Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Valkoiset valheet, se että jätti asioita kertomatta tai valehteli, jotta säästäisi tunteitani, tai jos pahoitteli, pyysi anteeksi niin, että no voin pyytää anteeksi jos pahastuit.

Oli myös eroamassa, lasten takia hidasteli eron kanssa. Oli somessa hyvin passiivinen itse, ei kuulema käytä. Selasi kyllä alussa minunkin kuvat kaikki ja edelleen muidenkin kuvat ja tykkäilee niistä, ei enää minun. Sitten kertoi itse vahingossa, että olikin vain rajoittanut omaa näkymistään siellä niin, ettei esim minulle näy tai jos hänen joku toinen naisensa tägää hänet johonkin, se näkyy vain hänelle.

Sitä, että toinen ottaa enemmän kuin antaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei seurannut uutisia, ei osannut googlata, ei osannut siivota tai laittaa ruokaa, äiti oli aina passannut kaikessa. Äiti ja isi myös määräsi kaikessa, liki 30 v miestä.

Eikös tuon huomaa jo alkuvaiheessa? 🤔 Paitsi jos ajattelee että "kyllä se siitä reipastuu".

Toistuvat sanomiset siitä, mikä minussa on pielessä. Nuoruudessa en kuullut kauniita sanojakaan kuin vasta erotessamme.

Myöhemmin eri miestä tapaillessa aikuisiällä totesin, ettei ole väärti kuulla itsestään toistuvasti ikäviä kommentteja jo parien treffien jälkeen, joten päätin sen tapailun siihen.

Nykyinen puolisoni on ihan tavallinen mies. Ei ylitsepursuavan kehuva eikä todellakaan lannistava. Enemmän kyse on arkipäivän huomioonottamisesta, ja osaa hän kehua, jos sattuu huomaamaan, että hiukset on laitettu nätimmin. Minäkin kehun toista, kun välillä tuoksuu niin hyvälle tai sattuu muuten näyttämään mies hyvältä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurannut uutisia, ei osannut googlata, ei osannut siivota tai laittaa ruokaa, äiti oli aina passannut kaikessa. Äiti ja isi myös määräsi kaikessa, liki 30 v miestä.

Eikös tuon huomaa jo alkuvaiheessa? 🤔 Paitsi jos ajattelee että "kyllä se siitä reipastuu".

Jos ei näitä vikoja "huomaa" niin silloin on vakka valinnut kantensa.

Kuten tuntuu olevan laita monilla muillakin.

Kun nyt kuitenkin puhutaan heti alkuvaiheen puutteista.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.

Tämä valitettavasti meilläkin: Ei vaan osaa keskustella, varsinkaan vaikeista asioista. Itse taas tykkäisin puhua kaikki asiat läpi niin ei turhaan jää mikään vaivaamaan

Mustasukkaisuus, raivarit, huono puhumaan, mykkäkoulut, halusi sitoutua nopeasti, rahapelit, huono itsetunto

-kertoi heti alussa olevansa hyvin tasapainoinen ihminen, jolla ei minkäänlaisia traumoja tai ihmissuhdekuormaa. Tämä oli suurin harha ikinä, jonka olisi pitänyt laittaa hälytyskellot kunnolla soimaan, mutta naiivina menin ihan oikeasti tähän lankaan ja se sai minut luottamaan häneen ja hänen arviointikykyynsä entistä enemmän. (Jos joku väittää, ettei hänellä ole minkäänlaista kuormaa menneisyydestä, joka vaikuttaisi hänen toimintaansa ja tunteisiinsa, niin juokse!)

-saattoi pahoittaa mielensä mistä vaan, mutta ei saanut kerrottua sitä, vaan aloitti parin päivän mykkäkoulun, minkä jälkeen vasta aggressiivisesti syytti minua jostain, mitä olin sanonut/jättänyt sanomatta. Yleensä kyseessä oli simppeli väärinkäsitys, joka olisi selvinnyt, jos hän olisi heti avannut suunsa

-veti mielessään toooodella pitkälle meneviä johtopäätöksiä minua koskien ilman että kysyi minulta, mitä ajattelen/tarkoitan/suunnittelen, ja tämä johti yleensä myös johonkin mahdollisuuteen hänelle pahoittaa mielensä kun hänen mielessään olin häntä jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa loukannut

-täysin epäjohdonmukainen ajatuksissaan, toiveissaan ja arvoissaan. Hänen mielipiteensä, arvonsa yms olivat siis tilanteesta ja muusta seurueesta riippuvaisia, yleensä siis halusi olla vastakkaista mieltä ja erilainen kuin muut

-kiire sitoutua ja muuttaa yhteen. Kykenemättömyys keskustella näistä asioista, vaan hänen ehdotuksiinsa olisi pitänyt aina sokeasti lähteä mukaan ilman pohdiskelua tai kysymyksiä

-kavereiden puute, siltojen polttaminen ihmisiin

Nämä nyt näin päällimmäisinä. Kiinnostava ketju ja paljon näyttää toistuvan samoja asioita. Toivon kovasti, että jatkossa osaisin kuunnella hälykelloja ja luottaa omaan tunteeseen, kun jokin ei tunnu olevan oikein. Onneksi en sitoutunut enkä muuttanut yhteen, mutta paremmassakin seurassa olisi aikansa tuolloin voinut viettää.

1051 jatkaa:

listalta jäi puuttumaan vaikeus hahmottaa, milloin olisi syytä pyytää anteeksi ja myös pyytää anteeksi.

Huomasin nopeasti että ei olla samalla kehitystasolla henkisesti, joten yritin lopettaa alkuihastuksen jälkeen. Ei onnistunut, kun hän koki niin kovasti rakastavansa ja tarvitsevansa minua. Oltiin teinejä. Kun olin lopulta onnistunut lopettamaan seurustelun, hänen äitinsä soitti ja pyysi minua hänen tuekseen - kun tuo "poikaparka" oli joutunut putkaan pahoinpideltyään kavereidensa kanssa jonkun vanhuksen! Tästä olisi toki pitänyt ymmärtää, että väkivaltaa olisi luvassa sitten jatkossa minullekin, jos jatkaisin suhdetta. Mutta en tajunnut sitä, sen sijaan tunsin syyllisyyttä, kun jättämällä hänet olin aiheuttanut hänelle niin pahan olon että piti potkia mummoa. Pojan äiti teki todella pahan virheen kyllä siinä, voi luoja mikä harkintakyky ja vastuunotto hänen osaltaan. Joo, kuten arvata saattaa, se suhde oli sitten jatkossa aivan hirveä kokemus ja pilasi koko loppuelämäni monin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei seurannut uutisia, ei osannut googlata, ei osannut siivota tai laittaa ruokaa, äiti oli aina passannut kaikessa. Äiti ja isi myös määräsi kaikessa, liki 30 v miestä.

Eikös tuon huomaa jo alkuvaiheessa? 🤔 Paitsi jos ajattelee että "kyllä se siitä reipastuu".

Joo aika paljon on saanut tehä työtä että reipastuu, olisi kannattanut antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Ensimmäistä kertaa eläessäni kuulen jonkun suhtautuvan seksiin "palveluksina, jotka annetaan takaisin". Kuulostaa tosi omituiselta. Itselläni on suhteissa aina seksi ollut osa-alue, joka on toiminut silloinkin, kun mikään muu ei ole toiminut. Ei siinä ole kyse mistään "maksettavista palveluksista". Sitä harrastetaan siksi, että siitä tykätään. Jos et tykkää anaalista, älä harrasta sitä. Jos et tykkää ottaa suihin, älä ota. Ei niitä kannata tehdä sillä mielin, että "jos mä teen nyt teon x, niin toinen joutuu sitten tekemään mulle teon y". Tuollainen "kaupankäynti" ei toimi ikinä, koska marttyroidut ja koet aina jääväsi miinuksen puolelle.  Tee vain se, minkä voit iloiten tehdä ilman toivetta jostain "vastalahjasta".

Tämä on naiivi näkökanta. Esim tykkään antaa oraaliseksia. Mutta siitä menee maku (sic), jos itse ei saa ikinä samaa takaisin. Tykkään kiusoitella toista, mutta siitä tulee piinaa jos ikinä ei saa samaa intoa takaisin. Ei kukaan ihminen jaksa vilpittömästi aina olla se osapuoli joka näkee vaivaa, jos toinen ei anna mitään takaisin. En ole suhteessa tullakseni toisen palvelijaksi. Yksipuolinen suhde jossa toinen AINA antaa ja toinen AINA vain ottaa ei ole terve.

Itse olen tähän myös sortunut ja on kuulemma naisille yleistä. Eli nainen antaa, antaa ja antaa, kunnes jossain vaiheessa havahtuu siihen, ettei koskaan saa mitään takaisin. Siinä vaiheessa nainen lakkaa antamasta ja alkaa vaatia mieheltäkin jotain. Eli miesten mielestä nalkuttaa. Ja tähän perustuu se, että miehet toivovat, ettei nainen muutu.

Miehen perheessä kaikki vähänkään vakavammat ja vaikeammat puheenaiheet lakaistiin sivuun eikä niistä puhuttu. Arvaa puhutaanko meillä säätä kummemmasta. Jep, iso varoitusmerkki.

Vierailija kirjoitti:

Hänen isä oli kova vinoilemaan ja jotenkin tosi ilkeä ja itserakas työssä käyvä alkoholisti. Pojalla vihanhallintaongelmaa, riidat meni aina juupas eipäs, en sanonut niin, saatoin sanoa, mutta en sittenkään ja lopulta kauhea raivo ja tavarat lentää ja ovia paiskotaan ja mykkäkoulua muutama päivä. Yht äkkiä ollaan taas normaalisti mutta sanallakaan ei palata riitaan tai se alkaa uudestaan.

Myöhemmin huomasin että se riita alkaa vaikka tyhjästä kun en enää itse jaksanut osallistua tai sitten pientä vinoilua joka asiasta niin että lopulta suutuin, sitten se suuttuu siitä kun minä suutun. Tätä rataa kerran kuussa tai vähän harvemmin. Mahtavaa. Olenpa ainakin nähnyt lentäviä lautasia jos muuten on ollut tympeä elämä.

Oliko miehen nimikirjaimet kenties R.T.?

Sai raivareita jo alussa, erittäin impulsiivinen esim kaahailua autolla, osteli kaikilla rahoilla mulle lahjoja vaikka sanoin että ei tarvitse, todella nopeasti halusi muuttaa yhteen. Ja aina olisi pitänyt olla yhdessä, mustasukkainen... Onneksi en painostuksesta huolimatta suotunut heti kihloihin tai alkanut lasta tekemään

Olen ollut itsekin huonoissa suhteissa (joissa suhteen huonous oli omaakin syytäni), mutta silti luen näitä melkein epäuskoisena. Mikä saa kenenkään haluamaan olla suhteessa niin paljon, että noin isot kamelit menevät neulansilmästä läpi? No, rakkaus tai ihastuminenhan se tietysti on. Se, että jokin siinä ihmisessä puhuttelee minua ja koukuttaa minut. Tunnevuoristoradan jännitys ja huuma.

Mutta nyt, kun aikaa on kulunut, enkä ole ollut kenenkään kanssa VUOSIIN, ei tulisi mieleenkään enää ollakaan. Edes kenenkään hyvän ja kunnollisen kanssa. Hyvänkin ihmisen kanssa tulee vaikeuksia ja hyväänkin täytyy sopeutua, pitää luopua itsekin jostain, joustaa, ymmärtää jne. Ei semmoiseen jaksa enää lähteä. Mikä kauhea riesa ja energiaa menee! Ajatelkaa, miten paljon aikaa itselle ja oman elämän kehittämiseen olisi jäänyt, kun nuo prslävet olisi jätetty heti alkuunsa ja kertaheitolla matkasta!

Tuomitsevaisuus muiden tapoja/käyttäytymisiä kohtaan. Outo päsmäröinti henkilökohtaisissa asioissa. Nämä kaksi asiaa ovat ylitse muiden. Täytyy sanoa, että seksi on jäänyt aika vähäiseksi. Ei vaan tee mieli pikkusieluista nalkuttavaa paasaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.

Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.

Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.

Sama mulla. Jätän pelkän mutun perusteella helposti ja nopeasti. En ole kiinnostunut siitä mitä joku muu on tapailun lopettamisen syystä mieltä, ja tämänkin olen heille kertonut. Silti joku yrittää painostaa suhteeseen esittämällä mitä kaikkea minussakin on vikana, vaikka minua ei sekään kiinnostele. Erään eksän mielestä minun olisi tullut kestää hänen pimittämäänsä peliriippuvuutta rakkauden nimissä. Mielestäni absurdia ja täysin pöyristyttävää edes sanoa ääneen tuollaista.

Myöskään tekemänsä/sanomansa/tekemättä/sanomattajättämisensä korjailuyritys ei toimi. Kun kerran sanot minulle että nuo korvakorut ovat hyörahtavat, laitatko jotkut toiset, niin sen jälkeen ei tarvitse sanoa muuta kuin heippa.

no ollaampas sitä nyt niiiiii paljon parempia ja äkkinäisiä LOL. Varauduthan myös siihen että sinua kohdellaan tuolla samalla äärijyrkkyydellä, musta-valkoisuudella. Olet vielä nuori ja elämääkokematon. Mikään suhde ei tule sinulla kauan jatkumaan, se on varma.

Taidat kääntää asiat toisinpäin, esim. jos tyylisi oikeasti ON hyorahtava, niin ei tilanteesi parane miestä vaihtamalla

Ootko miettinyt ikinä että oot maailman yksinäisin ja onnettomin raukka vaikka olisit parisuhteessa ja saanut lapsesikin alistettua loppuelämäksi palvelemaan sua eikä mikään kuitenkaan täytä sitä tyhjiötä jota koitat epätoivoisesti paikata muita lyttäämällä?

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus oli ehkä suurin varoitusmerkki. Jos ei vaan osaa puhua asioista niin ei se tule muuttumaan vuosien saatossa. Itse arvostan kommunikointia.

TÄMÄ! itse kamppailen juuri tästä ongelmasta omassa suhteessa. Suhdetta kestänyt vasta puoli vuotta ja mies ei puhu mistään. 

Vierailija kirjoitti:

- häntä ei kiinnosta tutustua sukulaisiisi tai kavereihisi, eikä myöhemmin tulekaan juuri koskaan mihinkään sosialisoimaan, jos ei ihan pakko ole. Tämä tuntui epäkunnioittavalta ja samalla siltä, ettei häntä kiinnosta tutustua todelliseen minuun, eikä nähdä mistä tulen.

- mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat nopeasti äärilaidasta toiseen. Tämä sai hänet ja hänen käytöksensä jo alkusuhteessa tuntumaan epäluotettavalta ja arvaamattomalta.

- normalisoi pettämistä ja maksullisissa käymistä, aivan pokerina selittää että kyllä monella miehellä on ihan syynsä pettää tai ostaa palveluja. OK.

- yleinen laiskuus, saamattomuus ja elämänilottomuus. Viettää kaiken vapaa ajan mieluiten sängyssä tvtä katsoen.

- omistaa hyysäävän äidin joka on aina valmiina pelastamaan pikkupoikansa tilanteesta kuin tilanteesta, ja täten mies tottunut siihen että asioita ei tarvitse opetella tai itse hoitaa kun äiti kyllä ilmestyy paikalle jos jokin ei onnistu. Muutoinkin minusta on erikoista, jos miestä ei kiinnosta oppia esim kuinka talonsa ilmanvaihtoa säädetään, miten trimmeriä käytetään tai mitä auton vikakoodit tarkoittavat.

- hygienia. Jos aikuista miestä saa patistaa hammaspesulle, hammaslääkäriin tai suihkuun, kyllä siinä romantiikka karisee ennemmin tai myöhemmin.

Kuulostaa järkyttävältä näin listattuna, mutta tuollaisen kanssa olin. Hurmaavuutta, yllätyksiä ja romantiikkaa oli alkusuhteessa paljon, joten nämä jäivät varjoon, ja puskivat pintaan myöhemmin, samaan tahtiin kun hurmaavuus alkoi hiipua. Mies sanoi joskus itsekin että ei kai enää tarvitse panostaa kun kala on jo koukussa. Yök. Onneksi heräsin ja lähdin.

Minusta tuo tyyppi kuulostaa masentuneelta.