Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Halusi sitoutua hyvin nopeasti. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen kutsui minua tyttöystäväksi vaikka emme olleet sopineet edes seurustelevamme.

Seuraavaksi halusi muuttaa yhteen heti kun se oli opiskelukuvioiden jälkeen mahdollista. Epäröin, jokin sisäinen ääni yritti varoittaa... Suostuin sitten ja ei olisi ikinä pitänyt.

Se mihin miehessä alunperin ihastuin, olikin lopulta yksi suurimmista syistä miksi erosimme. Mies ei ollut ns. pi**un perässä, ja tämä oli todella piristävä poikkeus vuosien sinkkuelämän ja kaikenmaailman vonkaajien jälkeen. Vuosien kuluessa opin, että kyseinen mies ei ylipäätään halua seksiä ja pikkuhiljaa läheisyyden puute ajoi meidät erilleen.

Asioiden vääntäminen ihmeellisille mutkille. Lopulta en edes tiennyt mitä oli oikeasti tapahtunut. Tämä on ehkä huolestuttavin merkki, minkä haluaisin, että ihmiset oppisi huomaamaan. Onnistuessaan sillä saa kenet tahansa syyllistettyä luulemaan, että vika on itsessä, ihan missä tilanteessa vain. Eli todellisuuden muuntelu.

Ex oli loputtoman kiinnostunut kuulemaan minusta kaiken, varsinkin ikävistä kokemuksista ja traumoista. -> syy oli se, että pystyi myöhemmin käyttämään kipeimpiä asioita minua vastaan yksityisesti ja kääntääkseen muut minua vastaan hänen puolelleen.

Ei kertonut itsestään oikeastaan mitään. Tajusin tämän vasta ihan suhteen lopussa, etten lopulta tiennyt paljoakaan hänen lapsuudestaan jne. vaikka hän tiesi minusta kaiken.

Oli ihan erilainen persoona eri ihmisten seurassa.

Kokeili erilaisia tapoja ärsyttää: kohteli kuin ilmaa, nipisteli, nälvi. Näitä siis hyvin pienessä mittakaavassa alussa ja tietysti käänsi kaiken vitsiksi. Mittakaava tietysti kasvoi massiiviseksi ja parhaita keinoja käytti lopussa koko ajan, niin että olin hulluuden partaalla.

Mielisteli tiettyjä ihmisiä aivan tolkuttomasti. Esim. yhtä ystävääni, jonka saikin käännettyä täysin minua vastaan. Ystäväni ei koskaan kysynyt minulta, onko minusta kerrotut valeet totta tai mitä ihmettä oikein touhuan. Uskoi sokeasti exääni, joka oli hänestä ihana ja täydellinen kumppani minulle.

Valeet. Alkoi pienestä tämäkin. Ajan kuluessa huomasin, miten patologinen valehtelija hän on. Ei kyennyt olemaan valehtelematta isoissa ja pienissä asioissa. 

Väkivalta. Alkoi hyvin hyvin vähästä. Pieni tönäisy, pieni nipistys, ei lopeta kutittamista, kun pyydän.

Kaikki nämä on sitä, että toinen rikkoo sun rajoja, oli ne fyysisiä tai henkisiä. Esim. kutsuu lempinimellä, josta et pidä. Kaikki nämä asiat kasvaa ajan mittaa niin, että lopulta elämä on totaalista helvettiä.

Hänen kiire kihloihin ja avioliittoon. Luotin täysin hänen ennen avioliittoa antamaansa lupaukseen, että apua haetaan, mikäli sellaisia tilanteita tulee vastaan, joita ei kahdestaan saada selvitettyä. Sitä tilannetta ei tullut koskaan. Jokaisesta ehdottamastani kerrasta hän kieltäytyi, eikä muutkaan saaneet häntä apua vastaanottavaisemmaksi monista yrityksistä huolimatta.

Seurustelun alkuvaiheessa hänen kertomansa harrastukset hän lopetti tapaamistemme heti alettua (oliko niitä harrastuksia edes ollut ennen tutustumistamme?), joista sitten syyttelyä myöhemmin, että muka estin häntä menemästä niihin.

Hänen vanhempien luona oleva tavarakaaos. Sauna ei käytössä, pesuhuoneessakin täyttä, samoin useassa muussa huoneessa ja talon ulkoseinustoilla takapihalla. Autotallikin niin täynnä ettei sinne edes autoa mahtunut. Ei tuollaisesta outoudestakaan arvannut etukäteen nuorempana, että myöhemmin minulle suututaan mm. maitopurkkien muovikorkkien tai d-tippojen pipettiosien roskiin heitosta tiskikaapista. Rikkoutuneet kodinkoneet ja vanhat paperit hän halusi säilyttää perheen varastokomerossa täytteenä, jolloin sinne ei saanut säilytykseen edes lasten talviurheiluvälineitä kodin sisätiloista.. Minun olisi myös pitänyt hänen mukaansa laittaa aikoinaan käytettyjä tuttipullon tuttiosia kirpparille myyntiin joillain kymmenillä senteillä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen äitiin kannattaa tutustua hyvin.

jos äiti oli yh, niin ei kannata odottaa mitään pysyvää loppuiän luotettavaa parisuhdetta.

Varmaan noinkin päin, mutta yksinhuoltajuus periytyy etenkin naiselta naiselle. Etenkin jos lisäksi menojalka on vipattanut vielä kaksikymppisenä, voit olla varma ettei pysy loppuelämää suhteessa, eikä kannata luottaa. Jotta opitut mallit jää toistamatta, pitää olla todella vahva ja tietoinen valinta muuttaa kaikkia asiaan liittyviä käyttäytymismalleja, tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

- Raha-asiat sössitty pikavipeillä, osamaksuilla ja lainoilla. Ei saanut aikaiseksi selvittää noita sotkujaan. Kun sai avullani raha-asiansa selvemmille vesille, koitti nyhtää minulta rahaa ja ehdotti osamaksuja minun nimiini.

- Ei koskaan viitsinyt tavata omia kavereitaan, ei omaa elämää vaan olisi halunnut eristää minutkin kanssaan kotiin. Syyllisti minua aina omista menoistani.

- Pyysi etten olisi tiettyjen ihmisten kanssa kaveri.

- Luki salaa viestejä ja tutki tietokonetta.

- Tituleerasi itseään jatkuvasti herkäksi ja kiltiksi. Nuorena uskoin tähän ja katsoin kaikkia hänen touhujaan tuon ns kiltteyden kautta. Kesti pitkään tajuta mikä sekopää tuo tyyppi oli.

Eihän tässä vaan ollut niin, että sun menot oli tyttöjen iltoja (vilkasta yö-elämää baareissa ja klubeissa), ja ne tietyt kaverit oli miespuolisia?

Ulkonäön kommentointi. Eli ensin saattaa tulla kaikenlaista positiivista, mutta sitten alkaa käydä selväksi että äijä kyttää joka ikistä yksityiskohtaa kehossa. "Tää kohta sulla on liian iso/pieni/huono/oudon mallinen, ootko lihonu". Onneksi olen jo sen ikäinen, että en ikinä kuuntelisi tuollaista soopaa.

Sanat ja teot eivät kohdanneet. Sahasi jatkuvasti läheisyyden ja etäisyyden välillä. Raivokohtaukset. Kaikki vika oli minussa ja muissa, uhriutuminen. Puhumattomuus. Itsetuntemuksen puute.

Nyt kun tätä listaani luen mietin, miksi olin tuollaisen kanssa tekemisissä.

Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?

Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.

Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.

Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.

otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.

Uskoin aikuisen miehen uhritarinaa. Kuinka ex oli törkeä ja lasten äiti kauhea petturi jne.

rockmyballsfiremylight kirjoitti:

Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?

Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.

Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.

Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.

otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.

Se että sinä olet niin yksinkertainen ettet ymmärrä esim. Narsisteille hyvin yleisten henkisten väkivallantekojen mekanismeja, ei meitä juuri auta. Voisit koittaa vaikka sivistää itseäsi etkä vastuuttaa meitä muita selittämään kärpäselle miksi hunaja maistuu paremmalle kuin paska.

rockmyballsfiremylight kirjoitti:

Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?

Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.

Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.

Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.

otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.

Se, että suurempi osa uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä, on tässä aika olennainen asia.

Ihan tavallisetkin ei-narsistimiehet on todella erilaisia suhteen alussa ja suhteen vakiinnuttua. Miehet ei ole aitoja eikä näytä todellista minäänsä, edes ne kunnolliset. Se on se ongelma. 

Kannattaa olla lista minkä mukaan valitsee puolisonsa jos on siihen niin paljon kriteerejä mitä tarvitsee. Mut ei kannata yllättyä jos joutuu sinkkuna vielä 40+ olemaan.

Vaatimattomuus on yksi hyve ihmisissä, jos sitä on aidosti.

Nykyaikana ihmiset toijottaa liikaa KASVOJA. Ethän sinä pelkän komean/kauniin kasvon kanssa halua seurustella, ja meissä ihan jokaisessa on jotain ongelmaa ihan varmasti, koska ei täydellistä ole olemassakaan, toki jokaiselle meistä löytyy se ns meidän täydellinen mutta se voi viedä aikaa paljonkin.

Ei pidä LIAN periksiantamatonkaan olla, meinaan parisuhde on sitä että kaksi ihmistä KITEYTETÄÄN yhdeksi ja se jos mikä vaatii puolin ja toisin kompromisseja. 

Meillä kaikilla on syyt miksi haluamme parisuhteeen tai emme. Onko se kaikille aina se one AND only.

LUOTETTAVA pitää olla ja housujen pitää pysyä jalassa IHAN SAMA MIKÄ TILANNE ON sellaista ei saa eikä tarvitse antaa anteeksi. Älkää uskoko sellaista joka pettää, sanonta kerran pettää aina petttää. Itse olen yhden kerran ajautunut tilanteeseen missä ei muuta keinoa ollut kuin pettää että pääsee eroon, sanoin silloiselle eukolleni että tänään aion naida sinun kaveriasi ennenkuin se tapahtui. Ja se tapahtui sit ero vasta. Piti olla rehellinen joten kerroin enkä yrittänyt salata sitä.

Takertuminen, joka alkoi vitsailulla siitä, että en kai aio opiskelupaikan saatuani käydä hirveästi opiskelijatapahtumissa, kun tapaan muuten varmaan mielenkiintoisempia ihmisiä kuin hän.

Oltiin nuoria mutta se toisen epävarmuus oli silti liikaa.

Ei hoitanut asioitaan (laskut, siisteys...).

Oli mustasukkainen ja aggressiivinen; huono itsetunto.

Ei kunnioittanut ajankäyttöäni. Jos kerroin milloin on kiire, hän muka sattumalta tuli juuri silloin häiritsemään. Jälkeenpäin tajusin että kiusaaminen oli harkittua.

Se tunne takaraivossa, sitä yleensä kannattaa kuunnella. 

Pieniä juttuja:

- harppoi kolme metriä edelläni ollessamme kävelyllä

- loukkaantuminen mitättömistä asioista, ei ehkä pieni juttu mutta aluksi naureskelin asialle

Isoja juttuja:

- naisia halventavat ja yleistävät kommentit

- huono käytös asiakaspalvelijoita kohtaan

- ahdistavalta tuntuvat kehut (maailman kaunein nainen, sielunkumppanipuhe)

- kaveruussuhteisiin puuttuminen

Just toi huumorintajuttomuus, sitten teki monesti niin et kutsui 8 km päähän yökylään sitten illan aikana "en mä nyt jaksa seuraa", sitten ihmettelin et hei mun piti jäädä yöksi, no en mä nyt jaksa,sit heitti mut kamoineen autolla lähimmälle bussipysäkille ja viimeinen bussi saattoi lähteä vasta about 1,5 päästä ja tää yks sankari vaan kurvas pois,siinäpä talvella 25-30 asteen pakkasessa kärvistelin ja itkien väsymyksestä ja koetin maanitella poikaystävää ottamaan nyt yöksi ei vastannut joko puhelimeen tai sitten laittoi viestiä et muka loukkaantui jostain asiasta ( en ollut illan aikana tietääkseni sanonut mitään loukkaavaa) kaikki asiat pyöri hänen ympärillään. Teki monesti tälläiset temput,olin kiltti nössö joka poti huonoa omaatuntoa turhaan:(

Eikä ollut yllätys 2 vuoden seurustelun jälkeen et jäi kiinni panosuhteista muihin naisiin,kävi strippi klubeilla...ehdotteli "avointa suhdetta" kun en suostunut veti mykkäkoulua monta päivää joskus viikkoja.

Onneksi pääsin eroon vaikka ehti tuhota itsetunnon täysin enkä ole uskaltanut seurustella sen jälkeen vaikka aikaa tästä jo 7 vuotta,ensimmäinen ja viimeinen suhde,nautin vapaudesta ja vapaasta olosta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Riippumatta siitä, miten erimielisyydet alkoivat, häneltä piti pyytää anteeksi.