Miten te jaksatte elämää, kun ei mitään ns odotettavaa?

Eikö ole mitään mikä sua innostaa? Ala tekemään sitä. Jos mies ei lähde mukaan mee yksin. Jos haluat matkustaa, mene tyttökaverin kanssa.

Ei olisi muuta ellen ITSE järjestäisi. Yritän kerran vuodessa keksiä jotain pientä, se piristää ja on jotain mitä odottaa. Miehen jätän kotiin kun se ei halua minnekään lähteä. Kaikki on susta itsestä kii.

Siis eikö vaan itse jaksa järjestää mitään vapaa-ajan rientoja, vaan odottaa et joku muu järkkäis ja kutsuis?

Eikö sulla sitten ole mitään sellaista mihin haluaisit vielä käyttää aikaasi ennen kuin se aika jättää?

Mä olen nähnyt ja ihmetellyt näitä.

Ennen ihan menevä ihminen tutustuu uuteen kumppaniin, muuttaa tämän luokse ja muuttuu sellaiseksi että "minä nyt tässä teen tätä ristikkolehteä ja odotan että mies tulee autotallista" - koko elämä vaihtuu tuollaiseen ajan tappamiseen!

Miten ihmeessä!?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nähnyt ja ihmetellyt näitä.

Ennen ihan menevä ihminen tutustuu uuteen kumppaniin, muuttaa tämän luokse ja muuttuu sellaiseksi että "minä nyt tässä teen tätä ristikkolehteä ja odotan että mies tulee autotallista" - koko elämä vaihtuu tuollaiseen ajan tappamiseen!

Miten ihmeessä!?

Ehkä mies on lupaillut kaikenlaista, mutta ei koskaan pidä sanojaan?

Hei! Tilanne kuulostaa kovin yleiseltä, ja et varmasti ole ainoa kokemukseksi kanssa! Suurin osa meistä on samassa oravanpyörässä, josta ei poiketa edes lomamatkoille. Mikä itseäni on auttanut samojen kokemusten kanssa, on

1) Päämäärien asettaminen eteenpäin; uutta koulutusta, lomamatkoja, harrastuksia (vaikka en tiennyt miten ihmeessä nämä toteutuisi)

2) Sitkeä säästäminen esim. pieneen lomaan vaikka talous olikin todella tiukassa. Edullisesti pääsee esim. laiva risteilylle josta on tullut meidän perheen tapa reissata pienemmin.

3) Uudelleen asennoituminen ja ihan vaan perusarjen juhlistaminen välillä, jos on ollut hyvä päivä.

4) Siitä tylsästä kotielämästä nauttiminen, kun uuden asenteen on löytänyt

Voisitko yllättää puolisosi pienellä reissulla, jos joskus siihen olisi varaa? Eli varaat reissun ja sanot että tässä tämä on, nyt ei voi peruuttaa? Kokemuksesta sanon että sieltä se muutos lähtee, kun vaan tekee eikä jää miettimään. Ja kaivaa keinot onnistua, vaikka se olisi miten vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi muuta ellen ITSE järjestäisi. Yritän kerran vuodessa keksiä jotain pientä, se piristää ja on jotain mitä odottaa. Miehen jätän kotiin kun se ei halua minnekään lähteä. Kaikki on susta itsestä kii.

Tekeeköhän kuitenkin tarpeensa sinuun?

Jää toimeentulotuelle. Odotat nälissäsi seuraavaa puuroannosta ja jokainen annos tuntuu juhlalta.

Kun on itse pitkään ollut sinkkuna, sitä ehkä tajuaa paremmin ettei se parisuhde takaa sitä, että elämä olisi juuri sellaista kuin itse haluaa.

Varaa aluksi hotelliyö vaikka helsingistä ja lähde itse reissuun. Elämä on sellaista, millaiseksi sen itse tekee.

Tässä ei nyt ole mistään "uudesta suhteesta" tms kysymys, ollaan vuosikymmeniä yhdessä oltu ja parisuhde on mitä on, kavereita minulla ei rientoihin ole eikä kai niitäkään voisi aina "rasittaa", kai sitä pitäisi oman miehenkin kanssa olla "jotain joskus", en minä tiedä..

Lapset muuttaneet juuri kotoa ja elän kuin vanha mummo vaikka "nelivitonen" vasta olen.

Ma-pe töissä täydet päivät jonka jälkeen ei paukkuja mihinkään, työ vie mehut aivan totaalisesti siitä enempää sanomatta, la-su kotona maatumista paitsi ruokakaupassa käynti.

Ap

Sitten kun eroatte, syytät miestäsi elämättömästä elämästä. Vaikka vika on itsessäsi.

Sinkkuna oleminen on hemmetin tylsää. Kotikaan ei ole koti, on vain asuinpaikka ja rahaa saa venyttää. Mutta kumppanin kanssa elämä on moni verroin helpompaa ja hauskempaa kaikista riidoista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei nyt ole mistään "uudesta suhteesta" tms kysymys, ollaan vuosikymmeniä yhdessä oltu ja parisuhde on mitä on, kavereita minulla ei rientoihin ole eikä kai niitäkään voisi aina "rasittaa", kai sitä pitäisi oman miehenkin kanssa olla "jotain joskus", en minä tiedä..

Lapset muuttaneet juuri kotoa ja elän kuin vanha mummo vaikka "nelivitonen" vasta olen.

Ma-pe töissä täydet päivät jonka jälkeen ei paukkuja mihinkään, työ vie mehut aivan totaalisesti siitä enempää sanomatta, la-su kotona maatumista paitsi ruokakaupassa käynti.

Ap

Sä itse valitset tuon elämän. "Ei niitäkäään voisi aina rasittaa" :D

Aina voi järjestää ittelleen odotettavaa. Nyt odotan, tuleeko viestiin vastaus 😍

Ja ainahan sitä kesää saa odottaa 🎢🎡🎠😎

Sun vaan pitää ne itse järjestää. Muutama kymppi kuukaudessa säästöön kerryttämään lomakassaa. Käyt kuitenkin töissä joten pitäisi olla mahdollista. Minullekin on, vaikka olen todella pienituloinen tällä hetkellä, säästän jostain muusta että pääsen esim kerran vuodessa viikonloppumatkalle, konserttiin jne.

Kuule ! Mulla on sulle ratkaisu joka on halpa, vie pois arjesta ja pääset tutustumaan itseesi hyvässä seurassa. Googlaa palkansaajien hyvinvointikurssi. Ihan mahtava. Eka 3-osainen kurssi takana. Oli mitä odottaa. Ja jäi kipinää arkeen !

Jokainen päivä on ihana. Katselen aina oravia ja lintuja miten ne ovat aina innoissaan.

Katselen puiden oksia, kun ne painuvat lumen peitossa.

No jos käyt kuitenkin töissä niin miten sitä rahaa ei yhtään ole? Etenkin jos ei tarvi lastenkaan kuluja enää maksaa? Jotenkin tämä yhtälö ei toimi, mihin se raha menee? Vai onko mies työtön? Se toki passivoi.

Itselläni sinkkuna ja lapsettomana riittää kaikenlaista kivaa odotettavaa. Nytkin parit kiinnostavat treffit luvassa toisessa kaupungissa.