Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1407)
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, jos mies vakuuttelee alussa, että on rehellinen, eikä yhtään kuin ne muut, eikä koskaan pettäisi, se on todennäköisesti valetta. Jos tulee sitä rakkauspommitusta heti alkuun, olet ihanin ja ainoa, ja on odottanut sua koko elämänsä, se on valetta. Haluaa saada sut vaan koukkuun, rakkauspommittamalla ja vakuuttelemalla, kertomalla juuri sen mitä haluat kuulla. Älä kuuntele sanoja, katso tekoja. Äläkä päästä läpi mitään alussa, mitä et kestäisi pidemmälläkään tähtäimellä, mitään.
Rakkauspommitus on vaarallinen narsistin käyttämä manipulointitekniikka. Lopulta se uudelleen arviointi vaiheen jälkeen johtaa hylkäämiseen. Mikään ei narsistille riitä eikä tee häntä tyytyväiseksi. Etsii aina vaan uusi lähteitä, uusia käytettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun se tuli ensimmäisen kerran käymään, ei tuonut tuliaisia. Ei siinä mitään, mutta oli jouluaatto. Annoin lahjan, ja tämä tokaisi, että taisi tulla virhe, kun hän mietti että tarvitaanko vai ei, ja päätyi siihen että hän riittää lahjaksi.
Ai saatana. Tuollaisen ihmisen on aika vaikea myöntää, että hän saattaisi olla muille lahja jostain muualta kuin taivaasta.
Ok. Olisin voinut tehdä tuollaisen mokan. Toivon myös muilta vastaavaa lahjaa mitä annan heille.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisellä nuoruusiän miehellä täysi empatiakyvyttömyys, jonka havaitsin mutta en jotenkin ottanut todesta vaan kuvittelin miehen enemmänkin esittävän jotenkin kovanaamaa. Myöhemmin ilmeni, että on ihan oikeasti todella empatiakyvytön eikä ole ollenkaan kiinnostunut minun tunteistani tai välitä jos loukkaa minua.
Menin vielä haksahtamaan tällaiseen mieheen eron jälkeen uudelleen, kun edelliseen verrattuna kohtelias ja intellektuelli olemus hämäsi.
Olen todennut, että hurahdan aina empatiakyvyttömiin miehiin, koska perheeni on sellainen ja tunnen oloni todella epämukavaksi jos joku osoittaa minua kohtaan empatiaa tai huolenpitoa. Jos kaveritkin yrittävät lohduttaa vaikeissa tilanteissa, minua alkaa jotenkin ahdistaa. Voikohan tästä päästä eroon :D
Googlaa kiintymystyylit ja tunnelukot. Sitä kautta alkaa ehkä selviämään, miten voisi päästä eroon. Tsemiä!
Mies ei koskaan tuonut tuliaisia, mutta oletti että itse olen hankkinut kaikkea kun hän tulee ja tuon hälle kaikkea kun menen hänen luokseen jossa tyyliin jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Ei myöskään antanut joulu tai synttärilahjoja, mutta odotti että minä ostan hälle niitä. Tein aluksi niin, koska en huomioinut niitä hälytyskelloja, en edes vaikka ystäväni kysyi että eikö mua häiritse kun joudun ostamaan kaikkea ja mies ei tuo mitään. Kun seurustelua oli takana vuosi, ja mies puhui yhteenmuuttamisesta, mun silmäni alkoivat avautua ja tajusin kaiken. En halunnut jatkaa, tai me kokeilimme jatkaa kun mies sanoi että parantaa tapansa, mutta kun joulu koitti, en saanut häneltä lahjan lahjaa, ja hän odotti käsi ojossa että saisi lahjoja minulta. En antanut ostamaani lahjaa ja sanoin että tämä oli tässä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei koskaan tuonut tuliaisia, mutta oletti että itse olen hankkinut kaikkea kun hän tulee ja tuon hälle kaikkea kun menen hänen luokseen jossa tyyliin jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Ei myöskään antanut joulu tai synttärilahjoja, mutta odotti että minä ostan hälle niitä. Tein aluksi niin, koska en huomioinut niitä hälytyskelloja, en edes vaikka ystäväni kysyi että eikö mua häiritse kun joudun ostamaan kaikkea ja mies ei tuo mitään. Kun seurustelua oli takana vuosi, ja mies puhui yhteenmuuttamisesta, mun silmäni alkoivat avautua ja tajusin kaiken. En halunnut jatkaa, tai me kokeilimme jatkaa kun mies sanoi että parantaa tapansa, mutta kun joulu koitti, en saanut häneltä lahjan lahjaa, ja hän odotti käsi ojossa että saisi lahjoja minulta. En antanut ostamaani lahjaa ja sanoin että tämä oli tässä.
Oikein teit kun jätit tuon miehen. Itsekään en saanut mitään joululahjaa mieheltä tai edes syntymäpäiväonnitteluja. Minä kyllå muisti synttärit ja lahjat ostaa. Tuli tunne että olen mitäänsanomaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kaikki meni miehen ehdoilla. Tuli tunne että olen käyttöesine en siis edes inhimillinen ihminen josta pitäisi välittää. Vastavuoroisuuden puute. Itsekeskeisyys kaikessa. Ei huomioinut minua lainkaan vaan kaikki toiveeni ja tarpeeni ohitettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnarkomaani. Piti lopettaa liian työt kun perhe lisääntyy. Ja paikan marjat. Tekee entistä enemmän töitä kun "perhe tarvitsee rahaa ja talon jne". Mutta isä on poissa pitkiä aikoja. Lapset eivät enää hyppää isin syliin kun on vähän tullut vieraantumista. Ja itselläkin olo että turhaan odottelen ja pidän "hellaa kuumana". 😥
Ainoa läheisyyden muoto oli seksi ja sekin oli vain lyhyt suorite, jossa pääasia oli että mies tuli. Mistään kauppalistaa syvällisemmästä emme juuri keskustelleet, koska mies "ei vaan osaa". Tuntui enemmän siltä, kuin olisimme vain kämppiksiä, mutta kaipa silloin ajattelin sen olevan normaalia kun totuin lapsuudessakin siihen, että vanhemmat halasivat vain joskus ja jouluna ja nukkuivat eri huoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-kertoi heti alussa olevansa hyvin tasapainoinen ihminen, jolla ei minkäänlaisia traumoja tai ihmissuhdekuormaa. Tämä oli suurin harha ikinä, jonka olisi pitänyt laittaa hälytyskellot kunnolla soimaan, mutta naiivina menin ihan oikeasti tähän lankaan ja se sai minut luottamaan häneen ja hänen arviointikykyynsä entistä enemmän. (Jos joku väittää, ettei hänellä ole minkäänlaista kuormaa menneisyydestä, joka vaikuttaisi hänen toimintaansa ja tunteisiinsa, niin juokse!)
-saattoi pahoittaa mielensä mistä vaan, mutta ei saanut kerrottua sitä, vaan aloitti parin päivän mykkäkoulun, minkä jälkeen vasta aggressiivisesti syytti minua jostain, mitä olin sanonut/jättänyt sanomatta. Yleensä kyseessä oli simppeli väärinkäsitys, joka olisi selvinnyt, jos hän olisi heti avannut suunsa
-veti mielessään toooodella pitkälle meneviä johtopäätöksiä minua koskien ilman että kysyi minulta, mitä ajattelen/tarkoitan/suunnittelen, ja tämä johti yleensä myös johonkin mahdollisuuteen hänelle pahoittaa mielensä kun hänen mielessään olin häntä jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa loukannut
-täysin epäjohdonmukainen ajatuksissaan, toiveissaan ja arvoissaan. Hänen mielipiteensä, arvonsa yms olivat siis tilanteesta ja muusta seurueesta riippuvaisia, yleensä siis halusi olla vastakkaista mieltä ja erilainen kuin muut
-kiire sitoutua ja muuttaa yhteen. Kykenemättömyys keskustella näistä asioista, vaan hänen ehdotuksiinsa olisi pitänyt aina sokeasti lähteä mukaan ilman pohdiskelua tai kysymyksiä
-kavereiden puute, siltojen polttaminen ihmisiin
Nämä nyt näin päällimmäisinä. Kiinnostava ketju ja paljon näyttää toistuvan samoja asioita. Toivon kovasti, että jatkossa osaisin kuunnella hälykelloja ja luottaa omaan tunteeseen, kun jokin ei tunnu olevan oikein. Onneksi en sitoutunut enkä muuttanut yhteen, mutta paremmassakin seurassa olisi aikansa tuolloin voinut viettää.
Minulle jäi elävästi mieleen, kun ex-mies kertoi suhteen alussa, ettei hänellä ole mitään traumoja. Jotenkin hänen elämässä kaikki oli mennyt hyvin avioeroa myöten, kun olivat mm. säilyneet ex-vaimon kanssa ystävinä. Hän kertoi muutenkin olevansa huoleton ja stressistä vapaa. Se oli jokseenkin uskottavaa alkuun. Sitten alkoivat vähitellen mykkäkoulut ja raivarit omituisista syistä esim. olin nauranut väärässä kohtaa tv-ohjelmaa ja se kohta ohjelmassa halvensi häntä. Hän stressasi kaikkea mahdollista esim. jos auto ei mennyt katsastuksesta läpi, siitä seurasi pitkä synkkä jakso ja toki oli kova stressi ennen katsastusta. Ex-vaimonsa ei ollut ystävä, hoiti vain pakolliset yhteisiin lapsiin liittyvät asiat. Eli kyllä minullekin on jatkossa red flag, jos joku kertoo säilyneensä elämästä täysin ilman kolhuja. Hän oli myös tyyppiä, joka vaihtoi lennosta toiseen naiseen. Hän ei varmaankaan oikeasti kokenut eroamisia itselleen kuormittaviksi tekijöiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.
TÄMÄ! itse kamppailen juuri tästä ongelmasta omassa suhteessa. Suhdetta kestänyt vasta puoli vuotta ja mies ei puhu mistään.
Tuskin alkaa puhumaankaan. Eroa!
Tää on hankala juttu. Mun mies puhui paljon alussa ja käytiin asioita läpi. Se tuntui tosi hyvältä ja yhdistävältä tekijältä. Mutta kas vaan, se piirre hänessä jäi sinne jonnekin alkuhuumaan, itse haluaisin puhua vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tehän olette se toinen puolisko. ekoöhän molemmat ole suhteen paskuuteen yhtä syyllisiä.
Vierailija kirjoitti:
Suhteemme alkuajoista on hirvittävän kauan !
Olemme olleet naimisissakin jo noin 40 vuotta.
Kai sitä vaan rakastuin nuoreen mieheen, joka oli hirvittävän kiinnostunut minusta.
Olin pää pyörällä.
Mutta , asialla oli myös rajoittava tekijä. Jota ei ihan kaikki edes usko todeksikaan.....
Se rajoittava tekijä oli minun oma perheeni, kurjaakin kurjempi lapsuuskotini.
Muistan jo teininä ajatelleeni, että EN KOSKAAN VOI TUODA SINNE YHTÄÄN POIKAYSTÄVÄÄNI !
En ainakaan sellaista joka olisi ns. hyvästä perheestä tai korkeasti koulutettu tai varakas.
Huomasin että tämä minun ihastukseni oli sellainen että hän "ei kiinnittänyt yhtään ulkoisiin asioihin juuri huomiota"... Sulhaseni / mieheni oli jo ja on edelleen aika epäsosiaaline, köyhä, kouluttamaton.
Otin sellaisen miehen, joka ei säikähdä hullua ja omituista sukuani.
Voitte arvata että tuohan on täysin per....stä.
Mutta kun on elänyt traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, se ei jää jälkiä jättämättä.
Sen seurauksena piti viedä ottaa mies, jota en ihan oikeesti lopulta olisi muuten ottanutkaan.
No. Ei riittänyt että koin traumaattisen lapsuuden ja nuoruuden, olen kokonut myös traumaattisen avioliiton.
Avioliitossani on ollut kaikki ne avioeron ainekset mistä jo yhdestäkin syystä olisi pitänyt erota.
Mieheni on äkkipikainen, arvaamaton, väkivallan uhka on useita kertoja esillä joka vuosi.
Myös selvää väkivaltaa on ollut useita kertoja 40 vuoden aikana.
Työttömyyttä, sairauksia, köyhyyttä. Pahinta on kuin "pitää" kestää puolisoa jota ei rakasta ollenkaan.
Mistään näistä asioista en ole koskaan puhunut kenellekään.
Olemme jo molemmat eläkkeellä. Talous on todella tiukilla. Asumme pienessä omistusasunnossa.
Joskus parikymmentä vuotta sitten , kun olin lähtemästä tästä helvetistä, mietin että mihin minä tästä lähden .... No, vuokrataloon tietenkin. Sinne missä suurin osa on toinen toistaan hullumpia tai juoppoja ja syrjäytyneitä. Pelästyin jo ajatustakin vuokrataloon muuttamisesta.
Joten. Tässä ollaan.
En tiedä missä tuollaisia vuokrataloja on, mutta asut parasta aikaa talossa missä väkivalta, väkivallan uhka ja pelko ovat läsnä koko ajan. Omassa kodissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän uskalsi kakata työpaikalla.
Sitä että leikillään kiusasi. Se jatkuva roastaus on tullut osaksi suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelu ja pettäminen. Kaikenlainen salamyhkäisyys ja puhumattomuus. Välttely ja pakeneminen kun pitäisi puhua ongelmista. Empatian puute. Alistaminen. Toisen tarpeiden ja toiveiden mitätöinti.
Tämä oli kuin suora kuvaus exästäni. Lisäksi:
-Love bombing suhteen alussa
-Sumutus. Jos toin esille asioita mistä olin loukkaantunut, vastaukset olivat tyyliä ei tuollaista oo koskaan tapahtunut en oo sanonut noin muistat omiasi oot nähnyt unta.
-Seksin ja läheisyyden pihtaaminen ja sen käyttäminen vallankäytön välineenä. Ei ollut haluttomuudesta kyse kun muut naiset kyllä kelpasi.
-Toistuvat, pitkät mykkäkoulut
-Mistään vakavasta ei ollut mahdollista keskustella koska se oli riitelyä ja aiheutti pitkän mykkäkoulujakson
-Puhelimen piilottelu ja sen pitäminen tyynyn alla. Ei koskaan avannut näyttöä jos olin lähellä, vaan meni toiselle puolelle huonetta lukemaan viestit. Räpläsi puhelintaan usein, mutta minun viesteihin kesti tuntikausia vastata.
-Suuttui jos olin surullinen
-Taloudellinen hyväksikäyttö
-Tapaili muita selkäni takana ja petti, kaveri löysi profiilin Tinderistä
-Hyvän miehen rooli. Joka tosiaan oli pelkkä rooli. Esitti hyvää ja empaattista, hoki lauseita kuten tiedät etten ikinä tekisi mitään tuollaista! No en tiedä, kun minulla on todisteet.
Täällä näköjään monelle tullut vastaan narsisteja/epävakaita
Kannattaa googlata "cluster b personality disorders" ja välttää näitä jatkossa
Puhun kokemuksesta.
Katselin netistä keski-ikäisten ranskalaisten naisten alastonkuvia.
On niillä valtavat isot tissit ! Eikä mitään riippurintoja.
Tollasilla viiskymppisillä naisilla isot ryhdikkäät luomutissit, alkaa panettamaan!
Vierailija kirjoitti:
Pena102T kirjoitti:
Huomasi unohtaneensa maksuvälineet usein maksun koittaessa. Liioittelu ja monologien pitäminen. Päin naamaa valehtelu. Välttelee kotoa lähtemistä. Ei osaa soutaa.
Tuo viimeinen on varmaan vitsi, ellei soutaminen mielestäsi liity oleellisesti parisuhteeseen.
Mutta tuo lompakon tai pankkikortin jatkuva unohtelu on k*sipäisyyden merkki. Jos siis ei ole taipumusta unohdella koko ajan kaikkea. "Hei sori, voitko tarjota, kun mulla jäi lompakko kotiin" ei kuulosta kovin vilpittömältä, jos sen kuulee toistuvasti.
Joo vähän soutamisen kohdalla tiivistin. Kirjoitin ensin pitkät stoorit ja sitten selain kaatui.
Mutta siis soutamisesta... Harjoittelin ensimmäisenä vai toisena kesänämme mökillä purjelautailua. Sanoin että jos ajaudun tuulen mukana sinne ja sinne, niin tule soutuveneellä hakemaan. No ei tullut. Näin vielä ennen kuin luovutin kun kävi laiturilla katsomassa kaukaista räpiköintiäni ja hävisi sitten takaisin mökkiin katsomaan telkkaria. Jätin purjeen ja maston jonkun random mökin rantaan ja meloin takaisin. Kysyin miksei tullut hakemaan ja ei uskonut että tarvitsin apua. Mutta siis ei osaa soutaa eikä halua tehdä mitään missä voi tulla hiki. Olisi antanut minun ennemmin hukkua kuin haastanut itsensä.
Raivoaminen jos en tehnyt kuten hän haluaa. Toinen oli se että jos jouduin treffit ym perumaan, niin sain lokaa ja "et sä sit musta välitä jos perut" juttua eli kiristämistä niskaani, mutta jos itse perui treffit ym, niin asian piti olla mulle heti fine enkä olisi saanut valittaa/sanoa mitään hälle asiasta. Tajusin lähteä parin kuukauden treffailun jälkeen kun sain ne "ruusuiset" linssit pois silmiltäni ja tajusin asiat.