Päivystykset täynnä terveitä potilaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lonkan kolotuksesta Acutassa, voi jeesus taas. Ja tuo Marita joka tulee polilta, hyvin näyttää jaksavan istua penkillä ja odottaa lääkäriä. Ilmeisesti ei mitään vaivaa kuitenkaan kun rauhallisena istuu? Turhia käyntejä molemmat. Ei sinne päivystykseen mennä kun lonkkaa kolottaa!!!!!!!!!!!! Jumaliste että ärsyttää uusavuttomat ihmiset.

Tämä!!!

Päivystys on vain kriittisiä vaivoja varten, ei mitään kolotuksia. 

Tapaturmia nuo kaikki olivat ja iäkkäällä lonkkakipu kaatumisen jälkeen voi viestiä jopa hengenvaarasta. Ei nuo mitään kolotuksia olleet.

Miksi suomalaiset tarvitsee vastaanottoajan vaikkapa sen silmätulehduksen takia?

Vierailija kirjoitti:

Sairaalan päivystyksen menevän potilaan kriteerit:

Läheisesi ei hengitä tai et saa häntä hereille

Kova rintakipu

Voimakas hengenahdistus tai hengitysvaikeus

Äkilliset halvausoireet

Kouristelu

Isot vammat ja luun murtumat

Voimakkaat kivut

Runsas verenvuoto

Tajunnantason lasku, äkillinen sekavuus

Korkea kuume (>38) alle kolmekuisella lapsella

Allerginen reaktio

Myrkytys

Silmävamma

Psykoosi- ja maniaoireet

Kuolemantoiveet, itsemurha-ajatukset

Suuri osa sinne menevistä EI täytä kriteereitä joten kyllä vika on myös ihmisissä jotka ruuhkauttavat päivystykset.

Meidän terveysaseman ajanvarauksessa ainakin lukee, että koska takaisinsoittopalvelu on niin ruuhkautunut, pitää ottaa yhteys päivystykseen, jos ei saa yhteydenottoa ja asia vaatii kiireellistä hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi juurisyy on siinä, että jokaisesta pikku narahduksesta mennään päivystykseen.

Yksi rouva oli menossa päivystykseen, kun polvia särki. Ehdotin kipugeeliä ja särkylääkettä. Niillä vaiva parani.

Toinen rouva sanoi menevänsä päivystykseen, kun poskiontelot piti hänen mukaansa ultrata.

Neuvoin häntä käyttämään nenäkannua ja suolavettä. Vaiva parani.

Mummoni ei käynyt koskaan lääkärissä. Hän sai 86-vuotiaana aivoinfarktin ja kuoli.

Joskus tuntuu, että ihmiset asuvat terveyskeskuksissa, vaikka vaivat eivät ole kummoisia. Päivystys kuuluu vakavasti sairastuneille, hengen hädässä oleville.

Höpöhöpö. Hengen hädässä mennään ensiapuun ambulanssilla, ei päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen syy julkisen terveydenhuollon tehottomuudelle on omalääkärijärjestelmän hävittäminen. On vaan niin paljon nopeampaa hoitaa tuttua potilasta kun kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta.

Totta. Varsinkin vanhuksille tarvittaisiin tuttu omalääkäri.

Myös kotiin tuotavia lääkäripalveluja pitäisi kehittää. Joissain kunnissa kotihoidon lääkärit tulevatkin kotiin, mutta esim. Helsingissä eivät, ellei ole aivan autettava vuodepotilas. (Ja silloin oikea paikka ei enää ole kotona.)

Riittäisikö meillä se pelkkä lääkärin käynti kovinkaan usein? Kun lääkäri käskee ottaa lääkkeen tai caikka vain juoda enemmän (tai joissakin tilanteissa vähemmän). Mitä tekee moni asiakas vaatii vähintään jotakin kokeita tai sitten sitä että joku muu käytännössä hoitaisi asian hänen puolestaan eli esim. tarjoilisi sitä nestettä sopivan määrän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset tarvitsee vastaanottoajan vaikkapa sen silmätulehduksen takia?

Saadakseen lääkkeen silmätulehdukseensa. Suomessa moet lääkkeet, mitkä muualla maailmassa on reseptivapaita, on saatavissa meillä ainoastaan lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Lisäksi meillä on edelleen käytäntö, että lääkäri haluaa tavata potilaan ennenkuin määrää potilaalle lääkettä. Siinäkin tapauksessa, että potilaalla olisi ollut aiemminkin samanlainen vaiva ja saanut ennenkin siihen jotain lääkettä. Teknisesti olisi mahdollista pyytää lääkäriltä reseptin uusiminen Omakannan kautta, HUS-alueella Maisan kautta ja monilla lääkäriasemilla digiklinikan kautta. Tätä mahdollisuutta hyödynnetään mun mielestäni aivan liian vähän. Muutama vuosi sitten pyysin Omakannan kautta Sirdaludin (lihasrelaksantti) reseptin uusimista, mutta koska tarvitsin sitä eri lihaksen rentouttamiseen kuin edellisellä kerralla, lääkäri ei uusinut reseptiä ilman vastaanotolla käyntiä. Nyt on ollut hienoa, kun työterveyshuollossa (Mehiläinen) toimii loistavasti digiklinikka eikä vastaanotolla tarvitse juurikaan edes käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri Aamulehden jutun Acutan päivystyksestä. Poika satuttanut jalkansa koulussa. Vaikutti kuvassa varsin pirteältä. Tietty voi olla murtuma mutta iloisen näköisenä poseerasi. Onko kynnys tuonne päivystykseen menoonkin alentunut?

Todennäköisesti saanut lääkitystä. Mitä ehdotat?! Että kotona pitäis olla? Kyllähän tuo pitää tutkia, jos on murtumaa. Varmaan olisi jo lähetetty kotiin, jos joku lievä vamma. Tosin jos oli sattunut saman päivän aikana, joku muutama tunti sitten, niin itse seurailisin meneekö ohi. Jos pidempään, eikä voi jalalle painoa varata tms., niin pakko se on päivystykseen mennä.

Ja kouluun menonkin kannalta, jos vanhemmat ei voi edes takaisin kuskailla. Taksia varten tarvitaan lääkärintodistus.

Sehän on selvää, että jos koulussa sattuu tapaturma, mennään lääkäriin heti eikä muutaman päivän jälkeen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset tarvitsee vastaanottoajan vaikkapa sen silmätulehduksen takia?

Saadakseen lääkkeen silmätulehdukseensa. Suomessa moet lääkkeet, mitkä muualla maailmassa on reseptivapaita, on saatavissa meillä ainoastaan lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Lisäksi meillä on edelleen käytäntö, että lääkäri haluaa tavata potilaan ennenkuin määrää potilaalle lääkettä. Siinäkin tapauksessa, että potilaalla olisi ollut aiemminkin samanlainen vaiva ja saanut ennenkin siihen jotain lääkettä. Teknisesti olisi mahdollista pyytää lääkäriltä reseptin uusiminen Omakannan kautta, HUS-alueella Maisan kautta ja monilla lääkäriasemilla digiklinikan kautta. Tätä mahdollisuutta hyödynnetään mun mielestäni aivan liian vähän. Muutama vuosi sitten pyysin Omakannan kautta Sirdaludin (lihasrelaksantti) reseptin uusimista, mutta koska tarvitsin sitä eri lihaksen rentouttamiseen kuin edellisellä kerralla, lääkäri ei uusinut reseptiä ilman vastaanotolla käyntiä. Nyt on ollut hienoa, kun työterveyshuollossa (Mehiläinen) toimii loistavasti digiklinikka eikä vastaanotolla tarvitse juurikaan edes käydä. 

Digiklinikat ovat kyllä ihan parasta ainakin työterveyshuollossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaiset tarvitsee vastaanottoajan vaikkapa sen silmätulehduksen takia?

Saadakseen lääkkeen silmätulehdukseensa. Suomessa moet lääkkeet, mitkä muualla maailmassa on reseptivapaita, on saatavissa meillä ainoastaan lääkärin kirjoittamalla reseptillä. Lisäksi meillä on edelleen käytäntö, että lääkäri haluaa tavata potilaan ennenkuin määrää potilaalle lääkettä. Siinäkin tapauksessa, että potilaalla olisi ollut aiemminkin samanlainen vaiva ja saanut ennenkin siihen jotain lääkettä. Teknisesti olisi mahdollista pyytää lääkäriltä reseptin uusiminen Omakannan kautta, HUS-alueella Maisan kautta ja monilla lääkäriasemilla digiklinikan kautta. Tätä mahdollisuutta hyödynnetään mun mielestäni aivan liian vähän. Muutama vuosi sitten pyysin Omakannan kautta Sirdaludin (lihasrelaksantti) reseptin uusimista, mutta koska tarvitsin sitä eri lihaksen rentouttamiseen kuin edellisellä kerralla, lääkäri ei uusinut reseptiä ilman vastaanotolla käyntiä. Nyt on ollut hienoa, kun työterveyshuollossa (Mehiläinen) toimii loistavasti digiklinikka eikä vastaanotolla tarvitse juurikaan edes käydä. 

Digiklinikat ovat kyllä ihan parasta ainakin työterveyshuollossa.

Niin on. Jo ennen digiklinikkaa Mehiläisessä oli käytössä Omamehiläinen. Sinne potilas pystyi laittamaan itse esim verenpaineseurantansa tms. Mulla kun aikoinaan loppui vasemmasta munuaisesta toiminta kokonaan, nilkat alkoivat turvota. Painoin sormella nilkkaan (siihen jäi syvä kuoppa), otin kuopasta valokuvan ja laitoin Omamehiläisen kautta menemään työterveyslääkärille. Työterveyslääkäri katsoi kuvan ja kirjoitti mulle reseptin nesteenpoistolääkettä varten. Mulla meni hommaan noin 1 minuutti ja lääkärillä samoin noin 1 minuutti. Nopeaa ja tehokasta. Toki tuokin edellytti, että käytin aina samaa työterveyslääkäriä ja siksi hän tiesi, mistä turvotus johtui (munuaisen toiminnan loppuminen) ja ettei ole muuta tehtävissä kuin määrätä nesteenpoistolääke. Kyllähän nytkin terveydenhuollon tilanteesta puhuttaessa monet asiantuntijat puhuvat digitalisaatiosta ja sen lisäämisestä. Tietenkään ei toimi muistisairaiden vanhusten kohdalla, mutta monet asiat eivät kuitenkaan vaatisi lääkärin vastaanotolla käyntiä. 

Keraan itseleni vaivoja. Nyt en ole kaynyt 2-3 vuoteen laakarissa. Viimeksi kavin kun oli "nuha" tauotta yli vuoden. Paasin allergiatesteihin.

Takataskussa ois ollut myos luomia, sydanvaivoja, rohisevat keuhkot ja muita vaivoja, mutta vain yhden vaivan ehtii ottamaan esiin. Joten ne jaivat muhimaan ja muhivat edelleen. Olen tata nykyaan yliherkka monisairas itselaakityksella. Koska eipa siihen allergiaan ole muuta kuin jatkuva laakitys.

Lasta olen kayttanyt laakarissa. Mutta nyt kun lapsikin on jo 5v joutuu istumaan paivystyksessa koko paivan, vaikka henki lahtis. Ja aina lahettavat kotiin syomaan panadolia.

Jos mun poskiontelotulehdus ( krooninen noin 1kk valein) tai keuhkoputken tulehdus ( krooninen sekin) olisi edes kerran hoidettu kuntoon antibiooteilla niin tuskin olisin nain sairas. Viimeksi saanut kuurin 90 luvulla. En vaan jaksa kuulla enaan buranasta.

Ja nyt edes siihen asti paase.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Tämä taas vaatisi niin isoa muutosta, ettei se tule ikinä onnistumaan. Juttelimme työpaikalla vasta siiitä, että miten tulevina vuosina pystymme oleman tukena iäkkäille vanhemmillemme kun he asuvat satojen kilometrien päässä. Tällainen tilanne on varmasti lähes puolelle meidän 100 hengen organisaatiossa. Työtä ei pysty tekemään etänö ja vaikka pystyisikin, ei se esim. muistisairaan kanssa onnistu. Emme voi kaikki jäädä osa-aikatyöhönkään, kun mistä työnantaja saa tässä tilanteessa korvaavat työntekijät. Ei voi irrisanoutuakaan. Toki senkin kohta voisi tehdä, kun ei varmasti ikinä pääse eläkkeelle, vaikka onkin vuosikymmeniä maksanut työeläkemaksuja. Tulevaisuuss pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista ihmisistä ei puhuta realistisesti, koska ovat niin iso sakki: heidät kun suututtaa, eivät enää äänestä sinua tai käytä palveluitasi. Ovat myös ainoita, joilla on kunnollista ostovoimaa jäljellä, koska velattomat talot jne., joten kaikki mielistelevät niitä minkä kerkeävät. Myytti eläkeläisten köyhyydestä on yksi tämmöinen asia, sitä hoetaan kuin mitäkin totuutta, mutta se ei kestä lainkaan tarkempaa tarkastelua. Oikeasti vanhojen ihmisten asema Suomessa on hyvä, parempi kuin osalla nuoremmista. Silti ovat aina ekana valittamassa kaikesta ja vihaavat yli kaiken etenkin lapsiperheitä. 

Toisessa ketjussa hyvä esimerkki tästä, kun joku säälii "herttaista rouvaa" ja paheksuu sitä, ettei kotipalvelu suostu auraamaan tämän kotipihaa. Nuoremmat ihmiset eivät ole saaneet mitään palvelua kotiin enää vuosikymmeniin, joten eivät edes oleta tuollaista. Sitten taas keski-ikäiset ja tätä vanhemmat kokevat että tottakai yhteiskunta maksaa heille tuon ja tuon palvelun. Ja niinhän siinä usein käykin.

Kannatta kadehtia ja haukkua vanhukset lyttyyn. He eivät ole täällä puolestaan puhumassa. No toisaalta nämä ulostulot menevät hukkaan, kun he eivät näitä näe. Katkero!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Tämä taas vaatisi niin isoa muutosta, ettei se tule ikinä onnistumaan. Juttelimme työpaikalla vasta siiitä, että miten tulevina vuosina pystymme oleman tukena iäkkäille vanhemmillemme kun he asuvat satojen kilometrien päässä. Tällainen tilanne on varmasti lähes puolelle meidän 100 hengen organisaatiossa. Työtä ei pysty tekemään etänö ja vaikka pystyisikin, ei se esim. muistisairaan kanssa onnistu. Emme voi kaikki jäädä osa-aikatyöhönkään, kun mistä työnantaja saa tässä tilanteessa korvaavat työntekijät. Ei voi irrisanoutuakaan. Toki senkin kohta voisi tehdä, kun ei varmasti ikinä pääse eläkkeelle, vaikka onkin vuosikymmeniä maksanut työeläkemaksuja. Tulevaisuuss pelottaa.

Kannattaa kyllä irtisanoutua pikimmiten. On sitten taas yksi suomalainen valittaja vähemmän. Ulkomailta saadaan halvempaa ja tyytyväisempää työvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Tämä taas vaatisi niin isoa muutosta, ettei se tule ikinä onnistumaan. Juttelimme työpaikalla vasta siiitä, että miten tulevina vuosina pystymme oleman tukena iäkkäille vanhemmillemme kun he asuvat satojen kilometrien päässä. Tällainen tilanne on varmasti lähes puolelle meidän 100 hengen organisaatiossa. Työtä ei pysty tekemään etänö ja vaikka pystyisikin, ei se esim. muistisairaan kanssa onnistu. Emme voi kaikki jäädä osa-aikatyöhönkään, kun mistä työnantaja saa tässä tilanteessa korvaavat työntekijät. Ei voi irrisanoutuakaan. Toki senkin kohta voisi tehdä, kun ei varmasti ikinä pääse eläkkeelle, vaikka onkin vuosikymmeniä maksanut työeläkemaksuja. Tulevaisuuss pelottaa.

Monesti vanhukset eivät edes halua muuttaa lähemmäksi lapsiaan. Onneksi omat vanhempani muuttivat jo setsemänkymppisinä eli neljännesvuosisata sitten tuohon naapuriin. Ei mulla olisi mitään mahdollisuutta huolehtia heistä, jos asuisivat jossain 300-500 km päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi juurisyy on siinä, että jokaisesta pikku narahduksesta mennään päivystykseen.

Yksi rouva oli menossa päivystykseen, kun polvia särki. Ehdotin kipugeeliä ja särkylääkettä. Niillä vaiva parani.

Toinen rouva sanoi menevänsä päivystykseen, kun poskiontelot piti hänen mukaansa ultrata.

Neuvoin häntä käyttämään nenäkannua ja suolavettä. Vaiva parani.

Mummoni ei käynyt koskaan lääkärissä. Hän sai 86-vuotiaana aivoinfarktin ja kuoli.

Joskus tuntuu, että ihmiset asuvat terveyskeskuksissa, vaikka vaivat eivät ole kummoisia. Päivystys kuuluu vakavasti sairastuneille, hengen hädässä oleville.

Höpöhöpö. Hengen hädässä mennään ensiapuun ambulanssilla, ei päivystykseen.

Ensiapu ja sairaalan päivystys on yksi ja sama asia. Päivystykseen mennään vain jos on HETI hoidettava asia, kiireellinenkin asia voidaan hoitaa seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Tämä taas vaatisi niin isoa muutosta, ettei se tule ikinä onnistumaan. Juttelimme työpaikalla vasta siiitä, että miten tulevina vuosina pystymme oleman tukena iäkkäille vanhemmillemme kun he asuvat satojen kilometrien päässä. Tällainen tilanne on varmasti lähes puolelle meidän 100 hengen organisaatiossa. Työtä ei pysty tekemään etänö ja vaikka pystyisikin, ei se esim. muistisairaan kanssa onnistu. Emme voi kaikki jäädä osa-aikatyöhönkään, kun mistä työnantaja saa tässä tilanteessa korvaavat työntekijät. Ei voi irrisanoutuakaan. Toki senkin kohta voisi tehdä, kun ei varmasti ikinä pääse eläkkeelle, vaikka onkin vuosikymmeniä maksanut työeläkemaksuja. Tulevaisuuss pelottaa.

Jutellaan niiden läheisten kanssa voi vaikka he olisi satojen kilometrien päässä. Ja kyllä meillä on turvattomuutta paljon ihan siksi että naapuriin ei pidetä yhteyttä. Joko se naapuri on vanhuksen mielestä liian etäällä jotta siitä olisi turvaa tai sitten sitä vain ei muuten tunneta. Läheisten vika tietenkään ei ole myöskään se että sieltä omasta kodista joka koetaan turvattomaksi ei haluta muuttaa yhteisöllisempään asumismuotoon edes silloin kun sitä turvattomuutta on. Suomalainen haluaa pärjätä yksin ja halutaan myös että siitä läheisestä tai naapurista ei ole mitään vaivaa. Ei tuohon ole oikein apua mistään vastaanottoajoista. Asennemuutostakin on näköjään turha odottaa.

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

En Soinifani ole mut tänään kyllä puhui ihan järkeviä sutkauksia ykkösen aamutv:ssä.

Voi katsoa yleareenasta.