Lue keskustelun säännöt.
HS: "Naiset eivät voi jatkaa kotien yksinvaltiaina miehille tulee antaa enemmän tilaa"
04.01.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009298712.html
Joku oli kirjoittanut hesarissa noin ja antoi silti tekstissä sellaisen kuvan, että miehet eivät kotona osaa mitään. Miksi tämä ilmaistaan aina näin, eli miksi ei koskaan puhuta siitä että miehet eivät sitä tilaa itse ota vaan se pitää naisten antaa?
Kommentit (460)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodit on yleensä sisustettu naisen maun mukaan. En osaa kuvitella miestä, joka vapaaehtoisesti haluaisi englanninkielisiä mietelauseita pitkin kodin seiniä. Tämä vain yksi esimerkki.
Minä en osaa edes kuvitella naista, joka haluaisi englanninkielisiä mietelauseita pitkin kodin seiniä. Tiedän kyllä, että sellaisia on, koska olen nähnyt lehtikuvissa. Mutta en tunne yhtäkään henkilökohtaisesti.
Eikö mies jo siinä kohtaa, kun menee sellaisen naisen asuntoon ensimmäistä kertaa, hoksaa, että nyt heillä kahdella on kovin erilaiset näkemykset siitä, millainen on viihtyisä koti?
Heti kun naisella on valta, tullaan kertomaan miten miehelle pitää antaa valtaa.
Missä on sukunimien tasa-arvo? :D Ilmeisesti siis perheet saavat valita vain miehen vallan? Miksi miehet eivät vaihda sukunimiään? Kauheaa itsevaltijuutta! On se kumma kun naisia kannustetaan valitsemaan miehen valta historiallisen PAKKOLAIN mukaan, mutta akka tulee kertomaan miten perheiden tulee VALITA HEIDÄN OMA YKSITYINEN DYNAMIIKKANSA.
On tasan VAPAA VALINTA ETTÄ NAISELLA ON VALTA PERHEESSÄ. KENES SUKUNIMI JATKUU AINA ;)? Ettei vaan miehen!
Tajuatteko että jotkut naiset haluavat VALTAA ja se on heidän VAPAA VALINTANSA. Ettekö kannusta miehiä käyttämään VAPAATA VALINTAANSA naisen valtaan? Missä on VAPAUS?
Lääkkeet? Ei kenenkään ole pakko tehdä mitään jos ei halua. Kyse on siitä että ne miehet helpottaisivat naisten kokemaa taakkaa, mutta sekin on sortoa, joten unohdetaan tämäkin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ikivanhoilla kotteroilla ajoitte, jos itse niitä fiksasit eikä huoltamo?
Suomalainen auto on keskimäärin 13 vuotta vanha. Ei yli 10 vuotiasta kannata pikkufiksiin viedä korjaamolle. Ja jos on käsistään kätevä ja on piha jossa puuhata, kannattaa vähän isommatkin hoitaa itse ellei tienaa nettona sitä 80€/h (eli päälle 20tonnia kuussa), jonka korjaamot veloittaa.
Minä arvotan omaa vapaa-aikaani sen verran korkealle että en ala ulkotiloissa kädet kohmeessa vääntelemään ruosteisia ruuveja auki. Maksan mielellään siitä että joku muu tekee sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin, että ennen lapsia mies teki aika paljonkin asioita oma-aloitteisesti ja kotityöt jaettiin aika tasapuolisesti. Lasten myötä, varsinkin heidän kasvaessa, metatöiden määrä on kasvanut ja yksi arkea raskauttava piirre on, että se oma-aloitteisuus on kadonnut. Kaikki jää vaimon huolehdittavaksi eikä mitään tapahdu mieslähtöisesti. Tekee kyllä, jos pyytää, käskee ja aikatauluttaa. Mutta jos ei koko ajan nainen muistuta lasten harrastuksista, koulun tapahtumista, siivouksesta, lomista, ruokailusta jne. niin ei tapahdu mitään. Joulu oli taas hyvä osoitus tästä. Siivous, koristeet, opettajien muistamiset, harrastusesiintymiset, joulujuhlat, lahjat, ruoka ja mummolakäynnit jäivät täysin naisen vastuulle. Muuten oltaisiin jääty ilman joulua ja aattona ihmetelty, että syödäänkö nyt viikko nuudeleita ja pakastevihanneksia
Joo, mihin se oma-alotteisuus oikein katoaa. Kun joskus väsyneenä tiuskin, etten jaksa tehdä kaikkea yksin niin mies vastaa että kyllä hän auttaa kun pyydät. Mutta kun EN JAKSA AINA PYYTÄÄ. Eikö ihan pyytämättä itsekin voi pestä saastaisen wc-pytyn tai laittaa pyykkejä, tiskata tai hankkia isälleen sen isänpäivälahjan...
Ihminen on oma-aloitteinen niiden asioiden suhteen jotka ovat hänelle tärkeitä ja joista kokee saavansa hyötyä.
Jos vessa olisi aina siivoamatta miehen takia niin silloin vessan siisteys ei vain ole miehen mielestä kovin tärkeää. Ei se sen kummempaa ole. Ihmisen prioriteetit elämässä näkee hyyvin siitä mitä hän automaattisesti tekee ja hoitaa.
Joo, mutta lapsiperheessä ei vaan voi tuijottaa pelkkää omaa napaa. Vessan siisteys vaikuttaa jo suoraan siihenkin miten taudit leviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli niin, että ennen lapsia mies teki aika paljonkin asioita oma-aloitteisesti ja kotityöt jaettiin aika tasapuolisesti. Lasten myötä, varsinkin heidän kasvaessa, metatöiden määrä on kasvanut ja yksi arkea raskauttava piirre on, että se oma-aloitteisuus on kadonnut. Kaikki jää vaimon huolehdittavaksi eikä mitään tapahdu mieslähtöisesti. Tekee kyllä, jos pyytää, käskee ja aikatauluttaa. Mutta jos ei koko ajan nainen muistuta lasten harrastuksista, koulun tapahtumista, siivouksesta, lomista, ruokailusta jne. niin ei tapahdu mitään. Joulu oli taas hyvä osoitus tästä. Siivous, koristeet, opettajien muistamiset, harrastusesiintymiset, joulujuhlat, lahjat, ruoka ja mummolakäynnit jäivät täysin naisen vastuulle. Muuten oltaisiin jääty ilman joulua ja aattona ihmetelty, että syödäänkö nyt viikko nuudeleita ja pakastevihanneksia
Joo, mihin se oma-alotteisuus oikein katoaa. Kun joskus väsyneenä tiuskin, etten jaksa tehdä kaikkea yksin niin mies vastaa että kyllä hän auttaa kun pyydät. Mutta kun EN JAKSA AINA PYYTÄÄ. Eikö ihan pyytämättä itsekin voi pestä saastaisen wc-pytyn tai laittaa pyykkejä, tiskata tai hankkia isälleen sen isänpäivälahjan...
Ihminen on oma-aloitteinen niiden asioiden suhteen jotka ovat hänelle tärkeitä ja joista kokee saavansa hyötyä.
Jos vessa olisi aina siivoamatta miehen takia niin silloin vessan siisteys ei vain ole miehen mielestä kovin tärkeää. Ei se sen kummempaa ole. Ihmisen prioriteetit elämässä näkee hyyvin siitä mitä hän automaattisesti tekee ja hoitaa.
Siivooja. Semmoisen saa edullisesti Torista. Mietin välillä miesten motiivia pariutumiseen. Kulujen jakaja löytyy Facen kämppäkaveri ryhmistä tai Tori.fi. Tarkista luottotiedot ja tee vuokrasopimus jossa mainitaan viikkosiivouksen sisältyvän vuokraan.
Täytin astianpesukoneen.
Nainen saapui tarkastamaan työn tuloksen ja totesi astianpesukoneen olevan "väärin" täytetty.
Ja sitten nainen alkaa järjestää astianpesukoneen sisältöä uudestaan. Puolen tunnin ja useamman yrityksen kuluttua hän oli saanut lisättyä yhden mukin ja olohuoneesta löytämänsä lusikan.
Hän kertoi minulle, että nyt häneltä meni aikaa hukkaan ja kädet likaantuivat minun takiani. Miksen täyttänyt konetta heti kunnolla?! Aina miesten töiden perään saa katsoa ja niitä korjailla! Hän olisi ihan hyvin ehtinyt imuroida tänä aikana!
Minua tämä lähinnä huvitti ja kerroin että en arvannut yhden kupin tarpeettomaan lisäämiseen tarvittavan kahta henkilöä ja puolta tuntia. Kupinhan olisi voinut vaikka pestä käsin minuutissa tai jättää seuraavaan koneeseen!
Tämä oli naiselle liikaa ja seurannut huuto-itkupotku-raivari oli melkoinen spektaakkeli.
Sellaista se on naisten kanssa ja en minä sitä ihmettele.
Vaan sitä minä lähinnä ihmettelen, millaisia tossuja yllättävän iso osa miehistä nykyisin on.
Antavat naisten kävellä ylitseen parisuhteessa miten sattuu. Eipä ihme, että kunnioitus ja makuuhuone eivät ole kunnossa ja aivan yllättäen kasvetaan erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ikivanhoilla kotteroilla ajoitte, jos itse niitä fiksasit eikä huoltamo?
Suomalainen auto on keskimäärin 13 vuotta vanha. Ei yli 10 vuotiasta kannata pikkufiksiin viedä korjaamolle. Ja jos on käsistään kätevä ja on piha jossa puuhata, kannattaa vähän isommatkin hoitaa itse ellei tienaa nettona sitä 80€/h (eli päälle 20tonnia kuussa), jonka korjaamot veloittaa.
Miten usein siihen autoon pitää tehdä isoja remontteja? Paljonko se tila ja välineet maksaa, jos auton korjaa ja huoltaa itse? Jos autoon menee joka kuukausi useita tunteja, niin kannattaa vaihtaa se parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodit on yleensä sisustettu naisen maun mukaan. En osaa kuvitella miestä, joka vapaaehtoisesti haluaisi englanninkielisiä mietelauseita pitkin kodin seiniä. Tämä vain yksi esimerkki.
Minä en osaa edes kuvitella naista, joka haluaisi englanninkielisiä mietelauseita pitkin kodin seiniä. Tiedän kyllä, että sellaisia on, koska olen nähnyt lehtikuvissa. Mutta en tunne yhtäkään henkilökohtaisesti.
Eikö mies jo siinä kohtaa, kun menee sellaisen naisen asuntoon ensimmäistä kertaa, hoksaa, että nyt heillä kahdella on kovin erilaiset näkemykset siitä, millainen on viihtyisä koti?
Heti kun naisella on valta, tullaan kertomaan miten miehelle pitää antaa valtaa.
Missä on sukunimien tasa-arvo? :D Ilmeisesti siis perheet saavat valita vain miehen vallan? Miksi miehet eivät vaihda sukunimiään? Kauheaa itsevaltijuutta! On se kumma kun naisia kannustetaan valitsemaan miehen valta historiallisen PAKKOLAIN mukaan, mutta akka tulee kertomaan miten perheiden tulee VALITA HEIDÄN OMA YKSITYINEN DYNAMIIKKANSA.
On tasan VAPAA VALINTA ETTÄ NAISELLA ON VALTA PERHEESSÄ. KENES SUKUNIMI JATKUU AINA ;)? Ettei vaan miehen!
Tajuatteko että jotkut naiset haluavat VALTAA ja se on heidän VAPAA VALINTANSA. Ettekö kannusta miehiä käyttämään VAPAATA VALINTAANSA naisen valtaan? Missä on VAPAUS?
Lääkkeet? Ei kenenkään ole pakko tehdä mitään jos ei halua. Kyse on siitä että ne miehet helpottaisivat naisten kokemaa taakkaa, mutta sekin on sortoa, joten unohdetaan tämäkin asia.
Teidän heteroiden mukaan sukunimien kritisointi on kauheaa vapaudenriistoa. Kirjoittaja totta kai kritisoi naisia, ei miehiä. Näitä juttuja on koko ajan missä naisia yleistetään ja käskytetään toimimaan tietyllä tavalla. Naisia painostetaan nimenvaihtoon. Ja turha kieltää tätä, nytkin täällä on keskustelu jossa Hanna G:tä painostetaan joukolla vaihtamaan nimeä. Että sellaiset "vapaat valinnat". Valitse miehen valta tai joukkohysteria alkaa.
Eipä vaihda miehet nimiään, ehei. On se kumma, jos tapa on kerran ihanan vapaa ja romanttinen. Milläköhän selittyy miesten haluttomuus nimenvaihtoon? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mies sai poikamiesboxinsa pidettyä siistinä. Sehän on yleensä pieni kerrostaloasunto, jossa ei ole lapsia. Pointti on se, että kun tulee lapsia ja muutetaan isompaan asuntoon/taloon pihoineen ja lasten asiatkin täytyy hoitaa omien asioiden lisäksi, se mies nimen omaan ei muutu poikamiesajoistaan, eli ei kasva ns. perheen mukana, vaan tekee edelleen saman verran kuin poikamiehenä. Tällöin kaikki lasten asiat ja reilusti yli puolet kotitöistä jää naiselle.
En ole koskaan tajunnut näitä ihmettelyjä, että etkö miehestä huomannut seurustellessa. Seurustellessa (vaikka yhdessä asuessakin) sitä kuormaa on todella vähän. Kyllä mies siitä on voinut puolet hoitaa.
Ja jestas, että aina vedotaan johonkin autoon. Yksikään kanssani parisuhteessa oleva mies ei ole koskaan koskenut pitkällä tikullakaan mun autooni. Vien auton huoltoon ja renkaanvaihtoon ammattilaiselle (ja ihan itse) ja näin on aina ollut. Lisäksi maksoin suhteen aikana puolet yhteisistä kuluista omieni lisäksi, että mitään mies tuo leivän pöytään bullshittiakaan ei meillä ollut. Silti lasteni isä ei ottanut asiakseen hoitaa yhtään lasten asioita (ei varmaan koskaan ole käynyt lastenvaateliikkeessä, edes netissä) ja olemmekin jo eronneet.
Ei kai ne lapset välittömästi yhteen muutettua tule? Ehtiihän siinä vielä nähdä jopa useamman vuoden ajan, millaista yhteiselämä on ilman lapsia.
Luetun ymmärtäminen? Myös yhdessä asuessa kahden aikuisen kerrostalokaksiossa sitä kuormaa on ehkä 25% siitä, mitä on kaksilapsisessa lapsiperheessä ruuhkavuosina. Aivan sama kuinka monta vuotta siinä kahden aikuisen taloudessa asutaan (itse asuin 3v miehen kanssa ennen lapsia ja sitä ennen vuosi seurustelua erikseen asuttuna ja kyllä silloin mies hoiti puolet, mutta eipä hoitanut enää pikkulapsiarjesta puolia).
Eli toinen lapsi muutti kaiken? Ensimmäisen kanssa meni vielä hyvin, mutta toisen kanssa enää ei?
Ensimmäisenkin vauvavuosi oli helvettiä (mies katsoi vain vierestä, kun hajosin väsymykseen), mutta asiasta jauhettiin silloin todella paljon ja tilanne helpottui lapsen kasvettua ja mies oli katuvainen siitä, miten asiat meni ja lupaili muutosta. Oltiin naimisissa, oli lapsi ja yhteinen koti, toki halusin uskoa, että tuo olisi oikeasti ymmärtänyt yskän. Mies halusi myös toisenkin lapsen. Ja siis kyseessä korkeasti koulutettu, vastuullisessa työssä oleva mies, jolla luottamustoimia jne., että luulisi olevan kykyä kehittyä.
Petrasi vähän toisen lapsen vauvavuoden kohdalla (valvoi jopa jonkun verran öitä vauvan kanssa jne.), mutta liian vähän ja lopulta mun elämänlaatu kärsi todella pahasti. Mies siis rajoitti mun menemisiä, koska ei yhtään halunnut jäädä lasten kanssa kaksin (ensimmäisen kanssa sentään suostui jäämään ennen toisen syntymää, mutta kahden kanssa säätöä ei kestänyt yhtään). Hän siis tiesi, miten raskasta se oli, ja siksi ajatteli, ettei hän haluakaan ja jätti homman mulle.
Eron jälkeen hän vihdoin on pakotettu edes joka toinen viikonloppu olemaan lastensa kanssa, eikä myöskään ole kommentoimassa minun menemisiäni ja tekemisiäni. Arkikin on paljon rennompaa eron jälkeen, vaikka hoidankin lapset yksin, koska miehestä itsestäänkin on kuormaa ja varsinkin henkisesti se pettymys ja ärtymys oli todella kuluttavaa.
Kerrankin kun olin siivonnut koko talon ja unohtanut rätin kivitason nurkalle (joka siis ei siitä märästä rätistä kärsi), niin mitään kivaa ei sanonut siivotusta talosta, vaan valitti unohtuneesta rätistä. Eipä tarvi kuunnella sellaistakaan enää, eikä siis olla ärtynyt jatkuvasti. Mies piti mua niin itsestäänselvänä, että se oli ihan hirveää. Ei millään uskonut, että oikeasti erotaan, kun erottiin.
Tienasin saman verran kuin mieskin, eron jälkeen häntä enemmän, kun hän ei ole enää lannistamassa ja lyttäämässä mua. Ennen lapsia oli todella kannustava, mutta kun hänelle iski se, ettei kestäkään olla lasten seurassa, niin minun olisi pitänyt haudata urahaaveet kokonaan. Eli kyllä ne vaan voi muuttua ihan päälaelleen siitä, miten asiat oli ennen lapsia.
Nyt olen onnellinen, että mulla on lapset ja siis perhe, mutta toki lasten puolesta säälittää, että heille tulee ainakin osittainen hylkäämisen kokemus isänsä taholta, vaikka isä vähän kuviossa vielä onkin.
Ehdottomasti miehille enemmän tilaa kotona. Siellä on imuri, tiskiallas, hella, pesukone mistä ottaa tilaa. Lasten kanssa harrastuksiin ja hiekkalaatikolle, neuvolaan, hammaslääkäriin, kuntoutuksiin jne, vanhempainillat+muut kissanristiäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mies sai poikamiesboxinsa pidettyä siistinä. Sehän on yleensä pieni kerrostaloasunto, jossa ei ole lapsia. Pointti on se, että kun tulee lapsia ja muutetaan isompaan asuntoon/taloon pihoineen ja lasten asiatkin täytyy hoitaa omien asioiden lisäksi, se mies nimen omaan ei muutu poikamiesajoistaan, eli ei kasva ns. perheen mukana, vaan tekee edelleen saman verran kuin poikamiehenä. Tällöin kaikki lasten asiat ja reilusti yli puolet kotitöistä jää naiselle.
En ole koskaan tajunnut näitä ihmettelyjä, että etkö miehestä huomannut seurustellessa. Seurustellessa (vaikka yhdessä asuessakin) sitä kuormaa on todella vähän. Kyllä mies siitä on voinut puolet hoitaa.
Ja jestas, että aina vedotaan johonkin autoon. Yksikään kanssani parisuhteessa oleva mies ei ole koskaan koskenut pitkällä tikullakaan mun autooni. Vien auton huoltoon ja renkaanvaihtoon ammattilaiselle (ja ihan itse) ja näin on aina ollut. Lisäksi maksoin suhteen aikana puolet yhteisistä kuluista omieni lisäksi, että mitään mies tuo leivän pöytään bullshittiakaan ei meillä ollut. Silti lasteni isä ei ottanut asiakseen hoitaa yhtään lasten asioita (ei varmaan koskaan ole käynyt lastenvaateliikkeessä, edes netissä) ja olemmekin jo eronneet.
Ei kai ne lapset välittömästi yhteen muutettua tule? Ehtiihän siinä vielä nähdä jopa useamman vuoden ajan, millaista yhteiselämä on ilman lapsia.
Luetun ymmärtäminen? Myös yhdessä asuessa kahden aikuisen kerrostalokaksiossa sitä kuormaa on ehkä 25% siitä, mitä on kaksilapsisessa lapsiperheessä ruuhkavuosina. Aivan sama kuinka monta vuotta siinä kahden aikuisen taloudessa asutaan (itse asuin 3v miehen kanssa ennen lapsia ja sitä ennen vuosi seurustelua erikseen asuttuna ja kyllä silloin mies hoiti puolet, mutta eipä hoitanut enää pikkulapsiarjesta puolia).
Eli toinen lapsi muutti kaiken? Ensimmäisen kanssa meni vielä hyvin, mutta toisen kanssa enää ei?
Ensimmäisen lapsen jälkeen töihin palattuani piti käydä aikamoinen vääntö, että saatiin hommat tasattua miehen kanssa. Se sujui ihan hyvin toiseen lapseen asti. Minulle tuli yllätyksenä, että sama vääntö olisi pitänyt tehdä uudestaan. Minulla ei enää riittänyt aika, jaksaminen eikä kärsivällisyys, joten oli helpompi hoitaa kaikki itse. Lasten kanssa olin tiukka, he eivät päässeet luistamaan velvollisuuksistaan kuten isänsä. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mies sai poikamiesboxinsa pidettyä siistinä. Sehän on yleensä pieni kerrostaloasunto, jossa ei ole lapsia. Pointti on se, että kun tulee lapsia ja muutetaan isompaan asuntoon/taloon pihoineen ja lasten asiatkin täytyy hoitaa omien asioiden lisäksi, se mies nimen omaan ei muutu poikamiesajoistaan, eli ei kasva ns. perheen mukana, vaan tekee edelleen saman verran kuin poikamiehenä. Tällöin kaikki lasten asiat ja reilusti yli puolet kotitöistä jää naiselle.
En ole koskaan tajunnut näitä ihmettelyjä, että etkö miehestä huomannut seurustellessa. Seurustellessa (vaikka yhdessä asuessakin) sitä kuormaa on todella vähän. Kyllä mies siitä on voinut puolet hoitaa.
Ja jestas, että aina vedotaan johonkin autoon. Yksikään kanssani parisuhteessa oleva mies ei ole koskaan koskenut pitkällä tikullakaan mun autooni. Vien auton huoltoon ja renkaanvaihtoon ammattilaiselle (ja ihan itse) ja näin on aina ollut. Lisäksi maksoin suhteen aikana puolet yhteisistä kuluista omieni lisäksi, että mitään mies tuo leivän pöytään bullshittiakaan ei meillä ollut. Silti lasteni isä ei ottanut asiakseen hoitaa yhtään lasten asioita (ei varmaan koskaan ole käynyt lastenvaateliikkeessä, edes netissä) ja olemmekin jo eronneet.
Ei kai ne lapset välittömästi yhteen muutettua tule? Ehtiihän siinä vielä nähdä jopa useamman vuoden ajan, millaista yhteiselämä on ilman lapsia.
Luetun ymmärtäminen? Myös yhdessä asuessa kahden aikuisen kerrostalokaksiossa sitä kuormaa on ehkä 25% siitä, mitä on kaksilapsisessa lapsiperheessä ruuhkavuosina. Aivan sama kuinka monta vuotta siinä kahden aikuisen taloudessa asutaan (itse asuin 3v miehen kanssa ennen lapsia ja sitä ennen vuosi seurustelua erikseen asuttuna ja kyllä silloin mies hoiti puolet, mutta eipä hoitanut enää pikkulapsiarjesta puolia).
Eli toinen lapsi muutti kaiken? Ensimmäisen kanssa meni vielä hyvin, mutta toisen kanssa enää ei?
Ensimmäisenkin vauvavuosi oli helvettiä (mies katsoi vain vierestä, kun hajosin väsymykseen), mutta asiasta jauhettiin silloin todella paljon ja tilanne helpottui lapsen kasvettua ja mies oli katuvainen siitä, miten asiat meni ja lupaili muutosta. Oltiin naimisissa, oli lapsi ja yhteinen koti, toki halusin uskoa, että tuo olisi oikeasti ymmärtänyt yskän. Mies halusi myös toisenkin lapsen. Ja siis kyseessä korkeasti koulutettu, vastuullisessa työssä oleva mies, jolla luottamustoimia jne., että luulisi olevan kykyä kehittyä.
Petrasi vähän toisen lapsen vauvavuoden kohdalla (valvoi jopa jonkun verran öitä vauvan kanssa jne.), mutta liian vähän ja lopulta mun elämänlaatu kärsi todella pahasti. Mies siis rajoitti mun menemisiä, koska ei yhtään halunnut jäädä lasten kanssa kaksin (ensimmäisen kanssa sentään suostui jäämään ennen toisen syntymää, mutta kahden kanssa säätöä ei kestänyt yhtään). Hän siis tiesi, miten raskasta se oli, ja siksi ajatteli, ettei hän haluakaan ja jätti homman mulle.
Eron jälkeen hän vihdoin on pakotettu edes joka toinen viikonloppu olemaan lastensa kanssa, eikä myöskään ole kommentoimassa minun menemisiäni ja tekemisiäni. Arkikin on paljon rennompaa eron jälkeen, vaikka hoidankin lapset yksin, koska miehestä itsestäänkin on kuormaa ja varsinkin henkisesti se pettymys ja ärtymys oli todella kuluttavaa.
Kerrankin kun olin siivonnut koko talon ja unohtanut rätin kivitason nurkalle (joka siis ei siitä märästä rätistä kärsi), niin mitään kivaa ei sanonut siivotusta talosta, vaan valitti unohtuneesta rätistä. Eipä tarvi kuunnella sellaistakaan enää, eikä siis olla ärtynyt jatkuvasti. Mies piti mua niin itsestäänselvänä, että se oli ihan hirveää. Ei millään uskonut, että oikeasti erotaan, kun erottiin.
Tienasin saman verran kuin mieskin, eron jälkeen häntä enemmän, kun hän ei ole enää lannistamassa ja lyttäämässä mua. Ennen lapsia oli todella kannustava, mutta kun hänelle iski se, ettei kestäkään olla lasten seurassa, niin minun olisi pitänyt haudata urahaaveet kokonaan. Eli kyllä ne vaan voi muuttua ihan päälaelleen siitä, miten asiat oli ennen lapsia.
Nyt olen onnellinen, että mulla on lapset ja siis perhe, mutta toki lasten puolesta säälittää, että heille tulee ainakin osittainen hylkäämisen kokemus isänsä taholta, vaikka isä vähän kuviossa vielä onkin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Pahoittelen, että oma kysymykseni oli töksähtävä ja suorastaan provosoiva. Hyvä, että olet löytänyt oikean ratkaisun ja olet onnellinen. Uskon, että ratkaisu oli paras myös lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ikivanhoilla kotteroilla ajoitte, jos itse niitä fiksasit eikä huoltamo?
Suomalainen auto on keskimäärin 13 vuotta vanha. Ei yli 10 vuotiasta kannata pikkufiksiin viedä korjaamolle. Ja jos on käsistään kätevä ja on piha jossa puuhata, kannattaa vähän isommatkin hoitaa itse ellei tienaa nettona sitä 80€/h (eli päälle 20tonnia kuussa), jonka korjaamot veloittaa.
Miten usein siihen autoon pitää tehdä isoja remontteja? Paljonko se tila ja välineet maksaa, jos auton korjaa ja huoltaa itse? Jos autoon menee joka kuukausi useita tunteja, niin kannattaa vaihtaa se parempaan.
Tai kannattaa ottaa työsuhdeauto kuten minulla, niin ei mene huoltoihinkaan yhtään rahaa.
Autoa joskus rassanneenakin, niin moneen pieneen asiaan/remppaan (jarrut, valot, öljyt...) ei tarvita kuin perustyökalut.
Sama asua kun miksi joku valittaa siivoamisesta kun voisi tilata siivoojan kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se mies sai poikamiesboxinsa pidettyä siistinä. Sehän on yleensä pieni kerrostaloasunto, jossa ei ole lapsia. Pointti on se, että kun tulee lapsia ja muutetaan isompaan asuntoon/taloon pihoineen ja lasten asiatkin täytyy hoitaa omien asioiden lisäksi, se mies nimen omaan ei muutu poikamiesajoistaan, eli ei kasva ns. perheen mukana, vaan tekee edelleen saman verran kuin poikamiehenä. Tällöin kaikki lasten asiat ja reilusti yli puolet kotitöistä jää naiselle.
En ole koskaan tajunnut näitä ihmettelyjä, että etkö miehestä huomannut seurustellessa. Seurustellessa (vaikka yhdessä asuessakin) sitä kuormaa on todella vähän. Kyllä mies siitä on voinut puolet hoitaa.
Ja jestas, että aina vedotaan johonkin autoon. Yksikään kanssani parisuhteessa oleva mies ei ole koskaan koskenut pitkällä tikullakaan mun autooni. Vien auton huoltoon ja renkaanvaihtoon ammattilaiselle (ja ihan itse) ja näin on aina ollut. Lisäksi maksoin suhteen aikana puolet yhteisistä kuluista omieni lisäksi, että mitään mies tuo leivän pöytään bullshittiakaan ei meillä ollut. Silti lasteni isä ei ottanut asiakseen hoitaa yhtään lasten asioita (ei varmaan koskaan ole käynyt lastenvaateliikkeessä, edes netissä) ja olemmekin jo eronneet.
Ei kai ne lapset välittömästi yhteen muutettua tule? Ehtiihän siinä vielä nähdä jopa useamman vuoden ajan, millaista yhteiselämä on ilman lapsia.
Luetun ymmärtäminen? Myös yhdessä asuessa kahden aikuisen kerrostalokaksiossa sitä kuormaa on ehkä 25% siitä, mitä on kaksilapsisessa lapsiperheessä ruuhkavuosina. Aivan sama kuinka monta vuotta siinä kahden aikuisen taloudessa asutaan (itse asuin 3v miehen kanssa ennen lapsia ja sitä ennen vuosi seurustelua erikseen asuttuna ja kyllä silloin mies hoiti puolet, mutta eipä hoitanut enää pikkulapsiarjesta puolia).
Eli toinen lapsi muutti kaiken? Ensimmäisen kanssa meni vielä hyvin, mutta toisen kanssa enää ei?
Ensimmäisenkin vauvavuosi oli helvettiä (mies katsoi vain vierestä, kun hajosin väsymykseen), mutta asiasta jauhettiin silloin todella paljon ja tilanne helpottui lapsen kasvettua ja mies oli katuvainen siitä, miten asiat meni ja lupaili muutosta. Oltiin naimisissa, oli lapsi ja yhteinen koti, toki halusin uskoa, että tuo olisi oikeasti ymmärtänyt yskän. Mies halusi myös toisenkin lapsen. Ja siis kyseessä korkeasti koulutettu, vastuullisessa työssä oleva mies, jolla luottamustoimia jne., että luulisi olevan kykyä kehittyä.
Petrasi vähän toisen lapsen vauvavuoden kohdalla (valvoi jopa jonkun verran öitä vauvan kanssa jne.), mutta liian vähän ja lopulta mun elämänlaatu kärsi todella pahasti. Mies siis rajoitti mun menemisiä, koska ei yhtään halunnut jäädä lasten kanssa kaksin (ensimmäisen kanssa sentään suostui jäämään ennen toisen syntymää, mutta kahden kanssa säätöä ei kestänyt yhtään). Hän siis tiesi, miten raskasta se oli, ja siksi ajatteli, ettei hän haluakaan ja jätti homman mulle.
Eron jälkeen hän vihdoin on pakotettu edes joka toinen viikonloppu olemaan lastensa kanssa, eikä myöskään ole kommentoimassa minun menemisiäni ja tekemisiäni. Arkikin on paljon rennompaa eron jälkeen, vaikka hoidankin lapset yksin, koska miehestä itsestäänkin on kuormaa ja varsinkin henkisesti se pettymys ja ärtymys oli todella kuluttavaa.
Kerrankin kun olin siivonnut koko talon ja unohtanut rätin kivitason nurkalle (joka siis ei siitä märästä rätistä kärsi), niin mitään kivaa ei sanonut siivotusta talosta, vaan valitti unohtuneesta rätistä. Eipä tarvi kuunnella sellaistakaan enää, eikä siis olla ärtynyt jatkuvasti. Mies piti mua niin itsestäänselvänä, että se oli ihan hirveää. Ei millään uskonut, että oikeasti erotaan, kun erottiin.
Tienasin saman verran kuin mieskin, eron jälkeen häntä enemmän, kun hän ei ole enää lannistamassa ja lyttäämässä mua. Ennen lapsia oli todella kannustava, mutta kun hänelle iski se, ettei kestäkään olla lasten seurassa, niin minun olisi pitänyt haudata urahaaveet kokonaan. Eli kyllä ne vaan voi muuttua ihan päälaelleen siitä, miten asiat oli ennen lapsia.
Nyt olen onnellinen, että mulla on lapset ja siis perhe, mutta toki lasten puolesta säälittää, että heille tulee ainakin osittainen hylkäämisen kokemus isänsä taholta, vaikka isä vähän kuviossa vielä onkin.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Pahoittelen, että oma kysymykseni oli töksähtävä ja suorastaan provosoiva. Hyvä, että olet löytänyt oikean ratkaisun ja olet onnellinen. Uskon, että ratkaisu oli paras myös lasten kannalta.
Ehkä mä vähän koen tarvettakin avata taustoja noin yleisestikin, kun sinkkuäideistä ja siitä, miten siihen tilanteeseen päädytään, on aika paljon tylyjä mielipiteitä (mitäs läksit, varmaan aika idiootti, kyllä hyvälle naiselle aina osuu hyvä mieskin jne., mitä tästäkin ketjusta saa lukea). :) Ei vaan ole kristallipalloa, ihmiset muuttuu ja toki yleensä haluaa ajatella ihmisistä hyvää. Multa on siis moni ihan suoraan ja muutama kuulema tutuiltanikin kysynyt, että miten voi tehdä kaksi lasta, jos eroaa, että eikö ensimmäisen jälkeen jo tajunnut erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ikivanhoilla kotteroilla ajoitte, jos itse niitä fiksasit eikä huoltamo?
Suomalainen auto on keskimäärin 13 vuotta vanha. Ei yli 10 vuotiasta kannata pikkufiksiin viedä korjaamolle. Ja jos on käsistään kätevä ja on piha jossa puuhata, kannattaa vähän isommatkin hoitaa itse ellei tienaa nettona sitä 80€/h (eli päälle 20tonnia kuussa), jonka korjaamot veloittaa.
Miten usein siihen autoon pitää tehdä isoja remontteja? Paljonko se tila ja välineet maksaa, jos auton korjaa ja huoltaa itse? Jos autoon menee joka kuukausi useita tunteja, niin kannattaa vaihtaa se parempaan.
Tai kannattaa ottaa työsuhdeauto kuten minulla, niin ei mene huoltoihinkaan yhtään rahaa.
Autoa joskus rassanneenakin, niin moneen pieneen asiaan/remppaan (jarrut, valot, öljyt...) ei tarvita kuin perustyökalut.
Sama asua kun miksi joku valittaa siivoamisesta kun voisi tilata siivoojan kotiin?
Siivouspalvelujen ostaminen tulee paljon kalliimmaksi mitä auton huollattaminen ja korjauttaminen korjaamolla. Onhan se ihan hullua tilata siivoojaa korjaamaan toisen aikuisen jälkiä, kun tämä ei itse viitsi tehdä mitään. Siistin kodin siivoaa nopeasti, se tavaroiden paikoilleen laittaminen vie puolet ajasta, jos sitä ei ole tehty.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?
Tuollainen on harvinaista. Miehen siisteyskäsitys on vain paljon löysempi. Riittää, että on siivottu vähän sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?
Minun on edelleen vaikea kuvitella, että aikuinen ihminen heittäytyisi avo- tai avioliitossa ihan toisenlaiseksi kuin yksin asuessaan. Jos mies arvostaa sinkkuna viihtyisää ja puhdasta kotia, puhtaita ja silitettyjä vaatteita jne, ja pitäisi ihan luonnollisena sitä, että kotityöt kuuluvat elämään, niin miksi hän muuttuisi niin paljon muutettuaan toisen kanssa yhteen?
Väitän, että usein näissä on takana se, että ei se mies sinkkunakaan huolehtinut kodistaan. Asui "poikamieskämpässä", söi pizzaa ja kebabbia ja vaatehuoltokin oli mitä sattuu. Siinä on sitten naisen turha hämmästyä, kun ei sellaisesta miehestä kuoriudu avoliitossakaan siisteyttä arvostavaa.
Näin itsekin ajattelen.
Oma mieheni sinkkuna teki kokkasi ruokaa itselleen ja itseasiassa opetti minulle miten maustetaan hyvin jne. Seurusteluaikoina hemmotteli välillä herkullisilla ja aikaa vievillä kokkauksilla. Eipä mikään muuttunut yhteenmuuton tai lapsien tullessakaan. Edelleen vastaa pääosin ruokahuollosta ja tykkää hemmotella hyvällä ruualla. Siisteyden suhteen on rennompi kuin minä ja se oli jo seurustelusuhteen aikana havaittavissa. Siinäkin silti itse osaa itse tehdä ja tekee. Muutenkin sama vastuuntuntoinen ihminen on, ikää vain on tullut nuorelle miehelle 20 vuotta lisää😊
Mitä muiden parisuhteita on seurannut niin samaa kaavaa ne tuntuvat noudattavan, jos mies on läävässä elävä noutoruualla elävä sinkkuna, ei hän siistiksi ja kokkaavaksi muutu parisuhteessa. Jos taas on tehnyt kotityöt sinkkunakin kunnolla niin tekee parisuhteessakin osansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?
Kuinka päin mäntyä kotityöt voi tehdä? Jos tosiaan vaatteet värjäytyy pyykissä tai menee pilalle muuten tai kokatessa tuhoaa pannuja niin sellaista ei pidä hyväksyä, koska siitä on taloudellista vahinkoa.
Mutta, jos kotitöiden sabotoiminen on pyyhkeiden viikkaaminen "väärin" tai astianpesukoneen täyttäminen "väärin" niin minusta artikkelissa puhutaan juuri siitä, että annetaan miehelle tilaa hoitaa oma osuutensa kotitöistä omalla tavallaan.
M45
"Meidän tulee kasvattaa poikamme ottamaan vastuuta yhtä paljon kuin tytöt. Ja meidän tulee kasvattaa kaikki lapsemme siten, että lapset eivät näkisi eroa naisten ja miesten tehtävissä vaan että kaikki työt ovat mahdollisia kaikille."
Eikö tää ole jo niiiiin vanhaa, niin vanhaa...
En tunne yhtään perhettä, jossa elettäis näin. Kyllä joka perheessä lapsilla muut asiat määrittelee velvollisuudet kuin sukupuoli. Yleensä ikä.
Mä luulen, että todella paljon sellaista naisten piilopäsmäröintiä on, jota ei äkkiseltään huomais, mut jos alkais kääntämään asetelman toisinpäin.
Kyllä me naiset oikeasti varmaan jyrätään. Onko syynä sitten se, että mies on joku alistettu uhri, en usko. Luulen, että miehet eivät vaan välitä niin paljon, ovat tyytyväisiä kun saavat olla möllöttää, vaikka vähän joku pomotteliskin välillä.
Asiat ovat vapaaehtoisia valintoja vain niin kauan kuin ne ovat kaikille osapuolille ok. Nythän on puhuttu asioista joista jompi kumpi tai ainakin toinen on kärsinyt.