Kuinka päästä yli ihmisestä joka kosketti syvältä?

Vierailija kirjoitti:

Aika helpottaa. Vanhainkodissa muistelet tätä ihmistä lämmöllä, et enää tuntien surua ja kaivaten.

Ja jos hyvin käy, päädytte samaan vanhainkotiin ja rakastutte uudestaan. :)

Olen miettinyt samaa. Miehellä oli niin järjettömän pitkä kalu, että kukaan muu ei ole koskettanut läheskään yhtä syvältä. En osaa auttaa, sillä itse en ole päässyt yli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?

Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.

Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.

Olen eri, mutta miksi? Mitä minä teen ihmisellä, joka ei itse halua jäädä? Ei yksipuolella rakkaudella ole mitään virkaa.

Joskus ihminen ei lähde oman itsensä takia, vaan sen toisen. Samoin välillä tarvitsee vain kuulla toiselta sanat joista ymmärtää tämän toisenkin välittävän.

Jaa. Minusta kaikki muut syyt lähteä on tekosyitä. Todellinen syy on aina se, ettei rakastanut ja välittänyt tarpeeksi jäädäkseen. Kun itse tuntee jotain sellaista ettei sitä pysty kertakaikkiaan ohittamaan, tajuaa ettei se toinen voi mitenkään tuntea samoin jos hän pystyy kävelemään pois.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko unohtaa? Eikö voi kantaa mukanaan sitä hyvää kokemusta, jonka sai kokea ja valaa siitä uskoa, että niitä hyviä kokemuksia tulee vielä myöhemminkin, joko hänen tai jonkun toisen kanssa. 

Hyvää pettämiskokemusta? No, moraalinsa kullakin.

E n usko, että yli pääseminen olisi oikea tapa jatkaa. Ihmissuhteita kantaa mukanaan, mutta eropäätöksen takana on syitä, mitä olet punninnut mielessäsi. Voit nauttia tunteistasi, rakkaudesta, kaipuusta, mutta yhteen palaaminen ei ole silti vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?

Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.

Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.

Olen eri, mutta miksi? Mitä minä teen ihmisellä, joka ei itse halua jäädä? Ei yksipuolella rakkaudella ole mitään virkaa.

Joskus ihminen ei lähde oman itsensä takia, vaan sen toisen. Samoin välillä tarvitsee vain kuulla toiselta sanat joista ymmärtää tämän toisenkin välittävän.

Jaa. Minusta kaikki muut syyt lähteä on tekosyitä. Todellinen syy on aina se, ettei rakastanut ja välittänyt tarpeeksi jäädäkseen. Kun itse tuntee jotain sellaista ettei sitä pysty kertakaikkiaan ohittamaan, tajuaa ettei se toinen voi mitenkään tuntea samoin jos hän pystyy kävelemään pois.

Tuo ei ole totta. Jos ei uskalla rakastaa ja heittää itseään täysillä mukaan. Ei tiedä mitä se toinen haluaa, tunteeko hän edes samoin. Silloin kannattaa vielä kertoa tunteistaan, ettei toinen jää pimentoon ja ajattele omiaan.

Tämä siis Apn tilanteeseen. T. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne itsellä. Pelkään, että tein suuren virheen kun laitoin jutun poikki.

Sinulle myös; Jos hän olisi välittänyt tarpeeksi, hän EU olisi päästänyt sinua pois. Vähintäänkin ottanut yhteyttä jälkikäteen.

Etsikää helpompi heila, jonka kanssa asiat etenevät ja pääsette jatkamaan yhdessä eteenpäin. Tuo on vain vuosien hukkaan heittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?

Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.

Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.

Olen eri, mutta miksi? Mitä minä teen ihmisellä, joka ei itse halua jäädä? Ei yksipuolella rakkaudella ole mitään virkaa.

Joskus ihminen ei lähde oman itsensä takia, vaan sen toisen. Samoin välillä tarvitsee vain kuulla toiselta sanat joista ymmärtää tämän toisenkin välittävän.

Jaa. Minusta kaikki muut syyt lähteä on tekosyitä. Todellinen syy on aina se, ettei rakastanut ja välittänyt tarpeeksi jäädäkseen. Kun itse tuntee jotain sellaista ettei sitä pysty kertakaikkiaan ohittamaan, tajuaa ettei se toinen voi mitenkään tuntea samoin jos hän pystyy kävelemään pois.

Tuo ei ole totta. Jos ei uskalla rakastaa ja heittää itseään täysillä mukaan. Ei tiedä mitä se toinen haluaa, tunteeko hän edes samoin. Silloin kannattaa vielä kertoa tunteistaan, ettei toinen jää pimentoon ja ajattele omiaan.

Tämä siis Apn tilanteeseen. T. Eri.

Sinulla on näkemyksesi, muilla on omansa, et sinä voi väittää niitä sen epätodemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Etsikää helpompi heila, jonka kanssa asiat etenevät ja pääsette jatkamaan yhdessä eteenpäin. Tuo on vain vuosien hukkaan heittämistä.

Ei kai kukaan huvikseen saavuttamatonta haikailekaan. Joskus siitä väärään ihmiseen rakastumisesta on vaan yllättävän vaikea päästä yli. Ei sitä tunnetta voi noin vain siirtää parempaan kohteeseen.

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Jos olisitte toisillenne oikeat, löydätte keinon.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi päädyitte eroon?

Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.

Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.

Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Silti, silti kannattaa yrittää kaikkensa rakkauden eteen. Jos toinen vaikean tilanteen edessä on luovuttamassa, kannattaa kertoa ne tunteet vielä. Se ei ole ruikuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi päädyitte eroon?

Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.

Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.

Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.

Ehkä kannattaisi miettiä, miksi pistät kaiken onnesi yhden ihmisen, joka ei ole edes elämässäsi, varaan. Mikä elämässäsi on ollut niin vaikeaa, että pakenet sitä limerenssiin? Suosittelen Crappy Childhood Fairyn kanavaa Youtubessa tai jotain vastaavaa. 

Sait kerran hienon ihmisen hetkeksi elämääsi. Voit saada uusiakin. Ja tärkeintä on opetella olemaan oman elämänsä hienoin ja luotettavin henkilö, joka on aina itsesi puolella ja pitää huolen omista tarpeistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Silti, silti kannattaa yrittää kaikkensa rakkauden eteen. Jos toinen vaikean tilanteen edessä on luovuttamassa, kannattaa kertoa ne tunteet vielä. Se ei ole ruikuttamista.

Joo, en minä tarkoittanut solvata sitä ruikuttamiseksi kun joku muu niin tekee. Mutta itsestäni se tuntuu siltä. Säälittävältä, viimeisestä itsekunnioituksen rippeestä luopumiselta. En vaan pysty. Eikä se tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi olleet totta. Ei ihmisiä kannata testailla jättämällä. Rakkaus ei ole vahva, se on joskus ihan helkkarin hauras. Varsinkin valmiiksi satutetun ihmisen rakkaus. Ei kaikilla ole vaan voimia ottaa lisää kipua vastaan. Joskus sitä joutuu suojelemaan viimeistä ehjää palaa itsestään. Vetäytyä nuolemaan haavojaan, kun se ensimmäinen torjunta on tullut, sen sijaan että jäisi taistelemaan sitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi päädyitte eroon?

Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.

Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.

Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.

Ehkä kannattaisi miettiä, miksi pistät kaiken onnesi yhden ihmisen, joka ei ole edes elämässäsi, varaan. Mikä elämässäsi on ollut niin vaikeaa, että pakenet sitä limerenssiin? Suosittelen Crappy Childhood Fairyn kanavaa Youtubessa tai jotain vastaavaa. 

Sait kerran hienon ihmisen hetkeksi elämääsi. Voit saada uusiakin. Ja tärkeintä on opetella olemaan oman elämänsä hienoin ja luotettavin henkilö, joka on aina itsesi puolella ja pitää huolen omista tarpeistasi. 

Ongelma on siinä ettei kukaan muu ole hän. En halua ketään muuta, eikä edes kiinnosta kukaan muu. Kyse on ensirakkaudestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi päädyitte eroon?

Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.

Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.

Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.

Voi ei, todella kauheaa kuulla. Toivottavasti pääset elämässä eteenpäin. Oletko kokeillut terapiaa?

Toivottavasti en koskaa koe samaa tunnetta kuin sinä, silloin en rakastaisi nykyistä miestäni yhtä paljoa kuin nyt.