Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1407)
Lievähköt mielenterveysongelmat, joihin hän ei suostunut hakemaan apua. No, ne pahenivat ja seurauksena oli its em urh a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kertoi, että hänet on tutkittu, ettei voi koskaan saada lapsia.
Valehteleva SIKA!
Vierailija kirjoitti:
siskon kanssa tiivis yhteydenpito
Kummanko siskon?
Idealisoiva suhtautuminen omiin vanhempiin. Kävi ilmi, että eksä ei pystynyt itsenäistymään vielä liki kolmekymppisenäkään ja elämä meni vanhemman kuolemasta lopullisesti sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiessani näitä, toisten jopa pitkiäkin listoja kumppanin huonoista puolista heti alussa, mietin onko joillakin ihmisillä oikeastaan mitään kriteereitä kumppania valitessaan.
Suljetaan täysin silmät ja järki kun halutaan parisuhde.
Rakkaus on sokea, niinpä niin. Mutten uskonut sen olevan aivan umpisokea ja kuuro.Narsistit osavaat olla todella hurmaavia alkuvaiheessa, kun pyrkivät saamaan seuraavan uhrinsa koukkuun eli jollain tavalla riippuvaiseksi itsestään ja kontrollin alle.
Monesta kuvailusta paistaa läpi narsistiset piirteet ja toimintatavat.
Eikä se alussa välttämättä edes ole minkäänlaista teatteria. He voivat olla päätä pahkaa "rakastuneita", koska ovat sovittaneet vielä tuntemattoman uuden ihmisen ylle viitan, joka täyttää kaikki heidän tarpeensa ja odotuksensa. Sitten kun aletaan tutustua, nämä odotukset rapisevat aika äkkiä pois ja nousee viha, kun toinen ei olekaan täydellinen ja täydellisesti häntä varten olemassa. He siis rakastuvat täysin fantasiaan itseään palvelevasta olennosta, eivät siihen toiseen ihmiseen.
Hälytysmerkki, jonka itse huomasin mutta ohitin, oli se että mies kuvaili minua ja suhdettamme aivan kuin olisi puhunut jostakin ihan muusta. Ensin laitteli biisejä joista kuulemma tulin mieleen, ja ne olivat ihan outoja enkä voinut käsittää, miten hän saattoi nähdä minut sellaisena. Sitten tulivat somepäivitykset, joissa kehui minua ja suhdettamme ja yhteisiä suunnitelmiamme, enkä tunnistanut meitä niistä ollenkaan. Ne olisivat voineet olla jonkun ihan muun suhteesta ja kuvata jotakuta aivan muuta, mutta eivät minua. Hän eli aivan jotain omaa kuvitelmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteemme alkuajoista on hirvittävän kauan !
Olemme olleet naimisissakin jo noin 40 vuotta.
Kai sitä vaan rakastuin nuoreen mieheen, joka oli hirvittävän kiinnostunut minusta.
Olin pää pyörällä.
Mutta , asialla oli myös rajoittava tekijä. Jota ei ihan kaikki edes usko todeksikaan.....
Se rajoittava tekijä oli minun oma perheeni, kurjaakin kurjempi lapsuuskotini.
Muistan jo teininä ajatelleeni, että EN KOSKAAN VOI TUODA SINNE YHTÄÄN POIKAYSTÄVÄÄNI !
En ainakaan sellaista joka olisi ns. hyvästä perheestä tai korkeasti koulutettu tai varakas.
Huomasin että tämä minun ihastukseni oli sellainen että hän "ei kiinnittänyt yhtään ulkoisiin asioihin juuri huomiota"... Sulhaseni / mieheni oli jo ja on edelleen aika epäsosiaaline, köyhä, kouluttamaton.
Otin sellaisen miehen, joka ei säikähdä hullua ja omituista sukuani.
Voitte arvata että tuohan on täysin per....stä.
Mutta kun on elänyt traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, se ei jää jälkiä jättämättä.
Sen seurauksena piti viedä ottaa mies, jota en ihan oikeesti lopulta olisi muuten ottanutkaan.
No. Ei riittänyt että koin traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, olen kokonut myös traumaattisen avioliiton.
Avioliitossani on ollut kaikki ne avioeron ainekset mistä jo yhdestäkin syystä olisi pitänyt erota.
Mieheni on äkkipikainen, arvaamaton, väkivallan uhka on useita kertoja esillä joka vuosi.
Myös selvää väkivaltaa on ollut useita kertoja 40 vuoden aikana.
Työttömyyttä, sairauksia, köyhyyttä. Pahinta on kuin "pitää" kestää puolisoa jota ei rakasta ollenkaan.
Mistään näistä asioista en ole koskaan puhunut kenellekään.
Olemme jo molemmat eläkkeellä. Talous on todella tiukilla. Asumme pienessä omistusasunnossa.
Joskus parikymmentä vuotta sitten , kun olin lähtemästä tästä helvetistä, mietin että mihin minä tästä lähden .... No, vuokrataloon tietenkin. Sinne missä suurin osa on toinen toistaan hullumpia tai juoppoja ja syrjäytyneitä. Pelästyin jo ajatustakin vuokrataloon muuttamisesta.
Joten. Tässä ollaan.
No johan sua on peloteltu vuokra-asumisesta. Voin luvata ettei se todellakaan ole tuollaista. Riippuu ihan naapureista, ja vaikeammin on asunnon omistavasta naapurista päästä eroon kuin vuokralla asuvasta.
Kuulostaa siltä, että sulla on taustasi takia paljon pelkoja normaaleja asioita kohtaan, sekä epäluottamusta itseesi ja maailmaan. Syyttä.
Kaikki uudet asiat ja muutokset tuntuvat tästä syystä sinusta tosi pelottavalta, vaikka juuri tuo muutto ja ero tekisi elämästäsi vähintäänkin monin kerroin parempaa.
Hienoa kun puhuit edes täällä tästä asiasta. Suosittelen sinua uskoutumaan tilanteesta esim luotettavalle ystävälle tai ammattilaiselle, esim seurakunnan työntekijälle tai lääkärille. Puhuminen auttaa aina!
Mulla taitaa olla vain huonoja suhteita elämässäni.... niin heikko itsetunto että vedän puoleeni häiriintyneitä ukkoja. Tervehenkiset kai aina sivuutan?
Ensimmäinen ukko osoitti määräilynhalua ja mustasukkaisuutta aika pian. Mutta "rakasti enemmän kuin ikinä ketään" ja osasi olla ihanakin. Halusi sitoutua nopeasti, ja oltiin onnellisia toki mutta mustasukkaisuus ja komentelu pahenivat. Kriisihän siitä tuli ennen pitkää ja kuvioihin tuli myös väkivaltaa. Ero.
Toinen seurustelukumppani koki minut upeaksi naiseksi jonka lähellä harvinaisen hyvä olla. Meillä oli hauskaa mutta ei halunnut sitoutua vaan vapaan suhteen. Hänellä muita suhteita rinnalla, mutta koska oli niin henkevä ja hyvä suhde muuten kestin tämän. Kunnes en enää jaksanutkaan olla se upea nainen jonka lähellä harvinaisen hyvä olla kun näköjään tarvitse jatkuvia valloituksia siitä huolimatta. Ero.
Kolmas oli vakavarainen akateeminen boheemi, hyvin ihastunut minuun mutta niin boheemi että koko elämä oli kuin lähtevässä laivassa olisi ollut. Kotinsa sen näköinen ettei siellä ollut siivottu vuosiin ja aina oli se "pitäisi" meininki. Kuvittelin että saa elämäänsä ryhtiä kun ollaan yhdessä ja saikin. Erehdyin muuttamaan saman katon alle ja boheemius on vuosien aikaan pahentunut hamstraamiseksi. Siksikään ei enää toimi. Mitään ei mies heitä pois, mutta ostelee lisää kun kerran rahaa on ja suunnittelee aina mitä "pitäisi" tehdä. Ero.
Nyt olen yksin. Ja niin hiton onnellinen. Elämä taas mallillaan ja kotona rauha. Enkä katso yhteenkään mieheen ja lankea kaunopuheisiin. Koira ja kissa kämppiksiäni, niiden kanssa elo leppoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen historia, aina uuteen suhteeseen, vaikka entiset eivät olleet kunnolla päättyneet, yksi kihlaus, yksi avoliitto ja yksi avioliitto.
Käsittelettömät entiset suhteet toivat ongelmia. Meidän eromme ei ollut vahvistettu, kun haettiin jo uutta.
Hän ei koskaan puolustanut minua, kun joku tuttu tai tuntematon arvosteli minua. Saattoi sen sijaan ihmetellä, miksi ylipäätään loukkaannuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että hän on joustava ja kiltti. Kysymys olikin siitä, että hän myötäili minua epäterveellä tavalla. Vuoden parin päästä seurasi räjähdys.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei koskaan puolustanut minua, kun joku tuttu tai tuntematon arvosteli minua. Saattoi sen sijaan ihmetellä, miksi ylipäätään loukkaannuin.
Tämä! Miehellä oli kaveri, joka aivan suoraan haukkui ja arvosteli esim. ulkonäköäni miehen ollessa vierellä, eikä mies sanonut mitään. Kun otin miehen kanssa asian puheeksi, mies kielsi kaverinsa sanoneen mitään sellaista.
Mutta auta armias, kun joku oli minulle mukava ja koetti pitää seuraa miehen jättäessä minut huomiotta vaikka jossain illanistujaisissa, niin mies tunki väliin ja piti huolen, että tuo toinen jätti minut rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen äiti otti minut ensimmäisellä tapaamisella kyynelehtien vastaan ja kertoi, että olen tehnyt hänen poikansa niin onnelliseksi. Siinä suhteessa opin, ettei ketään voi pelastaa omalta itseltään. Tämä ex-anoppi katkaisi minuun lopulta välit ja syytti minua poikansa kuolemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteemme alkuajoista on hirvittävän kauan !
Olemme olleet naimisissakin jo noin 40 vuotta.
Kai sitä vaan rakastuin nuoreen mieheen, joka oli hirvittävän kiinnostunut minusta.
Olin pää pyörällä.
Mutta , asialla oli myös rajoittava tekijä. Jota ei ihan kaikki edes usko todeksikaan.....
Se rajoittava tekijä oli minun oma perheeni, kurjaakin kurjempi lapsuuskotini.
Muistan jo teininä ajatelleeni, että EN KOSKAAN VOI TUODA SINNE YHTÄÄN POIKAYSTÄVÄÄNI !
En ainakaan sellaista joka olisi ns. hyvästä perheestä tai korkeasti koulutettu tai varakas.
Huomasin että tämä minun ihastukseni oli sellainen että hän "ei kiinnittänyt yhtään ulkoisiin asioihin juuri huomiota"... Sulhaseni / mieheni oli jo ja on edelleen aika epäsosiaaline, köyhä, kouluttamaton.
Otin sellaisen miehen, joka ei säikähdä hullua ja omituista sukuani.
Voitte arvata että tuohan on täysin per....stä.
Mutta kun on elänyt traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, se ei jää jälkiä jättämättä.
Sen seurauksena piti viedä ottaa mies, jota en ihan oikeesti lopulta olisi muuten ottanutkaan.
No. Ei riittänyt että koin traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, olen kokonut myös traumaattisen avioliiton.
Avioliitossani on ollut kaikki ne avioeron ainekset mistä jo yhdestäkin syystä olisi pitänyt erota.
Mieheni on äkkipikainen, arvaamaton, väkivallan uhka on useita kertoja esillä joka vuosi.
Myös selvää väkivaltaa on ollut useita kertoja 40 vuoden aikana.
Työttömyyttä, sairauksia, köyhyyttä. Pahinta on kuin "pitää" kestää puolisoa jota ei rakasta ollenkaan.
Mistään näistä asioista en ole koskaan puhunut kenellekään.
Olemme jo molemmat eläkkeellä. Talous on todella tiukilla. Asumme pienessä omistusasunnossa.
Joskus parikymmentä vuotta sitten , kun olin lähtemästä tästä helvetistä, mietin että mihin minä tästä lähden .... No, vuokrataloon tietenkin. Sinne missä suurin osa on toinen toistaan hullumpia tai juoppoja ja syrjäytyneitä. Pelästyin jo ajatustakin vuokrataloon muuttamisesta.
Joten. Tässä ollaan.
No johan sua on peloteltu vuokra-asumisesta. Voin luvata ettei se todellakaan ole tuollaista. Riippuu ihan naapureista, ja vaikeammin on asunnon omistavasta naapurista päästä eroon kuin vuokralla asuvasta.
Kuulostaa siltä, että sulla on taustasi takia paljon pelkoja normaaleja asioita kohtaan, sekä epäluottamusta itseesi ja maailmaan. Syyttä.
Kaikki uudet asiat ja muutokset tuntuvat tästä syystä sinusta tosi pelottavalta, vaikka juuri tuo muutto ja ero tekisi elämästäsi vähintäänkin monin kerroin parempaa.Hienoa kun puhuit edes täällä tästä asiasta. Suosittelen sinua uskoutumaan tilanteesta esim luotettavalle ystävälle tai ammattilaiselle, esim seurakunnan työntekijälle tai lääkärille. Puhuminen auttaa aina!
Ainakin tässä kaupungissa on mo ia ihan hirveitä vuokrataloja !
Puistattaa jopa kulkea ohitse.
Monet kammoavat vuokrataloon muuttamista.
Tuttavillani on ollut hyvin huonoja kokemuksia vuokrataloista.
Tietty eniten merkitsee onko hyvä/ vai huono tuuri naapureiden suhteen....
Mutta, naapuritkin vaihtuvat tiuhaan. Seuraavat voivat olla todellisia häiriköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, olisitko laittanut hääpäivä- tai synttärionnittelut miehellesi
Noinhan toimivat Suomen julkkikset, että lähettävät somen kautta onnitteluja puolisolleen, joka asuu samassa taloudessa ja istuu jopa vastapäätä aamukahvipöydässä.
Niin. Ne ei katsos kommunikoi keskenään juuri enempiä, kaikki on kulissia mutta ne "laav juu" kirjoitukset ja pusukuvat sinne someen pitää saada.
Ai niin, jos mies vakuuttelee alussa, että on rehellinen, eikä yhtään kuin ne muut, eikä koskaan pettäisi, se on todennäköisesti valetta. Jos tulee sitä rakkauspommitusta heti alkuun, olet ihanin ja ainoa, ja on odottanut sua koko elämänsä, se on valetta. Haluaa saada sut vaan koukkuun, rakkauspommittamalla ja vakuuttelemalla, kertomalla juuri sen mitä haluat kuulla. Älä kuuntele sanoja, katso tekoja. Äläkä päästä läpi mitään alussa, mitä et kestäisi pidemmälläkään tähtäimellä, mitään.
Oltiin vain vuosi yhdessä, mutta ensimmäisillä tapaamiskerroilla näkyi nämä hälyyttävät piirteet mitkä sitten paljasti myöhemmin hänen persoonansa ikävät puolet.
- jos ei joko ymmärtänyt oikein huumoriani tai jotain "metaforaa" tai en toiminut kuten hän ehkä olisi toivonut, saattoi nokkasta tosi nopeasti takaisin jotain piikikästä tai ylimielisiä.
- sanoi pariinkin otteeseen että ois mukava jos joku elättää tai löytys joku elättäjä, että vois vaan vaikka harrastella satunnaista työntekoo ja keskittyä oleiluun ja harrastuksiin.
- elämäntarinaa kuunnellessa tajusin että lähes kaikki työpaikat oli hänelle hommannut joku muu; omat vanhemmat, puoliso, kaveri, appiukko tai muu sukulainen.
- persaukinen (enkä siis varakasta ollut etsimässäkään mutta......)
- lapsellinen ja itsekeskeinen, ei näe eikä ymmärrä omien tekojensa tai käyttäytymisen merkitystä toisiin.
Ettei mene ihan haukkumiseks niin oli hänessä jotain hyviäkin puolia. Harmi vaan, komea pitkä mies meni ihan hukkaan luonteensa ja paskan elämäntilanteensa takia.
Seksin loppuminen jo hyvin nuorena vain parin vuoden seurustelun jälkeen. Olisi pitänyt ymmärtää ettei tilanne siitä parane enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen historia, aina uuteen suhteeseen, vaikka entiset eivät olleet kunnolla päättyneet, yksi kihlaus, yksi avoliitto ja yksi avioliitto.
Käsittelettömät entiset suhteet toivat ongelmia. Meidän eromme ei ollut vahvistettu, kun haettiin jo uutta.
Liian nopeasti uuteen suhteeseen meneminen on iso red flag eritoten kun asiat ovat selvittämättä edellisen kanssa. Usein tällainen tuuliviiri ei osaa kohdata omaa yksinäisyyttään ja pelkää hylätyksi tulemista että pakenee uuteen suhteeseen. Ei asioita tarvii edellisten kanssa selvitellä. Raukkamaista ja omatunnotonta tällainen käytös. Ei mitään empatiakykyä. Sittenhän ne samat ongelmat toistuu siinä uudessakin suhteessa. Sama kaava toistuu ja toistuu. Itsellä kokemus tällaisesta tunne kylmästä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.
TÄMÄ! itse kamppailen juuri tästä ongelmasta omassa suhteessa. Suhdetta kestänyt vasta puoli vuotta ja mies ei puhu mistään.
Tuskin alkaa puhumaankaan. Eroa!
Lievähköt mielenterveysongemat, joihin hän ei suostunut hakemaan apua. No, ne pahenivat ja seurauksena oli itsemurha.