Lue keskustelun säännöt.
Kuinka päästä yli ihmisestä joka kosketti syvältä?
16.01.2023 |
Olen ihastunut ns. väärään ihmiseen todella lujaa. Tapailimme vain hetken aikaa, mutten muista milloin olisin tuntenut samanlaisia tunteita ketään toista kohtaan. Hänen kanssa oli hyvä olla.
Tapailun loppumisen jälkeen olen yrittänyt pitää itseni kiireellisenä, mutta silti mietin ja pyörittelen ajatusta, mitä jos? Olen kaiken lisäksi todella herkkä niin aisteille kuin tunteille. Kuinka päästä yli?
Kommentit (187)
Miettimällä jotakuta, josta ajatteli vuosia sitten samoin. Miettimällä sitten mitä nyt hänestä ajattelee. Kaikesta selviää ja pääsee yli. Ihminen, jota ennen ihaili voi vuosia myöhemmin olla jokin henkilö, jonka joskus kohtasi ja jolle toivoo vain hyvää, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän olen ulissut omaa ihastustani jo 3 viikon ja 18 sivun verran toisessa ketjussa. :D
https://www.vauva.fi/keskustelu/4940833/varatusta-tykkaaminen
Hetken näytti jo lupaavalta, nyt on taas iskenyt uusi taantuminen.
Vierailija kirjoitti:
Miettimällä jotakuta, josta ajatteli vuosia sitten samoin. Miettimällä sitten mitä nyt hänestä ajattelee. Kaikesta selviää ja pääsee yli. Ihminen, jota ennen ihaili voi vuosia myöhemmin olla jokin henkilö, jonka joskus kohtasi ja jolle toivoo vain hyvää, ei muuta.
Tämä on muuten auttanut minuakin. Tieto, että kaikista aiemmistakin on päässyt yli. Niin tästäkin päästään.
Tuskin koskaan unohdat, mutta opit elämään. Joskus kun tulee ikävä, silloin kerro se hänelle.
Mä vannoin, etten aio suhun rakastua
Mut tulipalo on irti ja mä haluun sua
Niinku hullu, tuhlaan tulitikkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Sama koettu aikanaan. Rakastuin nuorempana perheelliseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika helpottaa. Vanhainkodissa muistelet tätä ihmistä lämmöllä, et enää tuntien surua ja kaivaten.
Vaan aika tuntee rajansa
On vierailumme nopea.
Sinä olet kauneinta
Minkä ehdin kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne itsellä. Pelkään, että tein suuren virheen kun laitoin jutun poikki.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Miksi kukaan ihastuu tai rakastuu väärään ihmiseen? Ei niitä aina saa päättää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Mutta kuinka hyvin loppupeleissä tunsitte? Missä realismi, oliko kaikki vaan pinkkiä ja kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Kommentti ei ilmeisesti mennyt läpi, koska siinä oli voimasana. Mutta en minä ainakaan ruikuta tai pyydä jäämään, mutta ei se estä minua itkemästä itseäni uneen joka hiton ilta. Ei se itsekunnioitukseen liity. Fiksut ja itseään kunnioittavatkin ihmiset voi joskus kokea tyhmiä ja säälittäviä tunteita.
Tiedän mistä puhut. Ottaa koville ja voi mennä kauan, mutta lopulta kun elämään toivottavasti tulee uusia merkityksellisä ihmisiä, niin helpottaa. Nykyään muistelen vain lämmöllä, ei enää luopumiseen liittyvää epätoivoa ja tuskaa. Mutta ikinä en unohda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.
Olen eri, mutta miksi? Mitä minä teen ihmisellä, joka ei itse halua jäädä? Ei yksipuolella rakkaudella ole mitään virkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat varattuja. Itse tosin nyt eroamassa. Kerroin kumppanilleni tästä ja tajusimme yhdessä, ettei löydetä toisistamme enää onnea. Parempi jatkaa ystävänä vielä kun ihastuin näin paljon toiseen.
Ja tiedän sanomatta sen itsekin, että oli moraalisesti väärin tapailla edes.
-Ap
Tottakai mutta elämä nyt ei aina mene niinkuin ajattelisi. Itsellä kävi tuo aivan sama n. 5 vuotta sitten, tuntui ettei millään pääse yli ja surin häntä pari vuotta..
Lohduttako jos kerron että nyt mulla on aivan ihana uusi rakkaus elämässä, paljon parempi kuin edellinen..
Paitsi se toinen olisi ollut parempi, mutta et saanut sitä.
En saanut en ja voin ihan käsi sydämellä sanoa että ei todellakaan olisi ollut! Jos nämä kaksi miestä olisi rinnakkain mulle valittavissa en epäröisi hetkeäkään. Varmaan vierasta sulle mutta ihminen kehittyy tässä matkan varrella ja myöskin
oppii tapaamiensa ihmisen kautta jotain itsestään ja toisistaan. Tää nykyinen kumppani on sellanen mitä en olis edes osannut toivoa kohtaavani. Rakkaus häntä kohtaan tuntuu täydemmältä ja paremmalta kaikin tavoin kuin tuo edellinen mitä toki silloin pidin isoimpana ikinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele sitä niin, ettei hän sinusta tarpeeksi välittänyt jotta olisi pyytänyt jäämään. Miksi siis ikävöidä sellaista ihmistä?
Jos minut jätetään, ei ole minun vastuullani ruikuttaa perään ja pyydellä jäämään. Kyllä sen pitää lähteä sieltä vastapuolelta se aloite siitä, että voisiko tämän vielä korjata. Itsekunnioitusta pitää olla sen verran.
Kannattaa välillä niellä se ylpeys ja pyytää toista jäämään. Jos oikeasti rakastaa. Ja välittää.
Olen eri, mutta miksi? Mitä minä teen ihmisellä, joka ei itse halua jäädä? Ei yksipuolella rakkaudella ole mitään virkaa.
Joskus ihminen ei lähde oman itsensä takia, vaan sen toisen. Samoin välillä tarvitsee vain kuulla toiselta sanat joista ymmärtää tämän toisenkin välittävän.
Tuttu juttu vuosien takaa. Ihastus meni kyllä ohitse, mutta tilalle on tullut lähinnä satunnaisia treffailuja ja painostus, että pitäisi tyytyä platoniseen suhteeseen tai naisystävään, jonka kanssa käydä kulttuuririennoissa yms. Arvostan ystävyyttä, mutta parisuhde ja romanttinen rakkaus ovat kuitenkin täysin eri rakkaudenmuotoja, kuin toverillinen rakkaus eikä satunnainen seksi korvaa yhteyttä, jossa on myös tunteet mukana puhumattakaan kumppanuudesta.