Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..
- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa
- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi.
- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..
Näitä voisi jatkaa loputtomiin.
Eli vaikkapa kiusatun kanssa ei kannata olla? No, tytöthän ne itsekin osallistuvat poikien kiusaamiseen ja ovat itsekin pahoja toistensa kiusaajia, joten en ihmettele.
No, jos se kiusattu on sellainen ettei se pärjää missään yhteisössä. Suhde ei korjaa mt-ongelmia, se pitää muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.
Jos et muutu naisen mieleiseksi jättää siltikin joten turha muuttua.
Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.
Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika.
Älä aina itke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.
Jos et muutu naisen mieleiseksi jättää siltikin joten turha muuttua.
Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.On olemassa myös se kultainen keskitie, jossa ihminen ei luovu omasta persoonastaan toisen tähden, mutta ei myöskään teeskentele, ettei toinen ole ihminenkään jonka toiveista ei siis tarvitse piitata lainkaan. Mutta jatka sinä vain ääripääelämääsi jos ei kerran normaali elämä mahdu käsityskykyysi. Kuluu se aika noinkin.
Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika.
Hassua syyttää muita itkemisestä, ja sitten parkua kuin ylikokoinen vauva.
- Ei koskaan pyytänyt anteeksi.
- Hänen tarpeensa tärkeät, ei suostunut joustamaan. Esim. teki gradua ja minulla töitä, niin teki gradua yhteen, jonka jälkeen herätti minut, että sai juttuseuraa. Sitten piti jutela neljään tai tapella, kahdeksaksi töihin, kun tyttöystävä jäi nukkumaan ja alkoi kahden maissa iltapäivällä tekemään graduaan.
- Ulkokultaisuus, kaiken pitää näyttää hyvältä, mutta muuten saa olla ihan mitä vaan.
- tekee jatkuvasti päätöksiä, jotka lisää yhteisiä kuluja merkittävästi keskustelematta. Minun vastuullani on, että rahat riittää. Jos puhun budjetista tai että juuri nyt on tiukkaa, kostaa hankkimalla jotain ihan älytöntä.
- Mun sukulaisten kanssa ei voi olla tekemisissä. Jos lasten kanssa käyn minun sukulaisteni luona, jälkikäteen vääristelee juttua niin, että vaikka itse olin paikalla, niin en tunnista tilannetta.
- Fyysinen väkivalta loppui, kun ensimmäisen kerran löin takaisin.
lasten takia vielä kimpassa, mutta pian koittaa vapaus tästä.
Vierailija kirjoitti:
rockmyballsfiremylight kirjoitti:
Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?
Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.
Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.
Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.
otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.
Se, että suurempi osa uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä, on tässä aika olennainen asia.
Ihan tavallisetkin ei-narsistimiehet on todella erilaisia suhteen alussa ja suhteen vakiinnuttua. Miehet ei ole aitoja eikä näytä todellista minäänsä, edes ne kunnolliset. Se on se ongelma.
Miesvaltaisella palstalla on sitten eri jutut.
Ongelma taitaa olla se, että naiset eivät enää hyväksy miehiä sellaisena kuin ovat ja siksi miehet peittelevät asioita itsestään ja ajatuksistaan. Naiset mikromanageroivat kaikkea ja pienikin ristiriita tai epämukavuus saa laittamaan heti suhteen poikki. En minäkään uskalla omassa suhteessani sanoa aina omia mielipiteitäni, koska tiedän että puoliso ei ole niistä asioista samaa mieltä ja nykyisessä täysin polarisoituneessa länsimaailmassa nuo asiat saattaisivat jopa johtaa eroon. Minä kyllä hyväksyn sen, että puoliso on eri mieltä monista asioista, mutta toisin päin en jotenkin jaksa uskoa samaan joustavuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua syyttää muita itkemisestä, ja sitten parkua kuin ylikokoinen vauva.
Vierailija kirjoitti:
Älä aina itke.
Hyvä keskustelukulttuuri teillä mammoilla täällä.
Ehdottomasti pahin varoittava merkki sukulaiseni myöhemmin vainoavasta narsisti exästä oli, että hän jo alussa kertoi, ettei ole missään välissä oikein kehenkään sisarukseensa tai sukulaiseensa. Tarina meni aina niin, että hän raukka oli ollut niin ystävällinen ja auttavainen näitä sukulaisia ja tuttuja kohtaan ja hän raukka oli väärinymmärretty tai jollain tavalla petetty. Paljon stooreja mitä kaikkea hyvää hän heille oli tehnyt. Kun siinä samalla koko ajan tarinoi miten ihana ja rakas sukulaiseni hänelle on ja alussa käyttäytyi koko ajan ystävällisesti ja niin ei olisi uskonut miten persoonallisuudeltaan häiriintynyt hän oikeasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämääräinen jännittynyt olotila hänen seurassa ilman että mitään pahaa oli vielä tapahtunut.
Alettiin seurustella lukiossa. Mitään hälytysmerkkejä, jotka voisi viitata huonoon kohteluun, ei ollut silloin. Mutta olisi pitänyt osata arvata exän lapsuuden perheen sikolättikämpän nähtyäni, ettei hän siivota osaa/halua. Myöskin laiskuutta koulun suhteen oli ja hän oli jo silloin vähän sellainen, ettei halunnut tehdä mitään mikä ei ole kivaa.
Henkinen ja osin fyysinen väkivalta alkoi ehkä puoli vuotta sen jälkeen kun oltiin muutettu yhteen lakkiaisten jälkeen. Hyvin salakavalasti. Ensin saattoi aloittaa mykkäkoulun jostain nollasyystä ja mun piti arvata mistä hän mököttää ja pyytää siitä anteeksi. Hän tajusi nopeasti että mykkäkoulu, mököttäminen ja sohvalla nukkuminen sai mut taipumaan mihin tahansa, kun en kestänyt sitä painostavaa tunnelmaa. Siis oli vaan hiljaa eikä puhunut mitään, vaikka kysyin. Yleensä aloin jossain vaiheessa huutaa ja itkeä, kun en kestänyt sitä hiljaisuutta. Silloin hän tietysti sai sen käännettyä niin, että minä olen dramaattinen ja huudan ja haastan riitaa kun hän ei ole mitään sanonut.
Sitten alkoi valvottaminen. Exä tykkäsi valvoa yöt ja nukkua päivät (opiskeli, itse en päässyt lukion jälkeen heti kouluun ja oli töissä) Asuttiin yksiössä, mutta hän ei antanut mun nukkua vaan katseli leffoja ilman kuulokkeita ja piti valoja päällä yökaudet, kun oli vihainen mulle siitä että nukun.
Ei tosiaan tehnyt ikinä ruokaa eikä mitään kotitöitä. Tai ehkä kerran vuodessa nosteli pyykit jos pyysin ja odotti tästä vähintään mitalia. Mun tekemä ruoka oli 99% paskaa kuulemma ja eli pakastepizzoilla ja pikaruualla (joita MINÄ kävin hänelle hakemassa).
Ulkonäön haukkuminen vitsin varjolla alkoi myös jossain vaiheessa. Myöskin mun mielenterveysongelmia (bulimia, ahdistuneisuus) pilkkasi. Samalla kuitenkin tosiaan vihjasi, että voisin laihtua (olin alipainoinen).
Hävettää myöntää, miten kauan katselin tota ja aina myönsin että minussa oli muka vika. Fyysistä väkivaltaa ei oikeastaan ollut kuin pari kertaa, kun tuli potkimaan mua kun nukuin väärään aikaan. Olisin ennemmin ottanut kunnolla turpaani kun tota helvetin vallalla leikkimistä ja hidasta psyykeen hajotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarve sitoutua nopeasti esim. yhteenmuutto. Aikuisesta lapsesta riippuvaiset vanhemmat/vanhempi. Asuu kotona, sukulaisen tmv. asunnossa. Uhriutuja/marttyyri. Parisuhteita, joissa sama kaava toistuu. Tekee paljon töitä, mutta yhtään ei jää säästöön. Päihteiden käyttö. Rahapelit tmv. Muut ympärillä toimii cheerleaderina eli maksaa paljon veroja, aina auttamassa muita, tekemässä hyväntekeväisyyttä, käyttäytyy silmiinpistävän asiallisesti/kohteliaasti/tekopyhä yms. Mielistelijä. Paljonkin varmaan tulisi vielä, mutta laiskuus
Auttaa muita ja tekee hyväntekeväisyyttä? Nuohan on hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rockmyballsfiremylight kirjoitti:
Miten voi muka joku ajautua tälläseen tilanteeseen?
Kysynpä vain, olisiko vaikka se kuuluisa virhearvio.
Miksi niin paljon näitä ns epäpareja on suomessa? eikö pistä miettimään, ja useasti se on nainen joka on ollut tälläisessä tilanteessa , toki miehiäkin mutta pienemmässä määrin.
Ja sit on niitä, jotka kiertää ns kaivoa ympäri kunnes uppoaa totaalisesti tietävät sen mutta eivät käännä suuntaa. MIKSI?. en ymmärrä.
otsikko on minusta vain se mikä kuvaa suomalaisten tyhmyyttä lajin jatkon kannalta.
Se, että suurempi osa uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä, on tässä aika olennainen asia.
Ihan tavallisetkin ei-narsistimiehet on todella erilaisia suhteen alussa ja suhteen vakiinnuttua. Miehet ei ole aitoja eikä näytä todellista minäänsä, edes ne kunnolliset. Se on se ongelma.
Miesvaltaisella palstalla on sitten eri jutut.
Ongelma taitaa olla se, että naiset eivät enää hyväksy miehiä sellaisena kuin ovat ja siksi miehet peittelevät asioita itsestään ja ajatuksistaan. Naiset mikromanageroivat kaikkea ja pienikin ristiriita tai epämukavuus saa laittamaan heti suhteen poikki. En minäkään uskalla omassa suhteessani sanoa aina omia mielipiteitäni, koska tiedän että puoliso ei ole niistä asioista samaa mieltä ja nykyisessä täysin polarisoituneessa länsimaailmassa nuo asiat saattaisivat jopa johtaa eroon. Minä kyllä hyväksyn sen, että puoliso on eri mieltä monista asioista, mutta toisin päin en jotenkin jaksa uskoa samaan joustavuuteen.
Ja TAAS mies ja miehen mielikuvitussuhde vastaamassa ja selittämässä. Ole nyt rehellinen, ei sulla ole mitään suhdetta, eikä tulekaan, ellet lopeta näitä mielikuvitusleikkejä täällä. Olet kyllä mies joka kannattaisi jättää, ei edes teoriassa uskalla sanoa mielipidettään pelossa että jätetään ja yhyy. Mistä näitä nössöjä oikein tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua syyttää muita itkemisestä, ja sitten parkua kuin ylikokoinen vauva.
Vierailija kirjoitti:
Älä aina itke.
Hyvä keskustelukulttuuri teillä mammoilla täällä.
Siä olet mamma myös, kun keskustelet täällä.
Mulla ei ole omia kokemuksia, laitoin kaikki huonot miehet pihalle jo ekasta oikeasta ongelmasta. Enkä ole katunut, eikä ole tarvinnut olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos muutut naisen mieleiseksi, hän jättää koska jokin kipinä puuttuu.
Jos et muutu naisen mieleiseksi hän jättää siltikin joten turha muuttua.
Tämä on maailman laki koskien miesoletettuja.
Kyllä tuo taitaa olla maailman laki koskien urhiutuvia vanhan liiton valkoisia heteromiehiä. Voi että teillä onkin vaikeaa.
20 vuotta narsistin kanssa. Ensimmäiset 4 vuotta hän piti maskia varsin hyvin eli narsistiksi pitkä aika. Mies on narsisti ei ainoastaan minun mielestäni vaan lähisukulaiset ja lähipiirin ystävät ovat sanoneet minulle useasti, että ymmärränhän että mies on narsisti. Kyllä minä nyt ymmärrä.
Ensimmäisen neljän vuoden aikana red flagejä, jotka tapahtuivat vain hyvin harvoin, mutta ihmettelin omassa mielessäni. En siis ymmärtänyt että kyse on toistuvasta ja säännöllisestä ajatus- ja toimintamallista, koska sitä tapahtui niin harvoin (ehkä parin kuukauden välein). Myöhemmin miehen häiriökäyttätyminen tapahtui joka tai joka toinen viikko.
Suhteen alussa red flagit olivat uhriutuminen yhdessä sovituista yksinkertaisista arjen asioista. Oli yhdessä keskustellen sovittu, että tietty huonekalu laitetaan tiettyyn paikkaan. Jälkikäteen mies alkoi aivan salamana kirkkaalta taivaalta uhriutumaan raivoten että miksi hänen perintöhuonekalunsa on pitänyt laittaa kyseiseen paikkaan ja olin aivan ihmeissäni, että yhteisymmärryksessähän se oli sovittu.
Miehen liian tiukka napanuora vanhempiinsa ja lapsuudenkodin kasvatus- ja elämismalliin. Kun tein jonkin arkisen asian eri tavalla kuin miehen lapsuudenkodissa niin sain raivokohtauksen, kuinka hänen kotonaan ei ikinä saanut tehdä niin ja hän ei ymmärrä toimintaani. Esimerkkinä, että sängyn päällä ei saanut levätä tai pötkötellä kännykkää selaten päivällä, miehen mukaan sänky on nukkumista varten ja siinä saa olla vain yöllä. Lisäksi hänen piti kysyä joka asiaan isin ja äidin mielipide jopa +40- vuotiaana, vaikkapa että pitäisikö miehen mennä käymään lääkärissä.
Minun ilon latistaminen ja silent treatment. Jos iloitsin jostain asiasta ja onnistumisesta, seurauksena oli hapan ilme ja mykkäkoulu, mihinkään mies ei sanonut 'kiva juttu, hienoa' jne. Muistan että kerran iloitsin kun sain parvekekukat kukkimaan tosi valtavina ja miehen tiuskiva kommentti oli 'lopeta kastelemasta niitä liikaa, ne tulee yli ruukuista'.
Neljän vuoden avioliiton ja esikoisen syntymän jälkeen maski putosi exältä täysin. Alkoi jatkuva pettäminen netissä ja fyysisesti eikä meinannut tunnustaa vaikka mulla oli kaikki todisteet, minun jatkuva hakkuminen tyhmäksi ja epäseksikkääksi, tarjosin kuulemma huonoa s*ksiä ja ihailin kuulemma häntä liian vähän. Ja lopuksi se kuuluisa fyysinen väkivalta minua kohtaan.
Ja on erottu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Maallikon psykiatriset diagnoosit.
Olen itsekin ihmismielen kummallisuuksista kiinnostunut ja olen näitä asioita pohtinut, mutta en ymmärtänyt että on selkeä rajanylitys tulla tarjoamaan näitä pyytämättä toiselle.
Myöhemmin ymmärsin että diagnoosinimikkeet eivät ole minkään väärti jos eivät tule hoitoa tarjoavalta taholta, ja parisuhde taas ei ole hoitosuhde.
Olin parisuhteessa 6 vuotta eronneen miehen kanssa, joka paljastui itsekkääksi. Joskus suuttui jostakin , piti mykkäkoulua, ei vastannut puhelimeen. Menin käymään , soitin ovikelloa, ei avannut, koira haukkui sisällä, oli siis kotona. Viisi vuotta asuttiin omissa asunnoissa ja kuudes vuosi yhdessä hänen talossaan. Viimeisenä vuotena alkoi nimitellä nuppivikaiseksi, mene hoitoon, rajatapaus,adhd... Ihmettelin hänelle, ettei kukaan muu ollut kymmenien elovuosien aikana näistä minua arvostellut ja millä tutkinnoilla näitä diagnooseja teki. Itsessä ei tietenkään koskaan mitään vikaa. Kysyin, miksi on vain tehtaassa töissä, kun on noin viisas ? Alkoi saada raivokohtauksia, aina syy minussa, ei paljon pyydellyt anteeksi. Sanoin kyllä takaisin , kun alkoi mennä typeryyden puolelle. Määräili mitä ruokia saa laittaa, kaali ja valkosipuli kiellettyjä. Sähkösaunan lämmityksen laittoi kellonhälytyksellä ja sinne piti mennä heti. Saunanovi nopeasti kiinni, ettei "ostolämmin karkaa" ! Olin rakastuneena liian kiltti. Lopulta pistin välit poikki. Mytiköön liemissään mokoma narsistip***a !
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon samanlaisia kokemuksia muillakin. Red Flag: jos ei ole ketään kavereita. Kukaan ei soita tai pyydä koskaan mihinkään. Siihen on yleensä syynsä..
- Ei omia harrastuksia, jos ei tissuttelua lasketa
- itsekäs, ei pysty ajattelemaan asioita muiden kannalta. Ei edes välitä ajatella. Ketkä muut? Mitä ne häneen liittyy? Olenkin "nauranut", että mieheni olisi se, joka veisi pelastusliivit naisen/lapsen päältä, että itse pelastuisi.
- Nuukuus. Laskee jotain makkarapaketin hintaa. Paras oli, että ei suostunut 10 nakin paketista maksamaan euroa, jos mä saan siitä yhden nakin. Mun piti maksaa se, koska kerran syön siitä paketista..
Näitä voisi jatkaa loputtomiin.
Kyllä kai hän on jo ex?
Raivokohtaukset, alkoholinkäyttö, taipumus uhriutua ja syyttää muita ongelmistaan.
Harmittoman tuntuiset, pienet valheet ihan alusta alkaen.
Sanoi rakastavansa minua vain muutamien päivien tuntemisen jälkeen.
Oli hyvin kiinni äidissään (ikää melkein 30), kaikki päätökset piti miellyttää äitiä.
Piti päästä viikonloppuisin "nollaamaan", eli vetämään aivan överi örvellyskännit.
Naisten normaali elämä on hiuksenhienoa taiteilua miehelle, jossa pienikin ele tai sana voivat laukaista naisessa hysteerisen itkukohtauksen. Ja lähtökohtana kaikki on aina miehen vika.