Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa
Ongelmallista on mielestäni keskiluokan käsite puhumattakaan, että se liitetään johonkin euromäärään. Itsellä on korkeakoulututkinto ja työpaikka mutta ei silti varaa matkustella ja hankkia omakotitalo tai sähköauto. Inflaatio pitää huolen, ettei ylimääräistä jää sijoituksiinkaan.
Kommentit (420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viitalan tekstin ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen ero. Viitalan mukaan keskiluokkaiset eivät ymmärrä syrjäytymisen mekanismia.
Kuitenkin keskiluokkaiset käyttävät valtavia määriä rahaa ja näkevät vaivaa ehkäistääkseen lastensa syrjäytymistä: muuttavat tietylle alueelle saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun, järjestävät lapsilleen kehittäviä harrastuksia, auttavat läksyissä, maksavat kieli- ja valmennuskursseja. Miksi, jos he eivät ole tunnistaneet näiden asioiden ehkäisevän syrjäytymistä? On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan, mutta keskiluokka maksaa kovan hinnan näiden asioiden jatkamisesta lapsilleen. Miksi, jos se kerran on etuoikeus?
Pitkän päivän painaminen yt-uhan alla, yksi maailman suurimmista verotaakoista, asuntolainan nousevat korot, korkea inflaatio, kotiopettajana toimiminen, kun koulussa opettajan aika menikin kulttuurien välisten konfliktien sovitteluun jne. Tarkastakaa termin etuoikeus merkitys, jos pidätte luettelemiani asioita etuoikeutena.
Samoin keskiluokka on kivuliaan tietoinen siitä, että oma asema ja elämä voivat romahtaa milloin tahansa työttömyyden, tapaturman, avioeron tai sairauden myötä. Siksi keskiluokalla on henkivakuutukset, tapaturmavakuutukset, vakavan sairauden turvat, turva työkyvyttömyyden varalle, lainaturva jne.
En siis allekirjoita Viitalan luomaa kuvaa hemmoteltuna, tiedostamattomana ja suoraan sanottuna idioottina kansanosana. Kyllä me ymmärrämme ja tiedämme, siksi ponnistelemme pitääksemme sen mitä meillä on ja siirtääksemme sen lapsillemme. Jos se olisi etuoikeus, ei tarvitsisi ponnistella.
On onni syntyä suomalaiseen keskiluokkaan. Mutta jos syntyy köyhäksi, on onni syntyä suomalaiseksi köyhäksi, eikä vaikkapa venäläiseksi tai pohjoiskorealaiseksi köyhäksi. Enpä ole nähnyt kenenkään tästä kirjoittavan. Siinäpä aihe Viitalan seuraavaan kolumniin.
Tämä on erittäin hyvä pointti!
Keskiluokkaiset säästää mistä tahansa muusta mutta lasten harrastukset laitetaan katkolle vasta viimeisten säästökohteiden joukossa. Lapselle otetaan vakuutus, muutetaan alueelle jossa hyvä koulu, vaikka tämä tarkoittaisikin ahtaampaa asuntoa, isompaa lainaa tai isompaa vastiketta. Keskiluokka sinnittelee omistusasunnon kanssa, koska ymmärtää että vuokralla se sama raha menee ulkopuolisen taskuun. Lapselle otetaan vakuutus jo ennen syntymää ja sitä maksetaan viimeiseen asti.Keskiluokka nimenomaan on äärimmäisen tietoinen luokasta ja siitä miten helppoa on pudota alaspäin. Ja tekee kaikkensa, ettei niin käy.
Ehkä keskiluokkaisuus on sit ennen kaikkea kykyä ymmärtää luokan merkitys ja kykyä nähdä, millä tavoilla jatkuvuuden voi taata lapsilleen? Suuri osa keskiluokasta ei ole erityisen hyvin toimeentulevia. Minäkin olen ollut koko ikäni vain pätkätöissä ja tällä hetkellä sairauspäivärahalla polvileikkauksen takia. Miehellä tavallinen työ ja tavallinen palkka n. 3000€ brutto. Silti me näillä tuloilla pinnistellään ja käytetään vähät rahat mahdollisimman järkevästi.
Sit tunnen monia, joilla on isommat tulot muttei huolta huomisesta, omistusasunto ja iso laina ei kiinnosta tai jotain on mennyt ulosottoon joskus. Lasten harrastusten tulee olla ilmaisia (miksi), asutaan huonolla alueella (miksi), silti riittää rahaa asuntoauton ostamiseen ihan käteisellä, ei velaksi. Ja rotukoiraharrastukseen upotetaan valtavasti rahaa, kun eläimet antaa niin paljon. Samalla voidaan pihistää lääkkeistä tai lapsen silmälaseista. Kaikki nämä kokemukset ihan omasta tuttavapiiristä.
Juu antaahan ne eläimet paljon, mutta keskiluokka ajattelee niin, että terveys, koulutus, rahan säästäminen tulevaisuutta ajatellen ja lasten harrastukset on tärkeämpää kuin oma koiraharrastus tai asuntoauto tai tuning-autot. Jos tärkeämpien seikkojen jälkeen jää ylimääräistä, niin sit vasta hankitaan se asuntoauto tai kolme rotukoiraa, joiden kanssa käydään näyttelyissä ja ostetaan niille erikoisruokia ja trimmausta.
Keskiluokka osaa priorisoida ja nähdä vähän kauemmas kuin siihen välittömään hyvänolontunteeseen asti. Tästä syystä keskiluokka myös eroaa harvemmin kuin keskiluokan alapuolella olevat. Ennemmin ollaan vähän tylsän tai ärsyttävän puolison kanssa kuin että erotaan ja etsitään taas sitä seuraavaa tosirakkautta. Sillä eron myötä tulotaso laskee ja kohta sitä elääkin ainakin asumistuen varassa.
Sitten on erikseen ne oikeasti köyhät, joiden olemassaolo on Suomessakin todellisuutta. Ja juuri siksi me parjattu keskiluokka tehdään kaikkemme, ettemme siihen putoaisi.
Tuo erojuttu on muuten totta. Duunarit eroaa paljon herkemmin kuin keskiluokka.
Sitten yksinasuvat valittaa, että kun ei raha riitä. Miksi piti erota? Alun alkaenkin kannattaa katsoa sellainen puoliso, jolla on kykyä tienata perhettä varten, ja muutenkin valmiuksia kantaa vastuuta. Kärjistetysti sanoen keskiluokkainen nainen ottaa mielellään vähän tylsemmän mutta luotetettavan miehen. Duunarinainen taas kaipaa kipinää ja säpinää kumppanilta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ihan asiaahan tuo Auli kirjoitti, mutta miksi? Mitä hän kirjoituksellaan tavoitteli? Eiköhän jokainen keskiluokkainenkin tiedä, että kahden 3600 €/kk tienaavan perheessa on enemmän rahaa käytettävissä kuin jos tienaajia on vain yksi. Ja että jos jää työttömäksi tai työkyky menee, elintaso laskee. Ja että jos vanhemmilla on resurssit kannustaa ja tarvittaesssa auttaakin lapsiaan koulunkäynnissä, lapsella on paremmat mahdollisuudet kuin sellaisella lapsella, joilla vanhempien tukea ei ole. Eikös nämä ole ihan itsestään selviä asioita? Maalaisjärjelläkin ajateltuna.
Kun aletaan puhua etuoikeuksista, niin silloin taka-ajatuksena on joko
A) Kaikkien köyhdyttäminen samalle tasolle
B) Pyrkimys saada yhteiskunnalta lisää rahaa tai etuoikeuksia
Ei kovin monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus tuo on. Viitala näkee hyvin sen oman etuoikeutetun asemansa, kun on saanut keskiluokkaisen kasvatuksen ja koulutuksen, ja sen, että niiden ansiosta hän ei ole täysin syrjäytynyt, vaikka vaikeuksia on tullut. Koska keskiluokkainen ihminen pärjää kelan virkamiestenkin kanssa paremmin, kuin se oikeasti syrjäytynyt. Jokaisen meistä olisi hyvä nähdä oma etuoikeutettu asemamme. Keskiluokassa meillä kaikilla se on, vaikka eläisimme ihan tavallista elämää.
Juuri näin. Kannattaa myös lukea suht. tuore romaani Koneen pelko. Jos aiemmin oli olemassa ns. työläiskirjallisuutta, niin nyt kun töissäkäyvät - jopa perinteiset duunarit - ovat huomattavasti korkeammassa asemassa kuin työttömät ja muut syrjäytyneet, niin tämä kirja on 2020-luvun "työläisromaani". Alaluokan kuvaus. Vaikutelma on, että koulunkäyntiin panostamalla kirjoittaja on päässyt pois sieltä syrjäytyneestä lähiöstä ja pystyy kirjoittamaan niistä kokemuksista, joista ne syrjäytyneet ihmiset siellä juomalähiössä eivät pysty, eivät halua, ei tulisi mieleenkään, ja jos tulisi, niin eivät osaisi ilman sitä koulutusta (ml. luku- ja kirjoitustaito).
Jos asiaa katsoisi siis vähänkään laajemmalta kantilta, Auli Viitala samalla tavoin kuin tuon romaanin kirjoittaja antaa äänen sellaisille tahoille ja sellaisilla foorumeilla, joissa äänettömiksi jäävien ääntä on pakko kuunnella.
Tämä palsta antaa myös äänen monille syrjäytyneille, omaa syytään tai syyttömästi kärsineille, elämänmenosta pudonneille. Mutta käsi sydämellä: eivät päättäjät tai tutkijat täällä näitä keskusteluja lue. Sen sijaan Ylen kolumnin moni korkeakoulutettu, pysyvässä palkkatyössä oleva ihminen lukee ikään kuin automaationa. Siten se viesti menee perille. Ja se viesti tulee "Omien joukosta" - ei sieltä juomalähiön perukoilta, vaan ihmiseltä, joka "kuului meihin" kunnes ei enää kuulunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka on syntyneet turvattuun taloudelliseen tilanteeseen eivät kyllä oikeasti ymmärrä, millaista se on, kun on syntynyt ja kasvanut jossain ihan muissa piireissä. Sanon tämän ihmisenä, joka on ponnistanut sieltä muista piireistä keskiluokkaan. Mä olen kokemuksineni ihan eri planeetalta kuin ne, joiden vanhemmat on jotain komboa opettaja/insinööri tai lääkäri/kirjanpitäjä. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot, opiskeluaika ja kaikki on olleet ihan erilaisia kuin mun keskiluokkaisilla tuttavilla ja mä edelleen näen maailman paljon epävarmempana ja turvattomampana paikkana kuin he.
Itse kasvoin alkoholistiperheessä, jossa isä joi oli työttömänä pitkiä aikoja. Äiti teki pienipalkkaista ja p*skaista vuorotyötä. Elämä oli välillä rankkaa ja välillä vielä hieman rankempaa. Tiedän tasan tarkkaan, mitä alemman keskiluokan elämä oikeasti tarkoittaa.
Tällä hetkellä hieman alle viisikymppisenä tienaan noin 11 000 euroa kuukaudessa ja muutenkin asiat ovat paremmin kuin hyvin.
Miksi? Koska itse tajusin noin kolmekymppisenä, että sieltä lapsuudesta voi oikeasti valita mukaansa ne asiat jotka haluaa ja samalla olla ottamatta ne asiat, joita ei halua. Jos haluat mukaan kaiken paskan, niin sen myös saat. Minä (ja moni muu) en tehnyt sitä, vaan kävin kouluni ja yritin vaan tehdä parhaani. Ja onnistuin.
Yksi pointti vielä: monet paskoissa olosuhteissa syntyneet kuvittelevat, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat saaneet kaiken "ilmaiseksi". Tämä on harha - sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan. On ihmisiä, joilla on ollut paskaa enemmän ja niitä, joilla on ollut sitä vähemmän. Kaikilla meillä on omat ristimme kannettavana, ihan jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Auli Viitalalla on asenneongelma joten en lue hänen ulostulojaan. Keskiluokka ei ole syypää hänen ongelmiinsa
Aloittajalla on uran/työpaikan valinnan/budjetoinnin ongelma
Kaikkien pitäisi tietää ettei korkeakoulututkinto automaattisesti takaa hyviä tuloja. Itse jätin haaveen arkeologian opinnoista tarkistettuani mitä arkeologeilla maksetaan.Jos haluaa omakotitalon (kankkulankaivo ja taloudellinen rasite) ja rahaa matkusteluun, valitsee sellaisen alan jonka palkkataso nuo hankinnat mahdollistaa. Mikä tässä on se asia mitä ihmiset eivät tajua.
Et ole lukenut Viitalan juttuja siis, et tätä etkä aiempia. Hän on kuulunut siihen keskiluokkaan, mutta sairastunut, ja sitten elämä on mennyt v***iksi. Hän on kouluttautunut kirjoittamaan, ja hän tekee koulutustaan ja ammattitaitoaan vastaavaa työtä tälläkin hetkellä osa-aikaisena. Sairautensa vuoksi hän todennäköisesti ei pysty tekemään työtä enää koskaan täysipäiväisesti.
Se on varmastikin niin, kuten sanotaan, että sairauden vaikutusta elämän kulkuun ei kukaan pysty näkemään, ennen kuin kosahtaa omalle kohdalle. Ja ilmiselvästi tämäkin tapaus osoittaa, että suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä ei ole ilmainen eikä toimi niin kuin pitäisi. Jos olisi, Viitala ei ehkä olisi köyhtynyt sairastumisensa myötä niin pahasti, ja jos toimisi, hän todennäköisesti olisi kuntoutunut osatyökykyiseksi paljon nopeammin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Ihan asiaahan tuo Auli kirjoitti, mutta miksi? Mitä hän kirjoituksellaan tavoitteli? Eiköhän jokainen keskiluokkainenkin tiedä, että kahden 3600 €/kk tienaavan perheessa on enemmän rahaa käytettävissä kuin jos tienaajia on vain yksi. Ja että jos jää työttömäksi tai työkyky menee, elintaso laskee. Ja että jos vanhemmilla on resurssit kannustaa ja tarvittaesssa auttaakin lapsiaan koulunkäynnissä, lapsella on paremmat mahdollisuudet kuin sellaisella lapsella, joilla vanhempien tukea ei ole. Eikös nämä ole ihan itsestään selviä asioita? Maalaisjärjelläkin ajateltuna.
Minä koen, että hän tavoitteli tekstillään ihmisten havahduttamista siihen - sinänsä niin ikään arkijärjellä ymmärrettävään asiaan - että ihmiset voivat olla ja reaalimaailmassa ovatkin "eriluokkaisia" ja että jotkut luokkarajat eivät mene tulotason mukaan. Jos on lukenut Viitalan aiempia tekstejä, niistä käy vielä selkeämmin esille se seikka, josta ei suomalaisessa mediasfäärissä mielestäni vieläkään puhuta tarpeeksi: luokkaretkestä alaspäin. Tämä on itse asiassa äärimmäisen tärkeä kysymys, koska se liittyy ihmisten elämässä niin moneen asiaan (lue: kaikkeen), ja mielestäni on kapeakatseista, jos aiheesta uutisoi pelkästään HS Visio (maksumuurin takaa); tällöin otsikot ovat laatua "nykyiset kolmikymppiset eivät tule saavuttamaan vanhempiensa elintasoa". Lisäksi samaan aikaan suurena, hyvin suurena keskustelunaiheena on Suomen koululaitoksen ja oppilaiden osaamistason kriisi. Viitala käsitteli tässä puheena olevassa kolumnissaan tätäkin aspektia, sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen arvostamista esimerkiksi materian sijaan (luontokatastrofin kannalta olisi parasta, että ihmiset ryhtyisivät kilvoittelemaan tiedon ja osaamisen saralla kulutukseen perustuvan kilpavarustelun sijaan), ja tästä samasta aiheesta kirjoitti presidentin puoliso maan suurimmassa aikakauslehdessä (https://seura.fi/blogit-ja-kolumnit/jenni-haukio/jenni-haukio-ovatko-su…)
Nuo olivat ensimmäiset laajat asiat, jotka minä luin Viitalan kolumnista (ja jotka suhteutin myös Viitalan aiempiin kolumneihin).
On sekä surullista että kuvaavaa, miten Viitalaa on onnistuttu lukemaan niinkin väärin, kuin moni tämän palstan kirjoittaja on kommentillaan osoittanut. Se oikeastaan vain alleviivaa Viitalan viestiä mm. ihmisten kuplaantumisesta.
Viitala on niitä harvoja, jotka kirjoittavat julkisessa sanassa syrjäytyneistä ja köyhien asiasta. Pitäisikö häntä siitä mollata?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Viitalan ajattelu on varsin kehittymätöntä ja puutteellista, mikä on erikoista, koska hänellä on ollut aikaa kehittää ajatuksiaan.
Otetaan pari esimerkkiä:
Ajatus siitä, että olisi vain suuri keskiluokka ja sen lisäksi joukko syrjäytyneitä ja väliinputoajia. Tämä lienee kopioitu muunnelma ruotsalaisten demarien ajatuksesta, jonka mukaan kaikki ovat yhtä suurta keskiluokkaa. Tosiasiallisesti yt-neuvottelujen ikeessä kärvistelevä insinööri ja niistä yt:stä päättänyt rikkaan omistajasuvun jäsen eivät ole millään tavalla samaa luokkaa. Insinööri on keskiluokkaa, jonka asema voi koska tahansa romahtaa. Omistaja vastaavasti on eliittiä, jonka päätökset vaikuttavat muiden elämään, mutta jonka oma asema on turvattu kaikissa tilanteissa.
Ajatus siitä, että sivistys ja koulutus olisi jokin keskiluokkaa yhdistävä tekijä. Monet keskiluokkaiset toki arvostavat näitä asioita, mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään. Hän lienee kuitenkin keskiluokkaa vai onko hön sitten syrjäytynyt väliinputoaja? Jos jokin yhdistävä tekijä on, niin juuri tuo että keskiluokkainen voi koska tahansa sattuman oikusta menettää asemansa esimerkiksi työpaikan menettämisen tai sairauden myötä. Juuri siksi keskiluokkaiset ihmiset ponnistelevat niin paljon säilyttääkseen asemansa ja tarjotakseen lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat.
Ajatus siitä, että keskiluokka ei tekisi tiedettä, taidetta ja muuttaisi maailmaa, vaan keskittyisi vain kulutusjuhliin. Keskiluokka muuttaa ja pyörittää maailmaa joka päivä: lääkärit ja sairaanhoitajat pelastavat ihmisiä, insinöörit kehittävät esimerkiksi laitteita, jotka ovat mahdollistaneet tällaisen yhteydenpidon ja kenties pelastavat maailman ekokatastrofilta, virkamiehet pitävät valtiokoneiston liikkeessä jne. Mitä tuo on jos ei maailman muuttamista? Miksei tuon lisäksi saisi nauttia elämästä vapaa-ajallaan vaikkapa viikon hiihtolomalla? Pitäisikö vaan surkutella kotona, kun syrjäytynytkin joutuu tekemään niin? Auttaisiko se syrjäytynyttä jotenkin?
Jokainen keskiluokkainen on vain pieni osa isoa koneistoa ja joutuu ponnistelemaan säilyttääkseen asemansa ja ansaitakseen elantonsa. Jos juristi ei enää jaksa painaa pitkää päivää, joku nuorempi ja innokkaampi on kyllä tulossa tilalle. Meidän keskiluokkaisten syyllistäminen siitä, että pelaamme niillä säännöillä, jotka meille on annettu, on vaan älyllisesti epärehellistä.
Putkimies ei ole keskiluokkaa, hän on työväenluokkaa. Ihan perinteisesti. Ja yhä edelleen. Se, että hänellä on varaa ostaa palkka-ansioillaan omakotitalo, ei tee hänestä keskiluokkaa. Jos hän käyttäisi vapaa-aikansa itsensä sivistämiseen ja ns. korkeakulttuurin harrastamiseen ja pitäisi huolta lastensa koulunkäynnistä ja harrastusten monipuolisuudesta, hänen voisi sanoa tehneen luokkaretken.
Tämäkin oli yksi Viitalan pointti, joka tuntuu jääneen monelta huomaamatta. Lisäksi on outoa, että keskiluokkaiset ihmiset niin kovin hermostuvat, pöyristyvät ja jopa suuttuvat Viitalan sanomisista. Mistä se kertoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoja kommentteja. Luin jutun läpi enkä löytänyt valitusta enkä muiden haukkumista. Olettekos te muut edes lukeneet juttua läpi vai syyättekö tänne vain omia ennakkoluulojanne, ihmettelen.
Tuskin lukeminenkaan auttaa, koska tämä Auli Viitala puhuu asioista, joita keskiluokka ei halua kuulla. Ja koska hän on jotain muuta kuin yleinen stereotypia yksinkertaisesta, sivistymättömästä, oppimattomasta köyhästä, osaa puhua koulutetun keskiluokan kielellä ja pystyy tekemään analyyttisia havaintoja yhteiskunnasta, niin hän ärsyttää myös siksi, että hänen puheitaan ei voi nonsaleerata sillä, että tuo nyt on vain tuollainen, ymmärtämätön, semmoisia ne köyhät ovat.
Eikä häntä myöskään pysty tunkemaan kätevään pieneen lokeroon, sellaiseen, joka rauhoittaa hyvinvointiin tottuneen ihmisen mieltä, siihen lokeroon, johon kuuluvat ihan erilaiset ihmiset kuin se hyvinvointiin tottunut, joka uskoo, ettei köyhyys ja osattomuus voi ikinä koskea Minua, koska Minä olen hoitanut asiani hyvin, toisin kuin nuo tuollaiset. Se, että joku, joka on samanlainen taustaltaan ja valinnoiltaan kuin se hyvinvointiin tottunut, kaikkea onneaan vain omana ansionaan ja toisten epäonnea niiden toisten vikana pitävä ihminen, mutta on SILTI pudonnut hyvinvoinnista köyhyyteen, SE on pelottavaa, koska silloinhan se putoaminen voisi käydä itsellekin. Ja siksi Auli Viitalan kaltaisen ihmisen halutaan olevan hiljaa.
Juuri näin. Kiitos. Reaktiot tälläkin palstalla (samoin kuin Ylen jutun kommenttikentissä) kertovat siitä, että Viitala on osunut ytimeen. Suoraan hermoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.
Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.
Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?
Voi kun nyt pieneen keskiluokkaiseen sieluun osui pahasti. Voi että. Pai pai.
Keskiluokka on maassamme kovin veronmaksajaryhmä joten en ihan ymmärrä aina A. Viitalan narinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoja kommentteja. Luin jutun läpi enkä löytänyt valitusta enkä muiden haukkumista. Olettekos te muut edes lukeneet juttua läpi vai syyättekö tänne vain omia ennakkoluulojanne, ihmettelen.
Tuskin lukeminenkaan auttaa, koska tämä Auli Viitala puhuu asioista, joita keskiluokka ei halua kuulla. Ja koska hän on jotain muuta kuin yleinen stereotypia yksinkertaisesta, sivistymättömästä, oppimattomasta köyhästä, osaa puhua koulutetun keskiluokan kielellä ja pystyy tekemään analyyttisia havaintoja yhteiskunnasta, niin hän ärsyttää myös siksi, että hänen puheitaan ei voi nonsaleerata sillä, että tuo nyt on vain tuollainen, ymmärtämätön, semmoisia ne köyhät ovat.
Eikä häntä myöskään pysty tunkemaan kätevään pieneen lokeroon, sellaiseen, joka rauhoittaa hyvinvointiin tottuneen ihmisen mieltä, siihen lokeroon, johon kuuluvat ihan erilaiset ihmiset kuin se hyvinvointiin tottunut, joka uskoo, ettei köyhyys ja osattomuus voi ikinä koskea Minua, koska Minä olen hoitanut asiani hyvin, toisin kuin nuo tuollaiset. Se, että joku, joka on samanlainen taustaltaan ja valinnoiltaan kuin se hyvinvointiin tottunut, kaikkea onneaan vain omana ansionaan ja toisten epäonnea niiden toisten vikana pitävä ihminen, mutta on SILTI pudonnut hyvinvoinnista köyhyyteen, SE on pelottavaa, koska silloinhan se putoaminen voisi käydä itsellekin. Ja siksi Auli Viitalan kaltaisen ihmisen halutaan olevan hiljaa.
Juuri näin. Kiitos. Reaktiot tälläkin palstalla (samoin kuin Ylen jutun kommenttikentissä) kertovat siitä, että Viitala on osunut ytimeen. Suoraan hermoon.
Höps. Kukaan ei halua vaientaa Viitalaa. Tottakai hän saa olla sitä mieltä mitä hän haluaa.
Ainoa asia mitä esim. itse teen, on se, että I call bullshit. Hänellä ei oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa tai ainakaan sellaista, jota ei oltaisi jo niin monen suusta kuultu.
No, toinen on se, että omille lapsilleni opetan sen minkä itse tiedän todeksi - elämä on 99% omista valinnoista kiinni. Ja tämä pitää erityisesti paikkansa näissä meidän ns. hyvinvointivaltioissa, joissa esim. juuri keskiluokkaan pääseminen on helpompaa kuin missään muualla.
Ja tätä ei voi kukaan kiistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi köyhyys.
Korkeakoulutettu köyhyys.Ja kuitenkin joku ihka aito duunari saattaisi kirjoittaa varsin mielenkiintoisia näkökulmia tuonne kolumnisektorille, sellaisiakin missä pääosassa ei ole rahan vähyys. Näitä voisi myös tasapainon vuoksi julkaista.
Ihka aito, pienituloinen duunari täällä. Olen itsekin kirjoitellut tästä aiheesta mm. tänne paljonkin, mutta kaltaisellani ihmisellä ei ole kanavaa saada ääntään kuuluville mihinkään ison mediaan kuten Ylelle. Auli Viitalalla on ne kanavat, ja pienituloisena, tulevaisuudesta huolestuneena ihmisenä olen ihan tyytyväinen, että Auli Viitala tätä asiaa pitää esillä. Rahan vähyys on kyllä aika keskeinen ongelma siinä köyhyydessä, joten on ihan ymmärrettävää, että siitä puhutaan.
Köyhien ihmisten, myös Viitalan taustasta poikkeavien, omaa ääntä on kyllä kuultu erilaisissa medioissa köyhyydestä kertovissa uutisissa, ja mikä onkaan ollut se palaute mm. tällä palstalla? Ihmisen koko elämä ulkonäköä myöten on räävitty mahdollisimman ilkeämielisesti pitkin nettiä, mitäs on tuon näköinen, mitäs on tehnyt kakaroita, kyllä on tyhmä, ei ole ihmekään että on köyhä, katsokaa mitä se ostaa kaupasta, ei voi olla oikea köyhä, oma vika.
Kyllä. Juuri näin kuin kirjoitat. Ja juuri siksi on yhteiskunnallisesti tärkeää, että tällä hetkellä Auli Viitala kirjoittaa kolumnejaan ja että niitä julkaistaan. Toivottavasti Yle ja ennenkaikkea HS, mutta myös iltapäivälehdet, tajuaisivat tilanteen tämän keskustelun myötä ja palkkaisivat myös muita kirjoittamaan näistä aiheista.
Kyllä tämä keskustelu osoittaa, että Viitalaa tarvitaan. Ne, joihin hänen tekstinsä ja hänen näkemystensä esiin pääseminen eniten tuntuu satuttavan, hyökkäävät myös hänen henkilöään kohtaan, samalla tavoin, kuin täällä palstalla on "teurastettu" muitakin omalla nimellä esiintyviä.
Miksi ei voi tästä samasta todellisuudesta, Suomi vuonna 2023, olla esillä hyvin erilaisiakin näkemyksiä? Miksi ei saisi tuoda esille omia näkemyksiään, vaikka ne olisivat virheellisiä - muutenhan niitä ei voi koskaan korjata? Miksi se on häiritsevää ja jopa uhka, jos vaikkapa nyt kolumnisti Viitala kertoo näkemyksestään koskien keskiluokkaa (tai pikemminkin erilaisia keskiluokkaisia piirteitä)? Olisi yhtä lailla hyvä, jos espoolainen rantatontin huvilassa asuva rouva kertoisi, millaiseksi kuvittelee kontulalaisen pitkäaikaistyöttömän elämän, ja olisi hyvä, jos vuosaarelainen pienellä eläkkeellä sinnittelevä entinen duunari kertoisi, millaiseksi kuvittelee mainitun espoolaisrouvan elämän. Sitten voitaisiin verrata kuvitelmaa ja todellisuutta, ja sitten ehkä päästäisiin lähemmäksi joko yhteistä näkemystä siitä, miten eri tavoilla Suomessa ja pelkästään pk-seudulla voidaan elää, ja ehkä myös lähemmäksi yhteistä ymmärrystä siitä, millaisen yhteiskunnan me haluamme Suomen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Auli haluaa? Että keskiluokkaiset lakkaavat kuluttamasta?
Sitä perinteistä tasa-arvoa: että keskiluokkakin alkaa voida pahoin.
Käsitin asian toisin päin: että köyhät ja syrjäytyneet pärjäisivät nykyistä paremmin.
Ymmärryksen lisääminen heidän tilanteestaan (päättävälle, äänestävälle) keskiluokalle on askel siihen suuntaan, ja siksi hän puhuu aiheesta.
Mikä ihmeen ymmärrys? Viitala toistelee itsestään selvyyksiä. Jos ei ole rahaa, niin ei lapsi taitoluistele eikä äiti syö kavereittensa kanssa ravintolassa. Ihanko tätä erikseen pitää tiedottaa meille keskiluokkaisille?
Voi kun nyt pieneen keskiluokkaiseen sieluun osui pahasti. Voi että. Pai pai.
Osui sen verran, että pitää viedä kohta tytär taitoluistelutreeneihin ja poika jääkiekkoon (on ihanan kallista).
Itse olen lähtenyt lastenkodista omilleni ilman mitään, tai ketään. 18 vuotta kun tuli täyteen niin ulos. Sossu auttoi pitkin hampain hankkimaan vuokra-asunnon ja sinne kierrätyskeskuksesta rähjäiset perustarpeet. Bioäitini soitteli välillä ja oli rahaa vailla, yritti saada minut ottamaan lainaa itselleen, ts. menettämään luottotietoni, hänellähän niitä ei ole ollut vuosikymmeniin. Isääkään mulla ei ole koskaan ollut.
Lastenkodista leipäjonojen kautta nykypäivään, yliopistoon ja keskiluokkaan. Valmistuin vasta nelikymppisenä mutta ammattiin, joka työllistää varmasti. Kivinen oli polku, kun jo lapsena vietiin kaikki ja äitikin hylkäsi. Ainoa mikä on vienyt eteenpäin, on oma sisu ja päättäväisyys. Ja leipäjonot, sieltä sai ilmaista ruokaa, jotta pysyi hengissä. Ei ole ollut aikaa jäädä masentumaan, kun piti selvitä.
Oma tausta varmasti triggeröi, kun Viitalan kirjoituksista nousee lähinnä ärtymys. Hän on minuun nähden paljon hyväosaisempi, paljon paremmat kortit saanut elämälleen ja päättänyt silti jäädä masentuneena elämään tukiaisilla. Ja kehtaa kertoa minulle, kuinka olen etuoikeutettu ja saanut kaiken valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on näköjään keskimääräistä huonompi luetun ymmärtämisessä tai sitten kolumni oli erittäin osuva ja nyt älistään syyllisyydestä. >_>
Molemmat. Viitala toivoi jutussa, että keskiluokka käyttäisi koulutustasoaan, älyään ja mahdollisuuksiaan tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemiseen - maailman tekemiseen paremmaksi paikaksi - mutta kyllä tämän keskustelun seuraaminen osoittaa, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole ollenkaan niin kyvykkäitä ja fiksuja (edes perusluetunymmärtämisen tason suhteen) kuin Viitala tuosta sivupositiostaan käsin niin optimistisesti ajattelee.
Täällä osa porukasta ihan tosissaan muuten fiksussa kommentissa puhuu putkimiehestä keskiluokan edustajana, ja osa puolestaan hyökkää Viitalan persoonaa kohtaan niin kuin alakouluikäinen.
Onneksi täällä on fiksuja kirjoituksia sen ryhmän edustajilta, joiden ääntä Viitala yrittää saamastaan kriitiikistä huolimatta tuoda esille.
Itseä tässä Aulin tapauksessa kiinnostaa eniten tuo hänen elämänsä ennen kuin hän sairastui. Auli on itse kertonut, että otti keskiluokkaisen elämän aika itsestäänselvyytenä, mutta ei me kaikki välttämättä niin tehdä. Olen suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin Auli ja tässä on nähty yksi iso lama lapsena ja yksi aikuisena. Nämä lamat muokkasi omaa ajatusmallia niin, että aina pitää olla sijoituksia, säästöjä ja puskuria, ja että mitään liian kalliita ja turhia asioita ei ostella. Olen aina tiedostanut sen, että jos tästä mukavasta oravanpyörästä tippuu, niin rahat ovat tiukilla. Auli ei ilmeisesti tällaisia miettinyt ollessaan keskiluokkainen ja hänen luottonsa hyvinvointivaltioon on kait ollut aika vahva. Tämä ei siis ollut mikään kritiikki Aulia kohtaan, mutta nämä asiat ovat kiinnittäneet huomion.
Vierailija kirjoitti:
Jos joutuu nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle, niin on köyhyysloukussa, olipa mistä luokasta tahansa.
Ja kyllä, työkyky on jotain, josta kannattaa olla kiitollinen, eikä pitää sitä itsestään selvänä. Minusta tämä ei ole luokka-asia.
Se on luokka-asia, koska ihmiset voi yhteiskuntatieteellisesti jakaa nelikenttään: koulutettu/ei-koulutettu - pysyvässä palkkatyössä/prekaariasemassa-työtön.
Vain koulutus (loppuun asti vähintään keskinkertaisilla arvosanoilla viety koulutus) voi taata ihmiselle paikan muualla kuin syrjäytyneenä työttömänä. Poikkeuksia on, mutta vain muutama erikoistapaus tuhansia perustapauksia vasten (esim. lahjakas itseoppinut kirjoittaja, peruskoulupohjalta yrityksen perustanut jne.).
Ja kuten sanoit, jos työkyky menee nuorena, on köyhyysloukussa. Ei voi kouluttautua, ei voi tehdä töitä.
Luokka-ajattelua on teoreettisessa mielessä yritetty tutkimuksen keinoin muokata ja muuttaa, mutta vielä toistaiseksi ei ole löytynyt parempaa tieteellistä ja laajalti yhteiskunnissa hyväksyttyä tapaa ilmaista erilaisia eroavaisuuksia ihmisryhmien välillä. Viitalan kolumnit ovat siksikin ansiokkaita, että hän on - kuten moneen kertaan täälläkin todettu - jossain "luokkien perusmallin" välisessä rajatilassa. Sieltä hän pystyy näkemään kahteen eri luokkaan sekä myös havainnoimaan näissä luokissa olevia todenmukaisia tai kuvitteellisia käsityksiä, mm. niistä muista luokista ja niiden edustajista.
Minua ärsyttää, että keskiluokka ei saa sanoa mitään. Täytyy olla hiljaa, katsella ja kuunnella kuinka tulee muiden toimesta painettua maahan. Et ole mitään, olet vain tyhmä laimasielulammas joka ei ymmärrä mistään mitään.
Sitten kun vastaa, että no itseasiassa - - -
Tullaan sanomaan, että no niin siinä näette! Niihin osuu ja upposi! Hahahaha! Pai, pai, harmittaako?
Mitä aktuaalista k*llin p**settä.
Noin yleensäkin se toisen arkitodellisuuden ymmärtäminen on aika vaikeaa. Tai suorastaan mahdotonta. Köyhä ei ymmärrä varakkaamman elämää, eikä varakas köyhän.