Päivystykset täynnä terveitä potilaita

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakaan kuume perusterveellä aikuisella ei ole mikään syy mennä päivystykseen, jos ei ole mitään vakavampaa oiretta, esim. hengenahdistusta, tai niskajäykkyyttä jne. Voi siellä kotona ottaa buranaa ja panadolia ja levätä.

Voisiko joku kertoa, siis sellainen perusterve joka ihan yskän takia sinne tunkee, että onko syynä lääkärintodistus, vai miksi sinne mennään turhaan istumaan ja odottamaan?!

En kuulu kysymyksesi kohderyhmään, mutta jos terveyskeskukseen ei pääse ja työantaja vaatii lääkärintodistuksen sairaslomasta, voisin kuvitella, että päivystykseen joutuu menemään saadakseen lääkärintodistuksen. 

Silloin mennään terveysaseman päivystykseen, ei sairaalan päivystykseen.

Terveyskeskuksessa ei meillä ole päivystystä. On yksi päivystys sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku ei toimi niin tässä maassa se on aina asiakkaan vika, aina. Ja estsitään syntipukkeja aina muista.

Nyt se näyttää olevan vanhusten vika.

Ei välttämättä vanhusten vika, mutta moni vaiva olisi terveydenhoitajan hoidettavissa, eikä tarvitsisi päivystystä. Verenpaineen mittaus ja muutama minuutti aikaa huolien kuuntelemiseen ratkaisisi monen vanhuksen ongelman, kun kyse on osittain vain turvattomuuden tunteesta.

Juttelu ehkä auttaa turvattomuuteen muutaman tunnin. Viimeistään seuraavana päivänä se asiakas, joka ei läheskään aina ole vanhus on yhtä turvaton ellei jopa vielä yksinäisempi. Hoito tai hoitaja ei ole ratkaisu turvattomuuteen tai yksinäisyyteen. Siihen auttaisi vain koko yhteiskunnan asenteiden muuttuminen siihen miten me suhtaudumme läheisiimme.

Tämä taas vaatisi niin isoa muutosta, ettei se tule ikinä onnistumaan. Juttelimme työpaikalla vasta siiitä, että miten tulevina vuosina pystymme oleman tukena iäkkäille vanhemmillemme kun he asuvat satojen kilometrien päässä. Tällainen tilanne on varmasti lähes puolelle meidän 100 hengen organisaatiossa. Työtä ei pysty tekemään etänö ja vaikka pystyisikin, ei se esim. muistisairaan kanssa onnistu. Emme voi kaikki jäädä osa-aikatyöhönkään, kun mistä työnantaja saa tässä tilanteessa korvaavat työntekijät. Ei voi irrisanoutuakaan. Toki senkin kohta voisi tehdä, kun ei varmasti ikinä pääse eläkkeelle, vaikka onkin vuosikymmeniä maksanut työeläkemaksuja. Tulevaisuuss pelottaa.

Jutellaan niiden läheisten kanssa voi vaikka he olisi satojen kilometrien päässä. Ja kyllä meillä on turvattomuutta paljon ihan siksi että naapuriin ei pidetä yhteyttä. Joko se naapuri on vanhuksen mielestä liian etäällä jotta siitä olisi turvaa tai sitten sitä vain ei muuten tunneta. Läheisten vika tietenkään ei ole myöskään se että sieltä omasta kodista joka koetaan turvattomaksi ei haluta muuttaa yhteisöllisempään asumismuotoon edes silloin kun sitä turvattomuutta on. Suomalainen haluaa pärjätä yksin ja halutaan myös että siitä läheisestä tai naapurista ei ole mitään vaivaa. Ei tuohon ole oikein apua mistään vastaanottoajoista. Asennemuutostakin on näköjään turha odottaa.

Tämäkin on totta. Me lapset asumme kaukana ja toivon että vanhempani olisivat enemmän tekemisissä naapureiden kanssa, koska se toisi turvaa puolin ja toisin. Takana on jotain vanhoja sukuriitoja, mutta onneksi osan kanssa välit ovat jo nykyisin paremmat . Appivanhemmat taas ovat riidoissa kaikkien naapureiden kanssa. Ainakin meidän on ollut pakko olla tekemisissä naapureiden kanssa, kun tukiverkostoja ei ole ollut lähellä. On katsottu lasten perään, että itse pääsee lääkäriin, kuljetettu kouluun/harrastuksiin, lainattu buranaa/jauhoja/munia, käyty kaupassa noron aikana jne

Omien vanhempien kohdalla tilanne on pelottava, koska haluavat tietenkin asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Asuvat keskeisessä Suomessa todella syrjässä ja tien auraaminen voi kestää välillä parikin päivää. Eniten ihmettelen sitä, että miten vanhuuteen ei ole varauduttu lainkaan. Ei vaikka olemme sen ottaneet lapsina jatkuvasti puheeksi. Rintamamiestalossa on pelkkä puulämmitys ja puutyöt ovat varmasti hyvää kuntoilua, mutta pari vuotta sitten tuli ongelmia, kun isä ei sydänvaivojen takia pystynytkään osallistumaan lainkaan puutöihin. Kumpikin veli mieheni kanssa toki yritti käydä aina joka välissä auttelemassa, mutta silti jouduttiin ostamaan kallista puuta.

Taloon oli tehty remontti 80 luvulla ja valmius oli muullekin lämmitysmuodolle, mutta sitä ei laitettu kun hyvin pärjätään ilmankin. Sitten huononi kunto ja tuli korona, eikä komponenttipulan vuokssi ollutkaan helppo saada mitään muuta lämmitysjärjestelmää kuin sähkö joka nyt on kallista.

Myöskään suihkua ei laitettu remontin yhteydessä sisälle, kun ulkosauna toimii hyvin ja vettä saadaan järvestä ja puuta metsästä. Nyt ollaankin sitten ongelmissa kun ei se 80 luvun kylppäri enää ole siinä kunnossa että kukaan siihen suihkua suostuisi laittamaan. Tämä yli 40 vuoden korjausvelka toki tulee tässä vaiheessa kalliimmaksi ja on paljon vaikeampaa kuin se että paikkoja olisi pidetty kunnossa pikku hiljaa ja asioihin varauduttu hyvissä ajoin.

Toki itse mietin että sekä omat että appivanhemmat ovat sodan jälkeen syntyneitä, joten ongelma on tunnetasolla varmaan ainakin osin. Halutaan pärjätä viimeiseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Lonkan kolotuksesta Acutassa, voi jeesus taas. Ja tuo Marita joka tulee polilta, hyvin näyttää jaksavan istua penkillä ja odottaa lääkäriä. Ilmeisesti ei mitään vaivaa kuitenkaan kun rauhallisena istuu? Turhia käyntejä molemmat. Ei sinne päivystykseen mennä kun lonkkaa kolottaa!!!!!!!!!!!! Jumaliste että ärsyttää uusavuttomat ihmiset.

Yksinäisiä vanhuksia ilmeisesti. On aikaa istua päivystyksessä ihmettelemässä. Oma isäni meni sinne vasta kun suupieli alkoi roikkua, no ei onneksi ollut aivoverenkiertohäiriö vaan lievä vaaraton kasvohalvaus. Mutta että ei kai sinne päivystykseen mennä istumaan kipeän lonkan takia 8 tunniksi?!?

Eikö korona-aikana työntajia jo kehotettu luopumaan saikkulappu-käytännöstä? Onko tähän jo taas palattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lonkan kolotuksesta Acutassa, voi jeesus taas. Ja tuo Marita joka tulee polilta, hyvin näyttää jaksavan istua penkillä ja odottaa lääkäriä. Ilmeisesti ei mitään vaivaa kuitenkaan kun rauhallisena istuu? Turhia käyntejä molemmat. Ei sinne päivystykseen mennä kun lonkkaa kolottaa!!!!!!!!!!!! Jumaliste että ärsyttää uusavuttomat ihmiset.

Yksinäisiä vanhuksia ilmeisesti. On aikaa istua päivystyksessä ihmettelemässä. Oma isäni meni sinne vasta kun suupieli alkoi roikkua, no ei onneksi ollut aivoverenkiertohäiriö vaan lievä vaaraton kasvohalvaus. Mutta että ei kai sinne päivystykseen mennä istumaan kipeän lonkan takia 8 tunniksi?!?

Ei kai kukaan sinne päivystykseen mene jonottamisen takia, mutta kun on totuttu että kun tulee jotakin vaivaa mennään ja soitetaan lääkärille. Nykyisin sinne lääkärille ei voi oikein soitaa ja muutenkaan ei saa varattua vastaanottoaikaa, joten on lähdettävä paikan päälle sinne päivystykseen. Ja muutkin sinne menevät, jos minä en sinne mene naapuri ehtii pian ensin. Jonottamisen iloista suomalainen ei jonota ämpäreitäkään mutta jonottaa siksi että voisi sanoa naapurille minäkin kävin tai minäpä ehdin käydä vaikka jonottaa pitikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakaan kuume perusterveellä aikuisella ei ole mikään syy mennä päivystykseen, jos ei ole mitään vakavampaa oiretta, esim. hengenahdistusta, tai niskajäykkyyttä jne. Voi siellä kotona ottaa buranaa ja panadolia ja levätä.

Voisiko joku kertoa, siis sellainen perusterve joka ihan yskän takia sinne tunkee, että onko syynä lääkärintodistus, vai miksi sinne mennään turhaan istumaan ja odottamaan?!

Vedä sinä kurahu0ra niskajäykkyys korvillesi niin opit pitämään turpası kıınnı.

Ja juoppojen ei kannata mennä sinne kerjäämään pameja.

Ei esimerkiksi Helsingissä ole mitään muuta päivystystä kuin sairaalapäivystys. Ei ole muuta paikkaa kuin päivystys, missä pääsee lääkäriin. Terveysasemat ottavat vastaan vain ajanvarauksella ja kiireettömässä asiassa ajan saa ehkä viikkojen, jopa kuukausien päähän. Kiva, jos ihmisellä on asia, jonka kanssa ei voi noin kauaa odotella, esim paise, korvatulehdus, lievä murtama jossain raajassa, virtsatulehdus, rytmihäiriö, masennus jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi juurisyy on siinä, että jokaisesta pikku narahduksesta mennään päivystykseen.

Yksi rouva oli menossa päivystykseen, kun polvia särki. Ehdotin kipugeeliä ja särkylääkettä. Niillä vaiva parani.

Toinen rouva sanoi menevänsä päivystykseen, kun poskiontelot piti hänen mukaansa ultrata.

Neuvoin häntä käyttämään nenäkannua ja suolavettä. Vaiva parani.

Mummoni ei käynyt koskaan lääkärissä. Hän sai 86-vuotiaana aivoinfarktin ja kuoli.

Joskus tuntuu, että ihmiset asuvat terveyskeskuksissa, vaikka vaivat eivät ole kummoisia. Päivystys kuuluu vakavasti sairastuneille, hengen hädässä oleville.

Höpöhöpö. Hengen hädässä mennään ensiapuun ambulanssilla, ei päivystykseen.

Ensiapu ja sairaalan päivystys on yksi ja sama asia. Päivystykseen mennään vain jos on HETI hoidettava asia, kiireellinenkin asia voidaan hoitaa seuraavana päivänä.

Ei ole. Ensiavusta sä et todellakaan siirry päivystysjonoon istumaan. Kiireellinen tarkoittaa heti, ei seuraavaa päivää. Ja kun et pääse lääkärille silloin seuraavanakaan päivänä vaan kk päästä, olet siellä päivystyksessä kuitenkin, vain päivää myöhemmin.

Minä taas vihaan odottamista ja paikoillaan istumista yli kaiken, joten välttelen aina päivystykseen menemistä loppuun saakka. Esim lentomatkat on itselleni myös epämieluisia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

Jättäkää ne viimeisimmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

Jättäkää ne viimeisimmäksi.

Ja ne valittaa ihan kaikille kuinka palvelu on huonoa. Joskus nämä ns vakioasiakkaat pyritään laittamaan vuodeosastolle. Nyt niitä vuodeosastopaikkoja on vain vähennetty niin paljon että tilaa harvemmin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

Jättäkää ne viimeisimmäksi.

Ja ne valittaa ihan kaikille kuinka palvelu on huonoa. Joskus nämä ns vakioasiakkaat pyritään laittamaan vuodeosastolle. Nyt niitä vuodeosastopaikkoja on vain vähennetty niin paljon että tilaa harvemmin löytyy.

Hoitajan pitäisi ymmärtää miksi ne siellä käy. Meidän päivystyksessä vartija istuu hetken näiden kanssa vaihtamassa kuulumisia ja kuulemassa heidän asiansa, lähtevät hyvillä mielin jatkamaan matkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

Jättäkää ne viimeisimmäksi.

Ja ne valittaa ihan kaikille kuinka palvelu on huonoa. Joskus nämä ns vakioasiakkaat pyritään laittamaan vuodeosastolle. Nyt niitä vuodeosastopaikkoja on vain vähennetty niin paljon että tilaa harvemmin löytyy.

Hoitajan pitäisi ymmärtää miksi ne siellä käy. Meidän päivystyksessä vartija istuu hetken näiden kanssa vaihtamassa kuulumisia ja kuulemassa heidän asiansa, lähtevät hyvillä mielin jatkamaan matkaansa.

Ei ne taida olla vakikäviöitä jotka jatkavat matkaa tyytyväisinä. Vakikävijät on heitä kotka jos he eivät palaa sinne päivystykseen huomenna niin sitte viimeistään ylihuomenna ihan riippumatta jonottavatko he siellä tunnin vai viisi. Sitä varmemmin he tulee uudelleen jos eivät saa heille(kin) kuuluvaa lääkärin vastaanottoaikaa.

Selkäkipuiset edelleen suurin ryhmä päivystyksissä.

Ollu se ruoto kipeenä 5kk ja sitte nyt just perjantaina illalla päätetään hoitaa asia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

Jättäkää ne viimeisimmäksi.

Ja ne valittaa ihan kaikille kuinka palvelu on huonoa. Joskus nämä ns vakioasiakkaat pyritään laittamaan vuodeosastolle. Nyt niitä vuodeosastopaikkoja on vain vähennetty niin paljon että tilaa harvemmin löytyy.

Hoitajan pitäisi ymmärtää miksi ne siellä käy. Meidän päivystyksessä vartija istuu hetken näiden kanssa vaihtamassa kuulumisia ja kuulemassa heidän asiansa, lähtevät hyvillä mielin jatkamaan matkaansa.

Ei ne taida olla vakikäviöitä jotka jatkavat matkaa tyytyväisinä. Vakikävijät on heitä kotka jos he eivät palaa sinne päivystykseen huomenna niin sitte viimeistään ylihuomenna ihan riippumatta jonottavatko he siellä tunnin vai viisi. Sitä varmemmin he tulee uudelleen jos eivät saa heille(kin) kuuluvaa lääkärin vastaanottoaikaa.

Vakikävijät tarvitsevat juttuseuraa, ei lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmettelen julkisen puolen tehottomuutta. MIHIN vtuun se aika siellä valuu? Itse siis käytän julkisia ja lääkärikäynti on aina mahdollisimman nopea, kymmenessä minuutissa olen usein ulkona. Sitten jos soitan akuutti-ajan, niin menen hoitajalle joka tarvittaessa ohjaa lääkärin puheille - ja se tarkoittaa sitä että joku paikalla olevista lääkäreistä juoksee paikalle ja katsoo esim korvan ja määrää jotain jatkotoimenpiteitä. Sit ulos.

Silti julkisen puolen lääkärit ottavat päivässä huomattavasti pienemmän määrän asiakkaita. Yksityisellähän (käytän omalla rahalla sitäkin joskus) potilaita otetaan vartin ajoille tasaiseen tahtiin.

Mitä siellä julkisella möhlitään? Kuulemma niin monisairaita potilaita mutta mitä tää tarkoittaa? Aika paljon lapsia näkyy ja omilla jaloillaan kulkevia eläkeläisiä.

Jos tää saataisiin oikeasti organisoitua paremmin, voisi mennä kaikki paremmin.

Nämä ongelmat oli ennen apottia eli se ei syynä.

Tuon minäkin haluaisin tietää, että mitä se haaveilu on. Suurin osa ihmisten vaivoista on ihan helposti todettavissa muutaman minuutin tarkastelulla ja sitten voi heittää ulos. Meneekö siihen 10 minuutin vastaanoton kirjaamiseen tunti vai mikä siinä viivyttää?

Julkisella puolella on lääkärien takana se mammuttitautinen byrokratia. Jotkut oikein kyttäävät, tuleeko johonkin sanaan joku vurhe, josta voisi valittaa. Eipä kumppanini ole kotiin tullut juurikaan ennen kuutta. Potilaille takaisinsoitot, reseptit, lausunnot. Potilaan kohtaaminen on vain yksi osa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän terveysasemalla on näitä vakiokävijöitä jotka ovat siellä päivittäin. Milloin asiasta, usein ei. Jättävät kymmeniä soittiopyyntöjä myös päivittäin ja ruuhkauttavat puhelimen. Tosi turhauttavaa kun kiireellisempiäkin potilaita olisi tulossa.

T. Hoitaja

Jättäkää ne viimeisimmäksi.

Ja ne valittaa ihan kaikille kuinka palvelu on huonoa. Joskus nämä ns vakioasiakkaat pyritään laittamaan vuodeosastolle. Nyt niitä vuodeosastopaikkoja on vain vähennetty niin paljon että tilaa harvemmin löytyy.

Hoitajan pitäisi ymmärtää miksi ne siellä käy. Meidän päivystyksessä vartija istuu hetken näiden kanssa vaihtamassa kuulumisia ja kuulemassa heidän asiansa, lähtevät hyvillä mielin jatkamaan matkaansa.

Ei ne taida olla vakikäviöitä jotka jatkavat matkaa tyytyväisinä. Vakikävijät on heitä kotka jos he eivät palaa sinne päivystykseen huomenna niin sitte viimeistään ylihuomenna ihan riippumatta jonottavatko he siellä tunnin vai viisi. Sitä varmemmin he tulee uudelleen jos eivät saa heille(kin) kuuluvaa lääkärin vastaanottoaikaa.

Vakikävijät tarvitsevat juttuseuraa, ei lääkäriä.

Ei sen vuoksi kannata mennä terveyskeskukseen. Eikä edes yleensä mennä. Vakikävijä haluaa lääkärille vaikka ei tarvitsisikaan sitä. Seuraa hän ei tarvitse mutta ehkä ihmisen jolle valittaa asioista. Ei nämä kuuntele sen paremmin hoitajaa lääkäriä kuin ketään muutakaan kunhan valittavat. Vuodeosastolle heidät ehkä laitettaisiin siksi että eivät olisi uudelleen päivystyksessä heti huomenna... tai sitten ovat kun eivät ole tyytyväisiä edes siellä osastolla ja lähtevät pois. Vakikävijä ei ole mihinkään tyytyväinen. Tai sitten hän on tyytyväinen niin kauan kun saa ilmaiset pillerit ja ruuan. Jos ruoka sattuu olemaan pahaa taas valitetaan kun yhteiskunta ei pysty parempaan. Miksi he eivät pysty parempaan jos odottavat sitä muilta.

Vierailija kirjoitti:

Selkäkipuiset edelleen suurin ryhmä päivystyksissä.

Ollu se ruoto kipeenä 5kk ja sitte nyt just perjantaina illalla päätetään hoitaa asia...

Tässäkin voi olla sellainen juttu, että työviikko on vielä jotenkin sinnitelty ja sitten perjantaina nk kamelin selkä katkeaa ja tarvitaan kipuun helpotusta. Tai henkilökohtaisessa elämässä tapahtuu jotain sellaista, minkä vuoksi ei yksinkertaisesti enää jaksa sitä kipua. Kirjoitin jo eilen ketjuun siitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja miten se vaikuttaa esimerkiksi just kivun kokemukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmettelen julkisen puolen tehottomuutta. MIHIN vtuun se aika siellä valuu? Itse siis käytän julkisia ja lääkärikäynti on aina mahdollisimman nopea, kymmenessä minuutissa olen usein ulkona. Sitten jos soitan akuutti-ajan, niin menen hoitajalle joka tarvittaessa ohjaa lääkärin puheille - ja se tarkoittaa sitä että joku paikalla olevista lääkäreistä juoksee paikalle ja katsoo esim korvan ja määrää jotain jatkotoimenpiteitä. Sit ulos.

Silti julkisen puolen lääkärit ottavat päivässä huomattavasti pienemmän määrän asiakkaita. Yksityisellähän (käytän omalla rahalla sitäkin joskus) potilaita otetaan vartin ajoille tasaiseen tahtiin.

Mitä siellä julkisella möhlitään? Kuulemma niin monisairaita potilaita mutta mitä tää tarkoittaa? Aika paljon lapsia näkyy ja omilla jaloillaan kulkevia eläkeläisiä.

Jos tää saataisiin oikeasti organisoitua paremmin, voisi mennä kaikki paremmin.

Nämä ongelmat oli ennen apottia eli se ei syynä.

Tuon minäkin haluaisin tietää, että mitä se haaveilu on. Suurin osa ihmisten vaivoista on ihan helposti todettavissa muutaman minuutin tarkastelulla ja sitten voi heittää ulos. Meneekö siihen 10 minuutin vastaanoton kirjaamiseen tunti vai mikä siinä viivyttää?

Julkisella puolella on lääkärien takana se mammuttitautinen byrokratia. Jotkut oikein kyttäävät, tuleeko johonkin sanaan joku vurhe, josta voisi valittaa. Eipä kumppanini ole kotiin tullut juurikaan ennen kuutta. Potilaille takaisinsoitot, reseptit, lausunnot. Potilaan kohtaaminen on vain yksi osa työtä.

Julkista ja yksityistä puolta on vaikea ellei mahdoton verrata koska niin moni asia on eritavalla. Osa potilaista on toki samoja tai ainakin samoista vaivoista kärsiviä mutta kyllä yksityinen edelleen saa valita asiakkaansa. Jos asiakas on monisairas tai moniongelmainen hänet ohjataan nopeasti julkiselle puolelle jos hän nyt jostain syystä sattuukin yksityiselle puolelle vastaanotolle. Yksityinen puoli ei lähde selvittämään vaikkapa asiakkaan kotona pärjäämistä tai sitä mitä muuta tarvitaan siihen että asiat hoituu kuin se lääkärikäynti, tutkimukset ja ehkä reseptit. Ei tarvitse selvittää jatkohoitopaikkaa, ei sitä onko tarvetta sosiaalipuolen palveluille jne.

Varmasti työn mielekkyyteen vaikuttaa myös byrokraattisuus. Osa siitä on ihan tottumusta näin on toimittu eikä sitä tapaa osata tai haluta muuttaa. Byrokraattisuutta aiheuttaa julkisella sektorilla myös se että niin lääkärin kuin muun henkilökunnan täytyy "palvella" ja kuunnella ennen kaikkea työnantajaansa ja sitä tahoa josta rahat organisaatiolle tulee. Yksityisen sektorin rahoitus on paljon selkeämpää. Päättäjät jotka siitä rahoituksesta päättää ei aina tiedä yhtään mitää koko terveydenhuollossa.

Huomio, nimeni on Tarja Giaska Suomesta. Sain 17000 euron yrityslainan Leyla Rodriguez Prestamo Prestamista Oyj:ltä. sähköposti: (leylarodriguez9499@gmail.com) kiitos tälle luotettavalle lainayhtiölle, joka auttoi minua.