolumnissaan tätäkin aspektia, sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen arvostamista esimerkiksi materian sijaan (luontokatastrofin kannalta olisi parasta, että ihmiset ryhtyisivät kilvoittelemaan tiedon ja osaamisen saralla kulutukseen perustuvan kilpavarustelun sijaan), ja tästä samasta aiheesta kirjoitti presidentin puoliso maan  suurimmassa aikakauslehdessä (https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/jenni-haukio/jenni-haukio-ovatko-su…) 

Nuo olivat ensimmäiset laajat asiat, jotka minä luin Viitalan kolumnista (ja jotka suhteutin myös Viitalan aiempiin kolumneihin).

On sekä surullista että kuvaavaa, miten Viitalaa on onnistuttu lukemaan niinkin väärin, kuin moni tämän palstan kirjoittaja on kommentillaan osoittanut. Se oikeastaan vain alleviivaa Viitalan viestiä mm. ihmisten kuplaantumisesta.

Mä en tosiaan ole lukenut Viitalan muita kolumneja, ainoastaan tämän aloituksessa viitatun. Edelleen ihmettelen, luuleeko hän pelkästään oman lapsuudenperheensä kokemuksella, että keskiluokkaiset olisivat eläneet yhtä umpiossa kuin mitä hän lapsuutensa eli. Viitala on mua sen verran nuorempi, että hän on käynyt jo peruskoulun eikä kansakoulun jälkeen oppikoulua, joka maksullisuutensa vuoksi houkutteli lähinnä hyvätuloisten perheiden lapsia. Ja siitäkin huolimatta kansakoulussakin oli lapsia erilaisista sosiaaliluokista, joten jonkinlaisessa umpiossa hänen on täytynyt elää, jos ei koskaan kohdannnut kuin keskiluokkaisten perheiden lapsia. Joten pidän outona hänen pyrkimystään "havahduttaa" ihmisiä siihen, että on erilaisista sosiaaliluokista tulevia ihmisiä. Tarkoitan, että havahduttaa ihmisiä asiaan, jonka ihmiset tietävät muutenkin. Suurin osa tiennyt jo lapsuudestaan lähtien. 

Olen samaa mieltä sekä sun että Viitalan kanssa koululaitoksen ja oppimistason kiriisistä. Mutta koska hän käsittääkseni suuntasi kirjoituksensa keskiluokalle eikä niille, joiden lapset eivät kotona saa vanhemmiltaan tukea oppimiseensa, tässä suhteessa mun mielestä hänen kohderyhmänsä oli väärä. Keskiluokkaiset kyllä kannustavat lapsiaan käymään koulunsa kunnolla ja tarvittaessa auttavat läksyissä jne. Ihan siksi, että keskiluokkaiset kyllä tietävät, että eivät olisi vitosen keskiarvolla päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin eivätkä nykyisiin töihinsäkään. Ei se, että lapsella on harrastuksia ja pääsee ulkomaillekin lomareissuille suinkaan tarkoita, että sitten lapselle ei luettaisi kotona eikä lasta kannustettaisi opiskelemaan. Päinvastoin, usein nämä asiat tukevat toisiaan. Keskiluokkaisten lasten harrastukset voivat olla mitä vaan. Urheilua tai liikuntaa, musiikkia, kuvataiteita jne. Tunnen yhden pikkupojan, joka 4-vuotiaana meni robottikerhoon, missä leikin varjolla opeteltiin ohjelmointia. Ihan tavallisen keskiluokkaisen perheen lapsi.  Koululaitoksen ja oppimistason kriisi ei johdu keskiluokasta vaan ihan muusta. Keskiluokka haluaa edelleenkin lapsilleen hyvää, vaikka sen eteen sitten joutuisikin koulushoppailemaan. 

Mitä tulee luokkaretkeen alaspäin niin se jos mikä on keskiluokkaisten tiedossa. Ja juuri siksi he pyrkivät toimimaan niin, että eivät itse eivätkä heidän lapsensa joutuisi tekemään luokkaretkeä alaspäin. On asioita (kuten esimerkiksi sairaudet ja vammautumiset), joille ei voi mitään ja jotka voivat aiheuttaa luokkaretken alaspäin. Eivät keskiluokkaiset kuvittele olevansa sellaisilta asioilta 100%:sti  turvassa. Paitsi ehkä Viitala kuvitteli. Keskiluokkaiset ovat aika realisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on näköjään keskimääräistä huonompi luetun ymmärtämisessä tai sitten kolumni oli erittäin osuva ja nyt älistään syyllisyydestä. >_>

Molemmat. Viitala toivoi jutussa, että keskiluokka käyttäisi koulutustasoaan, älyään ja mahdollisuuksiaan tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemiseen - maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi - mutta kyllä tämän keskustelun seuraaminen osoittaa, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole ollenkaan niin kyvykkäitä ja fiksuja (edes perusluetunymmärtämisen tason suhteen) kuin Viitala tuosta sivupositiostaan käsin niin optimistisesti ajattelee.

Täällä osa porukasta ihan tosissaan muuten fiksussa kommentissa puhuu putkimiehestä keskiluokan edustajana, ja osa puolestaan hyökkää Viitalan persoonaa kohtaan niin kuin alakouluikäinen.

Onneksi täällä on fiksuja kirjoituksia sen ryhmän edustajilta, joiden ääntä Viitala yrittää saamastaan kriitiikistä huolimatta tuoda esille.

Keskiluokka on lukemattomien eri alojen insinöörejä, opettajia, terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, myyjiä, ostajia, suunnittelijoita, yrittäjiä, puodin pitäjiä. Ja ties mitä vielä.

Ovatko he ihmisinä jollain tapaa huonompia, kun eivät kaikki omaa musiikillista tai taiteellista lahjakkuutta, tai eivät ole ammatinvalinnassaan ohjautuneet puhtaasti tieteelliseen työhön?

Keskiluokka silti kuluttaa taidetta ja viihdettä.

Mutta se ei riitä.

Keskiluokka käyttää palveluita (kauneudenhoito, fysioterapia, hieronta, harrastukset, elämykset), mutta se ei riitä.

Keskiluokkaa moititaan palveluiden ja elämysten kuluttamisesta!

Keskiluokka ei ole tarpeeksi taiteellinen, tieteellinen, musikaalinen, innovatiivinen.

Ja loppujen lopuksi keskiluokka asuu väärin, liikkuu väärin, maksaa veroja väärin, tekee kaiken väärin.

Juu. Tuolla on se ketju lasten lukemisen tärkeydestä. Tämä ketju osoittaa, miksi se on tärkeää. Ei aikuisena sitten ymmärrä edes yksinkertaista kolumnia, kun ei ole lukenut tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus tuo on. Viitala näkee hyvin sen oman etuoikeutetun asemansa, kun on saanut keskiluokkaisen kasvatuksen ja koulutuksen, ja sen, että niiden ansiosta hän ei ole täysin syrjäytynyt, vaikka vaikeuksia on tullut. Koska keskiluokkainen ihminen pärjää kelan virkamiestenkin kanssa paremmin, kuin se oikeasti syrjäytynyt. Jokaisen meistä olisi hyvä nähdä oma etuoikeutettu asemamme. Keskiluokassa meillä kaikilla se on, vaikka eläisimme ihan tavallista elämää.

Muuten totta, mutta keskiluokassa on myös ihmisiä, joilta tuo ei onnistu, vaan hän nimenomaan ei ole alempaa keskiluokkaa, nousukas, tai tyhmä. Suhtaudun epäluuloisesti aina, kun oma hyvä tilanne yritetään laajentaa paljon isomman joukon omaisuudeksi ilman perusteita. Sitä en kyllä ymmärrä ihan heti, miksi täällä seottiin jutusta. Joka siis oli ihan asiaa. 

Tosin lisäisin, että ihmiselle tulee sinnitellessään sekin vaihe, jossa henkinenkin pääoma ehtyy. Voimat ja usko loppuu. Itse olen nyt perimässä kaksi velatonta taloa ja rahat perintöveroihin ja hautajaisiin, mutta en jaksa tehdä paperitöitä ja olen lainannut rahaa ympäristöltä saadakseni lähikuukausien laskut maksettua, koska olen aivan uuvuksissa viimeisten vuosien rumbasta, jonka seurauksena nämä perinnöt ovat tulleet, ja olen tällä hetkellä tuloton enkä ole jaksanut tehdä sillekään mitään. Mutta tämäkin on masennuksesta johtuvaa näköalattomuutta. Todellisuudessa ympärilläni on ihmisiä, joiden talouteen parin tonnin lainaaminen minulle ei vaikuta mitenkään, eikä heillä ole mitään vaikeuksia luottaa siihen, että saavat rahansa takaisinkin. 

Muistuttaisin, että henkinen keskiluokan turvallisuudentunne on jo monelta mennyt joilta puuttuu minun suhdeverkostoni, ja jatkossa pudokkaita on enemmän, ellei oteta todesta sitä, että tuo turvallisuudentunne on rahanarvoinen lahja, joka pitäisi järjestää aina useammalle. 

Noh, ihan mielenkiintoinen kirjoitus ja kyllä tästä aiheesta pitäisi puhua enemmän. Toisaalta kun nyt ajattelen, että olen itse syntynyt ihan duunariperheeseen 70-l., vanhempien koulutus tasoa kansakoulu, niin silloinhan tuo oli ihan tavallista. Hyvin suuri osa tämän hetken varhaiskeski-ikäisistä EI ole kotitaustaltaan keskiluokkainen, mutta oma koulutustaso onkin korkeampi. Suomessa lapsuudenkoti määrittää ehkä harvinaisen vähän tulevaa omaa koulutustasoa. Toki se jossain määrin vaikuttaa ja siitä pitäisi puhua, mutta yksilön mahdollisuudet ovat täällä aika suuret.

Ihan oma juttunsa onkin sitten se kuinka korkealle kannattaa kouluttautua. Jonkun ne duunarityötkin pitää tehdä ja siellä niitä avoimia työpaikkoja juuri on (alasta riippuen toki). Minä olen ns. humppamaisteri, lapseni rekkakuski, jälkimmäistä on kutsuttu töihin ilman yhtään työhakemusta. Mutta siitä taas päästäänkin siihen, että ne monet duunarihommat ovat nykyisin tolkuttoman raskaita, mistä ei myöskään puhuta riittävästi. Omat  vanhempani olivat siis duunareita ja kyllä heidän työaikansa ja -tahtinsa oli kuin jostain hermoparantolasta siihen verrattuna mitä lapsellani oli niin kauan kuin jaksoi töitä tehdä. Nykyajan työelämän rasittavuudesta puhutaan usein (ihan oikeutetusti) termeillä henkinen kuormittavuus, riittämättömyyden tunne ym., mutta paljon on töitä, jotka vievät ihan fyysisen terveyden. Kaikki työt eivät ole tietokoneen naputtelua ja palavereissa istumista, vaikka niin annetaan ymmärtää. Fyysisempien töiden tekijöitä on niin vähän, että heidän selkänahastaan revitään kaikki ja vähän lisääkin. Lapseni siis lopetti kuskin hommat ja ymmärrän täysin. Töihin keskellä yötä (esim. klo 2-3), alkuillasta kotiin ja yöllä taas töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset, joilla olisi kaikki resurssit tehdä tiedettä ja taidetta ja muuttaa maailmaa".

Hänen mielestään me keskiluokkaiset voitaisiin tehdä yllä olevaa, mutta sen sijaan keskitytään kuluttamaan. Ja puhumaan siitä.

Hän ottaa esimerkiksi omat ja lasten harrastukset. Niin, niiden sijastako me kaikki alettaisiin tekemään taidetta, tiedettä ja maailman muutosta? Miten? Millä taidoilla?

Olen itse kirjanpitäjä/somevastaava/yleishöylä pienessä yrityksessä. Osaan soittaa soittimia, mutta minulla ei ole taitoa luoda musiikkia. En myöskään osaa, enkä tarkemmin ajateltuna edes halua, soittaa muiden kanssa. Osaan kirjoittaa ihan hyvin, mutta ajatus kirjan kirjoittamisesta vain itselle tuntuu ajan hukalta (vain itselle siksi, että läpi lyöminen on lottovoitto). Tiedettä en tee kun en osaa.

Olen aivan tavallinen, keskituloinen, keskiluokkalainen nainen joka ei jaksaisi enää lukea keskiluokan syyllistämistä milloin mistäkin.

Kyllä, ajan kaksi vuotta vanhaa autoa. Olen tästä useasti erittäin kiitollinen, sillä auto on minulle ensimmäinen näinkin uusi. Minusta se on hieno! Maksan siitä kuussa noin 300€.

Kyllä, asun omakotitalossa. Rakennettiin tämä miehen kanssa lähes kaksistaan: levypinnalta lähdettiin kokoamaan työpäivien jälkeen. Melkein meni jaksaminen, kun kilpaa rakennettiin materiaalien hinnan nousun kanssa. Säästettiin omalla työllä 100k€. Se vaati silti paljon, sillä emme varsinaisesti ui turvaverkoissa.

Kyllä, joskus matkustetaan. Tehdään sen mahdollistamiseksi valintoja joka päivä.

Kyllä, elämä on yhtä hiton kustannuksista selviämistä ja niistä puhumista. Harva haluaa olla munkkina Valamossa koko elämänsä.

Voi kun sinuun sattuu. Voi että. Voi että kun sinun uhrin elämä on niin rankkaa, ja vielä sen kaiken rankkuuden päälle, sinun pitää vielä lukea Viitalan juttu ja sinun pitää vielä tulla tänne palstalle kertomaan, että Viitala on väärässä.

Muita maailmoja ei ole kuin sinun maailmasi, ja jos onkin, niin sinun ei niistä tarvitse tietää eikä niitä pidä tulla vasten sinun kasvojasi hieromaan.

Kyllä säälin sinua, aidosti. Mutta en ehkä sillä tavalla kuin toivoisit.

Wau. Palasin palstalle lukemaan tätä keskustelua ja tämän minä näen.

En voi sille mitään että sinä säälit minua.

Ymmärrän että elämäni on sinun silmissä tylsää ja tavallista. Ethän sinä voi tietää, koska en sitä kertonut, että minulle tylsä ja tavallinen on yhtä kuin paratiisi.

Minä en sääli sinua. Sinä olet mitä olet, ja jaat ympärillesi sitä mitä jaat. Ja saat varmasti juuri sellaisen elämän itse, minkä ansaitset.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.

Tietenkin sun kokemuksesi ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä oikeasti, millaista on olla esimerkiksi sydänvikaisen down-lapsen äiti? En minäkään ymmärrä, vaikka hyvällä ystävälläni sellainen lapsi onkin. Ymmärrän, että hänen vanhemmuutensa on ollut rankempaa ja erilaista kuin omani, mutta se ymmärrys riittää ihan hyvin. Kun hän kaipasi täyttä ymmärtämistä, hän tapasi muita sydänvikaisten down-lasten vanhempia. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Ystäviltään hän kaipasi ainoastaan ymmärrystä siitä, ettei hänellä ollut lapsensa kanssa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin terveiden lasten kanssa voi tehdä. 

Keskiluokkaisten kanssa on vaan se, että he ei yleensä kyllä ymmärrä mun erilaista kokemusta. Nuorempana mä suorastaan nautin siitä shokista, jonka omasta lapsuudesta kertominen ihmisissä aiheutti, mutta näin vanhemmiten mä en enää jaksa sitä säälinsekaista ihmettelyä.

Mun kokemuksen mukaan siis ihmisillä on kyllä tieto siitä, että on olemassa perheitä, jotka eivät ole keskiluokkaa, mutta he eivät silti tajua asiaa oikeasti. He eivät ymmärrä miten paljon erilaisempaa elämä alemmissa tuloluokissa on. Näin kohta keski-ikäisenä on jännä kuunnella kun työkaverit muistelee lapsuuttaan ja sitä, miten ei omassa perheessäkään raha puussa kasvanut ja sitten seuraavassa hetkessä muistellaan lapsuuden etelänmatkoja.

Voi toki olla semmosia keskiluokkaisesta taustasta tulevia, joilla on aitoa ymmärrystä. Mä en vaan oo oikein sellasiin törmännyt.

Mihin sä olisit tarvinnut muiden aitoa ymmärrystä? Olisiko se muuttanut sun elämässäsi jotain?  Ei. Sun lapsuutesi oli sellainen kuin se oli. Mun ystävälläni on ollut ihan erilaiset huolet omasta down-lapsestaan kuin mulla omistani. Eikä hän voi olettaa, että kukaan muu kuin saman kokenut voisi tarjota hänelle aitoa ymmärtämistä. Jos sä kaipaat aitoa ymmärtämistä, sun pitää hakea sitä saman kokeneilta. 

Anteeksi, mutta kun yleensä kirjoitat hyvin fiksusti ja myös empaattisesti tällä palstalla, niin on pakko kysyä: mikä sinulle on tullut? Miksi tämä keskustelunaihe saa sinut heittämään ystävällisyytesi ja empaattisuutesi narikkaan ja vaatimaan yllättäen, että - viimekädessä - eri yhteiskuntaluokista tulevat ihmiset eivät oikeastaan edes saisi keskustella keskenään, kun mitään ymmärryksen mahdollisuuttakaan ei eri piireistä tulevilla ole? What? Mitä?

Että ymmärrykseen on mahdotonta päästä, mistä syystä sitä ei tule yrittääkään, ja että Viitala esittelee vain itsestäänselvyyksiä, joista - näin voi tulkita kommenttiesi perusteella - olisi parempi vain olla hiljaa. Vertaistuen hengessä syrjäytyneiden tulisi olla tekemisissä vain toisten syrjäytyneiden kanssa, sairaiden vain toisten sairaiden kanssa (painotetaan sitä, että samalla tavalla sairaiden kanssa), köyhien vain toisten köyhien kanssa. Varmaankin sitten niiden hyväosaisten tulee vastaavasti saada seurustella vain kaltaistensa kanssa, vai mitä? Jos joku ihminen ylittää tuon näkymättömän rajan, on kaikki hänen saamansa kritiikki oikeutettua, ja jos joku toinen samantyyppisestä positiosta käsin tukee tuota Viitalan sanomaa, ja omasta kokemuksesta kertoo että aina hyvin menestyneillä ihmisillä ei jeesusteluistaan huolimatta ole oikeasti pienintäkään hajua siitä, millainen elämä muilla, vähemmän onnekkaiden tähtien alla taivaltaneilla saattaa olla, niin sinun kommenttisi on, että ei tarvitsekaan hyväosaisten ymmärtää, eikä se edes ole mahdollista, joten antaa olla.

Voi hyvänen aika sentään. Kun vielä on vaalitkin tulossa, olisi aivan ehdottoman tärkeää, että eri todellisuuksissa elävät ihmiset saisivat mahdollisimman realistista kuvaa muiden Suomessa elävien ihmisten arjesta, sen onnistumisista ja ongelmista. Juuri nyt nimenomaan kaivattaisiin sitä ymmärrystä siitä, miten muut ihmiset elävät ja jos he eivät yksin tai omana ryhmänään pysty korjaamaan oman elämänsä epäkohtia, miten muut, paremmin voivat ihmiset voisivat heitä auttaa ja parantaa tilannetta (paremmin voivat ihmiset: esim. politiikot, muut aktiivit, tai ylipäänsä ne hyvinvoivat ihmiset, jotka käyvät äänestämässä).

Mikä tässä aiheessa - sekä Viitalan tekstissä että niissä näkökulmissa, joita olet täällä kommentoinut - on saanut sinut hylkäämään aiemmat lähtökohtasi, lämmön ja empaattisuuden, jotka jo kaltaiseni palstan satunnaiskävijä on pistänyt merkille?

Vierailija kirjoitti:

elämä on 99% omista valinnoista kiinni. Ja tämä pitää erityisesti paikkansa näissä meidän ns. hyvinvointivaltioissa, joissa esim. juuri keskiluokkaan pääseminen on helpompaa kuin missään muualla.

Ja tätä ei voi kukaan kiistää.

Just joo. Jos lapsena ei opi alkeellisempiakaan elämänrutiineja kuten sitä että aamuksi laitetaan herätyskello soimaan, syödään aamupala jotta jaksaa opiskella koulussa ja mennään sinne kouluun / työpaikalle ajoissa, miten luulet että tällaisen ihmisen elämä olisi 99% vaan omista valinnoista kiinni? On todella vaikea aikuisena opetella alkeellisetkin elämänhallintakyvyt jos ei näe kasvuiässä yhtään esimerkkiä toimivista rutiineista ja taidoista omassa ympäristössään.

Sun lapsillasi sentään on vanhempi, joka opettaa nämä asiat. Olet opettanut heille että opiskelu kannattaa. Olet opettanut heille oman talouden suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä. Monille köyhistä oloista tuleville kouluttamattomien lapsille on opetettu että miksi mennä kouluun kun voi mennä hanttihommiin tekemään rahaa heti 16-vuotiaana, sossu maksaa vuokrat ja rahaa kun saa, sillä kannattaa ostaa röökiä ja kaljaa niin kauan kuin sitä on.

Todistit juuri keskiluokkakuplan sokeuden omalla kommentillasi todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoja kommentteja. Luin jutun läpi enkä löytänyt valitusta enkä muiden haukkumista. Olettekos te muut edes lukeneet juttua läpi vai syyättekö tänne vain omia ennakkoluulojanne, ihmettelen.

Tuskin lukeminenkaan auttaa, koska tämä Auli Viitala puhuu asioista, joita keskiluokka ei halua kuulla. Ja koska hän on jotain muuta kuin yleinen stereotypia yksinkertaisesta, sivistymättömästä, oppimattomasta köyhästä, osaa puhua koulutetun keskiluokan kielellä ja pystyy tekemään analyyttisia havaintoja yhteiskunnasta, niin hän ärsyttää myös siksi, että hänen puheitaan ei voi nonsaleerata sillä, että tuo nyt on vain tuollainen, ymmärtämätön, semmoisia ne köyhät ovat.

Eikä häntä myöskään pysty tunkemaan kätevään pieneen lokeroon, sellaiseen, joka rauhoittaa hyvinvointiin tottuneen ihmisen mieltä, siihen lokeroon, johon kuuluvat ihan erilaiset ihmiset kuin se hyvinvointiin tottunut, joka uskoo, ettei köyhyys ja osattomuus voi ikinä koskea Minua, koska Minä olen hoitanut asiani hyvin, toisin kuin nuo tuollaiset. Se, että joku, joka on samanlainen taustaltaan ja valinnoiltaan kuin se hyvinvointiin tottunut, kaikkea onneaan vain omana ansionaan ja toisten epäonnea niiden toisten vikana pitävä ihminen, mutta on SILTI pudonnut hyvinvoinnista köyhyyteen, SE on pelottavaa, koska silloinhan se putoaminen voisi käydä itsellekin. Ja siksi Auli Viitalan kaltaisen ihmisen halutaan olevan hiljaa.

Juuri näin. Kiitos. Reaktiot tälläkin palstalla (samoin kuin Ylen jutun kommenttikentissä) kertovat siitä, että Viitala on osunut ytimeen. Suoraan hermoon.

Höps. Kukaan ei halua vaientaa Viitalaa. Tottakai hän saa olla sitä mieltä mitä hän haluaa.

Ainoa asia mitä esim. itse teen, on se, että I call bullshit. Hänellä ei oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa tai ainakaan sellaista, jota ei oltaisi jo niin monen suusta kuultu.

No, toinen on se, että omille lapsilleni opetan sen minkä itse tiedän todeksi - elämä on 99% omista valinnoista kiinni. Ja tämä pitää erityisesti paikkansa näissä meidän ns. hyvinvointivaltioissa, joissa esim. juuri keskiluokkaan pääseminen on helpompaa kuin missään muualla.

Ja tätä ei voi kukaan kiistää.

Hei, kiitos tästä kommentista! Ilahduin ihan! Aihe kiinnostaa sattuneesta syystä, ja kun kirjoitit tämän, tiesin, että voit auttaa: "ainakaan sellaista, jota ei oltaisi jo niin monen suusta kuultu."

Kerrothan kaikki ne tahot, jotka ovat tästä kirjoittaneet tai puhuneet? Annatko linkit esim. keskusteluohjelmiin, ja myös haastatteluihin.

Lisäksi arvostaisin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI!  jos vielä pystyisit kertomaan snadisti tarkemmin, mitä nimenomaan on kuultu ja kenen suusta!

Tosi hienoa! Ihanaa että löytyi ihminen, joka tietää, missä näistä aiheista on puhuttu ja kuka on puhunut! Ei ole kenenkään kannalta hyvä asia tyytyä vain jonkun auliviitalan näkemyksiin!

Kiitos sinulle tosi, tosi paljon jo etukäteen!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lähtenyt lastenkodista omilleni ilman mitään, tai ketään. 18 vuotta kun tuli täyteen niin ulos. Sossu auttoi pitkin hampain hankkimaan vuokra-asunnon ja sinne kierrätyskeskuksesta rähjäiset perustarpeet. Bioäitini soitteli välillä ja oli rahaa vailla, yritti saada minut ottamaan lainaa itselleen, ts. menettämään luottotietoni, hänellähän niitä ei ole ollut vuosikymmeniin. Isääkään mulla ei ole koskaan ollut.

Lastenkodista leipäjonojen kautta nykypäivään, yliopistoon ja keskiluokkaan. Valmistuin vasta nelikymppisenä mutta ammattiin, joka työllistää varmasti. Kivinen oli polku, kun jo lapsena vietiin kaikki ja äitikin hylkäsi. Ainoa mikä on vienyt eteenpäin, on oma sisu ja päättäväisyys. Ja leipäjonot, sieltä sai ilmaista ruokaa, jotta pysyi hengissä. Ei ole ollut aikaa jäädä masentumaan, kun piti selvitä.

Oma tausta varmasti triggeröi, kun Viitalan kirjoituksista nousee lähinnä ärtymys. Hän on minuun nähden paljon hyväosaisempi, paljon paremmat kortit saanut elämälleen ja päättänyt silti jäädä masentuneena elämään tukiaisilla. Ja kehtaa kertoa minulle, kuinka olen etuoikeutettu ja saanut kaiken valmiina.

Hänhän ei kerro niin. Hänhän ei puhu sinusta (juuri) mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää, että keskiluokka ei saa sanoa mitään. Täytyy olla hiljaa, katsella ja kuunnella kuinka tulee muiden toimesta painettua maahan. Et ole mitään, olet vain tyhmä laimasielulammas joka ei ymmärrä mistään mitään.

Sitten kun vastaa, että no itseasiassa - - -

Tullaan sanomaan, että no niin siinä näette! Niihin osuu ja upposi! Hahahaha! Pai, pai, harmittaako?

Mitä aktuaalista k*llin p**settä.

Miten niin ei saa sanoa mitään, täällähän on täysi sananvapaus tälläkin palstalla. Suomessa ei ole ennakkosensuuria.

Lisäksi keskiluokan edustajien kuten muidenkin sopii odottaa lukevan jutun, jota kommentoi, sekä myös suhtautuvan terveellä kritiikillä aloitettuun keskusteluun. Tässä keskustelun aloittaja on tarkoituksella provosoinut otsikossa - osin palstan logiikan mukaisesti, jotta aloitus ylipäänsä huomataan ja keskustelu pääsee alkuun - ja osaan tuo provo menee läpi kuin kuuma veitsi voihin.

Monikohan kommentoija on lukenut Viitala-jutun alusta loppuun, kiinnostaisi tietää.

Ja hienoa on, että kommentti osia paljastaa aulin olevan aivan oikeassa. Ei voi kun nauraa. Niin pihalla te olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus tuo on. Viitala näkee hyvin sen oman etuoikeutetun asemansa, kun on saanut keskiluokkaisen kasvatuksen ja koulutuksen, ja sen, että niiden ansiosta hän ei ole täysin syrjäytynyt, vaikka vaikeuksia on tullut. Koska keskiluokkainen ihminen pärjää kelan virkamiestenkin kanssa paremmin, kuin se oikeasti syrjäytynyt. Jokaisen meistä olisi hyvä nähdä oma etuoikeutettu asemamme. Keskiluokassa meillä kaikilla se on, vaikka eläisimme ihan tavallista elämää.

Olen itse tehnyt luokkanousun: suvussani olen ensimmäisiä korkeakoulutettuja ja sisarukseni sekä serkkuni ovat pääsääntöisesti ammattiopistotason käyneitä tai kouluttamattomia duunareita (rekkakuski, ahtaaja, kodinkonemyyjä, talkkari, siivooja, jne). En siis sano tätä mitenkään ylemmyydellä, vaan tiedostan mistä olen lähtenyt ja voisin ihan hyvin olla itse alempaa luokkaa myös.

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni duunarimaailmassa. Nyt työyhteisöni, puolisoni ja ystäväpiiristäni osa ovat keskiluokkaisista taustoista. On niin paljon asioita joita keskiluokkakuplassa elävät eivät ymmärrä. Heidän maailmankuvassaan menestyminen elämässä on "vain" itsestä kiinni. Jos lapsi sairastuu, varaat ajan yksityiseltä ja sairaskuluvakuutus korvaa kulut. Itsekään ei tarvi jonotella päivystyksessä vaan pikkuvaivat hoituvat työterveyslääkärillä. Muuten vakavan sairastumisen kohdalla keskiluokkaisella on energiaa ja osaamista selvitellä millä ehdoin saa sairauspäivärahaa / osasairauspäivärahaa / kuntoutustukea jne. (Esim. osaa pyytää lääkäriltä että työuupumuksen viralliseksi diagnoosikoodiksi kirjataan b-lausuntoon masennus tai ahdistus, koska uupumus ei kelpaa Kelalle eikä vakuutusyhtiölle syynä sairaslomaan tai tuettuun terapiaan). Kun ostaa ensimmäistä asuntoaan, lainaa saa helpommin kun saa vanhemmat takaajiksi. Akateemisten sukulaisten neuvoilla on helpompi sujahtaa yliopistomaailmaan ja osaa käyttäytyä luontevasti, tietää mihin osakuntaan kannattaa liittyä, mitä tarkoittavat fuksiaiset ja miksi kannattaa olla aktiivinen opiskelijaelämässä....

Tietenkään kaikilla ei ole näin, mutta keskiluokkaisesta taustasta saa paljon aineetonta pääomaa jonka turvin osaa luovia elämässä paremmin eteenpäin.

Nykyisen keskiluokkakuplani enemmistö ei näe luokkayhteiskuntaa, koska he pyörivät ympyröissä joissa on vain muita keskiluokkaisia. Eivätkä tähän kuplaan tulleet kehtaa paljastaa omia poikkeavuuksiaan keskiluokkaisille. Itse esimerkiksi asuin vuokralla käytännön pakosta yli kolmikymppiseksi, mikä kl-kuplalaisille on kummallista, "kaikkihan asuvat omassa asunnossa koska se tulee taloudellisesti edullisemmaksi". En myöskään osaa lasketella koska lapsena perheelläni ei ollut varaa rinnelippuihin ja varusteisiin. Meillä ei ole, eikä vanhemmillanikaan ole, kesämökkiä (olen ihan kummajainen tässä suhteessa esim. työkavereihini nähden). En ole koskaan käynyt Lapissa hiihto- tai ruskalomalla. Jne. Suurin osa verrokkiryhmästäni on perheellisiä kahden auton talouksia jotka asuvat omakotitalossa kehyskunnassa ja käyvät lomamatkalla ulkomailla vähintään kerran vuodessa. Useilla on myös mökki tai lomaosake käytettävissä. Lapset harrastavat jääkiekkoa tai jotain muuta ryhmä/seuraurheilua, tai sitten ratsastusta, kuvataidekoulua jne.

Kun seuraan omien lapsuuden sukulaisteni elämää läheltä niin siellä se arkitodellisuus on aika erilainen.

Kiitos tästä kommentistasi. Kiitos todella. Se kuvastaa monen tuntemani ihmisen maailmaa ja maailmankuvaa. Tänä päivänä (13.2.23) tänne palstalle on kuitenkin eksynyt otsikon provosoimia keskiluokan ihmisiä, jotka kuuluvat tuohon ryhmään, jonka edustajia sinäkin tunnet ja jotka eivät joko arjessaan pysty (ehdi) tai hoksaa tajuta omaa tilannettaan suhteessa muiden tilanteeseen tai jotka, jos heidät ns. pistetään selkä seinää vasten, eivät millään suostu sitä tekemään. Täällä on joitakuita fiksuja kommentteja siitä, miten osa keskiluokkaisista ihmisistä tiedostaa putoamisen mahdollisuuden, vaaran ja pelon, ja siksi tekevät kaikkensa, etteivät he tai heidän lapsensa putoaisi siitä keskiluokkaisesta elämästä. Tuo jatkuva taistelu - jota Juha Siltala on ammattitaidollaan kuvannut - ilmiselvästi väsyttää ja katkeroittaa keskiluokkaisen ihmisen elämän, ja hän oikeasti alkaa ajatella, että HÄN tekee enemmän töitä kuin saman tuntimäärän pienemmällä palkalla tekevä duunari ja että HÄN on palkkansa siksi ansainnut ja HÄN on asemansa siksi ansainnut. Se pelko jäytää keskiluokkaisen ihmisen sielua, se, että hänestä tulisi siihen asti salaa tai julkisesti halveksimansa duunari tai - mikä kaikkein pahinta - työtön. Ja siksi hän puskee vielä enemmän hampaat irvessä eteenpäin, ja siinä samalla katkeroituu verisesti kaikille muille kuin oman luokkansa edustajille - ei toki rikkaille, vaan nimenomaan häntä sosiaalisessa hierarkiassa alempana oleville. (Tästäkin on tehty tutkimuksia mm. Britanniassa. Aina alempana olevaa potkitaan, ei koskaan ylempänä olevaa. Tietenkään.)

Samalla häneltä kuitenkin jää kysymättä se keskeinen asia, joka myös erottaa hänet sieltä "syrjäytyneestä": mikä siinä olisi niin kamalaa, jos hän jäisi työttömäksi, jos menisi talo ja perheellä ei olisi enää autoa eikä lapsilla kalliita harrastuksia? Mikä.siinä.olisi.niin.kamalaa?

Koska kun keskiluokkainen, materiaalisesti menestynyt ihminen ajattelee, että pahin mitä voisi tapahtua, olisi se, että hän tipahtaisi pois sieltä keskiluokasta syrjäytyneeksi, hän samalla - ehkä tahtomattaan, todennäköisesti tajuamattaan - tulee sen ajatuksen piiriin, että muun kuin keskiluokkaisen ihmisen elämä on kamalaa, sietämätöntä, kestämätöntä, se ei edes ole ihmisarvoista elämää.

Näinkö todellakin moni suomalainen ajattelee toisista suomalaisista? Koska se pahin asia, mitä voi tapahtua, on se, että muuttuu nykyisestä itsestään toisenlaiseksi?

Ja miten onkaan? Mediaan astuu tällainen Auli Viitala, jolle on tapahtunut tuo pahin mahdollinen, mitä keskiluokkaiselle voi tapahtua. Ja hän elää, ja hän työskentelee, ja hän osaa nähdä sekä omassa elämässään että suomalaisesssa yhteiskunnassa ja vieläpä lapsuudenperheessään ja omassa menneisyydessään hienoja, myönteisiä asioita. Hänelle on tapahtunut pahin kuviteltavissa oleva painajainen, ja hän on siltikin onnellinen.

Se on niin suuri märkä rätti koko perustyypin keskiluokkaiselle (keskiluokkaisesti ajattelevalle) ihmiselle, että siinä mielessä koko Auli Viitalan edustama ajattelu on hänelle punainen vaate. Suoranainen uhka.

Todella monelle keskiluokkaiselle ihmiselle tekisi inhimillisyyden nimissä aidosti hyvää se, että heille kävisi kuten Viitalalle: tulisi se pudotus. Sitten he näkisivät, että haitoista ja ongelmista huolimatta elämä kuitenkin jatkuu, eikä muutos edes ollut niin kamala. Vanne pään ympäriltä lähtisi kiristämästä, ja ehkä keskiluokkainen ihminen näkisi muutkin kuin kaltaisensa ihmisinä ja heidän elämänsä oikein hyvinä eläminä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.

Tietenkin sun kokemuksesi ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä oikeasti, millaista on olla esimerkiksi sydänvikaisen down-lapsen äiti? En minäkään ymmärrä, vaikka hyvällä ystävälläni sellainen lapsi onkin. Ymmärrän, että hänen vanhemmuutensa on ollut rankempaa ja erilaista kuin omani, mutta se ymmärrys riittää ihan hyvin. Kun hän kaipasi täyttä ymmärtämistä, hän tapasi muita sydänvikaisten down-lasten vanhempia. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Ystäviltään hän kaipasi ainoastaan ymmärrystä siitä, ettei hänellä ollut lapsensa kanssa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin terveiden lasten kanssa voi tehdä. 

Keskiluokkaisten kanssa on vaan se, että he ei yleensä kyllä ymmärrä mun erilaista kokemusta. Nuorempana mä suorastaan nautin siitä shokista, jonka omasta lapsuudesta kertominen ihmisissä aiheutti, mutta näin vanhemmiten mä en enää jaksa sitä säälinsekaista ihmettelyä.

Mun kokemuksen mukaan siis ihmisillä on kyllä tieto siitä, että on olemassa perheitä, jotka eivät ole keskiluokkaa, mutta he eivät silti tajua asiaa oikeasti. He eivät ymmärrä miten paljon erilaisempaa elämä alemmissa tuloluokissa on. Näin kohta keski-ikäisenä on jännä kuunnella kun työkaverit muistelee lapsuuttaan ja sitä, miten ei omassa perheessäkään raha puussa kasvanut ja sitten seuraavassa hetkessä muistellaan lapsuuden etelänmatkoja.

Voi toki olla semmosia keskiluokkaisesta taustasta tulevia, joilla on aitoa ymmärrystä. Mä en vaan oo oikein sellasiin törmännyt.

Mihin sä olisit tarvinnut muiden aitoa ymmärrystä? Olisiko se muuttanut sun elämässäsi jotain?  Ei. Sun lapsuutesi oli sellainen kuin se oli. Mun ystävälläni on ollut ihan erilaiset huolet omasta down-lapsestaan kuin mulla omistani. Eikä hän voi olettaa, että kukaan muu kuin saman kokenut voisi tarjota hänelle aitoa ymmärtämistä. Jos sä kaipaat aitoa ymmärtämistä, sun pitää hakea sitä saman kokeneilta. 

Anteeksi, mutta kun yleensä kirjoitat hyvin fiksusti ja myös empaattisesti tällä palstalla, niin on pakko kysyä: mikä sinulle on tullut? Miksi tämä keskustelunaihe saa sinut heittämään ystävällisyytesi ja empaattisuutesi narikkaan ja vaatimaan yllättäen, että - viimekädessä - eri yhteiskuntaluokista tulevat ihmiset eivät oikeastaan edes saisi keskustella keskenään, kun mitään ymmärryksen mahdollisuuttakaan ei eri piireistä tulevilla ole? What? Mitä?

Että ymmärrykseen on mahdotonta päästä, mistä syystä sitä ei tule yrittääkään, ja että Viitala esittelee vain itsestäänselvyyksiä, joista - näin voi tulkita kommenttiesi perusteella - olisi parempi vain olla hiljaa. Vertaistuen hengessä syrjäytyneiden tulisi olla tekemisissä vain toisten syrjäytyneiden kanssa, sairaiden vain toisten sairaiden kanssa (painotetaan sitä, että samalla tavalla sairaiden kanssa), köyhien vain toisten köyhien kanssa. Varmaankin sitten niiden hyväosaisten tulee vastaavasti saada seurustella vain kaltaistensa kanssa, vai mitä? Jos joku ihminen ylittää tuon näkymättömän rajan, on kaikki hänen saamansa kritiikki oikeutettua, ja jos joku toinen samantyyppisestä positiosta käsin tukee tuota Viitalan sanomaa, ja omasta kokemuksesta kertoo että aina hyvin menestyneillä ihmisillä ei jeesusteluistaan huolimatta ole oikeasti pienintäkään hajua siitä, millainen elämä muilla, vähemmän onnekkaiden tähtien alla taivaltaneilla saattaa olla, niin sinun kommenttisi on, että ei tarvitsekaan hyväosaisten ymmärtää, eikä se edes ole mahdollista, joten antaa olla.

Voi hyvänen aika sentään. Kun vielä on vaalitkin tulossa, olisi aivan ehdottoman tärkeää, että eri todellisuuksissa elävät ihmiset saisivat mahdollisimman realistista kuvaa muiden Suomessa elävien ihmisten arjesta, sen onnistumisista ja ongelmista. Juuri nyt nimenomaan kaivattaisiin sitä ymmärrystä siitä, miten muut ihmiset elävät ja jos he eivät yksin tai omana ryhmänään pysty korjaamaan oman elämänsä epäkohtia, miten muut, paremmin voivat ihmiset voisivat heitä auttaa ja parantaa tilannetta (paremmin voivat ihmiset: esim. politiikot, muut aktiivit, tai ylipäänsä ne hyvinvoivat ihmiset, jotka käyvät äänestämässä).

Mikä tässä aiheessa - sekä Viitalan tekstissä että niissä näkökulmissa, joita olet täällä kommentoinut - on saanut sinut hylkäämään aiemmat lähtökohtasi, lämmön ja empaattisuuden, jotka jo kaltaiseni palstan satunnaiskävijä on pistänyt merkille?

Hänhän kertoi ymmärtävänsä että kaikilla ei ole samat pelimerkit ja osalla on isoja vaikeuksia. Se mitä hän kritisoi oli vaatimus aidosta ymmärryksestä ja syystä. Miksi se ei riitä, että ymmärretään. Miksi se pitää olla jotain aitoa?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.

Tietenkin sun kokemuksesi ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä oikeasti, millaista on olla esimerkiksi sydänvikaisen down-lapsen äiti? En minäkään ymmärrä, vaikka hyvällä ystävälläni sellainen lapsi onkin. Ymmärrän, että hänen vanhemmuutensa on ollut rankempaa ja erilaista kuin omani, mutta se ymmärrys riittää ihan hyvin. Kun hän kaipasi täyttä ymmärtämistä, hän tapasi muita sydänvikaisten down-lasten vanhempia. Sitä kutsutaan vertaistueksi. Ystäviltään hän kaipasi ainoastaan ymmärrystä siitä, ettei hänellä ollut lapsensa kanssa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin terveiden lasten kanssa voi tehdä. 

Keskiluokkaisten kanssa on vaan se, että he ei yleensä kyllä ymmärrä mun erilaista kokemusta. Nuorempana mä suorastaan nautin siitä shokista, jonka omasta lapsuudesta kertominen ihmisissä aiheutti, mutta näin vanhemmiten mä en enää jaksa sitä säälinsekaista ihmettelyä.

Mun kokemuksen mukaan siis ihmisillä on kyllä tieto siitä, että on olemassa perheitä, jotka eivät ole keskiluokkaa, mutta he eivät silti tajua asiaa oikeasti. He eivät ymmärrä miten paljon erilaisempaa elämä alemmissa tuloluokissa on. Näin kohta keski-ikäisenä on jännä kuunnella kun työkaverit muistelee lapsuuttaan ja sitä, miten ei omassa perheessäkään raha puussa kasvanut ja sitten seuraavassa hetkessä muistellaan lapsuuden etelänmatkoja.

Voi toki olla semmosia keskiluokkaisesta taustasta tulevia, joilla on aitoa ymmärrystä. Mä en vaan oo oikein sellasiin törmännyt.

Mihin sä olisit tarvinnut muiden aitoa ymmärrystä? Olisiko se muuttanut sun elämässäsi jotain?  Ei. Sun lapsuutesi oli sellainen kuin se oli. Mun ystävälläni on ollut ihan erilaiset huolet omasta down-lapsestaan kuin mulla omistani. Eikä hän voi olettaa, että kukaan muu kuin saman kokenut voisi tarjota hänelle aitoa ymmärtämistä. Jos sä kaipaat aitoa ymmärtämistä, sun pitää hakea sitä saman kokeneilta. 

Anteeksi, mutta kun yleensä kirjoitat hyvin fiksusti ja myös empaattisesti tällä palstalla, niin on pakko kysyä: mikä sinulle on tullut? Miksi tämä keskustelunaihe saa sinut heittämään ystävällisyytesi ja empaattisuutesi narikkaan ja vaatimaan yllättäen, että - viimekädessä - eri yhteiskuntaluokista tulevat ihmiset eivät oikeastaan edes saisi keskustella keskenään, kun mitään ymmärryksen mahdollisuuttakaan ei eri piireistä tulevilla ole? What? Mitä?

Että ymmärrykseen on mahdotonta päästä, mistä syystä sitä ei tule yrittääkään, ja että Viitala esittelee vain itsestäänselvyyksiä, joista - näin voi tulkita kommenttiesi perusteella - olisi parempi vain olla hiljaa. Vertaistuen hengessä syrjäytyneiden tulisi olla tekemisissä vain toisten syrjäytyneiden kanssa, sairaiden vain toisten sairaiden kanssa (painotetaan sitä, että samalla tavalla sairaiden kanssa), köyhien vain toisten köyhien kanssa. Varmaankin sitten niiden hyväosaisten tulee vastaavasti saada seurustella vain kaltaistensa kanssa, vai mitä? Jos joku ihminen ylittää tuon näkymättömän rajan, on kaikki hänen saamansa kritiikki oikeutettua, ja jos joku toinen samantyyppisestä positiosta käsin tukee tuota Viitalan sanomaa, ja omasta kokemuksesta kertoo että aina hyvin menestyneillä ihmisillä ei jeesusteluistaan huolimatta ole oikeasti pienintäkään hajua siitä, millainen elämä muilla, vähemmän onnekkaiden tähtien alla taivaltaneilla saattaa olla, niin sinun kommenttisi on, että ei tarvitsekaan hyväosaisten ymmärtää, eikä se edes ole mahdollista, joten antaa olla.

Voi hyvänen aika sentään. Kun vielä on vaalitkin tulossa, olisi aivan ehdottoman tärkeää, että eri todellisuuksissa elävät ihmiset saisivat mahdollisimman realistista kuvaa muiden Suomessa elävien ihmisten arjesta, sen onnistumisista ja ongelmista. Juuri nyt nimenomaan kaivattaisiin sitä ymmärrystä siitä, miten muut ihmiset elävät ja jos he eivät yksin tai omana ryhmänään pysty korjaamaan oman elämänsä epäkohtia, miten muut, paremmin voivat ihmiset voisivat heitä auttaa ja parantaa tilannetta (paremmin voivat ihmiset: esim. politiikot, muut aktiivit, tai ylipäänsä ne hyvinvoivat ihmiset, jotka käyvät äänestämässä).

Mikä tässä aiheessa - sekä Viitalan tekstissä että niissä näkökulmissa, joita olet täällä kommentoinut - on saanut sinut hylkäämään aiemmat lähtökohtasi, lämmön ja empaattisuuden, jotka jo kaltaiseni palstan satunnaiskävijä on pistänyt merkille?

Anteeksi, jos koit kommenttini epäempaattisena. Mä esitän kysymyksiä ymmärtääkseni paremmin. Ymmärtämistähän sinä käsittääksesi haet ja ymmärtämällä toisen näkökulmaa voi jatkaa keskustelua. Olen edelleen sitä mieltä, että toisen ihmisen elämässä tapahtuneita asioita voi aidosti ymmärtää vain sellainen, jonka elämässä on ollut samoja asioita. Kuten esimerkissäni sydänsairaan down-lapsen äitiä voi aidosti ymmärtää vain toinen sydänsairaan down-lapsen äiti. Jos siis kaipaa vertaistukea, sitä kannattaa hakea saman kokeneista. Olipa kyse vammaisesta lapsesta, omasta sairaudesta, avioerosta, lapsettomuudesta,  työttömyydestä tai mistä tahansa. On epärealistista toivoa, että toinen aidosti ymmärtäisi jonkun asian, mitä ei ole itse kokenut. Sen vuoksi mun mielestä muilta kuin vertaistukea tarjoavilta riittää, että ymmärtää toisen kokeman olevan rankempaa ja erilaista kuin mitä itse on kokenut. Ja tarkoitan nyt ihan arkisia kohtaamisia kuten keskusteluja työkavereiden, naapureiden yms kanssa. Tietenkin siinä tapauksessa, että on yhteiskunnassa päättävässä asemassa, on hyvä ymmärtää vieläkin paremmin, jotta asioille voisi tehdä jotain. 

Mä en sanonut, että ihmisten pitäisi olla tekemisissä vain samanlaisten kanssa. Mä sanoin, että jos kaipaa johonkin asiaan vertaistukea, niin silloin kannattaa hakea sitä saman kokeneilta. Normaalisti voi olla tekemisissä kenen kanssa tahansa. Mullakin on ystävissäni ja kavereissani hyvin erilaisia ihmisiä, mutta silloin, kun kaipaan vertaistukea eli sitä aitoa ymmärtämistä, juttelen sellaisen ihmisen kanssa, joka on kokenut saman. 

Ymmärrän pointtisi tulevista vaaleista. Mutta jokainen äänestämään menevä joutuu miettimään, haluaako esimerkiksi omien lastensa elämää kurjemmaksi, jotta jonkun toisen lapsen elämä muuttuisi vähän paremmaksi. Suomessa keskiluokka ei - ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta - elä missään yltäkylläisyydessä. Ei keskiluokkaistenkaan tilille tupsahda sellaista palkkaa, että siitä pakollisten juoksevien menojen jälkeen ostettaisiin vielä perheelle etelänmatka. Säästämään suomalainen keskiluokkakin joutuu, jotta pääsee perheineen lomareissulle. Vaalien alla jokainen puolue ja ehdokas aina lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Oleellista äänestäjän kannalta - erityisesti keskiluokan kannalta - on se, miten nämä yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista rahoituksineen tulisi vaikuttamaan omaan ja oman perheen elämään.