Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat sitä ikäpolvea, että kun kävivät yliopistossa minkä tahansa alan maisteriksi, niin työllistyivät heti korkeapalkkaiseen ja helppoon duuniin. Sitten meille milleniaaleille tyrkytettiin samaa, ja lopputulos oli työttömäksi maisteriksi valmistuminen.

Ei meille 60-luvulla syntyneille noin käynyt kuin harvalle. Yliopistoihin oli myös tosi vaikea päästä, en tiedä mistä se outo käsitys, että olisi ollut helppoa. Itse hain atk-puolelle, n. 300 hakijaa ja 30 otettiin. Tänä päivänä taitaa olla aloituspaikkoja enemmän kuin hakijoita. En päässyt, varasijalle asti pääsin parhaimmalla kerralla neljästä. Jäin työttömäksi äitiyslomalla niin että tuli puhelinsoitto klo 14, että tänään loppuu firman toiminta. Muut olivat saaneet tietää samana aamuna, mutta minut oli aluksi unohdettu. 

Juttu onkin siinä, että 90-luvulla moni lapsi syntyi laman kourissa kärvisteleviin perheisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on oli muuten hyvä perhe ja lapsuus, mutta kuritettiin ruumiillisesti oletteko rohjenneet jälkeenpäin kysyä, että mitä vanhemmat oikein sillä tarkoittavat ja miten he itselleen sen perustelivat? Tämä ei ole mikään defenssi vaan ihan rehellisesti voin sanoa, että minulla oli tosi hyvä lapsuus ja rakastavat vanhemmat, mutta kuitenkin kurittivat ruumillisesta, ja sitä jatkui muistaakseni kutosluokkalaisena vielä. Eikä se ollut vain muodollinen ripsaus risulla, vaan ihan voimia säästelemättä nahkavyöllä.

Nyt ajatellenhan tämä tuntuu ihan täysin ristiriitaiselta ja absurdilta, että miten lastaan rakastavat vanhemmat voi tehdä noin.

Meillä äiti halusi tietoisesti antaa tiukemman kasvatuksen kuin omassa lapsuudenkodissaan oli vallinnut. Enoni, siis äidin veli, oli äidille todella läheinen ja rakas, mutta nuoresta saakka elämänhallintaongelmainen. Viina ja tupakka maistui enemmän kuin opiskelu tai työnteko, ja eno kuoli keuhkosyöpään ennen kuin ehti kuolla viinaan, niin nuorena etten ollut itse ehtinyt vielä syntyäkään. Koska olin poika, äiti näki veljensä minussa ja pelkäsi aivan kuollakseen että minulle käy jotenkin samoin, jos rajoja ei aseteta kovia otteita käyttäen. Äiti ja eno olivat kyllä molemmat saaneet silloin tällöin remmiä lapsena, mutta äiti päätyi tavalla tai toisella ajattelemaan että lisä ei olisi ollut pahitteeksi, ja että ratkaisu löytyy nimenomaan sieltä päästä.

Tästä syystä en voi olla hirveän vihainen, eikä voi olla puhettakaan että antaisin tämän jotenkin haitata meidän välejä. Tuntuu aivan liian helpolta sanoa että olisi itse varmasti tehnyt toisin. Äiti traumatisoitui veljensä kohtalosta kuitenkin aivan moninkertaisesti pahemmin kuin minä remmin käytöstä. Totta kai se tuntui joissakin tietyissä tilanteissa siltä että on inhottava ilkeä äiti joka ei välitä lapsestaan, mutta se meni nopeasti ohi (ts. tunne ei koskaan kestänyt edes esimerkiksi yön yli).

Vaikka rajat oli tiukat, niin kasvatus ei kuitenkaan ikinä ollut mitään kylmää käskyttämistä. Äidille sai aina halutessaan heti sanoa jos jokin kohtelussa tuntui epäreilulta, ja sitten siitä joko luovuttiin tai äiti selitti, minkä takia se ei hänen mielestään ollut epäreilua. Yleensä hyväksyin tämän selityksen suoraan.

Tiesin jo melko pienenä että lapsia oikeastaan ei saisi kurittaa, mutta ymmärsin jotenkin epämääräisesti jo silloin että siinä on taustalla tämä kuvio, ja yritin selittää itselleni, että saamani rangaistukset oli sen takia vaan hyväksi. Tietysti tuntuu tavallaan kiinnostavalta, että vaikka ajattelin tässä kohtaa näin "aikuismaisesti", niin en kuitenkaan ollut valitettavasti riittävän aikuismainen jättääkseni tekemättä ne perseilyt, joista ne rangaistukset piti antaa.

Äitisi oikein selitti sinulle, miksi ansaitset väkivaltaa?

Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä - tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa

https://www.duodecimlehti.fi/duo12271

AP ei vissiin ole koskaan kuullut 90-luvun lamasta ja siitä, että silloin tehtiin virheitä, joista lapset kärsivät erityisen paljon.

Pankit pelastettiin ja perheet jätettiin kärsimään massatyöttömyyden kurimukseen. Samaan syssyyn tuli tietysti säästöt päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhoitoon jne jne.

Vierailija kirjoitti:

AP ei vissiin ole koskaan kuullut 90-luvun lamasta ja siitä, että silloin tehtiin virheitä, joista lapset kärsivät erityisen paljon.

Pankit pelastettiin ja perheet jätettiin kärsimään massatyöttömyyden kurimukseen. Samaan syssyyn tuli tietysti säästöt päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhoitoon jne jne.

Tälkäkin hetkellä suomalaiset, ja monet muutkin, maksavat huijauksesta. Se vaan tapahtuu kroonisemmin.

Naiset ovat nousseet päättäviin asemiin mm. opetuksessa ja tulos on tässä. Pehmeät keinot joka-asiassa käytössä. Todellinen maailma ei vastaa höttöunelmointia, ja ristiriita aiheuttaa mt-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

AP ei vissiin ole koskaan kuullut 90-luvun lamasta ja siitä, että silloin tehtiin virheitä, joista lapset kärsivät erityisen paljon.

Pankit pelastettiin ja perheet jätettiin kärsimään massatyöttömyyden kurimukseen. Samaan syssyyn tuli tietysti säästöt päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhoitoon jne jne.

90-luvun lama oli 1992-1995 suunnilleen. Tässä puhutaan silloin syntyneistä, ei nuoruuttaan eläneistä. Eivät nämä muista tai edes tiedä mitään siitä lamasta. Ovat eläneet lapsuuttaan ja nuoruuttaan helpoimpina aikoina mitä äkkiä tulee mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on oli muuten hyvä perhe ja lapsuus, mutta kuritettiin ruumiillisesti oletteko rohjenneet jälkeenpäin kysyä, että mitä vanhemmat oikein sillä tarkoittavat ja miten he itselleen sen perustelivat? Tämä ei ole mikään defenssi vaan ihan rehellisesti voin sanoa, että minulla oli tosi hyvä lapsuus ja rakastavat vanhemmat, mutta kuitenkin kurittivat ruumillisesta, ja sitä jatkui muistaakseni kutosluokkalaisena vielä. Eikä se ollut vain muodollinen ripsaus risulla, vaan ihan voimia säästelemättä nahkavyöllä.

Nyt ajatellenhan tämä tuntuu ihan täysin ristiriitaiselta ja absurdilta, että miten lastaan rakastavat vanhemmat voi tehdä noin.

Meillä äiti halusi tietoisesti antaa tiukemman kasvatuksen kuin omassa lapsuudenkodissaan oli vallinnut. Enoni, siis äidin veli, oli äidille todella läheinen ja rakas, mutta nuoresta saakka elämänhallintaongelmainen. Viina ja tupakka maistui enemmän kuin opiskelu tai työnteko, ja eno kuoli keuhkosyöpään ennen kuin ehti kuolla viinaan, niin nuorena etten ollut itse ehtinyt vielä syntyäkään. Koska olin poika, äiti näki veljensä minussa ja pelkäsi aivan kuollakseen että minulle käy jotenkin samoin, jos rajoja ei aseteta kovia otteita käyttäen. Äiti ja eno olivat kyllä molemmat saaneet silloin tällöin remmiä lapsena, mutta äiti päätyi tavalla tai toisella ajattelemaan että lisä ei olisi ollut pahitteeksi, ja että ratkaisu löytyy nimenomaan sieltä päästä.

Tästä syystä en voi olla hirveän vihainen, eikä voi olla puhettakaan että antaisin tämän jotenkin haitata meidän välejä. Tuntuu aivan liian helpolta sanoa että olisi itse varmasti tehnyt toisin. Äiti traumatisoitui veljensä kohtalosta kuitenkin aivan moninkertaisesti pahemmin kuin minä remmin käytöstä. Totta kai se tuntui joissakin tietyissä tilanteissa siltä että on inhottava ilkeä äiti joka ei välitä lapsestaan, mutta se meni nopeasti ohi (ts. tunne ei koskaan kestänyt edes esimerkiksi yön yli).

Vaikka rajat oli tiukat, niin kasvatus ei kuitenkaan ikinä ollut mitään kylmää käskyttämistä. Äidille sai aina halutessaan heti sanoa jos jokin kohtelussa tuntui epäreilulta, ja sitten siitä joko luovuttiin tai äiti selitti, minkä takia se ei hänen mielestään ollut epäreilua. Yleensä hyväksyin tämän selityksen suoraan.

Tiesin jo melko pienenä että lapsia oikeastaan ei saisi kurittaa, mutta ymmärsin jotenkin epämääräisesti jo silloin että siinä on taustalla tämä kuvio, ja yritin selittää itselleni, että saamani rangaistukset oli sen takia vaan hyväksi. Tietysti tuntuu tavallaan kiinnostavalta, että vaikka ajattelin tässä kohtaa näin "aikuismaisesti", niin en kuitenkaan ollut valitettavasti riittävän aikuismainen jättääkseni tekemättä ne perseilyt, joista ne rangaistukset piti antaa.

Äitisi oikein selitti sinulle, miksi ansaitset väkivaltaa?

Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä - tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa

https://www.duodecimlehti.fi/duo12271

Ei selittänyt, vaan ihan itse laskin yhteen yksi ynnä yksi ja sitä kautta ymmärsin sen miksi sitä väkivaltaa minulle annosteltiin. Silloin lapsena ymmärsin sen puolittain tiedostamattomasti, jälkikäteen taas tietoisesti.

Vastasin kysymykseen, jossa kysyttiin miksi vanhemmat omasta mielestään olivat käyttäneet fyysistä kuritusta minuun. Se ei tarkoita ettenkö ymmärtäisi sen olleen väärin. Päinvastoin, luulin tehneeni selväksi että olen nimenomaan sitä mieltä että se oli. Edelleenkään tämä ei silti ole riittävän hyvä syy vihata äitiäni, joka uskoi toimivansa omaksi parhaakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ei vissiin ole koskaan kuullut 90-luvun lamasta ja siitä, että silloin tehtiin virheitä, joista lapset kärsivät erityisen paljon.

Pankit pelastettiin ja perheet jätettiin kärsimään massatyöttömyyden kurimukseen. Samaan syssyyn tuli tietysti säästöt päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhoitoon jne jne.

Tälkäkin hetkellä suomalaiset, ja monet muutkin, maksavat huijauksesta. Se vaan tapahtuu kroonisemmin.

Areenasta löytynee Helsinki syndrooma, hyvä sarja, josta saa vähän käsitystä mitä Suomelle tehtiin 90-luvulla. Suomi piti laittaa keinolla millä hyvänsä EU-kuntoon, käsky kävi. Presidenttinä oli Koivisto ja Koiviston konklaavi. Itsemurhia tuli paljon. En ole Venäjä-mielinen päin vastoin, mutta Naton jälkeen voisi jotenkin liittoutua Pohjoismaiden kanssa ja sanoa, koko korruptoituneelle EU good bye. Ennen kuin Suomi on imetty kuiviin. En pysty antamaan Pankki-kriisiä anteeksi, niin monta perhettä ja ihmistä ajettiin tuhoon, ihan turhaan.

No tuota... Minä, 88-syntynyt olin pikkulapsesta saakka äärimmäisen pelokas ja ahdistunut. Kenties ihan syystä, sillä yh-äitimme oli sekakäyttäjä jolla vieraili "setiä" kylässä tämän tästä. Opin jo 4-vuotiaana piilottamaan säästöpossuni patjan alle kun nämä äidin jatkuvasti vaihtuvat "ystävät" tyhjäsivät minun ja veljen possutkin rahoista jos sattuivat ne löytämään. Sen jälkeen kun äiti oli sammunut. Muutama ukko myös yritti kosketella minua kun olin ihan lapsi, 6-8v. Opin kyllä nopeasti lukemaan eleistä ja olemuksesta kuka on mahdollisesti vaarallinen. Silloin otin 3 vuotta nuoremman pikkuveljen mukaan ja menimme leikkimökkiin piiloon. Äiti löi risulla takapuoleen ja reisille jos esim. maitomuki kaatui, tai jos kaatui pyörällä. Muistan juuri jo 4-vuotiaana peitelleeni mustelmia äidin meikkivoiteella, ettei olisi näitä rangaistuksia tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ei vissiin ole koskaan kuullut 90-luvun lamasta ja siitä, että silloin tehtiin virheitä, joista lapset kärsivät erityisen paljon.

Pankit pelastettiin ja perheet jätettiin kärsimään massatyöttömyyden kurimukseen. Samaan syssyyn tuli tietysti säästöt päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhoitoon jne jne.

Tälkäkin hetkellä suomalaiset, ja monet muutkin, maksavat huijauksesta. Se vaan tapahtuu kroonisemmin.

Areenasta löytynee Helsinki syndrooma, hyvä sarja, josta saa vähän käsitystä mitä Suomelle tehtiin 90-luvulla. Suomi piti laittaa keinolla millä hyvänsä EU-kuntoon, käsky kävi. Presidenttinä oli Koivisto ja Koiviston konklaavi. Itsemurhia tuli paljon. En ole Venäjä-mielinen päin vastoin, mutta Naton jälkeen voisi jotenkin liittoutua Pohjoismaiden kanssa ja sanoa, koko korruptoituneelle EU good bye. Ennen kuin Suomi on imetty kuiviin. En pysty antamaan Pankki-kriisiä anteeksi, niin monta perhettä ja ihmistä ajettiin tuhoon, ihan turhaan.

Henkilökohtaisia muistoja tästä, vieläkin ahdistaa muistella.

Diagnooseista taitaa saada nykyään silkkaa rahaa ja opiskelussa helpotuspisteitä. Tosin myöhemmässä elämässä tulee ongelmia, joita en voi tässä avata. Jokainen voi itse miettiä. 

Osa diagnooseista toki tarpeellisia ja aiheellisia, mutta onhan tässä menty liian pitkälle. Olen lisäksi samaa mieltä, kuin aiempi kirjoittaja tasapainoisen, terveellisen ravinnon merkityksestä. Ihminen on todellakin kokonaisuus. Harvoin on tullut vastaan ongelmalapsia perheestä, jossa ruokailut on kohdallaan. Ja tarkoitan todellakin kohdallaan, kasviksia/hedelmiä/marjoja puoli kiloa päivässä, kalaa jne.

Somemaailman syövereissä kasvaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat sitä ikäpolvea, että kun kävivät yliopistossa minkä tahansa alan maisteriksi, niin työllistyivät heti korkeapalkkaiseen ja helppoon duuniin. Sitten meille milleniaaleille tyrkytettiin samaa, ja lopputulos oli työttömäksi maisteriksi valmistuminen.

Ei meille 60-luvulla syntyneille noin käynyt kuin harvalle. Yliopistoihin oli myös tosi vaikea päästä, en tiedä mistä se outo käsitys, että olisi ollut helppoa. Itse hain atk-puolelle, n. 300 hakijaa ja 30 otettiin. Tänä päivänä taitaa olla aloituspaikkoja enemmän kuin hakijoita. En päässyt, varasijalle asti pääsin parhaimmalla kerralla neljästä. Jäin työttömäksi äitiyslomalla niin että tuli puhelinsoitto klo 14, että tänään loppuu firman toiminta. Muut olivat saaneet tietää samana aamuna, mutta minut oli aluksi unohdettu. 

Juttu onkin siinä, että 90-luvulla moni lapsi syntyi laman kourissa kärvisteleviin perheisiin. 

Niin tuossa puhuttiin yliopistosta VALMISTUNEISTA MAISTEREISTA. Sinä kerroit, ettet päässyt edes sisään opiskelemaan ja aloit tehdä lapsia. Sinun tilanteesi ei päde tuohon esimerkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP ei vissiin ole koskaan kuullut 90-luvun lamasta ja siitä, että silloin tehtiin virheitä, joista lapset kärsivät erityisen paljon.

Pankit pelastettiin ja perheet jätettiin kärsimään massatyöttömyyden kurimukseen. Samaan syssyyn tuli tietysti säästöt päiväkoteihin, kouluihin, terveydenhoitoon jne jne.

Tälkäkin hetkellä suomalaiset, ja monet muutkin, maksavat huijauksesta. Se vaan tapahtuu kroonisemmin.

Areenasta löytynee Helsinki syndrooma, hyvä sarja, josta saa vähän käsitystä mitä Suomelle tehtiin 90-luvulla. Suomi piti laittaa keinolla millä hyvänsä EU-kuntoon, käsky kävi. Presidenttinä oli Koivisto ja Koiviston konklaavi. Itsemurhia tuli paljon. En ole Venäjä-mielinen päin vastoin, mutta Naton jälkeen voisi jotenkin liittoutua Pohjoismaiden kanssa ja sanoa, koko korruptoituneelle EU good bye. Ennen kuin Suomi on imetty kuiviin. En pysty antamaan Pankki-kriisiä anteeksi, niin monta perhettä ja ihmistä ajettiin tuhoon, ihan turhaan.

Onko tämä se Arvopohja jota Sanna Marin kannattaa. Ilmeisesti kyllä. Ei ääntä Demareille!

70-luvulla syntyneillä on hoitamattomat mielenterveysongelmat.

Niistä ei puhuta.

Veljen kanssa synnyttiin siinä 90' luvun puolivälissä ja pahoista teoista saatiin remmistä alle kouluikäisinä. Tänään ollaan kunnollisia ja molemmissa aika pahasti työnarkomaanin vikaa. Mt-ongelmia tai muuta vätystelyä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin lyötiin kotona, äiti haukkui, hän oli itse traumatisoitunut kun isänsä oli ollut sodassa. Purki meihin lapsiin katkeruuttaan ja kipua, terapiaa ei kokenut tarvitsevansa. Niinpä minä sairastuin ja käyn nyt siellä terapiassa äitini traumojen takia. Lukekaa 70-luvulla syntyneiden ketjua, nämä kipeät ja kaltoinkohdellut ihmiset ovat kasvattaneet 90-00 sukupolven, joka on mieleltään sairas. Onko mikään ihme, sama pyörä pyörii.

Kyllä traumatisoitunut ihminenkin voi pärjätä vanhempana, vaikka omien traumojen eteenpäin siirtämistä täytyykin varoa. Olen syntynyt-70 ja isäni oli sodassa ja hän alkoholisoitui sodan jälkeen pahasti, Olimme köyhiä kuin kirkonrotat ja meitä lapsia oli liian iso lauma, jotta äiti olisi yksin ehtinyt perään katsomaan. Traumoja riittää vaikka muille jakaa, Muksuni olen kuitenkin rakkaudella kasvattanut. Hienoja, ihania ihmisiä heistä tuli ja kun olen kysynyt, että tuntevatko olevansa rakastettuja, ovat sanoneet kyllä.  Nyt olen jo isoäiti ja lapsenlapsi on kultaakin kalliimpi.