Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte elämää, kun ei mitään ns odotettavaa?
22.01.2023 |
Vai onko kaikilla muilla elämässä muutakin kuin arki, arkinen aherrus, työ, oravanpyörässä pyöriminen, kotityöt yms?
Itselläni ei ole, ei koskaan mitään matkoja (miestä ei kiinnosta eikä oikein olisi varaamaan ellei sitten säästä melko kauan), ei mitään vapaa-ajan rientoja, ei pieniäkään hotellireissuja (syy mainittu jo), ei yhtikäs mitään, ikinä.
Tuntuu aivan ääliömäiseltä pitää edes mitään vuosilomapäiviä, kun nekin kuluu "ihan vaan kotona".
Vttu mitä paskaa, oikeasti. Ja päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vain kuluu.
Paskaa, ankeata paskaa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
En ole ensimmäisen sivun ostin kommenttini jälkeen tähän aloitukseeni mitään kirjoittanut, paljon on tullut kommentteja, kiitos niistä!
En tiedä miten tämän sanoisin, mutta minulla ei vain ole voimia eikä energiaa mihinkään, en saa itsestäni aikaiseksi mitään ihmeempää, en jaksa olla kovinkaan sosiaalinen sen lisäksi mitä työssä on pakko olla, työssä jonka jälkeen olen jokainen arkipäivä naatti.
Matkustelua ei työhöni kuuluu, vain suorittamista olemattomilla eduilla ja heikolla palkalla.
Minulla on 1 ystävä (joka hänkään ei tiedä täyttä totuutta olostani ja syistä siihen) ei sukulaisia tms, tuo mies (jota ei kiinnosta kanssani olla/mitään tehdä, mielenkiintomme kohteet eivät kohtaa, tosin minulla niitä ei taida enää ollakaan) ja kotoa pois muuttaneet lapseni.
Oloni on kuin loppumattomasss suossa tai juoksuhiekassa rämpimistä betonipaino hartioilla.Ap
Kuulostaa masennukselta :( Kuinka pitkä aika on siitä, kun lapsesi muuttivat pois? Jos vasta vähän aikaa, voimattomuutesi voi johtua uudesta elämäntilanteesta. Et ole vielä sopeutunut siihen ja siksi sulla ei ole vielä mitään ideoita, mihin haluaisit nyt käyttää sen ajan ja sen rahan, mikä ei enää mene lapsiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso nyt Ap peiliin! Miksi roikut parisuhteessa, jossa mies ei halua tehdä kanssasi mitään kivaa? Aloita nyt vaikka siitä, että varaat itsellesi ulkomaanmatkan, alkuun vaikka Tallinnaan yhden yön kylpylälomalle.
En ymmärrä tyyppejä jotka roikkuvat ankeissa parisuhteissa ja sitten vinkuvat, kun elämä on tylsää. Elämässä löytyy odotettavaa kun itse luot niitä hetkiä joita odottaa!
Nautin hetkestä. Saan kiksejä auringosta, luonnosta. Upeaa kun eilen paistoi aurinko.
Tänään hoidin hevosia ja loppupäivän makoilen sängyssä ja wolttaan. Illalla käytän koiran vielä lenkillä.
Saan kiksejä kun säästän rahaa niin paljon kuin mahdollista. Seuraavaksi aion ostaa uuden trailerin hevoselleni.
En ole vuosikausiin tehnyt töitä mistä en pitäisi. Samoin en halua asua kenenkään ukkelin kanssa samankaton alla. Mukavaa kun voi sotkea ja siivota miten lystää. Välillä tapailen miehiä; usein useampaakin kerrallaan. Välillä taas en jaksa tavata edes ystäviä ja nautiskelen kotona hiljaisuudesta.
Elämäsi kuullostaa hieman ankealta; tarttis varmaan ap tehdä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nähnyt ja ihmetellyt näitä.
Ennen ihan menevä ihminen tutustuu uuteen kumppaniin, muuttaa tämän luokse ja muuttuu sellaiseksi että "minä nyt tässä teen tätä ristikkolehteä ja odotan että mies tulee autotallista" - koko elämä vaihtuu tuollaiseen 0ajan tappamiseen!
Miten ihmeessä!?
Ehkä mies on lupaillut kaikenlaista, mutta ei koskaan pidä sanojaan?
Ja sitten muistetaan kertoa sinkuille, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Itseään se ei tosin koske, kun se yksinolo ei kuitenkaan taida olla niin kivaa mitä muille kerrotaan.
Minulla samankaltainen tilanne, olen 25v opiskelija. Opiskelen etänä, käyn työssä jossa olen aina yksin ja lisäksi olen siis sinkku. Lemmikkejäkään ei enää ole. Arjet ja viikonloput on samanlaisia, lomista puhumattakaan. Olen aina yksin, kavereita näin viimeksi pari vuotta sitten.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut aivan tuskastunut tilanteeseeni, mutta vain minä voin nostaa itseni tästä suosta. Olen aloittanut uuden työn hakemisella, joka olisi mielekkäämpi ja jossa näkisi ihmisiä. Päätin että kesällä teen jonkin pienen reissun yksin, ehkäpä Ruotsiin tai Viroon. Olen tutkinut jopa mahdollisuuksia opiskelijavaihtoon, sillä mikäänhän ei minua täällä pidättele. Vielä kun keksisin jonkun uuden harrastuksen niin olisi hyvä.
En halua elää tällaista elämää enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ero muutti elämän ja yhtäkkiä olin jatkuvasti pa ja surullinen.
Lasten vuoksi piti tietty yrittää.
Onneksi asutaan Helsingissä. Aloin käyttämään paljon aikaa siihen, että kehitin ja keksin jotain.
Ihan sellaista, että pe illalla laitettiin sämpylätaikina jääkaappiin. Aamulla leivottiin sämpylöitä. Sen jälkeen lähdettiin pulkkamäkeen. Mukaan näitä sämpylöitä ja kaakaota. Kunnolla vaatteet päälle ja pulkiin pehmusteet.
Lasten kavereita pyydettiin mukaan ja lopputulos oli ip kotiutui n 10 ihmistä hymy ja punaiset posket naamassa.
Kun lapset olivat isällä, lähdin Tukholmaan, tax freestä saaduilla risteilylapuilla. Kollegat tilasivar juotavaa ja lappuja tuli lisää.
Nyt lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Loppiaisena tulivat kylään ja esikoinen kertoi hänen joku ystävä oli kysynyt näiden pulkkaretkien perään.
Kuinka pieni juttu ja paljon iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
No itse haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta perheytyneet kaverit ovat niin hemmetin kiireisiä ja väsyneitä jatkuvasti, että mikään ei koskaan järjesty.
Hanki perheettömiä kavereita
Tarkoitatko nyt ihan tosissasi sanoa että jos minä tulen nykäisemään sinua josqain hihasta ja kysyn ollaanko kavereita, niin jo ens kuussa sorvataan ulkomaanmatkaa tai mökkiviikonloppua kvaaeripiirisi kanssa? Vai miten järjestetäänkavereita sieltä ja täältä, kun heillä on omat kaverit ja perheet ja työt ja harrastukset ja lapset, ja kalenterit täynnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään odotettavaa? Minä olen varsinainen kotihiiri ja ihan siihen tavalliseen arkeen kuuluu paljon asioita, joita odottaa. Kuten se, että näkee miehen (ja koiran! <3) taas työpäivän jälkeen. Se, että pääsee tekemään tai syömään jotain oikein hyvää ruokaa. Odotan, että pääsee kunnon hikilenkille liukkaiden kelien lähdettyä ja että pääsen aloittamaan kesäkasvien esikasvatuksen (jonka muuten voikin jo aloittaa!). Itse asiassa jos jotain niin puutarhaharrastusta suosittelen ihmiselle, joka kaipaa odottamista! :')
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään odotettavaa? Minä olen varsinainen kotihiiri ja ihan siihen tavalliseen arkeen kuuluu paljon asioita, joita odottaa. Kuten se, että näkee miehen (ja koiran! <3) taas työpäivän jälkeen. Se, että pääsee tekemään tai syömään jotain oikein hyvää ruokaa. Odotan, että pääsee kunnon hikilenkille liukkaiden kelien lähdettyä ja että pääsen aloittamaan kesäkasvien esikasvatuksen (jonka muuten voikin jo aloittaa!). Itse asiassa jos jotain niin puutarhaharrastusta suosittelen ihmiselle, joka kaipaa odottamista! :')
Myös parvekkeella voi kasvattaa kaikenlaista, jos ei ole omaa pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lauantai-illan mässypussi, jota odotan. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
En ole ensimmäisen sivun ostin kommenttini jälkeen tähän aloitukseeni mitään kirjoittanut, paljon on tullut kommentteja, kiitos niistä!
En tiedä miten tämän sanoisin, mutta minulla ei vain ole voimia eikä energiaa mihinkään, en saa itsestäni aikaiseksi mitään ihmeempää, en jaksa olla kovinkaan sosiaalinen sen lisäksi mitä työssä on pakko olla, työssä jonka jälkeen olen jokainen arkipäivä naatti.
Matkustelua ei työhöni kuuluu, vain suorittamista olemattomilla eduilla ja heikolla palkalla.
Minulla on 1 ystävä (joka hänkään ei tiedä täyttä totuutta olostani ja syistä siihen) ei sukulaisia tms, tuo mies (jota ei kiinnosta kanssani olla/mitään tehdä, mielenkiintomme kohteet eivät kohtaa, tosin minulla niitä ei taida enää ollakaan) ja kotoa pois muuttaneet lapseni.
Oloni on kuin loppumattomasss suossa tai juoksuhiekassa rämpimistä betonipaino hartioilla.Ap
Kuulostat tosiaan vähän masentuneelta ja vielä ennemmän sillä että et saa perspektiiviä tilanteeseesi. Olisiko sinun mahdollista lähteä jonnekin Kreikanlomalle ihan yksin, katsella elämääsi sieltä? Käydä hieronnassa, uida meressä ja nauttia auringosta?
Itse huomasin (kirjotin tuolla yllä et 45v nyt, erosin ja elän elämäni parasta aikaa) et kun oli pahimmat erosurut päällä ja elämä tuntui vähän tuolla kuvaamallasi tavalla toivottomalta, työmatka yksin sellaiseen aika eksoottiseen maahan jotenkin avasi mun silmät ja mulla oli siellä hetki nauttia ja miettiä omaa elämääni vaan kylpylässä ja siellä luonnossa. Näin yhtäkkiä kaiken ihan uusin silmin, arjessa on siinä oravanpyörässä ja somessa yms eikö oo oikeesti aikaa pysähtyä.
Tuo oli itsellä käänteentekevä reissu ja suosittelin lämpimästi, voi olla vain kylpyläreissu Tallinnaan. Ei mitään superkallista mutta maisemanvaihto ja aikaa itselle,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää yrittää keksiä jotain pientä kivaa, vaikka kaverin tapaaminen, tai vaikka uimahallissa käynti. Itsellä se on avantouinti vaikka aivan liian harvoin tulee löytyä, ja omana harrastuksena ryhmäliikunta josta saan virtaa. Mikä olisi sinulle ap sellainen pieni kiva arjessa toteutettava juttu?
Soomalaiset pakahtuvat onneensa!
Kiitos. :)
- sama