Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte elämää, kun ei mitään ns odotettavaa?
22.01.2023 |
Vai onko kaikilla muilla elämässä muutakin kuin arki, arkinen aherrus, työ, oravanpyörässä pyöriminen, kotityöt yms?
Itselläni ei ole, ei koskaan mitään matkoja (miestä ei kiinnosta eikä oikein olisi varaamaan ellei sitten säästä melko kauan), ei mitään vapaa-ajan rientoja, ei pieniäkään hotellireissuja (syy mainittu jo), ei yhtikäs mitään, ikinä.
Tuntuu aivan ääliömäiseltä pitää edes mitään vuosilomapäiviä, kun nekin kuluu "ihan vaan kotona".
Vttu mitä paskaa, oikeasti. Ja päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vain kuluu.
Paskaa, ankeata paskaa.
Kommentit (154)
Jokainen järjestää ja suunnittelee elämänsä itse. Tylsillä on tylsää sitten.
Opiskelen uusia asioita, harrastan, reissaan, aina on jotain odotettavaa. Itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korona vei meiltä molemmilta työt. Minä löysin uuden, mutta olen määräaikaisena. Mies löysi myös uuden työpaikan, oikeastaan paremman kuin aikaisemmin.
Mutta.
Moni asia meni solmuun vuosina 2019-2022. Siis koronasta riippumattomia juttuja myös. Niitä jälkiä tässä nyt siivotaan, ja arki on tosiaan vain tätä yhtä ja samaa. Kiitos nousseiden sähkölaskujen, korkojen ja ruoan hinnan, ei me saada säästöönkään kuin 30% siitä mitä aikaisemmin. Lomalla ollaan oltu viimeksi viisi vuotta sitten.
Samalla lapset kasvaa ja lasten menot kasvaa. Ja mahdollisuudet arjen piristyksiin vain pienenee. Meillä ei ole edes mökkiä, siis edes sukulaisen mökkiä jossa saataisiin joskus käydä saunomassa. Omaa saunaa ei ole nyt kun se oli pakko repiä auki ja alkaa korjata. Jotenkin vaan väsyttää kaikki. Ihan kaikki.
Ostin kyllä itselleni Museokortin, ja ajattelin riipiä rahat kylpyläpäivään lasten kanssa hiihtolomalla. Yön yli ei voida olla ja omat eväät pitää ottaa autoon. Ankeaa.
Kesällä rahat menee pakolliseen salaojaremonttiin ja ehkä saadaan sauna kaksistaan tehtyä. Naapuri lainaa sahan. Ei toivoakaan ottaa miltään firmalta saunaremonttia.
Ehkä syksyllä jos mitään kurjaa ei ole tapahtunut, voi alkaa miettiä että miten saataisiin matkakassaa kerrytettyä. Parin, kolmen vuoden päästä olisi sitten reissu. Tämä siis, jos määräaikaisuutta jatketaan.
Huokaus.
Tynnyrisaunat on melko edullisia
Oletko sä tosissasi?!
Pikaisella googlauksella yli 3000€ kaikki. Halvemmaksi meidän oma sauna tulee: eristeet, paneelit, lattialaatat, kiuas ja lauteet.
Lisäksi en tiedä juntimpaa kuin tynnyrisauna.
Millaista on elää elämää, jossa pitää koko ajan miettiä ettei vaan näytä juntilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
No itse haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta perheytyneet kaverit ovat niin hemmetin kiireisiä ja väsyneitä jatkuvasti, että mikään ei koskaan järjesty.
Hanki perheettömiä kavereita
Ollut työn alla viimeiset 10 vuotta. Aloitin uudet opiskelutkin, mutta vaikea päästä porukoihin, kun on muita vähän vanhempi.
Mullakaan ei oikein ole kavereita ketä tavata tai joiden kanssa tehdä jotain, mutta harrastuksiani ja liikuntaa tykkään harrastaa ihan itsekseni. Kävis mulle että olisi kavereitakin mutta toisaalta koen että riittää että on mies ja sosialisoin töissä työkavereiden kanssa paljon.
Mites jos ihminen on vaan nykyään tottunut siihen, että pitäis olla jotain hieno ollakseen onnellinen tai tunteakseen merkityksellisyyttä. Arkisissa asioissa voi olla kauneutta ja hyvyyttä. Keskittyy niihin. Aloita vapaaehtoistyö, lukeminen, neulominen tai luonnossa kävely. Ei hyvän elämän tarvitse todellakaan tarkoittaa lomamatkoja yms turhuuksia.
Jos ajatellaan historiassa taaksepäin niin eihän tällaista yltäkylläisyyttä elämänmenoa ole kestänyt kauaa. Vähempi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
No itse haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta perheytyneet kaverit ovat niin hemmetin kiireisiä ja väsyneitä jatkuvasti, että mikään ei koskaan järjesty.
Hanki perheettömiä kavereita
Ollut työn alla viimeiset 10 vuotta. Aloitin uudet opiskelutkin, mutta vaikea päästä porukoihin, kun on muita vähän vanhempi.
Nykymaailmahan on veloja täynnä? Vai eikö olekkaan?
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Olen aina ollut tällainen.
Millainen?
Tylsä ja irrallaan kaikesta.
Odotan mun Aliexpress paketteja suuresta ja mahtavasta Kiinasta. Tänään tilasin 7 pakettia lisää jo nykyisen 7 lisäksi jotka on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ihminen on vaan nykyään tottunut siihen, että pitäis olla jotain hieno ollakseen onnellinen tai tunteakseen merkityksellisyyttä. Arkisissa asioissa voi olla kauneutta ja hyvyyttä. Keskittyy niihin. Aloita vapaaehtoistyö, lukeminen, neulominen tai luonnossa kävely. Ei hyvän elämän tarvitse todellakaan tarkoittaa lomamatkoja yms turhuuksia.
Jos ajatellaan historiassa taaksepäin niin eihän tällaista yltäkylläisyyttä elämänmenoa ole kestänyt kauaa. Vähempi riittää.
Itse olen tehnyt ihan omakohtaisen havainnon siitä, että nuorena opiskelijana kun kaikki oli töissä joko siivoojina tai kaupan kassoina yms. niin koin että kaikkea on riittävästi ja ei palkan tarvitse olla suuri. Sen jälkeen kun kaverit valmistuivat insinööreiksi ja maistereiksi ja pääsivät korkeapalkkaisiin töihin, alkoikin itseä kouraista jostain syvältä ja aloin minäkin miettiä palkkaani ja statustani.
Sitten kiemurtelin itseni kanssa että mitä oikein haluan elämältä. Päädyin lopulta itsekin sellaiseen työhön joka on koulutukseeni sopiva ja saan koulutukseeni nähden hyvää palkkaa, mutta en vieläkään tiedä haluanko uhrata elämäni tähän. Tyydyn niin vähään ja vapaa-aika on mulle kaikista tärkeintä, vaikka sitten vähän köyhempänä. Mutta ylpeys kävi päälle.
Kuulostaa tosi kurjalle tuo sinun tilanteesi. Vaikea näin ulkopuolisena sanoa, mikä siihen auttaisi, kun ei tilannetta ei sen tarkemmin tiedä. Eri ihmiset tulevat eri asioista onnelliseksi. kuulostaa myös ettei parisuhteessa ole onnellisuutta lisäävä. Olen ollut samanlaisessa parisuhteessa, jossa mies ei innostunut yhtikäs mistään. Halusi aina vain nyhjöttää kotona ja mökötti. Erohan siinä tuli. Suhteesta jäi kuitenkin lapset, jotka ovat luonteeltaan (onneksi) päinvastaisia kuin isänsä. Positiivisia ja elämän iloisia, koen että ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat todella paljon omaan onnellisuuteen. Nyt elämä tuntuu taas ihanalta. Toivottavasti sinäkin löytäisit elämän ilon vielä. Joskus jonkun pienenkin uuden asian tekeminen esim yksin kaupungilla käyminen, luontoretkellä käyminen, uuden harrastuksen aloittaminen voi auttaa, ettei tuntisi olevansa oravan pyörässä. Se on kamala tunne! Valoa ja iloa elämääsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Mulla puolestaan olisi aikaa ja raha tehdä vaikka mitä, mutta yksin ei huvita. Ulkona tulee vain paha mieli, kun näkee kaveriporukoita ja pariskuntia.
Mullekin on tärkeää, että elämässä on aina jotain mukavaa odotettavaa. Helpointa on huolehtia tästä niin, että aina kun luen jostain kiinnostavasta teatterista, konsertista tai tapahtumasta, varaan itselleni (+yleensä joko puolisolle tai jollekin lapsista) liput. Heti on puoleksi vuodeksi jotain odotettavaa, eikä tullut kalliiksi.
Lisäksi olen ottanut käytännöksi, että aina kun pitää käydä keskustassa palaverissa, varaan kalenterista pari tuntia vapaaksi ja teen jotain kivaa samalla. Lounas vanhan kaverin kanssa, museovierailu yksin, lenkki vieraissa maisemissa, Yrjönkadun uimahalli, mitä vain. Teen töitä lähinnä kotona ja keskustassa pitää käydä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Helppo keksiä sillä tahdilla jokin erityisempi juttu joka käynnille.
Kavereiden kanssa olen luonut perinteitä. Opiskelukaverien kanssa käydään vuosittain jollain päiväretkellä (usein luontokohde). Nämä sovitaan myös hyvissä ajoin kalenteriin, ja taas on jotain odotettavaa. Serkkuni kanssa käyn puolivuosittain lounaalla, yleensä joulun alla ja keväällä. Kevätlounaana piknik ja samalla ulkoilu, jos vain sää sallii. Molemmille kiva juttu ja kun tähän muodostuu oma tietty rytminsä, tulee myös tehtyä.
Aika paljon voi tehdä pienellä rahalla ja ilman puolisoa / perhettä, kun vaan päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Mulla puolestaan olisi aikaa ja raha tehdä vaikka mitä, mutta yksin ei huvita. Ulkona tulee vain paha mieli, kun näkee kaveriporukoita ja pariskuntia.
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos et pahoittaisikaan mieltäsi muiden onnesta? Se voisi avata uusia mahdollisuuksia
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Joillakin on sairauksia rajoitteena. Tajuat sitten kun osuu omalle kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten ihmiset on niin tylsiä ja haluaa elää tylsää elämää. Miten ei muka ole mitään mielihaluja elämässä? Onko yhteiskunta ne tukahduttanut? Ettekö vaan kehtaa tehdä asioita vai mitä ihmettä. Eikö ihmisellä nyt ole perus vietit ja vaistot jotka ohjaa kaikenlaiseen?
Ei mulla kyllä ole mitään vaistoja jotka ohjaisi mihinkään.
Ehkä sun pitää palata juurillesi ja herätellä niitä henkiin uudestaan. Tokihan ne muuttuvat ajan myötä, mutta ehkä sieltä löytyy jotain kipinää kun miettii mikä sykäyttäisi paloa rintaan
Olen aina ollut tällainen.
Millainen?
Tylsä ja irrallaan kaikesta.
Minäkin olen tylsä, yksinäinenkin, ja aika irrallaan muista ihmisistä, mutta mulla on paljon omia projekteja menossa. En siis ihan saa kiinni mistä on kyse.
No sitä pitää vaan alkaa järjestämään niitä hommia, joita odottaa. Jos mies ei innostu matkustelusta niin sitten matkustat yksin tai kaverin kanssa. Yhtälailla voit varata liput festareille, pöydän kivasta ravintolasta, lähteä patikkaretkelle jne. Jos raha on ongelma niin sitten alat miettimään miten saada lisätuloja, voiko myydä kirpparilla jotain turhaa tavaraa, mietit miten voisi aloittaa joku sivutoiminen business jne.
Koneella aika lailla. -P:so tienaa eläkettä 630:- kuuk. jolla selviämme ja p:solla on myös säästöä.
Minä olen ollut 13 v. työtön en tienaa enkä ole saanut säänn. tuloa n. 13 vuoteen. myytiin pieni asunto Hesasta joten apuja myös sen ansiosta hyvään aikaan osui kyllä myynti, piti muuttaa paska alueelle. Piti saada järvinäkymä joka toteutui muuten kuollut alue mutta kxxipäitä on jolle ei mahda mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kaltaisia. Tänäänkin on vaikka mitä ihanaa, mitä tahtoisin tehdä, mutta aika ei riitä. Ihmisiä en tarvitse kulissiksi tekemiselle.
Mulla puolestaan olisi aikaa ja raha tehdä vaikka mitä, mutta yksin ei huvita. Ulkona tulee vain paha mieli, kun näkee kaveriporukoita ja pariskuntia.
Mitähän mahtaisi tapahtua, jos et pahoittaisikaan mieltäsi muiden onnesta? Se voisi avata uusia mahdollisuuksia
Varmasti hienoja asioita. Olisihan se mahtavaa, jos omat tunnereaktiot voisi valita eikä tarvitsisi koskaan loukkaantua tai pettyä.
Miksi haluat elää tuollaista pas.... elämää? Olen 50+ ikäinen, ainut lapsi asuu jo omillaan, pystyn tekemään etätöitä missä päin maailmaa tahansa, harrastan liikuntaa lähes joka päivä ja huomenna taas viikoksi etelään.