Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ihmisestä joka kosketti syvältä?
16.01.2023 |
Olen ihastunut ns. väärään ihmiseen todella lujaa. Tapailimme vain hetken aikaa, mutten muista milloin olisin tuntenut samanlaisia tunteita ketään toista kohtaan. Hänen kanssa oli hyvä olla.
Tapailun loppumisen jälkeen olen yrittänyt pitää itseni kiireellisenä, mutta silti mietin ja pyörittelen ajatusta, mitä jos? Olen kaiken lisäksi todella herkkä niin aisteille kuin tunteille. Kuinka päästä yli?
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettimällä jotakuta, josta ajatteli vuosia sitten samoin. Miettimällä sitten mitä nyt hänestä ajattelee. Kaikesta selviää ja pääsee yli. Ihminen, jota ennen ihaili voi vuosia myöhemmin olla jokin henkilö, jonka joskus kohtasi ja jolle toivoo vain hyvää, ei muuta.
Tämä. Niin vain laantui se teinirakkauskin, ja ss'e sitä seuraava, vaikka niin oli isot tunteet!! <3 <3
On tärkeää tietää pärjäävänsä ja pääsevänsä asioista yli. Minä tiedän pääseväni yli mieheni kuolemasta, jos hän kuolee ennen minua, ja tiedän selviäväni myös erosta.
Ota huomioon myös se että se oma pää tekee kaikenlaista kepposta myös.
Kun ihminen on eroamassa, niin se on iso elämänmuutos. Mieli halajaa jo rakkauden kokemusta, ja saattaa hyvin olla niin että se laastarisuhde,/ se jonka avulla vihdoin repi itsensä "kuolleesta" suhteesta pois, saakin turhan isot mittasuhteet.
Oma pää ikään kuin huijaa, ja etsii hormonimyrskyjä, kun on niin pitkään ollut vailla suuria tunteita.
Sitten pitää jossain vaiheessa myös alkaa miettimään sitä että mikä on rakkauden ja pakkomielteen ero. Siihen kannattaa hakea apua jo ihan ammattilaiselta, ettei käy niin kuin stalkkerilleni, jolla meni 15 vuotta elämästään minun kaipaamiseeni, jäi perhe ja lapset saamatta.
Mulla oli kerran poikakaveri, jolla oli 23cm pitkä. Se kyllä kosketti syvältä. Mutta äkkiä nämä unohtuu kun ottaa uuden kierrokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettimällä jotakuta, josta ajatteli vuosia sitten samoin. Miettimällä sitten mitä nyt hänestä ajattelee. Kaikesta selviää ja pääsee yli. Ihminen, jota ennen ihaili voi vuosia myöhemmin olla jokin henkilö, jonka joskus kohtasi ja jolle toivoo vain hyvää, ei muuta.
Tämä. Niin vain laantui se teinirakkauskin, ja ss'e sitä seuraava, vaikka niin oli isot tunteet!! <3 <3
On tärkeää tietää pärjäävänsä ja pääsevänsä asioista yli. Minä tiedän pääseväni yli mieheni kuolemasta, jos hän kuolee ennen minua, ja tiedän selviäväni myös erosta.
Ota huomioon myös se että se oma pää tekee kaikenlaista kepposta myös.
Kun ihminen on eroamassa, niin se on iso elämänmuutos. Mieli halajaa jo rakkauden kokemusta, ja saattaa hyvin olla niin että se laastarisuhde,/ se jonka avulla vihdoin repi itsensä "kuolleesta" suhteesta pois, saakin turhan isot mittasuhteet.
Oma pää ikään kuin huijaa, ja etsii hormonimyrskyjä, kun on niin pitkään ollut vailla suuria tunteita.
Sitten pitää jossain vaiheessa myös alkaa miettimään sitä että mikä on rakkauden ja pakkomielteen ero. Siihen kannattaa hakea apua jo ihan ammattilaiselta, ettei käy niin kuin stalkkerilleni, jolla meni 15 vuotta elämästään minun kaipaamiseeni, jäi perhe ja lapset saamatta.
Kiva vinkki aina tämä "hae apua ammattilaiselta". Kaksi terapeuttia ei ole saaneet minun ikävääni poistettua, en tiedä mikä enää tehoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voih... Täällä yksi mies joka koki samanlaisen tarinan työkaverin kanssa. Suhteesta tuli kuitenkin riitaisa kun toinen blokkasi varoittamatta eikä koskaan puhuttu asioita halki suuntaan jos toiseen. Olimme valmiita toisillemme kunnes yksi typerä pieni riita pilasi kaiken, jota en koskaan saanut edes pahoitella tai selittää. AP, et voi olla mitenkään sama henkilö, mutta ainahan sitä saa toivoa. Ikävä tätä ihmistä...
On varmaan jäätävää työpaikalla jos törmää kannattaisiko vaikka avata suu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voih... Täällä yksi mies joka koki samanlaisen tarinan työkaverin kanssa. Suhteesta tuli kuitenkin riitaisa kun toinen blokkasi varoittamatta eikä koskaan puhuttu asioita halki suuntaan jos toiseen. Olimme valmiita toisillemme kunnes yksi typerä pieni riita pilasi kaiken, jota en koskaan saanut edes pahoitella tai selittää. AP, et voi olla mitenkään sama henkilö, mutta ainahan sitä saa toivoa. Ikävä tätä ihmistä...
On varmaan jäätävää työpaikalla jos törmää kannattaisiko vaikka avata suu.
Yritetty on, mutta toinen sulkeutui täysin ja työpaikan tunnelma siinä samassa kun ei uskaltanut sanoa missä mennään vaan halusi nöyryyttää minua mykkäkoululla, eikä ratkaista asiaa keskustelemalla kuin aikuiset. Ei ihmekään jos ihmiset nykyään eivät uskalla treffailla kun on näitä ghostaajia yms...
Vierailija kirjoitti:
Soita jos ikävöit.
Onko tämä kovinkaan hyvä idea? Mitä jos se toinen ei halua kuulla minusta enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita jos ikävöit.
Onko tämä kovinkaan hyvä idea? Mitä jos se toinen ei halua kuulla minusta enää?
Sillä se selviää, eikä tarvitse jäädä miettimään. Jos kumpikin ajattelee niinkuin sinä, ei asiat edisty vaikka kumpikin ikävöisi.
Kyllä pitäisi riittää se, että tajuaa tulleensa hyväksikäytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi riittää se, että tajuaa tulleensa hyväksikäytetyksi.
Pitäisi ja pitäisi. Varmaan ei alunperinkään pitäisi ihastua ja rakastua väärään ihmiseen. Elämä on sellaista, ettei tunteet aina mene sen mukaan miten niiden järjen mukaan pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Miksi aina romantisoitte näitä juttuja? Jos mies haluaisi kanssasi jotain, niin hän ottaisi sen. Sen sijaan hän sai sinusta hetken huvia, puhuu lööperiä ja jatkaa vaimonsa pettämistä jonkun muun kanssa. End of story eikä tässä ole mitään "jatketaan ystävinä"- paskaa, vaan tuosta miehestä et kuule enää koskaan kun jäljet jäähtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Miksi aina romantisoitte näitä juttuja? Jos mies haluaisi kanssasi jotain, niin hän ottaisi sen. Sen sijaan hän sai sinusta hetken huvia, puhuu lööperiä ja jatkaa vaimonsa pettämistä jonkun muun kanssa. End of story eikä tässä ole mitään "jatketaan ystävinä"- paskaa, vaan tuosta miehestä et kuule enää koskaan kun jäljet jäähtyy.
Ihminen voi haluta kahta asiaa, jotka ovat keskenään niin pahassa ristiriidassa että toisesta on pakko luopua. Ei se tarkoita sitä, ettei kumpaakin olisi halunnut ja joskus omalla tavallaan jopa rakastanut. Toki kun toinen on valintansa tehnyt, niin se pitää hyväksyä ja sitä pitää kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Minä käyn samaa läpi. Tapaaminen aina vain vaikeampaa. Me molemmat onnettomia varattuja. Mutta sainpahan kokea sen 'kotiin tulemisen', hyvin joku kuvannut. Myös tuoksu sai minut hulluksi! Nyt pakko päästää vuosien jälkeen irti.
Mistä teitä haihattelijoita riittää? Miksi ihmeessä ette suoriltaan vain eroa noista väljähtyneistä suhteistanne vaan tuhlaatte elämäänne tommoseen haaveiluun? Aikuiset ihmiset nyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sinulla oli hyvä olla mutta kUN se toinen koki eri tavalla. Se sinun olisi tajuttava että et vaan voi terrorisoida.
Eikö Ap sanonut, että tämä toinen halusi jatkaa. Yhdessä päättivät sitten etteivät jatka.
Yhteinen päätös on harvoin niin yhteinen päätös kuin väitetään. Usein sekin on yhteinen päätös. kun toinen ilmoittaa haluavansa jatkaa eri teille ja toinen on niin fiksu, että kunnioittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Miksi aina romantisoitte näitä juttuja? Jos mies haluaisi kanssasi jotain, niin hän ottaisi sen. Sen sijaan hän sai sinusta hetken huvia, puhuu lööperiä ja jatkaa vaimonsa pettämistä jonkun muun kanssa. End of story eikä tässä ole mitään "jatketaan ystävinä"- paskaa, vaan tuosta miehestä et kuule enää koskaan kun jäljet jäähtyy.
Ihminen voi haluta kahta asiaa, jotka ovat keskenään niin pahassa ristiriidassa että toisesta on pakko luopua. Ei se tarkoita sitä, ettei kumpaakin olisi halunnut ja joskus omalla tavallaan jopa rakastanut. Toki kun toinen on valintansa tehnyt, niin se pitää hyväksyä ja sitä pitää kunnioittaa.
Mies on eläimenä yllättävän tyhmä, joten tällainen sonta ei mene itselleni ainakaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Miksi aina romantisoitte näitä juttuja? Jos mies haluaisi kanssasi jotain, niin hän ottaisi sen. Sen sijaan hän sai sinusta hetken huvia, puhuu lööperiä ja jatkaa vaimonsa pettämistä jonkun muun kanssa. End of story eikä tässä ole mitään "jatketaan ystävinä"- paskaa, vaan tuosta miehestä et kuule enää koskaan kun jäljet jäähtyy.
Ihminen voi haluta kahta asiaa, jotka ovat keskenään niin pahassa ristiriidassa että toisesta on pakko luopua. Ei se tarkoita sitä, ettei kumpaakin olisi halunnut ja joskus omalla tavallaan jopa rakastanut. Toki kun toinen on valintansa tehnyt, niin se pitää hyväksyä ja sitä pitää kunnioittaa.
Mies on eläimenä yllättävän tyhmä, joten tällainen sonta ei mene itselleni ainakaan läpi.
Siis väitätkö oikeasti, ettei kenelläkään ihmisellä voi mitenkään olla tunteita kahta ihmistä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Miksi aina romantisoitte näitä juttuja? Jos mies haluaisi kanssasi jotain, niin hän ottaisi sen. Sen sijaan hän sai sinusta hetken huvia, puhuu lööperiä ja jatkaa vaimonsa pettämistä jonkun muun kanssa. End of story eikä tässä ole mitään "jatketaan ystävinä"- paskaa, vaan tuosta miehestä et kuule enää koskaan kun jäljet jäähtyy.
Ihminen voi haluta kahta asiaa, jotka ovat keskenään niin pahassa ristiriidassa että toisesta on pakko luopua. Ei se tarkoita sitä, ettei kumpaakin olisi halunnut ja joskus omalla tavallaan jopa rakastanut. Toki kun toinen on valintansa tehnyt, niin se pitää hyväksyä ja sitä pitää kunnioittaa.
Mies on eläimenä yllättävän tyhmä, joten tällainen sonta ei mene itselleni ainakaan läpi.
Siis väitätkö oikeasti, ettei kenelläkään ihmisellä voi mitenkään olla tunteita kahta ihmistä kohtaan?
Väitän, koska ei todellakaan ole. Tai riippuu millaisista tunteista nyt puhut.
Oliko joku Nietzscheläinen tapaus?