Lue keskustelun säännöt.
Voitteko kuvitella että vielä 100 vuotta sitten vain joka kolmas suomalainen pääsi kouluun ja oli luku-, kirjoitus- ja laskutaitoinen?
02.01.2023 |
Mutta mitä sitten tekivät ne kaksi kolmasosaa koulua käymättömistä suomalaisista, jotka eivät osanneet lukea, kirjoittaa eikä laskea?
Kommentit (117)
Isoisäni isä syntyi 1880-luvulla tai 1890-luvulla ja ei osannut kirjoittaa. Oli köyhää kalastajasukua maalla. Isoisä on syntynyt 1927 ja erittäin hyvä oli lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suomalaisia opetettiin lukemaan jo kauan ennen kansakoulun tuloa.
https://www.ts.fi/lukijoilta/158929
1600-luvulla vaikutti Turussa piispa Johannes Gezelius vanhempi. Hän perusti triviaalikouluja, ja ne puolestaan loivat pohjan kiertokouluille. Hän julkaisi kirjan Yxi paras Lasten tawara, josta vuosien mittaan otettiin 70 painosta. Gezelius suorastaan pakotti kansan lukemaan, ei ehkä niinkään lukutaidon itsensä vuoksi, kuin siksi, että kirkon opit pysyisivät kansan mielissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin. Isoisä oli käynyt kiertokoulua vain neljä vuotta. Mitään muuta koulua hän ei armeijan lisäksi sitten ollutkaan käynyt.
Kyllä tuossa ajassa oppii lukemaan, kirjoittamaan, peruslaskutoimitukset, kädentaitoja yms. Mutta kiertokoulu taisi olla jotenkin jaksottaista, eikä vuoden aikana kertynyt kovin monta kouluviikkoa. Mutta kiertokouluja ei kai ollut enää 1920-luvulla.
Oli niitä. Läheinen isotäti (vanhapiika, joka liittyi perheeseemme omat vanhempansa hoidettuaan) kävi kiertokoulun 1920-l alussa. Heidän perheen elintaso nousi, nuoremmat sisarukset pääsivät seminaariin asti ja kansankynttilöiksi pieniin hämäläiskuntiin.
20-30 -lukujen tapahtumista oon kuullut niin paljon, että tunnen itseni käveleväksi mikro- ja makrohistorian kirjaksi.
Itse olen -74 syntynyt.
Suomessa lukutaito oli hyvällä tolalla jo varhain. Yksittäisiä kouluja käymättömiä toki oli pitkään, omassa kotikunnassani eli 80-luvulla ainakin yksi mustalaispappa, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Hän oli 1800-l puolella syntynyt. Hän oli kahden lapsenlapsensa virallinen holhooja, ja allekirjoitti lasten koulupaperit nähdyksi puumerkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, isä s. 1899, ei syrjäkylillä käynyt koulua ollenkaan. Osasi lukea, kirjoittaa ja laskupää oli hyvä ja käytännön taidot.
Äiti, s. 1903, oli käynyt kiertokoulua, toisen kunnan syrjäkylältä, lisäksi karjakkokoulun.
Olisi ollut innokas lukija, vähän salaa luki meidän lasten kirjastosta hakemia kirjoja.
Isä luki sanomalehden tarkkaan ja radion uutisia parit päivässäkuinka helvetin vanha sä oot jos vanhempasi on syntyneet 1800-luvulla??
No laske. Jos äiti on syntynyt 1903, kirjoittaja on todennäköisesti syntynyt viimeistään 1930-luvulla. Se on kyllä poikkeuksellista, että yli 90v täällä kirjoittelee.
Naisten synnytysikä oli ennen lähemmäs 50 vuotta. Äiti oli siis vain 43 kun synnyin. Kiuru taitaa olla 48.
Muuten -27 syntynyt perheen esikoinen asuu vielä kotonaan vaimonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sata vuotta sitten eli 1923 oli kaikkien käytävä koulua ja jokainen pääsi kouluun. 300 vuotta sitten oli hitusen eri asia.
Ei tarvinnut mennä, jos koulu oli yli 5 km:n päässä eikä järjestetty kiertokulua. Setäni vaimo (s. 1927) kertoi ainakin, ettei ole käynyt päivääkään koulua.
No höpö höpö, kaikkia juttuja ei tarvitse uskoa. Koulumatkan pituus oli maksimissaan 5km, siksi kyläkouluja oli ennen joka kylässä, niemessä ja notkossa. Ja kaikki kävivät koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on ollut poikkeuksellisen korkea lukutaito jo reilusti aiemmin, koska luterilaisen kirkon oppeihin kuului opettaa kansa lukemaan itse. Eli ennen kiertokoulua kirkko opetti tavallista kansaa lukemaan.
No ei opettanut vaan päinvastoin pyrki estämään kaiken sivistyksen leviämisen rahvaan joukkoon.
Se katsos nakersi pappien ja kirkon valtaa ja sehän ei käynyt, eikä käy nykyäänkään, päinsä. Ajatelkaa nyt itsekin, että kansa, nuo tomppelit, osoisivat olla ja elää ilman papin ja kirkon ohjausta.
Ehei, kyllä kirkko on aina korostanut lukutaidon merkitystä. Sitä vastoin kirkko ei katsonut suopeasti sitä, että kansa luki sisällöltään arveluttavia kirjoja. Esimerkiksi vuoden 1829 sensuuriasetus kielsi julkaisemasta teoksia, joissa esiintyi käsityksiä, "jotka sotivat puhtaan evankelisen opin totuutta ja oikeaa uskontunnustusta vastaan".
https://sananvapauteen.fi/artikkeli/486
Tiellä sananvapauteen on erinomaisen hyödyllinen ja mielenkiintoinen tietopaketti.
Vierailija kirjoitti:
Keskiajalla oli kukoistava kulttuuri. Rahana oli hopea ja kulta, rakennettiin suuri linnoja, naiset pukeutuivat kauniisiin mekkoihin. Ritarit ratsastivat uljailla hevosilla, ja olivat todellisia miehiä. Latinaa ymmärrettiin yleisesti. Onko nykyään mukamas paremmin? Moni mies ja moni nainen on yksin, vähävaraisena pienessä itsariyksiössään. Keskiluokka tekee merkityksetöntä työtään ja elää oravanpyörässään. Päästäkseen välillä baariin, orgioihin tai Pariisiin. Avioliitot eivät kestä. Miehet luulevat olevansa naisia ja naiset miehiä. Katsomme leffoja, ja ihailemme ritareita ja linnan neitoja, ja ihmisten tapaa puhua kunnioittavasti silloin.
Minä rohkenen väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Jos katsotaan afrikkalaisia heimoja, niin he näyttävät onnelliselta verrattuna Suomeen, jossa ollaan masentuneita ja itsaritilastojen kärjessä.
Ei tuo vielä mitään. Pronssiajalla täällä asui alkuperäisiä finnoarjalaisia suomalaisia, joiden yksi heimo eli Jätit rakensivat mm. ns. hiidenkiukaat. He perustivat tänne kuningaskunnan ja kirjoittivat Rikaveet eli Rigvedan. Hohhoijaa. Alkuperäiset arjalaissuomalaiset ja esi-isänsä olivat kirjoitustaitoisia jo tuhansia vuosia sitten. He jopa kehittivät aakkoset, protosiinain.
Nykyiset metsästäjäkeräilijätaustaiset ovat etnohistoriallisesti aivan eri kansaa. Ne vaan etiketöitiin "suomalaisiksi" fennonmanian sijaan.
Nykyään nää selittää, että lainasivat sanoja milloin kieltäkin aivan toisen kansan kieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa asuu 800 000 luku- ja kirjoitustaidotonta henkilöä
https://www.suomenuutiset.fi/ruotsissa-asuu-800-000-luku-ja-kirjoitusta…
Eli noin 8% väestöstä. Ei mitenkään ihmeellistä, koska esim. vauvat aika harvoin osaavat lukea.
Ja sitten on iäkkäät ma mut, tietyistä maista tulevat puhuvat äidinkieltä, jota ei kouluissa opeteta heidän synnyinmaissaankaan, tai sitten kieltä on alettu kirjoittaa vasta heidän lapsuusikänsä jälkeen.
Aikoinaan asuin eräässä kehitysmaassa ja tutustuin moniin ihmisiin, jotka eivät osanneet lukea ja kirjoittaa äidinkielellään (yleensä maalta tullutta viljelijäväestöä olivat), lisäksi maassa oli nomadista paimentolaisväestöä, joka ei kunnolla edes puhunut valtakieltä, joka sekään ei ollut kirjoitettu kieli. Koulun menevät lapset jotuivat siis oppimaan vähintään keinotekoista yleiskieltä tai sitten paremmissa perheissä, lapset olivat ns. kielikouluissa, joissa suurin osa opetusta oli englanniksi, ranskaksi tai joskus italiaksi. Aika valtavat erot siis väestössä, ääripäissä luku- ja kirjoitustaidoton, joka ei edes ymmärrä radion tai tv:n ja viranomaisten kielestä paljoakaan, toisessa ääripäässä samanikäinen koululainen, joka osaa kirjoittaa ja lukea maan yleiskielen lisäksi 1-2 kansainvälisellä kielellä.
Omalla äidinkielellään luku- ja kirjoitustaidottomat olivat mielenkiintoisia. Tutustuin paremmin erääseen työpaikkamme palvelijapoikaan. Hän oli maaseudulta kotoisin, vilkkaalta alueelta, ei mistään aavikolta, joten hän oli sosiaalisesti hyvin lahjakas. Hän oppi kaiken kuuntelemalla ja muistamalla ulkoa sekä tekemällä itse havaintoja. Radio oli hänelle tärkeä, koska hän ei osannut lukea esimerkiksi uutisia lehdistä, joten hän kuunteli kaiken radiosta. Hänen maailmankuvansa oli myös sellainen, että siinä sekoittui kuuntelemalla opitut faktatiedot, käytännössä opitut taidot sekä kaikenlainen maaseudun lukutaidottoman väestön parissa kulkeva taikausko ynnä muut uskomukset. Hänelle kirjoitustaito oli maagista, joten hän pyysi aina jotain kirjoitustaitoista ihmistä kirjoittamaan uskonnollisen lauseen hänen tärkeisiin tavaroihinsa -- hän uskoi että siten tavara ei häviäisi eikä sitä varastettaisi. Ja kuulema jos varastettaisiin, niin maagisin tavoin esine voitaisiin jäljittää ja kohdistaa jokin loitsu varkaan pään menoksi. Tämä poika oppi myös töissä erottamaan asiakirjoista onko ne kirjoitettu englanniksi, italiaksi tai ranskaksi ja käyttämään kopiokonetta. Hän oppi myös joitakin englanninkielisiä sanoja ja lauseita (joita hän käytti innokkaasti). Hänelle vaikeaa oli lukutaidottomana selvitä suurkaupungissa, koska mitään karttoja ei ollut. Hän kuitenkin selvisi niin että jos hän eksyi, eikä löytänyt tarvittavaa osoitetta, niin hän katsoi kadunristeyksessä ihmisiä, jotka tuntuivat tietävän minne olivat menossa ja sitten valitsi sellaisennäköisen hepun, joka olisi saattanut olla hänen kotiseudultaan, meni sitten ja esitteli itsensä "olen se ja se sieltä ja siitä kylästä" ja sitten usein sai myös lukutaidottomalta "maanmieheltään" tarkat ohjeet mistä mennä selkeiden maamerkkien mukaan (hänhän ei osannut suunnistaa esim. sen mukaan että jossakin luki vaikka jonkun kaupan nimi, vaan hän tarvitsi visuaalisemmat ohjeet).
Kummasti ihmiset vaan pärjäävät maailmassa. Meistä on ehkä lukutaitoisina tullut lukutaidosta riippuvaisia, joten emme ehkä kiinnitä huomiota niin tarkasti muihin ihmisiin (emme tarvitse heidän apuaan) tai ympäristön yksityiskohtiin (koska suunnistamme tekstien ja karttojen avulla). Voi olla myös ettemme kuuntele toisia niin tarkkaan kuin ne joille suuri osa tietoa tulee korvien välityksellä.
Vuonna 1916 syntyneet vanhempani kävivät neljä luokkaa kansakoulua. - Isän sisarista yksi oli ekonomi ja yksi sairaanhoitaja. - Äidin sisar oli libristi, veli jaostopäällikkö ja toinen veli metsäteknikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isoisovanhempani olivat ihan maalaisia ja tekivät pelto- ja navettahommia. Todellakin osasivat silti kirjoittaa ja lukea. Syntyivät joskus viime vuosisadan alussa.
Aika nuori olet, jos isoisovanhempasi ovat syntyneet vasta 1900-luvun alussa. Itse olen 35 ja mummoni syntyi vuonna 1910 ja pappani 1908. Heidän vanhempansa luonnollisesti 1800-luvun puolella.
Perheet on niin erilaisia, mutta sinun suvun kanssa meillä vähän samaa. Minun kuopukseni on 37 ja hänen isoisänsä syntynyt 1899 ja isoäiti 1903. Kumpaakaan ei muista, oli 4 - vuotta kun mummonsa kuoli.
Kuopuksen serkun poika on 44. Itse olin iäkäs synnyttäjä ja lasten serkku taas parikymppisenä avioitui. Tälläisiä isoja ikäerojakin suurissa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen luin Kalle Päätalon kirjaa, jossa hän kertoi lapsuudestaan 1920-luvulla ja kuinka hänen kotiseudullaan monet vanhemmat vastustivat koulua ja olivat sitä mieltä, että siellä lapsista tulee vain laiskoja niin että he eivät viitsi tehdä aikuisena siellä seudulla perinteisiä töitä kuten mennä savottaan tai tukinlaskuun. Monet vanhemmat olivat sitä mieltä, että heille itselleen riitti hyvin melko lyhyt kiertokoulu ja rippikoulu eikä lapset sen enempää koulua tarvitse ja että lapsia tarvittaisiin kipeämmin kotona auttamassa vanhempia työnteossa.
Se on aivan totta. Kati Mikkola on tutkinut uusien asioiden vastustamista maaseuturahvaan keskuudessa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, ja kertoo niistä kirjassaan "Tulevaisuutta vastaan". Kansakoulua, maallisia kirjoja, naisten alusvaatteita, polkupyöriä, radiota, valokuvausta, maatalouskoneita ja vaikka mitä tulkittiin jumalattomaksi synniksi ja maailmanlopun merkeiksi.
https://www.suomalainen.com/products/tulevaisuutta-vastaan
Mikkola kirjoitti aiheesta myös Hiidenkivi-lehteen vuonna 2010.
Kun 1800-luvun puolivälissä alkoi ilmaantua paljon uusia koneita ja kulkuvälineitä, osa kansasta tulkitsi nämä innovaatiot maailmanlopun merkeiksi. Kati Mikkola kirjoittaa myös radion tulemisesta artikkelissaan Päättömiä hevosia ja perkeleen puhallustorvia.
1920-luvun puolivälistä alkaen yleistyneen radion teki epäilyttäväksi se, että sama laite lähetti ”sekä pyhät että pahat”. Tämä osoitti paholaisen olevan keksinnön takana. Radion kuulokkeissa nähtiin suora yhteys pirun sarviin, ja radiota nimitettiin perkeleen puhallustorveksi, sielunvihollisen hyrräksi, pelsepuupin posetiiviksi ja synnin pasuunaksi.
Useiden kansanennustusten mukaan ”päättömällä hevosella ajaminen” edeltää maailmanloppua. Päättöminä hevosina on pidetty muun muassa polkupyörää, junaa ja autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiajalla oli kukoistava kulttuuri. Rahana oli hopea ja kulta, rakennettiin suuri linnoja, naiset pukeutuivat kauniisiin mekkoihin. Ritarit ratsastivat uljailla hevosilla, ja olivat todellisia miehiä. Latinaa ymmärrettiin yleisesti. Onko nykyään mukamas paremmin? Moni mies ja moni nainen on yksin, vähävaraisena pienessä itsariyksiössään. Keskiluokka tekee merkityksetöntä työtään ja elää oravanpyörässään. Päästäkseen välillä baariin, orgioihin tai Pariisiin. Avioliitot eivät kestä. Miehet luulevat olevansa naisia ja naiset miehiä. Katsomme leffoja, ja ihailemme ritareita ja linnan neitoja, ja ihmisten tapaa puhua kunnioittavasti silloin.
Minä rohkenen väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Jos katsotaan afrikkalaisia heimoja, niin he näyttävät onnelliselta verrattuna Suomeen, jossa ollaan masentuneita ja itsaritilastojen kärjessä.Ei tuo vielä mitään. Pronssiajalla täällä asui alkuperäisiä finnoarjalaisia suomalaisia, joiden yksi heimo eli Jätit rakensivat mm. ns. hiidenkiukaat. He perustivat tänne kuningaskunnan ja kirjoittivat Rikaveet eli Rigvedan. Hohhoijaa. Alkuperäiset arjalaissuomalaiset ja esi-isänsä olivat kirjoitustaitoisia jo tuhansia vuosia sitten. He jopa kehittivät aakkoset, protosiinain.
Nykyiset metsästäjäkeräilijätaustaiset ovat etnohistoriallisesti aivan eri kansaa. Ne vaan etiketöitiin "suomalaisiksi" fennonmanian sijaan.
Nykyään nää selittää, että lainasivat sanoja milloin kieltäkin aivan toisen kansan kieleen.
Joku voisi selittää nykyisille akateemisille, tasottomile pseudosuomalaisille, että arkeologia ja muu kulttuuritiede, siis TIEDE, ei ole pseudojen pseudoidentiteetin pönkittämistä varten, niin ihkua kuin onkin kykkiä toisen kansan identiteetillä ja esittää asiantuntijaa.
Kansalliskirjaston digilehtiarkistosta voi etsiä kaikkea mahdollista tietoa. Näin kirjoitettiin esim. Työläisnainen-lehdessä vuonna 1912: "Uusimpien tietojen mukaan on lukutaidottomia Saksassa 0,1 %, Tanskassa 0,2 --- Ranskassa 4,6, Suomessa 4,9 --- ja Venäjällä 61,7 prosenttia".
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/973400?page=25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänkin moni tunnistaa kirjaimia ja kuinka niistä muodostuu sanoja, mutta vain ani harva on lukutaitoinen. Eli kyllä, asia on hyvin kuviteltavissa.
Äidinäitini(Ämmi), s.1888, oli aloittanut koulunsa Amerikassa, isäni, s.1922, kävi talvisin kolme viikkoa kiertokoulua. Puhut varhaisemmista ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen luin Kalle Päätalon kirjaa, jossa hän kertoi lapsuudestaan 1920-luvulla ja kuinka hänen kotiseudullaan monet vanhemmat vastustivat koulua ja olivat sitä mieltä, että siellä lapsista tulee vain laiskoja niin että he eivät viitsi tehdä aikuisena siellä seudulla perinteisiä töitä kuten mennä savottaan tai tukinlaskuun. Monet vanhemmat olivat sitä mieltä, että heille itselleen riitti hyvin melko lyhyt kiertokoulu ja rippikoulu eikä lapset sen enempää koulua tarvitse ja että lapsia tarvittaisiin kipeämmin kotona auttamassa vanhempia työnteossa.
Omat sukujuureni ovat Kainuussa ja Koillismaalla. Käytännössä siis 1900 luvun alkupuolella hyvinkin syrjäseudulla. Päätalokin kaukaista sukua.
Sukututkimuksen ja vanhojen 1800 luvun puolella syntyneiden isovanhempieni kertomuksista ja jälkeen jääneestä kirjeenvaihdosta päätellen he kaikki osasivat kirjoittaa hyvin, vaikka koulut oli tuo muutaman viikon kiertokoulu ja kinkerit. Oman 31 syntyneen äitini koulu jäi neljään luokkaan. Samoin isäni.
Itse asiassa kirjeenvaihto, joita isovanhempani ja heidän vanhempansa nuorina sisarustensa ja ystäviensä kanssa hämmästyttää aina. Kieli värikästä, kirjeet pitkiä ja kortit täyteen kirjoitettua. Ja mikä hämmästyttävintä, käsiala niin kaunista kaunokirjoitusta, että en ikinä oppinut samanlaista, vaikka ties kuinka monta kaunokirjoitusvihkoa tuli koulussa väkerrettyä. En tiedä missä he sen oppivat. Ammateiltaan olivat kuitenkin metsätyömiehiä, renkejä, piikoja ja pienviljelijöitä.
50 luvun alkupuolella syntyneenä en muista lapsena tavanneeni yhtään vanhusta, joka olisi ollut täysin luku ja kirjoitustaidoton. Huonoja kirjoituksia kyllä on tullut eteen. Ja lukeminenkin kehnoa, kuten se on monilla nykyisillä peruskoulun läpi käyneillä.
Päätalot on tullut luettua. Koulutusta kyllä vastustettiin. Mutta ei se niinkään tuota alkeisopetusta (kirjoitus ja lukutaidot ja perus laskutaito) koskenut kuin pidempää kouluttautumista. Sitä henkeä oli paljon nuoruudessanikin ja jopa vielä nykyäänkin perheissä, joilla vanhempien koulutus on huono. Ajateltiin, että töihin vaan nuorena. Turha sitä takapuolta koulun penkissä on levittää.
Suomeen viime vuosina tulleiden keskuudessa luku- ja kirjoitustaidottimia on tullut eteen, varsinkin vanhoissa naisissa. Olen heitä kansalaisopiston opettajia tuuratessani jonkin verran. Melko hankalaa on k
opettaa, jos ei ole yhteistä kieltä, ei osata lukea eikä kirjoittaa.
En usko, että aloittajan väite pitää paikkansa. Ainakin lähteet väitteille haluaisin nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, isä s. 1899, ei syrjäkylillä käynyt koulua ollenkaan. Osasi lukea, kirjoittaa ja laskupää oli hyvä ja käytännön taidot.
Äiti, s. 1903, oli käynyt kiertokoulua, toisen kunnan syrjäkylältä, lisäksi karjakkokoulun.
Olisi ollut innokas lukija, vähän salaa luki meidän lasten kirjastosta hakemia kirjoja.
Isä luki sanomalehden tarkkaan ja radion uutisia parit päivässäkuinka helvetin vanha sä oot jos vanhempasi on syntyneet 1800-luvulla??
No laske. Jos äiti on syntynyt 1903, kirjoittaja on todennäköisesti syntynyt viimeistään 1930-luvulla. Se on kyllä poikkeuksellista, että yli 90v täällä kirjoittelee.
Yli nelikymppinen synnyttäjä ei tuohon aikaan, kun lapsia syntyi paljon, ollut mikään harvinaisuus. Eli yllä olevan kirjoittaja voi olla 40 luvulla syntynyt eli 80 vuoden ikäinen tai jopa alle. Kyllä heitä tänne vielä kirjoittelee. Itsekään en kovin kaukana tuosta iästä ole.
Oma isoäitini synnytti vielä 46 vuotiaana, joten olen tätini kanssa saman ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani, isä s. 1899, ei syrjäkylillä käynyt koulua ollenkaan. Osasi lukea, kirjoittaa ja laskupää oli hyvä ja käytännön taidot.
Äiti, s. 1903, oli käynyt kiertokoulua, toisen kunnan syrjäkylältä, lisäksi karjakkokoulun.
Olisi ollut innokas lukija, vähän salaa luki meidän lasten kirjastosta hakemia kirjoja.
Isä luki sanomalehden tarkkaan ja radion uutisia parit päivässäkuinka helvetin vanha sä oot jos vanhempasi on syntyneet 1800-luvulla??
No laske. Jos äiti on syntynyt 1903, kirjoittaja on todennäköisesti syntynyt viimeistään 1930-luvulla. Se on kyllä poikkeuksellista, että yli 90v täällä kirjoittelee.
Yli nelikymppinen synnyttäjä ei tuohon aikaan, kun lapsia syntyi paljon, ollut mikään harvinaisuus. Eli yllä olevan kirjoittaja voi olla 40 luvulla syntynyt eli 80 vuoden ikäinen tai jopa alle. Kyllä heitä tänne vielä kirjoittelee. Itsekään en kovin kaukana tuosta iästä ole.
Oma isoäitini synnytti vielä 46 vuotiaana, joten olen tätini kanssa saman ikäinen.
Ämmi oli syntynyt 1888 ja hänen kuopuksensa oli pari kolme vuotta nuorempi kuin vanhin veljeni, joka oli syntynyt 1939.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isoisovanhempani olivat ihan maalaisia ja tekivät pelto- ja navettahommia. Todellakin osasivat silti kirjoittaa ja lukea. Syntyivät joskus viime vuosisadan alussa.
Aika nuori olet, jos isoisovanhempasi ovat syntyneet vasta 1900-luvun alussa. Itse olen 35 ja mummoni syntyi vuonna 1910 ja pappani 1908. Heidän vanhempansa luonnollisesti 1800-luvun puolella.
Sukupolvet ovat todella eri pituisia, kun naiset saavat lapsia noin 15-45 -vuotiaina, miehet vielä paljon vanhempanakin. Esim. minä olen 45, ja vanhin isoisovanhemmistani syntyi 1870, nuorin vuonna 1910. Eli heillä oli ikäeroa 40 vuotta. Tästä huolimatta kaikki isovanhempani olivat suunnilleen saman ikäisiä, syntyneet 1918-1926. Osa oli suuren lapsikatraan nuorimmaisia, osa teiniäidin ensimmäisiä.
Sen sijaan erään nyt 45-vuotiaan ystäväni isä oli syntynyt vuonna 1910, joten ystäväni isoisovanhemmat olivat syntyneet 1880-luvulla ja hänen isovanhempansa 1840-1850-luvuilla.
Tämä ihan vaan esimerkkinä niille, jotka ihmettelevät, miten eri ikäisiä täällä kirjoittelevien isoisovanhemmat voivat olla.
Aika nuori olet, jos isoisovanhempasi ovat syntyneet vasta 1900-luvun alussa. Itse olen 35 ja mummoni syntyi vuonna 1910 ja pappani 1908. Heidän vanhempansa luonnollisesti 1800-luvun puolella.