Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte elämää, kun ei mitään ns odotettavaa?
22.01.2023 |
Vai onko kaikilla muilla elämässä muutakin kuin arki, arkinen aherrus, työ, oravanpyörässä pyöriminen, kotityöt yms?
Itselläni ei ole, ei koskaan mitään matkoja (miestä ei kiinnosta eikä oikein olisi varaamaan ellei sitten säästä melko kauan), ei mitään vapaa-ajan rientoja, ei pieniäkään hotellireissuja (syy mainittu jo), ei yhtikäs mitään, ikinä.
Tuntuu aivan ääliömäiseltä pitää edes mitään vuosilomapäiviä, kun nekin kuluu "ihan vaan kotona".
Vttu mitä paskaa, oikeasti. Ja päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vain kuluu.
Paskaa, ankeata paskaa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ihanaa olla niin terve että pystyisi käymään töissä.
Mä olen osatyökykyinen sairauksien takia. Ei tääkään ole herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki perheettömiä kavereita
Aikuisena kavereita ei niin vaan saa vaikka yrittää.
T. Eri
Eli siis on perheellisten syytä, ettei pysty tekemään sinkkuna mitään?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei se haluamisesta ole kiinni.
Mistä se on kiinni?
Ajasta ja/tai rahasta?
Töitä riittää, mutta aikaa ja rahaa ei? Jos saa kysyä, niin mikä on niin kallista ettei rahat riitä sen toteuttamiseen?
Esimerkiksi aloittajan mainitsema matkustelu ja hotelliviikonloput. Hän käy töissä, mutta ei ole silti varaa matkusteluun. Monilla on erityisesti nyt tilanne, jossa bensan, sähkön, korkojen ja ruuan hinnan noustua rahat menevät peruselämiseen eikä ylimääräiseen riitä rahaa. Tai sitten voi olla aikaa, kuten eräällä tykyvyttömyyseläkkeellä olevalla ystävälläni, mutta hänelle ei jää muiden kulujen jälkeen rahaa mihinkään maksullisiin harrastuksiin ja huvituksiin. Olen yrittänyt ehdottaa ilmaisia harrastuksia ja huvituksia, mutta ne eivät kiinnosta. Kun ihminen on vuosikausia ollut vähävarainen, ilmaisjutut on jo nähty ja koettu. Mä olen ymmärtänyt tämän asian vasta tutustuttuani tähän ystävääni.
No tämä avasi jonkin verran tätä näkökantaa. Haluttaisiin elää korkealaatuista elämää, mutta siihen ei ole varaa. Sitten nökötetään kotona ja masennutaan elämän merkityksettömyydestä. En edes osaa sanoa ketä tästä pitäisi syyttää.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Korona vei meiltä molemmilta työt. Minä löysin uuden, mutta olen määräaikaisena. Mies löysi myös uuden työpaikan, oikeastaan paremman kuin aikaisemmin.
Mutta.
Moni asia meni solmuun vuosina 2019-2022. Siis koronasta riippumattomia juttuja myös. Niitä jälkiä tässä nyt siivotaan, ja arki on tosiaan vain tätä yhtä ja samaa. Kiitos nousseiden sähkölaskujen, korkojen ja ruoan hinnan, ei me saada säästöönkään kuin 30% siitä mitä aikaisemmin. Lomalla ollaan oltu viimeksi viisi vuotta sitten.
Samalla lapset kasvaa ja lasten menot kasvaa. Ja mahdollisuudet arjen piristyksiin vain pienenee. Meillä ei ole edes mökkiä, siis edes sukulaisen mökkiä jossa saataisiin joskus käydä saunomassa. Omaa saunaa ei ole nyt kun se oli pakko repiä auki ja alkaa korjata. Jotenkin vaan väsyttää kaikki. Ihan kaikki.
Ostin kyllä itselleni Museokortin, ja ajattelin riipiä rahat kylpyläpäivään lasten kanssa hiihtolomalla. Yön yli ei voida olla ja omat eväät pitää ottaa autoon. Ankeaa.
Kesällä rahat menee pakolliseen salaojaremonttiin ja ehkä saadaan sauna kaksistaan tehtyä. Naapuri lainaa sahan. Ei toivoakaan ottaa miltään firmalta saunaremonttia.
Ehkä syksyllä jos mitään kurjaa ei ole tapahtunut, voi alkaa miettiä että miten saataisiin matkakassaa kerrytettyä. Parin, kolmen vuoden päästä olisi sitten reissu. Tämä siis, jos määräaikaisuutta jatketaan.
Huokaus.
Tynnyrisaunat on melko edullisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämähän on yksi suuri vitsi. Leikitään vaikka että suoritetaan arkea, paremmin saa ajan kulumaan täällä elävien kirjoissa. Ihmissuhteissa tapahtuvat asiat kun nekin ottaa vitsillä, säästyy mielipahalta.
Toisaalta, se voi harmittaa muita jos joku kokee elämän pelkkänä vitsinä, mutta jokainen on vastuussa omista tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuotta sitten luovutin oman elämäni suhteen mutta jatkoin elämistä, koska minua vielä kiehtoi, kuinka hulluksi meno vielä menee, eikä ole tarvinnut pettyä varsinkaan viime vuosina.
Minä olen tilanteessa, jossa ennen vuotta 2020 olin saanut jonkin verran matkustaa, jonkin verran opiskella yms. Sitten alkoi alamäki ja sitten pandemia.
Olen tk-eläkkeellä, ja ihan kaikki ilmaisjutut on nähty. Luonnossa liikun joka päivä koska meillä on koira ja sen kanssa on PAKKO liikkua. Uimassa olen käynyt uimahalleissa lapsesta lähtien ja nyt aikuisena se on välillä ainoa liikuntamuoto joka ei riko minua.
Museoita koluan, yksin.
Olen käynyt näyttelyissä, keikoilla, elokuvissa, teatterissa - yleensä yksin. Olen käynyt jopa Lontoossa kaupunkilomalla yksin.
En jaksa enää. En jaksa yksin!
Ja nyt vielä kituutetaan arjessa ja tämä kituuttaminen ei ole edes meidän omaa syytä. Itkettää nytkin kirjoittaa tätä.
"Hanki kavereita". No hankitaanpa! Missä kaupassa niitä myydään? Saako valita, että ei joudu muiden murheiden kuuntelijaksi, tai kateuden kohteeksi, tai hyväksikäytetyksi? Joku standardi se on minullakin ihmisten suhteen vaikka olen halveksittu työkyvyttömyyseläkeläinen ja kärsin yksinäisyydestä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona vei meiltä molemmilta työt. Minä löysin uuden, mutta olen määräaikaisena. Mies löysi myös uuden työpaikan, oikeastaan paremman kuin aikaisemmin.
Mutta.
Moni asia meni solmuun vuosina 2019-2022. Siis koronasta riippumattomia juttuja myös. Niitä jälkiä tässä nyt siivotaan, ja arki on tosiaan vain tätä yhtä ja samaa. Kiitos nousseiden sähkölaskujen, korkojen ja ruoan hinnan, ei me saada säästöönkään kuin 30% siitä mitä aikaisemmin. Lomalla ollaan oltu viimeksi viisi vuotta sitten.
Samalla lapset kasvaa ja lasten menot kasvaa. Ja mahdollisuudet arjen piristyksiin vain pienenee. Meillä ei ole edes mökkiä, siis edes sukulaisen mökkiä jossa saataisiin joskus käydä saunomassa. Omaa saunaa ei ole nyt kun se oli pakko repiä auki ja alkaa korjata. Jotenkin vaan väsyttää kaikki. Ihan kaikki.
Ostin kyllä itselleni Museokortin, ja ajattelin riipiä rahat kylpyläpäivään lasten kanssa hiihtolomalla. Yön yli ei voida olla ja omat eväät pitää ottaa autoon. Ankeaa.
Kesällä rahat menee pakolliseen salaojaremonttiin ja ehkä saadaan sauna kaksistaan tehtyä. Naapuri lainaa sahan. Ei toivoakaan ottaa miltään firmalta saunaremonttia.
Ehkä syksyllä jos mitään kurjaa ei ole tapahtunut, voi alkaa miettiä että miten saataisiin matkakassaa kerrytettyä. Parin, kolmen vuoden päästä olisi sitten reissu. Tämä siis, jos määräaikaisuutta jatketaan.
Huokaus.
Tynnyrisaunat on melko edullisia
Oletko sä tosissasi?!
Pikaisella googlauksella yli 3000€ kaikki. Halvemmaksi meidän oma sauna tulee: eristeet, paneelit, lattialaatat, kiuas ja lauteet.
Lisäksi en tiedä juntimpaa kuin tynnyrisauna.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tilanteessa, jossa ennen vuotta 2020 olin saanut jonkin verran matkustaa, jonkin verran opiskella yms. Sitten alkoi alamäki ja sitten pandemia.
Olen tk-eläkkeellä, ja ihan kaikki ilmaisjutut on nähty. Luonnossa liikun joka päivä koska meillä on koira ja sen kanssa on PAKKO liikkua. Uimassa olen käynyt uimahalleissa lapsesta lähtien ja nyt aikuisena se on välillä ainoa liikuntamuoto joka ei riko minua.
Museoita koluan, yksin.
Olen käynyt näyttelyissä, keikoilla, elokuvissa, teatterissa - yleensä yksin. Olen käynyt jopa Lontoossa kaupunkilomalla yksin.En jaksa enää. En jaksa yksin!
Ja nyt vielä kituutetaan arjessa ja tämä kituuttaminen ei ole edes meidän omaa syytä. Itkettää nytkin kirjoittaa tätä.
"Hanki kavereita". No hankitaanpa! Missä kaupassa niitä myydään? Saako valita, että ei joudu muiden murheiden kuuntelijaksi, tai kateuden kohteeksi, tai hyväksikäytetyksi? Joku standardi se on minullakin ihmisten suhteen vaikka olen halveksittu työkyvyttömyyseläkeläinen ja kärsin yksinäisyydestä parisuhteessa.
:( Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Anteeksi. Ja eihän kavereita ole helppo löytää enää aikuisena.
Elämä tuntuu jotenkin hullunkuriselta. Kaikki kaipaavat ystävää, mutta sitten kuitenkin joudutaan olemaan yksin. Kuitenkin ollaan kaikki ihmiset melko samanlaisia, mutta sitten kuitenkaan ei tulla toimeen ? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona vei meiltä molemmilta työt. Minä löysin uuden, mutta olen määräaikaisena. Mies löysi myös uuden työpaikan, oikeastaan paremman kuin aikaisemmin.
Mutta.
Moni asia meni solmuun vuosina 2019-2022. Siis koronasta riippumattomia juttuja myös. Niitä jälkiä tässä nyt siivotaan, ja arki on tosiaan vain tätä yhtä ja samaa. Kiitos nousseiden sähkölaskujen, korkojen ja ruoan hinnan, ei me saada säästöönkään kuin 30% siitä mitä aikaisemmin. Lomalla ollaan oltu viimeksi viisi vuotta sitten.
Samalla lapset kasvaa ja lasten menot kasvaa. Ja mahdollisuudet arjen piristyksiin vain pienenee. Meillä ei ole edes mökkiä, siis edes sukulaisen mökkiä jossa saataisiin joskus käydä saunomassa. Omaa saunaa ei ole nyt kun se oli pakko repiä auki ja alkaa korjata. Jotenkin vaan väsyttää kaikki. Ihan kaikki.
Ostin kyllä itselleni Museokortin, ja ajattelin riipiä rahat kylpyläpäivään lasten kanssa hiihtolomalla. Yön yli ei voida olla ja omat eväät pitää ottaa autoon. Ankeaa.
Kesällä rahat menee pakolliseen salaojaremonttiin ja ehkä saadaan sauna kaksistaan tehtyä. Naapuri lainaa sahan. Ei toivoakaan ottaa miltään firmalta saunaremonttia.
Ehkä syksyllä jos mitään kurjaa ei ole tapahtunut, voi alkaa miettiä että miten saataisiin matkakassaa kerrytettyä. Parin, kolmen vuoden päästä olisi sitten reissu. Tämä siis, jos määräaikaisuutta jatketaan.
Huokaus.
Tynnyrisaunat on melko edullisia
Oletko sä tosissasi?!
Pikaisella googlauksella yli 3000€ kaikki. Halvemmaksi meidän oma sauna tulee: eristeet, paneelit, lattialaatat, kiuas ja lauteet.
Lisäksi en tiedä juntimpaa kuin tynnyrisauna.
Ok. Miten saatte nuo kaikki alle kolmeen tonniin?
Olet saanut paljon hyviä vastauksia. Tämä on ikävää tietysti kuulla, mutta onnellisuus harvoin onnistuu ellei tunnista omien valintojen mahdollisuuksia ja uhriutumistaan. Moni sellainenkin juttu, jota pidät pakollisena ja itsestäänselvyytenä on todennäköisesti valinta. Olennaista ei mielestäni kuitenkaan edes ole muuttaa kaikkea, vaan opetella hyväksymään se asenne että itse vaikuttaa lähes kaikkeen. Kun hyväksyt, että olet itse valinnut elämäsi, työsi, miehesi ja ylipäätään päätöksen olla perinteisessä suhteessa, harrastuksesi, elintapasi, ajattelutapasi jne. vasta tämän jälkeen tajuat että voit valita myös uusia asioita ja muokata elämääsi. Monikaan ei kuitenkaan tahdo oikeasti tehdä isoja muutoksia ennenkuin tyytymättömyys kasvaa sietämättömäksi. Usein on niin, että pelkkä tylsyys ja tasaisuus ei riitä, vaan täytyy olla todella paha olla jotta herää tilanteeseensa. Sinun AP ei tarvitsisi kuin herätä siihen, että voit tehdä ihan mitä haluat. Jos matkaan säästäminen tuntuu raskaalta, ehkä et silloin tarpeeksi halua matkalle vaan haluat enemmän jotain muuta? Tämä on ok. Ehkä et oikeasti tarvitse miestäsi mukaan asioihin, tai käytät miehen haluttomuutta tekosyynä sille ettei tarvitsisi lähteä yksinkään? Seisot itse itsesi tiellä. Tee vaikka jokin haavekartta asioista joista olet oikeasti intohimoinen kokeilemaan, siis sellaisista joista oikeasti haaveilet ja haluat elämääsi. Ei sellaisia asioita joita kuuluu haluta. Ne voivat olla miten pieniä tai suuria tahansa, tosi pienilläkin muutoksilla saa vaihtelua ja piristystä kun vaan päättää niin. Sitten teet suunnitelman miten nuo olisi mahdollista toteuttaa, ei välttämättä kaikkea kerralla tai sillä kalleimmalla mahdollisella tavalla. Voisit samalla käydä läpi myös asioita ja tapoja, joihin aikaa ja energiaa valuu elämässäsi nyt ihan turhaan. Esim. itselläni niitä ovat sometus, liika tavaramäärä ja ihmisten miellyttäminen. Kun vähennän noita, huomaan yhtäkkiä miten tilaa vapautuu uudelle. Vanhat tavat ovat tiukassa mutta juuri niiden muuttamisessa luonne ja tahdonvoima punnitaan. Keinoja kyllä on jos niitä haluaa etsiä ja ne haluaa nähdä. Itsekseen valittaminen syö ihan valtavasti energiaa ja vain pahentaa oloa. Ota tuo tunne mielummin merkkinä siitä, että jokin sisälläsi huutaa ja anelee muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli miehen pitäisi tarjota lomat yms. omasta lompakosta? Miksette säästä yhdessä, vai makaatko sohvalla päivät pitkät?
Heidihalonen.fi kirjoitti:
Hei! Tilanne kuulostaa kovin yleiseltä, ja et varmasti ole ainoa kokemukseksi kanssa! Suurin osa meistä on samassa oravanpyörässä, josta ei poiketa edes lomamatkoille. Mikä itseäni on auttanut samojen kokemusten kanssa, on
1) Päämäärien asettaminen eteenpäin; uutta koulutusta, lomamatkoja, harrastuksia (vaikka en tiennyt miten ihmeessä nämä toteutuisi)
2) Sitkeä säästäminen esim. pieneen lomaan vaikka talous olikin todella tiukassa. Edullisesti pääsee esim. laiva risteilylle josta on tullut meidän perheen tapa reissata pienemmin.
3) Uudelleen asennoituminen ja ihan vaan perusarjen juhlistaminen välillä, jos on ollut hyvä päivä.
4) Siitä tylsästä kotielämästä nauttiminen, kun uuden asenteen on löytänytVoisitko yllättää puolisosi pienellä reissulla, jos joskus siihen olisi varaa? Eli varaat reissun ja sanot että tässä tämä on, nyt ei voi peruuttaa? Kokemuksesta sanon että sieltä se muutos lähtee, kun vaan tekee eikä jää miettimään. Ja kaivaa keinot onnistua, vaikka se olisi miten vaikeaa.
Laiva risteily
Yhdys sana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Olen aina ollut tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Heidihalonen.fi kirjoitti:
Hei! Tilanne kuulostaa kovin yleiseltä, ja et varmasti ole ainoa kokemukseksi kanssa! Suurin osa meistä on samassa oravanpyörässä, josta ei poiketa edes lomamatkoille. Mikä itseäni on auttanut samojen kokemusten kanssa, on
1) Päämäärien asettaminen eteenpäin; uutta koulutusta, lomamatkoja, harrastuksia (vaikka en tiennyt miten ihmeessä nämä toteutuisi)
2) Sitkeä säästäminen esim. pieneen lomaan vaikka talous olikin todella tiukassa. Edullisesti pääsee esim. laiva risteilylle josta on tullut meidän perheen tapa reissata pienemmin.
3) Uudelleen asennoituminen ja ihan vaan perusarjen juhlistaminen välillä, jos on ollut hyvä päivä.
4) Siitä tylsästä kotielämästä nauttiminen, kun uuden asenteen on löytänytVoisitko yllättää puolisosi pienellä reissulla, jos joskus siihen olisi varaa? Eli varaat reissun ja sanot että tässä tämä on, nyt ei voi peruuttaa? Kokemuksesta sanon että sieltä se muutos lähtee, kun vaan tekee eikä jää miettimään. Ja kaivaa keinot onnistua, vaikka se olisi miten vaikeaa.
Laiva risteily
Yhdys sana
Elämä on sitten vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Olen aina ollut tällainen.
Millainen?
Esimerkiksi aloittajan mainitsema matkustelu ja hotelliviikonloput. Hän käy töissä, mutta ei ole silti varaa matkusteluun. Monilla on erityisesti nyt tilanne, jossa bensan, sähkön, korkojen ja ruuan hinnan noustua rahat menevät peruselämiseen eikä ylimääräiseen riitä rahaa. Tai sitten voi olla aikaa, kuten eräällä tykyvyttömyyseläkkeellä olevalla ystävälläni, mutta hänelle ei jää muiden kulujen jälkeen rahaa mihinkään maksullisiin harrastuksiin ja huvituksiin. Olen yrittänyt ehdottaa ilmaisia harrastuksia ja huvituksia, mutta ne eivät kiinnosta. Kun ihminen on vuosikausia ollut vähävarainen, ilmaisjutut on jo nähty ja koettu. Mä olen ymmärtänyt tämän asian vasta tutustuttuani tähän ystävääni.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/