Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa?
Huonoissa suhteissa pitkään olleet: mitä hälytysmerkkejä et huomioinut jo alkuvaiheissa? Mitä kaikkea painoit villaisella ihastuneena?
Kommentit (1443)
Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistunut sössimään raha-asiansa pahemman kerran mikä lopulta johti ulosottoon ja ihan itse aiheutettu. Aikuinen mies kyseessä +40v. Tästä seurauksena jatkuvaa vitutusta, stressiä, kiukuttelua. Heijastui myös makkaripuuhiin mitkä ei sitten enää onnistunut ja vika pari vuotta(!!) suhteessa lähes seksittömiä. Kun otti väkevämpää alkoa sai raivokohtauksia - liittynee myöskin tuohon yleiseen vitutustilaan taloustilanteen takia. Liian pian sitä ruusunpunaiset lasit silmillä muutettiin yhteensä ja mentiin jopa naimisiin. No onneks ei jäänyt mitään paskaa itselle tästä niskaan ja sovussa erottiin. Nykyään jopa pinnallisesti edelleen kavereita, mukava ja hyvä ihminen muuten kyllä kyseessä ja toivon hänelle pelkkää hyvää tulevaisuudessa, mutta iso red flag tuollainen raha-asioiden sössiminen on!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla
Pitäisi. Ainoa syy jatkaa olisi se, että olet täysin tyytyväinen itsekin harvaan viestittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Onnistunut sössimään raha-asiansa pahemman kerran mikä lopulta johti ulosottoon ja ihan itse aiheutettu. Aikuinen mies kyseessä +40v. Tästä seurauksena jatkuvaa vitutusta, stressiä, kiukuttelua. Heijastui myös makkaripuuhiin mitkä ei sitten enää onnistunut ja vika pari vuotta(!!) suhteessa lähes seksittömiä. Kun otti väkevämpää alkoa sai raivokohtauksia - liittynee myöskin tuohon yleiseen vitutustilaan taloustilanteen takia. Liian pian sitä ruusunpunaiset lasit silmillä muutettiin yhteensä ja mentiin jopa naimisiin. No onneks ei jäänyt mitään paskaa itselle tästä niskaan ja sovussa erottiin. Nykyään jopa pinnallisesti edelleen kavereita, mukava ja hyvä ihminen muuten kyllä kyseessä ja toivon hänelle pelkkää hyvää tulevaisuudessa, mutta iso red flag tuollainen raha-asioiden sössiminen on!
Tuo kaikki sopii täydellisesti narsistin toimintamalliin. Myös tuo seksittömyys on niiiiin tunnusomaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla
Pitäisi. Ainoa syy jatkaa olisi se, että olet täysin tyytyväinen itsekin harvaan viestittelyyn.
En tarvitse ketään pitelemään kädestä 24/7, enkä mitään chattirumbaa mutta jotenkin tuntuu oudolta, että tutustumisvaiheessa ei pidetä kiinteämmin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilyttävä puhelinkäyttäytyminen. Räpläsi koko ajan luuria muka "työasioissa" eikä ollut kunnolla läsnä.
Oman intuition varoitukset, jotka ignoorasin, kun mies oli hyvä ja vakuuttava puheissaan. Hän sai mut tuntemaan itseni vainoharhaiseksi, kun ihmettelin ääneen tiettyjä asioita.
Repaleinen suhdehistoria, erot olleet aina toisen osapuolen syytä. Exien mustamaalaus ja minun ylistäminen tyyliin "olet niin erilainen kuin se akka".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla
Pitäisi. Ainoa syy jatkaa olisi se, että olet täysin tyytyväinen itsekin harvaan viestittelyyn.
En tarvitse ketään pitelemään kädestä 24/7, enkä mitään chattirumbaa mutta jotenkin tuntuu oudolta, että tutustumisvaiheessa ei pidetä kiinteämmin yhteyttä.
Niin eli et ole tyytyväinen. Lopeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla
Pitäisi. Ainoa syy jatkaa olisi se, että olet täysin tyytyväinen itsekin harvaan viestittelyyn.
En tarvitse ketään pitelemään kädestä 24/7, enkä mitään chattirumbaa mutta jotenkin tuntuu oudolta, että tutustumisvaiheessa ei pidetä kiinteämmin yhteyttä.
Varmaan kuitenkin haluat jonkun, joka on sinusta aidosti kiinnostunut ja innostunut ja rakastuisi sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot perhesuhteet. Mies ei ollut tekemisissä sen enempää vanhempiensa kuin sisarustensa kanssa.
Joskus se voi olla jopa hyvä merkki. Jos miehen perhe on myrkyllinen, niin parempi että on ottanut etäisyyttä tai katkaissut välit. Itse olen tehnyt niin suojellakseni omaa perhettäni. Kertoo mielestäni rohkeudesta ja vastuuntunnosta. Terveisin narsistivanhemman musta lammas.
Joskus myös perhe katkaisee välit narsistisia piirteitä, epävakautta ja vastuuttomuutta osoittaneeseen mieheen
Sekin on totta. Pointtini oli että vaikka ihminen ei ole tekemisissä perheensä kanssa, se ei suoraan tee hänestä huonoa kumppanikandidaattia. Hyvä selvittää ensin syy "perheettömyyteen" ennen kuin tuomitsee. On myös tilanteita joissa yksi lapsi suljetaan perheen ulkopuolelle jos hän kyseenalaistaa perheen kuninkaan/kuningattaren virheettömyyttä tai toimia. Perhesuhteet ovat harvoin yksinkertaisia ja pintapuolisesti on hankalaa päästä jyvälle perheen sisäisestä dynamiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot perhesuhteet. Mies ei ollut tekemisissä sen enempää vanhempiensa kuin sisarustensa kanssa.
Joskus se voi olla jopa hyvä merkki. Jos miehen perhe on myrkyllinen, niin parempi että on ottanut etäisyyttä tai katkaissut välit. Itse olen tehnyt niin suojellakseni omaa perhettäni. Kertoo mielestäni rohkeudesta ja vastuuntunnosta. Terveisin narsistivanhemman musta lammas.
Joskus myös perhe katkaisee välit narsistisia piirteitä, epävakautta ja vastuuttomuutta osoittaneeseen mieheen
Sekin on totta. Pointtini oli että vaikka ihminen ei ole tekemisissä perheensä kanssa, se ei suoraan tee hänestä huonoa kumppanikandidaattia. Hyvä selvittää ensin syy "perheettömyyteen" ennen kuin tuomitsee. On myös tilanteita joissa yksi lapsi suljetaan perheen ulkopuolelle jos hän kyseenalaistaa perheen kuninkaan/kuningattaren virheettömyyttä tai toimia. Perhesuhteet ovat harvoin yksinkertaisia ja pintapuolisesti on hankalaa päästä jyvälle perheen sisäisestä dynamiikasta.
Kokonaisuus ja teot ratkaisee. Samaa mieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia juttuja! Itse pohdin tässä uusinta tuttavuuttani: mies halunnut tutustua 9kk ja minä en ole innosrunut ennen kuin joulukuun alussa. Kahdesti nyt käyty kahveilla ja yksi yö vietetty yhdessä. Päätettiin, että katsotaan tuleeko meistä jotain mutta se ongelma: mies ei juuri viestittele mitään. Eli välimatkaa on reilu parisataa kilsaa, kuinka tässä nyt tutustua toiseen kun yhteydenpito on vähäistä?! Pitäisikö vaan suosiolla antaa olla
Pitäisi. Ainoa syy jatkaa olisi se, että olet täysin tyytyväinen itsekin harvaan viestittelyyn.
En tarvitse ketään pitelemään kädestä 24/7, enkä mitään chattirumbaa mutta jotenkin tuntuu oudolta, että tutustumisvaiheessa ei pidetä kiinteämmin yhteyttä.
Tuntuu oudolta... nämä ovat juuri niitä hälytysmerkkejä, joita alussa pitäisi huomata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Manta laappii Maunoa, Mauno laappii puhelinta, markkina laappii voitot.
Mahtipontisuus ja pinnallisuus. Tarve näyttää ulospäin, että ollaan menestyneitä ja varakkaita, siis rikkaampia kuin oikeasti ollaan. Olisi esimerkiksi pitänyt ostaa kallis bemari tai Audi velkarahalla, vaikka perus Toyota olisi ollut järkevämpi vaihtoehto suhteessa tulotasoon.
Toisessa suhteessa seksuaalisen kemian puute. Muutoin viihdyttiin loistavasti yhdessä eikä miehessä ollut mitään vikaa, mutta opin että jos "se jokin" puuttuu ei suhdetta kannata aloittaa. Jos olisin etsinyt ns. kumppanivanhempaa jonka kanssa hankkia lapsi muttei romanttista suhdetta, kyseinen ihminen olisi ollut nappivalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottotiedoton, nukkui kaverinsa nurkissa patjalla. Ainoat aktiviteetit kaljanjuonti, muiden päihteiden käyttö, pelaaminen ja sarjojen tuijottelu. Täysin kykenemätön puhumaan tunteistaan tai omista tarpeistaan. Pommitti puheluilla. Naljaili kustannuksellani jatkuvasti.
Tähän nyt varmaan pitää sanoa, että oma isäni on alkoholisti ja äiti narsisti. Että en ihmettele miesvalintojani. Nykyään tiedän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mököttäminen. Oli niitä varmasti muitakin, mutta tuo jäi mieleen asiana jonka olisi pitänyt laittaa herätyskellot huutamaan. Pienikin erimielisyys tai väärä sanavalinta saattoi yhtäkkiä käynnistää mykkäkoulun ja murjottamisen, sitten kun ryhtyi kyselemään että mikä on, piti syy kaivaa pakolla ulos ja lopulta se johtui jostain aivan merkityksettömästä asiasta jonka henkilö oli sitten paisutellut päänsä sisällä suureksi loukkaukseksi ja odotti että tulen matelemaan eteen anteeksipyynnön kera. Ajattelin ensin viattomasti että pieni vaivahan tuo on minulta olla kohteliaampi jatkossa ja olla loukkaamatta, mutta ajan mittaan noita mökötyksen aiheita tuli koko ajan vain enemmän ja enemmän puhumattakaan muista oikuista. Sitähän tuolla manipuloinnilla haetaan, toisen itsevarmuuden rapauttamista ja kontrollia tilanteesta. Kun riita aloitetaan, sillä saadaan toisen huomio itseensä täysin.
Jatkossa en siedä mökötystä tai mykkäkoulua hetkeäkään, se on kerrasta poikki jos aikuinen ihminen ei osaa avata suutaan ja puhua suoraan asioita halki.
Tuntuu, että iso osa välttelee, kammoksuu ja jopa pelkää rehellistä ja avointa keskustelua kumppani(ehdokkaa)n kanssa ja mieluummin vain olettaa, kuvittelee ja toivoo erinäisiä asioita niin kumppaniltaan kuin parisuhteeltaankin.
Sitten kun nämä kuvitellut/oletetut/toivotut asiat ei toteudukaan niin sitten loukkaannutaan/murjotetaan/mökötetään eikä edelleenkään puhuta, kunnes sitten jossain vaiheessa se sisälle säilötty katkeruus/viha/raivo ryöpsähtää toisen silmille.
Asiat selviää puhumalla ja sekö se sitten onkin se kaikenlaisen keskustelun välttelyn pohjasyy? Että keskustelemalla selviäisi kummallekin, ettei tässä oikein samanlaista ajatus- ja arvomaailmaa jaeta missään asioissa? Silloinhan se itsensä pettäminen menisi jo hankalaksi ja pitäisi aloittaa se kumppanin etsintä alusta eikä siihen oikein olisi aikaa eikä energiaakaan enää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epähygieenisyys. Vasta ekalla reissulla huomasin, ettei pese hampaita. Hyi hyi hyi.
Mies jäi ensimmäisen kerran suunnittelematta yöksi ja tarjosin hänelle kaapista uutta hammasharjaa. Mies vastasi ettei tarvitse ja jotenkin ajattelin, ettei vain kehtaa ottaa, että se olisi jotenkin vaivaksi minulle. Ei suinkaan, vaan totuudeksi paljastui myöhemmin, että hän ei vain koskaan pessyt hampaita.
Vastaavassa tilanteessa mies kyllä otti tarjotun hammasharjan, mutta totesi ääneen että ai sä oikein olet varautunut miesvieraisiin..
Ja itseasiassa jo tuosta olisi varmasti pitänyt ymmärtää, että mies on sekä omistuksenhaluinen ja supermustis, että tykkää hu¤ritella kuvitellen esim; että käyn töissä vain siksi jotta voisin panna siellä työkaverien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epähygieenisyys. Vasta ekalla reissulla huomasin, ettei pese hampaita. Hyi hyi hyi.
Mies jäi ensimmäisen kerran suunnittelematta yöksi ja tarjosin hänelle kaapista uutta hammasharjaa. Mies vastasi ettei tarvitse ja jotenkin ajattelin, ettei vain kehtaa ottaa, että se olisi jotenkin vaivaksi minulle. Ei suinkaan, vaan totuudeksi paljastui myöhemmin, että hän ei vain koskaan pessyt hampaita.
Vastaavassa tilanteessa mies kyllä otti tarjotun hammasharjan, mutta totesi ääneen että ai sä oikein olet varautunut miesvieraisiin..
Ja itseasiassa jo tuosta olisi varmasti pitänyt ymmärtää, että mies on sekä omistuksenhaluinen ja supermustis, että tykkää hu¤ritella kuvitellen esim; että käyn töissä vain siksi jotta voisin panna siellä työkaverien kanssa.
Sitä toivoisi että tollaisissa tapauksissa tyypin voisi ohjata pakollisen keskusteluavun piiriin aiheesta "jos puolisoni ei ole perijätär, hän joutuu tässä yhteiskunnassa käymään töissä ansaitakseen säällisen elannon, ja minulla on tähän faktaan harhainen suhtautuminen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismi.
Niitä palstalaiset kumppaneissa riittää. Itse olen elämäni aikana tavannut vain pari narsistia.
Niin. Mitä sitten?
Niin, sitä sitten, että siihen nähden, moniko ihminen on narsisti, on niitä palstalaisten kumppaneiksi sattunut melko paljon.
Niillä sattuu olemaan paljon kumppaneita, koska uhrien sietokyky on rajallinen. Eikä ketään kiinnosta jutut niistä normaaleista eksistä, narsisti sen sijaan on väkivaltainen sairas henkilö, joka tuhoaa kohteensa terveyttä ja ainakin itse haluan avata tiedostamattomien uhrien silmiä.
B klusterin muidenkin häiriöiden kuten epävakaiden ja huomiohakuisten käytös sisältää usein samoja piirteitä.
Todella karkealla jaottelulla narsismi on miesten ongelma ja epävakaus ja huomionhakuisuus on naisten ongelma. Nainen siis törmään todennäköisemmin heterosuhteessa narsistiin ja mies muihin b-klusterin piirteisiin ja kasvavassa määrin myös narsismiin.
Niinpä niin. Ja kun nämä kaksi kukkasta kohtaavat toisensa ja menevät kimppaan, niin se traumasidos onkin sitten niin tiivis että sitä ei murra mikään eikä kukaan. Kumpikin hyvin kierolla tavalla saa juuri sitä, mitä haluaa: narsisti osaa varmasti ajaa epävakaan aivan hysteerisen tarvitsevaiseksi itsestään, ja toisaalta epävakaa elää omaa itsetoteuttavaa profetiaansa todeksi: että häntä ei todellisuudessa kukaan rakasta aidosti, vaan hänen kuuluukin elää jatkuvasti pahassa olossa ja narskun pompoteltavana, sillä se on - siis hänen oman ydinuskomuksensa mukaan - hänen osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nähtiin sitten tässä joulun jälkeen useammin, pari kertaa viikossa tahdilla.
Viikonloppuja yhdessä, joskus olin siellä arkena yötä ja lähdin aamulla töihin jne.
Kaikki vaan meni tosi sujuvasti ja helposti.Pari kertaa myös menin neidin luokse suoraan töistä ja niin ettei hän ollut vielä edes kotona. Laitoin siinä ruokaa valmiiksi sun muuta kivaa. Tiedättekö, se on aika upea tunne kun siinä kokkailet keittiössä ja neiti tulee kotiin ja halaa sua takaapäin. Sellaiset pienet teot, kosketukset ja eleet tekee niin helvetisti siihen kokonaisuuteen.
No liirumlaarumit sikseen, hommat meni tosi hyvin ja side sen kuin syveni kummallakin.
Nyt päästään sitten siihen asiaan eli miksi olen täällä ja tällä mielellä.Neiti ehdotti taannoin, että haluanko lähteä kylpylään. No mennään, ehdottomasti!
Viime viikonloppuna sitten siellä oltiin ja asiat meni taas todella hyvin. Pulikoitiin, pantiin, pulikoitiin, pantiin ja mitä vielä. Sinä viimeisenä aamuna (viime sunnuntaina) huomasin aamulla tai paremminkin tuli tunne, että iiihan kaikki ei nyt jotenkin ole enää hyvin.
No ajattelin ensin, että okei, ehkä toisella on vain joku huono hetki tai jotain, kun kuitenkin edelleen oli läheinen, kosketuksessa ja yleisesti kaikki kuitenkin hyvin.
Ajeltiin siinä sitten neidin luokse, hengailtiin vielä hetki kunnes lähdin kotiin ottamaan arkea taas vastaan.
Sovittiin uudelleennäkemiset tälle viikonlopulle ja sitä rataa, kaikki pääosin hyvin.Kotiin ajaessa oli kuitenkin jo tosi jännä fiilis, että nyt ei kaikki ole ihan 100% kunnossa.
Maanantai-iltana laitoin viestiä ja kyselin, että miten paluu arkeen sujui. Vastauksena tuli vain, että "Aika perus, eipä mitään kummallista".
Tässä kohtaa tajusi viimeinkin, että okei kaikki ei ole hyvin. Täysin epätyypillinen viesti hänelle eikä edes kysellyt meikäläisen kuulumisia tai mitään.
Ei siinä muuten, mutta kun tosiaan täysin tyylistä poikkeava vastaus, niin hälytyskellot soi.
Tiistaina hän sitten laittoi aamusta viestiä, että "Toivottavasti sulla on hyvä työpäivä".
Palasi taas hetkeksi fiilis, että okei, ehkä se oli jotain hetkellistä vaan.No laimea viestittely, parin sanan vastaukset jatkui kuitenkin, joten himmailin itsekin aktiivisuutta, kun toinen vaikutti laimealta.
Päätin sitten torstaina kuitenkin soittaa illalla ja kysellä viikonlopun aikatauluista ja taas kerran jäi vähän vaikea kuva. Pääosin kaikki vaikutti olevan ihan hyvin, mutta kun vertauspohjana pitää sitä aiempaa viestittelyä ja kommunikaatiota, niin ero oli kyllä selvä.Eilen illalla sieltä sitten se tuli.
Viesti, että sori kun ollut vähän laimeaa yhteydenpitoa tämä viikko ja kuinka ei ole oikein tunnetasolla päässyt niin pitkälle kuin meikäläinen oli päässyt.
Taustalla myös meidän välimatka ja lapsi, joka tuo aikataulullisesti haasteita ja sitoo mut aika hyvin tähän nykyiseen asuinpaikkaan.
Neidillä myös ikää sen 33v., niin ehkä biologinen kellokin tikittää tietyllä tavalla (oma arvio).Tosi pahalta tuntuu, mutta objektiivisesti kun miettii, niin täysin valideja pointteja moni.
Alkuhuuman ne varmasti kestää ja on valmis uhrautumaankin asioiden puolesta, mutta ehkä sitten jos pitäisi tunnetasolla ja käytännössä seuraavia steppejä tehdä, niin realiteetit tulee vastaan.Se siitä sitten.
Voin rehellisesti myöntää, että tirautin muutamat kyyneleet eilen illalla.
jos tämä seuraava kommentti yhtään lohduttaa niin törmäsit perinteiseen ikisinkkuun. Eli ihmistyyppi, joka syystä tai toisesta pelkää sitoutua ja alkaa peruuttaa kun tajuaa että tästä on tulossa vakavaa. Yleensä näitä yli 30 ikisinkkuja yhdistää se että siellä teini-iän ja aikuisuuden maastossa eli 16-23v heitä on petetty ja se jättää arpia ja sitoutumiskammon
Tai sitten siellä reissussa tapahtui jotain, joka oli naiselle niin iso turnoff että juttu lopahti siihen. Meillä on tässä vain toisen osapuolen kertomus tapahtumista.
No niinhän näissä ihan kaikissa tarinoissa on vain toisen osapuolen kertomus.
Miksi sinä nyt yhtä aloit erikseen epäilemään?
Eri
Se syy, että millä niille diagnoosin saa? Diagnosoituja voi olla se 1%, mutta narsistiahan on täys mahdottomuus saada mihinkään päålääkärille, koska hänessä ei ole omasta mielestään mitään vikaa. Plus sitten on se lisäjoukko, jolla on paljon narsistisia piirteitä, mutta ei niitä kaikkia. (Näin mun yhdellä exällä. Ei ollut mitään rakkauspommitusta alussa, mutta pikkuhiljaa alkoi löytyä kontrollointi, lyttääminen, syyllistäminen, taloudellinen väkivalta ja lopulta lapsetkin arasteli isäänsä.)