Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte elämää, kun ei mitään ns odotettavaa?
22.01.2023 |
Vai onko kaikilla muilla elämässä muutakin kuin arki, arkinen aherrus, työ, oravanpyörässä pyöriminen, kotityöt yms?
Itselläni ei ole, ei koskaan mitään matkoja (miestä ei kiinnosta eikä oikein olisi varaamaan ellei sitten säästä melko kauan), ei mitään vapaa-ajan rientoja, ei pieniäkään hotellireissuja (syy mainittu jo), ei yhtikäs mitään, ikinä.
Tuntuu aivan ääliömäiseltä pitää edes mitään vuosilomapäiviä, kun nekin kuluu "ihan vaan kotona".
Vttu mitä paskaa, oikeasti. Ja päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vain kuluu.
Paskaa, ankeata paskaa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Mulla puolestaan olisi aikaa ja raha tehdä vaikka mitä, mutta yksin ei huvita. Ulkona tulee vain paha mieli, kun näkee kaveriporukoita ja pariskuntia.
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos et pahoittaisikaan mieltäsi muiden onnesta? Se voisi avata uusia mahdollisuuksia
Varmasti hienoja asioita. Olisihan se mahtavaa, jos omat tunnereaktiot voisi valita eikä tarvitsisi koskaan loukkaantua tai pettyä.
Eihän tunteille mitään mahdakaan, mutta ne ovat vahvasti myös sidoksissa ajatuksiin ja kun niitä käy läpi, ne yleensä helpottuvat. Esimerkiksi tässä tilanteessa voisi lähteä miettimään onko se muiden onni tosiaan itseltä pois? Ja varsinkin kateellisuutta tuntiessa voi miettiä, että miten voisi itse saavuttaa tuon saman joka toisella on. Tai mitä sen eteen voi tehdä, että se olisi mahdollista tapahtua.
Yksi mitä voi miettiä on se, haluaako tosiaan keskittää jatkuvasti ajatuksensa siihen mitä muilla on ja minulla ei? Kuinka tuottavaa se on? Kuinka paljon se jarruttaa omaa elämää? Kuinka paljon se on kaikesta oikeasti tärkeästä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Olen aina ollut tällainen.
Millainen?
Tylsä ja irrallaan kaikesta.
Minäkin olen tylsä, yksinäinenkin, ja aika irrallaan muista ihmisistä, mutta mulla on paljon omia projekteja menossa. En siis ihan saa kiinni mistä on kyse.
Olet asian ytimessä. En saa kiinni minäkään. Minulla kun ei ole varsinaisesti juuria tai minuutta. On vain tyhjää tilaa minne työnnän välillä jotain ja se katoaa sinne. Elämä kuluu ja vuodet vaihtuu, mitään muistikuvia ei juurikaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis on perheellisten syytä, ettei pysty tekemään sinkkuna mitään?
Sanoinko niin? En sanonut.
Tuumasin vain että kavereita ei niin vaan saa.
No huhhuh mitä paskaa tosiaan... Tää vuodatus nimittäin. Oletko yksinkertainen? Itse jokainen oman elämänsä sisällön luo. Voi kun ei nyt vaan sattuisi mitään ja tulis vaikka syöpä, aivoinfarkti, mies jättäisi yllättäin ja vaikka mitä... Kyllä siinä rupeaisi kaipaamaan tota sun tylsää paskaelämää aika pian, mene itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Olen aina ollut tällainen.
Millainen?
Tylsä ja irrallaan kaikesta.
Minäkin olen tylsä, yksinäinenkin, ja aika irrallaan muista ihmisistä, mutta mulla on paljon omia projekteja menossa. En siis ihan saa kiinni mistä on kyse.
Olet asian ytimessä. En saa kiinni minäkään. Minulla kun ei ole varsinaisesti juuria tai minuutta. On vain tyhjää tilaa minne työnnän välillä jotain ja se katoaa sinne. Elämä kuluu ja vuodet vaihtuu, mitään muistikuvia ei juurikaan ole.
Eikö tällainen pohdinta ole jo jotakin syvällisempää? Havahdut siihen, että olet olemassa, olet ihminen ja persoona, joka toimii tietyllä tavalla. Jos joku tunne tästä nousee niin ainakin tuo tyhjyyden tunne. Ikävä tunne, jota et halua. On siis jotakin, jonka haluat täyttää. Miten se täyttyy? Kuka sinä oikeasti olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis on perheellisten syytä, ettei pysty tekemään sinkkuna mitään?
Sanoinko niin? En sanonut.
Tuumasin vain että kavereita ei niin vaan saa.
Se oli kysymys
Matkustelu kiinnostaisi mutta ei ole kumppania. Yksin ei kiinnosta minnekkään lähteä. On muutama harrastus jota teen ja muuten istun kotona päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on sentään mies, ap, ja työpaikka. Mitäpä mulla on odotettavaa? Kerro?
Olen pitkäaikaistyötön, +55-vuotias, sinkku, ei lapsia, ei rahaa tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään mies, ap, ja työpaikka. Mitäpä mulla on odotettavaa? Kerro?
Olen pitkäaikaistyötön, +55-vuotias, sinkku, ei lapsia, ei rahaa tehdä mitään.
Nykyään ei taideta osata olla kiitollisia oikein mistään
Korvien välien tuulettaminen ei ole rahasta kiinni. Ihmisen pitää itse oivaltaa, mikä se juttu on. Mulla on itselläni tosi vaikea elämäntilanne mutta silti olen valinnut ilon. Elämässä on paskaa mutta elämäni ei ole paskaa. Liikun, tapaan ystäviä, laitan hyvää ruokaa itselleni, harrastan, neulon, ompelen, sisustan kotiaaika ei edes riitä kaikkeen. Ajattelen, että uteliaisuus elämää kohtaan on hyväksi. Ihmiselämä on loppujen lopuksi aika lyhyt. Harmillista jos se menee voivotellessa. Elä täysillä niissä resursseissa, jotka sulla on tai riko rajoja! Elä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestän itselleni odotettavaa. Ja kaikkea kivaa pientä puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään mies, ap, ja työpaikka. Mitäpä mulla on odotettavaa? Kerro?
Olen pitkäaikaistyötön, +55-vuotias, sinkku, ei lapsia, ei rahaa tehdä mitään.
Nykyään ei taideta osata olla kiitollisia oikein mistään
Tämä.
Tuntuu siltä, että ne joilla on eniten on tyytymättömimpiä ja niille ei tunnu riittävän mikään.
Se on jotenkin hassua ja surkuhupaisaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä pitää vaan alkaa järjestämään niitä hommia, joita odottaa. Jos mies ei innostu matkustelusta niin sitten matkustat yksin tai kaverin kanssa. Yhtälailla voit varata liput festareille, pöydän kivasta ravintolasta, lähteä patikkaretkelle jne. Jos raha on ongelma niin sitten alat miettimään miten saada lisätuloja, voiko myydä kirpparilla jotain turhaa tavaraa, mietit miten voisi aloittaa joku sivutoiminen business jne.
Entä kun on myynyt kaiken mahdollisen? Ei myytävää jatkuvasti ole. Vapaalla haluaa tehdä muuta kuin lisätienestiä. Eikä kaikista bisnekseen ole.
Sitten pitää miettiä voisiko työpaikkaa vaihtamalla saada paremman palkan ilman, että tarvitsisi uhrata vapaa-aikaa työskentelyyn tai sitten pitää tehdä ilmaisia ja halpoja asioita. Kokkailkaa vaikka eri maiden ruokia kotosalla, yöpykää teltassa pihalla, tutustukaa uusiin ihmiseen, aloittakaa uusi edullinen harrastus. Mikä tahansa tekee vaihtelua arkeen.
Mitenköhän masentuneita ihmiset kivikaudella oli kun ei ollut muuta kuin kiviä?
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän masentuneita ihmiset kivikaudella oli kun ei ollut muuta kuin kiviä?
Ei siisä ehdi miettiä masennusta kun juostaan pakoon sapelihammastiikeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Mulla puolestaan olisi aikaa ja raha tehdä vaikka mitä, mutta yksin ei huvita. Ulkona tulee vain paha mieli, kun näkee kaveriporukoita ja pariskuntia.
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos et pahoittaisikaan mieltäsi muiden onnesta? Se voisi avata uusia mahdollisuuksia
Varmasti hienoja asioita. Olisihan se mahtavaa, jos omat tunnereaktiot voisi valita eikä tarvitsisi koskaan loukkaantua tai pettyä.
Eihän tunteille mitään mahdakaan, mutta ne ovat vahvasti myös sidoksissa ajatuksiin ja kun niitä käy läpi, ne yleensä helpottuvat. Esimerkiksi tässä tilanteessa voisi lähteä miettimään onko se muiden onni tosiaan itseltä pois? Ja varsinkin kateellisuutta tuntiessa voi miettiä, että miten voisi itse saavuttaa tuon saman joka toisella on. Tai mitä sen eteen voi tehdä, että se olisi mahdollista tapahtua.
Yksi mitä voi miettiä on se, haluaako tosiaan keskittää jatkuvasti ajatuksensa siihen mitä muilla on ja minulla ei? Kuinka tuottavaa se on? Kuinka paljon se jarruttaa omaa elämää? Kuinka paljon se on kaikesta oikeasti tärkeästä pois?
Jos olet koko ajan perheesi ja ystäviesi ympäröimänä ja arkesi on sosiaalista, niin sinun saattaa olla todella vaikea asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka elää ja tekee kaikki asiat jatkuvasti yksin. Lähdet minne vain ja menet yksin, ja kaikki muut ympärilläsi ovat parin, perheen tai ystäväpiirin ympäröiminä.
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta olen elänyt koko aikuisikäni yksin. Minulla on muutama ystävä, kaukana asuvia sukulaisia, hyviä kavereita ja tuttavia, mutta arjessa olen, elän, asun ja teen kaiken yksin. En ole antanut sen jarruttaa omaa elämääni tai antanut yksin olemisen määritellä itseäni tai estää tekemästä asioita, joista olen kiinnostunut. Silti, koen olevani outo lintu ja usein minulta kysytään esim. eikö minulla ole ketään kaveria mukana ja ihanko olen yksin lähtenyt. Kyllä se usein oikein alleviivaa yksinäisyyttä ja tuo ulkopuolisuuden tunnetta.
Minä jätän kotityöt tekemättä. Sen ajan voi käyttää kivempiin juttuihin.
Scandicin bonusohjelma on tosi hyvä! Kolmella yöllä saa jo kasaan pisteitä sen verran, että saa ilmaisen hotelliyön. Työmatkayöpymiset kannattaa keskittää tuonne. Muutama luottamustehtävä päälle, niin saa kivasti noita ilmaisia hotelliöitä.
Entä kun on myynyt kaiken mahdollisen? Ei myytävää jatkuvasti ole. Vapaalla haluaa tehdä muuta kuin lisätienestiä. Eikä kaikista bisnekseen ole.