Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Aikaisemmin syntyneistä puolella ei ole mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mielisairaat lisääntyvät tehokkaimmin?

Persoonallisuushäiriöisillä on heikko impulssikontrolli, siksi vahva lisääntymisvietti. 

Surullista.

Niinhän se menee joka paikassa että heikoin aines monistaa itseään tehokkaimmin. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen työelämässä yhä oleva on huomannut että se on muuttunut koko ajan leppoisammaksi.

Onko?

Jos joka toisella on mt- ongelmia, niin se menee yksiin mt- ongelmille ja väkivaltaisuuteen altistavan geenimutaation kanssa. Puolet väestöstä kantaa sitä. Näkyyhän se hieman kaikessa.

Minua loukkaa se että jälkikasvuni kantaa minun geenejäni :(

No mutta kumpi puoli sitä geeniä kantaa?

Jos mt-ongelmaton narsisti mies pahoinpitelee vaimoaan ja vaimo masentuu niin mies kantaa väkivalta geeniä ja vaimo on mt-ongelmainen?

Vierailija kirjoitti:

Minua loukkaa se että jälkikasvuni kantaa minun geenejäni :(

Vanhemmat sukupolvet ahdistuvat, kun heidän pershetelmästään ei tullutkaan insinöörikirurgilentäjää, vaikka he ovat itse duunareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen työelämässä yhä oleva on huomannut että se on muuttunut koko ajan leppoisammaksi.

Onko?

On, samoin opinnot. Ennen oli olemassa paljon enemmän tietoa asioista ja tekniikkaa oli kehittyneempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat ovat kasautuneet, koska lapsena jo opetettiin, että avun hakeminen on heikkoutta ja tiettyjä asioita ei tule koskaan mennä valittamaan lääkärille tai muuten valkotakit hakevat lukkojen taakse. Ylipäänsä opetettiin, ettei koskaan tee mitään oikein kuitenkaan, jolloin häpeä on sisäistetty jo niin hyvin aikuisuuteen mennessä, että avun hakeminen itselleen on äärimmäisen vaikeaa.

Kun ei uskalla puhua mistään, niin voi jäädä esimerkiksi seksuaaliset hyväksikäytöt ilmoittamatta poliisille, masennuksesta ei uskalla mainita terkkarilääkärille, puolison väkivaltaisuus lakaistaan vain maton alle häpeän takia jne. Tätä kun jatkuu vuosikausia, niin jossain kohtaa mieli romahtaa, eikä jaksa enää.

Onko tämä sinusta nimenomaan siis 90-luvun puolivälissä syntyneiden kokemusmaailmaa kuvaava ilmiö? Tätä edeltävillä sukupolvilla ei vastaavia kokemuksia ole?

Vastaavia kokemuksia on varmasti aiemminkin syntyneillä, mutta olisiko niin että siinä (suunnilleen) 90-luvulla syntyneiden kasvaessa asenteet on alkaneet muuttua? On alettu puhua enemmän kaikenlaisesta mt-oireilusta ja mahdollisista syistä. He sitten vanhempiaan herkemmin myöntävät omat heikkoutensa ja yrittävät ratkoa niitä, sen sijaan että purkaisivat pahan olonsa esim. ryyppäämiseen tai lapsiinsa. Ovat siis ihan eri tavalla sinut itsensä ja ongelmiensakin kanssa.

Ei ole ongelmaa. Tuet pois ja töihin. Työpaikkakiusaajat miinustuloille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat ovat kasautuneet, koska lapsena jo opetettiin, että avun hakeminen on heikkoutta ja tiettyjä asioita ei tule koskaan mennä valittamaan lääkärille tai muuten valkotakit hakevat lukkojen taakse. Ylipäänsä opetettiin, ettei koskaan tee mitään oikein kuitenkaan, jolloin häpeä on sisäistetty jo niin hyvin aikuisuuteen mennessä, että avun hakeminen itselleen on äärimmäisen vaikeaa.

Kun ei uskalla puhua mistään, niin voi jäädä esimerkiksi seksuaaliset hyväksikäytöt ilmoittamatta poliisille, masennuksesta ei uskalla mainita terkkarilääkärille, puolison väkivaltaisuus lakaistaan vain maton alle häpeän takia jne. Tätä kun jatkuu vuosikausia, niin jossain kohtaa mieli romahtaa, eikä jaksa enää.

Onko tämä sinusta nimenomaan siis 90-luvun puolivälissä syntyneiden kokemusmaailmaa kuvaava ilmiö? Tätä edeltävillä sukupolvilla ei vastaavia kokemuksia ole?

Vastaavia kokemuksia on varmasti aiemminkin syntyneillä, mutta olisiko niin että siinä (suunnilleen) 90-luvulla syntyneiden kasvaessa asenteet on alkaneet muuttua? On alettu puhua enemmän kaikenlaisesta mt-oireilusta ja mahdollisista syistä. He sitten vanhempiaan herkemmin myöntävät omat heikkoutensa ja yrittävät ratkoa niitä, sen sijaan että purkaisivat pahan olonsa esim. ryyppäämiseen tai lapsiinsa. Ovat siis ihan eri tavalla sinut itsensä ja ongelmiensakin kanssa.

No jos se on noin niin SITTEN se on kasvatuksen ansiota 😌

Vierailija kirjoitti:

Tässä malliesimerkki: https://www.vauva.fi/keskustelu/4361153/sosiaalisten-tilanteiden-pelko-…. Piiloudutaan diagnoosin taakse (jota ei tosin edes ole, kun ei uskalla hakeutua hoitoon! :D) eikä oteta mitään vastuuta. Itseä pidetään jotenkin poikkeavan erilaisena (muut pystyvät, minä en) ja odotetaan, että se kuuluisa "joku muu" korjaa asiat. Hyi olkoon.

Kannattaisi varmaan lukea tuota ketjua. Siellä on aika paljon vanhempaakin väkeä kertomassa samanlaisista kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä malliesimerkki: https://www.vauva.fi/keskustelu/4361153/sosiaalisten-tilanteiden-pelko-…. Piiloudutaan diagnoosin taakse (jota ei tosin edes ole, kun ei uskalla hakeutua hoitoon! :D) eikä oteta mitään vastuuta. Itseä pidetään jotenkin poikkeavan erilaisena (muut pystyvät, minä en) ja odotetaan, että se kuuluisa "joku muu" korjaa asiat. Hyi olkoon.

Kannattaisi varmaan lukea tuota ketjua. Siellä on aika paljon vanhempaakin väkeä kertomassa samanlaisista kokemuksista.

Ja HÖPÖ höpö! Ero on aika selvä: vanhempi väki kertoo vastaavanlaisista oireista, mutta he ovat PORSKUTTANEET eteenpäin ja pärjänneet eteenpäin niistä huolimatta! Nuoremmat sen sijaan jääneet kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat ovat kasautuneet, koska lapsena jo opetettiin, että avun hakeminen on heikkoutta ja tiettyjä asioita ei tule koskaan mennä valittamaan lääkärille tai muuten valkotakit hakevat lukkojen taakse. Ylipäänsä opetettiin, ettei koskaan tee mitään oikein kuitenkaan, jolloin häpeä on sisäistetty jo niin hyvin aikuisuuteen mennessä, että avun hakeminen itselleen on äärimmäisen vaikeaa.

Kun ei uskalla puhua mistään, niin voi jäädä esimerkiksi seksuaaliset hyväksikäytöt ilmoittamatta poliisille, masennuksesta ei uskalla mainita terkkarilääkärille, puolison väkivaltaisuus lakaistaan vain maton alle häpeän takia jne. Tätä kun jatkuu vuosikausia, niin jossain kohtaa mieli romahtaa, eikä jaksa enää.

Onko tämä sinusta nimenomaan siis 90-luvun puolivälissä syntyneiden kokemusmaailmaa kuvaava ilmiö? Tätä edeltävillä sukupolvilla ei vastaavia kokemuksia ole?

Vastaavia kokemuksia on varmasti aiemminkin syntyneillä, mutta olisiko niin että siinä (suunnilleen) 90-luvulla syntyneiden kasvaessa asenteet on alkaneet muuttua? On alettu puhua enemmän kaikenlaisesta mt-oireilusta ja mahdollisista syistä. He sitten vanhempiaan herkemmin myöntävät omat heikkoutensa ja yrittävät ratkoa niitä, sen sijaan että purkaisivat pahan olonsa esim. ryyppäämiseen tai lapsiinsa. Ovat siis ihan eri tavalla sinut itsensä ja ongelmiensakin kanssa.

No jos se on noin niin SITTEN se on kasvatuksen ansiota 😌

Lapsen onnistumiset ovat vanhemman omaa ansiota.

Lapsen epäonnistumiset ovat lapsen omaa vikaa.

Ensi vuonna tulee markkinoille isoisoisoäitini kehittämä älypuhelin. Tällä hetkellä olemassa olevat ihmiset tuskin osaisivat mitään.

Ollaan kaikki sisarukser 90-luvun lapsia ja kaikilla mt-ongelmia. Osa perinnöllisestä taipumuksesta, osa koulukiusaamisesta johon kukaan ei puuttunut (vanhemmat käänsivät päänsä ja käskivät sietämään ja opettajat hokivat kiva-koulua). Osa on siitä että vanhemmat oksensivat omien traumojen pahan olon meidän lasten niskaan. Alkoholiongelmia ja väkivaltaa.

tabula rasa kirjoitti:

Miksiköhän milleniaaleja ahdistaa. Noh, johtuisiko esim. siitä miten milleniaaleista yleisesti puhutaan? Tämäkin ketju on siitä oiva esimerkki. Tuntuu, että tällä hetkellä me milleniaalit ollaan ylivoimaisesti se vihatuin vielä nuorisoon kuuluva ikäpolvi. Samaan aikaan kun lööpeissä ihmetellään  ja ihastellaan näitä tutin sijasta tabletin saaneita diginatiiveja, meistä milleniaaleista on milloin mikäkin artikkeli kertomassa, että kuinka huonosti meillä menee. Mistähän se niin lienee johtuvan? Kasvatuksesta? Jostain surkeasta Karmasta?

Mutta eihän siinä mitään uutta sinänsä ole, niinhän toi näyttää aina olleen, että vanhemmat sukupolvet epäilevät ja parjaavat nuorempia. Sitten ihmetellään, että mikä meni kasvutuksessa pieleen?? Kun minä niin rakkaudella ojensin.

- Voi Birgitta, kun olisitkin pistänyt korkin kiinni ja oikeasti lukenut ne neuvolan tunnetaito- lehtiset.

Sen sijaan, että syyllistätte nuoria, katsokaa heidän vanhempia.

En usko, että kovin moni laskee enää milleniaaleja nuoriksi. Boomerien lapset eli gen x syntyivät 60-70 luvulla ja he alkoivat saamaan lapsia siinä 90- luvun alusta alkaen. Boomerit eikä gen x ole milleniaalien vanhempia oikeasti, mutta koska näiden vanhemmille ei ole oikein mitään nimeä ne on mahdutettu noihin kahteen ryhmään.

Milleniaalien ongelmat lisääntyivät sitämukaa kun heidän äitiensä juomien lisääntyi silloin aikanaan . Mikä sinäänsä on surullista. Moni heidän milleniaalilapsistaan sai neurologisen vamman alkoholin takia.

Mielenkiintoista nähdä miten näiden nykyisten pössyttelevien sukupolvien lapset kehittyvät neurologisesti. Ei tarvitse kun katsoa noita FAS syndrooman oireita, alkoholitilatdoja ja siitä voi vetää omat johtopäätökset mistä moni ongelma johtuu.

Nykyään ei saa kasvattaa mukuloita. Jos tukistat niin se on rikos. Ennen saatiin tukkapöllyä ja oli kuri ja aikuisilla auktoriteetia.