Siis miksi toiset saikuttaa minkä ehtii ja toiset on joka päivä töissä eikä koskaan pois? Eihän se voi olla oikeasti niin, että toinen saa kaikki taudit ja toinen ei yhtään.

Onko täällä ihmisiä, jotka tunnustautuvat tällaisiksi saikuttajiksi? Mitä te sanotte siellä lääkärin vastaanotolla, kun se viikko tai kaksi saikkua tuntuu irtoavan todella helposti ja monta kertaa vuodessa? Ihan siis uteliaisuudesta kysyn, kun olen aina ihmetellyt tätä. Toiset valittavat, etteivät millään saa sairauslomaa ja toisille sitä tunnutaan kirjoittavan ihan tuosta noin vain kaksi viikkoa. Miten te sen teette?

Itse en juuri koskaan sairastu mihinkään räkätauteihin, mutta on muita terveysongelmia joiden takia jaksaminen on välillä sillä tolalla, että sängystä jääkaapille ponnistaminenkin on välillä ylivoimainen suoritus.

Omalla työpaikalla eniten poissa on alle kouluikäisten lasten vanhemmat. Joko kakaroilla on jokin päiväkodista haalittu flunssa, mahatauti, täi- tai syyhyepidemia, tai jotain muuta yhtä oksettavaa ja sitten hetikohta tarttuu vanhempiinkin. Omat poissaolot on pientä näiden poissaoloihin verrattuna. Vähintään kerran kuussa ollaan välillä viikkokin poissa töistä.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ihmisiä, jotka tunnustautuvat tällaisiksi saikuttajiksi? Mitä te sanotte siellä lääkärin vastaanotolla, kun se viikko tai kaksi saikkua tuntuu irtoavan todella helposti ja monta kertaa vuodessa? Ihan siis uteliaisuudesta kysyn, kun olen aina ihmetellyt tätä. Toiset valittavat, etteivät millään saa sairauslomaa ja toisille sitä tunnutaan kirjoittavan ihan tuosta noin vain kaksi viikkoa. Miten te sen teette?

Sä tunnut aika vaivattomasti ohittamaan sen asian että lääkäreitä ei voi sumuttaa. Siellä on ammattilaiset arvioimassa työkykyä etkä voi tietää mitä siellä taustalla on.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ihmisiä, jotka tunnustautuvat tällaisiksi saikuttajiksi? Mitä te sanotte siellä lääkärin vastaanotolla, kun se viikko tai kaksi saikkua tuntuu irtoavan todella helposti ja monta kertaa vuodessa? Ihan siis uteliaisuudesta kysyn, kun olen aina ihmetellyt tätä. Toiset valittavat, etteivät millään saa sairauslomaa ja toisille sitä tunnutaan kirjoittavan ihan tuosta noin vain kaksi viikkoa. Miten te sen teette?

y

Yli 260 päivää vuodessa oli ennätys. Olen kroonisesti sairas.

Etätyötä sen verran yleisiä että saikkuja vähän.Ei kukaan enää pienen nuhan takia saikuta.Mutta ymmärtän sen jos on asiakasrajapinnassa että pienenkin nuhan takia jää pois.

Vaihtaisin heti kulkutaudit pois ja olisin töissä terveenä kokoajan, jos voisin. Astmaatikkona tavalliset flunssatkin tekevät tosisairaaksi. Ei siinä kunnossa töitä tehdä, kun henki ei kulje. Ilomielin olisin kokoajan terveenä töissä, jos sen pystyisi itse valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ihmisiä, jotka tunnustautuvat tällaisiksi saikuttajiksi? Mitä te sanotte siellä lääkärin vastaanotolla, kun se viikko tai kaksi saikkua tuntuu irtoavan todella helposti ja monta kertaa vuodessa? Ihan siis uteliaisuudesta kysyn, kun olen aina ihmetellyt tätä. Toiset valittavat, etteivät millään saa sairauslomaa ja toisille sitä tunnutaan kirjoittavan ihan tuosta noin vain kaksi viikkoa. Miten te sen teette?

Sä tunnut aika vaivattomasti ohittamaan sen asian että lääkäreitä ei voi sumuttaa. Siellä on ammattilaiset arvioimassa työkykyä etkä voi tietää mitä siellä taustalla on.

Tietenkin lääkäreitä voi sumuttaa tai ainakin valehdella niin, että lääkäri ei pysty todistamaan todistamaan valehtelua. Minun isäni on lääkäri on kertonut, kuinka paljon korpesi aikanaan  nuorena lääkärinä terveyskeskuksessa kirjoitella maanantaiaamuisin viinalta haiseville miehille saikkulappuja selkäkivusta. Selkäkipu on sellainen, mitä ei oikein millään pysty todistamaan, ettei sitä ole. Vaikka selkää kuinka kuvattaisiin ja sieltä ei löydy mitään kuvissa näkyvää vikaa, se ei tarkoita, että selkä ei olisi kipeä. Erilaiset hermostolliset viat eivät näy kuvissa. Silloin se saikkulappu on vähän pakko kirjoittaa, koska ei se krapula tietenkään tarkoita, ettei sitä selkää olisi voinut viikonloppuna teloa vaikka kännissä. 

Kyllä aikuinen, joka on jatkuvasti pikkulasten kanssa tekemisissä (jotka käyvät päivähoidossa keräämässä tauteja) on useammin kipeä kuin aikuinen, joka ei ole.

En ole ollut muistaakseni noin 10 vuoteen sairaana ollenkaan, ei siis mitään pienintäkään vaivaa laisinkaan. En elä erityisen terveellisesti enkä ole yli-ihminen myöskään, mutta minunlaisiani on ja paljon.

Toisaalta jotkut pitävät jotain paikan aristamista tai yksittäistä nenän niiskautusta kipeänä olemisena. Minun mielestä se on normaalia ihmisenä olemista.

Ylitunnolliset sairastuvat vain lomilla. Minä olen tällainen. Koko pitkän syksyn pysyin terveenä ja työkaverit vuoron perään sairaana. Nyt ekana lomapäivänä tietenkin sairastuin. Stressaava työ, joka pitää adrenaliinitason ilmeisesti niin korkealla, että pöpöt ei iske. Mutta heti, kun keho pääsee rentoutumaan, iskee taudit. No, eipähän tarvitse juosta jouluostoksilla.

Ihmisillä on muuten hurjasti eroa vastustuskyvyssä.

En tiedä, mutta oma sairasteluni tippui 90% työpaikan vaihdoksen jälkeen. Ennen jäin joka nuhasta töistä pois ja koin paljon useammin olevani vetämätön ja kipeä. Nyt kun on työ jota rakastan ja hyvä työympäristö , en halua olla pois. Enkä ole vuoteen sairastunut kertaakaan. Ihmeellistä. Ennen mulla oli kuumetauteja myös nyt ei mitään. Mulla ei ole ollut edes koronaa vuoteen .

Riippuu myös siitä missä on töissä, päiväkodissa töiden aloittamisen jälkeen olen ollut enemmän kipeänä kuin koskaan, kun vanhemmat tuovat hoitoon lapsia mentaliteetilla "no eilen yöllä vähän vain oksenteli", "ei sillä paljoa kuumetta ole" ja "no siskolla norovirus mutta ei tällä vielä".

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut muistaakseni noin 10 vuoteen sairaana ollenkaan, ei siis mitään pienintäkään vaivaa laisinkaan. En elä erityisen terveellisesti enkä ole yli-ihminen myöskään, mutta minunlaisiani on ja paljon.

Toisaalta jotkut pitävät jotain paikan aristamista tai yksittäistä nenän niiskautusta kipeänä olemisena. Minun mielestä se on normaalia ihmisenä olemista.

Sama!

Ja toiset todella sairastaa useammin . Meillä töissäkin on joitain joilla on joka toinen viikko joku poissaolo siis särkyjä, vatsavaivoja, migreeniä, flunssaa.. kehot ja vastustuskyvyt on erilaisia.

Itse en halua sairastua. Teen fyysistä työtä osittain, en pääse töihin, en harrastuksiin jos sairastun.. en jaksa vain maata paikallani.. olen liikkuvainen ihminen ja rymyän myös paljon metsissä ja olen tekemisissä eläinten kanssa, liekö siinä syy miksi pysyn terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos esiintyy vuosia särkymättömänä työn sankarina ja ei ole 'pikkunuhista' pois, voi käydä niin, että päätyy toistuville sairaslomille tai pitempään sairaslomaaan pahemman sairauden vuoksi.

Joo voi käydä näin että ottaa loparit kun ei hermo kestä enää. Mutta tulipa loistava 15 vuoden saikuttamaton työura

Voi se sinunkin tilanne muuttua ja alat sairastelemaan. Ei ole ollenkaan taattua, että iänkaiken pysyt terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos esiintyy vuosia särkymättömänä työn sankarina ja ei ole 'pikkunuhista' pois, voi käydä niin, että päätyy toistuville sairaslomille tai pitempään sairaslomaaan pahemman sairauden vuoksi.

'

Ne, joilla on heikompi työmoraali, ovat varmaankin keksiineet koko termin "saikuttaa"  aivan kuin olisi normaalia pidentää vuosilomia sairaslomilla. Onhan niitä tapauksia, jotka pitivät maanantaita rokulipäivänä vähän turhan kostean viikonlopun jälkeen. Jos sama henkilö on jatkuvasti sairauslomalla, niin ne hänen mahdolliset työnsä kaatuvat sitten muiden tehtäviksi.

Vastustuskyky voi olla erilainen MUTTA huomaan että jos työssä ei ole varsinaista vastuuta että voit olla pois ja muut hoitaa hommat niin herkästi ollaan pois. Esim henkilökohtaiset avustajat ovat koko ajan sairaslomilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esiintyy vuosia särkymättömänä työn sankarina ja ei ole 'pikkunuhista' pois, voi käydä niin, että päätyy toistuville sairaslomille tai pitempään sairaslomaaan pahemman sairauden vuoksi.

'

Ne, joilla on heikompi työmoraali, ovat varmaankin keksiineet koko termin "saikuttaa"  aivan kuin olisi normaalia pidentää vuosilomia sairaslomilla. Onhan niitä tapauksia, jotka pitivät maanantaita rokulipäivänä vähän turhan kostean viikonlopun jälkeen. Jos sama henkilö on jatkuvasti sairauslomalla, niin ne hänen mahdolliset työnsä kaatuvat sitten muiden tehtäviksi.

Rokulipäivien pitäminen ei nykyään onnistu kuten ennen. Nyt työnantajan ja työterveyshuollon pitää puuttua hyvin pian asiaan. Jos jonkun työpaikalla ei ole noin, käykää sanomassa siitä ylimmälle johdolle, sillä esimies ei hoida hommiaan.

Erilainen vastustuskyky mutta myös se että joillakin on tosi alhainen kynnys jäädä kotiin ja jättää omat työt muiden niskoille. Vähän on nyt kurkku kipeä. Mahasta sattuu hiukan. Särkee päätä. Huono yö.

Joka työpaikassa on muutama ketkä saikuttaa tämän tästä. Samat nimet yhä uudestaan. Jos saikku olisi palkatonta olisi korkeampi kynnys jäädä pienestäkin tuntemuksesta kotiin. Harmittaa että muut joutuu venymään entistä enemmän näiden laiskimusten takia. Tulevat kalliiksikkin työantajalle. Kuka tahansa löytää sen verran kipua itsestä että jos haluaa, voisi jäädä välillä kotiin lorvimaan. Onneksi on työmoraaliakin olemassa.

Jos työnantajalle tulee mahdollisuus vähentää väkeä, on sarjasairastelijat ensimmäisiä lähtijöitä. Ihan syystä. Jos ei riitä kunto työssä käymiseen, voi antaa oman paikan sellaiselle kellä on voimia ja halua käydä töissä. On epäreilua että joku työhaluton sairastelija nostaa palkaa makailemalla kotona, kun sellainen kuka haluaisi käydä töissä ja jaksaisi käydä joutuu työttömänä elämään tuilla.