Lue keskustelun säännöt.
Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?
29.12.2022 |
Jos siltä tuntuu, olet tervetullut mukaan painonpudotushaasteeseen vuodelle 2023. Ei ole väliä, onko pudotettavia kiloja 1, 10 tai 100, kannustan Sinua mukaan. Tämä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on tukea, jakaa kokemuksia - ja onnistua!
Olen itse m45, pituus 184 ja paino 139,7. Minulla ei ole mitään hyvää tekosyytä sairaalloiselle ylipainolleni, minulla ei ole normaalia painavammat luut eikä aineenvaihduntahäiriötä. Rehellisesti sanottuna syön aivan väärin enkä liiku yhtään. Syön valtavat määrät makeita herkkuja, sekä valmisruokaa. Liikun autolla joka paikkaan. Kaikki tämä on niin väärin ja haluan siihen nyt muutoksen.
Tiedän, että ei ole nopeaa eikä helppoa poppakonstia. Olen valmis pitkään, järkevään ja tasaiseen elämänmuutokseen, jossa poistan ruokavaliostani epäterveelliset osat ja otan tilalle kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, hyviä rasvoja, proteiinia jne oikeassa suhteessa.
Lisään myös arkiliikuntaa päivittäisissä toimissani ja aloitan säännöllisen liikunnan 2-4 kertaa viikossa, vaihdellen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämä ei nyt ole varsinainen uudenvuodenlupaus, mutta ajankohta auttaa kyllä kun aihe on monella ajankohtainen, joulukilot on monelle harmistuksena ja kuntosaleilla on hyviä aloitustarjouksia. Haluan sitoutua muutoksiin pitkäksi aikaa. Jos haluat olla mukana muutoksessa, jakaa kokemuksia ja tsemppiä, saada hyvän startin vuoteen 2023 ja saada hyvää oloa ja terveyttä niin hienoa! Onnistutaan yhdessä!!
Kommentit (3110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin aikoinaan tällaisen av-ketjun avulla synnytyksen jälkeen 10 kiloa. Onnistuisikohan tämä taas uudestaan....
Kun on kerran pystynyt, pystyy uudestaan.
Samat virheet toistetaan uudestaan.
Painonpudotuksessa tuskin on tehty virheitä, kun se on onnistunut. Saavutetun ylläpitäminen, jos siis paino on noussut takaisin lähtölukemiin, on sitten mennyt pieleen syystä tai toisesta, ja sen osalta aiemmin tehtyjä virheitä voi torjua.
Eihän se painonpudotus ole onnistunut kun on lihottu sen jälkeen uudestaan.
Ongelma monilla on se, että laihdutuksen jälkeen palataan siihen samaan elämäntyyliin, joka toi ne ylimääräiset kilot alunperinkin. Eli toistetaan sama lihottava elämäntyyli, mutta silti odotetaan erilaisia tuloksia eli sitä, että paino pysyisi alhaalla. Käsittämätöntä touhua.
Ihminen on pohjimmiltaan hedonistinen herkkuperse, joten olisikohan siinä kultaista keskitietä, että tavoitteen saatuaan yhdistelee uusia ruokailutottumuksia vanhan kanssa ja samalla jos huomaa vaikka +5kg tulevan takaisin niin pudottaa ne vaan pois mahdollisimman nopeaa. Eli eläis höllemmin - tiukemmin - höllemmin vuoron perään?
Kesälomakin tuntuu juhlalta kun on ensin ollut töissä. Työttömyys ja joutenolo ei tunnu enää kivalta, kun sitä on kokenut jo pidemmän aikaa.
Eli tämä perusajatus, että ensin on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta perushyvä tuntuisi taas hyvältä.
Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.
Miksi vain viikottain? Miksei kahdesti viikossa? Miksi X, miksei X-2?
Pointti ei liene tietyt kilomäärät tai punnitusvälit vaan tilanteen seuraaminen säännöllisesti tavalla tai toisella esimerkiksi kiloina, sentteinä tai vaatteiden istuvuutena.
Sellainen punnitusväli mikä itselle sopii, mutta mun pointti taas oli se, että 5kg:n painonpudotus on jo laihdutuskuuri itsessään, mutta esim. 1kg.n pudotus on paljon helpompaa.
ja juu, jokainen saa lihoa ihan niin monta kiloa kuin huvittaa ennen uudelleen laihdutusta :D lol
Rautalankaa: Useimmilla paino vaihtelee sen 1-2 kg ihan vuorokauden- ja kuukaudenajan vuoksi (kuukautiskierto, treeni, suola, vatsan täysinäisyys yms), joten kilon tarkkuudella kyttääminen ei ole useimmille mielekästä. Mutta jos sinun kehosi pitää painonsa grammalleen kaiken muun paitsi rasvan osalta, niin toki, toimi sinä noin. Jokainen omaa kehoaan kuunnellen, eikö niin.
Vielä paksumpaa rautalankaa ja vielä hiukan tilastotiedettä sekaan. Useammalla mittauspisteellä pidemmän mittausjakson aikana tulee aika hyvin selville kehon ns. normaali painonvaihteluväli ja silloin selviää kohtalaisen helposti milloin painonnousu on pysyvää eikä johdu mainitsemistasi seikoista. Ja jos paino on noussut pysyvästi eli on tullut lihottua, niin lienee parempi, että tämä käy selville mahdollisimman nopeasti.
Se miten kunkin paino heittelee on yksilöllistä eikä tuo 1kg ollut mikään ehdoton luku kaikille vaan esimerkki, että parempi reagoida heti eikä silloin kun painoa on jo kertynyt kilo kaupalla.
Olen yksi näistä, jotka nyt viilaavat sitä vuosittaista 4-5:ttä kiloa pois. Teen sen aina tässä alkutalvesta juhlakauden jälkeen. Mieluummin elän 10-11 kuukautta vuodesta normaalisti ilman jatkuvaa painon ja syömisten kyttäämistä ja stressiä ja sitten korjaan tarvittaessa kurssia sen sijaan että stressaisin, punnitsisin ja kyttäisin jokaista suupalaa päivittäin.
Sinä toimit toisin, ja se on aivan ok. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, joita jokainen tekee itselleen, ei nimettömille palstatietäjille.
Asoista voi varmaan keskustella myös yleisellä tasolla ilman, että jokaisen täytyy ottaa joka ikinen kirjoitus suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Asiat on nimenomaan niitä henkilökohtaisia valintoja niin kuin ylipaino ylipäätänsä (jotain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) enkä oikein ymmärrä ajatusta, että sinä tai kukaan muukaan tekisi niitä muiden kirjoittajien vuoksi. Mutta, kukin tyylillään, sitähän sä halusit varmaan kertoa?
Joo, sitä. Jos ajatus on, että itsellä on toinen tapa jonka on kokenut toimivaksi, niin sitten kannataa kertoa että *mulla toimi tämmöinen systeemi* eikä niin, että haukkuu toisen tavan ja kertoo, miten pitää tehdä että menisi oikein. Siis tähän tapaan ei ehkä kannata: * Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.*
Mutta en tämän enempää spämmää tähän ap:n positiiviseen tsemppiketjuun. Toivottavasti et sinäkään.
Enpä ole haukkunut ketään yhtään miksikään vaan nimenomaan esittänyt validin kysymyksen. Ihmisillä tuntuu olevan tänä päivänä suorastaan super-surkea itsetunto jos sinäkin sait tuosta kysymyksestä jotenkin muodostettua haukkumisen. Ymmärtäisin huomattavasti paremmin jos olisin kirjoittanut jotain henkilökohtaista, mutta nyt oli kyse ainoastaan siitä, että paljonko on painoa kertynyt ennen uuden laihdutusprosessin alkua. Itse kerroin mielipiteenäni, että mahdollisimman vähän.
Lihavuus syö itsetuntoa ja jokainen kirjoitus on potentiaalinen haukkuminen. Surullista, mutta totta.
Tämä ei ole lihavien vertaistukiketju vaan painoaan pudottavien vertaistukiketju. Nimim. normaalipainon saavuttanut, mutta vielä painoaan pudottava
Se on sitä SINULLE. Jollekin toiselle se saattaa olla jotain muuta,
Oleellinen sana on vertaistukiketju. En yhtään ihmettele loukkaantumista, jos vastauskommentin sisältö on se, että alkuperäinen kirjoittaja toimii jotenkin väärin. Ei tietenkään tarvitse lukea kaikkea, mutta jos lainataan minun kommenttiani sen toteamiseen, että vaikkapa kaloreiden laskeminen on turhaa, niin kyllä kai sen saa silloin kokea minulle osoitetuksi arvosteluksi?
No, otetaanpa tästä kiinni, äläkä nyt loukkaannu seuraavasta :)
Mainitsit kalorien laskemisen, joka on hyvinkin vanha metodi ja tiede on osoittanut, että kalorimalli ei toimi niin kuin sen sanottu toimivan, mm. koska kalori ja kalori ei ole välttämättä sama asia. Eikö tätä saisi mielestäsi tuoda mitenkään esille? Ja jos saa miten se pitäisi mielestäsi kirjoittaa auki niin hellävaroen ettei siitä vahingossakaan kukaan loukkaannu?
Saahan sen tuoda. Olennaista on, että miten ja mihin tilanteeseen sen tuo. Jos on tyytyväinen kaloreiden laskemiseen ja iloitsee sillä saavutetuista tuloksista, ketä palvelee että tähän kommentoidaan että kaloreiden laskeminen ei toimi?
Niin, ihmiset on erilaisia. Jos joku kertoisi mulle, että mun käyttämä metodi ei toimi, niin mä kysyisin välittömästi lisää ja vaatisin perusteluja. Ja jos osoittautuisi, että olen ollut väärässä, niin muuttaisin tekemisiäni. Mutta missään nimessä en kyllä loukkaantuisi siitä, että joku on erimieltä. Parhaat keskustelut kun on juuri niitä, joissa ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja keskustelu on dialogi, jossa toisten mielipiteitä kunnioitetaan ja niistä yritetään myös oppia. Mutta se edellyttää toisten ihmisten kunnioitusta.
Muuttaisit tekemisisäsi toisen kommenttien vuoksi, vaikka olisit huomannut että homma toimii? Miksi?
Siis jos mun toiminnassa olisi ollut jo fundamentaalinen virhe, niin sen korjaamalla toiminta olisi todennäköisesti paljon tehokkaampaa. Se, että homma toimii ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia vielä paremmin.
Miten voi olla fundamentaalinen virhe, jos toimii? Esimerkiksi ruuan määrän rajoittaminen nyt yleensä on paras keino laihtua, joten jos joku tulee sanomaan että ei kun sun pitää syödä enemmän, ei vähemmän, niin en mä kyllä sano että hei kiitti neuvosta, totta kai alan nyt mättää enemmän vaikka vähentämällä laihduinkin.
Minä en tee mitään mitä joku kertoo keskustelupalstalla ilman, että perehdyn asiaan ja vertaan ehdotettua nykyiseen tekemiseen. Mutta, esimerkkinä tuosta fundamentaalisesta virheestä mun diabeteksen hoito. Suositusten mukaan mun pitäisi puhuttaa jatkuvasti hiilihydraattipitoisia ruokia mm. leipää eli käytännössä käynnistää insuliinin tuotanto, joka on energian varastointihormoni ja lisäinsuliini ainoastaan pahentaa tilannetta. Satuin muutama kuukausi sitten lukemaan artikkelin VHH:sta ja tutustuin asiaan ja muutin ruokailutottumukset ja ruokailuajat täysin suositusten vastaisiksi. No nyt diabetes on remissiossa, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä ja vielä olisi vajaa 10 kg painoa pudotettavaa.
Kas niin. Sinulla on nyt toimiva tapa mihin olet tyytyväinen. (Ja hyvä niin.) Ottaisitko nyt innokkaasti vastaan saarnan siitä, että vhh paha, suositusruokavalio hyvä ja alkaisit tutkia asiaa uudelleen siltä pohjalta, että ehkä oletkin tehnyt virheen?
Kyllä mä edelleen kuuntelen kaiken kritiikin, mutta jos en koe sitä oikeaksi niin skippaan saarnan ja siirryn seuraavaan :) Esimerkkisi on siinä mielessä huono, että jos mä olen sen jo kerran arvioinut, niin ainoastaan uusi tieto voi sitä muuttaa. Mutta, se mikä on 100% varmaa on, että EN loukkaantuisi pätkän vertaa.
Esimerkki on hyvä, koska jokainen laihdutuksen aloittanut on arvioinut valitsemansa metodin jo ennen aloittamista. Osa perusteellisemmin, osa kevyemmin, mutta arvioinut joka tapauksessa. Loukkaantuminen on eri asia, siihen vaikuttaa niin moni tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kaloreilla on väliä
Ehkä kuitenkin kaikkein vähiten väliä.
Eniten. En ihmettele miksi olette lihavia.
Silläkin uhalla, että sinä tai joku muu taas loukkaantuu, niin toteaisin, että kalori ja kalori ei ole välttämättä sama asia. Keho kun käsittelee eri ruoka-aineita eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin aikoinaan tällaisen av-ketjun avulla synnytyksen jälkeen 10 kiloa. Onnistuisikohan tämä taas uudestaan....
Kun on kerran pystynyt, pystyy uudestaan.
Samat virheet toistetaan uudestaan.
Painonpudotuksessa tuskin on tehty virheitä, kun se on onnistunut. Saavutetun ylläpitäminen, jos siis paino on noussut takaisin lähtölukemiin, on sitten mennyt pieleen syystä tai toisesta, ja sen osalta aiemmin tehtyjä virheitä voi torjua.
Eihän se painonpudotus ole onnistunut kun on lihottu sen jälkeen uudestaan.
Ongelma monilla on se, että laihdutuksen jälkeen palataan siihen samaan elämäntyyliin, joka toi ne ylimääräiset kilot alunperinkin. Eli toistetaan sama lihottava elämäntyyli, mutta silti odotetaan erilaisia tuloksia eli sitä, että paino pysyisi alhaalla. Käsittämätöntä touhua.
Ihminen on pohjimmiltaan hedonistinen herkkuperse, joten olisikohan siinä kultaista keskitietä, että tavoitteen saatuaan yhdistelee uusia ruokailutottumuksia vanhan kanssa ja samalla jos huomaa vaikka +5kg tulevan takaisin niin pudottaa ne vaan pois mahdollisimman nopeaa. Eli eläis höllemmin - tiukemmin - höllemmin vuoron perään?
Kesälomakin tuntuu juhlalta kun on ensin ollut töissä. Työttömyys ja joutenolo ei tunnu enää kivalta, kun sitä on kokenut jo pidemmän aikaa.
Eli tämä perusajatus, että ensin on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta perushyvä tuntuisi taas hyvältä.
Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.
Miksi vain viikottain? Miksei kahdesti viikossa? Miksi X, miksei X-2?
Pointti ei liene tietyt kilomäärät tai punnitusvälit vaan tilanteen seuraaminen säännöllisesti tavalla tai toisella esimerkiksi kiloina, sentteinä tai vaatteiden istuvuutena.
Sellainen punnitusväli mikä itselle sopii, mutta mun pointti taas oli se, että 5kg:n painonpudotus on jo laihdutuskuuri itsessään, mutta esim. 1kg.n pudotus on paljon helpompaa.
ja juu, jokainen saa lihoa ihan niin monta kiloa kuin huvittaa ennen uudelleen laihdutusta :D lol
Rautalankaa: Useimmilla paino vaihtelee sen 1-2 kg ihan vuorokauden- ja kuukaudenajan vuoksi (kuukautiskierto, treeni, suola, vatsan täysinäisyys yms), joten kilon tarkkuudella kyttääminen ei ole useimmille mielekästä. Mutta jos sinun kehosi pitää painonsa grammalleen kaiken muun paitsi rasvan osalta, niin toki, toimi sinä noin. Jokainen omaa kehoaan kuunnellen, eikö niin.
Vielä paksumpaa rautalankaa ja vielä hiukan tilastotiedettä sekaan. Useammalla mittauspisteellä pidemmän mittausjakson aikana tulee aika hyvin selville kehon ns. normaali painonvaihteluväli ja silloin selviää kohtalaisen helposti milloin painonnousu on pysyvää eikä johdu mainitsemistasi seikoista. Ja jos paino on noussut pysyvästi eli on tullut lihottua, niin lienee parempi, että tämä käy selville mahdollisimman nopeasti.
Se miten kunkin paino heittelee on yksilöllistä eikä tuo 1kg ollut mikään ehdoton luku kaikille vaan esimerkki, että parempi reagoida heti eikä silloin kun painoa on jo kertynyt kilo kaupalla.
Olen yksi näistä, jotka nyt viilaavat sitä vuosittaista 4-5:ttä kiloa pois. Teen sen aina tässä alkutalvesta juhlakauden jälkeen. Mieluummin elän 10-11 kuukautta vuodesta normaalisti ilman jatkuvaa painon ja syömisten kyttäämistä ja stressiä ja sitten korjaan tarvittaessa kurssia sen sijaan että stressaisin, punnitsisin ja kyttäisin jokaista suupalaa päivittäin.
Sinä toimit toisin, ja se on aivan ok. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, joita jokainen tekee itselleen, ei nimettömille palstatietäjille.
Asoista voi varmaan keskustella myös yleisellä tasolla ilman, että jokaisen täytyy ottaa joka ikinen kirjoitus suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Asiat on nimenomaan niitä henkilökohtaisia valintoja niin kuin ylipaino ylipäätänsä (jotain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) enkä oikein ymmärrä ajatusta, että sinä tai kukaan muukaan tekisi niitä muiden kirjoittajien vuoksi. Mutta, kukin tyylillään, sitähän sä halusit varmaan kertoa?
Joo, sitä. Jos ajatus on, että itsellä on toinen tapa jonka on kokenut toimivaksi, niin sitten kannataa kertoa että *mulla toimi tämmöinen systeemi* eikä niin, että haukkuu toisen tavan ja kertoo, miten pitää tehdä että menisi oikein. Siis tähän tapaan ei ehkä kannata: * Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.*
Mutta en tämän enempää spämmää tähän ap:n positiiviseen tsemppiketjuun. Toivottavasti et sinäkään.
Enpä ole haukkunut ketään yhtään miksikään vaan nimenomaan esittänyt validin kysymyksen. Ihmisillä tuntuu olevan tänä päivänä suorastaan super-surkea itsetunto jos sinäkin sait tuosta kysymyksestä jotenkin muodostettua haukkumisen. Ymmärtäisin huomattavasti paremmin jos olisin kirjoittanut jotain henkilökohtaista, mutta nyt oli kyse ainoastaan siitä, että paljonko on painoa kertynyt ennen uuden laihdutusprosessin alkua. Itse kerroin mielipiteenäni, että mahdollisimman vähän.
Lihavuus syö itsetuntoa ja jokainen kirjoitus on potentiaalinen haukkuminen. Surullista, mutta totta.
Tämä ei ole lihavien vertaistukiketju vaan painoaan pudottavien vertaistukiketju. Nimim. normaalipainon saavuttanut, mutta vielä painoaan pudottava
Se on sitä SINULLE. Jollekin toiselle se saattaa olla jotain muuta,
Oleellinen sana on vertaistukiketju. En yhtään ihmettele loukkaantumista, jos vastauskommentin sisältö on se, että alkuperäinen kirjoittaja toimii jotenkin väärin. Ei tietenkään tarvitse lukea kaikkea, mutta jos lainataan minun kommenttiani sen toteamiseen, että vaikkapa kaloreiden laskeminen on turhaa, niin kyllä kai sen saa silloin kokea minulle osoitetuksi arvosteluksi?
No, otetaanpa tästä kiinni, äläkä nyt loukkaannu seuraavasta :)
Mainitsit kalorien laskemisen, joka on hyvinkin vanha metodi ja tiede on osoittanut, että kalorimalli ei toimi niin kuin sen sanottu toimivan, mm. koska kalori ja kalori ei ole välttämättä sama asia. Eikö tätä saisi mielestäsi tuoda mitenkään esille? Ja jos saa miten se pitäisi mielestäsi kirjoittaa auki niin hellävaroen ettei siitä vahingossakaan kukaan loukkaannu?
Saahan sen tuoda. Olennaista on, että miten ja mihin tilanteeseen sen tuo. Jos on tyytyväinen kaloreiden laskemiseen ja iloitsee sillä saavutetuista tuloksista, ketä palvelee että tähän kommentoidaan että kaloreiden laskeminen ei toimi?
Niin, ihmiset on erilaisia. Jos joku kertoisi mulle, että mun käyttämä metodi ei toimi, niin mä kysyisin välittömästi lisää ja vaatisin perusteluja. Ja jos osoittautuisi, että olen ollut väärässä, niin muuttaisin tekemisiäni. Mutta missään nimessä en kyllä loukkaantuisi siitä, että joku on erimieltä. Parhaat keskustelut kun on juuri niitä, joissa ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja keskustelu on dialogi, jossa toisten mielipiteitä kunnioitetaan ja niistä yritetään myös oppia. Mutta se edellyttää toisten ihmisten kunnioitusta.
Muuttaisit tekemisisäsi toisen kommenttien vuoksi, vaikka olisit huomannut että homma toimii? Miksi?
Siis jos mun toiminnassa olisi ollut jo fundamentaalinen virhe, niin sen korjaamalla toiminta olisi todennäköisesti paljon tehokkaampaa. Se, että homma toimii ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia vielä paremmin.
Miten voi olla fundamentaalinen virhe, jos toimii? Esimerkiksi ruuan määrän rajoittaminen nyt yleensä on paras keino laihtua, joten jos joku tulee sanomaan että ei kun sun pitää syödä enemmän, ei vähemmän, niin en mä kyllä sano että hei kiitti neuvosta, totta kai alan nyt mättää enemmän vaikka vähentämällä laihduinkin.
Minä en tee mitään mitä joku kertoo keskustelupalstalla ilman, että perehdyn asiaan ja vertaan ehdotettua nykyiseen tekemiseen. Mutta, esimerkkinä tuosta fundamentaalisesta virheestä mun diabeteksen hoito. Suositusten mukaan mun pitäisi puhuttaa jatkuvasti hiilihydraattipitoisia ruokia mm. leipää eli käytännössä käynnistää insuliinin tuotanto, joka on energian varastointihormoni ja lisäinsuliini ainoastaan pahentaa tilannetta. Satuin muutama kuukausi sitten lukemaan artikkelin VHH:sta ja tutustuin asiaan ja muutin ruokailutottumukset ja ruokailuajat täysin suositusten vastaisiksi. No nyt diabetes on remissiossa, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä ja vielä olisi vajaa 10 kg painoa pudotettavaa.
Kas niin. Sinulla on nyt toimiva tapa mihin olet tyytyväinen. (Ja hyvä niin.) Ottaisitko nyt innokkaasti vastaan saarnan siitä, että vhh paha, suositusruokavalio hyvä ja alkaisit tutkia asiaa uudelleen siltä pohjalta, että ehkä oletkin tehnyt virheen?
Kyllä mä edelleen kuuntelen kaiken kritiikin, mutta jos en koe sitä oikeaksi niin skippaan saarnan ja siirryn seuraavaan :) Esimerkkisi on siinä mielessä huono, että jos mä olen sen jo kerran arvioinut, niin ainoastaan uusi tieto voi sitä muuttaa. Mutta, se mikä on 100% varmaa on, että EN loukkaantuisi pätkän vertaa.
Esimerkki on hyvä, koska jokainen laihdutuksen aloittanut on arvioinut valitsemansa metodin jo ennen aloittamista. Osa perusteellisemmin, osa kevyemmin, mutta arvioinut joka tapauksessa. Loukkaantuminen on eri asia, siihen vaikuttaa niin moni tekijä.
No joo, tuosta arvioinnista voidaan olla montaa mieltä. Näin tammikuussa se on useissa tapauksissa joku naistenlehden artikkeli tai muu vastaava, josta dietin ohjeet napataan. Aika harva oikeasti viitsii paneutua asiaan ja siihen kuinka keho toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin aikoinaan tällaisen av-ketjun avulla synnytyksen jälkeen 10 kiloa. Onnistuisikohan tämä taas uudestaan....
Kun on kerran pystynyt, pystyy uudestaan.
Samat virheet toistetaan uudestaan.
Painonpudotuksessa tuskin on tehty virheitä, kun se on onnistunut. Saavutetun ylläpitäminen, jos siis paino on noussut takaisin lähtölukemiin, on sitten mennyt pieleen syystä tai toisesta, ja sen osalta aiemmin tehtyjä virheitä voi torjua.
Eihän se painonpudotus ole onnistunut kun on lihottu sen jälkeen uudestaan.
Ongelma monilla on se, että laihdutuksen jälkeen palataan siihen samaan elämäntyyliin, joka toi ne ylimääräiset kilot alunperinkin. Eli toistetaan sama lihottava elämäntyyli, mutta silti odotetaan erilaisia tuloksia eli sitä, että paino pysyisi alhaalla. Käsittämätöntä touhua.
Ihminen on pohjimmiltaan hedonistinen herkkuperse, joten olisikohan siinä kultaista keskitietä, että tavoitteen saatuaan yhdistelee uusia ruokailutottumuksia vanhan kanssa ja samalla jos huomaa vaikka +5kg tulevan takaisin niin pudottaa ne vaan pois mahdollisimman nopeaa. Eli eläis höllemmin - tiukemmin - höllemmin vuoron perään?
Kesälomakin tuntuu juhlalta kun on ensin ollut töissä. Työttömyys ja joutenolo ei tunnu enää kivalta, kun sitä on kokenut jo pidemmän aikaa.
Eli tämä perusajatus, että ensin on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta perushyvä tuntuisi taas hyvältä.
Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.
Miksi vain viikottain? Miksei kahdesti viikossa? Miksi X, miksei X-2?
Pointti ei liene tietyt kilomäärät tai punnitusvälit vaan tilanteen seuraaminen säännöllisesti tavalla tai toisella esimerkiksi kiloina, sentteinä tai vaatteiden istuvuutena.
Sellainen punnitusväli mikä itselle sopii, mutta mun pointti taas oli se, että 5kg:n painonpudotus on jo laihdutuskuuri itsessään, mutta esim. 1kg.n pudotus on paljon helpompaa.
ja juu, jokainen saa lihoa ihan niin monta kiloa kuin huvittaa ennen uudelleen laihdutusta :D lol
Rautalankaa: Useimmilla paino vaihtelee sen 1-2 kg ihan vuorokauden- ja kuukaudenajan vuoksi (kuukautiskierto, treeni, suola, vatsan täysinäisyys yms), joten kilon tarkkuudella kyttääminen ei ole useimmille mielekästä. Mutta jos sinun kehosi pitää painonsa grammalleen kaiken muun paitsi rasvan osalta, niin toki, toimi sinä noin. Jokainen omaa kehoaan kuunnellen, eikö niin.
Vielä paksumpaa rautalankaa ja vielä hiukan tilastotiedettä sekaan. Useammalla mittauspisteellä pidemmän mittausjakson aikana tulee aika hyvin selville kehon ns. normaali painonvaihteluväli ja silloin selviää kohtalaisen helposti milloin painonnousu on pysyvää eikä johdu mainitsemistasi seikoista. Ja jos paino on noussut pysyvästi eli on tullut lihottua, niin lienee parempi, että tämä käy selville mahdollisimman nopeasti.
Se miten kunkin paino heittelee on yksilöllistä eikä tuo 1kg ollut mikään ehdoton luku kaikille vaan esimerkki, että parempi reagoida heti eikä silloin kun painoa on jo kertynyt kilo kaupalla.
Olen yksi näistä, jotka nyt viilaavat sitä vuosittaista 4-5:ttä kiloa pois. Teen sen aina tässä alkutalvesta juhlakauden jälkeen. Mieluummin elän 10-11 kuukautta vuodesta normaalisti ilman jatkuvaa painon ja syömisten kyttäämistä ja stressiä ja sitten korjaan tarvittaessa kurssia sen sijaan että stressaisin, punnitsisin ja kyttäisin jokaista suupalaa päivittäin.
Sinä toimit toisin, ja se on aivan ok. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, joita jokainen tekee itselleen, ei nimettömille palstatietäjille.
Asoista voi varmaan keskustella myös yleisellä tasolla ilman, että jokaisen täytyy ottaa joka ikinen kirjoitus suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Asiat on nimenomaan niitä henkilökohtaisia valintoja niin kuin ylipaino ylipäätänsä (jotain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) enkä oikein ymmärrä ajatusta, että sinä tai kukaan muukaan tekisi niitä muiden kirjoittajien vuoksi. Mutta, kukin tyylillään, sitähän sä halusit varmaan kertoa?
Joo, sitä. Jos ajatus on, että itsellä on toinen tapa jonka on kokenut toimivaksi, niin sitten kannataa kertoa että *mulla toimi tämmöinen systeemi* eikä niin, että haukkuu toisen tavan ja kertoo, miten pitää tehdä että menisi oikein. Siis tähän tapaan ei ehkä kannata: * Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.*
Mutta en tämän enempää spämmää tähän ap:n positiiviseen tsemppiketjuun. Toivottavasti et sinäkään.
Enpä ole haukkunut ketään yhtään miksikään vaan nimenomaan esittänyt validin kysymyksen. Ihmisillä tuntuu olevan tänä päivänä suorastaan super-surkea itsetunto jos sinäkin sait tuosta kysymyksestä jotenkin muodostettua haukkumisen. Ymmärtäisin huomattavasti paremmin jos olisin kirjoittanut jotain henkilökohtaista, mutta nyt oli kyse ainoastaan siitä, että paljonko on painoa kertynyt ennen uuden laihdutusprosessin alkua. Itse kerroin mielipiteenäni, että mahdollisimman vähän.
Lihavuus syö itsetuntoa ja jokainen kirjoitus on potentiaalinen haukkuminen. Surullista, mutta totta.
Tämä ei ole lihavien vertaistukiketju vaan painoaan pudottavien vertaistukiketju. Nimim. normaalipainon saavuttanut, mutta vielä painoaan pudottava
Se on sitä SINULLE. Jollekin toiselle se saattaa olla jotain muuta,
Oleellinen sana on vertaistukiketju. En yhtään ihmettele loukkaantumista, jos vastauskommentin sisältö on se, että alkuperäinen kirjoittaja toimii jotenkin väärin. Ei tietenkään tarvitse lukea kaikkea, mutta jos lainataan minun kommenttiani sen toteamiseen, että vaikkapa kaloreiden laskeminen on turhaa, niin kyllä kai sen saa silloin kokea minulle osoitetuksi arvosteluksi?
No, otetaanpa tästä kiinni, äläkä nyt loukkaannu seuraavasta :)
Mainitsit kalorien laskemisen, joka on hyvinkin vanha metodi ja tiede on osoittanut, että kalorimalli ei toimi niin kuin sen sanottu toimivan, mm. koska kalori ja kalori ei ole välttämättä sama asia. Eikö tätä saisi mielestäsi tuoda mitenkään esille? Ja jos saa miten se pitäisi mielestäsi kirjoittaa auki niin hellävaroen ettei siitä vahingossakaan kukaan loukkaannu?
Saahan sen tuoda. Olennaista on, että miten ja mihin tilanteeseen sen tuo. Jos on tyytyväinen kaloreiden laskemiseen ja iloitsee sillä saavutetuista tuloksista, ketä palvelee että tähän kommentoidaan että kaloreiden laskeminen ei toimi?
Niin, ihmiset on erilaisia. Jos joku kertoisi mulle, että mun käyttämä metodi ei toimi, niin mä kysyisin välittömästi lisää ja vaatisin perusteluja. Ja jos osoittautuisi, että olen ollut väärässä, niin muuttaisin tekemisiäni. Mutta missään nimessä en kyllä loukkaantuisi siitä, että joku on erimieltä. Parhaat keskustelut kun on juuri niitä, joissa ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja keskustelu on dialogi, jossa toisten mielipiteitä kunnioitetaan ja niistä yritetään myös oppia. Mutta se edellyttää toisten ihmisten kunnioitusta.
Muuttaisit tekemisisäsi toisen kommenttien vuoksi, vaikka olisit huomannut että homma toimii? Miksi?
Siis jos mun toiminnassa olisi ollut jo fundamentaalinen virhe, niin sen korjaamalla toiminta olisi todennäköisesti paljon tehokkaampaa. Se, että homma toimii ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia vielä paremmin.
Miten voi olla fundamentaalinen virhe, jos toimii? Esimerkiksi ruuan määrän rajoittaminen nyt yleensä on paras keino laihtua, joten jos joku tulee sanomaan että ei kun sun pitää syödä enemmän, ei vähemmän, niin en mä kyllä sano että hei kiitti neuvosta, totta kai alan nyt mättää enemmän vaikka vähentämällä laihduinkin.
Minä en tee mitään mitä joku kertoo keskustelupalstalla ilman, että perehdyn asiaan ja vertaan ehdotettua nykyiseen tekemiseen. Mutta, esimerkkinä tuosta fundamentaalisesta virheestä mun diabeteksen hoito. Suositusten mukaan mun pitäisi puhuttaa jatkuvasti hiilihydraattipitoisia ruokia mm. leipää eli käytännössä käynnistää insuliinin tuotanto, joka on energian varastointihormoni ja lisäinsuliini ainoastaan pahentaa tilannetta. Satuin muutama kuukausi sitten lukemaan artikkelin VHH:sta ja tutustuin asiaan ja muutin ruokailutottumukset ja ruokailuajat täysin suositusten vastaisiksi. No nyt diabetes on remissiossa, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä ja vielä olisi vajaa 10 kg painoa pudotettavaa.
Kas niin. Sinulla on nyt toimiva tapa mihin olet tyytyväinen. (Ja hyvä niin.) Ottaisitko nyt innokkaasti vastaan saarnan siitä, että vhh paha, suositusruokavalio hyvä ja alkaisit tutkia asiaa uudelleen siltä pohjalta, että ehkä oletkin tehnyt virheen?
Kyllä mä edelleen kuuntelen kaiken kritiikin, mutta jos en koe sitä oikeaksi niin skippaan saarnan ja siirryn seuraavaan :) Esimerkkisi on siinä mielessä huono, että jos mä olen sen jo kerran arvioinut, niin ainoastaan uusi tieto voi sitä muuttaa. Mutta, se mikä on 100% varmaa on, että EN loukkaantuisi pätkän vertaa.
Esimerkki on hyvä, koska jokainen laihdutuksen aloittanut on arvioinut valitsemansa metodin jo ennen aloittamista. Osa perusteellisemmin, osa kevyemmin, mutta arvioinut joka tapauksessa. Loukkaantuminen on eri asia, siihen vaikuttaa niin moni tekijä.
No joo, tuosta arvioinnista voidaan olla montaa mieltä. Näin tammikuussa se on useissa tapauksissa joku naistenlehden artikkeli tai muu vastaava, josta dietin ohjeet napataan. Aika harva oikeasti viitsii paneutua asiaan ja siihen kuinka keho toimii.
Tai sitten viitsii, on ehkä pohtinut jo aiemmin. Tai vaikka metodi olisi napattu naistenlehden tms. artikkelista, niin senkin taustalla voi olla ihan todellista asiantuntemusta, vaikka jotkut niistä toki onkin suunnilleen toimittajan hatusta vetäisemiä. Oli miten oli, ei ulkopuolinen voi tietää kuinka hyvin asiaan on paneuduttu, ja kuinka paljon siihen paneutuu jatkossa ihan oma-aloitteisestikin, ilman jonkun totuuden torven mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin aikoinaan tällaisen av-ketjun avulla synnytyksen jälkeen 10 kiloa. Onnistuisikohan tämä taas uudestaan....
Kun on kerran pystynyt, pystyy uudestaan.
Samat virheet toistetaan uudestaan.
Painonpudotuksessa tuskin on tehty virheitä, kun se on onnistunut. Saavutetun ylläpitäminen, jos siis paino on noussut takaisin lähtölukemiin, on sitten mennyt pieleen syystä tai toisesta, ja sen osalta aiemmin tehtyjä virheitä voi torjua.
Eihän se painonpudotus ole onnistunut kun on lihottu sen jälkeen uudestaan.
Ongelma monilla on se, että laihdutuksen jälkeen palataan siihen samaan elämäntyyliin, joka toi ne ylimääräiset kilot alunperinkin. Eli toistetaan sama lihottava elämäntyyli, mutta silti odotetaan erilaisia tuloksia eli sitä, että paino pysyisi alhaalla. Käsittämätöntä touhua.
Ihminen on pohjimmiltaan hedonistinen herkkuperse, joten olisikohan siinä kultaista keskitietä, että tavoitteen saatuaan yhdistelee uusia ruokailutottumuksia vanhan kanssa ja samalla jos huomaa vaikka +5kg tulevan takaisin niin pudottaa ne vaan pois mahdollisimman nopeaa. Eli eläis höllemmin - tiukemmin - höllemmin vuoron perään?
Kesälomakin tuntuu juhlalta kun on ensin ollut töissä. Työttömyys ja joutenolo ei tunnu enää kivalta, kun sitä on kokenut jo pidemmän aikaa.
Eli tämä perusajatus, että ensin on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta perushyvä tuntuisi taas hyvältä.
Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.
Miksi vain viikottain? Miksei kahdesti viikossa? Miksi X, miksei X-2?
Pointti ei liene tietyt kilomäärät tai punnitusvälit vaan tilanteen seuraaminen säännöllisesti tavalla tai toisella esimerkiksi kiloina, sentteinä tai vaatteiden istuvuutena.
Sellainen punnitusväli mikä itselle sopii, mutta mun pointti taas oli se, että 5kg:n painonpudotus on jo laihdutuskuuri itsessään, mutta esim. 1kg.n pudotus on paljon helpompaa.
ja juu, jokainen saa lihoa ihan niin monta kiloa kuin huvittaa ennen uudelleen laihdutusta :D lol
Rautalankaa: Useimmilla paino vaihtelee sen 1-2 kg ihan vuorokauden- ja kuukaudenajan vuoksi (kuukautiskierto, treeni, suola, vatsan täysinäisyys yms), joten kilon tarkkuudella kyttääminen ei ole useimmille mielekästä. Mutta jos sinun kehosi pitää painonsa grammalleen kaiken muun paitsi rasvan osalta, niin toki, toimi sinä noin. Jokainen omaa kehoaan kuunnellen, eikö niin.
Vielä paksumpaa rautalankaa ja vielä hiukan tilastotiedettä sekaan. Useammalla mittauspisteellä pidemmän mittausjakson aikana tulee aika hyvin selville kehon ns. normaali painonvaihteluväli ja silloin selviää kohtalaisen helposti milloin painonnousu on pysyvää eikä johdu mainitsemistasi seikoista. Ja jos paino on noussut pysyvästi eli on tullut lihottua, niin lienee parempi, että tämä käy selville mahdollisimman nopeasti.
Se miten kunkin paino heittelee on yksilöllistä eikä tuo 1kg ollut mikään ehdoton luku kaikille vaan esimerkki, että parempi reagoida heti eikä silloin kun painoa on jo kertynyt kilo kaupalla.
Olen yksi näistä, jotka nyt viilaavat sitä vuosittaista 4-5:ttä kiloa pois. Teen sen aina tässä alkutalvesta juhlakauden jälkeen. Mieluummin elän 10-11 kuukautta vuodesta normaalisti ilman jatkuvaa painon ja syömisten kyttäämistä ja stressiä ja sitten korjaan tarvittaessa kurssia sen sijaan että stressaisin, punnitsisin ja kyttäisin jokaista suupalaa päivittäin.
Sinä toimit toisin, ja se on aivan ok. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, joita jokainen tekee itselleen, ei nimettömille palstatietäjille.
Asoista voi varmaan keskustella myös yleisellä tasolla ilman, että jokaisen täytyy ottaa joka ikinen kirjoitus suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Asiat on nimenomaan niitä henkilökohtaisia valintoja niin kuin ylipaino ylipäätänsä (jotain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) enkä oikein ymmärrä ajatusta, että sinä tai kukaan muukaan tekisi niitä muiden kirjoittajien vuoksi. Mutta, kukin tyylillään, sitähän sä halusit varmaan kertoa?
Joo, sitä. Jos ajatus on, että itsellä on toinen tapa jonka on kokenut toimivaksi, niin sitten kannataa kertoa että *mulla toimi tämmöinen systeemi* eikä niin, että haukkuu toisen tavan ja kertoo, miten pitää tehdä että menisi oikein. Siis tähän tapaan ei ehkä kannata: * Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.*
Mutta en tämän enempää spämmää tähän ap:n positiiviseen tsemppiketjuun. Toivottavasti et sinäkään.
Enpä ole haukkunut ketään yhtään miksikään vaan nimenomaan esittänyt validin kysymyksen. Ihmisillä tuntuu olevan tänä päivänä suorastaan super-surkea itsetunto jos sinäkin sait tuosta kysymyksestä jotenkin muodostettua haukkumisen. Ymmärtäisin huomattavasti paremmin jos olisin kirjoittanut jotain henkilökohtaista, mutta nyt oli kyse ainoastaan siitä, että paljonko on painoa kertynyt ennen uuden laihdutusprosessin alkua. Itse kerroin mielipiteenäni, että mahdollisimman vähän.
Lihavuus syö itsetuntoa ja jokainen kirjoitus on potentiaalinen haukkuminen. Surullista, mutta totta.
Tämä ei ole lihavien vertaistukiketju vaan painoaan pudottavien vertaistukiketju. Nimim. normaalipainon saavuttanut, mutta vielä painoaan pudottava
Se on sitä SINULLE. Jollekin toiselle se saattaa olla jotain muuta,
Oleellinen sana on vertaistukiketju. En yhtään ihmettele loukkaantumista, jos vastauskommentin sisältö on se, että alkuperäinen kirjoittaja toimii jotenkin väärin. Ei tietenkään tarvitse lukea kaikkea, mutta jos lainataan minun kommenttiani sen toteamiseen, että vaikkapa kaloreiden laskeminen on turhaa, niin kyllä kai sen saa silloin kokea minulle osoitetuksi arvosteluksi?
No, otetaanpa tästä kiinni, äläkä nyt loukkaannu seuraavasta :)
Mainitsit kalorien laskemisen, joka on hyvinkin vanha metodi ja tiede on osoittanut, että kalorimalli ei toimi niin kuin sen sanottu toimivan, mm. koska kalori ja kalori ei ole välttämättä sama asia. Eikö tätä saisi mielestäsi tuoda mitenkään esille? Ja jos saa miten se pitäisi mielestäsi kirjoittaa auki niin hellävaroen ettei siitä vahingossakaan kukaan loukkaannu?
Saahan sen tuoda. Olennaista on, että miten ja mihin tilanteeseen sen tuo. Jos on tyytyväinen kaloreiden laskemiseen ja iloitsee sillä saavutetuista tuloksista, ketä palvelee että tähän kommentoidaan että kaloreiden laskeminen ei toimi?
Niin, ihmiset on erilaisia. Jos joku kertoisi mulle, että mun käyttämä metodi ei toimi, niin mä kysyisin välittömästi lisää ja vaatisin perusteluja. Ja jos osoittautuisi, että olen ollut väärässä, niin muuttaisin tekemisiäni. Mutta missään nimessä en kyllä loukkaantuisi siitä, että joku on erimieltä. Parhaat keskustelut kun on juuri niitä, joissa ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja keskustelu on dialogi, jossa toisten mielipiteitä kunnioitetaan ja niistä yritetään myös oppia. Mutta se edellyttää toisten ihmisten kunnioitusta.
Muuttaisit tekemisisäsi toisen kommenttien vuoksi, vaikka olisit huomannut että homma toimii? Miksi?
Siis jos mun toiminnassa olisi ollut jo fundamentaalinen virhe, niin sen korjaamalla toiminta olisi todennäköisesti paljon tehokkaampaa. Se, että homma toimii ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia vielä paremmin.
Miten voi olla fundamentaalinen virhe, jos toimii? Esimerkiksi ruuan määrän rajoittaminen nyt yleensä on paras keino laihtua, joten jos joku tulee sanomaan että ei kun sun pitää syödä enemmän, ei vähemmän, niin en mä kyllä sano että hei kiitti neuvosta, totta kai alan nyt mättää enemmän vaikka vähentämällä laihduinkin.
Minä en tee mitään mitä joku kertoo keskustelupalstalla ilman, että perehdyn asiaan ja vertaan ehdotettua nykyiseen tekemiseen. Mutta, esimerkkinä tuosta fundamentaalisesta virheestä mun diabeteksen hoito. Suositusten mukaan mun pitäisi puhuttaa jatkuvasti hiilihydraattipitoisia ruokia mm. leipää eli käytännössä käynnistää insuliinin tuotanto, joka on energian varastointihormoni ja lisäinsuliini ainoastaan pahentaa tilannetta. Satuin muutama kuukausi sitten lukemaan artikkelin VHH:sta ja tutustuin asiaan ja muutin ruokailutottumukset ja ruokailuajat täysin suositusten vastaisiksi. No nyt diabetes on remissiossa, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä ja vielä olisi vajaa 10 kg painoa pudotettavaa.
Kas niin. Sinulla on nyt toimiva tapa mihin olet tyytyväinen. (Ja hyvä niin.) Ottaisitko nyt innokkaasti vastaan saarnan siitä, että vhh paha, suositusruokavalio hyvä ja alkaisit tutkia asiaa uudelleen siltä pohjalta, että ehkä oletkin tehnyt virheen?
Kyllä mä edelleen kuuntelen kaiken kritiikin, mutta jos en koe sitä oikeaksi niin skippaan saarnan ja siirryn seuraavaan :) Esimerkkisi on siinä mielessä huono, että jos mä olen sen jo kerran arvioinut, niin ainoastaan uusi tieto voi sitä muuttaa. Mutta, se mikä on 100% varmaa on, että EN loukkaantuisi pätkän vertaa.
Esimerkki on hyvä, koska jokainen laihdutuksen aloittanut on arvioinut valitsemansa metodin jo ennen aloittamista. Osa perusteellisemmin, osa kevyemmin, mutta arvioinut joka tapauksessa. Loukkaantuminen on eri asia, siihen vaikuttaa niin moni tekijä.
No joo, tuosta arvioinnista voidaan olla montaa mieltä. Näin tammikuussa se on useissa tapauksissa joku naistenlehden artikkeli tai muu vastaava, josta dietin ohjeet napataan. Aika harva oikeasti viitsii paneutua asiaan ja siihen kuinka keho toimii.
Tai sitten viitsii, on ehkä pohtinut jo aiemmin. Tai vaikka metodi olisi napattu naistenlehden tms. artikkelista, niin senkin taustalla voi olla ihan todellista asiantuntemusta, vaikka jotkut niistä toki onkin suunnilleen toimittajan hatusta vetäisemiä. Oli miten oli, ei ulkopuolinen voi tietää kuinka hyvin asiaan on paneuduttu, ja kuinka paljon siihen paneutuu jatkossa ihan oma-aloitteisestikin, ilman jonkun totuuden torven mielipiteitä.
Kyse on useimmissa kirjoituksissa (tai ainakin mun kirjoituksissa) puhtaasti omasta mielipiteestä eikä mistään totuuden torvena olemisesta. Ei mua kiinnosta edes tietää missä määrin joku on asiaan perehtynyt, mutta hyvällä tuurilla siitä saa hyvän keskustelun aikaan .... hyvällä tuurilla jopa dialogin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin aikoinaan tällaisen av-ketjun avulla synnytyksen jälkeen 10 kiloa. Onnistuisikohan tämä taas uudestaan....
Kun on kerran pystynyt, pystyy uudestaan.
Samat virheet toistetaan uudestaan.
Painonpudotuksessa tuskin on tehty virheitä, kun se on onnistunut. Saavutetun ylläpitäminen, jos siis paino on noussut takaisin lähtölukemiin, on sitten mennyt pieleen syystä tai toisesta, ja sen osalta aiemmin tehtyjä virheitä voi torjua.
Eihän se painonpudotus ole onnistunut kun on lihottu sen jälkeen uudestaan.
Ongelma monilla on se, että laihdutuksen jälkeen palataan siihen samaan elämäntyyliin, joka toi ne ylimääräiset kilot alunperinkin. Eli toistetaan sama lihottava elämäntyyli, mutta silti odotetaan erilaisia tuloksia eli sitä, että paino pysyisi alhaalla. Käsittämätöntä touhua.
Ihminen on pohjimmiltaan hedonistinen herkkuperse, joten olisikohan siinä kultaista keskitietä, että tavoitteen saatuaan yhdistelee uusia ruokailutottumuksia vanhan kanssa ja samalla jos huomaa vaikka +5kg tulevan takaisin niin pudottaa ne vaan pois mahdollisimman nopeaa. Eli eläis höllemmin - tiukemmin - höllemmin vuoron perään?
Kesälomakin tuntuu juhlalta kun on ensin ollut töissä. Työttömyys ja joutenolo ei tunnu enää kivalta, kun sitä on kokenut jo pidemmän aikaa.
Eli tämä perusajatus, että ensin on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta perushyvä tuntuisi taas hyvältä.
Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.
Miksi vain viikottain? Miksei kahdesti viikossa? Miksi X, miksei X-2?
Pointti ei liene tietyt kilomäärät tai punnitusvälit vaan tilanteen seuraaminen säännöllisesti tavalla tai toisella esimerkiksi kiloina, sentteinä tai vaatteiden istuvuutena.
Sellainen punnitusväli mikä itselle sopii, mutta mun pointti taas oli se, että 5kg:n painonpudotus on jo laihdutuskuuri itsessään, mutta esim. 1kg.n pudotus on paljon helpompaa.
ja juu, jokainen saa lihoa ihan niin monta kiloa kuin huvittaa ennen uudelleen laihdutusta :D lol
Rautalankaa: Useimmilla paino vaihtelee sen 1-2 kg ihan vuorokauden- ja kuukaudenajan vuoksi (kuukautiskierto, treeni, suola, vatsan täysinäisyys yms), joten kilon tarkkuudella kyttääminen ei ole useimmille mielekästä. Mutta jos sinun kehosi pitää painonsa grammalleen kaiken muun paitsi rasvan osalta, niin toki, toimi sinä noin. Jokainen omaa kehoaan kuunnellen, eikö niin.
Vielä paksumpaa rautalankaa ja vielä hiukan tilastotiedettä sekaan. Useammalla mittauspisteellä pidemmän mittausjakson aikana tulee aika hyvin selville kehon ns. normaali painonvaihteluväli ja silloin selviää kohtalaisen helposti milloin painonnousu on pysyvää eikä johdu mainitsemistasi seikoista. Ja jos paino on noussut pysyvästi eli on tullut lihottua, niin lienee parempi, että tämä käy selville mahdollisimman nopeasti.
Se miten kunkin paino heittelee on yksilöllistä eikä tuo 1kg ollut mikään ehdoton luku kaikille vaan esimerkki, että parempi reagoida heti eikä silloin kun painoa on jo kertynyt kilo kaupalla.
Olen yksi näistä, jotka nyt viilaavat sitä vuosittaista 4-5:ttä kiloa pois. Teen sen aina tässä alkutalvesta juhlakauden jälkeen. Mieluummin elän 10-11 kuukautta vuodesta normaalisti ilman jatkuvaa painon ja syömisten kyttäämistä ja stressiä ja sitten korjaan tarvittaessa kurssia sen sijaan että stressaisin, punnitsisin ja kyttäisin jokaista suupalaa päivittäin.
Sinä toimit toisin, ja se on aivan ok. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, joita jokainen tekee itselleen, ei nimettömille palstatietäjille.
Asoista voi varmaan keskustella myös yleisellä tasolla ilman, että jokaisen täytyy ottaa joka ikinen kirjoitus suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Asiat on nimenomaan niitä henkilökohtaisia valintoja niin kuin ylipaino ylipäätänsä (jotain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta) enkä oikein ymmärrä ajatusta, että sinä tai kukaan muukaan tekisi niitä muiden kirjoittajien vuoksi. Mutta, kukin tyylillään, sitähän sä halusit varmaan kertoa?
Joo, sitä. Jos ajatus on, että itsellä on toinen tapa jonka on kokenut toimivaksi, niin sitten kannataa kertoa että *mulla toimi tämmöinen systeemi* eikä niin, että haukkuu toisen tavan ja kertoo, miten pitää tehdä että menisi oikein. Siis tähän tapaan ei ehkä kannata: * Miksi odottaa niin pitkään, että 5kg on tullut takaisin? Punnitus vaikkapa viikoittain ja korjaavat toimenpiteet heti käyttöön.*
Mutta en tämän enempää spämmää tähän ap:n positiiviseen tsemppiketjuun. Toivottavasti et sinäkään.
Enpä ole haukkunut ketään yhtään miksikään vaan nimenomaan esittänyt validin kysymyksen. Ihmisillä tuntuu olevan tänä päivänä suorastaan super-surkea itsetunto jos sinäkin sait tuosta kysymyksestä jotenkin muodostettua haukkumisen. Ymmärtäisin huomattavasti paremmin jos olisin kirjoittanut jotain henkilökohtaista, mutta nyt oli kyse ainoastaan siitä, että paljonko on painoa kertynyt ennen uuden laihdutusprosessin alkua. Itse kerroin mielipiteenäni, että mahdollisimman vähän.
Lihavuus syö itsetuntoa ja jokainen kirjoitus on potentiaalinen haukkuminen. Surullista, mutta totta.
Tämä ei ole lihavien vertaistukiketju vaan painoaan pudottavien vertaistukiketju. Nimim. normaalipainon saavuttanut, mutta vielä painoaan pudottava
Se on sitä SINULLE. Jollekin toiselle se saattaa olla jotain muuta,
Oleellinen sana on vertaistukiketju. En yhtään ihmettele loukkaantumista, jos vastauskommentin sisältö on se, että alkuperäinen kirjoittaja toimii jotenkin väärin. Ei tietenkään tarvitse lukea kaikkea, mutta jos lainataan minun kommenttiani sen toteamiseen, että vaikkapa kaloreiden laskeminen on turhaa, niin kyllä kai sen saa silloin kokea minulle osoitetuksi arvosteluksi?
No, otetaanpa tästä kiinni, äläkä nyt loukkaannu seuraavasta :)
Mainitsit kalorien laskemisen, joka on hyvinkin vanha metodi ja tiede on osoittanut, että kalorimalli ei toimi niin kuin sen sanottu toimivan, mm. koska kalori ja kalori ei ole välttämättä sama asia. Eikö tätä saisi mielestäsi tuoda mitenkään esille? Ja jos saa miten se pitäisi mielestäsi kirjoittaa auki niin hellävaroen ettei siitä vahingossakaan kukaan loukkaannu?
Saahan sen tuoda. Olennaista on, että miten ja mihin tilanteeseen sen tuo. Jos on tyytyväinen kaloreiden laskemiseen ja iloitsee sillä saavutetuista tuloksista, ketä palvelee että tähän kommentoidaan että kaloreiden laskeminen ei toimi?
Niin, ihmiset on erilaisia. Jos joku kertoisi mulle, että mun käyttämä metodi ei toimi, niin mä kysyisin välittömästi lisää ja vaatisin perusteluja. Ja jos osoittautuisi, että olen ollut väärässä, niin muuttaisin tekemisiäni. Mutta missään nimessä en kyllä loukkaantuisi siitä, että joku on erimieltä. Parhaat keskustelut kun on juuri niitä, joissa ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja keskustelu on dialogi, jossa toisten mielipiteitä kunnioitetaan ja niistä yritetään myös oppia. Mutta se edellyttää toisten ihmisten kunnioitusta.
Muuttaisit tekemisisäsi toisen kommenttien vuoksi, vaikka olisit huomannut että homma toimii? Miksi?
Siis jos mun toiminnassa olisi ollut jo fundamentaalinen virhe, niin sen korjaamalla toiminta olisi todennäköisesti paljon tehokkaampaa. Se, että homma toimii ei suinkaan tarkoita etteikö se voisi toimia vielä paremmin.
Miten voi olla fundamentaalinen virhe, jos toimii? Esimerkiksi ruuan määrän rajoittaminen nyt yleensä on paras keino laihtua, joten jos joku tulee sanomaan että ei kun sun pitää syödä enemmän, ei vähemmän, niin en mä kyllä sano että hei kiitti neuvosta, totta kai alan nyt mättää enemmän vaikka vähentämällä laihduinkin.
Minä en tee mitään mitä joku kertoo keskustelupalstalla ilman, että perehdyn asiaan ja vertaan ehdotettua nykyiseen tekemiseen. Mutta, esimerkkinä tuosta fundamentaalisesta virheestä mun diabeteksen hoito. Suositusten mukaan mun pitäisi puhuttaa jatkuvasti hiilihydraattipitoisia ruokia mm. leipää eli käytännössä käynnistää insuliinin tuotanto, joka on energian varastointihormoni ja lisäinsuliini ainoastaan pahentaa tilannetta. Satuin muutama kuukausi sitten lukemaan artikkelin VHH:sta ja tutustuin asiaan ja muutin ruokailutottumukset ja ruokailuajat täysin suositusten vastaisiksi. No nyt diabetes on remissiossa, lääkkeitä ei tarvitse enää syödä ja vielä olisi vajaa 10 kg painoa pudotettavaa.
Kas niin. Sinulla on nyt toimiva tapa mihin olet tyytyväinen. (Ja hyvä niin.) Ottaisitko nyt innokkaasti vastaan saarnan siitä, että vhh paha, suositusruokavalio hyvä ja alkaisit tutkia asiaa uudelleen siltä pohjalta, että ehkä oletkin tehnyt virheen?
Kyllä mä edelleen kuuntelen kaiken kritiikin, mutta jos en koe sitä oikeaksi niin skippaan saarnan ja siirryn seuraavaan :) Esimerkkisi on siinä mielessä huono, että jos mä olen sen jo kerran arvioinut, niin ainoastaan uusi tieto voi sitä muuttaa. Mutta, se mikä on 100% varmaa on, että EN loukkaantuisi pätkän vertaa.
Esimerkki on hyvä, koska jokainen laihdutuksen aloittanut on arvioinut valitsemansa metodin jo ennen aloittamista. Osa perusteellisemmin, osa kevyemmin, mutta arvioinut joka tapauksessa. Loukkaantuminen on eri asia, siihen vaikuttaa niin moni tekijä.
No joo, tuosta arvioinnista voidaan olla montaa mieltä. Näin tammikuussa se on useissa tapauksissa joku naistenlehden artikkeli tai muu vastaava, josta dietin ohjeet napataan. Aika harva oikeasti viitsii paneutua asiaan ja siihen kuinka keho toimii.
Tai sitten viitsii, on ehkä pohtinut jo aiemmin. Tai vaikka metodi olisi napattu naistenlehden tms. artikkelista, niin senkin taustalla voi olla ihan todellista asiantuntemusta, vaikka jotkut niistä toki onkin suunnilleen toimittajan hatusta vetäisemiä. Oli miten oli, ei ulkopuolinen voi tietää kuinka hyvin asiaan on paneuduttu, ja kuinka paljon siihen paneutuu jatkossa ihan oma-aloitteisestikin, ilman jonkun totuuden torven mielipiteitä.
Kyse on useimmissa kirjoituksissa (tai ainakin mun kirjoituksissa) puhtaasti omasta mielipiteestä eikä mistään totuuden torvena olemisesta. Ei mua kiinnosta edes tietää missä määrin joku on asiaan perehtynyt, mutta hyvällä tuurilla siitä saa hyvän keskustelun aikaan .... hyvällä tuurilla jopa dialogin
+1
Aina ei kyse ole oikeassa olemisesta vaan kenties jopa pelkästä ajatusten vaihdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi on muuten se, että kun metodiksi kerrotaan hiilareiden karsiminen, siihen ei kukaan tule aukomaan päätään. Muiden kyllä käsketään syödä voita.
Laihdutuskeskustelut vetää aina vhh-lahkolaisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Liekö sokerin puutetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Lisäys
Tuossa puhutaan diabeteksesta, mutta sama veren glukoosipitoisuus on olennaista myös painonhallinnassa. Diabetes kun on seurausta täysin samasta prosessista kuin lihominenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Lisäys
Tuossa puhutaan diabeteksesta, mutta sama veren glukoosipitoisuus on olennaista myös painonhallinnassa. Diabetes kun on seurausta täysin samasta prosessista kuin lihominenkin
Diabetes johtuu sokerin syönnistä. Vhh-ruokavaliolla voi saada diabeteksen ramissioon. Toki Suomessa tätä ei suositella, vaan edelleen diabeetikoille suositellaan Sokeri ruokavaliota.
Järkevät osaavat kuitenkin itse syödä sairauden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi on muuten se, että kun metodiksi kerrotaan hiilareiden karsiminen, siihen ei kukaan tule aukomaan päätään. Muiden kyllä käsketään syödä voita.
Laihdutuskeskustelut vetää aina vhh-lahkolaisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Liekö sokerin puutetta?
Olisko ihan se syy, että sokeria syömällä ei laihdu. Ja aivot toimii rasvalla.
Mielenkiinnosta googletin aiheesta. Hakusanoilla "mitä aivot käyttävät energiana" sain vastaukseksi, että:
Hiilihydraatit on perinteisesti nimetty aivojen tärkeimmäksi energianlähteeksi. Tämä perustuu sille, että aivot tarvitsevat päivittäin noin 140 grammaa glukoosia, joka on elimistön tärkein sokeri ja aivojen ainoa energianlähde.
Mutta sulta varmaan löytyy tämän kumoava lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi on muuten se, että kun metodiksi kerrotaan hiilareiden karsiminen, siihen ei kukaan tule aukomaan päätään. Muiden kyllä käsketään syödä voita.
Laihdutuskeskustelut vetää aina vhh-lahkolaisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Liekö sokerin puutetta?
Olisko ihan se syy, että sokeria syömällä ei laihdu. Ja aivot toimii rasvalla.
Aivot tarvitsevat pehmeää rasvaa ja sokeria. Tarkoittaa siis hyvien hiilihydraattien sokeria, ei sitä että rouskuteltaisiin sokeripaloja välipalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Lisäys
Tuossa puhutaan diabeteksesta, mutta sama veren glukoosipitoisuus on olennaista myös painonhallinnassa. Diabetes kun on seurausta täysin samasta prosessista kuin lihominenkin
Diabetes johtuu sokerin syönnistä. Vhh-ruokavaliolla voi saada diabeteksen ramissioon. Toki Suomessa tätä ei suositella, vaan edelleen diabeetikoille suositellaan Sokeri ruokavaliota.
Järkevät osaavat kuitenkin itse syödä sairauden mukaan.
Ei suositella, mutta esim. Ruotsissa suositellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi on muuten se, että kun metodiksi kerrotaan hiilareiden karsiminen, siihen ei kukaan tule aukomaan päätään. Muiden kyllä käsketään syödä voita.
Laihdutuskeskustelut vetää aina vhh-lahkolaisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Liekö sokerin puutetta?
Olisko ihan se syy, että sokeria syömällä ei laihdu. Ja aivot toimii rasvalla.
Aivot tarvitsevat pehmeää rasvaa ja sokeria. Tarkoittaa siis hyvien hiilihydraattien sokeria, ei sitä että rouskuteltaisiin sokeripaloja välipalaksi.
Miten nämä hyvät hiilihydraatit mielestäsi eroavat niistä huonoista käytännön tasolla kun puhutaan glukoosista. Hyvillä hiilihydraateilla on toki parempi glykeeminen indeksi, mutta kun siitä on tullut kehossa glukoosia niin miten se eroaa ns. huonoista hiilihydraateista muodostuneesta glukoosista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi on muuten se, että kun metodiksi kerrotaan hiilareiden karsiminen, siihen ei kukaan tule aukomaan päätään. Muiden kyllä käsketään syödä voita.
Laihdutuskeskustelut vetää aina vhh-lahkolaisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Liekö sokerin puutetta?
Olisko ihan se syy, että sokeria syömällä ei laihdu. Ja aivot toimii rasvalla.
Mielenkiinnosta googletin aiheesta. Hakusanoilla "mitä aivot käyttävät energiana" sain vastaukseksi, että:
Hiilihydraatit on perinteisesti nimetty aivojen tärkeimmäksi energianlähteeksi. Tämä perustuu sille, että aivot tarvitsevat päivittäin noin 140 grammaa glukoosia, joka on elimistön tärkein sokeri ja aivojen ainoa energianlähde.
Mutta sulta varmaan löytyy tämän kumoava lähde?
Sitä sokeria ei tarvitse ravinnosta saada. Ymmärtäisit, jos tajuisit jotain elimistön toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tarkkailla painoani sen jälkeen, kun lakkasin kuuntelemasta ohjeita oikeasta ateriarytmistä ja aloin kuunnella kehoani.
En syö aamulla enkä aamupäivällä mitään, eka ateria usein vasta 13-15 välillä. Sitten syön litapäivän ja illan mittaan silloin kun siltä tuntuu eli kun on nälkä. Hyvin iltapainotteista siis, mutta mun iltapainotteisesti toimivalle kropalle just oikee rytmi.
Sekin voi siis olla ongelma, että syödään kellon eikä nälän mukaan.
Sulla on käytössä oma versioisi pätkäpaastosta. Ainoa mitä itse tekisin eri tavalla on se, että lopettaisin syömisen paljon ennen nukkumaan menoa. Ja täysin samaa mieltä tuosta kellon mukaan syömisestä.
Pätkäpaastoa voi noudattaa kummin päin vain, joko on syömättä aamulla tai illalla. Jokainen voi valita omalle sopivampi tapa.
Luonnollisesti. Pointti oli siinä, että musta ei ole hyvä idea mennä nukkumaan liian aikaisin viimeisestä ateriasta, koska siinä menee monta tuntia ennen kun insuliinitasot on alhaalla ja rasvan poltto voi alkaa.
I rest my case :)
Lisäys
Tuossa puhutaan diabeteksesta, mutta sama veren glukoosipitoisuus on olennaista myös painonhallinnassa. Diabetes kun on seurausta täysin samasta prosessista kuin lihominenkin
Diabetes johtuu sokerin syönnistä. Vhh-ruokavaliolla voi saada diabeteksen ramissioon. Toki Suomessa tätä ei suositella, vaan edelleen diabeetikoille suositellaan Sokeri ruokavaliota.
Järkevät osaavat kuitenkin itse syödä sairauden mukaan.
Vhh on yksi mahdollinen ja toimivaksi todettu keino. Samaan voi silti päästä muillakin ruokavalioilla. Ja sellaisetkin, jotka eivät saa laihduttamalla sairautta remissioon, pystyvät silti laihduttuaan vähentämään lääkitystä.
Diabeteksen syntymekanismi taas ei ole ihan noin yksioikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen seikka pohdittavaksi on muuten se, että kun metodiksi kerrotaan hiilareiden karsiminen, siihen ei kukaan tule aukomaan päätään. Muiden kyllä käsketään syödä voita.
Laihdutuskeskustelut vetää aina vhh-lahkolaisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Liekö sokerin puutetta?
Olisko ihan se syy, että sokeria syömällä ei laihdu. Ja aivot toimii rasvalla.
Mielenkiinnosta googletin aiheesta. Hakusanoilla "mitä aivot käyttävät energiana" sain vastaukseksi, että:
Hiilihydraatit on perinteisesti nimetty aivojen tärkeimmäksi energianlähteeksi. Tämä perustuu sille, että aivot tarvitsevat päivittäin noin 140 grammaa glukoosia, joka on elimistön tärkein sokeri ja aivojen ainoa energianlähde.
Mutta sulta varmaan löytyy tämän kumoava lähde?
Sitä sokeria ei tarvitse ravinnosta saada. Ymmärtäisit, jos tajuisit jotain elimistön toiminnasta.
Sä väittelet nyt googlen hakutuloksia vastaan eikä siinä oikein riitä "ymmärtäisit, jos tajuisit jotain elimistön toiminnasta" tyyppinen heittely. Toiseksi, tuossa ei sanottu, että glukoosin tarvitsee tulla suoraan ravinnosta, koska keho käyttää myös olemassa olevia rasvavarastoja glukoosiksi.
Mutta edelleen, onko sulla tuon googlen hakutuloksen kumoavaa lähdettä?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla jokin tavoite-BMI? Toki bmi kehitettiin massojen tutkimiseen, eikä sitä pitäisi käyttää yksilön arvioimiseen, mutta myönnän seuraavani BMI:täni, koska se on kiinnostavaa :-D
On, nykyinen BMI:ni on 24, tavoitteena 22-23. Mulla on käytössä Withings älyvaaka joten sekä paino että BMI data siirtyy puhelimen appiin ja on helpoo seurata trendiä.
Kyllä mä edelleen kuuntelen kaiken kritiikin, mutta jos en koe sitä oikeaksi niin skippaan saarnan ja siirryn seuraavaan :) Esimerkkisi on siinä mielessä huono, että jos mä olen sen jo kerran arvioinut, niin ainoastaan uusi tieto voi sitä muuttaa. Mutta, se mikä on 100% varmaa on, että EN loukkaantuisi pätkän vertaa.