Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähtiin sitten tässä joulun jälkeen useammin, pari kertaa viikossa tahdilla.

Viikonloppuja yhdessä, joskus olin siellä arkena yötä ja lähdin aamulla töihin jne.

Kaikki vaan meni tosi sujuvasti ja helposti.

Pari kertaa myös menin neidin luokse suoraan töistä ja niin ettei hän ollut vielä edes kotona. Laitoin siinä ruokaa valmiiksi sun muuta kivaa. Tiedättekö, se on aika upea tunne kun siinä kokkailet keittiössä ja neiti tulee kotiin ja halaa sua takaapäin. Sellaiset pienet teot, kosketukset ja eleet tekee niin helvetisti siihen kokonaisuuteen.

No liirumlaarumit sikseen, hommat meni tosi hyvin ja side sen kuin syveni kummallakin.

Nyt päästään sitten siihen asiaan eli miksi olen täällä ja tällä mielellä.

Neiti ehdotti taannoin, että haluanko lähteä kylpylään. No mennään, ehdottomasti!

Viime viikonloppuna sitten siellä oltiin ja asiat meni taas todella hyvin. Pulikoitiin, pantiin, pulikoitiin, pantiin ja mitä vielä. Sinä viimeisenä aamuna (viime sunnuntaina) huomasin aamulla tai paremminkin tuli tunne, että iiihan kaikki ei nyt jotenkin ole enää hyvin.

No ajattelin ensin, että okei, ehkä toisella on vain joku huono hetki tai jotain, kun kuitenkin edelleen oli läheinen, kosketuksessa ja yleisesti kaikki kuitenkin hyvin.

Ajeltiin siinä sitten neidin luokse, hengailtiin vielä hetki kunnes lähdin kotiin ottamaan arkea taas vastaan.

Sovittiin uudelleennäkemiset tälle viikonlopulle ja sitä rataa, kaikki pääosin hyvin.

Kotiin ajaessa oli kuitenkin jo tosi jännä fiilis, että nyt ei kaikki ole ihan 100% kunnossa.

Maanantai-iltana laitoin viestiä ja kyselin, että miten paluu arkeen sujui. Vastauksena tuli vain, että "Aika perus, eipä mitään kummallista".

Tässä kohtaa tajusi viimeinkin, että okei kaikki ei ole hyvin. Täysin epätyypillinen viesti hänelle eikä edes kysellyt meikäläisen kuulumisia tai mitään.

Ei siinä muuten, mutta kun tosiaan täysin tyylistä poikkeava vastaus, niin hälytyskellot soi.

Tiistaina hän sitten laittoi aamusta viestiä, että "Toivottavasti sulla on hyvä työpäivä".

Palasi taas hetkeksi fiilis, että okei, ehkä se oli jotain hetkellistä vaan.

No laimea viestittely, parin sanan vastaukset jatkui kuitenkin, joten himmailin itsekin aktiivisuutta, kun toinen vaikutti laimealta.

Päätin sitten torstaina kuitenkin soittaa illalla ja kysellä viikonlopun aikatauluista ja taas kerran jäi vähän vaikea kuva. Pääosin kaikki vaikutti olevan ihan hyvin, mutta kun vertauspohjana pitää sitä aiempaa viestittelyä ja kommunikaatiota, niin ero oli kyllä selvä.

Eilen illalla sieltä sitten se tuli.

Viesti, että sori kun ollut vähän laimeaa yhteydenpitoa tämä viikko ja kuinka ei ole oikein tunnetasolla päässyt niin pitkälle kuin meikäläinen oli päässyt.

Taustalla myös meidän välimatka ja lapsi, joka tuo aikataulullisesti haasteita ja sitoo mut aika hyvin tähän nykyiseen asuinpaikkaan.

Neidillä myös ikää sen 33v., niin ehkä biologinen kellokin tikittää tietyllä tavalla (oma arvio).

Tosi pahalta tuntuu, mutta objektiivisesti kun miettii, niin täysin valideja pointteja moni.

Alkuhuuman ne varmasti kestää ja on valmis uhrautumaankin asioiden puolesta, mutta ehkä sitten jos pitäisi tunnetasolla ja käytännössä seuraavia steppejä tehdä, niin realiteetit tulee vastaan.

Se siitä sitten.

Voin rehellisesti myöntää, että tirautin muutamat kyyneleet eilen illalla.

Sanoit tai teit matkallanne jotain, mikä sai naisen perääntymään. Huomasit itsekkin, että muutos tapahtui matkallanne.

Yrititkö edetä liian nopeasti? Vaikutitko läheisriippuvaiselta?Puhuitko vain itsestäsi? Oliko seksi varmasti hyvää? Syy voi olla mikä tahansa vain kyseinen nainen tietää sen.

Kyllä siihen riittää pitkä välimatkakin varsinkin kun on lapsi. Ei halua muuttaa ja tajuaa ettei toinenkaan voi niin vain muuttaa, ei löydy työpaikkoja tms.

Jos juttu alkaa mennä eteenpäin, niin silloin on alettava miettimään juuri noita käytännön asioita.

Totuus voi toki olla mitä vaan, mutta se voi myös olla sitä miltä näyttääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mököttäminen. Oli niitä varmasti muitakin, mutta tuo jäi mieleen asiana jonka olisi pitänyt laittaa herätyskellot huutamaan. Pienikin erimielisyys tai väärä sanavalinta saattoi yhtäkkiä käynnistää mykkäkoulun ja murjottamisen, sitten kun ryhtyi kyselemään että mikä on, piti syy kaivaa pakolla ulos ja lopulta se johtui jostain aivan merkityksettömästä asiasta jonka henkilö oli sitten paisutellut päänsä sisällä suureksi loukkaukseksi ja odotti että tulen matelemaan eteen anteeksipyynnön kera. Ajattelin ensin viattomasti että pieni vaivahan tuo on minulta olla kohteliaampi jatkossa ja olla loukkaamatta, mutta ajan mittaan noita mökötyksen aiheita tuli koko ajan vain enemmän ja enemmän puhumattakaan muista oikuista. Sitähän tuolla manipuloinnilla haetaan, toisen itsevarmuuden rapauttamista ja kontrollia tilanteesta. Kun riita aloitetaan, sillä saadaan toisen huomio itseensä täysin. 

Jatkossa en siedä mökötystä tai mykkäkoulua hetkeäkään, se on kerrasta poikki jos aikuinen ihminen ei osaa avata suutaan ja puhua suoraan asioita halki. 

Tuntuu, että iso osa välttelee, kammoksuu ja jopa pelkää rehellistä ja avointa keskustelua kumppani(ehdokkaa)n kanssa ja mieluummin vain olettaa, kuvittelee ja toivoo erinäisiä asioita niin kumppaniltaan kuin parisuhteeltaankin.

Sitten kun nämä kuvitellut/oletetut/toivotut asiat ei toteudukaan niin sitten loukkaannutaan/murjotetaan/mökötetään eikä edelleenkään puhuta, kunnes sitten jossain vaiheessa se sisälle säilötty katkeruus/viha/raivo ryöpsähtää toisen silmille.

Asiat selviää puhumalla ja sekö se sitten onkin se kaikenlaisen keskustelun välttelyn pohjasyy? Että keskustelemalla selviäisi kummallekin, ettei tässä oikein samanlaista ajatus- ja arvomaailmaa jaeta missään asioissa? Silloinhan se itsensä pettäminen menisi jo hankalaksi ja pitäisi aloittaa se kumppanin etsintä alusta eikä siihen oikein olisi aikaa eikä energiaakaan enää.. 

Tämäpä. Ei uskalleta puhua. Miksi?

Kyllä. Sanoillasi on aina piilomerkityksiä, jotka hän tietää. Sitten murjotetaan ja pidetään mykkäkoulua viikkotolkulla. Kun ei pidetä mykkäkoulua, vedetään raivarit mistä vain random-syystä.  Jälkeenpäin omat raivarit selitellään kauniisti hymyillen ja pehmein sanakääntein, tyyliin: "Minulla tässä nyt vähän..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla

Pitäisi. Ainoa syy jatkaa olisi se, että olet täysin tyytyväinen itsekin harvaan viestittelyyn. 

En tarvitse ketään pitelemään kädestä 24/7, enkä mitään chattirumbaa mutta jotenkin tuntuu oudolta, että tutustumisvaiheessa ei pidetä kiinteämmin yhteyttä.

Tuntuu oudolta... nämä ovat juuri niitä hälytysmerkkejä, joita alussa pitäisi huomata. 

Jep. Siinä kohtaa kun huomaa jonkun asian (toisen käytöksessä) häiritsevän jo ihan alkuvaiheessa niin sitä ei todellakaan pidä alkaa kaunistelemaan tai selittelemään itselleen parhain päin. Vielä vähemmän siitä pitää alkaa moittia itseään, että minussa on varmaan jokin vika kun tunnen näin ja kyllä tämä tästä, minä voin sopeutua ja toinenkin ihan varmasti muuttuu..

Valtava rakkauspommitus ja takertuminen alussa, tavoitteena suhteen nopea eteneminen

Loukkaantuminen ja painostus sekä syyttely, kun en ollutkaan heti valmis suurinpiirtein naimisiin

Sairaalloinen kiinnostus seksiin, jossa hänen olisi pitänyt saada käyttää minua monin tavoin kohteena

Draamailu ja tunteiden vuoristorata, mm. itkeminen, kuinka häntä on vanhemmat niin huonosti kohdelleet (ei ollut totta). Tässä minun olisi pitänyt häntä kuunnella ja lohduttaa kaiken aikaa, myös öisin.

Jatkuva valehtelu pienistäkin asioista, siis aivan tyhjänpäiväisistäkin piti valehdella. Jos kysyin, minkä värisen auton ystävänsä osti, valehteli siitäkin. Tätä oli kyllä hankala alkuun huomata, kun en tietenkään osannut odottaa, että joku valehtelisi aivan kaikesta. Jälkikäteen vasta ymmärsin, että tyyppihän valehteli koko ajan.

Tyypistä eroon hankkiutuminen aiheuttikin sitten raivoamista, tappouhkauksia, vainoamista, puhelinsoittoja ja viestejä paitsi minulle, myös perheelleni sekä rankkaa mustamaalausta.

Hyväksyi että seksiä saa vasta avioliitossa. Nyt se perkele ei vonkaa sielläkään.

Aiempaan, mun mielestä on ok jos pari pv ollaan ottamatta yhteyttä. Ei kuitenkaan niin että vain toinen on se joka yhteyttä ottaa.

Vierailija kirjoitti:

- Sanoi rakastavansa kahden viikon tuntemisen jälkeen 

- Halusi nähdä suhteen alussa aivan koko ajan

- Esitti alussa surkeaa, vähän nysveröä, kuinka vanhemmat eivät häntä olleet tukeneet ja kuinka julma exä oli kun pisti hänet kymmeneksi vuodeksi sohvalle nukkumaan (nyt ymmärrän että siihen varmasti oli selvät syynsä miksi näin teki)

- Lastensa käytös- ja mielenterveysongelmat olivat ainoastaan exän syytä, ei olisi kuulemma pitänyt tehdä lapsia hänen kanssaan

- Kun kertoi jostain, tarina muuttui vähän joka kerta

- Olisi kuulemma opiskellut enemmän, kirjoittanut paremmilla arvosanoilla jne. kunhan ei vaan olisi aina ollut jotain hänestä riippumatonta syytä estämässä 

- Omat lapsensa eivät juuri halunneet nähdä häntä

- Ei lainkaan ystäviä, ainoat "ystävät" Twitterissä ja entiset Tinder-deitit ja hoidot

- Kuvailee somessa itseään: "Ei tarvitse olla hyvä, kunhan on parempi kuin muut"

- On todella tyly jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaa, esim. Wolttikuski saa todella kylmän kohtelun jos kuljetus on myöhässä

- Käytös muuttui täysin yhteenmuuton jälkeen (hän itse ehdotti ja halusi muuttaa yhteen), seksi loppui kuin seinään, ei enää halunnut tehdä mitään yhdessä, minussa oli tämän jälkeen kaikki väärin; olin epäempaattinen, nalkuttava, kontrolloiva ja raivoava hullu

- Kännykkä kiinnosti enemmän kuin puhuminen minun kanssani (suhteen alussa halusi valvoa ja puhua minun kanssani yökaudet), kännykän kanssa vietettiin vessassa pitkiä aikoja

- Kännykkä meni yleensä nopeasti piiloon kun minä tulin lähelle

- Jäi kiinni rahapelaamisesta, mutta kielsi pelaavansa rahasta silmät kirkkaina (kielsi aika monia muitakin tosiasioita)

- Yksi muuttuva tarina oli, kuinka oli erossa antanut kaiken exälle (tosiasiassa oli persaukinen pelaamisen vuoksi, pelannut erossa talon myynnistä saadut rahat)

- Ei ottanut ikinä vastuuta omasta käytöksestään, jos haukkui minua ja suutuin siitä, vika oli aina vain minussa

- Ei nähnyt itsessään mitään vikaa, terapia on täysin turhaa, ihminen ei koskaan muutu, mustavalkoinen maailma kaikkinensa

- Jatkuva mykkäkoulu, en koskaan tiennyt mistä hän piti mykkäkoulua, puhuminen ei auttanut, kieltäytyi puhumasta ja selvittämästä asioita (minun kuulemma piti hankkia joku toinen, jonka kanssa voin analysoida kaikkea)

- Viimeinen niitti oli, kun jäi kiinni pettämisestä, oli tehnyt sitä koko suhteen ajan usean naisen kanssa. Heitin miehen ulos samantien ja viikon päästä oli jo uudessa suhteessa. Uudelle naiselle minut on esitelty hulluna eksänä, joka vain raivoaa kaikesta (minä suutun todella harvoin, mutta tämä mies kyllä osasi suututtaa...)

- Eron jälkeen kävi vielä ilmi, että oli ottanut juuri suuren pelivelan, se oli syy blokata minut joka paikasta ja ilmoittaa ettei ole minun kanssani enää missään tekemisissä (kamala menetys) kun tämän sain tietooni. On muuten yllätys yllätys Veikkauksella töissä.

Olen nykyisin joka päivä onnellinen ettei tämä ihminen ole elämässäni millään tavalla, sääliksi käy vaan niitä naisia, jotka häneen haksahtavat. Osaa kyllä alussa vakuuttaa ja antaa itsestään aivan toisenlaisen kuvan ja peilata sitä, millainen on kyseisen naisen unelmamies, muuttaa itseään ja käytöstään aina sen mukaan millainen nainen on ja mistä tämä on kiinnostunut.

uppp

Jyrkät periaatteet, joista ei tingitä.

Ajattelin, että kyllä ne särmät siitä pehmenee ajan mittaan, mutta aivan toisin kävi. 

Ette voi tietää kuinka henkisesti ihanaa on seurustella nyt ihmisen kanssa, jonka kanssa voi sopia asioita ja kokeilla asioita. Eli ihan normaalia arkea.

[quo.te=Vierailija]Kiristäminen. Jos edes kerran sortuu kiristämään jossakin asiassa, kyllä se vaan tarkoittaa sitä, että se tulee tapahtumaan myöhemminkin vaikka ilmaisi toiselle osapuolelle, että se ei ole ok. Nykyään ekasta kiristyksestä vaihtoon jos sattuisi niin tapahtumaan.[/quote]

Tämä!

Nämä perinteiset uhkailu, kiristys, valehtelu ei todella kuulu terveen valikoimiin.

Itseä kaduttaa etten reagoinut niihin rajummin.

Oudoista asioista raivostuminen. Oltiin oltua muutaman viikon yhdessä ja tyttöystäväni, joka oli pitkään harrastanut ratsastusta, halusi näyttää minulle videoita heidän ratsastustreeneistään. No asia ei ollut minulle erityisen tuttu, mutta toki katsoin toiselle tärkeää asiaa.  Hän selitti ja kommentoi mitä videolla ja treeneissä tapahtui. Kuuntelin pääasiassa mitä hän kertoi. Videon lopulla totesin hänelle, että kyllä minäkin huomaan, vaikka en asiantuntija olekkaan, että hän näyttää hallitsevan ratsastamisen todella hyvin ja että vuosien harjoittelu kyllä näkyy. Yllätyksekseni tyttöystäväni pomppasi seisomaan  raivoten "Onko tämä sinulle jokin pilailun asia?", ja ryntäsi ulos ovet paukkuen! Piti täydellistä mykkäkoulua kohdallani 2 viikkoa, eikä mitään yhteyttä! Koska hän ei ollut lainkaan ainakaan anteeksipyytävää tai sovittelevaa tyyppiä, niin hämäräksi jäi "pilailuni"  luonne.

Seurustelimme vuoden ennen kuin mies esitteli minut samalla paikkakunnalla asuville vanhemmilleen. Muistan ensitapaamisen (kun se vihdoin tuli) jälkeen jotenkin ääneen hämmästelleeni sitä, että mies vaikutti hyvin erilaiselta vanhempiensa kanssa kuin minun / kavereidensa seurassa. Mies oli hyvin vaivautunut ja vähän suutahtikin, puhui jotakin rooliristiriidasta.

Se oli ehkä ensimmäisiä selkeitä merkkejä siitä, että mies on hyvin erikoisen äidin poika ja omituisen lapsuuden elänyt, eikä vielä aikuisenakaan ollut irtautunut lapsuudenkodissaan.

Mies on nyt ex, mutta vielä nelikymppisenä perheenisänäkin hänen huoneensa lapsuudenkodissa oli koskematon: Aku Ankat hyllyssä ja Suosikin julisteet seinillä.

Vierailija kirjoitti:

Joi kaksi tuoppia ravintolassa ennen kuin alkupalat saapuivat pöytään.

Jätä se juopposika!

Vierailija kirjoitti:

En mitään merkittävää koska olisin eronnut heti silloin. Nyt olen jumissa kun on yhteiset lapset ja itse opiskelen. Mies omistaa talon/hoitaa talouden ja omat sukulaiseni ja turvaverkkoni on toisella puolella Suomea.

Vähän niin kuin alkoholisti selittäisi ettei hänellä ole alkoholiongelmaa, vaan pystyy olemaan halutessaan juomatta. Sitä halua odotellessa keksien miljoona tekosyytä miksei sitä halua tule tai miksi jokin asia ei onnistu.

Olet vapaa eroamaan koska tahansa. Siihen ei tarvita kenenkään lupaa eikä hyväksyntää.

Kyllä asiat järjestyvät ja elämä kantaa, vaikkei itse jaksaisi edes kontata.

Mies oli välinpitämätön aiemmasta liitosta syntynyttä lasta kohtaan. Uskoin täysin miehen väitteet vieraannuttavasta eksästä ja yhteydenpidon vaikeuksista. Välillä tosin ne väitteet epäilytti, koska miehen eksän välit miehen vanhempiin on lämpimät. Perustin perheen kaikesta huolimatta ja aluksi meni hyvin. Mutta viime vuodet olen käytännössä ollut ihan yksinhuoltaja, vaikka ollaan aviossa. Miestä ei ole kiinnostanut meidän yhteinen perhe ja ihana lapsi parin ekan vuoden jälkeen enää ollenkaan, menee omissa harrastuksissa kaiket ajat ja raivoaa, jos niitä yrittää rajoitella.

En huomannut akan kotia tullessaan et pöksyt oli jäänyt matkalle. Vasta sitten aloin epäillä kun vieraat miehet palautti ne, sanoivat eukon jotain jättäneen heille ja akkansa käskeneet palauttaa ne oikealle omistajalle. En uskonut kun en käytä bussia ajaessani stringejä......en ymmärrä.....?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitään merkittävää koska olisin eronnut heti silloin. Nyt olen jumissa kun on yhteiset lapset ja itse opiskelen. Mies omistaa talon/hoitaa talouden ja omat sukulaiseni ja turvaverkkoni on toisella puolella Suomea.

Vähän niin kuin alkoholisti selittäisi ettei hänellä ole alkoholiongelmaa, vaan pystyy olemaan halutessaan juomatta. Sitä halua odotellessa keksien miljoona tekosyytä miksei sitä halua tule tai miksi jokin asia ei onnistu.

Olet vapaa eroamaan koska tahansa. Siihen ei tarvita kenenkään lupaa eikä hyväksyntää.

Kyllä asiat järjestyvät ja elämä kantaa, vaikkei itse jaksaisi edes kontata.

Mitäpä jos jättäisit itsellesi tuntemattomien ihmisten parisuhdeasiat ihan heidän itsensä mietittäväksi? Älä puutu toisten suhdeasioihin:

A rinne kirjoitti:

En huomannut akan kotia tullessaan et pöksyt oli jäänyt matkalle. Vasta sitten aloin epäillä kun vieraat miehet palautti ne, sanoivat eukon jotain jättäneen heille ja akkansa käskeneet palauttaa ne oikealle omistajalle. En uskonut kun en käytä bussia ajaessani stringejä......en ymmärrä.....?

Kokeile hei silleen, et ravistelet päätä ja sit kirjoitat ton uudestaan, jos sanat vaikka ois järjestyksessä?

Kaikkein tärkeimpänä merkkinä se, että minulla oli usein epämääräisen ahdistunut olo hänen kanssaan. Toisen kanssa kuuluu olla hyvä olla.

Säännöllinen kritisointi ja halu opettaa minua milloin missäkin asiassa. Tasa-arvoisessa ja toista arvostavassa suhteessa ei kritisoida ikävästi vaan jutellaan jos joku asia toisen tekemisissä mietityttää, ja kuunnellaan ja opitaan kumppanilta vastavuoroisesti.

Ikävään sävyyn puhuminen muista. Se oli merkki negatiivisuudesta, joka tuli täyttämään suhteen ilmapiirin. Puhe minua kohtaan muuttui vuosien varrella yhä negatiivisemmaksi.

Erolla uhkaaminen. Selvä varoitusmerkki! Olisi pitänyt ekan uhkauksen kohdalla todeta että ero on todellakin se paras vaihtoehto ja sanoa kiitos heippa.

Jos suuttui niin mykkäkoulua.