Miksi jotkut säästyvät murheilta ja vastoinkäymisiltä?

Aika turhaa. Ei kukaan tiedä, mitä elämä seuraavaksi tarjoilee. Vrt. esim M. Schumacher.

Miksi?

Hyvät suhteet vanhempiin ja sukulaisiin. Ei pahoja mielenterveysongelmia kenelläkään. Suojelevat vanhemmat ja muut ympärillä olevat ihmiset normaaleja empaattisia ihmisiä. Ihmisellä terveyttä ja tuuria, myös ahkera ja turvallisuudenhakuinen. Ei sitä sen enempää tarvita, mutta monet eivät voi vaikuttaa näihin asioihin tietenkään itse....he ovat todella onnekkaita. Mikään ei kuitenkaan takaa ettei käy huonosti.

Samaa olen miettinyt. On helppo olla tyytyväinen jos on terve ja on perhe- elämä kunnossa. Jos on kohdannut vaikeuksia ja surua, esim. Itseltäni kuoli mies onnettomuudessa, niin en ole sen jälkeen enää päässyt elämään kiinni. Ihmiset luulee, että olen selviytynyt ja lapsi voi hyvin mikä on pääasia. Se kuitenkin muutti elämän lopullisesti ja  on se tietoisuus, että mitä tahansa ikävää voi tapahtua koska vaan. Aikaa on kulunut, mutta se ikävä pohjavire elämään jäi enkä esimerkiksi ole voinut ajatella uutta suhdetta vaikka aikaa siis kulunut vuosia. Surun lisäksi tuli rahaongelmat ja yksinäisyys kun jäi joka tavalla yksin.

Ei kai tuohon ole vastausta, että miksi. Tosin kukaan ei ole luvannut, että elämä olisi tasapuolista.

Ei siihen ole vastausta. Yleensä hyväosaiset eivät edes ymmärrä.miten onnekkaita ovat. Valitetaan miten mummo ostaa lahjaksi vääriä leluja tms. Kaikilla ei ole koko mummoa. Oma äitini kuoli syöpään ennen lasteni syntymää ja mieheni vanhempia ei koskaan kiinnostanut lastenlasten asiat. Äitini olisi ollut ihana mummo ja se usein surettaa miten kylmiä ja välinpitämättömiä jotkut isovanhemmat voi olla. Itselläni oli ihana mummo ja surettaa kun omat lapset eivät sellaista saaneet.

Mä en usko et kukaan niiltä säästyy, ihmiset vaan reagoi asioihin eri tavalla

Jotkut lakasee asiat maton alle, jotkut taas jää kiinni

Kumpikaa noista yllämainituista tavoista ei oo oikea tapa toimia

<3

Ei ole minulta pois se, jos joidenkin suuret murheet ovat omiani pienempiä. Ihanaahan se on, että joillakin elämä on turvallista ja hyvää. Ei kannata lukea, jos ärsyttää.

Jossain sotatoimialueella tai Pakistanin perukoilla taas meidän huono-osaisia kadehdittaisiin.

Olen itsekin olosuhteiden vuoksi masentunut työkyvyttömyyseläkeläinen, että sinänsä on jotain omakohtaistakin kokemusta.

Mistähän sinä voit tietää muiden ihmisten murheet ja vastoinkäymiset?

Se että ihminen ei kerro avoimesti murheistaan ja vastoinkäymisistään ei tarkoita ettei hänellä olisi tai olisi ollut sellaisia. Joku postaus somessa ei todellakaan itsessään kerro yhtään mitään.

Tuurilla kai. Mä olen 50 v, ja olen säästynyt. En ole edes sairastanut koskaan mitään flunssaa kummempaa. En ole vielä menettänyt ketään läheistäni. Taloudellisesti on aina mennyt tasaisen hyvin, ja olen saanut sen mitä olen tavoitellutkin, aina kun jonkun tavoitteen olen keksinyt. Toki siinä auttaa, että mun tavoitteet on realistisia, ei jotain fantasiahaaveilua.

Mistä sinä tiedät kenenkään murheista? Jotkut osaavat iloita vastoinkäymisistä huolimatta ja ovat peruspositiivisia ihmisiä. Kaikki eivät jää vellomaan vuosikymmeniksi vastoinkäymisiinsä. 

Naisten ei tarvii ainakaan huolehtia kaikki tulee eteen hopealautasella

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko et kukaan niiltä säästyy, ihmiset vaan reagoi asioihin eri tavalla

Jotkut lakasee asiat maton alle, jotkut taas jää kiinni

Kumpikaa noista yllämainituista tavoista ei oo oikea tapa toimia

<3

Outo uskomus sinulla. Onhan se nyt ihan fakta, että toisten elämässä tapahtuu tai jää tapahtumatta asioita, mikä aiheuttaa sairautta, köyhyyttä, yksinäisyyttä jne.

Ei minun ole tarvinnut estellä äitini i.m.yrityksiä tai tullut joukkoraus##tuksi tai joku tap""nut lastani jne jne.

Monta tekijää monessa mutta monet oikein karttavat tietoisesti puuttumasta mihinkään tai auttamasta ketään. En tiedä onko sellainen itsensä jatkuva suojeleminen hyväksi pidemmän päälle. Elämä ei tuo meille kaikille yhtä paljon vastuuta, muistakaamme että vastuu on yhtä kuin arvostus ja luottamus kykeneväisyyteemme. Jaksamista kaikille tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sinä voit tietää muiden ihmisten murheet ja vastoinkäymiset?

Se että ihminen ei kerro avoimesti murheistaan ja vastoinkäymisistään ei tarkoita ettei hänellä olisi tai olisi ollut sellaisia. Joku postaus somessa ei todellakaan itsessään kerro yhtään mitään.

En ole ap, mutta siinä vaiheessa kun psykiatri ja terapeutti toteaa, että omassa elämässä tapahtuneet asiat ovat kohtuuttomia ja sairastuttavia, uskon heillä olevan jotain näkökulmaa asiaan. 

Jos et tee lapsia, säästyt lasten murheilta ja lapsen kuolemalta, aika simppeliä. Mutta eihän kaikki postaa someen pieniäkään ongelmiaan. Joku voi vaikuttaa peruspositiivisena ihmisenä erittäin onnekkaalta, kun ei vaan osaa valittaa julkisesti vaikka joskus olisi aihetta. Ja reilua ei elämä tosiaan ole, vaikka joskus ajattelit, että jos elän oikein kaikkien sääntöjen mukaan, teen asioita oikein jne. niin sitten varmaan saavutan sen ja sen ja onnen. Mutta et välttämättä sittenkään.

Peruspositiivisuudella ei ole mitään tekoa vaikeuksien kanssa. Olen vaikeasti masentunut ja peruspositiivisena ihmisenä kukaan ei uskoisi sitä minusta. 

On myös toksista positiivisiutta.

Vierailija kirjoitti:

Monta tekijää monessa mutta monet oikein karttavat tietoisesti puuttumasta mihinkään tai auttamasta ketään. En tiedä onko sellainen itsensä jatkuva suojeleminen hyväksi pidemmän päälle. Elämä ei tuo meille kaikille yhtä paljon vastuuta, muistakaamme että vastuu on yhtä kuin arvostus ja luottamus kykeneväisyyteemme. Jaksamista kaikille tasapuolisesti.

Kun ei ryhdy mihinkään, niin ei tule vastoinkäymisiäkään. Paksu rahapussi auttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän sinä voit tietää muiden ihmisten murheet ja vastoinkäymiset?

Se että ihminen ei kerro avoimesti murheistaan ja vastoinkäymisistään ei tarkoita ettei hänellä olisi tai olisi ollut sellaisia. Joku postaus somessa ei todellakaan itsessään kerro yhtään mitään.

En ole ap, mutta siinä vaiheessa kun psykiatri ja terapeutti toteaa, että omassa elämässä tapahtuneet asiat ovat kohtuuttomia ja sairastuttavia, uskon heillä olevan jotain näkökulmaa asiaan. 

Uskallan epäillä, että psykiatri tai terapeutti ei kuitenkaan neuvo projisoimaan omaa pettymystä ja turhautumista muihin ihmisiin ja sen sijaan, että keskittyisi käymään omia ongelmia läpi, että niistä voisi joku päivä päästää irti edes jollain tasolla, keskittyy kadehtimaan muita ja vellomaan omissa ongelmissa.

Fakta on, että jos ei kuolo korjaa ensin, jokainen meistä kokee läheisen menettämisen tuskan, oman tai läheisen vakavan sairastumisen, jne. Eli kyllä niitä murheita on muillakin, ne eivät vaan tapahdu kaikilla samaan aikaan. Yksi päivä riittää suistamaan onnesta alhoon.

Ja loppuun vielä vinkki, että kaikki ei ole sitä miltä suomessa näyttää, joten sieltä kannattaa pysyä pois jos ei pää kestä.

Harvinaisen sairasta settiä taas aloitus, sekä sinun kommentti, mutta tämähän on vauvapalsta, eli nykyajan ihmistunkio.

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko et kukaan niiltä säästyy, ihmiset vaan reagoi asioihin eri tavalla

Jotkut lakasee asiat maton alle, jotkut taas jää kiinni

Kumpikaa noista yllämainituista tavoista ei oo oikea tapa toimia

<3

Mitä tarkoitat kiinni jäämisellä? Miten esim. oman lapseen kuoleman kokeneen ja/tai parantumattomaan syöpään sairastuneen (minulle kävi molemmat) pitäisi SINUN MIELESTÄSI reagoida? Porskuttaa vain eteenpäin?

Jotkut ihmiset ovat sellaisia ns. "teflon pannu" ihmisiä. Mikään ei tartu heihin kunnes tulee isompia naarmuja.