Miten te jaksatte elämää, kun ei mitään ns odotettavaa?
Vai onko kaikilla muilla elämässä muutakin kuin arki, arkinen aherrus, työ, oravanpyörässä pyöriminen, kotityöt yms?
Itselläni ei ole, ei koskaan mitään matkoja (miestä ei kiinnosta eikä oikein olisi varaamaan ellei sitten säästä melko kauan), ei mitään vapaa-ajan rientoja, ei pieniäkään hotellireissuja (syy mainittu jo), ei yhtikäs mitään, ikinä.
Tuntuu aivan ääliömäiseltä pitää edes mitään vuosilomapäiviä, kun nekin kuluu "ihan vaan kotona".
Vttu mitä paskaa, oikeasti. Ja päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vain kuluu.
Paskaa, ankeata paskaa.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna oleminen on hemmetin tylsää. Kotikaan ei ole koti, on vain asuinpaikka ja rahaa saa venyttää. Mutta kumppanin kanssa elämä on moni verroin helpompaa ja hauskempaa kaikista riidoista huolimatta.
Jaa mulla on toisinpäin. Koti ei ole koti koska parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja. Asunto ei siis ole oman näköinen, muutenkin elämä on sitä puolison ehdoilla elämistä. Hirveän raskasta ja tylsää sekä voimia kuluttavaa kun joutuu elämään sen toisen käsilaukkuna ja sohvakoristeena mitä laahataan mukana.
Ihan vaan vinkkinä, vaikka parisuhteessa olisikin voi silti tehdä mukavia asioita ihan itsekseenkin. Itsellä olisi jäänyt vaikka mitä väliin sillä perusteella että miehellä on töitä tai
joku asia ei kiinnosta. Toki meillä on myös asioita jotka meitä yhdistää ja joita tehdään yhdessäkin mutta ei olla mitään siamilaisia kaksosia jotka ei voi tehdä mitään ilman toista.
Kulttuurista tykkäämisessä on se hyvä puoli, että se on halpaa eikä siihen tarvitse kaveria. Mulla on museokortti, jolla pääse kaikkiin lähipaikkakuntien museoihin koko vuoden yhdellä muutaman kympin maksulla. Käyn myös taidemyytnigallerioissa, niihinhän ei ikinä maksa mitään sisään, mutta taide on kiinnostavaa ja usein uutta. Teatterit ja konsertit on myös kivoja, siis nämä vähemmän tunnetut paikalliset pikkuteatterit, joihin liput on kympin, kaksi, ja esim kirkkokonsertit, jotka ei maksa mitään.
Olen aikanaan matkustanut työkseni, joten matkailu ei silleen kiinnosta muutenkaan. mutta jos olisin köyhä ja tylsistynyt, en muutenkaan missään tapauksessa haluaisi tai edes uskaltaisi tehdä kerran vuodessa matkasta jotain koko vuoden odottamisen aihetta ja tavoitetta johon hirveästi pinnistellen säästetään. Siinä on aivan liian paljon odotuksia yhteen matkaan ja ihan liian suuret riskit että koko homma menee pieleen jonkun yhen satunnaisen tekijän takia - nyrjäytät vaikka nilkkasi heti lentokentällä. Päinvastoin, jos olisin köyhä, ja tylsistynyt, pyrkisin ripottelemaan jotain _pientä_ kivaa elämääni ehkä kuukauden välein. Ja näin olen tehnytkin, niin että olen enää köyhä, mutta en enää tylsistynyt.
Itse turvaudun alkoholiin. Erittäin runsaaseen alkoholin käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan vinkkinä, vaikka parisuhteessa olisikin voi silti tehdä mukavia asioita ihan itsekseenkin. Itsellä olisi jäänyt vaikka mitä väliin sillä perusteella että miehellä on töitä tai
joku asia ei kiinnosta. Toki meillä on myös asioita jotka meitä yhdistää ja joita tehdään yhdessäkin mutta ei olla mitään siamilaisia kaksosia jotka ei voi tehdä mitään ilman toista.
Monet vaimot ovat sellaisia, etteivät päästä miestä mihinkään yksin. Eli ei suinkaan ole kaikille mahdollista tehdä jotain yksin. Jos työajat ovat samat, esim. perinteinen päivätyö, niin omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan.
Mulla oli ihan sama tilanne kuin ap:lla ja ollaan samaa ikäluokkaa. Ex mies oli kotona istuva riippakivi eikä suostunut lähtemään mihinkään eikä tekemään mitään vaikka ehdotin mitä vaan. Meille tuli ero pari vuotta sitten. Mies oli hankkinut salarakkaan netistä.
Mä olen kamppaillut samojen tunteiden kanssa varsinkin eron jälkeen ja sitten tein jotain radikaalia. Vaihdoin uuteen työhön ja hain työtä , missä pitää matkustaa paljon ulkomailla. Onneksi koulutukseni ja työkokemukseni sallii sen. Nyt matkustan työn vuoksi puolet ajasta ja tämä on niin ihanaa! Uusia ihmisiä , uusia paikkoja. Mikä parasta, työnantaja maksaa matkat ja päivärahat päälle.
Voitko ap vaihtaa työhön missä pitää matkustaa , edes kotimaassa? Alhaisempikin koulutustaso mahdollistaa sen. Myyntityö, konsultointi jne. Alat vaan etsimään netistä uutta työtä.
Vanha päivitetty totuus: laita mies asialle ja tee itse. Jos isä huolehtisi esim lapsista yksin, yksikään lapsi ei viettäisi syntymäpäiviään kavereiden kanssa. SINUN pitää järjestää, säästää, suunnitella jos haluat elämään muutakin kuin tylsää arkea. Kyllä se perässä vedettävä saattaa jopa innostua mukaan. Jos ei innostu, tiedät mitä tehdä.
Olet masentunut tai sulla on keski-iän kriisi.
Itse vain nautin suunnattomasti, jos kotona ja lomalla ei tarvitse tehdä mitään. Se on vastapainoa sille oravanpyörälle.
Jos kaipaat odotettavaa, se on järjestettävä itse. Ilmoittaudu vaikka kansalaisopiston kurssille tai aloita muu uusi harrastus. Ala käymään kerran viikossa uimassa/hyvässä kahvilassa/lähimatkailukohteessa. Mihin haluaisit matkustaa? Haaveile ensin kohteesta. Sitten ala säästää. Jos raha on vähissä, älä aseta mitään liian suurta tavoitetta vaan esim. jokin kotimaan helmi, jossa et ole käynyt tai vaikka risteily,jolla panosta hemmotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei nyt ole mistään "uudesta suhteesta" tms kysymys, ollaan vuosikymmeniä yhdessä oltu ja parisuhde on mitä on, kavereita minulla ei rientoihin ole eikä kai niitäkään voisi aina "rasittaa", kai sitä pitäisi oman miehenkin kanssa olla "jotain joskus", en minä tiedä..
Lapset muuttaneet juuri kotoa ja elän kuin vanha mummo vaikka "nelivitonen" vasta olen.
Ma-pe töissä täydet päivät jonka jälkeen ei paukkuja mihinkään, työ vie mehut aivan totaalisesti siitä enempää sanomatta, la-su kotona maatumista paitsi ruokakaupassa käynti.Ap
Lopeta vanhana mummona eläminen. Jos mies ei suostu lähtemään kotoa mihinkään, lähde itse. Tuo tilanteesi ei ole mitenkään harvinainen. Monille käy juuri noin, kun lapset muuttavat omilleen. Siihen asti on parikymmentä vuotta tehty kaikkea mahdollista perheenä, mutta vain lasten vuoksi. Kun lasten vuoksi ei enää tarvitse, ei tehdä ollenkaan. Viikonloppu jossain hotellissa yksin maksaa vähemmän kuin perheen kanssa. Samoin ulkomaanmatka. Vai onko niin, että perheenäkään ette matkustelleet ettekä viettäneet hotelliviikonloppuja? Kerroit, että sun pitäisi säästää tällaiseen reissuun, joten miksi et alkaisi säästää? Siinähän sulla olisi kaipaamaasi odotettavaa, että rahat on kasassa ja pääsisit reissuun. Noin muuten kannattaa hommata itsellee jotain harrastuksia. Itsestäsi kiinni, haluatko harrastaa jotain kotona yksin vai kodin ulkopuolella yksin tai muiden ihmisten kanssa. Ystäviä ja kavereitakin kannattaa tavata, vaikka ei heidän kanssaan mitään ulkomaanmatkaa tai edes hotelliviikonloppua voisi järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan vinkkinä, vaikka parisuhteessa olisikin voi silti tehdä mukavia asioita ihan itsekseenkin. Itsellä olisi jäänyt vaikka mitä väliin sillä perusteella että miehellä on töitä tai
joku asia ei kiinnosta. Toki meillä on myös asioita jotka meitä yhdistää ja joita tehdään yhdessäkin mutta ei olla mitään siamilaisia kaksosia jotka ei voi tehdä mitään ilman toista.Monet vaimot ovat sellaisia, etteivät päästä miestä mihinkään yksin. Eli ei suinkaan ole kaikille mahdollista tehdä jotain yksin. Jos työajat ovat samat, esim. perinteinen päivätyö, niin omaa aikaa ei ole välttämättä ollenkaan.
Mikä ongelma kun sulla on siellä matkalla se vaimo kaverina? Tässä on kyse siitä että yksin ei huvita lähteä, eihän ongelmaa olisi jos apn mies haluaisi mukaan
Erittäin helppoa kun kaikenlaisiin viihdykkeisiin, harrastuksiin ym. toteaa itsekseen että kyllä minä ilman tuotakin pärjään näin elänyt jo useamman vuoden
Itsellä tuli sama fiilis päälle nelikymppisenä: lapset hankittu, asuntolaina maksettu. Vain työtä ja sitä arkea. Ratkaisin asian hankkimalla sivusuhteen.
Avioliitto on ihan hyvä, lapset hyviä, koti hyvä, työ hyvä. Ne eivät vain enää riittäneet tyydyttävään elämään.
johonkinhan se on ihmisen kuoltava kumminkin niin miksei sitten tylsyyteen. ei kai se niitä pahimpia syitä ole,luulisin. t: sairas varaton ja yksinäinen
Voi ei, kuulostaa rasittavalta. Mutta nyt ideoita kehiin, jos et saa sitä miestä innostumaan mistään erilaisesta niin mene mukaan vaikka paikallisen Latuyhdistyksen retkille tai johonkin vastaavaan toimintaan, johonkin mikä sinua kiinnostaa. Latuyhdistyksissä on just sun ikäisiä ja vanhempia naisihmisiä ja sieltä voi joskus löytää ihan kivaakin seuraa.
Tai mene johonkin kansalaisopiston kurssille.
Yritä saada se mies innostumaan. Tiedän että yksin on todella tympeää jatkuvasti koettaa keksiä tekemistä. Minulla sentään mies innostuu samoista tekemisistä ja reissuista.
Silti on viime vuosina elämä ollut yhtä arkea. Itselläni on vaihe, että olen itse mökkihöperöitynyt tässä muutaman vuoden aikana ja nyt yritän vähitellen nousta siitä. Ei ole itselläkään muuta kuin työ ja se kaupassakäynti. Miehellä työajan pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin, että ajat menevät ihan ristiin. Ei ole pitkään aikaan tehty mitään, mutta säästyypä rahaa siihen, kun sitten seuraavaksi kesällä tulee se seuraava etappi, jota voi odottaa.
Tsemppiä sulle. Vaatii vähän vaivannäköä ja järjestelyä, mutta kyllä useimpien ihmisten elämä on aika lailla sitä tylsää arkea.
N47
39-vuotiana olen tullut samaan lopputulokseen. Nyt maistuu alkoholi eikä itsestään oikein enää jaksa huolehtia. Eläkeikään asti en edes halua elää koska saan rikkinäisen työurani johdosta minimieläkkeen jolla pitäisi kituuttaa hautaan asti.
Miten minkäkin kokee, muistan kun vanhemmat sukulaiset olivat katkeria ja tyytymättömiä. Heillä oli silti paljon sellaista jota nykyään ei kaikilla ole. Vihreää luontoa ympärillä ym. Kaikilla tuntui olleen sielunkumppani, jota meillä ei ollut.
Olisi ihanne kun kaiken voisi vapaasti valita, jokaisesta elämänvaiheesta löysin paljon myönteistä.
Itsestä on elämässä ihan kaikki kiinni.
Mulla on mitä odottaa. Kaksi ulkomaan matkaa ja monta menoa kavereiden kanssa. Tälle keväälle. Syystä että olen ITSE aktiivinen ja järjestän itselleni kavereita ja menoja.
Kun kerta haluast elämääsi reissuja ja harrastuksia, ala tehdä niitä.
Itse aion alkaa käydä matkoilla missä haluan käydä vaikka yksin, mutta nyt olen sanut ainakin kesän reissulle miehen mukaan.
Lisäksi olen oppinut nauttimaan luonnossa liikkumisesta ja sen seuraamisesta, varsinkin kauniilla luontopoluilla kävelystä. Harrastuksia olisi vaikka mitä, ja matkakohteita. Luistelu, hiihto, uimahalli, pyöräretket, kylpylät, Helsinki, Turku..
Miksi jättäydyt muiden varaan, että joku muu sulle keksii jotain kivaa odotettavaa ja tekemistä? Tai jollei sun mies halua tehdä asioita yhdessä, niin mikeåset tee asioita ystävän kanssa tai vaikka lähde itseksesi matkalle? Näin minä teen.