Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ihmisestä joka kosketti syvältä?
16.01.2023 |
Olen ihastunut ns. väärään ihmiseen todella lujaa. Tapailimme vain hetken aikaa, mutten muista milloin olisin tuntenut samanlaisia tunteita ketään toista kohtaan. Hänen kanssa oli hyvä olla.
Tapailun loppumisen jälkeen olen yrittänyt pitää itseni kiireellisenä, mutta silti mietin ja pyörittelen ajatusta, mitä jos? Olen kaiken lisäksi todella herkkä niin aisteille kuin tunteille. Kuinka päästä yli?
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sinulla oli hyvä olla mutta kUN se toinen koki eri tavalla. Se sinun olisi tajuttava että et vaan voi terrorisoida.
Vierailija kirjoitti:
Joo sinulla oli hyvä olla mutta kUN se toinen koki eri tavalla. Se sinun olisi tajuttava että et vaan voi terrorisoida.
Eikö Ap sanonut, että tämä toinen halusi jatkaa. Yhdessä päättivät sitten etteivät jatka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päädyitte eroon?
Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.
Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.
Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.
Voi ei, todella kauheaa kuulla. Toivottavasti pääset elämässä eteenpäin. Oletko kokeillut terapiaa?
En ole, enkä aio.
Jos olette tarkoitettu toisille, tulette vielä tapaamaan. Tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut. Rakastuin epävakaaseen. Ei sitä lähelle-kauas-on-off -pelleilyä vaan jaksa. Vihainen ja etäinen ilman syytä. Hetken päästä taas ihana ja lämmin ihminen. Täysin ennustamaton.
Myös narsisti tekee tuota. Ero on siinä, että epävakaa on aidosti epävakaa ja käyttäytyy niin siksi, että oma tunne-elämä on sekaisin. Narsisti taas tekee samat temput manipuloidakseen kohteensa tunteita ja reaktioita (toki omakin tunnemaailma on viallinen).
Ihminen voi olla samanaikaisesti sekä epävakaa että narsistisia piirteitä omaava. Todella fucked up, niin sanotusti.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.
Voi olla, että sen toisen elämässä on sellaisia asioita ja tilanteita, että nykyisen elämän jättäminen taakse ei ole mahdollista. Silloin pitää valita sen mukaan mikä on järkevää ja joka ei esim aja puolisoa tekemään mitään itsetuhoista tai laajennettua sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Minä käyn samaa läpi. Tapaaminen aina vain vaikeampaa. Me molemmat onnettomia varattuja. Mutta sainpahan kokea sen 'kotiin tulemisen', hyvin joku kuvannut. Myös tuoksu sai minut hulluksi! Nyt pakko päästää vuosien jälkeen irti.
Itselläni nuo voimakkaat ihastumiset ovat aina liittyneet läheisriippuvuuteen. On kokenut sen toisen olevan jotain ainutlaatuista ja erityistä jota ilman ei voi elää. Tosiasiassa on ollut kyse omassa sisimmässä olevasta rakkausvajeesta jota yksikään ihminen ei voi täyttää.
On kyse lapsuuden traumasta, vanhemmuuden puutteesta. Sitä sitten velkoo lopunelämäänsä näiltä "sielunkumppaneilta" ja "kaksoisliekeiltä". Ellei jokin aja käsittelemään traumaa. Raastava ero ja sydänsuru voivat sen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni nuo voimakkaat ihastumiset ovat aina liittyneet läheisriippuvuuteen. On kokenut sen toisen olevan jotain ainutlaatuista ja erityistä jota ilman ei voi elää. Tosiasiassa on ollut kyse omassa sisimmässä olevasta rakkausvajeesta jota yksikään ihminen ei voi täyttää.
On kyse lapsuuden traumasta, vanhemmuuden puutteesta. Sitä sitten velkoo lopunelämäänsä näiltä "sielunkumppaneilta" ja "kaksoisliekeiltä". Ellei jokin aja käsittelemään traumaa. Raastava ero ja sydänsuru voivat sen tehdä.
Onneksi se kaikilla ei johdu traumoista tai muuten huonosta lapsuudesta tai elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni nuo voimakkaat ihastumiset ovat aina liittyneet läheisriippuvuuteen. On kokenut sen toisen olevan jotain ainutlaatuista ja erityistä jota ilman ei voi elää. Tosiasiassa on ollut kyse omassa sisimmässä olevasta rakkausvajeesta jota yksikään ihminen ei voi täyttää.
On kyse lapsuuden traumasta, vanhemmuuden puutteesta. Sitä sitten velkoo lopunelämäänsä näiltä "sielunkumppaneilta" ja "kaksoisliekeiltä". Ellei jokin aja käsittelemään traumaa. Raastava ero ja sydänsuru voivat sen tehdä.
Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni nuo voimakkaat ihastumiset ovat aina liittyneet läheisriippuvuuteen. On kokenut sen toisen olevan jotain ainutlaatuista ja erityistä jota ilman ei voi elää. Tosiasiassa on ollut kyse omassa sisimmässä olevasta rakkausvajeesta jota yksikään ihminen ei voi täyttää.
On kyse lapsuuden traumasta, vanhemmuuden puutteesta. Sitä sitten velkoo lopunelämäänsä näiltä "sielunkumppaneilta" ja "kaksoisliekeiltä". Ellei jokin aja käsittelemään traumaa. Raastava ero ja sydänsuru voivat sen tehdä.
Läheisriippuvuus ja heikko identiteetti. Ihailee toisessa jotakin piirrettä jonka haluaisi itsessä olevan. Epärealistista ihannointiahan se on, toisen nostamista jalustalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni nuo voimakkaat ihastumiset ovat aina liittyneet läheisriippuvuuteen. On kokenut sen toisen olevan jotain ainutlaatuista ja erityistä jota ilman ei voi elää. Tosiasiassa on ollut kyse omassa sisimmässä olevasta rakkausvajeesta jota yksikään ihminen ei voi täyttää.
On kyse lapsuuden traumasta, vanhemmuuden puutteesta. Sitä sitten velkoo lopunelämäänsä näiltä "sielunkumppaneilta" ja "kaksoisliekeiltä". Ellei jokin aja käsittelemään traumaa. Raastava ero ja sydänsuru voivat sen tehdä.
Onneksi se kaikilla ei johdu traumoista tai muuten huonosta lapsuudesta tai elämästä.
Tai sitten ei vaan tiedosta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut niin, että kuolemastakin on päästävä yli. Jos kyseinen ihminen tai kumppani siis kuolee. Ei silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä yli. Älä ajattele tuota erona, vaan kuolemana. Aika auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni nuo voimakkaat ihastumiset ovat aina liittyneet läheisriippuvuuteen. On kokenut sen toisen olevan jotain ainutlaatuista ja erityistä jota ilman ei voi elää. Tosiasiassa on ollut kyse omassa sisimmässä olevasta rakkausvajeesta jota yksikään ihminen ei voi täyttää.
On kyse lapsuuden traumasta, vanhemmuuden puutteesta. Sitä sitten velkoo lopunelämäänsä näiltä "sielunkumppaneilta" ja "kaksoisliekeiltä". Ellei jokin aja käsittelemään traumaa. Raastava ero ja sydänsuru voivat sen tehdä.
Läheisriippuvuus ja heikko identiteetti. Ihailee toisessa jotakin piirrettä jonka haluaisi itsessä olevan. Epärealistista ihannointiahan se on, toisen nostamista jalustalle.
Minulla on elinikäinen taipumus vahvoihin, yleensä enemmän tai vähemmän saavuttamattomiin ihastuksiin, mutta syyt on jotain ihan muuta kuin nuo. Ei minulla identiteetti ole hukassa enkä mitenkään erityisesti edes ihannoi niitä kohteita. Pikemminkin ihastun piirteisiin, jotka näen myös itsessäni. Samankaltaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päädyitte eroon?
Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.
Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.
Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.
Voi ei, todella kauheaa kuulla. Toivottavasti pääset elämässä eteenpäin. Oletko kokeillut terapiaa?
En ole, enkä aio.
Saanko kysyä miksi? Minulla se on ainakin auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Joo sinulla oli hyvä olla mutta kUN se toinen koki eri tavalla. Se sinun olisi tajuttava että et vaan voi terrorisoida.
Ja ketä tässä on terrorisoitu? Oletko kenties petetty puoliso, jonka salarakkaansa perään haikaileva kumppani puhuu korvat heiluen palturia ja väittää salarakkaan soittelevan perään, vaikka todellisuudessa menee ihan toisinpäin?
Mulle kävi hiukan samalla tavalla. Itse olen ollut jo hyvin nuoresta samassa suhteessa, joten toiseen rakastuminen tuli järkytyksenä.
Tuntui kuin vastaan olisi tullut "se ihminen" jonka kanssa olisin kuulunut yhteen, hän tunsi tämän saman yhteyden. Kuin olisimme tunteneet jo aiemmin.
Tiemme erosivat. Hän olisi varmaankin halunnut jatkaa tutustumista, mutta itse menin paniikkiin ja kerroin että en vain pysty.
Pitkän aikaa tunteet menivät laidasta laitaan ja kova ikävä oli molemminpuolin, irrottautuminen oli todella vaikeaa.
Itse sain apua terapiasta. Ymmärsin että olin rakastunut miehen piirteisiin, joita kaipaan itsessäni. Oma puolisoni on erilainen kuin minä, mutta sopivampi minulle. En kadu päätöstäni, mutta ikävöin välillä tunnetta joka tuli tuon toisen kanssa, hänen hymyään, nauruaan ja läheisyyttään. Hän oli mulle tärkeä ihminen ja kokemus.
Tämä!!