Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Tämä on paras, silmiä avaava, ketju ikinä, suur kiitos kaikille kirjoittajille.

Luulin miehen kohtelevan minua hyvin ja tutustuvan kunnolla. Osoittautui lähes impotentiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei ikinä pyydä anteeksi.

Hyvä poiminta! Näitä ihmisiä on paljon ja tiivis yhteiselo on kyllä käytännössä mahdotonta jos tämä taito puuttuu. Siinäkin tuntuu olevan yhteys että ne ketkä eivät ikinä pyydä anteeksi, ovat juuri niitä jotka tekevät usein jotain toista loukkaavaa.

Suomalaisessa kulttuurissa on aika yleistä, ettei esitetä mitään varsinaista anteeksipyyntöä. Silti voi olla pahoillaan ja olla enää tekemättä sitä loukkaavaa tekoa.

Suomalaisessa kulttuurissa opetetaan jo lapsille että jos tekee väärin niin pyydetään ensin anteeksi ja sen jälkeen ollaan tekemättä uudestaan samaa virhettä. En tiedä mistä kummallinen näkemyksesi "suomalaisesta" kulttuurista tulee, ehkä kotonasi ei opetettu käytöstapoja.

Narsisti mies( jälkeenpäin huomasin vahvat merkit tähän) ihan ensi kohtaamisessa flirttaillen sanoi minua enkeliksi, puhui lakkaamatta itsestään. Häivyin silloin mutta parin kuukauden päästäkin baarissa juteltiin niin ei edes muistanut mua tavanneen ( muita naisia liehitteli).

Sitten hullu kuitenkin pian lähdin hänen kanssaan on/of suhteeseen ja alussa tuli heti ilmi kuinka huonosti oli kohdellut muita naisia. Yhden jutun jopa omin silmin todistin kun sai juomat silmilleen baarissa toiselta naiselta jonka hylkäsi ilman selittelyjä takiani. Myöhemmin kaikenlaisia varomerkkejä tuli esiin esim. salailua, puhelimen piilottelu, pettämistä, tunnekylmä kohtelua, puhumattomuutta, ei vastata viesteihin, sanojen ja tekojen ristiriitaisuus, lupausten pettämistä ja lukuisia hylkäämisiä kun en aina suostunut hänen ehtoihinsa tai alistettavaksi. Henkisesti epäkypsä mies. Tajusin tämän liian myöhään. Nyt ei enää yhdessä mutta traumajäljet se jätti.

Petti.

Kyttäsi.

Ja asiallisesti lumosi sumutuksellaan itselleen työkaverin.

Entä mitäpä olisi mieltä ollut tämä YTM jos olisi tietoinen mikä liekki tämä cyyppäri todellisuudessa on.

Seuraava steppi- kihlaus

Ja ihan vain " haaveita ja lupauksia" jotta sai nimen asunto-laina papereihin " "suuremmalla maksu osuudella"--

Varmasti kuuluu vakuutteluja " miten on tulevaisuuden turva kun tämä toinen osapuoli omistaa asunnosta enemmän ja tod.näk kehoitetaan lyhentämään lainaa nopsasti että on sitten tulevaisuudessa " yhteistä aikaa ja valuuttaa"--

Paitsi....

Puoliso perii...

Sen kivivasaran kannattaa tehdä hemmetin hyvä avioehto ja turvata oma henki riepunsa--

Huonossa suhteessa auervaaran kanssa oppii elämästä.

Tietäjät tietää.

Olin ja olen itse hiljaisempi tarkkailija. Alussa mies ylläpiti keskustelua ja oli siksi olevinaan helppoa. Myöhemmin ymmärsin ettei se ollut keskustelua, mies vain kertoi itsestään ja mitä kaikkea olikaan tehnyt aiemmin. Kuvittelin sitä avoimuudeksi, mutta myöhemmin selvisi, ettei mikään muu kiinnostanutkaan kuin hän itse. Kun kaikki jutut oli kerrottu, ei enää ollutkaan puhumista, minun ajatukseni eivät kiinnostaneet, etenkin jos olin eri mieltä, sain syyt niskaan kuinka tahallasi haluat olla eri mieltä.

Toinen red flag oli se, että miehellä oli jäänyt opinnot kesken. Työelämä oli kutsunut, ja en nähnyt siinä pahaa. Myöhemmin kävi ilmi, että teki kyllä kovasti töitä ja selvitti asioita niin kauan kuin oli innostunut ja sai siitä kiitosta - sitten kun mielenkiinto lakkasi, ihan kaikki jäi kesken.

Kolmas se perinteinen, eli alkoholinkäyttö. Yhtäkkiä huomasin olevani suhteessa, jossa puoliso juo joka viikonloppu kalsarikännejä ja jos pyysin olemaan juomatta, niin sain päälleni kuivahumalaraivon.

Tuo suhde kesti liiankin pitkään, kun kuviossa oli lapset, nyt kuitenkin onnellisena uudessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

- Kontrollointi

- Sairaalloinen mustasukkaisuus

- Vastuun siirtäminen itsestään pois, kaikki asiat aina jonkun muun syytä

- Valehtelu kaikessa; tätä ei alussa välttämättä tajua, mutta silti on itsellä koko ajan epämukava tunne siitä, että kaikki ei ole ok

- Exästä jatkuvasti puhuminen = liian vähän aikaa edellisestä suhteesta

- Alkoholin liikakäyttö; arki-iltaisin ja viikonloppuisin aina joku lasi tai tölkki kädessä

- Itsekeskeisyys; toisen persoona tai tarpeet ei kiinnosta lainkaan

- Ilkeily ja piikittely, joka selitetään vitsiksi toisen suuttuessa; nämä ihmiset eivät itse kestä yhtään samanlaista piikittelyä

- Mielenterveyden ongelma, jota ei haluta tunnustaa ja joka jää sitten myös hoitamatta; oikeastaan nuo kaikki edellämainitut ovat seurausta jostain henkisestä ongelmasta, ellei ihminen ole sitten vaan ihan sysip***a...

Vasta nyt viisikymppisenä tajusin, että minun ei tarvitse olla kenenkään traumojen kaatopaikka. Ja että jos noita hälytysmerkkejä ilmenee, niin silloin kannattaa sanoa heippa ja etsiä uutta seuraa. Minä en ota itselleni enää kenestäkään työmaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei terveitä parisuhteita olekaan ollut, vasta parinkympin loppupuolella olen oivaltanut asioita. Kuvio on ollut lähestulkoon identtinen, sillä en ole rakastanut itseäni tarpeeksi. Minulla on aina ollut heikko itsetunto, enkä ole osannut asettaa rajoja. Näitä piirteitä monet ihmiset käyttävät hyväkseen.

Varoitusmerkkejä:

- tekemisten kyttääminen "huolissaan olon" verukkeella

- jatkuva yhteydenpito ex-kumppaneihin

- lukuisat yhteydenotot, erityisesti puhelinsoitot, päivän mittaan (tarkistaa, ettet valehtele)

- viestien lukeminen

- vaatii asioista perillä olemista, mutta ei itse anna arkisia tai henk.koht. tietoja elämästään

- katselee muita ollessanne yhdessä

- mykkäkoulu ja kostaminen

Hei, yksi hyvin tärkeä piirre unohtui! Nimittäin: mammanpoika.

Jos ryhdyt suhteeseen sellaisen miehen kanssa, jota ei ole kasvatettu itseelliseksi, hyväksy roolisi mieslapsen äitinä. Hän odottaa sinusta piikaa.

Yhdestä tällaisesta henkisesti epäkypsästä italialaisesta mammanpojasta kokemusta

Poikaystävä petti hyvän ystävän kanssa. Red flag: naispuoliset ystävät, mutta eihän sitä nuorena tajunnut.

Silloin oppi luottamaan intuitioon, puolivuotta kuvittelin sekoavani ja että olen sairaalloisen mustasukkainen vain. Mutta sitten paljastuikin todeksi.

Iso fed flag on se jos tulee se tunne että toinen on liian hyvää ollakseen totta. Niin eihän se ole totta. Tai mikä tahansa epämääräinen tunne että kaikki ei täsmää. Liian kiire uuteen suhteeseen ja rikkinäinen parisuhdehistoria. Edellinen ero ei selvitetty vaan estot laitettu päälle edelliselle. Alussa kehuu sinua liikaa ja nostaa jalustalle. Ennen pitkää sut tiputetaan sieltä alas. Intuitioon kannattaa luottaa.

Edellisessä suhteessa; heti alussa mies alkoi vänkäämään, roikkumaan ja takertumaan. Jotenkin ajattelin ja mitä hän itsekin sanoi, että kun on vaan niin rakastunut.. Vuosien saatossa tuli selville, että oli äärimmäisen mustasukkainen narsisti, joka halusi vain omistaa minut. Kesti vuosia päästä suhteesta pois ja eron jälkeenkin hän piinasi muutaman vuoden ja yritti pitää otteessaan.

Narsistin jälkeen olin vuosia yksin kunnes tapasin nykyisen mieheni. Hän oli ujo ja hiljainen, sanoi olevansa varautunut aina alussa uusien ihmisten kanssa. Olen itsekin ujo ja tiedän kuinka ärsyttävää on, kun ihmiset jatkuvasti korostavat ujouttasi ja hiljaisuuttasi negatiivisesti. Ajattelin, että kyllähän minä nyt ujolle hiljaiselle miehelle annan mahdollisuuden. Mies oli kuitenkin siitä huolimatta fiksun ja mukavan oloinen. Myös lämmin sillä tavalla, että kosketti paljon, otti kainaloon, piti lähellä. Rakastuin päätä pahkaa. Nyt 5v suhteen jälkeen mies on edelleen hiljainen, hän ei jaa ajatuksiaan, ei ole kiinnostunut minun ajatuksistani, kaikesta ihan vähäpätöisestä arkipäiväisestäkin keskusteleminen on mahdotonta, hän ei vaan puhua pukahda, ei vastaa ei kysy. Koska hän ei osaa normaalisti ilmaista itseään, on hänen ulosantinsa päivästä toiseen melko tylyä, epäkohteliasta ja välillä agressiivisenkin oloista. Aivan kuinka hän olisi täynnä patoutuneita käsittelemättömiä tunteina, jotka purkautuvat vihana. Henkinen yhteys väliltämme puuttuu täysin. Ja hän on lopettanut myös fyysisen läheisyyden, mutta miksi, siitä ei pysty puhumaan. Eli siinä mielessä, hiljaisuus alussa olisi pitänyt ymmärtää, että hänen on aivan oikeasti tosi vaikea ilmaista itseään ollenkaan ja se on merkki vakavasta vuosien aikana kerääntyneiden tunteiden patoamisesta.

Kyllä tässä on näin nelikymppisenä fiilis, että paras olisi olla yksin. Ei ole minulle olemassa sellaista tasapainoista mukavaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Tarve sitoutua nopeasti esim. yhteenmuutto. Aikuisesta lapsesta riippuvaiset vanhemmat/vanhempi. Asuu kotona, sukulaisen tmv. asunnossa. Uhriutuja/marttyyri. Parisuhteita, joissa sama kaava toistuu. Tekee paljon töitä, mutta yhtään ei jää säästöön. Päihteiden käyttö. Rahapelit tmv. Muut ympärillä toimii cheerleaderina eli maksaa paljon veroja, aina auttamassa muita, tekemässä hyväntekeväisyyttä, käyttäytyy silmiinpistävän asiallisesti/kohteliaasti/tekopyhä yms. Mielistelijä. Paljonkin varmaan tulisi vielä, mutta laiskuus

Puhut kuin kyseessä olisi entinen mieheni. Erosta kymmenen vuotta. 

Hänen isä oli kova vinoilemaan ja jotenkin tosi ilkeä ja itserakas työssä käyvä alkoholisti. Pojalla vihanhallintaongelmaa, riidat meni aina juupas eipäs, en sanonut niin, saatoin sanoa, mutta en sittenkään ja lopulta kauhea raivo ja tavarat lentää ja ovia paiskotaan ja mykkäkoulua muutama päivä. Yht äkkiä ollaan taas normaalisti mutta sanallakaan ei palata riitaan tai se alkaa uudestaan.

Myöhemmin huomasin että se riita alkaa vaikka tyhjästä kun en enää itse jaksanut osallistua tai sitten pientä vinoilua joka asiasta niin että lopulta suutuin, sitten se suuttuu siitä kun minä suutun. Tätä rataa kerran kuussa tai vähän harvemmin. Mahtavaa. Olenpa ainakin nähnyt lentäviä lautasia jos muuten on ollut tympeä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli maikkarin aamutv:ssa puhetta itsetunnosta ja kuinka se huono herkästi aiheuttaa ongelmia etenkin parisuhteessa. Tai siis ainakin ne ongelmat näkyy helpoimmin.

Tähän kun vielä yhdistää sen, että omaan elämäänsä pettynyt lataa usein hirmuiset ennakko-odotukset sen kumppanin niskaan kuinka tämän parisuhteen nyt pitäisi kuin taikaiskusta muuttaa / parantaa koko hänen elämänsä (huonoine) tapoineen ja tottumuksineen ihan toisenlaiseksi. Moni kuvittelee, että se kumppani tekee itsestä sellaisen oman ihanneminän _johon ei itse ikinä pystynyt_ ja sitten kun tätä ei tietenkään tapahdu niin se on kumppanin syy. 

Sitten ollaankin vaan aiempaakin pettyneempiä eli lähtökohta seuraavalle suhteelle on vaan entistäkin huonompi. Se oma elämä kun pitäisi ihan itse ottaa ensin haltuun ja tehdä siitä sellaista mihin on itse tyytyväinen ja vasta sitten alkaa katsella kumppania.

Minä olen nyt vasta vanhempana ajatellut, että kaikki se, miten mies on minua kohdellut, kun hänen kavereitaan (varsinkin nuorempana) tai minun sukulaisia oli läsnä, on johtunut hänen huonosta itsetunnostaan. 

Mies nimittäin antoi kaikken ymmärtää, miten tyhmä olen ja pokkana kertoi, mitä olin töpeksinyt, vaikka oli itse tehnyt nuo virheet. 

Jos oli tiskaamassa, kun kavereita tuli kylään, lopetti tiskaamisen siihen paikkaan ja antoi ymmärtää, että minä olin tiskaamassa :D Eihän sitä nyt raavas mies akkojen hommia tee,

kuulin kerran, miten sanoi kaverilleen, kun piti hakata mattoja pihalla, että hän vain muutaman kerran hiutasee, että minä luulen, että hän tomuuttaa mattoja. 

Antoi aina ymmärtää, että minä olen typerä ja huijattava jne. 

Antoi kavereiden ymmärtää, kun ei halunnut lähteä näiden mukaan, että minä kielsin lähtemästä. Minä olin nuori ja täysin kokematon parisuhteessa, enkä ymmärränyt, ettei tuo ole normaalia käytöstä ihmiseltä, joka kahden kesken sanoo rakasvavansa ja muiden nähden mollaa ja antaa ymmärtää, että olen typerä, ja vain sen takia, että olen nainen.

Mieheni on vain 169 cm pitkä/lyhyt ja luulen, että kaikki tuo pullistelu onkin ollut vain isottelua, kun ei ole ulkoisilla mitoilla voinut rehenellä. 

En sitten tiedä olenko väärässä vai en.  Toki noilla 50-luvulla syntyneillä miehillä taitaa monesti olla vielä se olettamus, että vain miehet on viisaita ja järkeviä ja naiset aina kanoja.

Miehellä on selvää kaunaa myös naispäättäjiä kohtaan, selvästikään ei usko, että naiset osaa hoitaa asiat.

Eikä asiaa auta sekään, että minä olen korkeammin koulutettu ja tytöt yliopistoista valmistuneet. Siltikin miehet on parempia/viisaampia ihmisiä.

Mies saattaa tulla neuvomaan minulle uuden imurin käyttöä, vaikka minä olen käyttänyt imureita 50 vuotta tai jopa pyykkikoneen käyttöä, vaikka ei itse osaa edes pestä pyykkiä koneella!

Saman huomannut, suomalaisen miehen ongelma on äärimmäisen huono itsetunto. Kaiken ikäisten. Niiden miesten, joilla ilmenee kaikkia näitä red flag piirteitä.

Naisilla lähes aina sama kaava. Jos he puhuvat pahaa exästään tai isästään, niin silloin suurella varmuudella he ovat hankalia, narsismiin taipuvaisia hyväksikäyttäjiä. Jonkun ajan päästä sinä olet tämä ex-mies, josta puhutaan pahaa. Yleensä suuremmat vaaran merkit alkaa näkyä jo muutaman viikon seurustelun jälkeen. Oudot raivokohtaukset, ja intensiivinen provokaati, jotta sanoisit jotain hermostuksissa. Tästä yleensä seuraa uhkailua: soitan poliisille/exälles/äitilles tms. Ainiin, nämä säännöt pätee erityisesti hyvän perheen tyttöihin, sellaisiin, joilla asiat olleet aina hyvin, mutta ovat siitä huolimatta katkeria tai tyytymättömiä perusluonteeltaan. Mielistelevät silloin kun haluavat jotain.

Mykkäkoulu ja murjotus.

Miestä eivät juttuni kiinnostaneet, vaan alkoi vain puhua ihan eri asiaa päälle.

Osoitti kaupungilla jotakin naista, sanoi joskus käyneensä tämän kanssa treffeillä ja samaan hengenvetoon kysyi, olenko mustasukkainen.

Takertuminen, asioista jankkaaminen, aiheeton mustasukkaisuus, kyttääminen ja henkilökohtaisten ajatusteni utelu. Sekä tietysti jatkuva tissuttelu.

Huomioin nämä seikat kyllä mutta olin nuori, suht kokematon ja halusin uskoa ihmisistä hyvää. Alkoholistia en ollut ikinä varmaan nähnytkään. Minulla oli alusta saakka jatkuvasti outo ja epämukava olo mutta ajattelin naiivisti "kyllä kaikki järjestyy". Ei järjestynyt.

Omaan vaistoon kannattaa luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamattomuus omien juttujen ja menojen suhteen. Minulle pystyi aina sanomaan ei ja perumaan yhteiset sovitut menot ja jutut mutta muille ei.

Tämä! Pomppi minne vaan ex-vaimonsa, vanhempiensa ja kavereidensa käskystä. Minä olin ihan ilmaa, eikä mies muutenkaan nähnyt vaivaa järjestääkseen meille mitään kivoja juttuja. Itse jouduin suunnittelemaan kaiken ja maanittelemaan miestä osallistumaan.

Voin samaistua. Eipä mies ollut kai koskaan minusta oikeasti kiinnostunut. En tiedä miksi halusi kuitenkin seurustella kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kanssa toi, että mies vähätteli ja halvaksui kaikkea mistä minä pidän. Koski niin harrastuksia, musiikkia, vaatteita kuin ruokaakin. Mielipiteeni olivat hänestä tyhmiä. Minulla oli koko suhteen ajan tunne että olin halveksuttu.

Oletko miettinyt, että jospa mies oli oikeassa? Monesti varsinkin nuorempana naisilla on epärealistia haaveita, mielipiteitä ja kuvitelmia asioista. Niitä on vaikea vakavalla naamalla kommentoida.

Siis mitä ihmettä nyt taas, tuskin nyt hänen vaatteensa, ruokansa, harrastuksensa ja musiikkimakunsa olivat mitenkään epärealistisia..? Mutta jos sinun on vaikea kommentoida vakavalla naamalla naisten mielipiteitä ja ajatuksia, voit onneksi pysyä naisista hyvin kaukana, niin ongelma on ratkaistu. (Ja naisetkin kiittävät.)