Lue keskustelun säännöt.
Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?
29.12.2022 |
Jos siltä tuntuu, olet tervetullut mukaan painonpudotushaasteeseen vuodelle 2023. Ei ole väliä, onko pudotettavia kiloja 1, 10 tai 100, kannustan Sinua mukaan. Tämä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on tukea, jakaa kokemuksia - ja onnistua!
Olen itse m45, pituus 184 ja paino 139,7. Minulla ei ole mitään hyvää tekosyytä sairaalloiselle ylipainolleni, minulla ei ole normaalia painavammat luut eikä aineenvaihduntahäiriötä. Rehellisesti sanottuna syön aivan väärin enkä liiku yhtään. Syön valtavat määrät makeita herkkuja, sekä valmisruokaa. Liikun autolla joka paikkaan. Kaikki tämä on niin väärin ja haluan siihen nyt muutoksen.
Tiedän, että ei ole nopeaa eikä helppoa poppakonstia. Olen valmis pitkään, järkevään ja tasaiseen elämänmuutokseen, jossa poistan ruokavaliostani epäterveelliset osat ja otan tilalle kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, hyviä rasvoja, proteiinia jne oikeassa suhteessa.
Lisään myös arkiliikuntaa päivittäisissä toimissani ja aloitan säännöllisen liikunnan 2-4 kertaa viikossa, vaihdellen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämä ei nyt ole varsinainen uudenvuodenlupaus, mutta ajankohta auttaa kyllä kun aihe on monella ajankohtainen, joulukilot on monelle harmistuksena ja kuntosaleilla on hyviä aloitustarjouksia. Haluan sitoutua muutoksiin pitkäksi aikaa. Jos haluat olla mukana muutoksessa, jakaa kokemuksia ja tsemppiä, saada hyvän startin vuoteen 2023 ja saada hyvää oloa ja terveyttä niin hienoa! Onnistutaan yhdessä!!
Kommentit (3110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin hieman päivittämään omaa tilannettani. Tammikuussa olen pystynyt jättämään pikaruokaa vähemmäksi ja tekemään itse ruokaa. Aiemmin tilailin useita kertoja viikossa ja vähintäänkin viikonloppuma woltilla/foodoralla ruokaa kotiin ja yleensä siis hampurilaisia, kiinalaista tai pizzaa. Paino ei ole tippunut varmaankaan koska en punnitse itseäni, mutta talvitakki on hieman väljempi eli turvotusta on lähtenyt.
Palasin vesijuoksemaan pitkän tauon jälkeen. Olen katsellut kuntosaleja, jonne haluaisin uskaltaa. Tämä suhde omaan kehoon vain on niin surullinen, kun inhoan sitä miltä näytän ja häpeän olemustani. Siksi uimahallissa käyminen tai ajatus salille menemisestä on vaikea. Itkettää kun näen itseni peilistä. Tätä suhdetta haluaisin muuttaa ja välittämisen kautta oppia pitämään huolta itsestäni. Haluaisin tuntea, että kehoni on niin arvokas että sitä pitää helliä hyvillä asioilla ja antaa sille liikuntaa ja hyvää ravintoa. Nyt lähinnä turrutan sitä liialla rasvalla ja sokerilla.
Tässä eräänä päivänä jäin miettimään myös suhtautumistani ruokaan ja erilaisiin ruokiin. Ajattelin että miksi syön niin paljon roskaruokaa. Sitten jäin ajattelemaan, että aika kamalasti ajateltu ruoasta. Että jokin olisi roskaa. Jotenkin sitä vaan jakaa ruoka-aineet hyviin ja pahoihin vaikka kaikilla on sama tehtävä, antaa energiaa. Ja sitten itselle tulee huono mieli kun olen mennyt tekemään jotain niin tyhmää että olen syönyt "roskaa". Haluaisin tätäkin mind settiä muuttaa sallivampaan muotoon koska luulen että se toimii minulle parhaiten. Minulle tekisi hyvää oppia neutraalimpaa suhtautumista, koska yleensä totaaliset kiellot ja jonkin ruoka-aineen tai tyypin "demonisoiminen" saa vaan himoitsemaan jotain ja siitä seuraa syyllisyyskierre. Vaikka kyse on oikeastikin siitä millaisia määriä ja milloin syö. Nyt ei ole aikaa, mutta ehkä palaan kirjoittamaan omia ajatuksiani tästä hieman myöhemmin. Onko muilla tästä ajatuksia?
Itselläni on sairauksien runtelema ulkonäkö, en jaksa välittää. Nautin elämästäni näillä eväillä. Elämä on lyhyt, siitä ei kannata käyttää hetkeäkään itsensä arvostelemiseen, varsinkaan ulkonäön. Hemmottele itseäsi mieluummin. Itse hemmottelen itseäni lempiliikunnalla.
Juuri näin. Itseä ei kannata arvostella eikä myöskään antaa muiden arvosteluiden vaikuttaa. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo hieronnalla tms ekstrakivalla palkitseminen kuulostaa hyvältä! Mä taidan tehdä saman sitten kun tavoite on täynnä.
Huomasin että kyllä tähän elämäntapojen muutokseen mahtuu silloin tällöin herkkujakin. Leivoin lapsen kanssa pullaa toissapäivänä ja söin peräti neljä. Tuoreena ne oli parhaimmillaan ja maistui todella hyvältä. Haluan nauttia välillä elämän pienistä iloista, riittävän harvoin kuitenkin.
Hienosti oli kuvailtu tässä ketjussa ylempänä suhdetta omaan kehoon ja ruokaan. Varmasti meillä kaikilla on siinä enemmän tai vähemmän työstettävää. Millainen rooli ruualla on meidän elämässämme ollut, miksi on syönyt enemmän kuin olisi tarpeen. Yhteiskunta ei ole vapaa ruokaan liittyvistä arvoista ja arvottamisesta. Ei ole helppoa pärjätä yltäkylläisyyden keskellä norminmukaisessa painossa.
Arvostusta ja lempeyttä jokaiselle!
Hukkanen
Sinulle myös! Juuri tuo oman itsensä arvostaminen ja pienet hyvät hetket ovat mielestäni avain pysyvään hyvään.
Takana kolmas viikko - nyt vajaan kilon pudotuksella, aiemmat viikot kilon ylityksin. Juuri hyvä tahti kuitenkin edelleen. Viikko ollut todella kiireistä opearkea oppitunteineen, suunnitelmineen, palavereineen ja papereiden täyttämisineen. Kuntosalia 2 kertaa viikossa, ruoka pääosin kasviksia wokaten tai keittäen. Eväänä smoothie pussista tai itse tehden, tuhti aamiainen on erittäin hyvin auttanut pitämään nälkää.
Päivällisen värkkäämisestä iltaisin on tullut uutta parisuhdeaikaa, kun tehtävät on jaettu (puoliso kuorii ja paloittelee - minä teen muun :) ja ruoka maistuu molemmille. Mukavan näköistä, kun keittiössä on iso tarjotin täynnä juureksia ja kaalia taas huomiseksi.
Ja pöydällä vielä viime viikon tulppaanikimppu vetää viimeisiään.
Tsemppiä viikkoon kaikille! Pidetään tavoite kirkkaana kuvana mielessä!
Liityn mukaan nyt. Kivaa että on tällainen porukka.
Kiloja on himpun vajaa sata. Ikää himpun yli 40.
Olin vajaa 40-vuotiaaksi luonnostaan hoikka, mutta sitten toistuvat sairastumiset katkaisivat hyvät elämäntavat ja painoa tuli parissa vuodessa lähes parikymmentä kiloa. Kun liikunta on yhtäkkiä vaikeaa tai mahdotonta ja ruoka oikeasti vaimentaa kipuja, paino nousee tosi helposti.
Viime vuoden aikana olen hyvin hitaasti päässyt terveyteni kanssa sellaiseen tasapainoon, että on voimia tarttua elopainoon -- ja käsipainoihin.
T. Pian taas hoikka (vaikka menisi pari vuotta)
-0,8 kg viikossa (-3,5 kg vuoden alusta). Tähän asti mennyt helposti. Edelleen sitä liikuntaa pitäisi lisätä mutta hiljaa hyvä tulee.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja tsemppiä!
Pullervo2023
Voisin kanssa liittyä mukaan haasteeseen näin nyt kun alkuvuoden juhlat ja reissut on saatu pois alta ja on mahdollista keskittyä rauhassa syömisiin ja elintapoihin. Tavoitteena pudottaa normaalipainon ylärajalta jotakuinkin 5-8kg oman olon keventämiseksi ja myöskin juoksuharrastuksen vauhdittamiseksi (kun se oma elopaino tuntuu suoraan vaikuttavan vauhteihin/juostuihin matkoihin).
Täällä osa taitaa suosia karppaamista (ja mikäs siinä, kaikilla oma tyylinsä), mutta itse yritän pitää proteiinien ja hiilareiden kanssa sellaisen tasapainon, että etenkin siihen harrastamaani pitkän matkan juoksuun riittää polttoainetta. Samalla menetelmällä kaksi vuotta sitten hujahti kevään aikana 8kg ihan puolivahingossa kun keskityin maratontreeniin, ja luotan siihen, että sama metodi toimii edelleen.
Ilman "vahtimista" se paino ei kuitenkaan putoa, vaan hiipii hiljaa ylös päin, ja siksi olen täällä. :) Joululoman herkutteluhetket nostivat vaa'an lukemaa kilolla parilla, sama kesälomien ja reissujen kanssa, ja ilman tietoista syömisten tarkkailua ne kilot eivät lähde yhtään mihinkään, sillä vaikka en ehkä arkena aktiivisesti koko ajan liho, niin herkuttelen kyllä siihen malliin että tilanne on plus miinus nolla.
Jotenkin ihan jo tästä päätöksestä tulee ainakin itselle hyvä ja varma olo. Siis että: nautiskeluhetkien jälkeen on vuoro tehdä jotain hyvää myös keholle, eli keskittyä liikkumaan, nukkumaan hyvin ja syömään puhtaasti ja terveellisesti.
Tsemppiä hurjasti kaikille muille haasteeseen tarttuneille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt ollut ilman alkoholia ja vähentänyt herkkujen syömistä (sipsit pahin paheeni) kuukauden verran. Punnitsen itseni aina aamulla, ja paino on pudonnyut 69 kg > 66,5 kg. Voihan tuo mennä ihan normaaliin (naisen) vaihteluväliinkin, mutta farkut ainakin menevät paremmin kiinni. Varmaan jonkinlainen pöhö on ainakin lähtenyt.
Tavoitepainoni on siis 58 kg.
Onnea kaikille muille haasteeseen! Huomasin tänään aamulla, että jumppien ja salaattien syömisen ansiosta en ainakaan herännyt yhtä kankeana kuin yleensä. Tuntuu alkon tuoma turvotuskin häviävän pikkuhiljaa. Nälkä on vain kova iltaisin, mutta kuuntelen sitä ja syön kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhaspotilas N 36 kirjoitti:
Onnea kaikille muille haasteeseen! Huomasin tänään aamulla, että jumppien ja salaattien syömisen ansiosta en ainakaan herännyt yhtä kankeana kuin yleensä. Tuntuu alkon tuoma turvotuskin häviävän pikkuhiljaa. Nälkä on vain kova iltaisin, mutta kuuntelen sitä ja syön kunnolla.
itse just tän vuoks keskitän syömisen iltaan, rasittavaa mennä nälkäsenä nukkumaan
Kilpirauhaspotilas N 36 kirjoitti:
Onnea kaikille muille haasteeseen! Huomasin tänään aamulla, että jumppien ja salaattien syömisen ansiosta en ainakaan herännyt yhtä kankeana kuin yleensä. Tuntuu alkon tuoma turvotuskin häviävän pikkuhiljaa. Nälkä on vain kova iltaisin, mutta kuuntelen sitä ja syön kunnolla.
Hyvä sinä :) Itsellänikin pitkään vaivannut pöhötys alkaa vihdoin helpottaa ja kyljistä sekä vatsalta on lähtenyt muutama sentti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika toivotonta - hetkellisesti voi onnistua, mutta sitten eläimelliset vaistot useimmiten vievät voiton.
Minullakin on pientä haastetta vaikka ruokahalu on lähes koko elämän ollut heikohko. Intissä kyllä söin kuin hevonen, luultavasti valtaosan muista hyvä ruokahalu jotenkin ikään kuin tarttui, tai sitten se osittain johtui siitä ettei ruokahalua minulla ainakin heikentävää kahvia ollut varsinkaan alokasaikana siviilitapaan saatavilla...
Tsemppiä kuitenkin kaikille pitkäaikaiseen, mahdollisesti loppuelämän onnistuneeseen painonhallintaan! : )
Moikka kaikille haasteessa mukana oleville. Olen seuraillut taustalla, mutta laitanpa tässä nyt omat mietteeni. Valinnat tehdään keittiössä ja liikunassa. Liikunta edistää kaikkea hyvää painonpudotuksessa: perusaineenvaihduntaa, kalorinkulutusta, kehon hyvää koostumusta, mielen positiivisuutta, hyvää ajankäyttöä <- pois jääkaapilta, lähes automaattisesti ohjaa ruokailua parempaan suuntaan. Liikkukaa! Hiihtäminen on parasta kestävyysliikuntaa kaikenkuntoisille. Pari tuntia suksilla tarkoittaa vähintään noin 1000 kalorin kulutusta, siinä saakin jo melko hyvän bootin aineenvaihdunnalle ja on varaa syödäkin se kunnon iltapala.
Minun neuvo on, että jokainen meistä voi olla mieleltään oman elämänsä huippu-urheilija. Rakentaa pikkuhiljaa uutta identiteettiä, jonka mukaisesti tekisi valintoja. Ruoka ei olisi aina se gramman tarkkuudella ohjaava päivän päätekijä, söinkö raejuustoa vai leikkelettä, ne on nyansseja, jotka ei kestä kovin kauan. Mutta jos haluat nähdä mihin elämässäsi pystyt, niin alapa "huippu-urheilijaksi", yllätä itsesi ja tee valintoja sen mukaan. Aloitin itse rapakunnosta ja nyt nautin liikunnasta ja paino tulee alas sen myötä. Pikkuhiljaa oma identiteetti muuttuu ja sen myötä koko tapa ajatella ja toimia. Arjen valinnat seuraa mukana. On makeeta nähdä kuinka maksimaalinen hapenottokyky kasvaa, aerobinen kynnys nousee ja lenkit pitenee. Ja uusia tuttavia saa ladulla. Pelkästään ruokaa vähentämällä laihduttaminen on lähestulkoon pelkkää kaloriseurantaa ja alituista vahtimista ja vaikeita valintoja. Mutta kun olet iästäsi riippumatta oman elämäsi huippu-urheilija, niin katsantokulma muuttuu ja tulee ihan uusia tavoitteita. Toki pitää olla asennetta ja kunnianhimoa, mutta sekin kehittyy. Vielä 7 kiloa tavoitepainoon, se toteutunee kevään aikana. Mutta kiva seurata muidenkin ajatuksia, Tsemppiä! Löytyisikö täältä toinenkin huippu-urheilija tsemppikaveriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiihtäjä kirjoitti:
Moikka kaikille haasteessa mukana oleville. Olen seuraillut taustalla, mutta laitanpa tässä nyt omat mietteeni. Valinnat tehdään keittiössä ja liikunassa. Liikunta edistää kaikkea hyvää painonpudotuksessa: perusaineenvaihduntaa, kalorinkulutusta, kehon hyvää koostumusta, mielen positiivisuutta, hyvää ajankäyttöä <- pois jääkaapilta, lähes automaattisesti ohjaa ruokailua parempaan suuntaan. Liikkukaa! Hiihtäminen on parasta kestävyysliikuntaa kaikenkuntoisille. Pari tuntia suksilla tarkoittaa vähintään noin 1000 kalorin kulutusta, siinä saakin jo melko hyvän bootin aineenvaihdunnalle ja on varaa syödäkin se kunnon iltapala.
Minun neuvo on, että jokainen meistä voi olla mieleltään oman elämänsä huippu-urheilija. Rakentaa pikkuhiljaa uutta identiteettiä, jonka mukaisesti tekisi valintoja. Ruoka ei olisi aina se gramman tarkkuudella ohjaava päivän päätekijä, söinkö raejuustoa vai leikkelettä, ne on nyansseja, jotka ei kestä kovin kauan. Mutta jos haluat nähdä mihin elämässäsi pystyt, niin alapa "huippu-urheilijaksi", yllätä itsesi ja tee valintoja sen mukaan. Aloitin itse rapakunnosta ja nyt nautin liikunnasta ja paino tulee alas sen myötä. Pikkuhiljaa oma identiteetti muuttuu ja sen myötä koko tapa ajatella ja toimia. Arjen valinnat seuraa mukana. On makeeta nähdä kuinka maksimaalinen hapenottokyky kasvaa, aerobinen kynnys nousee ja lenkit pitenee. Ja uusia tuttavia saa ladulla. Pelkästään ruokaa vähentämällä laihduttaminen on lähestulkoon pelkkää kaloriseurantaa ja alituista vahtimista ja vaikeita valintoja. Mutta kun olet iästäsi riippumatta oman elämäsi huippu-urheilija, niin katsantokulma muuttuu ja tulee ihan uusia tavoitteita. Toki pitää olla asennetta ja kunnianhimoa, mutta sekin kehittyy. Vielä 7 kiloa tavoitepainoon, se toteutunee kevään aikana. Mutta kiva seurata muidenkin ajatuksia, Tsemppiä! Löytyisikö täältä toinenkin huippu-urheilija tsemppikaveriksi?
Hei, täällä viestin 2338 kirjoittaja (se lomakiloja keventelevä juoksun harrastaja), ja tässä viestissä on paljon mukana itsellekin tuttuja ajatuksia. Tai siis että se innostus ja vähän ehkä koukkuuntuminen liikuntaan ja omaan kehittymiseen on parhaimmillaan niin kova motivaattori, ettei terveellinen ruokavalio ole enää mikään "herkkujen pakkokarsinta", vaan tulee aito into ja motivaatio syödä nimenomaan urheilua tukevasti. Itse silloin pari vuotta sitten tosiaan maratonille treenatessa lopetin kevään ajaksi myös alkoholin käytön kokonaan, ja sen kanssa päti sama, ettei tuntunut miltään kivojen asioiden rajoittamiselta vaan olin vaan niin innoissani lähdössä viikonloppuaamuisin lenkille, etten halunnut pilata sitä.
Eli niille, ketkä tuntevat vetoa tavoitteelliseen treeniin ja itsensä kehittämiseen, liikuntaan keskittyminen ja treenin lisääminen toimii ihan varmasti hyvänä motivaationa. Ja plussana tietysti se, että "saa" syödä enemmän - ehkä vähän niitä herkkujakin - ja saattaa silti laihtua.
Mutta sitten on tietysti sekin osa porukkaa, joille liikunnan lisääminen ei elämäntilanteeseen/jaksamistilanteeseen tmv sovi. Tai joita se kehittyminen ei vaan yksinkertaiesti itsessään motivoi. Ja on sekin ok :) Sitten se motivaatio löytyy ehkä muualta.
Tuo Yazio kieltämättä hillitsee napostelua. Ei sitä huomaakaan vaikka ruuanlaiton ohessa mitä kaikkea tulee napsittua. Laitoin tavoitteeksi sen -0.5kg viikossa.
Mulla meni isoin talvitakki rikki ;( siis sellainen takki jonka ostin syksyllä koska en mahtunut vanhoihin. Likasin sen ja pesussa kaikki vanu myttääntyi yhteen kasaan ja tuosta ei enää kovin lämmitä takkia saa. Jatkaa elämäänsä ulkotyötakkina, mutta nyt olis todellakin painetta saada paino äkkiä putoamaan että saisin jonkun vanhan käyttöön. 😀
Olen toiveikas, aiemminkin paino on alkanut nopeasti laskemaan kun olen fiksannut ruokailua.
Mun jaloissa on ollut pari päivää outo olo, siis sellainen että on tarve nostaa ne ylös ja laitoin kompressiosukat. Jalat ovat olleet enemmän tai vähemmän turvoksissa jo muutaman vuoden, riippuen päivästä, seisomisesta, viime aikojen ruuasta jne. Päättelen että nesteet ovat lähtemässä sieltä liikenteen. Teen jonkun verran seisomatyötä.
Päivä 6 ilman karkkia/suklaata.
Kyselijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap:lle ketjusta, täällä on kiva käydä kun 95% positiivista ja toisia tsempataan <3. Hyvällä mielellä alkuvuoteen, terveelliset tavat on keholle rakkautta eikä rangaistus!
Positiivinen (?) ongelma: painoa lähtee liikaa liian nopeasti. Kolme viikkoa ja 6,7kg.
Hikoilen ihan järkyttävästi pienestäkin liikkeestä mutta verenpaineet ja syke ok ollut koko ajan, suoli toimii hyvin eikä huippaamista ole.
Eilisestä oli lähtenyt taas 600g. En nyt ihan tätä vauhtia keholleni haluaisi kuitenkaan. Aloituspaino 112kg ja nyt sen 105,3kg
En urheile satunnaista ulkoilua lukuunottamatta. Ja syön kyllä hyvin, tänäänkin aamulla sadonkorjuupuuroa, marjoja, kananmunia. Kahvin kanssa kourallinen pähkinöitä ja pala tummaa suklaata. Äsken bataattimuusia ja paistettua lohta höyrytetyillä kasviksilla ja illemmalla toinen lämmin ruoka täysjyvätortilloja kasvistäytteillä. Iltapalana yleensä pari hedelmää, porkkanaa ja vihreää teetä. Kai tää jossain vaiheessa tasaantuu?
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen (?) ongelma: painoa lähtee liikaa liian nopeasti. Kolme viikkoa ja 6,7kg.
Hikoilen ihan järkyttävästi pienestäkin liikkeestä mutta verenpaineet ja syke ok ollut koko ajan, suoli toimii hyvin eikä huippaamista ole.
Eilisestä oli lähtenyt taas 600g. En nyt ihan tätä vauhtia keholleni haluaisi kuitenkaan. Aloituspaino 112kg ja nyt sen 105,3kg
En urheile satunnaista ulkoilua lukuunottamatta. Ja syön kyllä hyvin, tänäänkin aamulla sadonkorjuupuuroa, marjoja, kananmunia. Kahvin kanssa kourallinen pähkinöitä ja pala tummaa suklaata. Äsken bataattimuusia ja paistettua lohta höyrytetyillä kasviksilla ja illemmalla toinen lämmin ruoka täysjyvätortilloja kasvistäytteillä. Iltapalana yleensä pari hedelmää, porkkanaa ja vihreää teetä. Kai tää jossain vaiheessa tasaantuu?
No huhhuh, olispa tuollainen vauhti mullakin sitten 💪💪 kummasti antaisi potkua tähän 30kg urakkaan! Ruokavalion tarkkailun aloitin toissapäivänä joten ei ihan vielä tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Hiihtäjä kirjoitti:
Moikka kaikille haasteessa mukana oleville. Olen seuraillut taustalla, mutta laitanpa tässä nyt omat mietteeni. Valinnat tehdään keittiössä ja liikunassa. Liikunta edistää kaikkea hyvää painonpudotuksessa: perusaineenvaihduntaa, kalorinkulutusta, kehon hyvää koostumusta, mielen positiivisuutta, hyvää ajankäyttöä <- pois jääkaapilta, lähes automaattisesti ohjaa ruokailua parempaan suuntaan. Liikkukaa! Hiihtäminen on parasta kestävyysliikuntaa kaikenkuntoisille. Pari tuntia suksilla tarkoittaa vähintään noin 1000 kalorin kulutusta, siinä saakin jo melko hyvän bootin aineenvaihdunnalle ja on varaa syödäkin se kunnon iltapala.
Minun neuvo on, että jokainen meistä voi olla mieleltään oman elämänsä huippu-urheilija. Rakentaa pikkuhiljaa uutta identiteettiä, jonka mukaisesti tekisi valintoja. Ruoka ei olisi aina se gramman tarkkuudella ohjaava päivän päätekijä, söinkö raejuustoa vai leikkelettä, ne on nyansseja, jotka ei kestä kovin kauan. Mutta jos haluat nähdä mihin elämässäsi pystyt, niin alapa "huippu-urheilijaksi", yllätä itsesi ja tee valintoja sen mukaan. Aloitin itse rapakunnosta ja nyt nautin liikunnasta ja paino tulee alas sen myötä. Pikkuhiljaa oma identiteetti muuttuu ja sen myötä koko tapa ajatella ja toimia. Arjen valinnat seuraa mukana. On makeeta nähdä kuinka maksimaalinen hapenottokyky kasvaa, aerobinen kynnys nousee ja lenkit pitenee. Ja uusia tuttavia saa ladulla. Pelkästään ruokaa vähentämällä laihduttaminen on lähestulkoon pelkkää kaloriseurantaa ja alituista vahtimista ja vaikeita valintoja. Mutta kun olet iästäsi riippumatta oman elämäsi huippu-urheilija, niin katsantokulma muuttuu ja tulee ihan uusia tavoitteita. Toki pitää olla asennetta ja kunnianhimoa, mutta sekin kehittyy. Vielä 7 kiloa tavoitepainoon, se toteutunee kevään aikana. Mutta kiva seurata muidenkin ajatuksia, Tsemppiä! Löytyisikö täältä toinenkin huippu-urheilija tsemppikaveriksi?
Hei, täällä viestin 2338 kirjoittaja (se lomakiloja keventelevä juoksun harrastaja), ja tässä viestissä on paljon mukana itsellekin tuttuja ajatuksia. Tai siis että se innostus ja vähän ehkä koukkuuntuminen liikuntaan ja omaan kehittymiseen on parhaimmillaan niin kova motivaattori, ettei terveellinen ruokavalio ole enää mikään "herkkujen pakkokarsinta", vaan tulee aito into ja motivaatio syödä nimenomaan urheilua tukevasti. Itse silloin pari vuotta sitten tosiaan maratonille treenatessa lopetin kevään ajaksi myös alkoholin käytön kokonaan, ja sen kanssa päti sama, ettei tuntunut miltään kivojen asioiden rajoittamiselta vaan olin vaan niin innoissani lähdössä viikonloppuaamuisin lenkille, etten halunnut pilata sitä.
Eli niille, ketkä tuntevat vetoa tavoitteelliseen treeniin ja itsensä kehittämiseen, liikuntaan keskittyminen ja treenin lisääminen toimii ihan varmasti hyvänä motivaationa. Ja plussana tietysti se, että "saa" syödä enemmän - ehkä vähän niitä herkkujakin - ja saattaa silti laihtua.
Mutta sitten on tietysti sekin osa porukkaa, joille liikunnan lisääminen ei elämäntilanteeseen/jaksamistilanteeseen tmv sovi. Tai joita se kehittyminen ei vaan yksinkertaiesti itsessään motivoi. Ja on sekin ok :) Sitten se motivaatio löytyy ehkä muualta.
Mulla oli aiemmin elämässä iso motivaattori kun pääsin juoksemaan joka viikko pitkiä lenkkejä, satoi, paistoi tai pakkasti. Oikeastaan se oli koko alkuelämän motivaattori sekä se että pärjäsin fyysisessä työssä (pidän liikkumisesta työssä aivan älyttömästi) ja pyöräilin sekä kävin salilla.
Joskus pari vuotta sitten sairastuin vakavasti ja sairastuminen on mainittu nimimerkissä. En enää päässyt lenkille kun akillesjänne tulehtui. Meni aikaa, palasin koulunpenkille, menin töihin ja muutama kk siitä paheni taas sairastelu, tällä kertaa kipeänä oli käsivarsi sekä olin usein flunssassa ja sydäntä tutkittiin (mitään ei löytynyt). Sain kenkää koeajalla, syytä ei sanottu suoraan muttei ole vaikea arvata sitä.
Sen jälkeen oli aikaa ja aloitin taas juoksun. Oli virhe, sain yhden lenkin yhteydessä jalkapohjani niin kipeäksi että onnuin kävellessä. Nyt olen menossa asian tiimoilta lääkäriin ja kaikki viittaa plantaarifaskiittiin. Eli en pääse edes kävelylle.
Eli mun kohdalla on ollut sopeutumista tähän kaikkeen. Veikkaan myös etteivät ongelmani johdu vain jostain kilpparin vajaatoiminnasta vaan siellä on taustalla jotain suvulle tyypillisiä nivelongelmia joita on suvussa ollut mm. parkinsonista.
Edelleen n. kuukauden jälkeen kantapään ja jalkapohjan alue on kipeä. Pahaksi onneksi eletään tammikuuta joten on vaikea harrastaa oikein mitään urheilua. Lääkärille pääsyssäkin kestää ja lähin uimahallikin on auki vain iltaisin. Kieltämättä olen kateellinen heille jotka nyt pääsevät ulos juoksemaan tai kävelemään, täytyy itse keskittyä vaikka siivoamaan tai laittamaan kynsiä tai mitä vain silloin kun ei käy uimahallissa joka on taas aika kallista...
Aiemmin täällä kerroin, että olen tehnyt niitä kotijumppia FitOnissa, mutta täytyy sanoa etten oikein kovin innolla odota niitä. Mun lajini on aina varmaan juoksu kun saa mennä omia menojaan mihin aikaan päivästä tahansa. Uimahallin vesijuoksu on jees, mutta haluaisin käydä aamulla ja lähimpään uimahalliin joka on aamulla auki on matkaa.
Välillä on sellainen lapsellinen olo, että tuntuu että "rangaistaan" jostain kun pidin itsestäni hyvää huolta elämäni ensimmäiset vuosikymmenet ja lopputulos ja kiitos on tässä, että olen koko ajan kuin jokin vaivainen.
Hyvää viikonalkua kaikille! Mulla vaakapäivä, neljäs peräkkäinen pudotusviikko. Nyt -1,1 ja yhteensä -7,8. Vyötäröltä lähtenyt 6 cm. Ja mikä tärkeintä, olo on erittäin hyvä, energinen ja vahva, Ei nälkää eikä mielitekoja. Kaikki tuntuu itselle sopivalta. Joka viikko ollut 3 liikuntapäivää. Tänään lihaskuntoharjoittelu kuntosalilla ja uinti. Kasvisten osuus aterioilla pysynyt reippana, kalaa 1-2 kertaa viikossa. Töissäkin jaksaa paremmin. Iso kiitos tuesta! AP
Totaalikiellot ei ole välttämättä tervettä aina. Sanotaan että kun 80 % syö ravitsemuksellisesti terveellistä niin 20 % voi olla vähän vähemmän terveellistä.
Ravitsemustiteteilijä syöpäänsairastuneiden luennolla sanoi muistaakseni että viikossa 500 kcal voisi olla höttöä eli tämä näkemys on vähän tiukempi, itse pyrin nykisin tähän sillä minulla on sairautta taustalla.
Itselläni on sairauksien runtelema ulkonäkö, en jaksa välittää. Nautin elämästäni näillä eväillä. Elämä on lyhyt, siitä ei kannata käyttää hetkeäkään itsensä arvostelemiseen, varsinkaan ulkonäön. Hemmottele itseäsi mieluummin. Itse hemmottelen itseäni lempiliikunnalla.