Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ihmisestä joka kosketti syvältä?
16.01.2023 |
Olen ihastunut ns. väärään ihmiseen todella lujaa. Tapailimme vain hetken aikaa, mutten muista milloin olisin tuntenut samanlaisia tunteita ketään toista kohtaan. Hänen kanssa oli hyvä olla.
Tapailun loppumisen jälkeen olen yrittänyt pitää itseni kiireellisenä, mutta silti mietin ja pyörittelen ajatusta, mitä jos? Olen kaiken lisäksi todella herkkä niin aisteille kuin tunteille. Kuinka päästä yli?
Kommentit (187)
Nyt tuntuu tuolta, myöhemmin toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliks hänellä sit niinku niin iso🍆 et ihan syvälle asti painui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.
No tokihan siinä ensimmäisessä tilanteessa pitää yrittää kääntää vielä kaikki kivet että olisiko joku polku yhdessä eteenpäin, mutta ei enää sen jälkeen kun toinen on lähtenyt vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Kommentti ei ilmeisesti mennyt läpi, koska siinä oli voimasana. Mutta en minä ainakaan ruikuta tai pyydä jäämään, mutta ei se estä minua itkemästä itseäni uneen joka hiton ilta. Ei se itsekunnioitukseen liity. Fiksut ja itseään kunnioittavatkin ihmiset voi joskus kokea tyhmiä ja säälittäviä tunteita.
En sanonut, etteikö saisi olla vaikka minkälaisia tunteita, totta kai niitä on. Mutta perään en rupea itkemään, kärsin itsekseni sen minkä kärsin ja sitten eteenpäin.
Koskettiko ihan G - pisteeseen asti? Vai kuinka syvältä tarkalleen ottaen? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että kuinkako päästä yli. No ainakin se auttaa hitosti, ettei ole minkäänlaisissa yhteyksissä, eikä katso tätä missään somessa yms.. Aikani itseäni kidutin exän kanssa, joka halusi pitää yhteyksiä kunnes tämän tajusin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne itsellä. Pelkään, että tein suuren virheen kun laitoin jutun poikki.
Sinulle myös; Jos hän olisi välittänyt tarpeeksi, hän EU olisi päästänyt sinua pois. Vähintäänkin ottanut yhteyttä jälkikäteen.
Ei se homma toimi niin, että toista ei vain päästetä pois. Milläs estät kun toinen lähtee? Meinasitko, että pitää vapaudenriistoksi viedä tilanne?
Minä olen rakastanut ihan täysillä kun olen tullut jätetyksi, mutta perään ruikuttaminen ei auta mitään. Menee toiselta osapuolelta viimeinenkin kunnioitus. Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Rakkautta voi olla myös se että antaa rakkauden mennä. Esimerkiksi jos rakastamisesta huolimatta suhde on pelkkää helvettiä, niin parempi kummankin mennä omia teitään ja jommankumman pitää tämä päätös luopua silloin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne itsellä. Pelkään, että tein suuren virheen kun laitoin jutun poikki.
Sinulle myös; Jos hän olisi välittänyt tarpeeksi, hän EU olisi päästänyt sinua pois. Vähintäänkin ottanut yhteyttä jälkikäteen.
Ei se homma toimi niin, että toista ei vain päästetä pois. Milläs estät kun toinen lähtee? Meinasitko, että pitää vapaudenriistoksi viedä tilanne?
Minä olen rakastanut ihan täysillä kun olen tullut jätetyksi, mutta perään ruikuttaminen ei auta mitään. Menee toiselta osapuolelta viimeinenkin kunnioitus. Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Ei lähteminen aina perustu siihen rakastaako yhtäpaljon, enemmän tai vähemmän, vaiko ei. Minä olen aikoinaan eronnut ihmisestä jota rakastin enemmän kuin ketään. Rakastan vieläkin, 8 vuoden jälkeen. Me ei vain voitu olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne itsellä. Pelkään, että tein suuren virheen kun laitoin jutun poikki.
Sinulle myös; Jos hän olisi välittänyt tarpeeksi, hän EU olisi päästänyt sinua pois. Vähintäänkin ottanut yhteyttä jälkikäteen.
Ei se homma toimi niin, että toista ei vain päästetä pois. Milläs estät kun toinen lähtee? Meinasitko, että pitää vapaudenriistoksi viedä tilanne?
Minä olen rakastanut ihan täysillä kun olen tullut jätetyksi, mutta perään ruikuttaminen ei auta mitään. Menee toiselta osapuolelta viimeinenkin kunnioitus. Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Rakkaus ei ole aina jäämistä. Eikä kukaan voi tietää miksi toinen tekee kuten tekee, jos ei koskaan puhu tai kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Rakkautta voi olla myös se että antaa rakkauden mennä. Esimerkiksi jos rakastamisesta huolimatta suhde on pelkkää helvettiä, niin parempi kummankin mennä omia teitään ja jommankumman pitää tämä päätös luopua silloin tehdä.
Jo se on jommalle kummalle helvettiä, niin ei se ole terveellä pohjalla ollut muutenkaan. Minä puhun ihan tavallisesta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne itsellä. Pelkään, että tein suuren virheen kun laitoin jutun poikki.
Sinulle myös; Jos hän olisi välittänyt tarpeeksi, hän EU olisi päästänyt sinua pois. Vähintäänkin ottanut yhteyttä jälkikäteen.
Ei se homma toimi niin, että toista ei vain päästetä pois. Milläs estät kun toinen lähtee? Meinasitko, että pitää vapaudenriistoksi viedä tilanne?
Minä olen rakastanut ihan täysillä kun olen tullut jätetyksi, mutta perään ruikuttaminen ei auta mitään. Menee toiselta osapuolelta viimeinenkin kunnioitus. Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Rakkaus ei ole aina jäämistä. Eikä kukaan voi tietää miksi toinen tekee kuten tekee, jos ei koskaan puhu tai kysy.
Jos toinen menee niin pitkälle että lähtee, niin ei siinä puheet auta. Miten tätä nyt yritetään kääntää sen jätetyn vastuulle jotenkin?
Oikeaa rakkautta on päästää se rakastettu menemään, jos tilanne niin vaatii. Sillon sen toisen hyvinvointi on tärkeempää kun oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin tässä syksyn aikana todella kovaa mieheen, joka vaikuttaa myös ihastuneelta. Koskee ja halaa ihanasti, mikään ei ole ennen tuntunut niin hyvältä. Hänen lähellään on vain sanattoman hyvä olla. On kertonut minulle asioistaan ja ollut kiinnostunut minusta. Halausta pitemmälle ei olla menty vaikka haluja olisi ainakin minun puoleltani.
Olen tunnustanut olevani ihastunut, johon hän ei kommentoinut juuri mitään. Ollaan työkavereita, ja hän on sanonut että haluaisi jutella kunnolla. Kuitenkin kun ehdotan, että nähtäisiin vapaa-ajalla, ei edes vastaa viestiin. Töissä kuitenkin flirttaa ja piirittää. Tuntuu, että kaikki aika menee viestien odottamiseen häneltä, ajatukset pyörivät vain hänessä. Käytöksellään osoittaa että kiinnostusta olisi paljonkin mutta ei suostu tapaamaan eikä juttelemaan enempää.
Haluaisin jo unohtaa, mutta en voi ennen kuin hän on sanonut suoraan että ei kiinnosta. Miten tästä päästä eteen päin:(
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Todella väärin!
En tajua miksi jotkut ottaa oikeudekseen tehdä tällein pahaa! Varatut on varattuja. Piste.
Ei ole leikin asia.
Petetyt ihmiset ei toivu aina koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin tässä syksyn aikana todella kovaa mieheen, joka vaikuttaa myös ihastuneelta. Koskee ja halaa ihanasti, mikään ei ole ennen tuntunut niin hyvältä. Hänen lähellään on vain sanattoman hyvä olla. On kertonut minulle asioistaan ja ollut kiinnostunut minusta. Halausta pitemmälle ei olla menty vaikka haluja olisi ainakin minun puoleltani.
Olen tunnustanut olevani ihastunut, johon hän ei kommentoinut juuri mitään. Ollaan työkavereita, ja hän on sanonut että haluaisi jutella kunnolla. Kuitenkin kun ehdotan, että nähtäisiin vapaa-ajalla, ei edes vastaa viestiin. Töissä kuitenkin flirttaa ja piirittää. Tuntuu, että kaikki aika menee viestien odottamiseen häneltä, ajatukset pyörivät vain hänessä. Käytöksellään osoittaa että kiinnostusta olisi paljonkin mutta ei suostu tapaamaan eikä juttelemaan enempää.
Haluaisin jo unohtaa, mutta en voi ennen kuin hän on sanonut suoraan että ei kiinnosta. Miten tästä päästä eteen päin:(
Lopettakaa.
Ei yhtään viestiä eikä halausta.
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa rakkautta on päästää se rakastettu menemään, jos tilanne niin vaatii. Sillon sen toisen hyvinvointi on tärkeempää kun oma.
Te olette katsoneet liikaa nyyhkyleffoja. Kyllä oikeat ihmiset pyrkii olemaan sen kanssa jota rakastavat, joitakin hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä paitsi jos lähtijä kokisi puoliakaan siitä samasta rakastamisesta, niin eipä hän lähtisi.
Rakkautta voi olla myös se että antaa rakkauden mennä. Esimerkiksi jos rakastamisesta huolimatta suhde on pelkkää helvettiä, niin parempi kummankin mennä omia teitään ja jommankumman pitää tämä päätös luopua silloin tehdä.
Niin, en ole se jolle vastasit, mutta huomaathan vastanneesi viestiin jossa kyseenalaistettiin perään ruikuttamisen mielekkyys. Jos toinen on jättänyt siksi että suhde on pelkkää helvettiä, niin eihän silloin todellakaan kannata takaisin ruikuttaa.
Varatut ovat kuin siskon mies tai kummilapsi.
Ei siitä pohdita edes onko toinen kiinnostava.
Ne ei ole harkinnan piirissäkään. Edes mielessä.
Tarkoitin siis että epävakaalta puuttuu kaikki mahtailu ja uhriutuminen. Hänen on vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Lisäksi ei moiti ketään.
Nuo siis erona narsistiin, josta kokemusta lapsuuden perheestä.
Jos joku ei ymmärtänyt..