HS: "Naiset eivät voi jatkaa kotien yksinvaltiaina miehille tulee antaa enemmän tilaa"

Miehet ovat ite passiivisuudellaan ja mukavuudenhalullaan antaneet kodin valtiuden naisille. Mitäs läksitte,kikkeliskokkelis.

Miehet haluavat passauttaa itseään. Siksi en eivät himassa tee mitään joten ihan turha kitistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?

Minun on edelleen vaikea kuvitella, että aikuinen ihminen heittäytyisi avo- tai avioliitossa ihan toisenlaiseksi kuin yksin asuessaan. Jos mies arvostaa sinkkuna viihtyisää ja puhdasta kotia, puhtaita ja silitettyjä vaatteita jne,  ja pitäisi ihan luonnollisena sitä, että kotityöt kuuluvat elämään, niin miksi hän muuttuisi niin paljon muutettuaan toisen kanssa yhteen?

Väitän, että usein näissä on takana se, että ei se mies sinkkunakaan huolehtinut kodistaan. Asui "poikamieskämpässä", söi pizzaa ja kebabbia ja vaatehuoltokin oli mitä sattuu. Siinä on sitten naisen turha hämmästyä, kun ei sellaisesta miehestä kuoriudu avoliitossakaan siisteyttä arvostavaa.

Voi kun tietäisitkin, miten erilaisia joistain ihmisistä kuoriutuu, kun saman katon alle muutetaan. Puhumattakaan siitä, jos perheeseen syntyy lapsi, sehän on oikein stereotypia, että joistain miehistä tulee lapsen syntymän jälkeen kuin yksi ylimääräinen lapsi, vaikka kuinka lupasi hoitavansa sitä ja tätä. 

En näe syytä, miksi ihminen ei pystyisi taantumaan parisuhteessakin. 

Niistä miehistä tulee tuollaisia, joiden vaimoista tulee lapsen myötä kontrollinhimoisia riivinrautoja. Normaalit mukavat ja kivat ihmiset kun saavat odotetun lapsen, niin he eivät "muutu" miksikään hirviöiksi.

Aina kun joku valittaa miehestään tuohon sävyyn, niin voi olla 100 varma että nainen itse muuttui kaikkea kyttääväksi ja kommentoivaksi kontrollifriikiksi. 

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen on hätähuuto, samoin kun taaperon itkupotkuraivari. En halua tätä! Se sanoo. Aikuinen puolestaan osaa keskustella syyttelemättä ja esittää toiselle toiveita. Sitä enemmän toiveita toteutetaan, mitä parempi sillä toisella on olla kyseisen ihmisen kanssa. Kukaan ihminen ei halua toteutaa itselleen epämiellyttävän ihmisen toiveita, saatika käskyjä. Niin se menee, halusi sitä tai ei. Siksi se valittaminen ja huomauttelu tekee enemmän hallaa kuin siitä on hyötyä. Monesti auttaa kun on kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ja kysyy miten hänellä menee.

Puhut nyt ihan kuin kaikki kodin askareet ja lasten asiat olisi naisen vastuulla ja mies jotenkin toteuttaa naisen toiveita, jos osallistuu niiden hoitamiseen. Esimerkiksi olen useammassa kaveriperheessäkin yökyläillessä todistanut tilannetta, jossa uhmakohtauksen saadessaan lapsi alkaa riehua. Perheen isällä menee hermot, poistuu paikalta ja jättää perheen äidin hoitamaan tilanteen yksin. Vaikka lapsi käsittääkseni on yhteinen ja molempien vastuulla. Jos nainen jälkikäteen mainitsee miehelle, ettei ole ok, että hän jää aina selvittelemään nuo tilanteet ja mies vaan luistaa, niin ei se ole sitä, että nainen vaatisi miehen täyttämään naisen toiveita, vaan nainen vaatii miestä osallistumaan yhteisen lapsen kasvattamiseen, mihin mies on sitoutunut jo lasta tehdessä.

On se nyt pr kl kun kaikkea pitäisi vaan sietää tai sitten saman tien erota. Ei se nyt niin mene. Tottakai tuollaisista asioista saa ja pitääkin valittaa.

Tuo uhmakohtaus esimerkki johtuu siitä, että aikaisemmin, kun se mies on sanonut sille mukulalle, että ei käy ja sillä selvä, niin se vaimo on puuttunut siihen ja kertonut, miten lapsi traumatisoituu ja että pitää sanoittaa ja selittää. Näitä kun on tarpeeksi usein, niin miehelle on vain helpompi jättää koko homma vaimon vastuulle. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa avata linkkiä, mutta voin antaa esimerkin. Olen ollut pari viime kuukautta aivan sängyn pohjalla kipeänä, ja mies on saanut hoitaa kotia ja puuhata mitä lystää. Arvatenkin, kotimme on täysi sikolätti ja mies on masentunut, kun "mamma" ei ole pyörittämässä arkea.

No jokainen tietysti päättää millaisen miehen kanssa haluaa olla. Itsekin olin vakavan burnoutin takia melkein kolme kuukautta aika lailla "poissa pelistä" ja kun tokenin siitä niin huomasin että kaikki oli hoidettu aivan hienosti, lapset syötetty ja viety sekä haettu päiväkodista, koti kohtuullisen siisti ja mikään tärkeä ei ollut jäänyt hoitamatta. Eikä mies kertaakaan näiden kuukausien aikana valittanut vaan oli enemmänkin vain huolissaan minun voinnistani. No voin sanoa että kunnioitus ja arvostus miestä kohtaan kasvoi huomattavasti.

Kerrankin kunnollinen ja todenmukaisempi kirjoitus naiselta NORMAALISTA miehestä PARISUHTEESSA naisen kanssa. Näillä palstan valittelijoilla ei jostain syystä taida olla normaalia ja kunnollista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noille asioille pitäisi edes tehdä mitään, eli miksi ei voisi olla jatkossakin niin, että nainen pakkaa ne lakanat, mikäli se on luonnollinen asioiden tila jossain perheessä? Miksi sitä olisi muutettava?

Ja sitten taas jossain muussa perheessä mies olisikin se lakanoiden pakkaaja sen ollessa luonnollista.

Ja miksi "naisten töistä", kuten lakanoiden pakkaaminen, on tehty niin halveksuttavaa, että naisten onkin mieluummin päästävä vaihtamaan moottoriöljyt tunteakseen olevansa arvokas.

Ihan ymmärrettävää. Jos se lakanahärdelli ketuttaa molempia, eli kumpikaan ei halua tehdä sellaista, ja moottoriöljyn vaihto on molemmista mukavaa puuhaa, niin onhan se nyt epäreilua, että toinen saa aina tehdä sen mukavan ja toinen joutuu tekemään sen rasittavan homman. Toki noiden nakkien tilalle voi vaihtaa mitkä vaan, mistä kukakin nyt tykkää tai on tykkäämättä. Pointti kai on, että asioista keskustellaan ja kumpikin kokee, että hommat jaetaan reilusti. Vaikka sitten niin, että joka toinen kerta lakanaralli toiselle ja öljyt toiselle ja seuraavalla kerralla toisin päin.

Vähän ohis, mutta musta on jotenkin huvittavaa, kun näissä keskusteluissa aina jauhetaan jostain öljynvaihdoista jne. Olen seurustellut vakavasti kolmen miehen kanssa (yhden heistä kanssa avioliitto), eikä kukaan näistä miehistä ole koskaan vaihtanut itse öljyjä, vaikka auto on aina ollut. Mullakin (naisella) on auto ja molemmat on aina huolehtineet oman autonsa huollot itse ja se huolto nyt on muutenkin vain kerran vuodessa.

Sen sijaan sitä lapsiarkea on ihan joka ikinen päivä pyykkeineen, ruokineen, sotkuisine keittiöineen, harrastuksineen, kurahoususotkuineen, vaippoineen, kiukkuineen ja levitettyine leluineen. Ja silti aina näissä jauhetaan jostain kerran vuodessa tehtävästä öljynvaihdosta, jonka aika monet teettää ulkopuolisella.

Se nyt vain on esimerkki niistä asioista joista mies useimmiten huolehtii. Ei siis todellakaan ainoa esimerkki mutta yksi joka monilla tulee mieleen.

Ja kyllä minä lasken meidän perheessä ihan kaikki tehtävät työt samaan töiden listaan riippumatta siitä miten usein niitä tehdään ja kuka niitä tekee. Ei ole mitään "lapsiperheen töitä" ja muita töitä vaan ne kaikki ovat meidän perheen töitä jotka pitää tehdä. Olen itse nainen ja kyllä minä olen oikeasti kiitollinen että meillä mies hoitaa kaikki erilaiset taloon, remointteihin, korjauksiin, tekniikkaan, autoon ja vastaaviin liittyvät asiat koska en niistä suoraan sanoen itse paljon ymmärrä. Melkoinen opettelu minulla olisi jos äkkiä pitäisi ne kaikki tietää ja osata. Toki meillä mies tekee paljon muutakin arjessa eikä vain noita asioita mutta en minä kuvittele että ne miehen hommat hoitusivat ihan vain itsestään tai ilman mitään metatöitä. Kyllä ne ovat ihan samalla tavalla kuormittavia kuin vaikka lasten vaateasiat.

Samoilla linjoilla. Olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että mieheni tekee huomattavasti enemmän asioita, kuin minä. Meillä on omakotitalo ja vanha auto, joten jo noista tulee jonkin verran puuhaa. Rännit, viemärien avaukset, auton öljyt ja putsaukset ja pienet korjaukset, lumityöt, rakennus- ja remonttityöt, halkohommat jne. Olen kuin joku kuningatar, joka silloin tällöin vähän siivoilee ja kokkaa, etenkin kun lapsetkin on jo teinejä ja tekee oman osansa :)

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja kun lukee niin ihmettelen että mistä noin avuttomia miehiä löytyy ja miksi naiset hoitaa aikuista kuin lasta? Mun mies siivoaa enemmän kuin minä ja on tosi tarkka. Hoitaa myös pyykit. Mä puolestani hoidan pääasiassa ruoanlaiton, yhteydenpidon lapsen hoitopaikkaan ja kesällä pidän pihan siistinä. Mies osaa itse ostaa lahjat sukulaisilleen ja kavereilleen. Kerran autoin häntä miettimään synttärilahjaa siskolleen. Olen tosi onnellinen mun miehestä.

Ihmettelen samaa minäkin. Omassa ei ole valittamista ja tuttavienkin miehet ovat ihan normaaleja perheenisiä. Luulenkin, että näihin ketjuihin eksyy aina ne samat kontrollifriikit naiset, jotka oikeasti kuvittelevat, että ovat ainoita, jotka elää oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?

Kuinka päin mäntyä kotityöt voi tehdä? Jos tosiaan vaatteet värjäytyy pyykissä tai menee pilalle muuten tai kokatessa tuhoaa pannuja niin sellaista ei pidä hyväksyä, koska siitä on taloudellista vahinkoa.

Mutta, jos kotitöiden sabotoiminen on pyyhkeiden viikkaaminen "väärin" tai astianpesukoneen täyttäminen "väärin" niin minusta artikkelissa puhutaan juuri siitä, että annetaan miehelle tilaa hoitaa oma osuutensa kotitöistä omalla tavallaan. 

M45

Joitain asioita voi tehdä "toisen tavalla" ihan sen takia, jos toinen pyytää kauniisti. Esim. minun tapani on ripustaa pyykit kuivumaan telineeseen siististi. Mies jättää hihat ja lahkeensuut kääntämättä ja jättää vaatteet narulle rytyssä ja saumat kierossa. Ne myttylahkeet ei sitten edes kuivu kunnolla.

Sitten mä pyydän nätisti, että mä en haluaisi mennä töihin ryppyisissä vaatteissa. Ja kerron, että neulepaidatkin menee pilalle, jos ne ripustaa märkinä ihan kieroon.

Sitten mies ei ripustakaan pyykkejä aikoihin, kun ei saa tehdä "omalla tavallaan"...

Ei vaan voi tehdä 🤗 ei ihme että asiat on päin persettä sullakin. Löysää vähän sitä nutturaa.

En mä ymmärrä. Kyllähän se nyt on ihan normaalia, että yhdessä asuessa toiselta tulee pyyntöjä, että voisiko tämän tai tämän asian tehdä tällä tapaa paremmin. Varsinkin, jos pyyntö on perusteltu (esim. kuivuu tässä asennossa paremmin, eikä jäisi ryppyjä), niin sehän on järkevä kehitysehdotus ja siihen pitäisi voida suhtautua hyvin.

Miehet esittävät ihan samanlaisia juttuja naisille (itse sain esimerkiksi palautetta siitä, miten jätän kenkäni eteisessä ja reagoin siihen siten, että seuraavalla kerralla yritin laittaa ne herraa miellyttävällä tavalla, koska ei se nyt minulta sen kummempaa vaadi, ihan niin kuin se pyykin ripustaminen toisella tavalla ei vaadi kummoisia siltä mieheltä).

Ainoa ero miesten ja naisten välillä on, että miehet vetää ihan äärimmäisyyksiin, että en sitten enää ikinä tee mitään, jos yhtään pyydät minua tekemään eri tavalla. Naiset harvemmin heittäytyvät moiseen draamaan.

No itse olen mies jota ärsyttää monet naisen tavat. Mutta en minä niistä hänelle huomauttele koska ne ovat hänen tapojaan tehdä. Minä laitan sitten itse ne asiat sellaiselle mallille kuin itse tykkään jos se minua häiritsee. Kyllä miehet ovat usein paljon käytännöllisempiä näissä asioisssa ja tekevät itse jos tiettyä laatua vaativat eivätkä valita. Siksihän mies ei laita naista pesemään autoa tai vaihtamaan sen renkaita kun haluaa tehdä sen niin kuin itse pitää parhaana.

Hah haa. Minä pesen kyllä ihan oman autoni ja vaihdan sen renkaat. Miten se "miehen mielestä parhaana pidettävä tapa" sitten on? Täytyykö pesuletkusta tai pulttiavaimesta pitää kiinni kikkelillä, kun sen vain mies näköjään osaa "oikein"?

Niin, miten ne pyykit ripustetaan väärin jos lopputulos on kuivat pyykit? Pitääkö pyykkitelinettä hieroa emättimellä lopuksi? 

T: Lapsellisen naisen tasolle alentunut

Toisella tavalla saa pyykit kuivaksi nopeammin ja ne ovat sileitä narulta ottaessa, toisella tavalla kuivumisessa menee kauemmin ja joutuu erikseen silittämään kun on niin tuhannen rypyssä. Äkkiseltään sanoisi että toinen tapa on parempi kuin toinen...

Riippu täysin siitä millaista lopputulosta vaatii. Jos jollekin kelpaa vähän ryppyisempi kuiva vaate vähän hitaammin niin hänelle se sinusta huonompi tapa on ihan yhtä hyvä.

Ne hitaasti mytyssä kuivuvat vaatteet alkavat haista. Itse en kyllä halua olla töissä ryppyisissä, haisevissa vaatteissa, mutta ei kai se kaikkia haittaa.

Jo joku asia ihmistä oikeasti haittaisi niin tuskin hän tekisi sen kuitenkin jatkuvasti aina sillä tavalla. Eli jos ripustaa pyykit aina samalla tavalla niin kyllä se lopputulos silloin on sille ihmiselle riittävä.

Mutta jos ripustaa muidenkin perheenjäsenten vaatteita eikä pelkästään omiaan, niin ei liene liikaa vaadittu, että vaatteet kerran ravistaa suoraksi ennen narulle ripustamista? En ole kuitenkaan nähnyt miehiä intopinkeänä silitysraudan kanssa silittämässä ryppyisinä kuivattamiaan vaatteita...

- eri

Jos käsitykset lopputuloksesta ovat täysin erilaiset niin siihen ei monesti auta kuin se että jokainen tekee sen oman osansa niin kuin itse tykkää ja toinen sitten niin kuin hänelle kelpaa. Voi pariskunnasta kumpikin pestä itse omat pyykkinsä jos se toisen tapa ei kelpaa.

Tai sitten voi niellä ylpeytensä ja tehdä asian toisen mieleisellä tavalla, jos se on toiselle tärkeää. Mutta kai se on kivempi sitten tehdä asiasta valtataistelu.

Toisen mieliksi tekeminen onnistuu parhaiten jos se on vastavuoroista. Siis niin että yksi joustaa yhdessä asiassa ja toinen toisessa. Mutta jos vain toista vaaditaan joustamaan toisen mieliksi niin se ei kyllä toimi.

Juuri näin. Mulla on parisuhteessa (miehenä) sellainen olo, että ainoastaan multa vaaditaan jatkuvasti jotain. Minulla ei ole vielä ollut mitään vaatimuksia puolisolle - en oikeasti muista vaatineeni häneltä neljän ja puolen yhteisen vuoden aikana mitään. En mitään tiettyä käyttäytymistä, tekemistä, en mitään. Minulle riittää, että hän tekee asiat omalla tavallaan, mutta valitettavasti se ei toimi aina toisinpäin.

Heräsin tähän itse (naisena) vuosia sitten. Tajusin, että koko ajan vaadin mieheltä jotain. Ne vaatimukset oli yleensä aika pieniä asioita, mutta ajattelin, että ne pikkuhiljaa muuttaa miehen tietynlaiseksi ja sitten asiat menee jotenkin "oikein" ja minun mielen mukaan. Sitten huomasin, että mies ei koskaan ole vaatinut minulta mitään. Ei kritisoinut valintojani, eikä ikinä nalkuttanut mistään. Hävetti aika tavalla. Tein korjausliikkeen, enkä puutu miehen valintoihin tai tekemisiin millään tavalla enää (heh, puutunpas, välillä, mutta nykyisin huomaan sen ja annan olla). Kerroin kyllä, että on hyvä mies ja olen iloinen ja ylpeä kaikesta mitä on tehnyt minun ja lasten eteen. Jotenkin perspektiivi muuttui tuolloin täysin. Siitä eteenpäin olen nähnyt miehen positiivisessa valossa. Ja joo, on se ärsyttävä välillä, mutta enää ei ole minun tehtävä muuttaa sitä vähemmän ärsyttäväksi :) eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...

Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...

Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa? 

Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.

Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä. 

Samaan tilastoon sitten ne naisen rätit, tuikkukipot ja huolettomasti asetellut torkkupeitot. Ja jonkinlainen tarveperusteinen arviointi myös, lapsellekin ostetuista tavaroista. Tarvitseeko lapsi uudet haalarit vain koska kaupasta löytyi uusi mamman silmää miellyttävä väri - ja onko sitten pakko ostaa uudet töppöset, hanskat ja pipo myös että sopivat yhteen?

Kuinka monta tuollaista naista tunnet? Puhutko omasta vaimostasi?

Varmaan enemmän kuin tiedänkään. Lasten- ja naistenvaatteet ovat isoa bisnestä, samoin kuin sisustustavarat. Joku ne kaikki ostaa eikä sukupuolijakauma taida miesten suuntaan olla kallellaan vai mitä luulet?

Sinkut saa tehdä omilla rahoillaan mitä tahansa eikä se sinulle kuulu, jos joku ostaa itselleen vaatteita tai sisustusesineitä. Lastenvaatteita nyt menee paljon, kun lapset kasvaa koko ajan. Silti nuo on pikkurahaa verrattuna miesten ostoihin kuten autoihin ja moottoripyöriin.

Onko tosiaan? Onko jotain lähdettä?

Minä tunnen huomattavan monta perheellistä miestä, jotka ajavat itse perheen kakkosautolla ja vaimolla on sitten käytössään se ykkösauto. Että kukakohan niitä autoja oikein haluaa? Taitaa molemmista sukupuolista löytyä niitä, joille auto on statussymboli. 

Tää on muuten totta :) Vaimo ajaa sillä paremmalla, kun se on huolettomampi ja turvallisempi. Mies sitten köröttelee sillä vanhalla koslalla. Aika herttaista, itse asiassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?

Minun on edelleen vaikea kuvitella, että aikuinen ihminen heittäytyisi avo- tai avioliitossa ihan toisenlaiseksi kuin yksin asuessaan. Jos mies arvostaa sinkkuna viihtyisää ja puhdasta kotia, puhtaita ja silitettyjä vaatteita jne,  ja pitäisi ihan luonnollisena sitä, että kotityöt kuuluvat elämään, niin miksi hän muuttuisi niin paljon muutettuaan toisen kanssa yhteen?

Väitän, että usein näissä on takana se, että ei se mies sinkkunakaan huolehtinut kodistaan. Asui "poikamieskämpässä", söi pizzaa ja kebabbia ja vaatehuoltokin oli mitä sattuu. Siinä on sitten naisen turha hämmästyä, kun ei sellaisesta miehestä kuoriudu avoliitossakaan siisteyttä arvostavaa.

Voihan se olla vaikeaa kuvitella. Oma mieheni oli siisti. Hänen opiskelija-asuntonsa oli siisti. Niin kauan kun asuttiin kaksin, pidettiin koti kunnossa yhdessä, yhdessä suunniteltiin lomat jne. Sitten syntyi lapset ja miehestä kehkeytyi yksi lapsi joukon jatkoksi. Joku psykologi voisi selittää mikä tähän johtaa, miksi aikuinen mies taantuu lasten mukana yhdeksi passattavaksi? Itse ajattelen, että miehen aivoissa raksuttaa jotain sellaista, että kun tuo tuossa hoitaa lapset, niin samalla vaivallahan se passaa hänetkin. Ehkä joku lämpöinen lapsuuden muisto, kun äiti teki kaiken valmiiksi?

Minä todellakin annoin sitä tilaa, suorastaan rukoilin, että osallistuisi kodin ylläpitoon ja lomien, juhlien ym järjestelyyn. Ihan olisi saanut tehdä just niin kuin haluaa, olinhan vuosia nähnyt, että osaa ja tekee hyvin. Mutta jos toinen ei tartu mihinkään, niin eipä siinä auta muu kuin tehdä yksin, koska JONKUN ON TEHTÄVÄ. Kaikki oli aina "ihan sama, päätä sää".

Nyt viidentoista vuoden jälkeen mies on onnistunut kääntämään tämän niin, että hän ei tee, koska aina tehdään minun tavallani. Voi jum*liste sentään! Jos mies ei ole osallistunut vuosikausiin, niin tottakai olen kehittänyt omat tapani hoitaa asiat. Olisiko minun YKSIN TEHDESSÄNI jotenkin pitänyt huomioida se, miten mies kenties olisi halunnut hommat hoidettavan??

Eli et anna tehdä miehen itse ja kehtaat vielä valittaa. Aikamoinen marttyyri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt joskus sitä, että miehet itse sabotoivat kotia tekemällä kotityöt tahallaan päin mäntyjä. Silloin ei tarvitse tehdä kotitöitä, kun nainen turhautuu huonosti tehtyihin kotitöihin ja mieluummin tekee ne itse. Kuinkahan yleistä tämä "kodin sabotoiminen" on?

Minun on edelleen vaikea kuvitella, että aikuinen ihminen heittäytyisi avo- tai avioliitossa ihan toisenlaiseksi kuin yksin asuessaan. Jos mies arvostaa sinkkuna viihtyisää ja puhdasta kotia, puhtaita ja silitettyjä vaatteita jne,  ja pitäisi ihan luonnollisena sitä, että kotityöt kuuluvat elämään, niin miksi hän muuttuisi niin paljon muutettuaan toisen kanssa yhteen?

Väitän, että usein näissä on takana se, että ei se mies sinkkunakaan huolehtinut kodistaan. Asui "poikamieskämpässä", söi pizzaa ja kebabbia ja vaatehuoltokin oli mitä sattuu. Siinä on sitten naisen turha hämmästyä, kun ei sellaisesta miehestä kuoriudu avoliitossakaan siisteyttä arvostavaa.

Voihan se olla vaikeaa kuvitella. Oma mieheni oli siisti. Hänen opiskelija-asuntonsa oli siisti. Niin kauan kun asuttiin kaksin, pidettiin koti kunnossa yhdessä, yhdessä suunniteltiin lomat jne. Sitten syntyi lapset ja miehestä kehkeytyi yksi lapsi joukon jatkoksi. Joku psykologi voisi selittää mikä tähän johtaa, miksi aikuinen mies taantuu lasten mukana yhdeksi passattavaksi? Itse ajattelen, että miehen aivoissa raksuttaa jotain sellaista, että kun tuo tuossa hoitaa lapset, niin samalla vaivallahan se passaa hänetkin. Ehkä joku lämpöinen lapsuuden muisto, kun äiti teki kaiken valmiiksi?

Minä todellakin annoin sitä tilaa, suorastaan rukoilin, että osallistuisi kodin ylläpitoon ja lomien, juhlien ym järjestelyyn. Ihan olisi saanut tehdä just niin kuin haluaa, olinhan vuosia nähnyt, että osaa ja tekee hyvin. Mutta jos toinen ei tartu mihinkään, niin eipä siinä auta muu kuin tehdä yksin, koska JONKUN ON TEHTÄVÄ. Kaikki oli aina "ihan sama, päätä sää".

Nyt viidentoista vuoden jälkeen mies on onnistunut kääntämään tämän niin, että hän ei tee, koska aina tehdään minun tavallani. Voi jum*liste sentään! Jos mies ei ole osallistunut vuosikausiin, niin tottakai olen kehittänyt omat tapani hoitaa asiat. Olisiko minun YKSIN TEHDESSÄNI jotenkin pitänyt huomioida se, miten mies kenties olisi halunnut hommat hoidettavan??

Eli et anna tehdä miehen itse ja kehtaat vielä valittaa. Aikamoinen marttyyri

Luetun ymmärtäminen. 🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...

Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...

Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa? 

Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.

Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä. 

Samaan tilastoon sitten ne naisen rätit, tuikkukipot ja huolettomasti asetellut torkkupeitot. Ja jonkinlainen tarveperusteinen arviointi myös, lapsellekin ostetuista tavaroista. Tarvitseeko lapsi uudet haalarit vain koska kaupasta löytyi uusi mamman silmää miellyttävä väri - ja onko sitten pakko ostaa uudet töppöset, hanskat ja pipo myös että sopivat yhteen?

Kuinka monta tuollaista naista tunnet? Puhutko omasta vaimostasi?

Varmaan enemmän kuin tiedänkään. Lasten- ja naistenvaatteet ovat isoa bisnestä, samoin kuin sisustustavarat. Joku ne kaikki ostaa eikä sukupuolijakauma taida miesten suuntaan olla kallellaan vai mitä luulet?

Sinkut saa tehdä omilla rahoillaan mitä tahansa eikä se sinulle kuulu, jos joku ostaa itselleen vaatteita tai sisustusesineitä. Lastenvaatteita nyt menee paljon, kun lapset kasvaa koko ajan. Silti nuo on pikkurahaa verrattuna miesten ostoihin kuten autoihin ja moottoripyöriin.

Onko tosiaan? Onko jotain lähdettä?

Minä tunnen huomattavan monta perheellistä miestä, jotka ajavat itse perheen kakkosautolla ja vaimolla on sitten käytössään se ykkösauto. Että kukakohan niitä autoja oikein haluaa? Taitaa molemmista sukupuolista löytyä niitä, joille auto on statussymboli. 

Tää on muuten totta :) Vaimo ajaa sillä paremmalla, kun se on huolettomampi ja turvallisempi. Mies sitten köröttelee sillä vanhalla koslalla. Aika herttaista, itse asiassa :)

Kumpi kuskaa lapsia tai kummalla on vaarallisempi tai pitempi työmatka? Sille kuuluu parempi auto.

Nämä eivät välttämättä ole sukupuolikysymyksiä. Vien auton ihan itse huoltoon ja käyn tarkistamassa rengaspaineita yms. Renkaat säilytän ja vaihdatan rengasliikkeessä. Uusi miesystäväni oli tästä kiukkuinen. Hän tarjoutui vaihtamaan renkaan ja väitti, että liikkeessä tekevät työn huonosti. En suostunut. Hänen mielestään teen kaikki kotityöt väärin tiskikoneen täyttämisestä imurointiin. En aio kyllä muuttaa yhteen tämän tyypin kanssa (en kenenkään muunkaan kanssa tosin).

Olipa huono kirjoitus. Esim viimeinen kappale hyppää uuteen asiaan eikä liity mitenkään otsikkoon. Toisekseen ongelma nähdään yllättäen naisten vikana. Sehän ei ole mahdollisuus ettei miehet halua jäädä kotiin. Ei, kyllä sen on muututtava että naiset ymmärtävät antaa miesten jäädä.

Ihme kuvitelmia täällä taas siitä, että nalkuttaja puhuisi jotenkin rumasti ja että naiset jyräisivät jne. Minä kun sanon puolisolle, että "oon hei ajatellut, että voitaiskohan me..." niin se tulkitaan määräykseksi, jonka kanssa ei voi olla eri mieltä. Tai jos puoliso ehdottaa jotain, ja sanon jotain tyyliin "joo mut mites hei toi..." se tulkitaan, että mulle ei ehdottomasti sovi. Ihan hemmetin hankalaa, kun ei voi oikein mitään sanoa (ja kyllä, tästä on puhuttu).

Sit jos mä ehdotan, että jotain tarvisi tai voisi tehdä, mitä en kovin hyvin itse osaa, niin puoliso saattaa sanoa joo, mutta mitään ei tapahdu. Sit jos sanon toisen kerran, se on jatkuvaa nalkutusta, ja jos alan tekemään, puoliso sanoo, että kyllä hän tekee, ja sit ei kuitenkaan tee. Anna tuollaiselle nyt sit tilaa ja ole nalkuttamatta.

Vaikka meillä kyllä jakaantui iso osa kotitöistä tasaisehkosti, kun puoliso hoitaa ruokaostokset ja ruuanlaiton. Vielä, kun mun ei tarvisi hänen mielestään suunnilleen itkeä onnesta, kun saa valmista ruokaa (olen kyllä iloinen ja tyytyväinen, kun hän pitää ruuanlaitossa ja tekee hyvää ruokaa, ja sen myös hänelle kerron), ja siihen ruuanlaittoon kuuluisi edes toisinaan esim. hellan pyyhkiminen puhtaaksi tai pöydän pyyhkiminen, mut ei. Ja voin kertoa, että kysymys ei ole siitä, että hän ei vain huomaisi sotkua, koska "olisi kiva, jos olisi siistimpää."

Ja kyllä, itse olen valinnut ja itse pysyn, koska hänessä on paljon hyvää jota en nyt tässä luettele, koska keskustelu ei käsittele niitä asioita.

Onko palstalla naisia, jotka tunnustavat, etteivät tee omaa osaansa kotitöistä? Minulle kun ei ole muita kohdalle osunutkaan.

Täällä ihmiset kirjoittavat etteivät miehet vaadi naisilta mitään.

Niin ei vaadi kun nainen tekee jo kaikki vaatimukset, esim kodin siivouksen, pyykit ja kokkaamiset. 

Ei naistenkaan tarvitsisi mitään vaatia miehiltä, jos miehet tekisivät nuo vaatimukset ennen kuin niitä edes vaatii 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo reissuun/juhliin tms. lähtemiset on kyllä sellaisia joista ollaan riitojakin saatu aikaiseksi. Mies hoitaa vain itsensä ja omat tavaransa ja alkaa valittaa mikä kestää...

Se on juuri näin lapset jäävät naisten harteille mies huolehtii aina vain itsestään...

Olen miettinyt, miksi yhteiskunnan (tai ainakin joidekin) mielestä on ok, että mies on perheessään vapaamatkustaja. Miksi hän ei ole aikuinen ja ota vastuuta omasta jälkikasvustaan sen sijaan, että "auttelee" äiskää silloin tällöin kun huvittaa? 

Samahan se on naisten tulojen kanssa. Vähän on osallistuvinaan kulujen maksamiseen.

Enpä ole vielä nähnyt stereotypiaa esimerkiksi perheellisistä naisista, jotka ostelevat itselleen kalliita autoja, kelloja, pelitietokoneita ja muuta elektroniikkaa muun perheen kustannuksella. Olisi kiva nähdä tilastoista, monta prosenttia palkasta menee perheen asioihin naisilla ja miehillä. 

Samaan tilastoon sitten ne naisen rätit, tuikkukipot ja huolettomasti asetellut torkkupeitot. Ja jonkinlainen tarveperusteinen arviointi myös, lapsellekin ostetuista tavaroista. Tarvitseeko lapsi uudet haalarit vain koska kaupasta löytyi uusi mamman silmää miellyttävä väri - ja onko sitten pakko ostaa uudet töppöset, hanskat ja pipo myös että sopivat yhteen?

Kuinka monta tuollaista naista tunnet? Puhutko omasta vaimostasi?

Varmaan enemmän kuin tiedänkään. Lasten- ja naistenvaatteet ovat isoa bisnestä, samoin kuin sisustustavarat. Joku ne kaikki ostaa eikä sukupuolijakauma taida miesten suuntaan olla kallellaan vai mitä luulet?

Sinkut saa tehdä omilla rahoillaan mitä tahansa eikä se sinulle kuulu, jos joku ostaa itselleen vaatteita tai sisustusesineitä. Lastenvaatteita nyt menee paljon, kun lapset kasvaa koko ajan. Silti nuo on pikkurahaa verrattuna miesten ostoihin kuten autoihin ja moottoripyöriin.

Onko tosiaan? Onko jotain lähdettä?

Minä tunnen huomattavan monta perheellistä miestä, jotka ajavat itse perheen kakkosautolla ja vaimolla on sitten käytössään se ykkösauto. Että kukakohan niitä autoja oikein haluaa? Taitaa molemmista sukupuolista löytyä niitä, joille auto on statussymboli. 

Tää on muuten totta :) Vaimo ajaa sillä paremmalla, kun se on huolettomampi ja turvallisempi. Mies sitten köröttelee sillä vanhalla koslalla. Aika herttaista, itse asiassa :)

Kumpi kuskaa lapsia tai kummalla on vaarallisempi tai pitempi työmatka? Sille kuuluu parempi auto.

meillä kukin ajaa itse hankkimallaan autolla. ukko hoitaa huollot ja katsastukset, myös minun autoon. minulla on pieniruokainen pikkukottero, ukolla bensasyöppö iso kottero. jos toinen on huollossa tai hajoaa, niin sitten pärjätään yhdellä autolla. aiheuttaa järjestelyjä, ei ongelmia.

Tuokin kirjoitus olisi pitänyt suunnata miehillä. "Miehet, ottakaa roolinne ja tilanne toisena aikuisena kotona" eikä "naiset, tehkää tämä miesten puolesta".

Nyt kun olen lukenut tämän ketjun läpi, tulee suurimmasta osasta vastanneita naisia vain mieleen Kummelin i am a martyyyr -sketsi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen lukenut tämän ketjun läpi, tulee suurimmasta osasta vastanneita naisia vain mieleen Kummelin i am a martyyyr -sketsi.

Tai Kätevän Emännän "sä oot taas pilannut kaiken" -kammonainen.