Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1437)
Nämä monet täällä kerrotut hälytysmerkithän on huomattu jo heti alussa.
Minusta tarkoitetaan niitä, joita ei huomannut alussa, mutta tulivat esiin vasta myöhemmin.
Jos esimerkiksi tutustumisen alussa käy ilmi valehteleminen, että on sinkku vaikka ei ole tai mies on käynyt maksullisissa heti alussa yms. niin nämähän hälyttävät jutut ovat käyneet ilmi heti alussa, eivät vasta myöhemmin.
Hälytysmerkit heti alussa tai vasta myöhemmin ovat kaksi eri asiaa.
Pitää silloin puhua, että näin hälytysmerkit heti suhteen alussa, mutta jatkoin silti suhdetta syystä x, xx, xxx, xxxx.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen (936/940) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa oli paljonkin hyvää, mutta mikä johti vuosien saatossa eroon, oli erilaiset seksin tarpeet sekä oma tasapainottomuuteni. Molemmat asiat olivat heti alussa näkyvissä, ja silti 15 vuotta yritettiin.
Eli jos toista ei seksi kiinnosta suhteen alussa, niin ei se kiinnosta myöhemminkään. Omaa mieltään sentään voi oppia ajan kanssa tasapainottamaan. (Tässä tapauksessa "ei kiinnosta" tarkoitti, että kerran puolessa vuodessa olisi riittänyt ja seksistä ei voinut edes puhua.)
Tuli toinenkin asia mieleen, minkä ymmärsin vasta eron jälkeen uudessa suhteessa: mistään henkilökohtaisesta ei voinut puhua. Esim tunteista, tarpeista tai parisuhteen tilasta puhuminen ohitettiin täysin. Kaikesta muusta kyllä oli mahdollista puhua, ja siksi pitkään kuvittelinkin, että meillä ei ole ongelmia vuorovaikutuksessa tai jos on, niin ongelmat johtuu minusta ja kyvyttömyydestäni ilmaista itseäni.
Nyt "uudessa" (jo useamman vuoden kestäneessä) suhteessa mikään aihe ei ole tabu ja kumppani edes yrittää ymmärtää. Exän kanssa edelläänkään ei pysty esim. lasten ongelmista puhumaan, kun kaikki on vain hyvin ja suuttuu, jos muuta sanon
Tuttua omassa suhteessani. Kaikenmaailman lapsuuden traumosita ja kipeistä kokemuksista voidaan kyllä puhua, mutta jos kysyn parisuhteen tilaa (ja tätä hyvässä hengessä, iloisena) niin mies menee täysin lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Nämä monet täällä kerrotut hälytysmerkithän on huomattu jo heti alussa.
Minusta tarkoitetaan niitä, joita ei huomannut alussa, mutta tulivat esiin vasta myöhemmin.
Jos esimerkiksi tutustumisen alussa käy ilmi valehteleminen, että on sinkku vaikka ei ole tai mies on käynyt maksullisissa heti alussa yms. niin nämähän hälyttävät jutut ovat käyneet ilmi heti alussa, eivät vasta myöhemmin.Hälytysmerkit heti alussa tai vasta myöhemmin ovat kaksi eri asiaa.
Pitää silloin puhua, että näin hälytysmerkit heti suhteen alussa, mutta jatkoin silti suhdetta syystä x, xx, xxx, xxxx.
Otsikossa puhuttiin huomioimisesta, ei huomaamisesta.
En ole enää siinä suhteessa onneksi, mutta sen, että vika oli aina kaikessa muussa, eikä miehessä itsessään. Vaikea exä, idiootti vuokranantaja, seli seli...
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.
Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.
Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Sama mulla. Jätän pelkän mutun perusteella helposti ja nopeasti. En ole kiinnostunut siitä mitä joku muu on tapailun lopettamisen syystä mieltä, ja tämänkin olen heille kertonut. Silti joku yrittää painostaa suhteeseen esittämällä mitä kaikkea minussakin on vikana, vaikka minua ei sekään kiinnostele. Erään eksän mielestä minun olisi tullut kestää hänen pimittämäänsä peliriippuvuutta rakkauden nimissä. Mielestäni absurdia ja täysin pöyristyttävää edes sanoa ääneen tuollaista.
Myöskään tekemänsä/sanomansa/tekemättä/sanomattajättämisensä korjailuyritys ei toimi. Kun kerran sanot minulle että nuo korvakorut ovat hyörahtavat, laitatko jotkut toiset, niin sen jälkeen ei tarvitse sanoa muuta kuin heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä monet täällä kerrotut hälytysmerkithän on huomattu jo heti alussa.
Minusta tarkoitetaan niitä, joita ei huomannut alussa, mutta tulivat esiin vasta myöhemmin.
Jos esimerkiksi tutustumisen alussa käy ilmi valehteleminen, että on sinkku vaikka ei ole tai mies on käynyt maksullisissa heti alussa yms. niin nämähän hälyttävät jutut ovat käyneet ilmi heti alussa, eivät vasta myöhemmin.Hälytysmerkit heti alussa tai vasta myöhemmin ovat kaksi eri asiaa.
Pitää silloin puhua, että näin hälytysmerkit heti suhteen alussa, mutta jatkoin silti suhdetta syystä x, xx, xxx, xxxx.Otsikossa puhuttiin huomioimisesta, ei huomaamisesta.
No, asian merkitys silti sama. Vai miten jonkun asian huomaaminen tai huomioiminen eriävät merkittävästi toisistaan?
Jos huomioin tai huomaan esimerkiksi jonkun liikennemerkin?
Jos ohitan sen asiaan reagoimatta kuten pitäisi niin seuraukset ovat jatkossa samat jos minulle siitä seuraa joku ongelma.
Huoraksi, huorahtavaksi yms. sanominen heti suhteen alussa pitäisi kyllä olla sellainen hälytysmerkki, että se loistaa kuin punainen lippu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli 1,5 vuoden seurustelun jälkeen hiljaa sisälläni olo, että kannattaisi erota. Päätin olla kuuntelematta tuota ääntä, koska mies oli ihan kiva, ei lyö ja huonomminkin asiat voisi olla.
Olisi kannattanut kuunnella omaa oloa, tuo mies osoittautui itsekeskeiseksi pettäjäksi.
Mulla vähän sama juttu, jo aika alussa ajattelin että tämä mies ei koskaan tule puolustamaan ja tukemaan minua, vaan ajaa aina vain omaa etuaan, mutta olin niin rakastunut, että vaikka käyttäytyi törkeästi, esim ääneen kehui minulle muita naisia, vaikka itse sain kohteliaisuuksia vain harvoin ja ihmetteli kun suutuin. Vuodet vieri ja kuvittelin hänen muuttuneen, koska tuollaiset tilanteet ajan myötä vähenivät, mutta oli tietysti muuten vähän hankala tyyppi. Hänen hankalien työaikojen mukaan, joihin kuului myös yöpymisiä toisella paikkakunnalla, sovitin koko elämäni, jotta saataisiin edes joskus yhteistä vapaa-aikaa, mutta mitä teki mies? Paljastui että oli vuosien varrella nainut kahtakin eri työkaveria joista jälkimmäisen kanssa oli ollut monen vuoden suhde! Ja tietenkin vielä ilman kumia En siis ollut tajunnut mitään, en edes sitä että en saanut aina seksiä sitä pyytäessäni, mies aina torjui sillä verukkeella että ei jaksa koska niin pitkät ja raskaat työvuorot, mutta seksi ei kuitenkaan koskaan meillä kokonaan loppunut ja se oli edelleen hyvää. Vasta suhteista tiedettyäni tajusin miten sikamaisesti ja hän oli jättänyt kaikki suurimmat vastuut yhteisestä elämästä minun niskoilleni, mutta silti kehtasi kitistä että en koskaan tee muka mitään, vaikka minä se suurimmaksi osaksi hoidin koiran (jonka hän halusi) ja kodin, sekä pidin huolta että hänen lapsillaankin oli meillä ollessaan oikea koti ja mukava olla. Oikea itsekäs mieslapsi siis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä monet täällä kerrotut hälytysmerkithän on huomattu jo heti alussa.
Minusta tarkoitetaan niitä, joita ei huomannut alussa, mutta tulivat esiin vasta myöhemmin.
Jos esimerkiksi tutustumisen alussa käy ilmi valehteleminen, että on sinkku vaikka ei ole tai mies on käynyt maksullisissa heti alussa yms. niin nämähän hälyttävät jutut ovat käyneet ilmi heti alussa, eivät vasta myöhemmin.Hälytysmerkit heti alussa tai vasta myöhemmin ovat kaksi eri asiaa.
Pitää silloin puhua, että näin hälytysmerkit heti suhteen alussa, mutta jatkoin silti suhdetta syystä x, xx, xxx, xxxx.Otsikossa puhuttiin huomioimisesta, ei huomaamisesta.
No, asian merkitys silti sama. Vai miten jonkun asian huomaaminen tai huomioiminen eriävät merkittävästi toisistaan?
Jos huomioin tai huomaan esimerkiksi jonkun liikennemerkin?
Jos ohitan sen asiaan reagoimatta kuten pitäisi niin seuraukset ovat jatkossa samat jos minulle siitä seuraa joku ongelma.
Ei ole sama. Huomaaminen tarkoittaa että huomaa, huomioiminen että reagoi siihen huomaamaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoraksi, huorahtavaksi yms. sanominen heti suhteen alussa pitäisi kyllä olla sellainen hälytysmerkki, että se loistaa kuin punainen lippu.
Ja silti joku alapeukutti :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.
Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.
Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Sama mulla. Jätän pelkän mutun perusteella helposti ja nopeasti. En ole kiinnostunut siitä mitä joku muu on tapailun lopettamisen syystä mieltä, ja tämänkin olen heille kertonut. Silti joku yrittää painostaa suhteeseen esittämällä mitä kaikkea minussakin on vikana, vaikka minua ei sekään kiinnostele. Erään eksän mielestä minun olisi tullut kestää hänen pimittämäänsä peliriippuvuutta rakkauden nimissä. Mielestäni absurdia ja täysin pöyristyttävää edes sanoa ääneen tuollaista.
Myöskään tekemänsä/sanomansa/tekemättä/sanomattajättämisensä korjailuyritys ei toimi. Kun kerran sanot minulle että nuo korvakorut ovat hyörahtavat, laitatko jotkut toiset, niin sen jälkeen ei tarvitse sanoa muuta kuin heippa.
no ollaampas sitä nyt niiiiii paljon parempia ja äkkinäisiä LOL. Varauduthan myös siihen että sinua kohdellaan tuolla samalla äärijyrkkyydellä, musta-valkoisuudella. Olet vielä nuori ja elämääkokematon. Mikään suhde ei tule sinulla kauan jatkumaan, se on varma.
Taidat kääntää asiat toisinpäin, esim. jos tyylisi oikeasti ON hyorahtava, niin ei tilanteesi parane miestä vaihtamalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoraksi, huorahtavaksi yms. sanominen heti suhteen alussa pitäisi kyllä olla sellainen hälytysmerkki, että se loistaa kuin punainen lippu.
Minä näin naisena kyllä voisin sanoa hyvälle naisystävälleni joskus hienovarasiesti siis, jos puekutuminen alkaa ola Reeberbahn-tasoa. Siis tissit näkyy, "se" näkyy, hame niin lyhyt tahallaan, meikit jne....
Se on välittämistä että välittää tarpeeksi auttaakseen kaveria.
Mielisteli jokaista, ja puhui jokaiselle ns erilailla. Yhteen muutettua alkoi yhtäkkiset raivokohtaukset, painosti naimisiin, kaikki piti tehdä miehen ehdoilla. Aloin jo oikeasti pelätä häntä, painoeroakin oli 70kg. Sain kaverin avuksi ja lähdin salaa kun mies oli vkl pois. Turvamies oli pankissakin kun pyysin erikseen, että saimme asuntolainan sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.
Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.
Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Sama mulla. Jätän pelkän mutun perusteella helposti ja nopeasti. En ole kiinnostunut siitä mitä joku muu on tapailun lopettamisen syystä mieltä, ja tämänkin olen heille kertonut. Silti joku yrittää painostaa suhteeseen esittämällä mitä kaikkea minussakin on vikana, vaikka minua ei sekään kiinnostele. Erään eksän mielestä minun olisi tullut kestää hänen pimittämäänsä peliriippuvuutta rakkauden nimissä. Mielestäni absurdia ja täysin pöyristyttävää edes sanoa ääneen tuollaista.
Myöskään tekemänsä/sanomansa/tekemättä/sanomattajättämisensä korjailuyritys ei toimi. Kun kerran sanot minulle että nuo korvakorut ovat hyörahtavat, laitatko jotkut toiset, niin sen jälkeen ei tarvitse sanoa muuta kuin heippa.
Muutamakin mies on ihan vilpittömästi ääneen ihmetellyt, että eikö se ole todellista rakkautta kun hyväksyy toisen kaikkinensa sellaisena kuin se on. Virheineen päivineen. Niin päin tietenkin että nainen hyväksyy sen miehen höpöhöpöapsellisuudet ja luonteen heikkoudet, riippuvuudet, sikailut sun muut, mutta miehen ei tarvitse huomioida naisen tarpeita mitenkään. Jos kuulen tuollaista paskaa miehen suusta olen kiitollinen, sillä tiedän häipyä hippulat vinkuen.
Vierailija kirjoitti:
Edellisessä suhteessa; heti alussa mies alkoi vänkäämään, roikkumaan ja takertumaan. Jotenkin ajattelin ja mitä hän itsekin sanoi, että kun on vaan niin rakastunut.. Vuosien saatossa tuli selville, että oli äärimmäisen mustasukkainen narsisti, joka halusi vain omistaa minut. Kesti vuosia päästä suhteesta pois ja eron jälkeenkin hän piinasi muutaman vuoden ja yritti pitää otteessaan.
Narsistin jälkeen olin vuosia yksin kunnes tapasin nykyisen mieheni. Hän oli ujo ja hiljainen, sanoi olevansa varautunut aina alussa uusien ihmisten kanssa. Olen itsekin ujo ja tiedän kuinka ärsyttävää on, kun ihmiset jatkuvasti korostavat ujouttasi ja hiljaisuuttasi negatiivisesti. Ajattelin, että kyllähän minä nyt ujolle hiljaiselle miehelle annan mahdollisuuden. Mies oli kuitenkin siitä huolimatta fiksun ja mukavan oloinen. Myös lämmin sillä tavalla, että kosketti paljon, otti kainaloon, piti lähellä. Rakastuin päätä pahkaa. Nyt 5v suhteen jälkeen mies on edelleen hiljainen, hän ei jaa ajatuksiaan, ei ole kiinnostunut minun ajatuksistani, kaikesta ihan vähäpätöisestä arkipäiväisestäkin keskusteleminen on mahdotonta, hän ei vaan puhua pukahda, ei vastaa ei kysy. Koska hän ei osaa normaalisti ilmaista itseään, on hänen ulosantinsa päivästä toiseen melko tylyä, epäkohteliasta ja välillä agressiivisenkin oloista. Aivan kuinka hän olisi täynnä patoutuneita käsittelemättömiä tunteina, jotka purkautuvat vihana. Henkinen yhteys väliltämme puuttuu täysin. Ja hän on lopettanut myös fyysisen läheisyyden, mutta miksi, siitä ei pysty puhumaan. Eli siinä mielessä, hiljaisuus alussa olisi pitänyt ymmärtää, että hänen on aivan oikeasti tosi vaikea ilmaista itseään ollenkaan ja se on merkki vakavasta vuosien aikana kerääntyneiden tunteiden patoamisesta.
Kyllä tässä on näin nelikymppisenä fiilis, että paras olisi olla yksin. Ei ole minulle olemassa sellaista tasapainoista mukavaa parisuhdetta.
Kai ymmärrät itsekin että tuo puhumattomuus on nyt johtanut siihen että hänellä on jo toinen? Ilmiselvät merkit ja äijillä kun tuppaa tuo pettämisvietti kasvamaan nelikymppisenä koska se lähestyvä 50v. ja kuolema pelottaa jo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.
Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.
Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Sama mulla. Jätän pelkän mutun perusteella helposti ja nopeasti. En ole kiinnostunut siitä mitä joku muu on tapailun lopettamisen syystä mieltä, ja tämänkin olen heille kertonut. Silti joku yrittää painostaa suhteeseen esittämällä mitä kaikkea minussakin on vikana, vaikka minua ei sekään kiinnostele. Erään eksän mielestä minun olisi tullut kestää hänen pimittämäänsä peliriippuvuutta rakkauden nimissä. Mielestäni absurdia ja täysin pöyristyttävää edes sanoa ääneen tuollaista.
Myöskään tekemänsä/sanomansa/tekemättä/sanomattajättämisensä korjailuyritys ei toimi. Kun kerran sanot minulle että nuo korvakorut ovat hyörahtavat, laitatko jotkut toiset, niin sen jälkeen ei tarvitse sanoa muuta kuin heippa.
no ollaampas sitä nyt niiiiii paljon parempia ja äkkinäisiä LOL. Varauduthan myös siihen että sinua kohdellaan tuolla samalla äärijyrkkyydellä, musta-valkoisuudella. Olet vielä nuori ja elämääkokematon. Mikään suhde ei tule sinulla kauan jatkumaan, se on varma.
Taidat kääntää asiat toisinpäin, esim. jos tyylisi oikeasti ON hyorahtava, niin ei tilanteesi parane miestä vaihtamalla
Sehän on tämän koko ketjun pointti, että kun näihin red flageihin ei ole ajoissa reagoitu niin päädytään pitkään, huonoon suhteeseen. Tässä nainen joka reagoi red flagiin heti eikä jää ihmettelemään. Propsit hänelle!
Likka alkoi määräillä asioistani hyvin pian, jo ennen kuin edes asuttiin yhdessä. Eikä asuttu edes samassa kaupungissa, vaan parin sadan kilsan etäisyydellä. Sitten älytön mustasukkaisuus. En tiedä, mitä sen päässä oikein liikkui, kun se oli mustasukkainen jostain toisella puolella maata asuvista naisista, joita en ollut edes nähnyt koskaan muuta kuin kuvissa. Kuvitteli asioita ja piti niitä totuuksia.
No, kahdeksan vuotta myöhemmin, avioeron jälkeen, mulle on selvinnyt pala palalta, että hän oli alusta alkaen valehdellut mulle ihan joka asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen (936/940) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhteessa oli paljonkin hyvää, mutta mikä johti vuosien saatossa eroon, oli erilaiset seksin tarpeet sekä oma tasapainottomuuteni. Molemmat asiat olivat heti alussa näkyvissä, ja silti 15 vuotta yritettiin.
Eli jos toista ei seksi kiinnosta suhteen alussa, niin ei se kiinnosta myöhemminkään. Omaa mieltään sentään voi oppia ajan kanssa tasapainottamaan. (Tässä tapauksessa "ei kiinnosta" tarkoitti, että kerran puolessa vuodessa olisi riittänyt ja seksistä ei voinut edes puhua.)
Tuli toinenkin asia mieleen, minkä ymmärsin vasta eron jälkeen uudessa suhteessa: mistään henkilökohtaisesta ei voinut puhua. Esim tunteista, tarpeista tai parisuhteen tilasta puhuminen ohitettiin täysin. Kaikesta muusta kyllä oli mahdollista puhua, ja siksi pitkään kuvittelinkin, että meillä ei ole ongelmia vuorovaikutuksessa tai jos on, niin ongelmat johtuu minusta ja kyvyttömyydestäni ilmaista itseäni.
Nyt "uudessa" (jo useamman vuoden kestäneessä) suhteessa mikään aihe ei ole tabu ja kumppani edes yrittää ymmärtää. Exän kanssa edelläänkään ei pysty esim. lasten ongelmista puhumaan, kun kaikki on vain hyvin ja suuttuu, jos muuta sanon
Tuttua omassa suhteessani. Kaikenmaailman lapsuuden traumosita ja kipeistä kokemuksista voidaan kyllä puhua, mutta jos kysyn parisuhteen tilaa (ja tätä hyvässä hengessä, iloisena) niin mies menee täysin lukkoon.
Tuttua. Kestin 2 kk ja oli pakko lähteä. Onneksi lähdin. Mies oli silkka painajainen, mikä kävi ilmi lähtöni jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.
Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.
Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.
Sama mulla. Jätän pelkän mutun perusteella helposti ja nopeasti. En ole kiinnostunut siitä mitä joku muu on tapailun lopettamisen syystä mieltä, ja tämänkin olen heille kertonut. Silti joku yrittää painostaa suhteeseen esittämällä mitä kaikkea minussakin on vikana, vaikka minua ei sekään kiinnostele. Erään eksän mielestä minun olisi tullut kestää hänen pimittämäänsä peliriippuvuutta rakkauden nimissä. Mielestäni absurdia ja täysin pöyristyttävää edes sanoa ääneen tuollaista.
Myöskään tekemänsä/sanomansa/tekemättä/sanomattajättämisensä korjailuyritys ei toimi. Kun kerran sanot minulle että nuo korvakorut ovat hyörahtavat, laitatko jotkut toiset, niin sen jälkeen ei tarvitse sanoa muuta kuin heippa.
no ollaampas sitä nyt niiiiii paljon parempia ja äkkinäisiä LOL. Varauduthan myös siihen että sinua kohdellaan tuolla samalla äärijyrkkyydellä, musta-valkoisuudella. Olet vielä nuori ja elämääkokematon. Mikään suhde ei tule sinulla kauan jatkumaan, se on varma.
Taidat kääntää asiat toisinpäin, esim. jos tyylisi oikeasti ON hyorahtava, niin ei tilanteesi parane miestä vaihtamalla
No kylläMpäs sitä nyt trollaillaan :D ;)
Mutta joo, olen tosiaan 45v ja ollut 10 vuotta nykyisessä suhteessani, johon minulla oli mahdollisuus kun en katsonut enää läpi sormieni minkäännäköistä perseilyä. Oppia ikä kaikki!
Olen ollut pitkässä, huonossa suhteessa kauan sitten. Sen seurauksena nostan hyvin nopeasti kytkintä jos orastavassa suhteessa jokin TUNTUU pahalta.
Eräästä suhteesta lähdin, kun mies alun innokkaan, molemminpuolisen keskustelutavan jälkeen yhtäkkiä alkoi tekstareihin vastata hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. "Ok" oli tavallisin vastaus. Kertoi kysyttyäessä, että on kiireinen.
Toisesta suhteesta lähdin kun mies oli liian "tyyni". Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa mutta oli mielellään myöntämässä minussa kaikenmaailman heikkouksia. Jos minä esimerkiksi tuohduin siitä kun mies toistuvasti perui yhdessä sovittuja menoja, niin hänen mielestään minun tulisi työstää tätä joustamattomuutta itsessäni "ja hän olisi oikein mielellään siinä tukena". Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.