Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Tuli ensimmäisen kerran käymään, ja meni jääkaapille sanomatta siitä ensin. Siis ei suoraan ovesta marssinut sinne, mutta aika pian. Otti yhden lautasen jossa minulla oli pastan jämät edelliseltä päivältä kelmun alla, kurtisti kulmiaan ja laittoi takaisin. Ei sanonut koko aikana mitään.

Pikku juttu, mutta koska se jäi minua vaivaamaan, en tajunnut että ollaan sen verran erilaisia luonteiltamme, että olisi pitänyt miettiä uudestaan.

Tulin nopeasti raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja 15 vuoden jälkeen ollaan edelleen yhdessä. Välillä on ollut hyviä aikoja, mutta enemmän huonoja.

Olihan niitä, jotka nyt jälkikäteen tajuan aika vahvoina varoituksina, valitettavasti nuorena en..

-maksoi vuokransa lainalla (raha-asiat oli hänellä koko yli 20-v suhteemme aivan päin seiniä)

-luki päiväkirjani ja kertoi siitä

-oli vain muutama ystävä

-joi itsensä viikonloppuisin todella vahvaan humalaan ja tissutteli arkena

-oli jättänyt useamman koulutuksen kesken

-lainasi tavaroitani tutuilleen

Pahin oli ettei tajunnut, ettei noin voi tehdä eikä ollut koskaan pahoillaan em. jutuista.

Olen päässyt hänestä onneksi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kontrollointi, utelu, kyttäys, vainoaminen, mustasukkaisuus ja omistushalu on AINA MERKKEJÄ, JOIDEN PERUSTEELLA SUHDE PITÄÄ PÄÄTTÄÄ TASAN VÄLITTÖMÄSTI, ettei tuu uusia ullanlinnoja.

Samoin kaikki salailu ja välinpitämättömyys. Jos toinen ei kerro mihin on menossa ja milloin, keitä siellä tapaa, milloin tulee takaisin jne., niin se on iso red flag. Jos suhtautuu toiseen noin välinpitämättömästi, niin ei hän silloin oikeasti edes välitä, vaan tahtoo tulla ja mennä oman mielensä mukaan niin kuin eläisi yhä sinkkuna. Kannattaa uskoa heti alussa.

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Ensimmäistä kertaa eläessäni kuulen jonkun suhtautuvan seksiin "palveluksina, jotka annetaan takaisin". Kuulostaa tosi omituiselta. Itselläni on suhteissa aina seksi ollut osa-alue, joka on toiminut silloinkin, kun mikään muu ei ole toiminut. Ei siinä ole kyse mistään "maksettavista palveluksista". Sitä harrastetaan siksi, että siitä tykätään. Jos et tykkää anaalista, älä harrasta sitä. Jos et tykkää ottaa suihin, älä ota. Ei niitä kannata tehdä sillä mielin, että "jos mä teen nyt teon x, niin toinen joutuu sitten tekemään mulle teon y". Tuollainen "kaupankäynti" ei toimi ikinä, koska marttyroidut ja koet aina jääväsi miinuksen puolelle.  Tee vain se, minkä voit iloiten tehdä ilman toivetta jostain "vastalahjasta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Ensimmäistä kertaa eläessäni kuulen jonkun suhtautuvan seksiin "palveluksina, jotka annetaan takaisin". Kuulostaa tosi omituiselta. Itselläni on suhteissa aina seksi ollut osa-alue, joka on toiminut silloinkin, kun mikään muu ei ole toiminut. Ei siinä ole kyse mistään "maksettavista palveluksista". Sitä harrastetaan siksi, että siitä tykätään. Jos et tykkää anaalista, älä harrasta sitä. Jos et tykkää ottaa suihin, älä ota. Ei niitä kannata tehdä sillä mielin, että "jos mä teen nyt teon x, niin toinen joutuu sitten tekemään mulle teon y". Tuollainen "kaupankäynti" ei toimi ikinä, koska marttyroidut ja koet aina jääväsi miinuksen puolelle.  Tee vain se, minkä voit iloiten tehdä ilman toivetta jostain "vastalahjasta".

Kyllä seksistä aika ankeaa tulee, jos toinen tai molemmat menee pelkkä oma nautinto edellä, eikä yritä ilahduttaa toista.

Parisuhteissa tärkeää on vastavuoroisuus, ei palvelusten teko toiselle silloin taakka ole, jos toinen on yhtä innokas tekemään palveluksia sinulle.

Duunariperhetausta. Olisi pitänyt tajuta etsiä kumppani samanlaisella perhetaustalla. Olisi välttynyt isoilta ristiriidoilta.

Aloin 16-vuotiaana seurustelemaan ja suhteen päätin vasta kolmekymppisenä. En tiennyt paremmasta, ja vanhempieni mielestä minun piti olla tyytyväinen, että joku minut huoli. Näistä olisi pitänyt kuitenkin ymmärtää viheltää peli poikki:

- viikonloppukännit

- tissuttelua viikolla

- myöhemmin muita päihteitä

- reissuja "poikien" kanssa, en tiedä missä oli, joskus useamman päivän ja yön

- työttömäksi heittäytyminen

- väänsi, työnsi, painoi jne, vaikka sain mustelmia, ja aina sanoi että "olen niin hyvä mies, kun en lyö sinua"

Tyyppi oli kuitenkin sen verran älykäs, että pääsi ylioppilaaksi ja pääsi yliopistoon opiskelemaan. Sieltä ei kuitenkaan valmistunut, koska juhliminen kiinnosti enemmän.

Päädyin uuteen suhteeseen miehen kanssa, joka ei käyttänyt pisaaraakaan päihteitä ja oli kohtelias minulle. Mutta voi, vähänpä ymmärsin:

- inhosi eläimiä, eikä pitänyt yhdestäkään ystävästäni

- ylimielinen asiakaspalvelijoita kohtaan

- ei suostunut syömään minun tai esim äitini tekemää ruokaa, ei suostunut syömään ravintoloissa. Kotonaan oli leikkaussalimainen keittiö ja ruoanlaitto oli kuin jotain sydänkirurgiaa, kesti kauan, ja pinsettien kanssa nyhrättiin raaoista kananmunista joku osa pois ennen käyttöä, lihojen ja kalojen käsittelyyn kului tolkuttoman kauan. Koko kämppä oli kuin leikkaussali ja eteisessä piti vaihtaa tietyt sukat, omat sukat ei käyneet.

- sairaalloinen mustasukkaisuus astui kuvioihin aika pian. (Hän teki itse reissutyötä.) Löysin autostani hänen sinne laittamansa jäljittimen. Tein jekun ja vein sen ihmeelliseen paikkaan ja jätin sinne ja hain vasta juuri ennen kuin tapasimme. Seuraavalla kerralla kun tapasimme, hän ei voinut tietenkään paljastaa, että on kytännyt minua, mutta sitä kiukkuista tenttaamista ja kiemurtelua oli kierolla tavalla hauska seurata. Jätin hänet sitten siltä seisomalta.

Manipulointia. Heti ensimmäisillä tapaamisilla (ehkä kolmas tapaaminen) mies alkoi väittää, että olen epäaito ja epärehellinen. Nämä väitteet tuli siis ilman mitään, tuosta vaan. Eikä hän perustellut niitä mitenkään.

Olin nuori ja naiivi, ja aloin todistella hänelle sitä, etten ole epäaito tai epärehellinen. Näinpä se asetelma kääntyi heti sellaiseksi valtapeliksi, jossa minä olen alakynnessä. Ja pahemmaksi meni koko ajan.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin en voi kuin ihmetellä, miksi siihen suhteeseen jäin. Toisen kanssa pitää olla hyvä olla ja se on helppoa, kun löytää normaalin, samalla aaltopituudella olevan ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Ensimmäistä kertaa eläessäni kuulen jonkun suhtautuvan seksiin "palveluksina, jotka annetaan takaisin". Kuulostaa tosi omituiselta. Itselläni on suhteissa aina seksi ollut osa-alue, joka on toiminut silloinkin, kun mikään muu ei ole toiminut. Ei siinä ole kyse mistään "maksettavista palveluksista". Sitä harrastetaan siksi, että siitä tykätään. Jos et tykkää anaalista, älä harrasta sitä. Jos et tykkää ottaa suihin, älä ota. Ei niitä kannata tehdä sillä mielin, että "jos mä teen nyt teon x, niin toinen joutuu sitten tekemään mulle teon y". Tuollainen "kaupankäynti" ei toimi ikinä, koska marttyroidut ja koet aina jääväsi miinuksen puolelle.  Tee vain se, minkä voit iloiten tehdä ilman toivetta jostain "vastalahjasta".

En itse ajattele seksiä kaupankäyntinä, mutta kyllä luonteva vastavuoroisuus ON tärkeää. Minulla esimerkiksi on neutraali suhtautuminen suuseksin antamiseen, ei se minua erityisemmin kiihota mutta kyllä sitä toisen nautinnon vuoksi voin tehdä. Mutta onhan siinä valtava ero, mitä sen jälkeen tapahtuu, alkaako toinen puolestaan hyväilemään minua vai toteaako että olipas kiva ja kääntää kylkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.. naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Näin on käynyt minulle naisena monta kertaa, totta. Miksi? Siksi, että olen naiivina suhteen alussa kuvitellut että vaivannäköni annetaan myös takaisin päin jossain vaiheessa. Olen kokeillut vaikka mitä miesten toiveita, yrittänyt keksiä mistä he tykkäävät, jne jne. Lopulta olen AINA huomannut että mitä hittoa, tämähän on ihan yksipuolista! Minä teen ja kokeilen ja ehdotan mitä HE haluavat. He eivät ikinä kokeile, ehdota, eivätkä tee mitä MINÄ haluaisin. Siihen ne omatkin halut ja into sitten kuolee, kun aina vain päätyy miellyttämään toista eikä ikinä itse saa mitään.

Eli ketjun aiheeseen: olen katsonut yksipuolista vaivannäköä läpi sormien, enkä tee sitä enää koskaan. Jos vaivannäköäni ei välittömästi anneta minulle takaisin, on suhde siinä. Esim jos minä teen jotain (vien treffeille, teen seksuaalisen palveluksen jota mies haluaa, annan lahjan tms) odotan mieheltä vastaavaa takaisin. Jos sitä ei tule, en esim ehdota seuraavia treffeja / harrasta seksia ja suhde kuolkoot siihen. Miesten kanssa on ihan pakko olla näin laskelmoiva, tai se menee aina siihen että minä annan, annan ja annan ja mies vaan tyytyväisenä ottaa.

Ensimmäistä kertaa eläessäni kuulen jonkun suhtautuvan seksiin "palveluksina, jotka annetaan takaisin". Kuulostaa tosi omituiselta. Itselläni on suhteissa aina seksi ollut osa-alue, joka on toiminut silloinkin, kun mikään muu ei ole toiminut. Ei siinä ole kyse mistään "maksettavista palveluksista". Sitä harrastetaan siksi, että siitä tykätään. Jos et tykkää anaalista, älä harrasta sitä. Jos et tykkää ottaa suihin, älä ota. Ei niitä kannata tehdä sillä mielin, että "jos mä teen nyt teon x, niin toinen joutuu sitten tekemään mulle teon y". Tuollainen "kaupankäynti" ei toimi ikinä, koska marttyroidut ja koet aina jääväsi miinuksen puolelle.  Tee vain se, minkä voit iloiten tehdä ilman toivetta jostain "vastalahjasta".

Tämä on naiivi näkökanta. Esim tykkään antaa oraaliseksia. Mutta siitä menee maku (sic), jos itse ei saa ikinä samaa takaisin. Tykkään kiusoitella toista, mutta siitä tulee piinaa jos ikinä ei saa samaa intoa takaisin. Ei kukaan ihminen jaksa vilpittömästi aina olla se osapuoli joka näkee vaivaa, jos toinen ei anna mitään takaisin. En ole suhteessa tullakseni toisen palvelijaksi. Yksipuolinen suhde jossa toinen AINA antaa ja toinen AINA vain ottaa ei ole terve.

Vierailija kirjoitti:

Aloin 16-vuotiaana seurustelemaan ja suhteen päätin vasta kolmekymppisenä. En tiennyt paremmasta, ja vanhempieni mielestä minun piti olla tyytyväinen, että joku minut huoli. Näistä olisi pitänyt kuitenkin ymmärtää viheltää peli poikki:

- viikonloppukännit

- tissuttelua viikolla

- myöhemmin muita päihteitä

- reissuja "poikien" kanssa, en tiedä missä oli, joskus useamman päivän ja yön

- työttömäksi heittäytyminen

- väänsi, työnsi, painoi jne, vaikka sain mustelmia, ja aina sanoi että "olen niin hyvä mies, kun en lyö sinua"

Tyyppi oli kuitenkin sen verran älykäs, että pääsi ylioppilaaksi ja pääsi yliopistoon opiskelemaan. Sieltä ei kuitenkaan valmistunut, koska juhliminen kiinnosti enemmän.

Päädyin uuteen suhteeseen miehen kanssa, joka ei käyttänyt pisaaraakaan päihteitä ja oli kohtelias minulle. Mutta voi, vähänpä ymmärsin:

- inhosi eläimiä, eikä pitänyt yhdestäkään ystävästäni

- ylimielinen asiakaspalvelijoita kohtaan

- ei suostunut syömään minun tai esim äitini tekemää ruokaa, ei suostunut syömään ravintoloissa. Kotonaan oli leikkaussalimainen keittiö ja ruoanlaitto oli kuin jotain sydänkirurgiaa, kesti kauan, ja pinsettien kanssa nyhrättiin raaoista kananmunista joku osa pois ennen käyttöä, lihojen ja kalojen käsittelyyn kului tolkuttoman kauan. Koko kämppä oli kuin leikkaussali ja eteisessä piti vaihtaa tietyt sukat, omat sukat ei käyneet.

- sairaalloinen mustasukkaisuus astui kuvioihin aika pian. (Hän teki itse reissutyötä.) Löysin autostani hänen sinne laittamansa jäljittimen. Tein jekun ja vein sen ihmeelliseen paikkaan ja jätin sinne ja hain vasta juuri ennen kuin tapasimme. Seuraavalla kerralla kun tapasimme, hän ei voinut tietenkään paljastaa, että on kytännyt minua, mutta sitä kiukkuista tenttaamista ja kiemurtelua oli kierolla tavalla hauska seurata. Jätin hänet sitten siltä seisomalta.

Olipa creepy tyyppi, hui. Tuo sukkajuttu oli oudoin kuulemani asia hetkeen.

Tuohon seksiasiaan. Miten tämä edes käytännössä menisi ettei "lasketa" palveluksia eikä saisi odottaa mitään? Nainen ottaa suihin, hyväilee miestä, mies vetäisee pikapanot ja jättää naisen sänkyyn mennessään itse suihkuun. Nainen alkujaan pitää kyllä sekä suuseksistä että yhdynnästa, mutta ei luonnollisesti itse ehdi tässä saada mitään.

Kun nainen pyytää mieheltä esim suuseksia mies on joko "väsynyt, vähän myöhemmin sitten" (ei tapahdu ikinä) tai jos nainen pyytää hidastamaan yhdynnän aikana mies sanoo että se on tylsää eikä tunnu yhtä hyvältä.

Pitäisikö naisen ikuisesti jatkaa tätä seksuaalipalvelijan osaansa saamatta itse ikinä mitään, kun "ei seksissä lasketa"? Vai jättää myös se suuseksi ja yhdynta välistä, koska ne eivät enää olekaan nautinnollisia? --> joka sitten johtaa just siihen mitä aiemmin sanoin, että koko seksi ja suhde loppuukin sitten siihen. Mutta kun se oli sitten muka laskelmoivaa ja väärin...

Liiallinen alkoholin käyttö, haluttomuus. Seksi lakkasi kiinnostamasta miestä jo oikeastaan puolen vuoden jälkeen, silti jatkettiin 6 vuotta. N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäinen ääni varoitti, en kuunnellut sitä.

Tämä.

 Ulkopuolistenkin havaittavissa olevia merkkejä:

todella itsekäs (esim raha-asiat, ajankäyttö). Esitti silti empaattista.

oli hiljaa, myötäili. Antoi näin paremman vaikutelman itsestään. Oikeasti, kyseessä oli, että kameleontti haki, miten pitää puhua ja olla, jotta tekisi minuun parhaiten vaikutuksen. Myöhemmin tuli ristiriitaa kauniiden sanojen ja tekojen välillä. (Ristiriita näkyi huonommin seurusteluvaiheessa, enkä ehkä osannut huomatakaan sitä.)

vastuuton. Kun jäi kiinni vastuuttomuudesta, alkoi syyttää omien tekojensa seurauksista toista (eli sumutti huomion omasta käytöksestään toisen käytökseen).

heittäytyi uhriksi, säälittäväksi

katseli toisia naisia

itsellään ei mitään rajoja minkään suhteen, esitti silti kunnollista.

Joo. Kultakimpaleen löysin. Olikin kissankultaa.

Räikein piirre unohtoi. Oli ihan perässä vedettävä. Täysin aloitekyvytön.

Aivan kuin kuvaus puolisostani. Kaksinaamainen, itsekäs, epärehellinenkin. Olin vain liian sinisilmäinen nuorena haksahtaessani tuollaiseen, kun halusin nopeasti pois huonoista kotioloista.  Eikä kukaan varoittanut. Kaikesta joustamisesta alkaa mitta tulla jo täyteen. 

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Vikahan ei koskaan voi olla siinä loukkaantujassa? 

Miehen kämppä oli tunkkanen, likainen ja pyykkikorissa oli varmaan vuoden vanhat pyykit kun ekan kerran menin eksän asunnolle. Sehän oli merkki siitä et äijällä oli todella vaikea masennus mutta nuorena ajattelin että 'noh tämmösiä ne poikamiesluolat kai on'.

Myöhemmin asian laita valkeni itselle kun miehestä ei ollut suhteen aikana muuhun kuin tietokoneella pelaamiseen ja ryyppäämiseen siinä samalla. Ei edes kauppaan lähtenyt mun kanssa ikinä, sano vaan mitä halus ja jos ostin 'väärää ruokaa' niin sain huudot niskaan. Asuttiin tuolloin jo yhdessä, kaduttaa vieläkin. Mies osasi puhua kuitenkin siihen malliin että menin lankaan ja ajattelin että joskus mentäisiin naimisiin ja hommattais lapsia. Onneksi suhde kaatui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mihin miehessä alunperin ihastuin, olikin lopulta yksi suurimmista syistä miksi erosimme. Mies ei ollut ns. pi**un perässä, ja tämä oli todella piristävä poikkeus vuosien sinkkuelämän ja kaikenmaailman vonkaajien jälkeen. Vuosien kuluessa opin, että kyseinen mies ei ylipäätään halua seksiä ja pikkuhiljaa läheisyyden puute ajoi meidät erilleen.

Sait sellaisen miehen, jonka halusit, mutta sekään ei riitä. Suurin osa miehistä kokee samaa, paitsi, että naiset ovat innokkaita ja kokeilunhaluisia siihen asti, kun se mies on saatu sitoutettua.

Eihän hän saanut sellaista miestä jonka halusi. Mitä ihmettä höpiset? Miehet saa semmoisen naisen kuinka häntä kohtelevat, ehkäpä se naisen ei ole syy vaan seuraus siitä miten miehen käytös ja arvostus naista kohtaan on muuttunut kun on saatu nainen sitoutettua.

Saihan hän miehen, joka ei ollut p**lun perässä, mutta ei ottanut huomioon, ettei mies todellakaan ollut p**lun perässä. Eli nainen haluaa muuttaa miehen ja mies haluaa naisen pysyvän sellaisena kuin tämä on seurusteluvaiheessa.

Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa tarkennuksena, että ei _pelkästään_ pi**un perässä, vaan arvosti myös muita asioita minussa ihmisenä. Perusolettamus kuitenkin on, että parisuhteeseen kuuluu seksi ja kyllä sitä alussa olikin.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..

- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa

- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi. 

- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..

Näitä voisi jatkaa loputtomiin. 

Eli vaikkapa kiusatun kanssa ei kannata olla? No, tytöthän ne itsekin osallistuvat poikien kiusaamiseen ja ovat itsekin pahoja toistensa kiusaajia, joten en ihmettele.