Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Itselleni esimerkiksi miehen epäsiisti asunto ja oman olemuksen epäsiisteys ja nuhruisuus riittäisi, että skippaan hänet jatkosta. Perusasiat pitää olla kunnossa edes näin itsestäämselvissä asioissa. Ihastuminen loppuisi kyllä siihen. Asiaan ehkä vaikuttaa etten ole enää nuori ihminen ja viihdyn hyvin eronneena ihmisenä yksinkin. Tuntuu aika kauheita jotkut tapaukset jo heti alussa ja silti vaan ollaan niin rakastuneita. Siis mihin? Ei ehkä itse siihen melko mahdottomaan ihmiseen vaan kun joillakin vaan pitää olla parisuhde, mihin hintaan hyvänsä. 

"Tuntuu aika kauheita jotkut tapaukset jo heti alussa ja silti vaan ollaan niin rakastuneita. Siis mihin? Ei ehkä itse siihen melko mahdottomaan ihmiseen vaan kun joillakin vaan pitää olla parisuhde, mihin hintaan hyvänsä. "

Itselläni se meni nuorena näin. Kun en ole koskaan ollut mikään unelmien kohde, mutta kuitenkin suurin haaveeni elämälle oli pitkä parisuhde ja perhe.

Niin siinä katsoi läpi sormien kaikenlaista, kun tiesi että toinen vaihtoehto oli sitten olla täysin yksin koko loppuelämä.

No, nykyään en katso läpi sormien, ja olen yksin loppuelålän. Hyvää parisuhdetta en tule koskaan löytämään.

Puhumattomuus, pikkuasioista kritisoiminen, kaiken sanomani kyseenalaistaminen, päälle puhuminen, harppoo aina edelläni kun kävellään, alussa vannoi rakkautta ja kehui, sittemmin on tullut arvostelua sekä luonteesta että ulkonäöstä. Ei koskaan enää sano itse oma-aloitteisesti että rakastaa. Seksi kyllä kelpaa. En tiedä onko tässä suhteessa vain sen takia, että kunhan on joku, niin kaikki ok. Olen yrittänyt puhua näistä asioista mitkä minua häiritsee, mutta ei siitä keskustelusta mitään tule kun mies menee mykäksi tai sitten vastaus on se, että se on vain minun oma ongelma, olen pumpulissa kasvanut kun vaadin tuommoista ym. Kolme vuotta on seurusteltu, saa nähdä kauanko jaksaa. Rakastan kuitenkin niitä hyviä puolia vielä sen verran että en ole saanut erottua. 

Vierailija kirjoitti:

Rajaton mies. Pelkäsi naisia, eikä kyennyt sanomaan ei. Ajattelin vaan että hän on kiltti ja kunnollinen. Varsin miellyttävä. Aikaa kului ja kävi ilmi, että hän on pyörinyt mukanani milloin missäkin, vaikka ei olisi halunnut. Ei osaa sanoa ei. Terapiassa oppinut vähän asettamaan omia rajoja, mutta pitkä tie on vielä edessä. Rajattomuus ja naisten pelko on myös ajanut hänet pettämään useasti.

Sama. Mutta oli siksi myös armoton marttyyri. Eli jälkikäteen aina uhriutui, että sinnekin hän hyvää hyvyyttään lähti, ja sitä ja tätä suostui tekemään, vaikka sitten yhtäkkiä inhosikin kaikkea mitä oli "joutunut" kanssani tekemään. Missään vaiheessa ei etukäteen kertonut mielipidettään, vaan aina jälkikäteen syyllistämällä. Se tuntui petolliselta, tuntui etten voinut luottaa miehen sanaan. Kuvitteli ja vänkäsi loppuun asti olevansa kiltti ihminen. Selkärangaton valehtelija ei ole yhtä kuin kiltti. Oudointa oli se, että perusteli lapasmaisuutensa sillä, että pelkäsi että suutun. No niin suutuinkin, epärehellisyydestä, en siitä että hän ei olisi mielistellyt. Aloittajan kysymykseen siis vastaus: liian myötäilevä mies voi paljastua myöhemmin kiristäväksi ja uhriutuvaksi marttyyriksi.