Lue keskustelun säännöt.
Siis miksi toiset saikuttaa minkä ehtii ja toiset on joka päivä töissä eikä koskaan pois? Eihän se voi olla oikeasti niin, että toinen saa kaikki taudit ja toinen ei yhtään.
Sairaspoissaoloja seuraava
20.12.2022 |
Elämänkokemukseni perusteella voin sanoa, että aikuinen ihminen on keskimäärin enintään viisi päivää vuodessa OIKEASTI sairaana. Tämä on siis maksimi, osa vuosista menee ihan nollapoissaoloilla. Jos joka pikkunuhasta tai kivusta on pois, se on ikävä kyllä työnantajan vedättämistä.
Mun mielestä työntekijän pitää ottaa terveydestään sen verran vastuuta, ettei joudu maksattamaan sen laiminlyöntiä työnantajallaan ihan ylettömän paljon. Myös epämukavuutta pitää sietää sen verran, että pystyy töitä tekemään.
Niinhän se on, että pidetään itsestään selvyytenä että työnantaja maksaa palkan saikuttajallekin, mutta jos esim. kampaajasi ottaa maksun ja ilmoittaa ettei voi palvella sinua sairastumisen takia, vedät varmasti herneen nenään.
Itse tunnistan työpaikaltani useammankin saikuttajan ja niin myös meidän esimies.
Mikä on tilanne sinun työpaikalla?
Kommentit (189)
Kyllä minä ainakin paljon mieluummin olisin terve ja töissä, kuin kotona flunssassa tai kipeän lapsen kanssa. Mutta minkäs teet, parhaamme kyllä yritetään vastustuskyvyn parantamiseksi, mutta ei ole vielä tuottanut tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin paljon mieluummin olisin terve ja töissä, kuin kotona flunssassa tai kipeän lapsen kanssa. Mutta minkäs teet, parhaamme kyllä yritetään vastustuskyvyn parantamiseksi, mutta ei ole vielä tuottanut tulosta.
Tämä. Ottaa itseäkin aivoon, kun jopa 5 päivää kuukaudesta joku lapsista tai itse sairaana.
Sitä kun on SOTE alan valinnut niin pakko olla pois pienestäkin nuhasta nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Te muuten jotka kauhistelette jos joku menee lievässä flunssassa töihin tai opiskelupaikalle (ja lievällä tarkoitan, että ei oikeastaan ulospäin oireita eli ei jatkuvaa pärskintää, niistämistä, yskintää eikä kuumetta) menisittekö jos esim. se tietäisi palkan menetystä per päivä, tai jos tentistä pois jääminen tarkoittaisi, että uusiminen menisi kuukausien päähän ja jopa valmistuminen viivästyisi puolella vuodella?
Eipä moni palstalainen ole tainnut olla tuollaisessa tilanteessa. Kaikki ajattelee vaan sitä, että poissa ollaan ja palkka juoksee. Ja kaikki vissiin luottaa, että aiheesta aina ollaan. On se ihme kun ei ymmärrystä riitä jos joka viikko pois ollaan. No mun mielestä siinä on ihmettelemistä, ellei ole kroonisesti sairas ja kaikki tuon tyyppisesti saikuttajat eivät ole.
En mä vaan kun olin töissä. Aina aiheesta saikulla. Ei kyllä tarvinnut hirveästi olla kateellinen kun lapset sairasti niin paljon, että väkisinkin tuli poissaoloja paljon.
Joskus kyllä otti päähän kun joku oli sairiksella, tiesi että ei pahasti sairas ja joutu tekemään sen työt. Ihan sama oliko aiheellinen vai ei aiheellinen saikku.
Rakas äitini tupakoi koko raskausajan minua odottaessaan. Väitän tällä olevan paljonkin tekemistä mun olemattoman vastustuskyvyn kanssa, kun elämäntavat muuten terveelliset ja olen normaalipainoinenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikälle kertyy tänä vuonna sellainen neljä kuukautta sairaslomaa töistä. Arvaapa ap olisinko paljon mieluummin töissä kuin sairaslomalla?
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun on SOTE alan valinnut niin pakko olla pois pienestäkin nuhasta nykyään.
Niinpä ja jos haluaa työn, jossa ei voi olla saikulla vaikka haluaisi, ryhdy yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan loppu siihen, että osa työkavereista on oikeasti lastenhoitajia (sairaan lapsen hoidossa lähes joka viikko), mutta nostavat palkkaa asiantuntijatyöstä, jota eivät oikeasti tee.
Tämä vaikuttaa ihan kaikkeen: eläkekertymään, henkilöstömitoitukseen, julkishallinnon tehokkuuteen, työntekijöiden perusteettomaan kokemuslisään etc. Todella vahingollista ja kallista yhteiskunnalle. Mielestäni pitäisi olla palkallisille sairauspoissaoloille katto max. 10 prosenttia työajasta vuodessa.
Ole ystävällinen ja jää vanhempainvapaalle, jos et pysty tekemään täysipainoisesti töitä.
Sori vaan mutta ei pysty jäämään vanhempainvapaalle jos lapsi on yli 1v. Vaikka sinua ärsyttäisi, yhteiskunta nyt vaan on suunniteltu meillä Suomessa niin, että lasten teko on taloudellisesti mahdollista ja sairaita lapsia saa hoitaa palkallisesti kotona. Aivan turha syyllistää niitä vanhempia siitä, että tämä on laskettu järkevämmäksi kuin se että jommankumman olisi oltava kotona aina. Lisäksi se on vaan muutaman vuoden jakso ja sitten lapset kasvaa ja sairastelu vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Jos esiintyy vuosia särkymättömänä työn sankarina ja ei ole 'pikkunuhista' pois, voi käydä niin, että päätyy toistuville sairaslomille tai pitempään sairaslomaaan pahemman sairauden vuoksi.
Ei tarvitse esittää mitään särkymätöntä työn sankaria, jos on pois ainoastaan silloin kuin on aidosti kipeänä.
Valtaosa paljon saikuttavien sairaslomista on pelkkää haluttomuutta työntekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari tuttua saikuttaa kun niillä alkaa päässä vähän "hujeltaa". Usein saikuttavat ennen lomia tai lomien jälkeen jne. Mutta aika tasaisesti pitkin vuotta. He käyvät vähän ylikierroksilla ja sitten tulee kaikenlaisia yhteentörmäyksiä ihmisten kanssa ja jäävät saikulle "häpeämään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin paljon mieluummin olisin terve ja töissä, kuin kotona flunssassa tai kipeän lapsen kanssa. Mutta minkäs teet, parhaamme kyllä yritetään vastustuskyvyn parantamiseksi, mutta ei ole vielä tuottanut tulosta.
Tämä. Ottaa itseäkin aivoon, kun jopa 5 päivää kuukaudesta joku lapsista tai itse sairaana.
Jep. Huono omatunto ja ne tekemättömät työt painaa mieltä, mutta pakkohan se on olla kotona jos lapset sairastaa. Jossain kohtaa yritin tehdä etänä töitä sairaiden lasten kanssa, mutta väsähdin ihan totaalisesti siihen. Minulla on oikeus heitä hoitaa niin sen teen, ja töitä vaan sen verran kun järkevästi pystyn. Enkä missään omassa kuumetaudissa myöskään tee enää töitä, sekin on testattu. Pakko pitää huolta omasta jaksamisesta, se on kuitenkin pitemmällä tähtäimellä järkevämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon on myös tuurista kiinni, sattuuko jotain sairautta kohdalle. Minulla ei ollut sairausloman tarvetta juuri koskaan, kun aloitin työelämässä. Alle kolmekymppisenä puhkesi harvinainen ja vaikeasti hoidettava hormoniperäinen sairaus, johon ei ole löytynyt toimivaa hoitoa. Joudun varmasti olemaan useammin sairauslomalla kuin keskivertoikäiseni.
Työkavereissa on heitä, jotka eivät ole juuri koskaan sairauslomalla. Sitten taas jonkun kohdalle osuu sairauslomia useinkin. Milloin on murtunut käsi, milloin toivutaan leikkauksesta useamman viikon, on syöpää jne. En menisi kritisoimaan sairausloman syytä, harva haluaa jakaa niitä töissä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan loppu siihen, että osa työkavereista on oikeasti lastenhoitajia (sairaan lapsen hoidossa lähes joka viikko), mutta nostavat palkkaa asiantuntijatyöstä, jota eivät oikeasti tee.
Tämä vaikuttaa ihan kaikkeen: eläkekertymään, henkilöstömitoitukseen, julkishallinnon tehokkuuteen, työntekijöiden perusteettomaan kokemuslisään etc. Todella vahingollista ja kallista yhteiskunnalle. Mielestäni pitäisi olla palkallisille sairauspoissaoloille katto max. 10 prosenttia työajasta vuodessa.
Ole ystävällinen ja jää vanhempainvapaalle, jos et pysty tekemään täysipainoisesti töitä.
Arvaa kuinka loppu ne sun työkaverit on? Ihan todella loppu! Jos ovat asiantuntijatyössä, niin saikuttavat, hoitavat ne lapset ja sit painavat työt yöllä tai viikonloppuisin. Kukaan ei tee tuota tahallaan.
Ja sit taas jos tuolle esittämällesi linjalle lähdetään, niin myös raskaanaolevien pitäisi jäädä pois töistä (voi tulla poissaoloja), samoin yli 55-vuotiaiden (voi tulla pitkiä sairaslomia) ja tietysti kaikkien kroonisesti sairastuneiden (sama syy). Vai olisko vaan et työnantaja kantaa riskin, niin niiden pienten lasten vanhempien kuin sinunkin kohdallasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon on myös tuurista kiinni, sattuuko jotain sairautta kohdalle. Minulla ei ollut sairausloman tarvetta juuri koskaan, kun aloitin työelämässä. Alle kolmekymppisenä puhkesi harvinainen ja vaikeasti hoidettava hormoniperäinen sairaus, johon ei ole löytynyt toimivaa hoitoa. Joudun varmasti olemaan useammin sairauslomalla kuin keskivertoikäiseni.
Työkavereissa on heitä, jotka eivät ole juuri koskaan sairauslomalla. Sitten taas jonkun kohdalle osuu sairauslomia useinkin. Milloin on murtunut käsi, milloin toivutaan leikkauksesta useamman viikon, on syöpää jne. En menisi kritisoimaan sairausloman syytä, harva haluaa jakaa niitä töissä kaikille.
Ei kai täällä kukaan niitä kritisoi, jotka oikeista syistä ovat sairauslomalla. Kyllähän nyt kaikki käsittää, että syöpähoitojen jälkeen tai kipsi kädessä ollaan sairauslomalla samoin kuin kuumeessa, mahataudissa tai kovissa kivuissa. Mutta joka ikiseltä työpaikalta löytyy myös näitä ihmisiä, jotka säännöllisesti esim. ennakoivat tai jatkavat lomiaan sairauslomilla tai jotka ovat joka toinen perjantai poissa, kun "kurkku on hiukan kipeä ja nenä tukossa".
Yleensä siinä just erehtyy, joku kurttuinen nilkuttaja ei olekaan ikinä sairauslomalla ja sitten joku vahva urheilullinen onkin tämän tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs teet. Olen tänä vuonna ollut 55 päivää pois töistä sairastumisten vuoksi. Yleensä parin päivän sisäön ohimeneviä flunssia, kuumetta, vatsatautia. Minkä sille oikeasti voi
Ihan mielenkiinnosta, millaiset elämäntavat sinulla on? Ravinto, liikunta, ylipaino, uni? Vastustuskykyyn ja yleiseen jaksamiseen voi oikeasti vaikuttaa ihan itse todella paljon.
Mulla on biologinen lääke joka tappaa b-soluja, vastustuskyky siis nollassa. Ei auta kuule, kaikki tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vaikkapa migreeni, niin aika helposti tulee enemmän kuin 5 päivää poissaoloja vuodessa. Eikä migreenikohtauksessa pysty mitenkään tekemään töitä.
Kyllä migreenissäkin pystyy töitä tekemään, kun ottaa täsmälääkkeen heti, kun ennakko-oireet ilmoittavat itsestään. Tietty, jos antaa migreenin tulla päälle, niin ei siihen sitten enää mikään auta.
T. Vuosia migreeniä sairastanut, erittäin harvoin saikuttanut.
Toiset meistä on tällaisia maanantaikappaleita: astma, allergiat, migreeni, endometrioosi jne. Itse tästä eniten kärsii. Onneksi olen nykyisin työssä, jossa voi vapaasti olla etänä, eikä työtahti ole yleensä kovin tiukka. Usein pystyy vähän löysäämään, ettei olo pahene.
Pikkuflunssassa tekee kotona töitä ihan kätevästi, kun pääsee välillä lepäilemään. Asiakaspalavereihin en kehtaa sairaana mennä edes Teamsin kautta. Asiat harvoin on niin kiireisiä, ettei niitä voisi lykätä muutamaa päivää ja hoitaa täysissä voimissa.
Te muuten jotka kauhistelette jos joku menee lievässä flunssassa töihin tai opiskelupaikalle (ja lievällä tarkoitan, että ei oikeastaan ulospäin oireita eli ei jatkuvaa pärskintää, niistämistä, yskintää eikä kuumetta) menisittekö jos esim. se tietäisi palkan menetystä per päivä, tai jos tentistä pois jääminen tarkoittaisi, että uusiminen menisi kuukausien päähän ja jopa valmistuminen viivästyisi puolella vuodella?