Kuinka päästä yli ihmisestä joka kosketti syvältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi päädyitte eroon?

Ja tiedän tunteen, käyn läpi ihan samaa ja olo on sietämätön. Olen kirjoittanut itselleni listan asioista, mitkä häiritsivät suhteessa, ja palaan aina siihen, kun alkaa olla sietämätön ikävä.

Minä taas puran asiaa kirjoittamalla. Päiväkirjaa, kavereille, terapeutille ja p*skoja runoja. Niin, ja tänne. Lisäksi hukuttauduin töihin, urheiluun, erilaisiin projekteihin ja viikonloppuisin tuoppiin. Mikään ei auta.

Minä kirjoitan kirjaa siinä toivossa, että kun saan sen valmiiksi, pääsen hänestä yli. Jos en pääse sittenkään, en usko että enää haluan elää. Jokainen vuosi hänen jälkeensä on ollut yhtä helvettiä, eikä tällaisessa elämässä ole mitään mieltä.

Ehkä kannattaisi miettiä, miksi pistät kaiken onnesi yhden ihmisen, joka ei ole edes elämässäsi, varaan. Mikä elämässäsi on ollut niin vaikeaa, että pakenet sitä limerenssiin? Suosittelen Crappy Childhood Fairyn kanavaa Youtubessa tai jotain vastaavaa. 

Sait kerran hienon ihmisen hetkeksi elämääsi. Voit saada uusiakin. Ja tärkeintä on opetella olemaan oman elämänsä hienoin ja luotettavin henkilö, joka on aina itsesi puolella ja pitää huolen omista tarpeistasi. 

Ongelma on siinä ettei kukaan muu ole hän. En halua ketään muuta, eikä edes kiinnosta kukaan muu. Kyse on ensirakkaudestani.

Ongelma on psyykeessäsi, miksi annat oman elämäsi valua hiekkaan siksi, että "roikut" saavuttamattomassa ensirakkaudessa. Mene terapiaan tai aloita self help. Sinä ansaitset parempaa kohtelua itseltäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Silti, silti kannattaa yrittää kaikkensa rakkauden eteen. Jos toinen vaikean tilanteen edessä on luovuttamassa, kannattaa kertoa ne tunteet vielä. Se ei ole ruikuttamista.

Joo, en minä tarkoittanut solvata sitä ruikuttamiseksi kun joku muu niin tekee. Mutta itsestäni se tuntuu siltä. Säälittävältä, viimeisestä itsekunnioituksen rippeestä luopumiselta. En vaan pysty. Eikä se tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi olleet totta. Ei ihmisiä kannata testailla jättämällä. Rakkaus ei ole vahva, se on joskus ihan helkkarin hauras. Varsinkin valmiiksi satutetun ihmisen rakkaus. Ei kaikilla ole vaan voimia ottaa lisää kipua vastaan. Joskus sitä joutuu suojelemaan viimeistä ehjää palaa itsestään. Vetäytyä nuolemaan haavojaan, kun se ensimmäinen torjunta on tullut, sen sijaan että jäisi taistelemaan sitä vastaan.

Ymmärrän pointin. Hankalaksi asia muuttuu siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet ajattelet noin. Jää ehkä se parhain rakkaus kokematta jos koskaan ei nöyrry. En itse usko, että kukaan jättää testimielessä, välillä vain ei löydä muuta keinoa jos ei osaa puhua niistä tunteista. Menee ikäänkuin solmuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Silti, silti kannattaa yrittää kaikkensa rakkauden eteen. Jos toinen vaikean tilanteen edessä on luovuttamassa, kannattaa kertoa ne tunteet vielä. Se ei ole ruikuttamista.

Joo, en minä tarkoittanut solvata sitä ruikuttamiseksi kun joku muu niin tekee. Mutta itsestäni se tuntuu siltä. Säälittävältä, viimeisestä itsekunnioituksen rippeestä luopumiselta. En vaan pysty. Eikä se tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi olleet totta. Ei ihmisiä kannata testailla jättämällä. Rakkaus ei ole vahva, se on joskus ihan helkkarin hauras. Varsinkin valmiiksi satutetun ihmisen rakkaus. Ei kaikilla ole vaan voimia ottaa lisää kipua vastaan. Joskus sitä joutuu suojelemaan viimeistä ehjää palaa itsestään. Vetäytyä nuolemaan haavojaan, kun se ensimmäinen torjunta on tullut, sen sijaan että jäisi taistelemaan sitä vastaan.

Ymmärrän pointin. Hankalaksi asia muuttuu siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet ajattelet noin. Jää ehkä se parhain rakkaus kokematta jos koskaan ei nöyrry. En itse usko, että kukaan jättää testimielessä, välillä vain ei löydä muuta keinoa jos ei osaa puhua niistä tunteista. Menee ikäänkuin solmuun.

Jos on heikko eikä uskalla vahvistua niin minkäs tuo sille sitten voi. Itse olen sen verran vahva ja heikko, että voin antaa itseni hajota ja tiedän korjautuvani taas, tiedän, että voin tulla vastaan ja tehdä työtä toisenkin edestä, mutta toisaalta aina se ei kannata. Hän saattaa olla niin heikoilla elämässään, ettei ole voimia, ei sitten ehkä olisi voimia siihen ihmissuhteeseenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.

Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.

-Ap

Anna aikaa ja hyväksy tilanne. Ei tunteiden kohdetta voi valita, eikä pelkkä tunne ole keneltäkään pois. Hyväksy tunteesi osaksi itseäsi, vaikka tekoja ei olisikaan. Ajan kanssa ne haalenee, tai ainakin opit elämään niiden kanssa. Jos ei muuta niin sait tuosta kokemuksesta voimia, tai ainakin ajatuksia, eroon huonosta suhteesta? Oikeasti luulen, mitä olen muilta kuullut, että yllättävän monilla on salaisuuksia ja sellaisia koettuja asioita mistä ei ihan kaikille kerrota. Silti me vaan ollaan ja eletään päivä kerrallaan, ja ne kokemukset on osa meitä.

Itse rakastuin väärään mieheen 11v sitten. Erosin ja ollaan välillä vaihdettu kuulumisia ja nähtykin. Ei siinä ole mitään järkeä realistisesti ajateltuna, mutta tunne on vahva. Aluksi yritin eroon siitä tunteesta, mutta kun kävi liian raskaaksi, niin päätin hyväksyä ja keskittyä elämään sen kanssa. Ajan kanssa onnistuu, vaikka nyt varmaan tämä kaikki kuulostaa kaukaiselta ja ehkä typerältäkin. 

Minä ihastuin tosi voimakkaasti ihmiseen jonka kanssa vietin muutaman tunnin juhlissa syksyllä. Luulen että kemia oli molemminpuolinen. Me ikään kuin liimauduimme toisiimme heti tilaisuuden alkaessa ja hänen kanssaan oli niin hyvä olla. Ajattelin siinä että tämän ihmisen kanssa voisin istua loppuelämän samalla sohvalla. Mutta samalla ajattelin että tuollainen ihminen minulla on jo kotona. En lopulta ottanut tähän ihastukseen yhteyttä tilaisuuden jälkeen vaikka välillä sitä mietin. Se oli ihana kohtaaminen, mutta kotona oleva ihminen on myös ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Silti, silti kannattaa yrittää kaikkensa rakkauden eteen. Jos toinen vaikean tilanteen edessä on luovuttamassa, kannattaa kertoa ne tunteet vielä. Se ei ole ruikuttamista.

Joo, en minä tarkoittanut solvata sitä ruikuttamiseksi kun joku muu niin tekee. Mutta itsestäni se tuntuu siltä. Säälittävältä, viimeisestä itsekunnioituksen rippeestä luopumiselta. En vaan pysty. Eikä se tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi olleet totta. Ei ihmisiä kannata testailla jättämällä. Rakkaus ei ole vahva, se on joskus ihan helkkarin hauras. Varsinkin valmiiksi satutetun ihmisen rakkaus. Ei kaikilla ole vaan voimia ottaa lisää kipua vastaan. Joskus sitä joutuu suojelemaan viimeistä ehjää palaa itsestään. Vetäytyä nuolemaan haavojaan, kun se ensimmäinen torjunta on tullut, sen sijaan että jäisi taistelemaan sitä vastaan.

Ymmärrän pointin. Hankalaksi asia muuttuu siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet ajattelet noin. Jää ehkä se parhain rakkaus kokematta jos koskaan ei nöyrry. En itse usko, että kukaan jättää testimielessä, välillä vain ei löydä muuta keinoa jos ei osaa puhua niistä tunteista. Menee ikäänkuin solmuun.

Siitä, ettei jää perään ruikuttamaan ja armoa kerjäämään kun toinen on jo lopettanut jutun on ihan hirveän pitkä matka siihen, että itse aktiivisesti jättäisi sen rakastamansa ihmisen. Minusta ne on aivan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos tämä kyseinen mies olisi sinua rakastanut, tai edes välittänyt, hän ei olisi antanut sinun lähteä. Hän olisi pyytänyt vielä jäämään, tai edes juttelemaan vielä asiasta ennen lopullista päätöksentekoa.

Emme me kai tiedä, onko mies yrittänyt puhua Ap:ta ympäri. Sitäpaitsi en minä ainakaan ruikuta rakastamaani ihmistä takaisin. Ei se minun rakkauttani tai välittämistäni vähennä. Itsekunnioitus, itsesuojeluvaisto, toisen päätöksen kunnioittaminen jne.

Silti, silti kannattaa yrittää kaikkensa rakkauden eteen. Jos toinen vaikean tilanteen edessä on luovuttamassa, kannattaa kertoa ne tunteet vielä. Se ei ole ruikuttamista.

Joo, en minä tarkoittanut solvata sitä ruikuttamiseksi kun joku muu niin tekee. Mutta itsestäni se tuntuu siltä. Säälittävältä, viimeisestä itsekunnioituksen rippeestä luopumiselta. En vaan pysty. Eikä se tarkoita sitä ettei ne tunteet olisi olleet totta. Ei ihmisiä kannata testailla jättämällä. Rakkaus ei ole vahva, se on joskus ihan helkkarin hauras. Varsinkin valmiiksi satutetun ihmisen rakkaus. Ei kaikilla ole vaan voimia ottaa lisää kipua vastaan. Joskus sitä joutuu suojelemaan viimeistä ehjää palaa itsestään. Vetäytyä nuolemaan haavojaan, kun se ensimmäinen torjunta on tullut, sen sijaan että jäisi taistelemaan sitä vastaan.

Ymmärrän pointin. Hankalaksi asia muuttuu siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet ajattelet noin. Jää ehkä se parhain rakkaus kokematta jos koskaan ei nöyrry. En itse usko, että kukaan jättää testimielessä, välillä vain ei löydä muuta keinoa jos ei osaa puhua niistä tunteista. Menee ikäänkuin solmuun.

Jos on heikko eikä uskalla vahvistua niin minkäs tuo sille sitten voi. Itse olen sen verran vahva ja heikko, että voin antaa itseni hajota ja tiedän korjautuvani taas, tiedän, että voin tulla vastaan ja tehdä työtä toisenkin edestä, mutta toisaalta aina se ei kannata. Hän saattaa olla niin heikoilla elämässään, ettei ole voimia, ei sitten ehkä olisi voimia siihen ihmissuhteeseenkaan. 

Mikäköhän tämänkin kommentin tarkoitus oli, paitsi ylentää itseä ja lytätä tuntemattomia?

Saman kokenut. Rakastuin epävakaaseen. Ei sitä lähelle-kauas-on-off -pelleilyä vaan jaksa. Vihainen ja etäinen ilman syytä. Hetken päästä taas ihana ja lämmin ihminen. Täysin ennustamaton.

Odota 10 vuotta, niin kyllä tunteet ovat jo luultavasti laimenneet. Kokemuksesta kerron. 😬

Vierailija kirjoitti:

Saman kokenut. Rakastuin epävakaaseen. Ei sitä lähelle-kauas-on-off -pelleilyä vaan jaksa. Vihainen ja etäinen ilman syytä. Hetken päästä taas ihana ja lämmin ihminen. Täysin ennustamaton.

Myös narsisti tekee tuota. Ero on siinä, että epävakaa on aidosti epävakaa ja käyttäytyy niin siksi, että oma tunne-elämä on sekaisin. Narsisti taas tekee samat temput manipuloidakseen kohteensa tunteita ja reaktioita (toki omakin tunnemaailma on viallinen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokenut. Rakastuin epävakaaseen. Ei sitä lähelle-kauas-on-off -pelleilyä vaan jaksa. Vihainen ja etäinen ilman syytä. Hetken päästä taas ihana ja lämmin ihminen. Täysin ennustamaton.

Myös narsisti tekee tuota. Ero on siinä, että epävakaa on aidosti epävakaa ja käyttäytyy niin siksi, että oma tunne-elämä on sekaisin. Narsisti taas tekee samat temput manipuloidakseen kohteensa tunteita ja reaktioita (toki omakin tunnemaailma on viallinen). 

Joo tiedän. Narsistista kokemusta lapsuuden perheestä. Tältä puuttuu kaikki mahtailu ja uhriutuminen. Hänen on vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Lisäksi ei moiti ketään.

Laita hänelle joskus viestiä.

:(

Jotkut ihmiset ovat hyvin intensiivisiä kaikkien kanssa. Tulkitaan helposti kemiaksi vaikka kyse on tietyllä tavalla manipuloinnista, flirtistä, karismasta, esityksestä.

Onko siitä nyt sitten ihan pakko päästä yli? Etkö voisi elää asian kanssa jotenkin?

Aloita vaikka joku uusi harrastus tai lähde opiskelemaan!

Uusia kyllä tulee vielä.

Odota.

Vierailija kirjoitti:

Odota.

Odota, mitä?

Ei kummallakaan teillä ole voinut olla kovinkaan hyvä suhde jos noin ihastuitte.